Kasvatusohjeet 1
Hyvä asiakkaamme, pitelet käsissäsi Kodin Kukat Kasvatusohjeet -ohjevihkoa. Ohjevihko on kirjoitettu asiakkaidemme opastukseksi ja ohjeistukseksi, ja toivomme, että tämän ohjevihkon avulla niin puutarha-alan vasta-alkajat kuin jo kokeneemmatkin puutarhurit pääsevät parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen sekä koriste- että hyötykasvien kanssa. Ohjevihko sisältää yleiset ohjeet valikoimissamme olevien kasvien kylvämiseen, jatkokasvatukseen, istutukseen ja jatkohoitoon. Tarkemmat lajikohtaiset ohjeet löytyvät laskun takaa tai esim. siemenpussista. Osalle harvinaisempia kasveja toimitetaan erilliset kasvatusohjeet. Suurimmalle osalle monivuotisia taimia on ilmoitettu istutusetäisyydet kuvastoissa. Kuvastoista löytyvät myös monivuotisten taimien kasvukorkeudet. Kasvukorkeudet ovat aina suuntaa antavia, sillä kasvien kokoon vaikuttavat kasvuolosuhteet ja hoitotoimenpiteet. Olemme pyrkineet huomioimaan sekä kotipuutarhurit että parvekeviljelijät. Maukkaiden ja terveellisten vihannesten ja yrttien kasvattaminen ei aina vaadi suurta tilaa ja isoa kasvimaata, sillä viime vuosina markkinoille on tullut uusia, pienikokoisia lajikkeita, joita voi mainiosti kasvattaa parvekkeella tai vaikkapa vain keittiön ikkunalla. Myös kesäisestä kukkarunsaudesta pääsee nauttimaan pienelläkin parvekkeella tai patiolla. Toivomme sinun muistavan, että jokainen kasvi on yksilö, jonka kasvuun vaikuttavat monet tekijät. Tutustumalla tähän ohjevihkoon ja sen sisältöön ennen taimien istutusta uskomme, että jokainen kasvi saa oikeanlaisen käsittelyn ja parhaat mahdolliset eväät onnistuneen lopputuloksen kannalta. Esikasvatettavat taimet -kuvaston pikkutaimien hoito-ohjeet löytyvät sivulta 6 alkaen. Jos jotain jäi kuitenkin kertomatta, voit aina ottaa yhteyttä asiakaspalveluumme. Asiakaspalvelun yhteystiedot löytyvät tämän vihkosen takakannesta. Lisätietoja kasveista, kasvukorkeuksista ja kasvupaikkavaatimuksista löydät myös Internet-sivuiltamme www.puutarha.com. Toivotamme kaikille asiakkaillemme onnistumisen iloa ja mukavia hetkiä kasvien ihmeellisessä maailmassa. Kodin Kukkien väki Tekstit: Petra Hintikainen/Kodin Kukat Oy Piirroskuvat: Minna Hankanen Copyright Kodin Kukat Oy 2014 2
1. aimikasvatus siemenistä 4 Siementen kylväminen 4 Taimien koulinta ja karaisu 5 2. esäkukat 6 Esikasvatettavat kesäkukat 6 Kesäkukkien hoito 7 Jatkohoito 7 Lannoitus 8 Minikasvihuone 8 Koristekasvien talvettaminen 9 3. ihannekset, juurekset ja yrtit 10 Esikasvatus 10 Kylvö avomaalle 10 Harventaminen 11 Lannoitus 11 Kasvivuorottelu 11 Hyötykasvit ruukuissa 12 4. erennat 13 Perennatyypit 13 Perennapenkin suunnittelu 14 Kasvualustan muokkaus 14 Perennojen istutus 14 Perennojen syysistutus 15 Lannoitus 16 Perennojen jakaminen 16 Perennojen erityisvaatimuksia 17 Talvisuojaus 17 Ruukkuistutusten hoito 17 5. arjakasvit 18 Kasvualustan valmistelu 18 Yleisimmät marjakasvit 18 Mansikka 18 Amppelimansikka 18 Pensasmustikka 19 Vadelma 19 Teivadelma 19 Tyrni 20 Lakka 20 Mesimarja 21 Karpalo 22 6. uusut 22 Ryhmäruusut 22 Istutus 22 Lannoitus ja talvisuojaus 23 Maankateruusut 23 7. ärhöt 24 Istutus ja hoito 24 8. ipulikasvit 25 Istutus 25 Istutussyvyys 25 Hoito 26 9. annoitus 27 Peruslannoitus/kevätlannoitus 27 Lisälannoitus/kesälannoitus 27 Syyslannoitus 28 10. alvisuojaus 28 11. uonnonmukainen viljely 29 12. asvinsuojelu 30 Torjunta-aineet 31 muista puutarhurin perjantaiposti ajankohtaisia neuvoja puutarhanhoitoon liity osoitteessa: www.puutarha.com/kerho 3
1. aimikasvatus siemenistä Siementen kylväminen Siemenkylvöissä tulee noudattaa siemenpusseissa mainittuja kylvöaikoja. Liian aikaisin kylvetyt taimet kasvavat sisätiloissa valon puutteessa pitkiksi ja honteloiksi, eikä niistä koskaan kehity hyviä ja tanakoita taimia. Pitkään lämpimässä kasvaneiden taimien on myös vaikea sopeutua aikanaan ulkoilmaan, joten niitä joudutaan karaisemaan pitkiäkin aikoja ennen lopullista istutusta ulos. Liian myöhään kylvetyt taimet eivät puolestaan ehdi kukkia tai tuottaa satoa kasvukauden aikana. Siemenpusseihin merkittyjä kylvöaikoja on siis syytä noudattaa. Pohjois-Suomessa kylvöt voidaan aloittaa pari viikkoa myöhemmin. Kylvömultana käytetään aina puhdasta uutta multaa, joka on joko kylvömultaa, kaktusmultaa tai hiekalla kevennettyä taimimultaa. Kylvömullan on oltava vähäravinteista ja kuohkeaa sillä liian vahvassa mullassa siementen itäminen ja juurten kehittyminen on heikkoa. Esim. tavalliset kukka- ja puutarhamullat ovat tähän tarkoitukseen liian vahvoja. Kylvömultaa voi kuohkeuttaa lisäämällä mullan sekaan perliittiä tai hiekkaa noin viidennes mullan määrästä. Kylvöastioina voi käyttää mitä tahansa kodista löytyviä astioita, tyhjiä muovirasioita tai kylvöihin erikseen valmistettuja laakeita kylvöalustoja ja taimikasvatuslaatikoita. Astiat pestään ennen käyttöönottoa huolellisesti kuumalla vedellä ja tarvittaessa esim. mäntysuovalla. Siemenet kylvetään tiivistetyn mullan pinnalle ja siemenpussin ohjeiden mukaisesti kylvökset joko peitetään (ohuella kerroksella hiekkaa, siilattua multaa tai perliittiä) tai jätetään itämään valoon mullan pinnalle. Siemenen koko on suorassa suhteessa siihen miten syvälle siemenet kylvetään. Kaikkein pienimmät siemenet jätetään yleensä pinnalle ja suuret painetaan mullan pinnan alle. Pienet siemenet kylvetään usein ns. hajakylvönä ja isot siemenet suoraan omiin astioihinsa yksittäin tai muutama siemen/astia. Isojen siementen yksittäiskylvöissä ns. kasvatusnapit ovat erittäin käteviä. Kasvatusnapeissa kasvaneet taimet voi istuttaa suoraan maahan tai jatkokasvattaa ruukussa. Isoja ja paksukuorisia siemeniä kannattaa liottaa vedessä muutama tunti tai yön yli itämisen nopeuttamiseksi. Kylvöastia peitetään läpinäkyvällä muovilla tai lasilla, tai siemenet kylvetään suoraan kannellisiin minikasvihuoneisiin. Minikasvihuoneesta enemmän s. 8. Kylvöksen pinta kostutetaan esim. suihkepullon avulla. Siemenet itävät parhaiten lämpimässä, huoneenlämpö on useimmille siemenille riittävä. Itämisaikana kasvualusta pidetään kosteana. Liian kuivassa siemenet eivät idä ja liian märässä siemenet voivat itämisen sijaan mädäntyä. Kehittyvät taimet vaativat kasvaakseen myös happea, joten peitemuovia voi tarvittaessa rei ittää ja lasi nostaa päivittäin hetkeksi pois paikaltaan. Itämisen tapahduttua ja sirkkalehtien (itäneen taimen ensimmäiset lehdet) ilmestyessä mullan pinnalle muovi tai lasi poistetaan kylvöastian päältä, ja taimet siirretään mielellään viileään (+12 18 C) ja valoisaan paikkaan. 4
Viileässä paikassa taimista kehittyy tuuheita ja tanakoita. Liian lämpimässä ja niukassa valossa taimista kasvaa pitkiä ja honteloita ja niiden käsittely myöhemmin on hankalaa. Taimista tulee harvoin kauniin näköisiä, koska nivelvälit ovat venyneet liian pitkiksi. Myös liian korkeareunainen astia voi aiheuttaa taimien venymistä, koska taimet joutuvat kurottautumaan valoa kohti. Taimien koulinta ja karaisu Kun itäneiden siementen ensimmäiset kasvulehdet ovat kasvaneet niin suuriksi, että niistä saa tukevan otteen sormilla, on aika koulia taimet eli siirtää ne omiin jatkokasvatus astioi hin. Jatkokasvatusvaiheessa käytetään taimimultaa tai hiekalla tai perliitillä kevennettyä kukkamultaa. Taimet irrotetaan juurineen varovasti kylvöastian mullasta esim. lyijykynän tai sukkapuikon avulla. Istutusruukussa olevaan multaan tehdään reikä, jonne taimi asetetaan ja multa taimen tyven ympäriltä tiivistetään varovasti. Koulintavaiheessa taimet kannattaa istuttaa aiempaa syvempään, jolloin niiden mullan pinnan alle jäävään osaan vartta muodostuu uusia juuria. Isot taimet koulitaan tarvittaessa vielä toisen kerran ennen lopullista istutusta. Jos juuret täyttävät ruukun kokonaan, on aika istuttaa taimet isompaan ruukkuun. kasvupaikalle, sillä juuret kasvavat maatuvan ruukkumateriaalin läpi ja taimen kasvu jatkuu keskeytyksettä. Taimien ollessa riittävän isoja ja kevään edettyä siihen pisteeseen, että hallanvaara on ohi, on tullut aika istuttaa taimet ulos. Ennen lopullista ulosistutusta taimia on syytä karaista eli totuttaa niitä ulkoilmaan muutaman viikon ajan. Lämpimässä sisätilassa kasvaneet taimet kokevat liian suuren muutoksen jos ne siirretään pysyvästi suoraan ulkoilmaan. Taimia pidetään ulkona ensin esim. 15 30 minuuttia, aikaa pidennetään hiljalleen ja lopulta taimet jätetään ulos myös yöksi, mielellään harson alle. Taimien karaisemisessa apuna voidaan käyttää myös pienoiskasvihuonetta. Istutusajankohdaksi valitaan pilvinen sää, jolloin taimet eivät heti joudu paahteeseen. Istutetut kasvit voi myös varjostaa tai ruukut siirtää varjoisaan paikkaan muutamaksi päiväksi. Jatkokasvatusastioina voidaan käyttää muoviruukkuja, turve- tai sanomalehtipotteja tai mitä tahansa astiaa, josta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Turvepotteihin ja sanomalehtipotteihin koulitut taimet voidaan aikanaan istuttaa ruukkuineen lopulliselle käytä kylvöihin aina uutta puhdasta, vähäravinteista ja ilmavaa kylvö- tai taimimultaa käytä puhtaita kylvöastioita huomioi kunkin kasvilajin oikea kylvöaika siemenet vaativat itääkseen lämpöä, kosteutta ja happea hajakylvetyt taimet koulitaan omiin astioihinsa taimet karaistaan ennen istutusta lopullisille kasvupaikoille! 5
! 2. esäkukat Kesäkukiksi kutsutaan yleensä yksivuotisia ruohovartisia koristekasveja. Kesäkukat voidaan jakaa ryhmäkasveihin ja kylvökukkiin. Kesäkukkina kasvatetaan myös monivuotisia kasveja, jotka eivät kuitenkaan talvehdi Suomen oloissa ulkona. Ryhmäkasvit esikasvatetaan usein ammattilaisten toimesta ja ne kukkivat varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Kylvökukat ehtivät kukkaan kesän aikana vaikka ne kylvetään alkukesästä suoraan avomaalle tai astioihin. Kesäkukkien laji- ja lajikekirjo on suunnaton. Kesäkukkia kasvatetaan sekä astioissa että avomaalla. Esikasvatettavat kesäkukat Esikasvatettavien kesäkukkien ja perennojen taimet toimitetaan avojuurisina kennotaimina muovisiin rasioihin pakattuna. Saatuasi postipaketin avaa se mahdollisimman pian. Jos paketti on ollut kauan viileässä, anna paketin olla avaamattomana sisätiloissa jonkin aikaa lämpötilan tasaantumisen vuoksi. Pakettia ei saa koskaan jättää pakkaseen. Tarkista taimien laatu heti ja ota tarvittaessa yhteyttä Kodin Kukkien asiakaspalveluun. Esikasvatettavien taimien huomautusaika on 14 vuorokautta. Nosta rasiat valoisaan paikkaan ja raota kansia. Suoraa auringonvaloa tulee välttää polttovaurioiden ehkäisemiseksi. Lämpötila suljetussa rasiassa saattaa myös nousta liian korkeaksi aurinkoisella paikalla. Jos taimet ovat kuivuneet kuljetuksen aikana, avaa rasia ja kastele juuripaakut alakautta pitämällä rasiaa vesiastiassa niin, että vain juuripaakkujen alaosa kastuu. Huomioi kuitenkin, että on parempi, että juuripaakut ovat hieman kuivat kuin että ne olisivat jatkuvassa märkyydessä. Liiallinen kosteus on taimille haitallisempaa kuin hetkellinen kuivahtaminen. Kastele taimia aina huoneenlämpöisellä vedellä. Kylmä vesi voi aiheuttaa kasveille shokin ja hidastuttaa kunnollista juurtumista. Istuta taimet mahdollisimman pian niiden saavuttua. Poista taimet varovasti rasioista, kastele ne tarvittaessa upottamalla juuripaakku hetkeksi veteen, ja istuta taimet ruukkuihin seuraavasti: XS ja S -kokoiset taimet 6 cm ruukkuihin ja M ja L -kokoiset taimet 8 cm ruukkuihin. Vältä liian suuria jatkokasvatusastioita, sillä liian suuressa ruukussa taimet keskittyvät liiaksi juuriston kasvattamiseen ja maanpäällinen kasvusto jää pieneksi. Kastele multa istutuksen jälkeen ja tarkista, että koko juuripaakku on mullan alla. Multaa voi tarvittaessa lisätä ruukun pinnalle. Jatkokasvatuksessa tulee aina käyttää ruukkuja, joissa on reikä pohjassa. Myös turveruukut (kastellaan ennen istutusta) sopivat taimikasvatukseen. Tärkeää on varmistaa, että ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Istuttamisen jälkeen kastelun kanssa kannattaa olla huolellinen. Joskus kasvi saattaa olla nuutunut liiallisesta kosteudesta, ei kuivuuden takia. Mullan jatkuva märkyys saattaa tukahduttaa juuriston kasvun hapen puutteeseen. Esikasvatettavien kesäkukkien, perennojen, yrttien ja vihannesten jatkokasvatukseen suosittelemme kylvö-, kaktus- tai taimimultaa. Mullan voi myös valmistaa itse kukkamullasta sekoittamalla siihen reilusti, vähintään 20 30 % hiekkaa tai perliittiä. Tärkeintä on, ettei multa ole liian vahvasti lannoitettua ja että se on hyvin vettä läpäisevää. Liian lannoitepitoinen ja tiivis multa haittaa juurten kehittymistä. Emme suosittele ns. mustien multien käyttöä jatkokasvatusvaiheessa. Uudelleen istutuksen jälkeen ei pidä huolestua, vaikka kasvin kasvu näyttäisi pysähtyvän. Taimet kasvattavat ensin vahvan juuriston, ja jatkavat sen jälkeen kasvuston kasvattamista. Vahvan juuriston kasvu saattaa kestää 2 4 viikkoa. 6
Taimikasvatusaikana kastelun suhteen tulee olla tarkkana. Taimia kastellaan vasta kun mullan pinta on kuivahtanut. Juuristo kehittyy parhaiten silloin kun multa on ilmavaa ja sopivan kosteaa, ei liian märkää. Kasvit myös sietävät jatkossa paremmin hetkellistä kuivuutta jos ne ovat tottuneet pärjäämään vähemmällä vedellä. Taimia pidetään ensimmäisten viikkojen ajan vähintään +12 16 C lämpötilassa. Päivälämpötila saa olla +22 24 C. Liian korkeassa lämpötilassa taimet venyvät nopeasti ja jäävät harvakasvuisiksi, liian alhaisessa lämpötilassa taimien kasvu hidastuu liiaksi. Taimia tulisi poltevaurioiden estämiseksi kastella aina alakautta niin, ettei kasvustoon osu vesipisaroita. Hyvin juurtuneita ja kasvuun lähteneitä taimia voi alkaa totuttaa alhaisempaan lämpötilaan. Pieniä taimia lannoitetaan hyvin maltillisesti. Sen jälkeen kun taimet ovat selvästi juurtuneet uusiin ruukkuihin ja uutta kasvua alkaa ilmestyä, voi taimille antaa mietoa lannoitetta esim. kasteluveden mukana. Mieto annos on noin puolet valmistajan ohjeesta. Kesäkukkien hoito Latvonnassa kasvin kärki tai kärkiosat katkaistaan. Latvonnalla pyritään säätelemään kasvin pituutta ja muotoa. Kun pääverso katkaistaan, kasvi keskittyy pääverson sijaan kasvattamaan sivuhaaroja ja kasveista saadaan tuuheampia ja niihin muodostuu myös runsaammin kukkia. Kasvit voi latvoa muutaman kerran kasvukauden aikana. Erityisen paljon latvonnasta hyötyvät mm. verenpisarat, petuniat, verbenat ja lumihiutaleet. Ensimmäisessä latvonnassa kasvin pääverso katkaistaan niin, että katkaisukohdan alapuolelle jää vähintään 3 lehtiparia. Katkaistuista versoista voi juurruttaa uusia alkuja. Ensimmäinen latvonta kannattaa suorittaa siinä vaiheessa kun esikasvatettu taimi on juurtunut kunnolla, lähtenyt hyvään kasvuun ja kasvattanut uusia lehtiä. Jatkossa kasvin sivuhaarojen kärkiä voidaan lyhentää ja täten ohjailla kasvin muotoa. Jatkohoito Taimien annetaan kasvaa riittävän suuriksi ja vahvajuurisiksi jatkokasvatusruukuissaan ennen istutusta lopullisille kasvupaikoille. Juuriston kehittymistä voi seurata irrottamalla varovasti ruukku juuripaakun ympäriltä ja tarkistamalla onko juuripaakku kasvanut täyteen juuria. Vasta kun juuret täyttävät koko multatilan ja kasvavat ulos ruukun pohjarei istä, on aika siirtää taimet uusiin astioihin. Uudelleenistutuksissa koko juuripaakun tulee jäädä mullan pinnan alapuolelle. Huomioi mullan tiivistyminen kastelun jälkeen ja lisää tarvittaessa multaa juuripaakun päälle. Juuripaakun jääminen mullan pinnan yläpuolelle aiheuttaa helposti juuripaakun kuivumisen. Taimet voi istuttaa ulos kun hallanvaara on lopullisesti ohi. Ennen istutusta taimet karaistaan sivulla 5 olevan ohjeen mukaan. Jos hallayö uhkaa istuttamisen jälkeen, ruukuissa olevat taimet voi nostaa sisätiloihin tai taimet peitellään harsoilla, sanomalehdillä tai muilla kevyillä peitteillä. Hallayön uhatessa kasvit kastellaan hyvin. Karaistuneet ja hyvin juurtuneet taimet istutetaan valo-olosuhdevaatimusten mukaisille kasvupaikoille. Suuri osa kesäkukista viihtyy aurinkoisella ja valoisalla kasvupaikalla. Pieni varjostus kuumimpaan aikaan päivästä suo kasveille tarpeellisen lepohetken. Osa kasveista menestyy paremmin jos ne sijoitetaan varjoon tai puolivarjoon (verenpisarat, lumihiutaleet). Harva kesäkukka kuitenkaan viihtyy täydellisen varjoisassa paikassa, sillä kaikki kasvit tarvitsevat jonkin verran valoa. 7
Melkein kaikki kesäkukat hyötyvät siitä, että niiden kuihtuneet kukat poistetaan. Siementen muodostuminen kuihtuneisiin kukkiin vie kasveilta voimaa ja tämä näkyy yleensä nuppujen muodostumisen vähenemisenä. Kuihtuneet kukat kannattaa siis poistaa siemenkotineen. Kuihtuneiden kukkien poistamisesta hyötyvät varsinkin orvokit, petuniat ja pelargonit. Monet pienikukkaiset kasvit (lobelia, lumihiutale) kukkivat runsaasti vaikka kuihtuneita kukkia ei poisteta. Kuihtuneiden kukkien lisäksi kasveista kannattaa poistaa lakastuneet tai muuten vioittuneet lehdet ja versot. Huonojen kasvinosien poistaminen on paitsi ulkonäköasia, myös kasvien terveyttä edistävä toimenpide. Kasvitaudit ja tuholaiset iskevät helpoiten huonokuntoisiin kasvinosiin. Lannoitus Kesäkukat kukkivat runsaasti ja vaativat siten lannoitusta tuottaakseen uusia kukkia koko kesän ajan. Kesäkukkien lannoittamiseen voidaan käyttää luonnonlannoitteita, erilaisia kastelulannoitteita tai lannoitekäpyjä. Kesäkukkamullassa on yleensä lannoitteet ja kastelukiteet valmiina. Näiden multien lannoitevaikutus kestää tuotteesta ja säistä riippuen kuukaudesta muutamaan kuukauteen. Hellekesinä kasveja joudutaan kastelemaan runsaasti, jolloin myös mullassa olevat lannoitteet kuluvat nopeammin loppuun. Kukinnan hiipuminen voi olla merkki lannoitteiden loppumisesta. Erilaisten luonnonlannoitteiden etuna on niiden maata parantava vaikutus. Lannoitekävyt ovat helppoja annosteltavia; niitä käytetään 1 2 kappaletta kasvia kohden ja lannoitusvaikutus kestää 5 6 kuukautta eli käytännössä koko kasvukauden ajan. Lannoitteiden lisäksi kasvatusalustaan voidaan lisätä kastelukiteitä. Kastelukiteet imevät itseensä vettä ja luovuttavat kasvualustaan kosteutta mullan kuivahtaessa. Kastelukiteitä voidaan käyttää sekä ruukkuistutuksissa että kukkapenkeissä. Kastelukiteitä sekoitetaan noin ruokalusikallinen kymmeneen litraan multaa. Kastelukiteet ovat ympäristöystävällinen tuote ja kastelukiteitä sisältävän mullan voi huoletta kaataa esim. kasvimaalle tai kompostoida. Minikasvihuone Taimien jatkokasvatukseen voi käyttää ns. minikasvihuonetta. Taimet istutetaan minikasvihuoneen kennoihin samalla tavalla kuin ne istutettaisiin mihin tahansa jatkokasvatusastiaan. Varsinkin XS ja S-kokoiset taimet sopivat hyvin minikasvihuoneen kennoihin. Minikasvihuoneessa kosteusprosentti pysyy korkeana kannen ansiosta ja taimet juurtuvat hyvin. Liiallisen kosteuden ehkäisemiseksi minikasvihuonetta kannattaa tuulettaa välillä jättämällä kansi raolleen. Taimien kastelu minikasvihuoneessa onnistuu helposti nostamalla kennot pois rasiasta, täyttämällä rasia parin sentin korkeudelta lämmintä, seisonutta vettä ja nostamalla kennot takaisin paikoilleen. Taimet imevät pohjan kautta tarvitsemansa määrän vettä 15 20 minuutin aikana. Ylimääräinen vesi kaadetaan pois rasiasta ja kennot nostetaan takaisin paikoilleen. Kasteluveden sekaan voi lisätä hieman kastelulannoitetta, kuitenkin varsinkin alussa enintään 50 % valmistajan suosittelemasta määrästä. Minikasvihuonetta voi käyttää myös siemenkylvöihin. Kannen ansiosta lämpötila ja kosteus rasiassa ovat ihanteelliset itämisen kannalta. Siementen idettyä rasiaa kannattaa tuulettaa nostamalla kansi kokonaan pois paikoiltaan kerran päivässä. Kasvatusnapit sopivat myös hyvin minikasvihuoneen kennoihin ja tätä yhdistelmää kannattaakin käyttää isokoisille siemenille, esim. hajuherneille, tomaateille ja kurpitsoille. 8
Monivuotisten koristekasvien talvettaminen sisätiloissa Osa kesäkukista on monivuotisia alkuperäisillä kasvupaikoillaan lämpimässä ilmastossa. Tällaisia monivuotisia, kesäkukkien tapaan käytettäviä kasveja ovat mm. verenpisarat, pelargonit, tulikruunut, miljoonakellot, vaulat ja lyijykukat. Esim. verenpisaroista, pelargoneista ja lyijykukista voidaan kasvattaa rungollisia pieniä puita, ja tämä edellyttää kasvien säilymistä hengissä talven yli. Monivuotiset kesäkukat vaativat lepokauden ulkokasvien tavoin, ja ihanteellinen lämpötila talvisäilytyksessä oleville kasveille on muutamasta plusasteesta noin kymmeneen asteeseen. Tällaisen paikan puuttuessa talvetusta voi yrittää viileässä autotallissa ja joidenkin kasvien kohdalla talvehtiminen voi onnistua myös pimeässä kellarissa. Liian lämpimässä paikassa kasvien kasvu jatkuu talven ajan eivätkä kasvit saa tarvitsemaansa lepokautta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ikivihreinä talvehtivat kasvit talvetetaan viileässä ja valoisassa paikassa, ja lehtensä pudottavat kasvit pärjäävät myös pimeässä kellarissa tms. paikassa. Pelargoni pärjää melko hyvin tavallisessa huoneenlämpötilassa. Kasvit leikataan lyhyemmiksi ja viedään talvisäilytyspaikkaan. Kastelu on talvella niukkaa ja lannoitus lopetetaan kokonaan. Kasvit viedään talvisäilöön mahdollisimman myöhään, kasvista riippuen ennen pakkasia tai pian ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Kasvit tuodaan takaisin valoon ja lämpimään mahdollisimman aikaisin, yleensä siinä vaiheessa kun uutta kasvua alkaa näkyä kevättalvella. Keväällä kastelua lisätään asteittain ja lannoitus aloitetaan varovasti. Talven aikana kuolleet ja kuivuneet oksat poistetaan kokonaan ja muita versoja voi lyhentää reilusti. esikasvatettavien kesäkukkien taimet jatkokasvatetaan sopivan kokoisissa ruukuissa jatkokasvatuksessa käytetään taimimultaa tai hiekalla/perliitillä kevennettyä kukkamultaa taimia kastellaan vasta kun pintamulta on kuivahtanut, kasvualustan liika märkyys hidastaa juuriston vahvistumista latvonnalla kasveista saadaan tuuheita ja runsaskukkaisia taimet karaistaan ennen istutusta ulos lopullisille kasvupaikoille kesäkukkia hoidetaan lannoittamalla ja poistamalla kuihtuneet kukat monivuotiset kesäkukat voi talvettaa viileässä ja valoisassa paikassa! 9
3. ihannekset, juurekset ja yrtit Vihannesten ja yrttien kasvattaminen omassa puutarhassa tai parvekkeella on helppoa ja palkitsevaa. Suuri osa vihanneksista ja juureksista viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla normaalissa puutarhamullassa. Yrteistä monet kasvavat parhaiten hiekansekaisessa, läpäisevässä kasvualustassa aurinkoisella paikalla. Hyvin harva kasvi viihtyy jatkuvassa märkyydessä, joten vihanneksillekin on eduksi istuttaa ne kohopenkkiin. Esikasvatus Valtaosa yleisimmistä vihanneksista ja juureksista ehtii tuottaa satoa suoraan avomaalle kylvettynä, mutta varsinkin hidaskasvuiset ja lämpöä vaativat kasvit (mm. tomaatit, kurkut, purjo, yrtit, kaalit, paprika) esikasvatetaan sisällä ja siirretään ulos tai kasvihuoneeseen vasta kun hallanvaara on ohi. Ohjeet kylvöihin ja esikasvatukseen löytyvät sivulta 4 alkaen. Periaatteessa mitä tahansa kasveja voi esikasvattaa sadon aikaistamiseksi, mutta nopeakasvuisten lajien (esim. retiisi, tilli, salaatit) kohdalla taimikasvatus on tuskin tarpeellista. Muutaman viikon esikasvatus voi olla suositeltavaa Pohjois-Suomessa esim. kurpitsoille, pavuille ja maissille. Siemenpusseihin merkittyjä kylvöaikoja on syytä noudattaa, sillä liian aikaisin sisälle kylvetyt taimet kasvavat nopeasti suuriksi ja venyneiksi eikä niitä voida kuitenkaan siirtää ulos ennen kuin hallanvaara on ohitse. Esikasvatettavien vihannesten ja yrttien taimet istutetaan osiossa Esikasvatettavat kesäkukat (sivu 6) mainitulla tavalla. Esikasvatetut taimet karaistaan ennen istutusta ulos. Taimien karaisemisessa ja suojauksessa kylmää vastaan voidaan käyttää apuna kasvatustunneleita, kasvatuskelloja, pienoiskasvihuonetta ja harsoja. Ohjeet taimien karaisemisesta löytyvät sivulta 5. Kylvö avomaalle Kevään etenemisestä ja säistä riippuen avomaalle päästään yleensä huhti toukokuun aikana ja Pohjois-Suomessa viimeistään kesäkuussa. Maa muokataan valmiiksi ja rikkaruohot poistetaan. Maata voi tässä vaiheessa peruslannoittaa esim. kompostilla, maatuneella karjanlannalla tai muilla hidasliukoisilla lannoittella. Oikea aika ryhtyä kylvöihin on kun maa on sopivasti kuivunut ja murenee niin, että sitä voi helposti muokata. Tässä vaiheessa maan lämpötila on noin +5 C, mikä on riittävä lämpötila salaateille, pinaatille ja härkäpavulle. Suuri osa avomaanvihanneksista vaatii noin +10 12 C lämpötilan itääkseen ja kasvaakseen kunnolla. Maan lämpötila saadaan tarvittaessa selville lämpömittarilla, joka upotetaan noin viiden senttimetrin syvyyteen maahan. Isokokoisia siemeniä (pavut, herneet, maissi) kannattaa liottaa vedessä muutaman tunnin ajan tai esim. yön yli itämisen nopeuttamiseksi. Vihannekset kylvetään suoriin riveihin tai hajakylvönä. Kylvösyvyys on noin viisi kertaa siemenen läpimitta. Kylvövaot vedetään suoriksi silmämääräisesti tai narun avulla, ja kylvön jälkeen siemenet peitetään, multa taputellaan tiiviiksi ja maa kastellaan tarpeen vaatiessa. Varsinkin pieni- ja hentokasvuisten taimien rivit on hyvä merkitä merkkitikulla. Siemenet kylvetään riittävän harvaan (kts. ohjeet siemenpusseista), koska osa taimista joudutaan joka tapauksessa harventamaan pois. Siemenmattoja käytettäessä kylvös pidetään kosteana viikon, parin ajan. Kylvökset voidaan peittää erilaisilla harsoilla, jotka lämpötilan noston lisäksi suojaavat pieniä taimia tuhohyönteisiltä. Monet vihannekset (rucola, porkkana, kaalit) voi kasvattaa läpi koko kasvukauden harsojen/kasvatustunnelien alla tuholaisvaurioiden estämiseksi. Harso suojaa hentoja taimia liialliselta auringonpaahteelta sekä siemeniä ja taimia nokkivilta linnuilta. 10
Harventaminen Vaikka kylvöt olisikin suoritettu riittävän harvaan, joudutaan melkein aina osa taimista poistamaan. Harventamisen tarkoitus on antaa jokaiselle taimelle riittävästi tilaa kasvaa vahvaksi ja tuuheaksi. Harvennuksen jälkeen jokaisella taimella on myös riittävästi valoa ja ne saavat tarpeeksi vettä ja ravinteita. Erityisen tärkeää harventaminen on juurikasveilla, sillä liian tiheässä kasvavat juurikasvit kasvattavat lehtiä sen sijaan, että niiden juuristo muodostuisi vahvaksi. Harvennus on tehtävä riittävän ajoissa, sillä kehityksen suuntaa voi olla vaikea muuttaa jos harvennus tehdään liian myöhään. Ensimmäinen harvennus tehdään kun taimet ovat muutaman senttimetrin korkuisia. Usein ensimmäinen harvennus ei ole vielä riittävä vaan taimia joudutaan poistamaan lisää. Tässä vaiheessa osa taimista on kuitenkin ehtinyt kasvaa jo niin suuriksi, että ne voidaan käyttää ruoanlaitossa. Harvennetut taimet voidaan hyödyntää ja istuttaa uusille paikoille puutarhassa. Lannoitus Jokainen sadonkorjuu poistaa maasta ravinteita. Tämä poistuma on korvattava tavalla tai toisella. Kasvit tarvitsevat ravinteita maanpäällisten osien kasvattamiseen, kukkien ja siementen muodostumiseen sekä sadon tuottamiseen. Lannoituksessa on onnistuttu, jos kasvit kasvavat rehevinä ja terveinä ja tuottavat runsaasti kukkia ja satoa. Pääravinteiden lisäksi kasvit tarvitsevat erilaisen määrän mikroravinteita eli ns. hivenaineita. Varsinkin luonnonmukaisissa lannoitteissa kasvien tarvitsevat ravinteet ovat hyvässä suhteessa toisiinsa nähden ja helposti kasvien käytettävissä. Luonnonmukaisia lannoitteita käytettäessä myös maaperän rakenne paranee, sillä esim. kananlanta, kompostimulta ja kompostoitu lanta vilkastuttavat maan pieneliöstön toimintaa ja pitävät näin yllä sopivaa mururakennetta. Pelkkä teollisten keinolannoitteiden käyttö kovettaa maaperää, josta on seurauksena mm. juuristo-ongelmia. Kovettuneen maan saattaminen viljelykuntoon voi kestää vuosia. Lannoituksella varmistetaan kasveille riittävä määrä kasvuun ja sadonmuodostukseen tarvittavia raaka-aineita. Liian vähäisellä lannoituksella kukinta jää heikoksi eikä vihanneksilla ja juureksilla sadonmuodostusta tule tarpeeksi. Toisaalta paljon voidaan pilata myös liiallisella lannoituksella. Pahimmillaan ylimääräiset ravinteet huuhtoutuvat vesistöihin aiheuttaen rehevöitymistä. Liiallinen lannoitus voi polttaa pienten taimien kehittyviä juuria ja aiheuttaa liian löyhää kasvua ja mauttomia vihanneksia. Kasvivuorottelu Yksivuotisia kasveja ei voi kasvattaa samalla paikalla vuodesta toiseen. Saman kasvilajin kasvattaminen samassa paikassa peräkkäisinä vuosina voi aiheuttaa ns. maan väsymistä, mikä ennen pitkää kostautuu sadon pienenemisenä lannoituksesta huolimatta. Maan väsyminen ilmenee myös ravinteiden puutoksena sekä kasvitauteina. Usein erilaiset kasvintuhoojat lisääntyvät, ellei kasvien kasvupaikkoja vaihdeta. Pienillä kotipuutarhaviljelmillä maa jaetaan yleensä neljään osaan, jolloin viljelykierrosta tulee nelivuotinen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kestää neljä vuotta, ennen kuin sama kasvi palaa samaan kasvupaikkaan. Kierto voi toki olla pidempikin, mutta nelilohkoinen kierto on helppo toteuttaa. Monivuotiset kasvit, esim. talvehtivat yrtit ja raparperi, pysyvät omilla paikoillaan vuodesta toiseen. Kasvit ryhmitellään ravinnetarpeen mukaan. Viljelykiertoa voi toteuttaa myös lohkojen sisällä, jolloin esim. neljän vuoden kuluttua tiettyyn lohkoon palaava kaali sijoitetaan lohkos sa eri paikkaan kuin edellisellä kerralla. Kasvien sijainnin muistaminen vaatii hyviä muistiinpanoja edellisiltä vuosilta. Lohkojen sisäinen vaihtelu pidentää viljelykierron 11
kahdeksaan vuoteen, mikä entisestään auttaa kasveja voimaan paremmin ja tuottamaan paremman sadon. Viljelykierron neljä luokkaa ovat: 1. Voimakas lannoitus: kaalit, purjo, selleri, valkosipuli, kurkut ja kurpitsat, maissi 2. Keskimääräistä lannoitusta vaativat kasvit: juurikasvit, peruna, sipulit, keräsalaatit 3. Niukkaan/keskinkertaiseen lannoitukseen tyytyvät kasvit: maustekasvit, tilli, retiisi, salaatit 4. Kasvit, jotka hankkivat lannoituksen itse: pavut, herneet ja muut palkokasvit, viherlannoituskasvit Useimmat kasvit, myös hyötykasvit, viihtyvät parhaiten jos niiden juuriston peittona on eloperäistä katetta. Sopivia katteita ovat mm. kuorikate, heinä ja olki, kompostimulta tai risuhake ja joissakin paikoissa myös luonnonkivet ja villa. Hyötykasveille sopivat parhaiten heinä-, olki- ja kompostimultakatteet. Heinäsilppu on voimakasta typpilannoitetta, joten sitä kannattaa käyttää vain alkukesällä. Katteet levitetään alkukesällä maan lämmettyä. Kate kannattaa levittää kun maa on kosteaa, sateen tai kastelun jälkeen. Katteet pitävät maan kosteana ja hajotessaan luovuttavat maahan ravinteita. Katteiden alla viihtyvät myös kastemadot ja muut maata kuohkeuttavat pieneliöt. Kate vähentää kastelun tarvetta ja edistää monella tapaa maan kuntoa. Hyötykasvit ruukuissa Pienellä pihalla tai parvekkeella ei tarvitse luopua ajatuksesta kasvattaa hyötykasveja. Monet vihannekset ovat näyttäviä ruukkuihin istutettuina ja niistä saadaan silmänilon lisäksi raaka-aineita keittiöön. Ruukkuihin kannattaa valita nopeakasvuisia vihanneksia, jotka tuottavat paljon satoa suhteessa pinta-alaan. Periaatteessa melkein mitä tahansa kasveja voi kasvattaa ruukussa. Vain ruukun koko, kasvien valovaatimukset ja oma mielikuvitus rajoittavat kasvien valintaa. Tutuimpia ruukuissa kasvatettavia hyötykasveja ovat tomaatit, mansikat, erilaiset yrtit ja muut lehtivihannekset. Riittävän suuri ruukku helpottaa kastelua. Suurissa astioissa voi kasvattaa myös vaikkapa monivuotisia marjapensaita ja pieniä puita. Ruukussa kasvatettavat monivuotiset hyötykasvit viedään talveksi viileään talvisuojaan. Kerrostalossa ruukkukasvien talvettaminen voi onnistua lasitetulla parvekkeella, jos ruukun multatila on riittävän suuri estämään juurten paleltumisen ja ruukku suojataan talveksi esim. styroksilla tai pakkaspeitteellä. Ruukuissa kasvavien tomaattien pölytys hoituu yleensä pölyttävien hyönteisten toimesta, mutta joskus voi olla tarpeen varmistaa pölytys itse. Hedelmien kehittyminen vaatii pölytyksen, joten kukkivia taimia voi varovasti ravistaa. esikasvatettavat taimet karaistaan ennen istutusta ulos vihannesten, juuresten ja yrttien siemenet kylvetään lämmenneeseen maahan liian tiheässä kasvavat taimet harvennetaan lannoitus mitoitetaan sadonmuodostuksen mukaan viljelykierto ehkäisee maan väsymistä ja kasvitauteja katteet edistävät maan kuntoa ja hyödyllisten eliöiden hyvinvointia! 12
4. erennat Perennoilla tarkoitetaan yleensä monivuotisia ruohovartisia kasveja, joiden maanpäällinen kasvusto lakastuu talveksi ja kasvu alkaa vuosittain uudelleen maan alla talvehtivista osista. Talvehtiva osa voi olla juuristo, juurakko, maavarsi tai joissakin tapauksissa sipuli tai mukula. Osa perennoista talvehtii ainavihantina (jouluruusut, vuorenkilvet, talviot). Perenna voi olla myös kaksivuotinen kasvi (salkoruusu, sormustinkukka, harjaneilikka), joka lisääntyy siementämällä ja säilyy näin samalla kasvupaikalla vuodesta toiseen. Perennoiden koko vaihtelee täysin maanmyötäisistä lajeista jopa parimetrisiin, näyttäviin kasveihin. Perennoista löytyy myös köynnöstäviä sekä varpumaisia lajeja. Perennoja voidaan luokitella monella tavalla. Valovaatimusten mukaisesti perennat jaetaan auringon, puolivarjon ja varjon perennoihin. Kasvualustan mukaan osa perennoista on ns. kosteikkoperennoja ja erittäin kuivissa paikoissa viihtyviä kasveja voidaan kutsua kivikkoperennoiksi. Happaman maan perennat tarvitsevat hapanta kasvualustaa ja kalkinsuosijat viihtyvät kalkitussa maassa. Ryhmäperennoiksi voidaan kutsua pitkälle jalostettuja kantoja. Maatiaisperennat ovat kasvien alkuperäisiä, vanhoja muotoja ja ne ovat yleensä erittäin talvenkestäviä. Myös monia luonnonkasveja käytetään perennojen tapaan. Maanpeiteperennoilla tarkoitetaan kasveja, joiden kasvutapa on maanmyötäinen. Korkeuden sijaan kasvit kasvavat leveyttä ja muodostavat parhaimmillaan hyvin peittäviä ja tiiviitä kasvustoja. Jättiperennoiksi voidaan nimetä erittäin korkeat perennat, joiden kasvukorkeus saattaa nousta pariin metriin. Perennoja voidaan käyttää niiden kasvupaikkavaatimusten mukaan monenlaisissa paikoissa; omissa perennapenkeissään, kesäkukkien joukossa ja ruusupenkeissä, puiden ja pensaiden alla, varjoisissa tai kosteissa paikoissa, kivikoissa ja erittäin kuivissa paikoissa. Monia, erityisesti näyttävälehtisiä kasveja, ns. lehtiperennoja, voidaan ja kannattaa kasvattaa myös ruukkuistutuksissa yksinään tai yhdessä kesäkukkien kanssa. Oikeanlaisiin paikkoihin istutettuina perennat ovat helppohoitoisia ja kiitollisia kasveja. Perennatyypit Perennoja myydään joko astiataimina, kennotaimina tai avojuurisina taimina. Astiataimet ovat kasvaneet vuoden tai pari omissa ruukuissaan. Kennotaimet toimitetaan esikasvatettuina paakkutaimina muovisissa pakkausrasioissa. Kennotaimien jatkokasvatukseen sopivat samat ohjeet kuin esikasvatettaville taimille (s. 6 alkaen). Loppukeväällä säiden salliessa kennotaimet voi istuttaa suoraan lopullisille kasvupaikoille. Avojuuriset taimet toimitetaan turpeeseen tms. ma te riaa liin pakattuina ilman ruukkua ja multaa. Avojuuriset taimet toimitetaan lepotilaisina, ja taimissa on juurien lisäksi vain hyvin vähän tai ei ollenkaan uutta kasvua näkyvissä. Taimissa tai pakkausturpeessa oleva mahdollinen home on ns. varastohometta eikä se ole vaarallista. Home voidaan pestä taimista pois ennen niiden istutusta. Avojuuriset taimet istutetaan mahdollisimman pian. Taimia ei saa koskaan jättää pakkaseen eikä niitä pidä poistaa pakkauksestaan ennen istutusta. Jos avojuurisen perennan istutus siirtyy pidemmälle kuin muutamaan päivään, taimet voi istuttaa tilapäisesti ruukkuihin. Taimille on kuitenkin parempi, että ne istutetaan suoraan maahan lopullisille kasvupaikoille ja että ne saavat herätä kasvuun luonnollisessa tahdissaan ulkoilmassa. Avojuuriset taimet sopeutuvat nopeasti istutuspaikoilleen ja kasvavat usein jopa paremmin kuin astiataimet, joilla juurtuminen ja kasvuunlähtö saattaa kestää pidempään. 13
Perennapenkin suunnittelu Perennapenkin kasvien valinnan lähtökohtana on oikeanlaisten kasvuolosuhteiden huomioiminen. Aurinkoisen paikan perenna ei pääse oikeuksiinsa varjossa, eikä kosteaa kasvualustaa vaativa kasvi tule selviämään kuivassa ja läpäisevässä maassa. Kasvien istuttaminen oikeille paikoille auttaa perennoja kasvamaan elinvoimaisiksi, vastustuskykyisiksi ja selviämään paremmin talven yli. Usein ratkaisevin tekijä kasvupaikkaa valittaessa on valo-olosuhteet. Kaikkiin muihin kasvin menestymiseen vaikuttaviin tekijöihin voidaan yleensä jossain määrin vaikuttaa, mutta valo-olosuhteita voidaan harvoin muuttaa. Kasvualusta voidaan vaihtaa ja ravinteiden tai kalkin määrää lisätä, mutta aurinkoista ja paahtavaa paikkaa on hankala muuttaa varjoisaksi tai toisinpäin. Perennat istutetaan mielellään niin, että korkeat lajit taakse tai keskelle, keskikorkeat väliin ja matalat eteen. Näin jokainen kasvi pääsee esille eikä huku korkeampien lajien taakse. Eri lajeja ja värejä yhdistelemällä saadaan kaunis kokonaisuus, joka kukkii aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Värejä hehkuvaa perennapenkkiä voi rauhoittaa esim. kaunislehtisillä lehtiperennoilla tai heinillä. Yksivuotisilla kesä- ja kylvökukilla perennapenkkiin saadaan katkeamatonta kukkaloistoa. Perennapenkin ulkonäköä ja värityksiä valittaessa vain oma mielikuvitus asettaa rajat kasvien valinnalle. Kasvualustan muokkaus Ennen perennojen istutusta kasvualusta on puhdistettava huolellisesti rikkaruohoista. Varsinkin monivuotisten juuririkkakasvien kitkeminen perennojen joukosta on hyvin työlästä. Vuosien kuluessa kasvit tuuheutuvat niin paljon, että kitkemisen tarve vähenee. Kasvualusta muokataan riittävältä syvyydeltä, taimen lopullinen kasvukorkeus on suuntaa antava vihje kasvualustan syvyydestä. Matalat ja pienikokoiset kivikko-, maanpeite- ja reunuskasvit istutetaan noin 20 cm syvään kasvualustaan. Keskikokoisten perennojen kasvualustan syvyyden tulisi olla 30 50 cm ja korkeille ja syväjuurisille perennoille varataan kasvualustaa 50 70 cm. Aurinkoisilla paikoilla ja paikoissa, joissa maa kuivuu helposti (esim. rinteet) kasvualusta voi olla paksumpi. Valtaosa perennoista viihtyy tavallisessa läpäisevässä puutarhamaassa. Yleisesti ottaen kasvit sietävät paremmin hetkittäistä kuivuutta kuin jatkuvaa märkyyttä. Siksi perennoille on edullista istuttaa ne joko loivasti viettävään rinteeseen tai kummuksi muotoiltuun penkkiin, jossa talvimärkyys ei pääse vaivaamaan. Ilmava ja syvämultainen kasvualusta on useimpien perennojen mieleen. Kasvualustan läpäisevyyttä voi lisätä sekoittamalla multaan hiekkaa, soraa tai perliittiä. Kasvualusta muokataan valituille kasveille sopivaksi. Savimaata parannetaan hiekalla, turpeella ja kompostilla. Kuiville hiekkamaille voidaan lisätä savea, kompostia tai turvetta. Varsinkin savi lisää kuivilla mailla kasvualustan vedenpidätyskykyä. Jos koko kasvualustan muokkaus on liian työlästä, kasveille kaivetaan riittävän suuret istutuskuopat, jotka täytetään oikeanlaisella mullalla. Jos kasvualustaa ei haluta muokata, valitaan kasvit kasvualustan mukaisesti. Hapanta kasvualustaa vaativien kasvien istutuskuoppaan lisätään kalkitsematonta turvetta tai havu-rodomultaa. Kalkkia suosivien lajien kasvualusta kalkitaan ennen istutusta ja kalkkia lisätään penkkiin muutaman vuoden välein. Kunnollisesti perustettu perennapenkki palkitsee hoidon helppoudella tulevina vuosina. Perennojen istutus Istutusvaiheessa astiataimet kastellaan hyvin ja ruukut poistetaan juuripaakun ympäriltä. Jos juuret ovat kietoutuneet tiukasti juuripaakun ympärille, voi juuripaakkua varovasti hajottaa ja juuret suoristaa ennen istutusta. Avojuuriset taimet säilytetään mahdollisimman viileässä ja varjoisassa paikassa istutushetkeen saakka. 14
Ennen istutusta avojuurisia taimia kannattaa liottaa haaleassa vedessä muutaman tunnin ajan. Astiataimet istutetaan entiseen syvyyteen, avojuuriset taimet niin, että koko juuristo jää maanpinnan alapuolella ja kasvupisteen päälle tulee muutama sentti multaa. Jos uutta kasvua on jo näkyvissä, kasvusto jätetään mullan pinnan yläpuolelle. Istutussyvyydessä tulee huomioida mullan tiivistyminen kastelun jälkeen. Multa juurten ympäriltä tiivistetään ja taimet kastellaan perusteellisesti. Kastelua jatketaan säiden mukaan ja riittävästä kosteudesta huolehditaan vähintään istutusvuoden ajan. Taimia kasteltaessa on parempi kastella kerralla riittävästi, jotta kasvualusta kostuu syvältä ja kasvien juuret hakeutuvat kosteuden perässä syvälle maahan. Pieni määrä vettä kerralla kastelee vain pintamullan eikä juurilla ole syytä hakeutua kosteuden perässä syvemmälle. Vastaistutettuja taimia voi tarvittaessa varjostaa ja suojata auringolta varjostuskankailla. Taimien istutusväli vaihtelee noin kymmenestä senttimetristä jopa metriin. Pienimmille ja hyvin hidaskasvuisille perennoille istutusväliksi riittää 10-20 cm. Voimakkaasti rönsyilevät lajit istutetaan harvempaan kuin mättäitä ja ruusukkeita muodostavat taimet. Maanpeiteperennoille ja keskikokoisille kasveille istutusväliksi jätetään 30 40 cm ja suurikokoisille perennoille n. 70 cm. Erittäin kookkaita ja reheväkasvuisia perennoita istutetaan neliölle 1 3 kappaletta ja istutusväliksi voidaan jättää jopa 1 m. Tiheillä istutusväleillä saadaan nopeasti aikaan näyttävä ja peittävä istutus, jossa kasvavien perennojen lehdet tukahduttavat ja estävät rikkakasvien siementen itämistä. Toisaalta tiheään istutetut perennat joudutaan jakamaan nopeammin kuin harvempaan istutetut. Oikeat istutusetäisyydet tarkistetaan lajikohtaisesti. Perennapenkin voi kattaa kuorikatteella, heinällä, oljella tai kompostimullalla. Perennojen syysistutus Syksy on hyvää istutusaikaa perennoille. Maassa on runsaasti kosteutta ja taimet juurtuvat hyvin. Perennoja voi istuttaa niin kauan kuin maa on sulana. Aroille perennoille suositellaan kevätistutusta, jolloin ne ehtivät juurtua riittävästi kasvukauden aikana selviytyäkseen talvesta. Myös avojuurisille taimille kannattaa varata joitakin viikkoja aikaa ennen maan jäätymistä riittävän juurtumisen varmistamiseksi. Syksyllä istutettavien taimien lannoitukseksi riittää kompostilla tai uudella mullalla parannettu kasvualusta tai vähätyppinen syyslannos. Lannoitus voidaan vaihtoehtoisesti jättää kokonaan seuraavaan kevääseen. Runsas typpilannoitus syksyllä heikentää kasvien talvenkestävyyttä. Syksyn runsaat sateet voivat koitua kasvien kohtaloksi juuristoalueen liiallisen märkyyden vuoksi. Talvimärkyyden välttämiseksi taimet istutetaan loivaan rinteeseen tai kummuksi muotoiltuun kohopenkkiin. Syksyllä osa toimitettavista taimista on jo alkanut tuleentua, ja kasveissa voi olla keltaisia ja varisevia lehtiä. Kasvi voi olla myös lepotilassa, jolloin maanpäällinen kasvusto on kokonaan lakastunut ja kasvuvoima on siirtynyt kasvin maanalaisiin osiin. Kasvin siirtyminen talvilepoon ei estä istuttamista. Syksyllä istutetut kasvit ovat keväällä valmiina kasvuun ja ne käyttävät kevätkosteuden hyödykseen. Routa voi nostaa taimia talven aikana, joten multa syksyllä istutettujen taimien ympäriltä tiivistetään keväällä ja tarvittaessa uutta multaa lisätään juurien suojaksi. 15
Lannoitus Perennojen lannoitustarve vaihtelee suuresti lajikohtaisesti. Karkeana yleistyksenä voidaan sanoa, että reheväkasvuiset ja runsaskukkaiset, pitkälle jalostetut perennat vaativat enemmän lannoitusta kuin maatiais- ja luonnonperennat. Myös hyvin kuivissa paikoissa viihtyvät ns. kivikkoperennat ovat yleensä vaatimattomia ja niiden lannoitustarve on vähäinen. Usein varsinkin lehdistöltään harmaat ja sinertävät kasvit menettävät kauniin värinsä ja muuttuvat liiallisen lannoituksen seurauksena vihreiksi. Liika typpilannoitus voi myös rehevöittää kasvustoa kukinnan kustannuksella. Istutusvaiheessa perennojen lannoitukseen riittää kasvualustaan sekoitettava uusi puutarha- tai kompostimulta. Liian voimakas lannoitus voi haitata taimien juurtumista. Varsinkin syysistutuksissa liiallista lannoitusta tulee välttää ja lannoitteena voidaan käyttää vähätyppistä syysravinnetta. Liiallinen lannoitus kasvukauden aikana saa helposti aikaan runsasta kasvua ja löyhää solukkoa, mikä voi haitata pahasti kasvien talvenkestävyyttä. Lannoitusta vaativia perennoja lannoitetaan noin kuukausi kukinnan jälkeen, syksyllä kukkivat lajit lannoitetaan keväällä. Perennojen kevätlannoitukseen voidaan käyttää esim. pintamultaan sekoitettavaa kananlantaa tai muita hidasliukoisia lannoitteita. Lannoiterakeita käytettäessä vältetään rakeiden joutuminen kasvien lehdille ja lehtihankoihin. Hidasliukoiset lannoitteet annostellaan aikaisin keväällä, jolloin niiden sisältämät ravinteet liukenevat kasvien käyttöön kasvukauden aikana. Hidasliukoisia lannoitteita käytettäessä muuta typpilannoitusta ei yleensä tarvita kasvukauden aikana. Kompostimulta on hyvää lannoitetta. Hyvin maatuneessa lantakompostissa on erinomaisessa suhteessa monia kasvien tarvitsemia ravintoaineita. Perennoille voidaan myös antaa kesälannoituksena kasteluveden mukana neste- tai jauhemaisia yleislannoitteita. Kastelulannoitteiden sisältämät ravinteet ovat nopeasti kasvien käytettävissä. Typpipitoinen lannoitus lopetetaan viimeistään elokuun aikana, ja siirrytään vähätyppiseen syysravinteeseen. Syysravinteen sisältämät kalium ja fosfori edistävät silmujen syntymistä varmistaen seuraavan vuoden kukintaa, sekä suojaavat kasvia talvilevon aikana. Perennojen jakaminen Kasvuston ränsistyminen ja kukinnan heikkeneminen tiheässä kasvustossa ovat yleensä merkkejä tarpeesta jakaa perennat. Jakaminen kannattaa suorittaa aikaisin keväällä tai syksyllä kasvukauden päätyttyä siten, että keväällä kukkivat perennat jaetaan syksyllä ja syyskukkijoiden kasvustot keväällä. Keskikesällä kukkivien perennojen kasvustot jaetaan joko aikaisin keväällä tai syksyllä. Perennoja jaettaessa kasvustot kannattaa nostaa ylös mahdollisimman suurina paakkuina, jotka jaetaan pienempiin osiin terävällä lapiolla, kirveellä tai käsin. Jokaiseen jakopalaan tulee jäädä sekä juuristoa että versoja. Juurakoita jaettaessa on huomioitava, että jokaiseen uuteen alkuun jää silmuja. Jaetut perennat puhdistetaan mahdollisista rikkaruohoista ja istutetaan uudelleen muokattuun penkkiin edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti. 16
Perennojen erityisvaatimuksia Osa perennoista vaatii menestyäkseen erityisiä huomioita kasvupaikan tai kasvualustan suhteen. Vaatimuksena voi olla esim. hapan (sinivaleunikot) tai kalkkipitoinen maa (jouluruusut). Joillakin perennoilla liiallinen typpilannoitus saattaa heikentää kukintaa (kärsämöt, päivänliljat). Kasvurauha on tärkeä esim. pioneille, pikkusydämille, syysvuokoille, kuunliljoille ja akileijoille. Osa muuten kestävistä perennoista ei siedä kuivuutta (jaloritarinkannukset, soihtuliljat) ja niitä onkin kasteltava pitkinä poutajaksoina. Jumaltenkukkien ja unikkojen lehdet kuihtuvat kukinnan jälkeen, mikä kannattaa huomioida viereisiä kasveja valittaessa. Istutus liian syvään voi hidastaa ja vähentää kukintaa esim. pioneilla ja saksankurjenmiekoilla. Joillakin perennoilla toipuminen jakamisesta ja uudelleenistutuksesta voi kestää jonkin aikaa. Osa kasveista kasvattaa hyvin pitkän juuriston (särkynytsydän), jolloin ne kannattaa istuttaa riittävän etäälle rakennusten perustuksista ja salaojista. Talvisuojaus Suuri osa perennoista talvehtii ilman talvisuojausta. Monet arat perennalajit ja -lajikkeet menestyvät Suomessa, jos niille valitaan suojainen kasvupaikka. Suojaisa kasvupaikka voi olla esim. seinustan vierus, suuren kiven läheisyys tai perennaryhmä. Arkojen kasvien talvehtimista edistetään suojaamalla kasvustot talveksi havuilla, kuivilla lehdillä tai talvisuojaturpeella. Lumi on paras suoja talven kylmyyttä ja tuulia vastaan, ja lunta voi lapioida arkojen perennojen päälle. Arat perennat on hyvä istuttaa kasvukauden alussa, jolloin ne ehtivät kasvattaa hyvän juuriston kesän aikana. Myös istuttaminen kohopenkkiin edistää arkojen kasvien selviämistä talvesta, sillä talvimärkyys ei vaivaa kohopenkkiin istutettuja taimia. Perennojen kasvustot voi jättää syksyllä lakastumaan paikoilleen. Kasvuston ylle lakastuvat lehdet suojaavat talvehtivia kasvupisteitä. Kukkavarsien ja lehtien poistaminen on tarpeellista vain jos kasveissa on ollut kasvukauden aikana kasvitauteja. Varsinkin onttovartisten kasvien (esim. liljat, ritarinkannukset, nauhukset) varret on syytä jättää paikoilleen, sillä ontoista varsista kasvuston sisään valuva vesi saattaa mädännyttää kasvin talvehtivat osat. Jos varret halutaan välttämättä poistaa, katkaistaan ne riittävältä korkeudelta ja taitetaan sen jälkeen kaksinkerroin. Osa kasveista toisaalta hyötyy kasvuston leikkaamisesta syksyllä, esim. syyssädekukkien varsien leikkaaminen edistää uusien versojen muodostumista ja kasvin talvehtimista. Ruukkuistutusten hoito Ruukuissa kasvatettavat perennat tuodaan talveksi sisätiloihin viileään varastoon tai kellariin. Sopivan sisätilan puuttuessa kasvit suojataan ruukkuineen ulkona. Isot ruukut voi kaataa maahan pitkälleen, kääriä pakkasten tultua pakkaspeitteeseen ja peitellä vielä lumella. Parvekkeille jäävien kasvien ruukut on suojattava hyvin styroksilla, pakkaspeitteellä tms. Ulkona ruukussa talvehtivan kasvin juuristo kohtaa kylmän pakkasilman joka suunnasta, toisin kuin kasvin, joka talvehtii maassa ja johon kylmyys pääsee vain ylhäältä käsin. istuta oikea perenna oikeaan paikkaan valo ja muut kasvuolosuhteet huomioiden kasvualusta muokataan kasvin vaatimusten mukaiseksi, suosi kohopenkkiä lannoita kohtuudella perennat jaetaan kun kukinta heikkenee tai kasvustot ränsistyvät perennoja voi istuttaa myös syksyllä, vältä typpilannoitusta syysistutuksissa suojaa arat perennat talveksi! 17
5. arjakasvit Monista luonnonmarjoista on jalostettu kantoja, jotka ovat satoisia ja soveltuvat paremmin kotipuutarhoihin. Useimmat marjakasvit viihtyvät puutarhassa parhaiten luontaisten kasvupaikkojensa kaltaisilla kasvualustoilla, joita ovat humuksella parannetut hiekka- ja moreenimaat. Uusia taimia istutettaessa on syytä välttää saman kasvin istuttamista paikalle, jossa on aiemmin viljelty ko. kasvia. Näin vältytään ilmiöltä, jota kutsutaan maan väsymiseksi. Maan väsymisessä tuholaiset yleistyvät, rikkakasvit runsastuvat ja ravinnetasapaino maassa järkkyy. Maan väsyminen estetään viljelykierrolla. Viljelykierrosta enemmän s. 11. Kasvualustan valmistelu Useimmat marjakasvit viihtyvät maassa, jonka ph vaihtelee välillä 6 6,8. Maan happamuus vaikuttaa kasvien kykyyn hyödyntää maassa olevia ravinteita. Mikäli maan ph-arvo on liian alhainen tai liian korkea kasvit eivät pysty sitomaan lannoitteiden ravinteita, jolloin lannoitus on turhaa. Liian alhainen ph-arvo saadaan nostettua kalkituksen avulla. PHarvoja voi mitata esim. apteekeista saatavilla ph-liuskoilla. Kasvualusta puhdistetaan ennen istutusta huolellisesti monivuotisista rikkakasveista, sillä myöhemmin rikkojen kitkeminen kasvustojen seasta voi olla hyvin työlästä tai jopa mahdotonta. Useimmille marjakasveille on eduksi istuttaa taimet ns. koho penkkiin. Kohopenkin etuja ovat maan nopea lämpeneminen ja talvi märkyy den välttäminen. Istutuksen jälkeen taimien kastelusta huolehditaan varsinkin ensimmäisen kesän ajan. Yleisimmät marjakasvit Mansikka Mansikat viihtyvät aurinkoisilla kasvupaikoilla maassa, jossa ei ole vaaraa seisovasta vedestä. Liian tuulinen paikka vaikeuttaa pölyttäjien työtä. Mansikan juuret eivät kestä kilpailua suurten kasvien juurien kanssa, joten isojen puiden läheisyyttä on syytä välttää. Mansikat viihtyvät parhaiten kevyessä ja lämpimässä, multavassa ja kosteutta pidättävässä maassa. Ennen istutusta mansikkapenkki, mielellään kohopenkki, peruslannoitetaan. Liiallinen typpilannoitus aiheuttaa rehevää lehtikasvua marjasadon kustannuksella. Esim. vähätyppinen marjaravinne sopii hyvin mansikalle. Mansikan istutuksessa tärkeä huomioitava seikka on taimen oikeaoppinen istutus. Lehtiruusuke, josta uudet lehdet kasvavat, täytyy jättää maan pinnan tasalle. Lehtiruusukkeen jääminen maan pinnan alapuolelle saattaa aiheuttaa taimen kuolemisen. Lehtiruusuke ei kuitenkaan saa jäädä liian pintaankaan, jolloin taimi heiluu eikä juurru kunnolla. Sadonkorjuun jälkeen taimien tulee saada olla rauhassa esim. rönsyjen poistamiselta. Uudet kukka-aiheet muodostuvat heti sadonmuodostuksen jälkeen ja taimien häirintä rönsyjen poistolla ja kitkemisellä saattaa laukaista kasvin uuteen kasvuun, mikä ei ole tarkoitus. Amppelimansikka Amppelimansikat ovat jatkuvasatoisia lajikkeita, jotka kasvattavat pitkiä rönsyjä ja soveltuvat siten hyvin amppeleissa tai ruukuissa kasvatettaviksi. Amppelimansikat istutetaan 18
em. tavalla ja lannoitukseen soveltuu hyvin marjaravinne tai lannoitekävyt. Mansikkaan muodostuvat pitkät rönsyt parantavat kasvin koristearvoa, mutta toisaalta heikentävät sadonmuodostusta. Rönsyistä voidaan istuttaa uusia taimia, osa voidaan jättää kasviin ja osa poistaa. Amppelimansikat voi talvettaa pakkasettomassa paikassa (+0 2 C) esim. kellarissa tai varastossa. Taimet voi myös istuttaa syksyllä maahan, kuitenkin riittävän ajoissa niin, että taimet ehtivät juurtua ja siten selviävät talvesta. Keväällä taimet vaihdetaan uuteen, ravinteikkaaseen multaan. Lannoitus aloitetaan kun kasviin alkaa muodostua kukkia ja raakileita. Pensasmustikka Pensasmustikka poikkeaa muista marjakasveista vaatimuksellaan happamasta kasvualustasta. Kasvualustan tulee olla metsämaan kaltainen eli ilmava ja kuohkea. Pensasmustikat ovat hyvin pitkäikäisiä ja oikealle paikalle istutettuna ja oikein hoidettuna pensaat tuottavat satoa kymmeniä vuosia. Kasvupaikkana tulee olla aurinkoinen ja lämmin, kovilta tuulilta suojattu paikka. Kasvualusta sekoitetaan happamasta havu-rodomullasta, kalkitsemattomasta turpeesta ja mahdollisuuksien mukaan havumetsän metsänpohjasta, jossa saa olla oksia ja neulasia, sillä mustikka pitää läpäisevästä maasta. Kuorikate sopii hyvin mustikoille hapattavan vaikutuksensa ansiosta. Mansikoiden tapaan mustikat viihtyvät kohopenkissä ja maa peruslannoitetaan joko marjaravinteella tai havu-rodolannoitteella. Taimiväliksi jätetään noin metri. Mustikka tuottaa parhaan sadon ristipölytyksellä eli vähintään kahden eri lajikkeen istutus samaan penkkiin on suositeltavaa. Mustikan leikkaustarve on vähäinen. Keväisin poistetaan mustuneet oksankärjet terveeseen kohtaan saakka. Myös muuten vahingoittuneet tai kuolleet oksat poistetaan, samoin maata pitkin kasvavat oksat. Vuosien kuluessa vanhimpia oksia voi poistaa, jos pensas kasvaa liian tiheäksi. Vadelma Vadelman ihanteellisin kasvupaikka on aurinkoinen ja lämmin, kovimmilta tuulilta suojattu alue. Kasvualustaksi sopii tavallinen multava, läpäisevä puutarhamaa. Vadelman taimet istutetaan mielellään kohopenkkeihin suoriin riveihin noin 2 3 cm aiempaa syvempään. Useimmat vadelmalajikkeet tarvitsevat tuen pysyäkseen pystyssä, lajike Maurin Makea on matala ja pysyy useimmiten hyvin pystyssä ilman tukeakin. Vadelman marjat muodostuvat toisen vuoden versoihin. Vadelman marjoja tuottaneet oksat voidaan poistaa heti sadonkorjuun jälkeen. Sopivan ilmavassa kasvustossa esiintyy harvoin kasvitauteja. Versot katkaistaan aina maanpinnan tasalta, muuten kasvustoon muodostuu vuosi vuodelta korkeampia tappeja. Kuolleet versot voidaan poistaa myös seuraavana keväänä. Kesän mittaan vadelmapenkistä poistetaan rivin ulkopuolelle kasvaneet versot, minkä ansiosta kasvusto pysyy ilmavana. Liian korkeiksi kasvaneet versot voi lyhentää sopivalle korkeudelle. Kuivina kesinä kasvustoa on hyvä kastella varsinkin raakilevaiheessa, jotta sadosta saadaan mahdollisimman hyvä. Marjaravinne sopii myös vadelman lannoittamiseen. Teivadelma Teivadelma on voimakas- ja rentokasvuinen, karhunvadelmaa kasvutavaltaan muistuttava marjakasvi. Avomaalla teivadelma pärjää vain Etelä-Suomessa, mutta hyvin suojattuna sen kasvatusta voi kokeilla pohjoisempanakin. Teivadelma tarvitsee paljon lämpöä, aurinkoa ja suojaisen kasvupaikan, esim. eteläseinustan. 19
Marjat muodostuvat tavallisen vadelman tapaan toisen vuoden versoihin. Satoa tuottaneet versot katkaistaan ja uudet tuetaan esim. säleikköön. Talveksi versot taivutetaan maata vasten ja suojataan esim. havuilla. Teivadelma viihtyy runsasravinteisessa multamaassa ja kasvia lannoitetaan vähätyppisellä marjaravinteella tai syyslannoitteella. Myös kompostimultaa voi lisätä taimien juurelle. Tyrni Tyrni on kasvupaikassaan valon suhteen ehdoton. Mitkään muut kasvit eivät saa varjostaa tyrnin taimia. Tyrni ei varjostuksen lisäksi saa kärsiä kuivuudesta ensimmäisinä vuosina, ja multava peltomaa onkin paras kasvualusta tyrnille. Tyrni on yksineuvoinen, joten sadon saamiseksi täytyy istuttaa sekä hede- (poika) että emitaimia (tyttö). Kotipuutarhassa taimien suhde on yksi hedetaimi 1 4 emitaimea kohti. Kotipuutarhassa taimiväliksi suositellaan 2-3 metriä ja taimet istutetaan entiseen syvyyteen tai muutaman sentin syvempään. Ensimmäisinä vuosina on tärkeää, etteivät taimet joudu kilpailemaan vedestä muiden kasvien kanssa. Taimien ympäristö pidetään aluksi mulloksella tai maa peitetään mustalla muovilla tai kuorikatteella. Happaman kuorikatteen vaikutus neutraloidaan kalkituksella. Tyrni tuottaa itse tarvitsemansa typen typpeä sitovalla juuristollaan ja lannoitus tavallisella typpipitoisella lannoitteella voi koitua taimien kohtaloksi. Kasvualusta peruslannoitetaan ennen istutusta marjaravinteella ja vuosittaiseen ylläpitolannoitukseen sopii syysravinne, jossa ei ole lainkaan typpeä. Kalkitus on välttämätöntä typpeä sitovien bakteerien kasvun kannalta ja tyrnille sopiva kasvualustan ph on välillä 6 7. Hyvässä kasvussa oleva taimi selviää sekä kuivassa että kosteassa paikassa. Erittäin kuivina kesinä marjat voivat tippua raakilevaiheessa ilman lisäkastelua. Tyrniä leikataan hyvin maltillisesti, liian voimakas leikkaus voi aiheuttaa talvivaurioita. Talven aikana vaurioituneet ja sairaat oksat poistetaan. Pensaat voidaan pitää matalina leikkaamalla vuosittain verson kärjistä muutama sentti pois. Lakka Kotipuutarhassa lakkaa voi kasvattaa varta vasten lakalle rakennetussa kasvatusaltaassa tai ruukussa. Lakka viihtyy puolivarjoisalla kasvupaikalla kasvualustassa, joka säilyy kosteana koko kesän. Lakka on happaman maan kasvi, ja kasvualusta valmistetaan lannoittamattomasta ja kalkitsemattomasta rahkaturpeesta. Kasvualustaa voi keventää sekoittamalla siihen esim. perliittiä. Useimmat puutarhaliikkeissä myytävät lannoittamattomat ja kalkitsemattomat turpeet sopivat lakalle. Tavalliset mullat ja pitkälle maatuneet turpeet ovat lakalle liian tiiviitä kasvatusalustoja. Kasvatusallas voi olla esim. laudoista tehty kehikko, joka upotetaan osittain maahan ja vuorataan muovilla tai kuitukankaalla. Muovilla vuorattu allas joko salaojitetaan tai muoviin tehdään reikiä ylimääräisen veden poistumista varten. Kasvatusaltaassa taimiväliksi jätetään n. 30 cm. Istutusvaiheessa taimet kastellaan hyvin, taimia ei kuitenkaan missään vaiheessa saa tukahduttaa, sillä lakan juuristo vaatii ilmavan kasvualustan. Lakka ei ole vesikasvi, mutta vaatii kuitenkin tasaisen kosteuden. 20