Ilmanlaatu Ämmässuolla 2014 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Helsinki Region Environmental Services Authority
Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Opastinsilta 6 A 00520 Helsinki puhelin 09 156 11 faksi 09 1561 2011 www.hsy.fi Lisätietoja Santeri Rinta-Kanto, santeri.rinta-kanto@hsy.fi Copyright Kartat, graafit, ja muut kuvat: HSY Kansikuva: HSY 1
Tiivistelmä Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella mitattiin vuonna 2014 hengitettävien hiukkasten (PM 10 ), pienhiukkasten (PM 2,5 ) ja pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuuksia. Mittaukset suoritettiin kahdella ilmanlaadun mittausasemalla. Asema 1:n yhteydessä on myös sääasema, jossa seurattiin mm. tuulen suuntaa ja nopeutta. Ämmässuolla asemalla 1 on mitattu TRS-pitoisuuksia vuodesta 2002 lähtien. Vuonna 2011 otettiin käyttöön asema 2, jossa seurataan TRS-pitoisuuksia. Mittaukset edustavat pitoisuustasoja jätteenkäsittelykeskuksen alueen sisäpuolella. Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuudet vuonna 2014 olivat asemilla 1 ja 2 pienempiä kuin vuonna 2013. Asemalla 2 pitoisuudet olivat selkeästi korkeampia kuin asemalla 1. TRS-pitoisuuden vuosikeskiarvo asemalla 1 oli 0,4 mg/m 3 ja asemalla 2 pitoisuus oli 1,1 mg/m 3. Edellisenä vuonna vastaavat pitoisuudet olivat 0,7 mg/m 3 ja 1,8 mg/m 3. Hajuhaittojen arvioimiseksi laskettujen hajutuntien määrä, joka oli 2,4 % mitatusta ajasta asemalla 1 ja vastaava luku asemalla 2 oli 7,1 % vuonna 2014, edellisenä vuonna 3,2 % ja 12,1 %. TRS-pitoisuus ei ylittänyt ohjearvoa vuoden 2014 aikana. Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot on annettu yhdyskuntailmalle, eikä niitä siten voi suoraan soveltaa jätteenkäsittelykeskuksen alueella tehtyihin TRS-mittauksiin. Kaatopaikalta vapautuu mitattujen rikkiyhdisteiden lisäksi myös muita haisevia kaasuja, joten hajuhaittoja voi esiintyä, vaikka TRS-pitoisuudet ovat pieniä. Merkittävimmät pelkistyneiden rikkiyhdisteiden lähteet alueella ovat jätetäytössä olevan orgaanisen jätteen anaerobinen hajoaminen sekä biojätteen kompostointi. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) mittaaminen siirrettiin 2007 Laitamaalta Ämmässuolle. Ämmässuolla hengitettäviä hiukkasia on mitattu aikaisemmin huhtikuusta 2002 joulukuuhun 2004. Hengitettävien ja pienhiukkasten mittaus siirrettiin vuonna 2011 asemalta 1 asemalle 2. Ämmässuolla vuonna 2014 hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 9,0 mg/m 3. Pitoisuudet eivät ylittäneet ohje- tai raja-arvoa vuonna 2014. Vuonna 2007 Ämmässuolla aloitettiin pienhiukkasten (PM 2,5 ) mittaaminen. PM 2,5 -pitoisuuden vuosikeskiarvo vuonna 2014 oli 6,4 mg/m 3. HSY:n muilla mittausasemilla pääkaupunkiseudulla PM 2,5 - pitoisuuden vuosikeskiarvot ovat vaihdelleet 7 ja 13 mg/m 3 välillä. 2
Sisällysluettelo Tiivistelmä... 2 1 Johdanto... 3 2 Mittausasemien sijainti ja ympäristöjen kuvaus... 4 3 Mittausjakson sää... 6 4 Ohjearvoihin verrannolliset pitoisuudet... 7 5 Pitoisuuksien ajallinen vaihtelu... 10 6 Pitoisuudet eri tuulen suunnilla... 14 7 Johtopäätökset... 20 LIITTEET Mittausmenetelmät ja kalibrointi 2
1 Johdanto Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän seutu- ja ympäristötieto seurasi ilmanlaatua Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella vuonna 2014. Mittaukset tehtiin HSY:n jätehuollon toimeksiannosta. Jatkuvatoimiset ilmanlaadun mittaukset jätteenkäsittelykeskuksen alueella aloitettiin maaliskuun lopulla 2002. Mitattavina komponentteina olivat hengitettävät hiukkaset (PM 10 ) ja pelkistyneet rikkiyhdisteet (TRS). Vuoden 2005 alussa hengitettävien hiukkasten mittaus siirrettiin Laitamaan asuinalueen tuntumaan. Mittausten tarkoituksena oli selvittää louhinnasta ja kiviaineksen murskauksesta aiheutuneiden päästöjen vaikutuksia ympäristön hiukkaspitoisuuksiin. Mittaukset liittyivät Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämän louhinnan ja murskauksen ympäristöluvan (UUS-2002-Y- 549-121) velvoitteisiin ilmansuojelun osalta. Vuoden 2007 alussa hengitettävien hiukkasten mittaus siirrettiin Laitamaalta takaisin Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueelle. Lisäksi vuonna 2007 aloitettiin pienhiukkasten mittaaminen. Mittaukset liittyivät Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämään ympäristölupapäätökseen (UUS-2005-Y-345-12) ja korkeimman hallinto-oikeuden siihen tekemiin muutoksiin. Jätteenkäsittelykeskuksen alueella haisevia rikkiyhdisteitä muodostuu orgaanisen jätteen anaerobisessa hajoamisessa ja biojätteen kompostoinnissa. Rikin yhdisteistä rikkivety sekä eräät rikin orgaaniset yhdisteet kuten metyylimerkaptaani, dimetyylisulfidi ja dimetyylidisulfidi ovat erittäin pieninäkin pitoisuuksina voimakkaasti pahalle haisevia yhdisteitä. Rikkiyhdisteiden hajukynnykset vaihtelevat lähteestä ja yhdisteestä riippuen ja ovat suurusluokkaa 0,1-10 mg/m 3. TRS-yhdisteet voivat aiheuttaa silmien, nenän ja kurkun ärsytysoireita, hengenahdistusta sekä päänsärkyä ja pahoinvointia. Ulkoilmassa esiintyvinä pitoisuuksina haitat rajoittuvat pääosin viihtyisyyshaittoihin. Kaatopaikalta vapautuu pelkistyneiden rikkiyhdisteiden lisäksi myös lukuisia muita haisevia kaasuja. Hajun voimakkuus on riippuvainen useiden eri yhdisteiden yhteisvaikutuksesta. Hajuaistimus riippuu haisevan aineen pitoisuuden lisäksi myös ilman lämpötilasta ja kosteudesta, jotka vaikuttavat hajuaistin herkkyyteen. TRS-mittausten tavoitteena on selvittää yleisiä pitoisuustasoja jätteenkäsittelykeskuksen alueella, arvioida pitoisuuksien kehitystä, kartoittaa mahdollisia hajulähteitä sekä erilaisten kaatopaikkatoimintojen vaikutusta pitoisuuksien muodostumiseen. Pienhiukkasten mittauksella pyritään selvittämään jätteenkäsittelykeskuksen toiminnan vaikutusta pitoisuuksiin. Hiukkaspäästöjä syntyy jätteenkäsittelykeskuksen alueella muun muassa kuormaautojen ja työkoneiden suorista pakokaasupäästöistä sekä liikenteen ilmavirran maasta nostattamana. Mittaustuloksia on verrattu yhdyskuntailmalle annettuihin kansallisiin ilmanlaadun ohjearvoihin sekä tarkasteltu pitoisuuksia suhteessa EU:n määrittelemiin ilmanlaadun raja-arvoihin. Ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi annetut raja- ja ohjearvot on tarkoitettu sovellettavaksi alueilla, joilla asuu tai oleskele ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Jätteenkäsittelykeskuksen alueella mitattuja TRS-pitoisuuksia ei voi täten suoraan verrata raja- ja ohjearvoihin. 3
2 Mittausasemien sijainti ja ympäristöjen kuvaus Kuvassa 1 on esitetty ilmanlaadun mittausasemien sijainnit. Ilmanlaadun mittausasemat on sijoitettu Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen aitauksen sisäpuolelle. Kuva 1. Mittausasemien sijainti. Ilmanlaadun mittausasema 1 on ollut paikallaan vuodesta 2002 lähtien. Ilmanlaadun mittausasemalla 2 mittaukset aloitettiin 2011. Toinen ilmanlaadun mittausasema katsottiin tarpeelliseksi jätteenkäsittelytoiminnan siirryttyä Ämmäsvuoren (vanha kaatopaikka) länsipuolelle. Ämmässuon ilmanlaadun mittausasema 1:n ympäristö on tasaista avointa kenttää (kuva 2). Mittausaseman välittämässä ympäristössä ei ole rakennuksia tai muita ilmavirtauksiin vaikuttavia tekijöitä. Mittausaseman itäpuolella sektorissa (45-135 ) sijaitsee biojätteen kompostointikenttä, jossa kompostoidaan puutarhajätettä avoaumoissa. Biojätteen kompostointilaitos sijaitsee mittausasemasta kaakkoon (135 ). Nykyinen jätteentäyttöalue sijaitsee mittausasemasta lounaaseen (225 ). Ämmässuon ilmanlaadun mittausasema 2:n sijaitsee vanhan kaatopaikan (Ämmäsvuoren) länsipuolella terassitiellä säätöasema 5 vieressä. Aseman ympäristö on tasaista avointa rinnettä (kuva 3). Mittausaseman länsipuolella sektorissa (255-285 ) jätteentäyttöalue. Mittalaitteet ja tiedonkeruulaitteet ovat asemilla ilmastoidussa tilassa. Näytteenottokorkeus on noin 4 metriä maanpinnasta. Mittausasema 1:n yhteydessä on myös meteorologinen asema, josta saadaan tietoja alueella vallitsevista sääolosuhteista. Sääaseman tietoja käytetään hyväksi mm. arvioitaessa haju- ja pölypäästöjen leviämistä ympäristöön. 4
Kuva 2. Ämmässuon mittausasema 1 ja säämaston ympäristö. Asema ja säämasto punaisen ympyrän sisällä. Kuva 3. Ämmässuon mittausasema 2. 5
3 Mittausjakson sää Vuonna 2014 kuukauden keskilämpötilat olivat pääosin lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Koko vuoden keskiarvo Ämmässuolla oli 6,5 C eli 0,6 C astetta korkeampi kuin vertailukauden 1981-2010 keskiarvo (5,9 C). Kuvassa 4 on esitetty lämpötiloja Ilmatieteen laitoksen Helsingin Kaisaniemen havaintoasemalta, josta on saatavilla myös vertailukauden keskiarvo. 25 20 15 lämpötila 10 5 0-5 -10-15 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 kuukausi Kaisaniemi- Hki. 2014 Ämmässuo 2014 Kaisaniemi-Hki. 1981-2010 Kuva 4. Kuukauden keskilämpötilat vuonna 2014 Ilmatieteen laitoksen Kaisaniemen ja Ämmässuon asemalla. Lisäksi vertailujaksolla 1981 2010 keskiarvo lämpötila Kaisaniemessä. Vuoden 2014 sademäärä (586 mm) Helsingin Kaisaniemessä oli noin 71 mm pienempi kuin vertailukauden keskiarvo 657 mm. Ämmässuolla vuoden 2014 sademäärä oli 665 mm. Kuvassa 5 on esitelty sademäärät kuukausittain Kaisaniemestä ja Ämmässuolta vuonna 2014. sademäärä (mm) 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 kuukausi Kaisaniemi 2014 Ämmässuo 2014 Kaisaniemi 1981-2010 Kuva 5. Kuukauden sademäärät vuonna 2014 Ilmatieteen laitoksen Kaisaniemen ja Ämmässuon asemalla. Lisäksi vertailujaksolla 1981 2010 Kaisaniemessä. 6
Kuvassa 6 on esitetty eri ilmansuunnilta puhaltavien tuulten ajallinen jakautuminen (%) Ämmässuon mittausasemalla vuonna 2014. Yleisin tuulen suunta oli lounas. Harvemmin tuuli kaakon ja idän suunnilta. Lounaan ja lännen puoleisilla tuulilla hajurikkiyhdisteet kulkeutuvat jätteentäyttöalueelta ja Ämmäsvuorelta mittausasemille. Tuulen suunta vaikuttaa epäpuhtauksien leviämiseen ympäristöön ja täten myös mittausasemalla mitattuihin pitoisuuksiin. 320 330 340 350 360 10 20 30 40 310 50 300 60 290 280 270 260 250 240 230 70 80 90 100 110 120 130 220 140 210 200 190 180 170 160 150 2014 Kuva 6. Tuulen suuntien jakautuminen Ämmässuolla vuonna 2014. 4 Ohjearvoihin verrannolliset pitoisuudet Valtioneuvosto on antanut ilman epäpuhtauksille ohjearvot, joiden avulla pyritään ehkäisemään ilman pilaantuminen. Ohjearvot on huomioitava mm. alueiden käytön suunnittelussa. Tavoitteena on estää ohjearvojen ylittyminen. Ohjearvojen lähtökohtana on terveydellisten ja luontoon sekä osittain viihtyvyyteen kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Ilmanlaadun raja-arvot ovat luonteeltaan sitovampia. Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet. Jos raja-arvo ylittyy tai on vaarassa ylittyä, kunnan tai alueellisen ympäristökeskuksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin ilmanlaadun parantamiseksi. Raja- ja ohjearvoja käytetään vertailuarvona yhdyskuntailman laatua arvioitaessa. 7
Ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi annettuja raja- ja ohjearvoja on tarkoitettu sovellettavaksi alueilla, missä asuu tai oleskelee ihmisiä ja missä ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Jätteenkäsittelykeskuksen alueella mitattuja TRS-pitoisuuksia ei voi täten suoraan verrata ohjearvoihin, koska kyseessä on työpaikka-alue. Taulukossa 1 on esitetty rajaja ohjearvot pienhiukkasten, hengitettävien hiukkasten ja TRS:n osalta. Taulukko 1. Ilmanlaadun raja ja ohjearvot hengitettäville hiukkasille (PM 10), pienhiukkasille (PM 2,5) ja haiseville rikkiyhdisteille (TRS). Yhdiste Aika Ohjearvo (mg/m 3 ) Tilastollinen määrittely PM 10 vrk 70 kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo TRS vrk 10 kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo TRS ilmoitetaan rikkinä Yhdiste Aika Raja-arvo (mg/m 3 ) Sallitut ylitykset PM 10 PM 2,5 vrk vuosi vuosi 50 40 25 35 vrk/vuosi - - PM 2,5 -pitoisuudelle ei ole annettu kansallista ohjearvoa. Maailman terveysjärjestö (WHO) on antanut pienhiukkasten vuorokausipitoisuudelle ohjearvon 10 μg/m 3. PM 2,5 -pitoisuuden vuosikeskiarvot pääkaupunkiseudulla ovat vaihdelleet 7 ja 13 mg/m 3 välillä eri mittausasemilla. Ohjearvoihin verrannolliset Ämmässuon TRS- ja PM 10 -pitoisuudet on esitetty taulukossa 2 ja 3. PM 10 - pitoisuus ei ylittänyt ohje- tai raja-arvoa vuoden 2014 aikana. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuden vuosikeskiarvo oli 9,0 mg/m 3 eli 23 % raja-arvosta. Taulukko 2. Ohjearvoihin verrannolliset PM 10 -pitoisuudet Ämmässuolla vuonna 2014 PM 10 mg/m 3 tammikuu 14 helmikuu 30 maaliskuu 25 huhtikuu 13 toukokuu 11 kesäkuu 4 heinäkuu 21 elokuu 22 syyskuu 31 lokakuu 25 marraskuu 22 joulukuu 15 ohjearvo 70 mg/m 3 8
Taulukko 3. Ohjearvoihin verrannolliset TRS- pitoisuudet sekä hajutuntien lukumäärä vuonna 2014. TRS 1 on asema 1 ja TRS 2 on asema 2. TRS 1 mg/m 3 Hajutunnit 1 kpl TRS 2 mg/m 3 Hajutunnit 2 kpl tammikuu 1,0 8 4,8 67 helmikuu 0,5 0 8,4 67 maaliskuu 1,6 16 7,3 45 huhtikuu 1,2 15 3,1 40 toukokuu 1,5 17 1,5 15 kesäkuu 0,8 11 5,2 53 heinäkuu 1,1 11 2,7 40 elokuu 0,6 3 3,2 16 syyskuu 1,3 27 3,5 49 lokakuu 1,6 23 9,0 47 marraskuu 1,4 28 5,0 40 joulukuu 2,2 47 8,1 146 ohjearvo 10 mg/m 3-10 mg/m 3 - hajutunnit - 206-625 Hajuhaittojen arvioimiseksi on lisäksi laskettu hajutuntien lukumäärä. Hajutunniksi on luokiteltu tunti, jonka aikana TRS -pitoisuuden keskiarvo ylittää 3 mg/m 3 (taulukko 3). Lukumääräisesti eniten hajutunteja mitattiin joulukuussa. Hajutuntien lukumäärälle ei ole ohjearvoa. Vuonna 2014 hajutuntien määrä oli asemalla 1, 206 tuntia ja asemalla 2, 625 tuntia. Vuonna 2013 hajutuntien määrä oli asemalla 1, 288 tuntia ja asemalla 2, 1062 tuntia. 9
5 Pitoisuuksien ajallinen vaihtelu Taulukossa 4 on esitetty TRS-, PM 2,5 -, PM 10 -pitoisuuksien kuukausikeskiarvot vuonna 2014. PM 10 - pitoisuuden kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 0,8 13,9 mg/m 3. Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin syyskuussa. PM 2,5 -pitoisuuden kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 0,1 10,2 mg/m 3. Korkeimmat kuukausikeskiarvot mitattiin helmi- ja syyskuussa. TRS- pitoisuuden kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 0,1 2,1 mg/m 3. Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin joulukuussa. Taulukko 4. TRS 1-, TRS 2-, PM 10 ja PM 2,5-pitoisuuksien kuukausi- ja vuosikeskiarvot 2014. TRS 1 asema 1 ja TRS 2 asema 2. TRS 1 mg/m 3 TRS 2 mg/m 3 PM 10 mg/m 3 PM 2,5 mg/m 3 tammikuu 0,3 1,8 8,2 7,1 helmikuu 0,2 1,3 13,2 10 maalliskuu 0,4 1,4 9,9 6,3 huhtikuu 0,3 0,9 5,1 1,9 toukokuu 0,4 0,3 3 1,3 kesäkuu 0,3 1,0 0,8 0,1 heinäkuu 0,2 0,8 12,5 9,1 elokuu 0,1 0,5 9,8 6,9 syyskuu 0,6 1,0 13,9 10,2 lokakuu 0,2 1,0 12 8 marraskuu 0,5 0,8 12,8 9,8 joulukuu vuosi k.a 0,7 0,4 2,1 1,1 7,2 9,0 5,7 6,4 Kuvassa 7 on esitetty PM 10 -pitoisuuden kuukausikeskiarvot Laitamaalla vuosina 2005 ja 2006 sekä Ämmässuon mittausasemalla huhtikuu 2002 joulukuu 2004 välisenä aikana ja tammikuusta 2007 lähtien. PM 10 - ja PM 2,5 - pitoisuuksien mittaaminen siirrettiin vuonna 2011 mittausasemalle 2. Siirto tehtiin, että päästiin mittaamaan jätteentäytöstä syntyviä pitoisuuksia. Asemalla 1 mitattiin pitkälti jätteenkäsittelykeskuksen liikenteestä syntyviä pitoisuuksia. Ämmässuolla 2014 PM 10 -pitoisuuden vuosikeskiarvo oli 9,0 mg/m 3. Vuonna 2013 vuosikeskiarvo oli 7,5 mg/m 3. PM 2,5 pitoisuuden kuukausikeskiarvot Ämmässuolta on myös esitetty kuvassa 7. PM 2,5 -pitoisuuden vuosikeskiarvo oli 6,4 mg/m 3 vuonna 2014. HSY:n muilla mittausasemilla pääkaupunkiseudulla PM 2,5 -pitoisuuden vuosikeskiarvot ovat vaihdelleet 7 ja 13 mg/m 3 välillä. 10
PM2,5- ja PM10-pitoisuuksien kuukausikeskiarvot PM10 ja PM2,5 pitoisuus (µg/m3) 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 PM10 Ämmässuo PM10 Laitamaa PM2.5 Ämmässuo Kuva 7. PM 10 pitoisuuden kuukausikeskiarvot Ämmässuolla huhtikuusta 2002 joulukuuhun 2004 ja vuodesta 2007 eteenpäin sekä Laitamaalla 2005-2006. PM 2,5 -pitoisuuden kuukausikeskiarvot Ämmässuolla tammikuussa 2007 alkaen. PM 2,5 ja PM 10 mittaukset siirrettiin asemalle 2 vuonna. Kuvassa 8 on kuvattu vuorokausitasolla PM 10 -pitoisuuksien ajallinen vaihtelu vuonna 2014. Korkein PM 10 pitoisuuden vuorokausikeskiarvo mitattiin 1. helmikuuta (45,7 µg/m 3 ). 50 45 40 pitoisuus (µg/m3) 35 30 25 20 15 PM10 10 5 0 1.1.2014 1.2.2014 1.3.2014 1.4.2014 1.5.2014 1.6.2014 1.7.2014 1.8.2014 1.9.2014 1.10.2014 1.11.2014 1.12.2014 päivämäärä Kuva 8. PM 10 pitoisuuden vuorokausikeskiarvot vuonna 2014 Ämmässuolla. 11
Kuvassa 9 on kuvattu vuorokausitasolla PM 2,5 -pitoisuuksien ajallinen vaihtelu vuonna 2014. Korkein PM 2,5 pitoisuuden vuorokausikeskiarvo mitattiin 7. helmikuuta (23,2 µg/m 3 ). 25 20 pitoisuus (µg/m3) 15 10 5 PM2.5 0 1.1.2014 1.2.2014 1.3.2014 1.4.2014 1.5.2014 1.6.2014 1.7.2014 1.8.2014 1.9.2014 1.10.2014 1.11.2014 1.12.2014 päivämäärä Kuva 9. PM 2,5 pitoisuuden vuorokausikeskiarvot vuonna 2014 Ämmässuolla. Vuoden 2014 aikana TRS-pitoisuuden kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 0,1 2,1 mg/m 3 (taulukko 4). Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin joulukuussa asemalla 2. Vuonna 2014 TRS 1 vuosikeskiarvo oli 0,4 mg/m 3 ja TRS 2 oli 1,1 mg/m 3. Vuonna 2013 TRS 1 pitoisuuden vuosikeskiarvo oli 0,7 mg/m 3 ja TRS 2 oli 1,8 mg/m 3. Kuvassa 10 on tarkasteltu TRS pitoisuuden kuukausikeskiarvoja huhtikuu 2002 ja joulukuu 2014 väliseltä ajalta. Pitoisuudet kohosivat selvästi syksyisin vuonna 2004 ja vuonna 2005. Vuosien 2006 ja 2011 välillä tuloksissa ei havaittu vastaavaa nousua. Vuodesta 2011 lähtien aseman 2 mittauksilla on havaittavissa korkeampia pitoisuuksia. Viime vuosina pitoisuudet ovat korkeampia syksystä kevääseen ja laskevat kesän ajaksi. Myös asemalla 1 TRS- pitoisuuksissa on tapahtunut nousua pienempipitoisten vuosien 2010 ja 2011 jälkeen. Vuoden 2014 pitoisuudet ovat edellisen vuoden 2013 tasoa. 12
TRS-pitoisuuden kuukausikeskiarvot TRS -pitoisuus (µg/m3) 4 3.5 3 2.5 2 1.5 1 0.5 0 TRS1 TRS2 Kuva 10. TRS pitoisuuden kuukausikeskiarvot Ämmässuolla huhtikuu 2002 joulukuu 2014. Kuvassa 11 on esitetty TRS 1 ja 2 pitoisuuden vuorokausikeskiarvot vuodelta 2014. Vuoden korkein vuorokausikeskiarvo mitattiin 26.tammikuuta (25,1 mg/m 3 TRS 2). TRS 2 pitoisuudet ovat koko vuoden korkeampia verrattuna TRS 1:n pitoisuuksiin. Kesän ajan pitoisuudet olivat pienempiä. Syksyllä pitoisuudet ovat taas kesästä nousseet. 30 25 pitoisuus (µg/m3) 20 15 10 5 TRS 1 TRS 2 0 1.1.2014 1.2.2014 1.3.2014 1.4.2014 1.5.2014 1.6.2014 1.7.2014 1.8.2014 1.9.2014 1.10.2014 1.11.2014 1.12.2014 päivämäärä Kuva 11. TRS 1 ja TRS 2 -pitoisuuden vuorokausikeskiarvot vuonna 2014 Ämmässuolla. 13
6 Pitoisuudet eri tuulen suunnilla Tarkastelemalla eri tuulen suunnilla mitattuja pitoisuuksia voidaan arvioida epäpuhtauksien päästölähteitä ja eri toimintojen vaikutusta pitoisuuksien muodostumiseen. Kuvissa 12 ja 13 on esitetty TRSpitoisuuden tuntikeskiarvot eri tuulen suunnilla vuonna 2014. Korkeimmat pitoisuudet asemalla 1 (TRS 1) mitattiin tuulen puhaltaessa lounaan ja lännen suunnalta (n. 210 280 astetta). Tuullessa lounaan ja lännen suunnalta hajuja pääsee kulkeutumaan Ämmäsvuoren yli. Kuten myös Ämmäsmäen ja Ämmäsvuoren väliin syntyvää laaksoa pitkin jätetäytöltä asemalle 1. 45 40 35 pitoisuus (µg/m3). 30 25 20 15 TRS 1 10 5 0 0 50 100 150 200 250 300 350 tuulen suunta (aste) Kuva 12. TRS -pitoisuuden tuntikeskiarvot eri tuulen suunnilla vuonna 2014 asemalla 1. Korkeimmat pitoisuudet asemalla 2 (TRS 2) mitattiin tuulen puhaltaessa lounaan ja luoteen suunnalta (n. 225 315 astetta). Tällöin pitoisuudet olivat lähtöisin jätetäytöltä. Muita merkittäviä pitoisuus lähteitä ei kuvasta ole havaittavissa (kuva 13). 14
100 pitoisuus (µg/m3). 80 60 40 TRS 2 20 0 0 50 100 150 200 250 300 350 tuulen suunta (aste) Kuva 13. TRS -pitoisuuden tuntikeskiarvot eri tuulen suunnilla vuonna 2014 asemalla 2. Kuvassa 14 on esitetty aseman 1 TRS-pitoisuuden keskiarvot eri tuulen suunnilla vuosina 2013 ja 2014. Vuonna 2014 korkeimmat pitoisuudet mitattiin tuulen puhaltaessa Ämmäsvuoren suunnalta (210-240 ), kuten myös vuonna 2013. Pitoisuuksien ollessa pieniä kuvista ei erotu selkeästi merkittävin tuulen suunta. Kuva 14. TRS -pitoisuuden keskiarvot eri tuulen suunnilla vuonna 2013 ja vuonna 2014 asemalla 1. 15
Kuvassa 15 on esitetty aseman 2 TRS-pitoisuuden keskiarvot eri tuulen suunnilla vuonna 2013 ja 2014. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin tuulen puhaltaessa jätetäytön suunnalta (240-300 ). Vuonna 2014 jätteentäyttöalueelta peräisin olevat TRS- pitoisuudet hieman nousivat vuodesta 2013. Kuva 15. TRS 2 -pitoisuuden keskiarvot eri tuulen suunnilla vuonna 2013 ja 2014 asemalla 2. Kun tarkastellaan mittaustuloksia pelkästään tilanteissa, jolloin tuuli puhaltaa mittausasemille jätteentäyttöalueen suunnalta saadaan vertailukelpoista tietoa jätteentäyttöalueen aiheuttamista TRS - pitoisuuksista eri ajanjaksoina. Tarkastelutapa vähentää tuulen suunnan vaihteluiden vaikutusta mitattuihin pitoisuuksiin. Kuvassa 16 on esitetty TRS 1-pitoisuuden kuukausi- ja vuosikeskiarvot 2004-2010. TRS 1 pitoisuudet olivat keskimääräistä korkeampia elokuu 2005 ja maaliskuu 2006 välisenä aikana. Etenkin joulukuussa 2005 mitattiin korkeita pitoisuuksia tuulen puhaltaessa jätteentäyttöalueen suunnasta. Vuoden 2007 jälkeen TRS 1-pitoisuudet jätteentäyttöalueen suunnasta ovat vuosittain laskeneet ja olivat edelleen 2010 hyvin pieniä. Vuonna 2007 loppui jätetäyttö Ämmäsvuoreen ja toiminta siirtyi uudelle täyttöalueelle. Kuvassa 17 on esitetty TRS 1 ja TRS 2 -pitoisuuden kuukausi- ja vuosikeskiarvot suurimmalla tuulensuunnalla vuodesta 2011 lähtien. Tällöin TRS- pitoisuuksia ruvettiin mittaamaan kahdella asemalla. TRS-pitoisuus on otettu suurimman pitoisuuden tuulen suunnalta. Etenkin asemalla 1 pitoisuuden tuulen suunta vaihtelee kuukausittain 210-285 välillä. Asemalla 2 korkean pitoisuuden suunta on vakio (255-285 ) jätetäytön läheisyyden takia. TRS 2-pitoisuudet ovat selkeästi korkeampia kuin TRS 1-pitoisuudet. Tätä selittää se, että mittauspaikka on selkeästi lähempänä nykyistä jätetäyttöä. Vuonna 2013 suurimmalla tuulensuunnalla TRS 1-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli 1,8 mg/m 3 ja TRS 2 6,7 mg/m 3. Vuonna 2014 keskiarvossa tapahtui pieni lasku TRS 1:n osalta ja nousua TRS 2 vuosikeskiarvon osalta. Vuonna 2014 suurimmalla tuulensuunnalla TRS 1-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli 1,5 mg/m 3 ja TRS 2 8,0 mg/m 3. 16
20 TRS -pitoisuus tuulen suunnalla (TRS 1 210-240 v.2004-2011) 18 16 14 pitoisuus (µg/m3) 12 10 8 6 4 2 0 TRS 1 vuosikeskiarvo TRS 1 Kuva 16. TRS 1 -pitoisuuden kuukausi- ja vuosikeskiarvo tuulen suunnalla 210-240 vuonna 2004-2010 Ämmässuolla. 25.0 TRS:n kk-pitoisuus suurimman pitoisuuden tuulen suunnalla 20.0 pitoisuus (µg/m3) 15.0 10.0 5.0 0.0 TRS 1 TRS 2 vuosikeskiarvo TRS 1 kuukausi vuosikeskiarvo TRS 2 Kuva 17. TRS 1 ja TRS 2 -pitoisuuden kuukausi- ja vuosikeskiarvo suurimman pitoisuuden tuulen suunnalla vuonna 2011-2014 Ämmässuolla. 17
PM 10 -pitoisuuden tuntikeskiarvot eri tuulen suunnilla on esitetty kuvassa 18. Suurimpia tuntipitoisuuksia mitattiin tuulen puhaltaessa koillisen ja kaakon väliltä. Kuva 18. PM 10-pitoisuuden tuntikeskiarvot eri tuulen suunnilla vuonna 2014. Kuvassa 19 on esitetty PM 10 -pitoisuuden keskiarvot eri tuulen suunnilla vuosina 2013 ja 2014. Korkeimmat pitoisuudet on mitattu tuulen puhaltaessa idästä, jolloin pitoisuudet ovat lähtöisin Ämmäsvuoren viimeistelytöistä. Kuva 19. PM 10-pitoisuuden keskiarvot eri tuulen suunnilla vuosina 2013 ja 2014. 18
Kuvassa 20 on esitetty PM 2,5 -pitoisuuden tuntikeskiarvot eri tuulen suunnilla. Kuvasta ei ole erotettavissa selkeää tuulensuuntaa jolloin pitoisuudet olisivat korkeita. Pitoisuudet ovat jakautuneet tasaisesti kaikille tuulen suunnille. 60 50 pitoisuus(µg/m3). 40 30 20 PM2.5 10 0 0 50 100 150 200 250 300 350 tuulen suunta (aste) Kuva 20. PM 2,5-pitoisuuden tuntikeskiarvot eri tuulen suunnilla vuonna 2014. Kuvassa 21 on esitetty PM 2,5 -pitoisuuden keskiarvot eri tuulen suunnilla vuonna 2013 ja 2014. Korkeimmat pitoisuudet on mitattu tuulen puhaltaessa idästä, jolloin pitoisuudet ovat lähtöisin Ämmäsvuoren viimeistelytöistä. Pitoisuudet ovat vertailu vuosina pysyneet lähes samoina. Kuva 21. PM 2,5-pitoisuuden keskiarvot eri tuulen suunnilla vuosina 2013 ja 2014. 19
7 Johtopäätökset Ämmässuon mittausasemat on sijoitettu jätteenkäsittelykeskuksen alueelle ja vallitsevien tuulten alapuolelle jätteentäyttöalueeseen nähden. Pitoisuuden laimeneminen ja leviäminen alueen ympäristöön riippuu mm. tuulen suunnasta ja nopeudesta. TRS-pitoisuuksia on seurattu maaliskuusta 2002 lähtien. Vuonna 2011 otettiin käyttöön asema 2, jossa seurataan myös TRS-pitoisuuksia. Vuonna 2014 TRS-pitoisuuden vuosikeskiarvo asemalla 1 oli 0,4 mg/m 3 ja selkeästi pienempi kuin asemalla 2, jossa vuosikeskiarvo oli 1,1 mg/m 3. Tämä johtuu siitä, että asema 1 sijaitsee kauempana nykyisestä jätetäytöstä. Hajuhaittojen arvioimiseksi laskettujen hajutuntien määrä oli 2,4 % mitatusta ajasta asemalla 1 ja vastaavasti asemalla 2 oli 7,1 % vuonna 2014. Vuonna 2013 asemalla 1 hajutunteja mitatusta ajasta oli 3,2 % ja asemalla 2 12,1 %. Hajutuntien määrä Ämmässuolla on ollut vuoden 2014 aikana laskussa. TRS-pitoisuus ei ylittänyt ohjearvoa vuoden 2014 aikana. TRS- pitoisuudet ovat pääosin pysyneet samalla tasolla kun vuonna 2013. PM 10 -pitoisuuksia Ämmässuolla on mitattu vuosina 2002-2004. Vuosina 2005-2006 mittauksia tehtiin Laitamaalla ja vuonna 2007 mittaukset siirrettiin takaisin Ämmässuolle. Hengitettävien ja pienhiukkasten mittaus siirrettiin vuonna 2011 asemalta 1 asemalle 2, jolloin mittaukset saatiin lähemmäs nykyistä jätetäyttöä. Vuonna 2014 Ämmässuolla PM 10 -pitoisuuksien vuosikeskiarvo oli 9,0 mg/m 3. Vuonna 2013 vastaava vuosikeskiarvo oli 7,5 mg/m 3. PM 2,5 -pitoisuuksia mittaaminen aloitettiin Ämmässuolla 2007. Vuonna 2014 PM 2,5 pitoisuuden vuosikeskiarvo oli 6,4 mg/m 3. HSY:n muilla mittausasemilla pääkaupunkiseudulla PM 2,5 pitoisuuden vuosikeskiarvot ovat vaihdelleet 7 ja 13 mg/m 3 välillä. 20
LIITE 1. Mittausmenetelmät ja kalibrointi Hengitettävät hiukkaset (PM 10 ) ja pienhiukkaset (PM 2,5 ) Hiukkasten pitoisuuksia mitattiin jatkuvatoimisella GRIMM 180 analysaattorilla, jonka toiminta perustuu optiseen menetelmään. Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksia mitattiin jatkuvatoimisella (Horiba APSA-370, asema 1 ja Thermo 43i, asema 2) rikkidioksidianalysaattoreilla, joiden toiminta perustuu UV-fluoresenssiin. Menetelmässä näyteilman rikkidioksidimolekyylit viritetään UV-säteilyllä. Viritystilan purkautuessa vapautuu fluoresenssisäteilyä, jonka intensiteettiä mitataan valomonistinputkella. Säteilyn intensiteetti on verrannollinen näyteilman rikkidioksidipitoisuuteen. Ennen analysointia näyteilma johdetaan scrubberille, joka poistaa näyteilmasta rikkidioksidin. Tämän jälkeen näyteilma johdetaan konvertterin (Measurement technologies Model 1000) läpi. Konvertterissa TRS yhdisteet hapetetaan korkeassa lämpötilassa rikkidioksidiksi ja muodostunut rikkidioksidi mitataan rikkidioksidianalysaattorilla, jolloin saadaan TRS pitoisuus mitattua. Meteorologinen mittausaineisto Sääparametrien seuraamiseen on käytetty Vaisalan antureita jotka on kytketty Vaisalan MAWS 110 mittausyksikköön. Tuulen nopeus ja suunta-anturi (optinen, WMT700) on sijoitettu säämastoon 10 m korkeuteen. Maston alaosassa noin 2 m korkeudessa on lämpötilan ja kosteuden mittaus sekä auringon kokonaissäteilyanturi (CM14). Sääaseman yhteydessä on myös ilmanpaineen, lämpötilan ja sademäärän (OTT Pluvio2, 400 cm 2 ) mittaus. Sääasema on uusittu ja otettu käyttöön nykyisessä kokoonpanossa 2012. Kalibrointi Rikkidioksidianalysaattorin nollataso ja pitoisuusvaste on kalibroitu joka kuukausi Horiba APMC kaasulaimentimella. Laimennin tuottaa puhdistettua nollakaasua silikageeliä, molekyyliseuloja, natronkalkkia ja aktiivihiiltä sisältävän seoksen avulla. Analysaattorin pitoisuusvaste on tarkistettu laimentamalla SO 2 -kaasupullosta (pitoisuus n.1 ppm) 160 ppb:n kalibrointipitoisuus. TRS konvertterin hyötysuhde on määritetty H 2 S kaasun avulla. Hiukkasanalysaattorin virtaukset on kalibroitu puolen vuoden välein Bronchorst -massavirtamittarin avulla. Sääaseman anturit ovat huoltovapaita. Niiden huolto, korjaus ja kalibrointi suoritetaan tarvittaessa. Nykyinen sääasema on otettu käyttöön vuonna 2012. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Helsinki Region Environmental Services Authority