PREIVIIKINLAHDEN NATURA 2000 -ALUEEN HOITO- JA KÄYT- TÖSUUNNITELMA

1 PREIVIIKINLAHDEN NATURA 2000 -ALUEEN HOITO- JA KÄYT- TÖSUUNNITELMA LAUSUNTOVERSIO 4.10.2012 Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

2 SISÄLLYS TAUSTAA JA NYKYTILANNE... 1 1 JOHDANTO... 1 2 SUUNNITTELUHANKKEEN KUVAUS... 2 3 LUONTO JA HISTORIA... 3 3.1 Sijainti, suojelutilanne ja maanomistus... 3 3.2 Tietolähteet... 7 3.2.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset... 7 3.2.2 Linnustoselvitykset... 8 3.2.3 Hydrologinen ja veden laadun seuranta... 9 3.2.4 Muut luontoselvitykset ja alueelle tehdyt suunnitelmat... 9 3.3 Kehityshistoria... 10 3.4 Luonnonolot... 11 3.4.1 Veden laatu ja tila... 12 3.4.2 Kasvillisuus... 13 3.4.2.1 Rantametsät... 13 3.4.2.2 Muut ranta-alueet... 13 3.4.2.3 Saaret... 14 3.4.2.4 Vesikasvillisuus... 14 3.4.2.5 Enäjärvi... 15 3.4.3 Linnusto... 15 3.4.3.1 Pesivästä lajistosta... 15 3.4.3.2 Kevätaikainen muuttava linnusto... 30 3.4.3.3 Syysmuutonaikaiset levähtäjät... 33 3.4.3.4 Muut kuin Naturan perusteena olevat lajit... 37 3.4.3.5 Vuoden 2010 linnustoselvitykset... 37 3.4.3.6 Yhteenveto linnustosta... 45 3.4.4 Nisäkkäät... 46 3.4.5 Muut lajit... 46 3.5 Suojeltavat lajit ja luontotyypit... 46 3.5.1 Lintudirektiivin lajit ja säännölliset muuttolinnut... 46 3.5.2 Luontodirektiivin luontotyypit ja liitteen II lajit... 48 3.5.3 Luontodirektiivin liitteen IV lajit... 50 3.5.4 Uhanalaiset lajit... 50 3.6 Nykyinen maankäyttö... 51 3.6.1 Asutus, rakennus- ja kaavatilanne... 51 3.6.2 Virkistyskäyttö... 53 3.6.2.1 Matkailu ja rantalomailu... 53 3.6.2.2 Lintu- ja luontoharrastus sekä retkeilykäyttö... 54 3.6.2.3 Kalastus, veneily ja vesillä liikkuminen... 54 3.6.2.4 Metsästys... 55 3.6.2.5 Muu käyttö... 55 3.6.3 Luonnon hoito... 56

3 3.6.3.1 Rantaniityt... 56 3.6.3.2 Enäjärvi... 57 3.6.3.3 Saaret... 57 3.7 Alueen tärkeimmät arvot ja suojelun uhkatekijät... 58 HOIDON JA KÄYTÖN SUUNNITELMA... 59 4 HOIDON JA KÄYTÖN TAVOITTEET... 59 5 MAANKÄYTÖN VYÖHYKKEET... 60 6 LUONNON KUNNOSTUS, HOITO JA LAJISTON SUOJELU... 61 6.1 Luonnontilan säilyttäminen ja palauttaminen... 62 6.1.1 Ruovikot... 62 6.1.2 Metsät... 63 6.1.3 Avoimet rantaniityt... 64 6.1.4 Dyynit... 68 6.1.5 Rantametsät... 71 6.1.6 Saaret ja lintuluodot... 71 6.1.6.1 Maa- ja rakennuslailla toteutettavat saaret... 73 6.1.6.2 Luonnonsuojelulailla toteutettavat saaret... 75 6.1.7 Muut kunnostus- ja hoitotoimenpiteet... 76 6.1.8 Hoitomenetelmistä... 78 6.1.8.1 Niitto... 78 6.1.8.2 Laidunnus... 80 6.1.8.3 Raivaukset, ojien täyttötyöt ja rantojen muokkaus... 81 6.2 Lajiston suojelu... 81 7 KULTTUURIARVOJEN SUOJELU... 82 8 LUONNON KÄYTTÖ... 82 8.1 Retkeily... 82 8.2 Metsästys... 86 8.3 Tutkimustoiminta ja aktiivinen suojelutyö... 89 8.4 Kalastus... 89 8.5 Veneily ja vesillä liikkuminen... 91 8.6 Matkailun yritystoiminta... 92 8.7 Luonto-opastus ja opetus... 94 9 TUTKIMUS JA SEURANTA... 94 10 TOIMENPIDESUUNNITELMAT... 95 11 KUSTANNUKSET JA RESURSSIT... 96 12 SUUNNITELTUJEN TOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSET... 97 12.1 Vaikutusten arviointi, tarve ja perusteet... 97 12.2 Vaikutukset luontoon ja Naturan perusteena oleviin arvoihin... 97 12.2.1 Naturan perusteena olevat luontotyypit ja lajit... 98 12.2.2 Uhanalaiset lajit... 103 12.2.3 Yhteenveto... 103

4 12.3 Taloudellis-sosiaaliset vaikutukset... 104 13 SUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI JA PÄIVITYS... 104 14 LÄHTEET... 105 LIITTEET LIITE I. Preiviikinlahden luontotyypit Metsähallituksen alueilta.

1 TAUSTAA JA NYKYTILANNE 1 JOHDANTO Preiviikinlahti on Satakunnassa, Porin kaupungissa sijaitseva laaja ja matala merenlahti, joka on erittäin merkittävä alue sekä luontoarvoiltaan että virkistyskäyttökohteena. Alue on maamme tärkeimpiä linnustonsuojelualueita ja siellä esiintyy monia harvinaisia luontotyyppejä, jotka pääosin liittyvät meillä harvinaiseen dyyniluontoon sekä maankohoamisrannan kehitykseen. Yyterin hiekkarannat ovat pohjoismaiden pisimmät, ja rannan dyynialue on laajuutensa vuoksi arvokas. Lahti on Etelä-Suomen tärkein kosteikkolinnuston sulkasadon aikainen kerääntymisalue ja muutonaikainen levähdysalue sekä myös erittäin tärkeä lintujen pesimäalue. Alueen rantaniityt ovat on äärimmäisen uhanalaisen etelänsuosirrin (Calidris alpina schinzii) viimeisiä pesimäalueita Suomessa. Alueella on erittäin tärkeä merkitys myös monipuolisena virkistyskäyttökohteena. Yyterin hiekkarannoilla käy vuosittain x kävijää ja alueella on tärkeä merkitys myös valtakunnallisena lintu- ja luontoharrastuskohteena. Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon Preiviikinlahden alue kuuluu kokonaisuudessaan (FI020080) luontodirektiivin mukaisena, yhteisön tärkeänä pitämänä SCIalueena (Sites of Community Importance). Pääosa merenlahdesta mukaanlukien lahden länsiosien saaristo sekä Enäjärvi (FI0200151) kuuluvat Natura-verkostoon sekä SCIalueena että lintudirektiivin mukaisena linnuston erityissuojelualueena eli SPA-alueena (Special Protection Area). SPA-alueen ulkopuolelle jäävät Preiviikinlahden pohjoisosassa sijaitsevat Yyterinsannat ja Herrainpäivien niemi. Natura-alueen kokonaispinta-ala on 5552 ha. Maata ja vettä alueella omistavat valtion lisäksi myös yksityiset maanomistajat. Valtion maiden hallinta kuuluu kirjoitushetkellä Metsähallitukselle. Vuoden 2011 loppuun mennessä 10 % Natura-alueesta oli perustettu yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi ja 17% hankittu valtiolle. Preiviikinlahden alue on luokiteltu myös kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi (IBA, Important Bird Area). Osa Natura-alueesta kuuluu kansainvälisesti arvokkaana kohteena myös valtioneuvoston vuonna 1982 vahvistamaan valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan (Lintuvesityöryhmä 1981). Lisäksi Preiviikinlahti kuuluu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Project Mar -ohjelmaan sekä Pohjoismaiseen biotooppien suojeluohjelmaan (Porin ympäristönsuojelulautakunta 1988). Lahden pohjoisrannat on luokiteltu osaksi valtakunnallisesti arvokasta maisemakokonaisuutta (Mattila 1996). Naturaalueesta noin puolet kuuluu vahvistetun seutukaavan SL-alueeseen. Vaikka alueen luontoarvojen merkitys on tunnustettu monessa suojeluohjelmassa tai maankäytön varauksissa, alueen luontoarvojen säilyttämiseksi ei ole ollut yksityiskohtaista ja kattavaa arviointia tai suunnitelmaa. Tämän hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on arvioida ja ohjata alueen maankäyttöä alueen luontoarvojen turvaamiseksi. Perustettujen suojelualueiden osalta se arvioi toteutettuja ratkaisuja ja ohjaa alueiden

2 hoitoa, jota ei yleensä rauhoitusmääräyksissä ole tarkasti esitetty. Perustamattomien, erityisesti valtion maiden osalta se ohjaa alueen rauhoitusmääräysten sisältöä. Suunnitelman tavoitteena on ollut tunnistaa alueen luontoarvot ja niihin vaikuttavat tekijät sekä arvioida mahdolliset uhkatekijät ja käytön aiheuttamat ristiriidat. Suunnitelma on tehty ns. osallistavana suunnitteluna, ja suunnitelmassa on pyritty arvioimaan ja esittämään mahdollisimman laajasti hyväksytyt toimenpiteet alueen luontoarvojen turvaamiseksi. Arvioinnissa ja suunnittelussa on ollut tavoitteena ottaa huomioon myös alueen merkitys virkistyskäyttökohteena Natura 2000-alueen luonnonarvojen suotuisan suojelun tason säilyminen huomioiden.. 2 SUUNNITTELUHANKKEEN KUVAUS Preiviikinlahden hoito- ja käyttösuunnittelun käynnistämiseksi järjestettiin avoin yleisötilaisuus Porissa 8.5.2008. Kokouksesta tiedotettiin hankeen Internet-sivuilla ja kuntien ilmoitustauluilla. Tilaisuudessa evästettiin osallistujia edustajien valitsemiseksi suunnittelua tekevään työryhmään. Eri käyttäjäryhmät valitsivat omat edustajansa tai esittivät ryhmän jäseniksi henkilöitä, jotka tuntevat alueen ja sen käyttöön liittyvät asiat hyvin. Preiviikinlahden suunnitteluryhmään ovat kuuluneet: Esko Gustafsson (pj.) Varsinais-Suomen ELY-keskus Tapio Aalto (siht.) 31.12.2010 asti Varsinais-Suomen ELY-keskus Tommi Lievonen (siht. 1.2.2011 alkaen Varsinais-Suomen ELY-keskus Jouko Högmander Metsähallitus Erkki Lundgren Enäjärvi-Metsämaan pienkiinteistöyhdistys ry. Tapio Vanhakartano Maataloustuottajat/Porin seudun yhdistys Esa Sulameri Mäntyluoto-Kaanaa Pienkiinteistöyhdistys ry. Heli Nukki / Heimo Salminen Porin kaupunki, kaupunkisuunnittelu Seppo Salonen Porin kaupunki, ympäristötoimisto Sami Luoma Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ritva Hellman Porin Seudun Matkailu Oy Martti Uusitalo Preiviikin Erämiehet varalla Timo Kesti Seppo Elonen Preiviikin kalastajainseura ry. Raimo Kaarros Preiviikin Kiri/veneilijät Kari Rantala Preiviikin nuorisoseura Esa J. Anttila Preiviikinlahden yhteistyöryhmä Juha Selin Riitasaranlahti/maanomistajat Reima Laaja Satakunnan Riistanhoitopiiri varalla Mauri Krusberg Työryhmä kokoontui kaikkiaan 3 kertaa. Lisäksi suunnittelussa asioitiin kirjein, puhelimitse, sähköpostilla ja pitämällä kokouksia eri sidosryhmien edustajien kanssa. Suunnitelma esiteltiin yleisölle x.x.xxxx Porissa. Hoito- ja käyttösuunnitelmaehdotuksesta antoivat lausunnon xxxx.

3 3 LUONTO JA HISTORIA 3.1 Sijainti, suojelutilanne ja maanomistus Preiviikinlahden Natura-alue sijaitsee Satakunnassa Porin kaupungin alueella n. 10 km Porin keskustasta länsiluoteeseen. Rajaus kattaa koko laajan, matalan merenlahden, ja Natura-alueeseen kuuluu myös Preiviikinlahden pohjoispuolella keskellä Yyterinniemeä sijaitseva Enäjärvi. Lahden pohjoisrannalla ja lahdenpohjukassa Natura-alueeseen sisältyy laajoja ranta-alueita, mukaan lukien Yyterin dyynialue ja Herrainpäivien niemi. Lahden etelärannat Kuuminaistenniemellä sen sijaan ovat pääasiassa Natura-rajauksen ulkopuolella, mutta arvokas Kuuminaisten saaristo on osa Natura-aluetta. Pääosa Preiviikinlahdesta kuuluu Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon sekä luontodirektiivin (neuvoston direktiivi 92/43/ETY) että lintudirektiivin (79/409/ETY) perusteella. Lahti on kokonaisuudessaan luontodirektiivin mukainen ns. SCI-alue (Sites of Community Importance) ja pohjoisinta osaa, Yyterinsantoja ja Herrainpäiviä lukuun ottamatta myös linnuston erityissuojelualue eli SPA-alue (Special Protection Area) (valtioneuvoston päätös 20.8.1998). Naturaverkostoon liittyen alueen itäosa, Isosanta- Sannannokka, Enäjärvi, Herrainpäivät, Keisarinpankki, Yyterinsantojen ranta-alue ja osa saarista ja luodoista suojellaan luonnonsuojelulailla eli alueista perustetaan luonnonsuojelualueita. Muu osa kohteesta toteutetaan rakennuslailla/-kaavalla ja vesilailla

Kuva 1. Preiviikinlahden Natura-alueen toteutusprofiilit, SCI ja SPA. Vihreällä alue, jossa molemmat. 4

5 Kuva 2. Preiviikinlahden alueen toteutustavat. Natura-alueen maa- ja vesialueista noin 970 ha on valtion omistuksessa ja näiden alueiden hallinta kuuluu Metsähallitukselle. Valtion maista ei toistaiseksi ole perustettu luonnonsuojelualueita. Noin 570 ha on perustettu yksityisiksi suojelualueiksi ja vielä toteuttamatta on yli 4000 ha. Taulukko 1. Toteutustilanne Preiviikinlahdella 1.12.2011. Totutustapa Tilanne 1.12.2011, hehtaaria Toteutumaton Valtion omistus YSA Kaikki yhteensä luonnonsuojelulaki 1073 747 537 2359 rakennuslaki, vesilaki 2940 222 32 3194 Yhteensä 4013 969 569 5552

Kuva 3. Preiviikinlahden alueen toteutustilanne. 6

7 Enäjärvi, Preiviikinlahden pohjukka ja Ooviiki sekä Munakarilta Leveäkarille ulottuva vyöhyke, joka sisältää Yyterin lietteet ja Riitsaranlahden, kuuluvat lintuvesiensuojeluohjelmaan. Koko Preiviikinlahden pohjoisranta Mäntyluodosta Etelärantaan kuuluu arvokkaiden maisemakokonaisuuksien suojeluohjelmaan. Preiviikinlahti on luokiteltu kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi myös ns. IBAkriteeristön pohjalta. IBA (Important Bird Area) on kansainvälinen lintutieteellisten yhdistysten ja organisaatioiden yhteinen kosteikkojen suojeluhanke, josta vastaa BirdLife International. Preiviikinlahden Natura-alue sisältyy laajempaan Pori archipelago and wetlands kokonaisuuteen (IBA-kohde FI083), jolla IBA-kriteerit täyttyvät useiden pesivien ja muuttoaikana levähtävien lintulajien yksilömäärien osalta. 3.2 Tietolähteet 3.2.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset Preiviikinlahti Vuonna 1985 julkaistiin kattava kasvillisuusselvitys Preiviikinlahden alueesta (Kalinainen 1985). Selvityksen tutkimusalue vastaa sekä luonto- että lintudirektiivin perusteella suojeltua osaa Natura-alueesta Enäjärveä lukuun ottamatta. Vuonna 1995 tehtiin luontoselvitys Meri-Porin osayleiskaava-alueella (Mattila 1996). Selvitys kattoi suurimman osan Preiviikinlahden alueesta saaria lukuunottamatta. Selvityksessä käytettiin avainbiotooppikartoitusta, jossa huomio kiinnitettiin kasvupaikkaan ja sen laatuun lajimäärityksen jäädessä yleispiirteisemmäksi. Preiviikinlahden vesikasvillisuudesta tehtiin selvitys vuonna 2003 (Vahteri 2004). Natura-alueella sijaitsevat tutkimuksessa kartoitettavat linjat sijaitsivat Outoorin pohjoispuolella, Munakarin lounaispuolella ja Herrainpäivien niemenkärjen etelä- ja luoteispuolella. Preiviikinlahden vesikasvillisuutta kartoitettiin myös vuonna 2004 Yyterilahden rehevöitymisselvityksessä (Sinkkonen 2005). Vuonna 2007 Riitsaranlahden hoitoalueella tehtiin kasvillisuuden linjaseuranta tarkoituksena dokumentoida alueen kasvillisuus ennen hoitotoimien alkua. Vuosina 2008 ja 2009 alueen luontotyyppitietoja päivitettiin maastokäynnein Metsähallituksen töinä. Metsähallitus teki vuonna 2012 yhteenvedon Yyterinniemen Preiviikinlahden alue rantaniittyjen luonnontilasta ja hoidoista (Metsähallitus 2012). Kokemäenjoki-Life -projektin työnä tehtiin selvitys Yyterin Naturaluontotyypeistä sekä dyynien tilasta ja niiden hoitotarpeista (Nylén 2008). Enäjärvi Vuonna 1983 julkaistiin kattava kasvillisuusselvitys Enäjärven kasvillisuudesta (Kalinainen 1983). Seuraava selvitys Enäjärven kasvillisuudesta tehtiin vuonna 2001 (Sjöholm 2001) ja Enäjärven Natura-luontotyypit kartoitettiin Metsähallituksen toimesta vuonna 2003 (Metsähallitus 2003).

8 3.2.2 Linnustoselvitykset Ensimmäinen Preiviikinlahtea koskenut linnustoselvitys on julkaistu vuonna 1927 (Suomalainen 1927). Erikssonin (1984) mukaan Yyterin alueella tehdyistä lintuhavainnosta on julkaistu vuosiraportit Satakunnan linnut -lehdessä vuosina 1974, 1975 sekä 1977 79. Preiviikinlahden pohjukan linnustosta julkaistiin katsaus vuonna 1986 (Lampolahti & Lampolahti 1986). Porin rantaniittyjen linnustoa ja sen muutoksia on selvitetty moneen otteeseen. Vuonna 1975 (Salo & Soikkeli 1975) julkaistiin selvitys niittyjen linnuston rakenteen muutoksista vuosien 1960 ja 1975 välillä. Leveäkarin ja Etelärannan niittylinnustosta ja sen muutoksista laidunnuksen alettua tehtiin selvitys vuonna 1984 (Salo 1984). Lisäksi Porin rannikon niittylinnustosta on tehty selvitykset vuosina 1988 ja 1991 (Jutila 1988, Nuotio 1992b). Kumpaankin selvitykseen kuului Preiviikinlahden alueesta Preiviikinlahden pohjukan alueet, Eteläranta, Riitsalanlahti ja Yyterin niittyalue. Vuonna 1998 (Salo & Nuotio 1998) julkaistiin selvitys Kokemäenjoensuiston ja Preiviikinlahden rantaniittyjen linnustosta vuosina 1991 1997. Vuonna 1994 julkaistiin selvitys vuosina 1986 1993 Porin saaristossa havaituista linnuista (Erkkilä & Jutila 1994). Tutkimusalueeseen kuului lähes kaikki Preiviikinlahden Natura-alueeseen sisältyvät saaret. Vuonna 2004 julkaistiin selvitys Merikarvian ja Porin Natura-verkostoon kuuluvien ulkosaaristoalueiden linnustosta (Nuotio 2004). Tähän selvitykseen sisältyivät myös Preiviikin lahden ulkosaaret. Preiviikin alueelta tehtiin selvitys myös vuonna 2005 (Siivonen 2005), Preiviikinlahden Naturaan kuuluvan manneralueen linnuista. Vuonna 2007 tehtiin Kokemäenjoki-Life hankkeeseen liittyvä selvitys Preiviikinlahden linnustosta tulevien hoitotöiden vaikutusten arviointia varten (Kallio & Lindberg 2007). Selvityksen tutkimuskohteina olivat Riitsalanlahti ja Yyterinranta. Yksittäisiä lajeja käsitteleviä tutkimuksia on Preiviikinlahden alueella tehty tyllistä (Soikkeli & Kaukola 1967), sirreistä ja jänkäsirriäisestä (Eriksson 1984) sekä ainoastaan etelänsuosirristä (Soikkeli 1964, Perttula & Soikkeli 1988). Vuonna 2005 tehtiin myös alueella linnustoselvitys (Siivonen 2005). Porin lintutieteellisen yhdistyksen jäsenlehteä Satakunnan linnut on julkaistu vuodesta 1970 alkaen. Lehdessä julkaistaan jatkuvasti artikkeleita, joissa kootaan yhteen koko Satakunnan alueella tehtyjä havaintoja ja julkaistaan yhteenvetoja mm. kevät- ja syysmuutoista Satakunnassa sekä kesä- ja talvihavaintokatsauksia. Tuorein tässä käytetty selvitys on tehtiin Kokemäenjoki LIFE hankkeessa vuonna 2010 (Kokemäenjoki LIFE 2010a). Enäjärvi Vuonna 1988 Porin kaupunki teetti kattavan selvityksen Enäjärven linnustosta (Lampolahti ym. 1988). Seuraava selvitys Enäjärven alueen linnustosta tehtiin vuonna 2001 (Rämä ym. 2003). Enäjärven linnustosta tehtiin selvitys vuonna 2007 (Solala 2008) osana Kokemäenjoki-Life -hanketta.

9 Vuonna 2008 Kokemäenjoki LIFE hanke tilasi Porin lintutieteelliseltä yhdistykseltä havaintoyhteenvetoselvityksen, joka koski sekä Enäjärveä että Preiviikinlahtea. Viimeisin tässä käytetty Enäjärveä koskeva selvitys tehtiin Kokemäenjoki LIFE hankkeessa 2010 (Kokemäenjoki LIFE 2010b). 3.2.3 Hydrologinen ja veden laadun seuranta Porin merialueen tilaa on seurattu 1960-luvulta lähtien. Kokemäenjoen varrella ja Porin rannikolla on 19 toimijaa (teollisuutta, kuntia), joilla on ympäristölupiensa kautta velvoite seurata toimintansa vesistövaikutuksia Kokemäenjoessa ja Porin edustalla. Toimijat toteuttavat tarkkailuvelvoitteensa yhteisesti, ns. yhteistarkkailuna. Näitä velvoitetarkkailuja valvoo Varsinais-Suomen ELY-keskus. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry on laatinut erillisen Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailuohjelman (Perälä, H., valkama, J. ja Paakkinen, M. 2010), jonka ELY-keskus on hyväksynyt 2.3.2010. Siinä määritellään näytepisteet ja havaintoajankohdat erikseen veden laadun seurannan, rehevyystarkkailun, sedimentin haitta-ainetarkkailun, pohjaeläintarkkailun sekä kasvillisuuden ja Natura-alueiden seurantatarkkailuiden osalta. Porin merialueen tarkkailuvelvollisten tahojen kesken käynnistettiin yhteistarkkailu vuonna 1975. Preiviikinlahden Natura-alueella sijaitsee vuoden 2010 ohjelman mukaan kolme vedenlaadun tarkkailupistettä. Enäjärven osalta ei nykytilanteessa ole tarkkailuja käynnissä. Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa myös itsenäisesti Kokemäenjoen laatua useista pisteistä, jotka eivät sijaitse Natura-alueella. 3.2.4 Muut luontoselvitykset ja alueelle tehdyt suunnitelmat Satakunnan alueella on tehty luonnonsuojeluselvityksiä seutukaavaa varten yhteensä neljä kappaletta. Selvitykset ovat vuosilta 1969, 1976, 1984 ja 1995 1998 (Hakila 2000). Selvityksissä on kuvattu kohteita Preiviikinlahden alueella, kohteilla tapahtuneita muutoksia, kohteiden suojeluarvoa, luontotyyppejä ja lajistoa kunkin selvityksen aikana (Kalinainen & Hakila 1985, Hakila 2000). Alueen selkärangattomista on myös tehty joitakin selvityksiä. Vuonna 1999 julkaistiin selvitys sekä Yyterinniemen rantaniittyjen maakiitäjäisistä (Saarinen 1999) että perhosista (Huusko & Korpela 1999). Vuonna 2002 julkaistiin pro gradu -tutkielmaan liittyvä raportti kimalaislajistosta Yyterinniemen niityillä Mäntyniemessä ja Etelärannalla (Salminen 2002). Vuonna 2009 julkaistiin osana Kokemäenjoki-Life -hanketta selvitys Preiviikinlahden sudenkorennoista (Luoma 2008). Selvityksen ensisijainen tarkoitus oli saada tietoon alueella mahdollisesti esiintyvät uhanalais- ja direktiivilajit. Kansallinen kaupunkipuisto perustettiin Poriin vuonna 2002. Vuonna 2010 joulukuussa käynnistyneessä Kansalliset puistot hankkeessa (kesto 14 kk) suunniteltiin ja toteutettiin erilaisia toimenpiteitä, joilla pyrittiin lisäämään Porin kulttuuri- ja luonnonympäristön viihtyisyyttä, toimimista oppimisympäristöinä sekä edellytyksiä tutustua niihin kestävällä tavalla. Hankkeessa suunniteltiin mm. Yyterin lietteiden alueelle retkeilyreittiä ja rakenteita. Projektin rahoitti yhdessä Porin kaupungin kanssa Euroopan unionin Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Porin kaupunki suunnittelee kansalliset

10 kaupunkipuistot -alueidensa jatkoa siten, että alueet tukisivat mahdollisimman hyvin tuoretta Selkämeren kansallispuistoa. Porin kaupunki käynnisti vuoden 2012 alkupuolella Yyterinniemi luontopalveluiden kehittäminen hankkeen. Projektissa toteutetaan ja jatketaan Kansalliset puistot - hankkeessa tehtyjä suunnitelmia Yyterinniemen ja Porin kaupungin Selkämeren kansallispuistoon linkittyvien alueiden kehittämiseksi luonnonsuojelun ja luontomatkailun näkökulmasta. Projekti alkoi 1.7.2012 ja kestää vuoden 2013 loppuun. Hanketta rahoittaa ELY-keskus. Omarahoituksesta vastaa Porin kaupungin ympäristövirasto ja Metsähallitus. Projektissa toteutetaan uusi luontoreitti yhdistämään Yyterin hiekkojen alue niin ikään luonnonarvoistaan tunnettuihin Yyterin lietteisiin ja Huhtalan alueeseen. Luontopolku varustetaan tarvittavilta osin siltarakenteilla niin, että vettyvilläkin alueilla on mahdollista liikkua. Kulun ohjaamisella vähennetään luontoon kohdistuvaa kulumista ja häirintää. Lisäksi alueelle suunnitellaan ja toteutetaan luontotorni ja luontolavoja. Luontopolun yhteyteen tuotetaan alueen luonnonarvoihin sidottu ympäristökasvatusmateriaali. Projektissa tehdään myös suunnitelma Yyterin dyynien kehittymisen ja muutoksien seuraamiseksi sekä aloitetaan seuranta. Seurannalla kerätään tärkeää tietoa dyynien tilasta, niiden kehittymisestä ja saadaan arvokasta dataa esimerkiksi dyynien ennallistamisen suunnittelemiseen. 3.3 Kehityshistoria Yyterinniemi kuuluu Koski TL:stä alkavaan ja mm. Säkylän ja Harjavallan kautta kulkevaan harjujaksoon, joka jatkuu Yyteristä merenalaisena edelleen luoteeseen (Nylen 2008). Yyterinniemi on muodostunut tasaisen, harjumuodostelmasta peräisin olevan hiekkakivipatjan päälle (Mattila 2006). Lisäksi Kokemäenjoki purkautui aiemmin osaksi myös Preiviikinlahteen tuoden mukanaan hienojakoista savipitoista sedimenttiainesta ja tasoittaen aluetta entisestään (Kalinainen 1985). Yyterin santojen alue on muodostunut 1700-luvulla, jolloin ensin muodostui matala särkkä ja sen jälkeen varsinaiset dyynit (Mattila 2006). Edelleen alue on osittain aktiivinen lentohiekka-alue. Nykyisin dyynialueen pituus on noin 3 kilometriä ja pinta-ala hieman alle 4 neliökilometriä (Nylen 2008). Kyläsaarta ja Yyterinniemeä erotti salmi vielä 1700-luvun alussa. Salmen umpeuduttua molemmista päistään muodostui Enäjärvi. Vuonna 1848 syvennettiin Enäjärvestä mereen laskevaa Moskerinojaa järven vedenpinnan laskemiseksi ja siten laidun- ja viljelyalan lisäämiseksi. (Mattila 1996.) Preiviikinlahden rannat ovat alavia maankohoamisrantoja, ja yhdessä aikoinaan vuosikymmeniä jatkuneen rantaniittyjen laidunnuksen kanssa tämä muovasi alueesta ainutlaatuisen. Laidunnus ja rantamaiden hyödyntäminen on kuitenkin maatalouden muutosten myötä vähentynyt tai loppunut monin paikoin, ja tämän vaikutus yhdessä maan kohoamisen sekä ravinteiden lisääntymisen kanssa on ollut rantojen kohdalla dramaat-

11 tinen. Vain paikoin on enää nähtävissä alkuperäistä niittyä ruovikon vallatessa alaa. Nuotion (1992) mukaan 1960-luvun alussa Preiviikinlahtea kiersi Ooviikista Munakarin säikkään saakka lähes katkeamaton niittykaistale, josta osa oli laidunmaata ja osa luonnontilaista luhtarantaa. Laidunnuksen loputtua 1960-luvulla rannoille kasvoi kymmenessä vuodessa yhtenäinen järviruokokaistale. Poikkeuksena tästä oli Leveäkari, jossa laidunnus jatkui 1970-luvulle. Nuotion mukaan Etelärannan niittyjä ryhdyttiin kunnostamaan vuonna 1990 hankkimalla alueelle laiduneläimiä ja poistamalla järviruokokasvustoa. Yyterin alueella on harrastettu matkailua jo noin sadan vuoden ajan. Tämä on vaikuttanut merkittävästi erityisesti alueen dyyniluontoon ja sen kehittymiseen (ks. luku x.x). Teollistuminen on vaikuttanut Preiviikinlahdenkin alueeseen. 1970- ja 1980-luvuilla Yyterin ranta-alueella havaittiin kasvillisuusmuutoksia, joiden syyksi arveltiin teollisuuden jätevesipäästöjä (Sinkkonen 2005). 1980-luvulla Kemira Pigments Oy:n purkupaikan luona vedessä mitattiin alhaisia ph-arvoja ja huomattavan korkeita rautapitoisuuksia. 1990-luvulla matalia ph-arvoja ei enää havaittu ja 2000-luvulla rautapitoisuus on laskenut lähes normaalille tasolle (Perälä 2008). 3.4 Luonnonolot Preiviikinlahti on Selkämeren lahti, jota ympäröivät Yyterinniemi ja Kuuminaistenniemi. Lahtea reunustaa meren puolella pieni saarialue, mutta saarista huolimatta lahti on melko avoin ja varsin mereinen. Alue kuuluu laajaan ja alavaan Satakunnan jotuniseen hiekkakivialueeseen. Kallioperää peittävät Säkylän-Virttaankankaan harjuun kuuluvat hiekkakerrostumat, jotka jatkuvat Yyterinniemellä merenalaisena muodostumana Selkämereen. Keskivedenpintaan nähden maa kohoaa tällä alueella nykyään noin 5-6 mm vuodessa. Merenpohja on monin paikoin matala ja loiva, joten rannan siirtyminen on erittäin nopeaa, mikä vaikuttaa mm. dyynien kehittymiseen ja kasvillisuuden sukkessioon Lahden syvyys on arvioitu 1980-luvun puolivälissä (Kalinainen 1985) olevan ulkoosissa noin 10 metriä, keskiosissa 5-8 metriä ja sisäosissa vain 2-4 metriä ja lisäksi lahden pohjukassa satojen hehtaarien laajuisen vesialueen olevan alle metrin syvyinen. Alueen pohjoisosissa Yyterinsannoilla on runsaasti edustavia rantadyynejä, rantavalleja ja niiden yhdistelmiä. Alue on yksi harvoista paikoista Suomessa, jossa on nähtävissä kaikki dyynikehityksen vaiheet. Yyterinsantojen korkein dyyni, jonka korkein kohta on Keisarinpankki, kohoaa 20 metrin korkeuteen. Herrainpäivät on moreeni- ja kalliopohjainen, osaksi hietainen niemi santojen pohjoispuolella. Hiekkaranta jatkuu Yyterin lietteinä eli liettyneenä matalikkona vielä noin kolme kilometriä Munakarin särkältä etelään. Preiviikinlahden perukka on varsin matala ja ruovikoitunut hietapohjainen merenlahti. Riitsaranlahti on pieni osalahti, joka on hiljalleen kuroutumassa irti merestä. Rannoilla on monin paikoin tervaleppävyöhyke, joka on syntynyt maan kohotessa. Preiviikinlahtea kiertävillä maankohoamisrannoilla sukkessio on nopeaa ja kasvillisuudessa on nähtävissä selvää vyöhykkeisyyttä. Ruovikoituneiden rantojen takaa löytyy monin pai-

12 koin niittyalueita, jotka sitten vaihettuvat vähitellen rantametsiin, lehtoihin, pajuviitoihin tai kangasmetsiin. Osaa ranta-alueista hoidetaan laiduntamalla tai niitoin/ruovikkoa murskaten, mikä on paikoin ylläpitänyt avoimia niittymäisiä ranta-alueita. Natura-alueen rajaus kattaa monessa paikassa vain kapean kaistaleen rannan maa-aluetta ja siksi maankohoamisrannan kehitysvaiheet jatkuvat joissain kohdin vielä rajauksen ulkopuolella. Alueeseen kuuluvista saarista useimmat ovat pitkulaisesti suuntautuneita moreeniselänteitä, joiden aineksen aallokko on lajitellut. Puolivälinkari on pääasiassa katajanummea, Harmaat puuttomia tai vähäpuustoisia lintusaaria ja Puskuurinkari vähäkivikkoinen lintukari. Outoorin saariryhmän Kallioluoto on diabaasisaari, josta löytyy myös luonnontilainen hiekkaranta. Kaiken kaikkiaan saarista löytyy sekä kuusikkoa, männikköä, lehtoa että suota. Kalinaisen (1983) mukaan Enäjärvi on matala sokkeloinen vitajärvi rantaluhtineen. Vesialueen pinta-ala oli vuonna 2001 33,5 ha ja syvyys kuivan kesän jäljiltä paikoin vain muutamia kymmeniä senttejä. Vuoteen 1975 asti järveen laski Pihlavan alueen yli 4000 asukkaan jätevedet. Järven luoteispäässä sijaitsevalta Rieskalan asuntoalueelta johdettiin järveen jätevesiä vielä vuonna 1983. (Enärvitoimikunta 1983) Yyterinniemellä on paljon ihmistoimintaa. Se on sijoittunut nauhamaisesti läpi koko niemen. Niemen kärjessä Mäntyluodossa toimii sahatavarasatama, johon johtavat tie- ja rautatieyhteydet läpi Yyterinniemen. Näiden varteen on sijoittunut teollisuutta ja asutusta koko niemen matkalle. Yyterin puolella asutuksen keskukseksi on muodostunut Kaanaan alue silloisen Kemiran (nykyisin Sachtleben Pigments Oy) teollisuuden myötä. Yyterin ranta-alueilla on monipuolisesti luonto-, virkistys-, retkeily-, loma- ja matkailutoimintoja. Kuminaistenniemen puolella asutus on selkeästi hajanaisempaa rantaasutusta kun taas Preiviikinlahden perällä asutus on keskittynyt kahteen taajamaan, Paarnooriin ja Preiviikiin, joissa on asukkaita yhteensä noin 600 (Mäkelä 1999). Enäjärvellä asutusta on ympäri koko järven ja maantie sivuaa järven länsilaitaa. 3.4.1 Veden laatu ja tila Selkämeri oli vielä aiemmin melko niukkaravinteinen merialue mutta 1990-luvun loppupuoliskolla on Selkämerelläkin havaittu perustuotannon lisääntymistä (Porin ympäristönsuojelulautakunta 1988). Kuitenkin esimerkiksi kesällä 2007 Preiviikinlahden vesi oli rehevyysluokituksen mukaan lähellä karua merivettä. Veden laatu koko Preiviikinlahdella on luokiteltu hyväksi. Vesi on pääasiassa kirkasta, mutta mataluuden vuoksi myös ajoittain sameampaa. Kokemäenjoen vaikutus Preiviikinlahteen on hyvin vähäinen virtausten kulkiessa Porin edustalla pohjoiseen. Meren suolapitoisuus Preiviikinlahdella on 5-6 promillea. (Perälä 2008). Enäjärvi on on suuruudeltaan noin 45 ha suuruinen rehevä Porin Yyterinniemen keskellä, Mäntyluodontien varrella. Enäjärvi laskee Preiviikinlahteen. Varsinaisia vedenlaatuseurantoja ei Enäjärvellä toteuteta, tiedot veden laadusta ovat hajanaisia.

13 3.4.2 Kasvillisuus 3.4.2.1 Rantametsät Alueen rantametsien luonteeseen vaikuttaa maankohoaminen sekä siitä aiheutuva kehitys, osa metsistä on luonteeltaan lehtomaisia. Herrainpäivien niemessä esiintyy tervaleppälehtoa, joka vaihettuu vanhaan mustikkatyypin kuusimetsään sekä korkeammalle niemen keskiosiin edettäessä lehtomaisen kankaan kautta tuoreeksi mustikkatyypin kankaaksi. Myös Herrainpäivien lahdessa venevalkaman ja Yyterin hiekkarannan välisellä alueella esiintyy sekä tervaleppä- että saniaislehtoa. Suuri osa Yyterinsantojen alueesta on metsittynyttä dyynialuetta, joissa metsä on harvaa, mäntyvaltaista ja aluskasvillisuudessa vallitsevat paahteiset lajit, kuten metsälauha (Deschampsia flexuosa), jäkälät ja varvut. Yyterin santojen keskiosassa, uimarannan ja Lomakylän välissä, korkeimman dyynin suojan puolella kasvaa poikkeuksellisen rehevää lehtokasvillisuutta ja sen takana sara- ja lehtipuuvaltaisia avo-, pensaikko- ja metsäluhtia sekä lopulta lehtimetsää. Munakarin särkän eteläpuolella kasvaa melko lähellä rantaa harjanteilla tai kuivemmissa painanteissa kosteaa lehtimetsää ja kauempana rannasta havumetsää. Hathurunojan suun ja Lankoorinnokan välisellä alueella rantametsän uloimman, Naturaalueeseen kuuluvan osan muodostaa tervaleppävyöhyke, ja myös Riitsaranlahtea kiertää niittyjen ja ruovikoiden takana tervaleppävyöhyke. Ooviikin lahden rannalla Preiviikin koulun lähellä sijaitsee myös lehtoalue. Enäjärven rantametsät vaihtelevat moreenimaiden tuoreen ja lehtomaisen kankaan havumetsistä alavien maiden tervaleppälehtoihin ja -korpiin. Yhtenä arvokkaimpana alueena voidaan pitää järven länsipään tervaleppäkorpea. 3.4.2.2 Muut ranta-alueet Rantametsien lisäksi alueen rantoja hallitsevat hiekkarantojen kehitykseen liittyvä kasvillisuus, avoimet rantaniityt ja ruovikot (Phragmites australis), joita ainakin Oovikin rannolla reunustaa myös järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) ja sinikaislakasvustot (Schoenoplectus tabernaemontani). Yyterin alueella on monin paikoin selvästi nähtävissä dyynikasvillisuuden sukkessio. Hiekkaranta vaihettuu alkiodyyneiksi, jotka taas vaihettuvat rantavehnän (Leymus arenarius) peittämiksi valkoisiksi dyyneiksi, sitten mm. metsälauhan peittämiksi harmaiksi dyyneiksi ja lopuksi metsittyneiksi dyyneiksi. Ennen metsittymisvaihetta yleensä esiintyvä variksenmarjadyynien vyöhyke puuttuu Yyteristä kokonaan. Dyynien alueelta löytyviä harvinaistuneita lajeja ovat mm. merinätkelmä (Lathyrus japonicus ssp. maritimus), karhunsammalet (Polytrichum sp.) ja torvijäkälät (Cladonia sp.). Munakarin särkän läheltä alkiodyynien vyöhykkeelltä löytyy lisäksi erikoisuutena rönsyröllin (Agrostis stolonifera) sitomia alkiodyynejä.