20 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Hoitoluokat C4 (talousmetsä) ja B2 (käyttöniitty) eivät ole Espoossa käytössä, eivätkä myöskään C- hoitoluokkien alaluokat (Espoon kaupunki, muistio 17.11.2006, Uudet hoitoluokat). Tässä suunnitelmassa mukana olevat alueet kuuluvat B- ja C-hoitoluokkiin, koska suunnitelma on laadittu vain luonnonmukaisille viheralueille. Maisemanhoitoluokitus on jätetty tässä suunnitelmassa vähemmälle huomiolle. Kuviot on luokiteltu maisemanhoitoluokkiin Espoon keskus Kauklahti 2004-2033 Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmassa käytetyn luokituksen mukaisesti (Espoon kaupungin tekninen keskus 2004), mutta niitä ei ole esitetty tässä raportissa. 5.2. Viheralueiden jakautuminen eri hoitoluokkiin Taulukossa 3 ja kuvassa 9 on esitetty viheralueiden jakautuminen eri hoitoluokkiin. Suunnittelualueen viheralueiden pinta-alasta yli 70 hehtaaria kuuluu C-hoitoluokkiin. Hoitoluokkaan C1 kuuluu noin kolmannes ja hoitoluokkaan C2 saman verran. Hoitoluokkaan C3 kuuluu noin 5% viheralueista. B- hoitoluokkiin kuuluu yhteensä noin viidennes viheralueiden kokonaispinta-alasta. Maankäytön muutosalueita, eli nk. R-alueita suunnittelualueen viheralueista on noin 6 hehtaaria (kuviot 65 74, 177 ja 6,0 % 6,1 % 8,1 % 6,1 % B1 Maisemapelto B3 Maisemaniitty ja laidunalue 4,1 % 2,2 % 2,2 % B3, R Maisemaniitty ja laidunalue, maankäytön muutosalue B4 Avoin alue ja näkymä 0,3 % 0,9 % B4, R Avoin alue ja näkymä, maankäytön muutosalue B5 Arvoniitty C1 Lähimetsä C1, R Lähimetsä, maankäytön muutosalue 33,5 % C2 Ulkoilu- ja virkistysmetsä 30,1 % C2, R Ulkoilu- ja virkistysmetsä, maankäytön muutosalue C3 Suojametsä 0,2 % C5 Arvometsä 240). R on merkitty näille kuvioille täydentävänä hoitoluokkana / käyttöluokkana. Kuva 9 Viheralueiden jakautuminen eri hoitoluokkiin. Kuvassa on esitetty suunnittelualueen eri hoitoluokkien ja maankäytön muutosalueiden pinta-alat prosentteina. Hoitoluokkaan C5 (arvometsä) viheralueiden pinta-alasta kuuluu noin 6 %. Viherympäristöliiton määrittelyn mukaan arvometsä on tärkeä ja arvokas metsä, joko maisema-, kulttuuri-, monimuotoisuusarvojen tai muiden ominaispiirteiden vuoksi. Arvometsää hoidetaan alueen arvon ja ominaispiirteiden vaatimalla tavalla, mahdollisen erillisen suunnitelman mukaisesti (Viherympäristöliitto ry
Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 21 2006). Suunnittelualueen arvometsät ovat ensisijaisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita, jotka on tarkoitus jättää suunnitelmissa hoidon ulkopuolelle, lukuun ottamatta vaarallisten puiden poistoa virkistysreittien varsilta. Virkistysreittien reunat kuuluvat siis arvometsissäkin hoidon piiriin siltä osin, kuin hoitotoimenpiteet voidaan perustella turvallisuussyin. Taulukko 4 Hoitoluokkien pinta-alat suunnittelualueella Hoitoluokka Pinta-ala (ha) B1 Maisemapelto 7,3 B3 Maisemaniitty ja laidunalue 5,5 B3, R Maisemaniitty ja laidunalue, maankäytön muutosalue 2,0 B4 Avoin alue ja näkymä 2,0 B4, R Avoin alue ja näkymä, maankäytön muutosalue 0,3 B5 Arvoniitty 0,8 C1 Lähimetsä 27,0 C1, R Lähimetsä, maankäytön muutosalue 0,2 C2 Ulkoilu- ja virkistysmetsä 30,0 C2, R Ulkoilu- ja virkistysmetsä, maankäytön muutosalue 3,7 C3 Suojametsä 5,4 C5 Arvometsä 5,5 Suurin osa suunnittelualueen arvometsistä sijaitsee Friisinmäen alueella (kuviot 209, 210, 212, 213 ja 215). Arvometsäksi on määritelty myös Monikonpuroa ympäröivä metsikkö (kuvio 28). Nämä alueet on luokiteltu arvometsiksi sillä perusteella, että Friisinmäki ja Monikonpuron alue ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimmät alueet suunnittelualueella (ks. luku 4.1.). Lisäksi arvometsäksi on luokiteltu Nuijalan alueella sijaitseva pellonlaitametsikkö (kuvio 135), jolla on runsaasti lahopuuta, ja näin ollen potentiaalia kehittyä monimuotoisuuskohteeksi. Alueen merkitys on virkistyskäytön kannalta vähäinen, sillä se toimii lähinnä suojametsänä. Lahopuun määrä tulee arvometsien alueella lisääntymään sillä kaatuneita runkoja ei poisteta, elleivät ne estä kulkua virkistysreiteillä. Lisääntyvä lahopuun määrä edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja eliölajiston runsastumista alueella. B-hoitoluokan niityistä arvoniityksi luokiteltiin kuvion 126 niitty maisemallisin perustein. 6. HOIDON OHJEISTUS Tässä luvussa käydään läpi suunnitelmassa eri viheralueet ja niille esitetyt hoitotoimenpiteet yleisellä tasolla. Suunnitelman toteuttajille suunnatut tarkemmat hoito-ohjeet on esitetty luvussa 6, Kuviokohtaiset hoito-ohjeet. Hoito-ohjeet on laadittu lähtökohtaisesti metsätalouden kehittämiskeskus Tapion suositusten mukaan (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2006), niitä kaupunkimetsien hoidon tavoitteiden mukaisesti soveltaen. Hoidon suunnittelussa on painotettu etenkin metsien virkistyskäyttöä ja maisemallisia arvoja, sillä Espoon kaupungin metsien hoidolla ei tavoitella taloudellista tuottoa.
22 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 6.1. Metsät Suunnitelmassa eniten esitetyt hoitotoimenpiteet olivat taimikonhoito ja alikasvoksen ja/tai pensaskerroksen raivaus. Taimikonhoidolla pyritään estämään monessa kohteessa ylitiheäksi päässeen alikasvoksen riukuuntuminen ja näin ollen säilyttämään metsän kerroksellisuus jatkossakin. Alikasvoksen raivausta ehdotettiin kohteissa, joissa alikasvos oli päässyt liian tiheäksi. Raivauksella pyritään avaamaan näkymiä ja tuomaan esim. maisemapuita tai muita maisemallisia kohteita esiin. Raivausta esitettiin vain niihin kohteisiin, joissa sille oli erityisen vahvat perustelut liiallisen vesomisen välttämiseksi. Jotta päästän tavoiteltuun lopputulokseen, eikä vesominen sulje näkymiä entisestään, raivaus tulee toistaa säännöllisin välein. Hakkuita suunnittelualueelle on suunnitelmassa esitetty varsin vähän. Hakkuista eniten on esitetty harvennushakkuita. Harvennuksia esitettiin sellaisiin kohteisiin, joissa puuston kunto oli liiallisen tiheyden takia selvästi heikentynyt. Varsinaisia uudistamishakkuita ei ehdotettu ollenkaan, vaan uudistamisikäisissä kohteissa pyrittiin metsikön kiertoaikaa jatkamaan vielä yhdellä harvennuksella. Joillakin kohteilla ehdotettiin myös ns. poimintahakkuita. Poimintahakkuussa poistetaan yksittäisiä, huonokuntoisia puita ja näin ollen metsikköä pystytään melko huomaamattomasti uudistamaan ja pitämään se samalla luonnontilaisen kaltaisena. Luonnonmukaisten viheralueiden hoidon keskeisenä tavoitteena on monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden varmistaminen (Espoon kaupunki 2006) ja luonnon monimuotoisuuteen on kiinnitetty jo pitkään huomiota Espoon metsäsuunnittelussa. Yksi keskeisimmistä luonnon monimuotoisuutta edistävistä toimenpiteistä suunnitelmassa on tiettyjen kuvioiden luokittelu arvometsä-hoitoluokkan C5 (ks.s 18-19). Hoito-ohjeissa on lisäksi suosittu sekametsiä, joita voidaan pitää ekologisesti ns. yhden puulajin metsiä kestävämpinä. Lehtipuulajiston monipuolisuutta on edistetty mm. suosimalla jaloja lehtipuita alueilla, joilla niitä taimettuu luontaisesti. Monilajisuuden ohella hoito-ohjeissa on pyritty metsäkasvillisuuden monikerroksellisuuteen. Puronvarret on jätetty luonnontilaisiksi elinympäristöiksi. Pensaikkoja ja tiheikköjä on lisäksi jätetty sopiviin paikkoihin tilan rajaajiksi ja eläinten suojapaikoiksi. Pensaskerros ehkäisee parhaimmillaan myös kulumista rajaamalla kulkua poluille. 6.2. Avoimet viheralueet Suunnitelmaan kuuluvien viheralueiden pinta-alasta noin 8 % on maisemapeltoa (B1), noin 7,5 % maisemaniittyä ja laidunaluetta (B3), josta noin 2 % maankäytön muutosaluetta (R). Noin 2,5 % kuvioiden pinta-alasta kuuluu luokkaan B4, avoin alue ja näkymä, josta noin 0,5 % on maankäytön muutosaluetta (R). Maisemapeltoa on Nuijalantiestä pohjoiseen ulottuvalla yhtenäisellä alueella (kuvio 132). Maisemaniittyinä hoidetaan pienialaisempia kuvioita sekä em. peltoalueeseen liittyviä pitkänomaisia niittyjä. Yhteinen tekijä näille alueille on niiden merkittävyys ja keskeinen sijainti kaupunkirakenteessa. Esimerkillisen kaunis ja toimiva niittyalue on kuvioiden 146 ja 147 muodostama kokonaisuus. Näitä niittyjä hoidetaan niittämällä ja paalaamalla, samoin kuin kuvion 126 arvoniittyä. Kuvioiden 161 ja 162 hoitomenetelmänä on murskaus. Noin 50 hehtaaria Espoon kaupungin maisemaniityistä ja pelloista kuuluu nk. niittyprojektin piiriin ja niitä hoitaa luonnonhoitoyksikkö. Muiden niittyjen ja avoimien alueiden hoito kuuluu piiripuutarhurien vastuulle. Suunnittelualueella piiripuutarhurin vastuulla on vain kuvion 162 maisemaniitty. Kuvioiden 177 ja 178 muodostama niitty on sen sijaan hoitamaton, mistä on tullut paljon kielteistä asukaspalautetta kaupungille. Kyseinen alue tulee rakentumaan, joten osaltaan asia ratkeaa uuden maankäytön myötä. Osa niitystä täytyy rakentaa hoidetuksi puistoksi, jolloin alueen käyttö paranee nykyisestä. Lansanpuroa on ruopattu tällä kohdalla aikoinaan, ja ruoppausmassat on jätetty viimeistelemättä ojan pientareille. Ojan luiskat tulee maisemoida. Uusi silta ojan yli on luonteva ja siitä voidaan tehdä myös maisemaan sopiva aihe. Metsäinen keskisaareke kaipaa harventamista, mutta sen säilyminen tulevan rakentamisen keskellä olisi maisemallisesti arvokasta.
Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 23 Kaikkien niittyjen osalta reunavyöhykkeiden hoitoa voisi ja tulisi parantaa ja monipuolistaa. Erityisen tärkeää tämä on pohjois-eteläsuuntaisen maisemaniitty-peltoalueen osalta (kuviot 146, 174 ja 179-181 ja 183). Myös Nuijalantiehen rajautuva metsäkumpare on maisemallisesti tärkeä. Sen tärkeitä, kehitettäviä reunavyöhykkeitä muodostavat kuviot 148, 151 ja 152. Reunavyöhykkeiden hoidosta on laadittu hyviä ohjeita, (mm. Laurinen ym. 2004), joita voisi kokeilla em. alueilla. Kyseinen reuna näkyy kauaksi ja on toiminnallisen reitin varrella; siksi reunoja voisi kehittää monikerroksellisina puu-pensasvyöhykkeinä. Esimerkkinä reunavyöhykkeen hoidosta puupilaristoa luomalla toimii oheinen kuvapari (kuva 10). Avoimia B-luokan niittyalueita hoidetaan tällä hetkellä pääosin siten, ettei leikkuujätettä kerätä pois. Alueet niitetään kerran vuodessa. Joillakin kuvioilla heinät paalataan eli kerätään pois. Aiemmin luokkaan B2 kuuluneet niityt luokiteltiin uudelleen Espoon uutta hoitoluokitusta vastaavaksi. Alla on esitetty uudet hoitoluokat kuvioille, joiden hoitoluokka muuttui. B3: kuviot 30, 46, 146, 157, 162, 177, 230 B4: kuviot 24, 29, 117, 137, 154, 170, 179, 185, 192, 194, 201, 202, 233, 238, 240, 242, 250, B5: kuvio 126 6.3. Kuviokohtaiset hoito-ohjeet Tässä luvussa on kuvattu tyyppiesimerkkien avulla kuviokohtaisia hoitotoimenpiteitä. Tarkemmat kuviokohtaiset hoito-ohjeet on esitetty liitteen 9 taulukoissa. Taulukon lukua helpottaa liitteen 1 kuvionumerokartta. Kuviokohtaisia tietoja on esitetty myös liitteiden 2-8 teemakartoilla. Teemakartassa 5 erottuvat pääpuulajit ja kuvioittain. Kuvioiden pääpuulajeina vaihtelevat yleisimmät puulajimme mänty, kuusi ja koivu. Muutamilla kuvioilla pääpuulajeina esiintyvät myös haapa, tervaleppä ja paju. Metsiköiden kehitysluokat on esitetty teemakartassa 3. Kehitysluokat kertovat kuviolla kasvavan puuston tämän hetkisen kehitysasteen. Suurin alueen osa suunnittelualueen metsiköistä on kehitysluokaltaan uudistuskypsää eli vanhaa metsää. Kaupunkimetsien kyseessä ollessa uudistuskypsyys ei kuitenkaan merkitse metsän välitöntä uudistamistarvetta, vaan kertoo lähinnä metsikön puuston saavuttaneen läpimitaltaan uudistamiseen vaadittavan järeyden. Pinta-alaltaan seuraavaksi eniten alueella esiintyy varttunutta metsää. Nuorta metsää ja taimikoita alueella esiintyy melko vähän. Kasvupaikkatyypeillä kuvataan metsikön kasvupaikan maaperän ominaisuuksia. Kasvupaikkatyyppi on maaperän kasvutekijöiden summa. Kasvutekijöitä maaperässä ovat ravinteet, rakenne ja maaperän sitoma kosteuden määrä. Alueen kasvupaikkatyypit löytyvät teemakartasta 4. Tuore kangas edusti alueella yleisintä kasvupaikkatyyppiä, mutta myös rehevämpää lehtomaista kangasta esiintyi melko paljon. Kolmas yleinen kasvupaikkatyyppi oli kuivahko kangas. Suunnittelualueen puusto oli pääosin hyväkuntoista. Puustoltaan hyväkuntoisille kuvioille ei ole ehdotettu suurempia hoitotoimenpiteitä. Yksittäisten, huonokuntoisten puiden poistoa ehdotettiin poimintahakkuuna, jos huonokuntoisia puita oli paikoilla, joilla niistä arvioitiin olevan vaaraa alueella liikkuville. Huonokuntoisten puiden poistoa ehdotettiin myös näkyvimmillä paikoilla maisemasyistä. Eniten ehdotettuja toimenpiteitä olivat harvennushakkuut ja erilaiset pienpuuston hoitoon liittyvät toimenpiteet. Uudistamistoimenpiteitä suunnitelmassa esitettiin melko vähän. Istutusta esitettiin harkinnanvaraisena lisätoimenpiteenä, jos ehdotetun taimikonhoidon jälkeen sille ilmenee tarvetta. Istutusta ehdotettiin myös poimintahakkuissa poistettavien puiden tilalle, jos kehityskelpoista taimiainesta ei ollut valmiiksi paikalla.
24 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Kuva 10 Ylemmässä kuvassa on esitetty puupilariston nykytila ja alemmassa kuvassa tavoitetila. Lähde: Keskuspuiston pohjoisosan luonnonhoitosuunnitelman lisäliite. Reunametsien hoito- ja kehittämissuunnitelma 2004-2024 (Laurinen ym. 2004).
Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Kuva 11 Hyväkuntoinen kuivahkon kankaan männikkö kuviolla 85. Kuva 12 Kalliomännikkö kuviolta 35. 25
26 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Suunnittelualueelle tyypillisiä ovat kalliomänniköt (kuva 12). Tällaisilla karuilla kasvupaikoilla pääpuulajina on yleensä kitukasvuinen, harvassa kasvava mänty, joten metsänhoidollisille toimenpiteille ei ole tarvetta. Kokoonsa nähden männyt voivat olla tällaisilla kasvupaikoilla hyvinkin vanhoja. Suunnittelualueen kalliomänniköt olivat hyväkuntoisia, eikä niille ehdotettu toimenpiteitä. Toisaalta poikkeuksellisen kuivan kuluneen kesän 2006 jälkeen kuivuustuhot näkynevät ensiksi juuri kalliomänniköissä, sillä kallioperän läheisyyden takia kuivuuden vaikutus on niissä suurempi kuin muilla kasvupaikoilla. Reheviä, järeitä kuusikoita esiintyi suunnittelualueella myös melko paljon (kuva 32). Kuusikon ollessa hyväkuntoinen ei toimenpiteitä ehdotettu. Osalla kuvioista harvennus oli viivästynyt ja puusto jäänyt liian tiheäksi. Kuvan 13 kuusissa on havaittavissa liiallisen tiheyden aiheuttamaa latvuksien supistumista ja siitä johtuvaa pystyyn kuolemista. Kuva 13 Kiireisen harvennuksen tarpeessa olevaa kuusikkoa kuviolla 149. Kuvion 87 (kuva 16) mäntyjen elävän latvuksen osuus on jo huomattavasti supistunut ja näin ollen niiden yhteyttämiskyky heikentynyt. Kuviolle suunnitellulla harvennuksella pyritään lisäämään metsikön elinvoimaisuutta. Kuvion 149 (Kuvat 13 ja 17) reunassa kuuset ovat kärsineet liian nopeasta pienilmasto-olosuhteiden muutoksesta. Tiheän kuusikon reunametsä on jätetty valmentamatta suoritettuun hakkuuseen ja rakentaminen on aiheuttanut kuusikon kuolemisen. Kuusikon reunaa olisi ollut hyvä valmentaa tulevaan hakkuuseen muutamaa vuotta aikaisemmin tehtävällä harvennushakkuulla. Näin olisi voitu lieventää puiden reaktiota suureen muutokseen pienilmasto-olosuhteissa. Harvennuksella olisi myös pystytty vahvistamaan puiden juuristoa ja näin ollen parantamaan niiden tuulen kestävyyttä.
Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 27 Metsän eteläreunaan on rakenteilla uusi katuyhteys. Lisäksi samaiseen kohtaan on rakennettu kaukolämpölinja vuoden 2006 aikana. Nuijalantie-Friisinmäentien katusuunnitelmassa katualueen pohjoisreunaan on esitetty istutettavaksi luonnonmukaisia, suurikokoisia pensaita ryhminä (marjatuomipihlaja ja rusokuusama). Metsänreunaa voisi kehittää samalla periaatteella istuttamalla kerroksellisesti pensaslajistoa lehtipuumetsityksen ohella. Metsitystainten lisäksi voidaan istuttaa joitakin isompia taimia antamaan alueelle nopeasti ilmettä. Puulajeiksi sopivat koivu ja haapa sekä maisemapuuna vaahtera. Lehtipensaat voivat olla erikorkuisia ja luonnonmukaisia. Sopivia lajeja ovat marjatuomipihlaja, pähkinäpensas, taikinamarja sekä ruso- ja lehtokuusama. Kuva 14 Ideakuva reunavyöhykkeen käsittelystä kuvionumerolla 149. Pohjana Nuijalantie- Friisinmäentien katusuunnitelma.
28 Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma Kuva 15 Kuvion 32 rehevää kuusikkoa.. Kuva 16 Ensiharvennuksen tarpeessa olevaa männikköä kuviolla 87.
Kilo Etelä-Leppävaara Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 29 Kuva 17 Reunametsän kuuset ovat kuolemassa pystyyn kuviolla 149. Kuusikkoa ei ole valmennettu uutta tielinjaa suunniteltaessa. Kuviolla 281, kuten useilla muillakin samankaltaisilla kohteilla hoitotoimenpiteeksi on esitetty alla kasvavan taimikon hoitoa. Taimikonhoidolla pyritään estämään alikasvoksen liiallisesta tiheydestä johtuva nuorten puiden riukuuntuminen ja säilyttämään näin metsän kerroksellisuus jatkossakin. Metsän kerroksellisuuden säilyttäminen on erityisen tärkeää suurten teiden reunoilla, missä ne toimivat meluja saaste-esteenä. Kerroksellisuudella pyritään lisäämään metsän elinvoimaisuutta, monimuotoisuutta ja monilajisuutta sekä maisemallista ja virkistyskäytöllistä arvoa, ns. metsän tuntua. Kuva 18 Pienpuusto on hoidon tarpeessa kuviolla 281.