Partiolippukunta Pyhän Laurin Ritarit PLR ry L-Sp/Perniö

R ITARIPOSTI Partiolippukunta Pyhän Laurin Ritarit PLR ry L-Sp/Perniö

Partiolippukunta Pyhän Laurin Ritarit PLR ry L-Sp/Perniö Lippukunta tänään: - - - - - - - - - - - - jäseniä 95 Ryhmät johtajat: Siiat - Tiia-Maria Muuri, Meeri Lehto ja Jenni Särkinen (vastaava akela) Lepakot - Pauli Kanto, Sanna-Maria Tammi ja Anna Virtanen Sudet Sanna-Maria Tammi ja Kati Isotupa-Erjala (vastaava sampo) Pikkutassut Kalle Isotupa, Pauli Kanto (tarpojaluotsi) Harmaakarhut Josefina Hietanen, Pauli Kanto (tarpojaluotsi) samoajaikäiset Sanni Löflund, Outi Eivola (luotsi) vaeltajaikäiset Maria Skarp (luotsi) lippukunnanjohtaja Tuija Skarp lippukunnan johtajan apulainen Päivi Vigg (1.1.2009 alkaen Pauli Kanto) sihteeri Anne-Maria Etsalo taloudenhoitaja Sari Judin jäsenrekisterin hoitaja Kati Isotupa-Erjala www-vastaava Kalle Isotupa koulutusvastaava (KoVa) Tuula Mäenpää kisavastaava Pauli Kanto erätaitovastaava Outi Eivola kämppäisäntä Harri Lehti Lippukunnan hallitus v. 2009 (varsinainen jäsen varajäsen) Jukka Pukkila Pirjo Parviainen Sari Judin Sanna-Maria Tammi Marita Nummi-Wikström Maria Skarp Kati Isotupa-Erjala Elina Suontausta Harri Lehti Josefina Hietanen Päivi Vigg Sanni Löflund Kalle Isotupa Outi Eivola Helinä Nummi Jenni Särkinen Lehti: Ritariposti (ilmestyy kahdesti vuodessa) www-sivut: www.lpk.partio.fi/v-sp/plr

Paras partiossa ei muutu koskaan Pyhän Laurin Ritarit on tarjonnut monipuolista partiotoimintaa perniöläisille lapsille ja nuorille jo kolme vuosikymmentä. Lippukunta on aina ollut vahva, ja yhteen hiileen on puhallettu nuoruuden innolla. Partio on kansainvälinen varhaisnuorisojärjestö, joka antaa hyviä eväitä elämään. Partio on elämäntapa, josta myös aikuinen saa paljon. Monen partiopolku jatkuu myös nuoruusvuosien jälkeen. Partioon voi liittyä myös aikuisena. Partion koulutusjärjestelmä ja vastuulliset tehtävät tarjoavat mielenkiintoisia haasteita. Partiolainen on aina valmis oppimaan uutta. Pyhän Laurin Ritareissa ovat viime aikoina puhaltaneet uudistuksen tuulet. Täysin uutta, nykytarpeita vastaavaa partio-ohjelmaa otetaan parhaillaan käyttöön. Partioasut ja partion ilme ovat uudistuneet. Partio rakentuu tarkkaan mietityn konseptin ympärille. Hallinto on uudistunut, ja piirit kasvaneet. Lippukunnat, kuten omamme Pyhän Laurin Ritarit PLR ry, ovat nyt rekisteröityjä yhdistyksiä oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Seurakunta on Pyhän Laurin Ritareiden taustayhteisö. Salon alueella meillä on vielä kuntauudistuksen lisäksi seurakuntien yhdistyminen, joka vaikuttaa paljon partiolippukuntien asioihin. Pyhän Laurin Ritareita sanotaan arkikielessä hauskasti Plöröläisiksi. Sana on muodostunut lyhenteestä PLR. Lippukunnan perinteet ovat vahvat, ja tekemisen meininki iloista. Plöröläiset tunnetaan partiolaisina, joille maistuu mainiosti itse kokattu ruoka. Partiolaiset ovat ennakkoluulottomia ja pystyvät kasvamaan tehtäviensä mukana. Partiossa saa kokea ystävyyden, luonnon läheisyyden, mielekkään tekemisen, kansainvälisyyden ja uskomattoman yhteenkuuluvuuden tunteen. Paras partiossa ei muutu koskaan, vaikka partio uudistuu jatkuvasti vastaten muuttuviin tarpeisiin. Paljon asiaa partiosta löydät tästä juhlalehdestä. Tutustu myös sivuihin www.partio.fi ja www.v-sp.fi. - Marita Nummi-Wikström - 1

Piirinjohtajan tervehdys Viime vuonna, vuonna 2007, koko maailmanlaajuinen partioliike täytti 100 vuotta. On sinänsä uskomatonta, että siitä leiristä, jonka partioliikkeen perustaja lordi Robert Baden- Powell of Gilwell järjesti Brownsean saarella Englannissa kesällä 1907, on kulunut jo tuo 101 vuotta. Kuitenkin kaikki partion silloin luodut perusperiaatteet ja menetelmät ovat säilyneet lähes muuttumattomina koko tuon hieman yli sadan vuoden ajan. Se onkin varmasti yksi syy, miksi partioliike on ollut niin menestyksellinen koko olemassaolonsa ajan. Myös partiolippukunta Pyhän Laurin Ritareissa on toteutettu partiota näiden kaikille partiolaisille yhteisten periaatteiden mukaisesti jo 30 vuoden ajan. Näiden periaatteiden avulla Pyhän Laurin Ritarit ovat pyrkineet takaamaan nuorille tasapainoisen kasvuympäristön, luomaan nuoriin aidon auttamis- ja palveluhengen sekä tekemään heistä myös aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. Eräänä hyvänä osoituksena näistä asioista on se aktiivisuus, jolla Pyhän Laurin Ritarit ovat oman erinomaisen lippukuntatoimintansa lisäksi osallistuneet partiopiirin toimintaan olemalla mukana erilaisissa piirin koulutus- ja ohjelmatapahtumissa. Lisäksi Pyhän Laurin Ritarit ovat kantaneet vuorollaan hienosti järjestelyvastuuta erilaisista piirin tapahtumista tarjoten omia resurssejaan koko varsinaissuomalaisen partiotoiminnan käyttöön. Tällöin ei ajatella pelkästään sitä, mitä itse tekemisestään hyötyy, vaan sitä, mitä voi tehdä muiden hyväksi. Se on sitä todellista partioaatetta. Vaikka suomalaisessa partiopiirirakenteessa tapahtuu ja on jo tapahtunut suuria muutoksia, on kuitenkin lippukunta edelleen partion tärkein toimintayksikkö. Partiopiirin tehtävänä on ainoastaan tukea lippukuntia järjestämällään koulutus- ja ohjelmatoiminnalla. Vaikka partio arvostaakin yksilöä, on lippukunnan toimintaa ylläpitävä voima kuitenkin siinä yhteistyössä, joka syntyy kaikkien lippukunnassa toimivien tahojen, sudenpentujen, vartiolaisten, vaeltajien, partiojohtajien ja partiolaisten vanhempien, välillä. Ja nyt toki uuden ohjelman mukaisesti myös seikkailijoiden, tarpojien ja samoajien välillä. Tärkeää on, että lippukunnan toiminta on jatkuvaa ja nousujohteista, lippukunnan on kasvatettava tulevat johtajansa itse. Näin toiminta voi jatkua aina vähintään yhtä laadukkaana kuin aikaisemmin, kuten Perniössä on jo 30 vuoden ajan tapahtunut. Juhliessanne lippukuntanne 30-vuotista taivalta haluan onnitella kaikkien varsinaissuomalaisten partiolaisten ja Varsinais-Suomen partiopiirin puolesta Pyhän Laurin Ritareja ja toivottaa erinomaista menestystä lippukunnan tulevillekin toimintavuosille. Piirinjohtaja Jukka Tulivuori Alueohjaajan terveiset (kirje lippukunnan 30-vuotisjuhlaan 13.9.2008) Arvoisat syntymäpäiväsankarit! Tänään on aihetta juhlaan, sillä Pyhän Laurin Ritarit, tuttavallisemmin plöröläiset, saavuttavat aikuisen, kypsän iän. Lippukunnan iässä se on jo hieno saavutus: asiat soljuvat omalla painollaan, ei olla enää lapsen kengissä ja teini-iän uhmistakin on kasvettu ohitse. Kolmessakymmenessä vuodessa on jo ehtinyt toimintaan muodostua omia, hyvinkin omaleimaisia, plöröläisiä perinteitä ja piirteitä. Plöröläisiä ei voi mitenkään kuvailla vain yhdellä sanalla, sillä niin monin tavoin te olette sekä reiluja, äidillisen huolehtivaisia että ennakkoluulottomia maustettuna ripauksella luovaa hulluutta :o) Olette aina valmiina auttamaan muita reippaan ja suoraselkäisen partiolaisen tavoin! Konkreettisia esimerkkejä ovat mm. särkisalolaisten ottaminen äidilliseen huomaan sekä vantaalaisten kaimanne kanssa järjestämänne yhteinen kesäleiri. Aluetyön näkökulmasta roolinne on aina ollut reuna-alueitamme vahvistaen hyvin merkittävä. Olette aina tukeneet muita lippukuntia, osallistuneet aktiivisesti alueyhteistyöhön, kutsuneet mukaan teillä järjestettyihin tapahtumiin ja ylipäätänsä aina hoitaneet reippaalla otteella teille annetut tehtävät. Seisotte sanojenne takana ja teette sen minkä lupaatte! Näin ollen monet partiolaisten ihanteet nousevat konkreettisesti toimintatavoissanne esiin, esimerkiksi rakentaa ystävyyttä yli rajojen, auttaa ja palvella tai olla uskollinen ja luotettava. Tulevaisuudessa uuden Salon kaupungin alueella Pyhän Laurin Ritareiden rooli hyvine yhteistyötaitoineen varmasti vahvistuu. Teillä riittää ihailtavasti innostusta, jota voitaneen ammentaa vielä monta vuosikymmentä! Kantakaa ylpeinä ritariviittaa Pyhän Laurin johdattamana! Paljon Onnea ja toiminnantäyteisiä vuosia, partiovasemmalla alueohjaaja Elina Pekkarinen 2

PARTIO 100 V PYHÄN LAURIN RITARIT 30 V Enemmän kuin vuosisata on ehtinyt kulua siitä, kun partioliikkeen perustaja lordi Robert Baden-Powell of Gillwell vei 22 partiopoikaa leirille Englannin Brownsean saarelle. Hänen tarkoituksenaan oli tarttua poikaan : tarjota heille terveellistä ruokaa, reipasta leirielämää ja elämyksiä sekä kasvattaa heitä omalta osaltaan kunnollisiksi, vastuullisiksi, avuliaiksi ja toiset huomioon ottaviksi kansalaisiksi. Siitä, kun Perniön Seudun Lehdessä aikanaan oli pieni ilmoitus, jossa kutsuttiin partiotoiminnasta kiinnostuneita nuoria kokoukseen, on kulunut yli 30 vuotta. Paikkakunnalla oli aiemminkin ollut partiotoimintaa, mutta toiminta oli sittemmin hiipunut. Syksyllä 1978 perustettu lippukunta aloitti ensin Perniön Kotkat -nimellä. Yhteensattumien vuoksi nimi vaihdettiin pian Pyhän Laurin Ritareiksi. Partiointi aloitettiin vartio- ja vaeltajatoiminnalla, seuraavana vuonna mukaan tulivat myös sudenpennut. Vähitellen toiminta laajeni ja jäsenmäärä kasvoi. Lippukunta löysi paikkansa oman kunnan ja tätä nykyä myös naapurikunnan, Särkisalon - nuorison keskuudessa. Partio elää ajassaan. Partiossa toimitaan luonnossa, opitaan asioita itse tekemällä ja kokemalla, päätetään asioista yhdessä, opitaan kantamaan vastuuta ja kehitytään ihmisinä. Partio tarjoaa kaiken ikäisille sopivan kokoisia haasteita ja elämyksiä. Partio on elämää ja seikkailua. Partiossa lapsi ja nuori oppii yhdessä tekemistä, yhteistyötaitoja ja yhteisöllisyyttä. Partio tukee nuoria kasvamaan vastuuntuntoisiksi yhteiskunnan jäseniksi ja kannustaa heitä itsensä kehittämiseen sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä. Partion tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioon ottaen. Pää- määränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen. - Partio tarjoaa elämäntavan. Oman lippukunnan arjessa vaikuttavat hektisyys ja toimintaympäristön suuret rakenneuudistukset. Salon seudun 10 kuntaa ja seurakuntaa yhdistyvät ensi vuonna. Varsinais- Suomen ja Satakunnan partiopiirien yhdistymisen seurauksena syntyi uusi, Lounais-Suomen partiopiiri. Salon partiolaisten alueyhteistyötä ollaan niin ikään tiivistämässä ja ryhdistämässä. Itse partio-ohjelmaakin on hiljan uudistettu ja ajantasaistettu. Viisi uutta ikäkautta - sudenpennut, seikkailijat, tarpojat, samoajat ja vaeltajat - korvaavat entiset kolme. Ikäkausiohjelmien sisältöä on monipuolistettu ja haasteita syvennetty. Aikuisen tuen merkitystä on korostettu ja partiokoulutusjärjestelmä on mukautettu uutta ohjelmaa tukevaksi. - Partion kova ydin on kuitenkin säilytetty, joskin puettu 2000-luvulle soveltuvaksi. Pyhän Laurin Ritarit PLR ry haluaa olla aktiivisesti kehityksessä mukana. Rekisteröitymisen kautta pyrimme takaamaan ja turvaamaan lippukuntamme asemaa ja vaikuttamismahdollisuuksia. Kehittyminen ihmisenä, auttaminen ja palveleminen, oman vastuun ja velvollisuuksien tunteminen sekä oleminen uskollisena ja luotettavana elämän totuuden etsijänä kuuluvat Pyhän Laurin Ritarien periaatteisiin nyt ja tulevaisuudessa. - Olemme valmiina uusiin haasteisiin! Partiovasemmalla Tuija Skarp, lippukunnanjohtaja Merihenkeä Särkisalon Simpukoista Partiolippukunta Pyhän Laurin Ritarit on ehtinyt aikuisen ikään. Varmaa on, että kolmessa vuosikymmenessä vireä joukko on ehtinyt jo muodostaa toimintaan omat perinteensä. Ideointia ja osallistumista on voinut hyödyntää myös juhliin ja tehtäviin suuremmissakin partiolaisten kokoontumisissa ulkomaita myöten. Nyt on kuitenkin aika viettää kotoista oman lippukunnan juhlavuotta. Samana vuonna kun PLR perustettiin, syntyi naapurikuntaankin lippukunta, Särkisalon Simpukat.. Nyt meidän pieni porukkamme on osa suurempaa Perniön partiolaisten joukkoa. Toivoakseni se on kuitenkin siemen, josta itää intoa uusien särkisalolaisten mukanaololle tulevaisuudessa. Meillä Särkisalossa lippukunnan syntyvuonna vihittiin käyttöön uusi seurakuntatalo, jossa meripartiolaisillamme oli oma kolo. Nyt seurakuntataloa kunnostetaan tämän päivän tarpeisiin. Pian olemme yhtä joukkoa kunnallisesti ja seurakunnallisesti. Vaikka välimatkat eivät kutistu kilometreissä, mielikuvissa ehkä. Myös aate yhdistää. Toiminnan pohjana ovat alusta alkaen olleet kantavat aatteet ja esim. Baden-Powellin oma into ja esimerkki. Näille on käyttöä partiotoiminnassa vielä tänäkin päivänä. Partioaatteella ei ole rajoja. Se on maailmanlaajaa ja yhä innostavaa. Partiolupaus ja -ihanteet ovat vaalimisen arvoisia kaikkialla. Juhlavuotenanne teitä onnitellessamme toivotamme teille Jumalan runsasta siunausta! Särkisalon seurakunta Jaakko Laxenius, kirkkoherra PS. Pidämme kiitollisin mielin edelleen yhteyttä kanssanne ja tuemme toimintaanne. 3

RYHMÄT Pikkutassut MOI! Me ollaan pikkutassut. Kokoonnumme kololla joka keskiviikko kello 17:30 19:00. Olemme toinen lippukunnan tarpoja-porukoista. Meihin kuuluu Anne, Jasmin ja Ulrika. Johtajanamme meillä on Kalle, joka kehittelee meille aina jotain jännää tekemistä. Tällä hetkellä suoritamme luovuus-tarppoa, joka on yksi neljästä tarposta. Tykkäämme partio-kokouksissa tehdä kaikkea kivaa, olemme kuluvana vuonna kuvanneet mm. oman animaation, pitäneet oman leirin ja osallistuttu tarpojien retkipäivään. Sudarilauma Lepakot Lepakoiden terveiset sudareiden itsensä kirjoittamina: Meidän lauman nimi on lepakot. Meidän mielestä tylsintä on Laurentsia! Kaikista kivointa on leirit. Meiän lauman johtajana on Pauli Kanto. Meidän lippukunnan nimi on Pyhän Laurin Ritarit. Meidän partion päällikkö on Tuija Skarp (ps. Huom Pauli on King Kong!) Bettina, Siiri, Aada, Saara ja Karoliina Laumassa on 10 henkilöä. Me ei tykätä Laurentsiasta. Tykkäämme karkista. Meillä on OK lauma, me ollaan parhaat! Olli, Arttu, Juuso, Eino-Pekka ja Samuli Harmaakarhut Olemme toinen lippukuntamme tarpojavartioista. Syksyn aikana olemme suorittaneet luovuustarpoa. Mielipuuhiamme partiossa ovat leirit ja nyyttärit. Ryhmäämme kuuluvat: Petteri, Elmeri, Juho, Topi, Samuli ja vj- Josefina. Lisäksi laumaamme kuuluvat Kasperi, Tia ja Mia, johtajina häärivät Sanna, Anna, Tiia ja akelana Pauli. Viikoittaiseen kokoukseemme kuuluu sekoitus kädentaitojen harjoitusta, yhdessäoloa ja leikkejä. Tärkein periaate on se, että kaikki voivat tuntea itsensä tasapuoliseksi lauman jäseneksi. Jokaisen mielipide on yhtä tärkeä ja jokaista kuunnellaan. Sudenpentulaumassa, polun alussa, lasketaan peruskivet koko elämän mittaiselle partiopolulle. Peruskiviin kuuluu luottamus omaan itseen ja toisiin, tasa-arvo sekä toisten mielipiteiden kuuntelu ja hyväksyminen. Vahvalle pohjalle voidaan rakentaa itseensä ja taitoihinsa luottava ihminen, jolle mikään uusi ei ole pelottavaa vaan haaste. Terve itsetuntemus ja -luottamus ovat niitä voimia, joilla kukin selviää elämässään sekä vaikeina, että hyvinä hetkinä. Onnea partiopolullesi sudenpentu, kohtaa se avoimin ja rohkein mielin. Pauli 4

Siiat Olemme aloittaneet sudenpentuina vasta tänä syksynä. Partiopolkumme on vasta aluillaan; tervetuloa-vaihe meneillään. Tiia ja Jenni ovat johtajiamme. Johtajat Pyhän Laurin Ritarien jäsenistöstä yli 22-vuotiaita, ns. Käpylaariin kuuluvia, on tätä nykyä 29 jäsentä. Heistä aktiivitoimijoita on edelleen 16. Tehtävät vaihtelevat laajalti: osa vastaa ikäkausien viikkotoiminnasta lippukunnassa, osalle sopii paremmin oman piirin tai keskusjärjestön tehtävissä toimiminen. Osa osallistuu molempiin. Oman lippukunnan hallintoon osallistuminen on niin ikään tärkeä tehtävä, johon toki myös nuoremmat johtajat osallistuvat. Sudet Lippukuntamme seikkailijaryhmä on nimeltään Sudet. Porukassamme on jäseniä 13, 11 poikaa ja 2 tyttöä sekä sampomme Sanna, Ida ja Kati. Tällä hetkellä suoritamme ilmansuunnista Pohjoisen aktiviteetteja. Osa meistä on seikkailijana toista vuotta, osa tänä syksynä aloittaneita. Johtajien osaaminen on laajaa. Siinä missä yksi taitaa kädentaidot ja askartelun, toinen on kiinnostunut erä- ja kisahaasteista. Osa taitaa ruokahuollon kommervenkit ja osa hoitotyön/ensiavun. Osalle sähköinen viestintä ja -teknologia on hallussa, osalle taas nikkarointi ja tuunaaminen on omin juttu. Retkeily ja leirielämä tosin kiehtoo useimpia! Koska kysymys on aikuisista, heillä on muitakin verkostoja, joissa partionäkemystä voi tuoda esiin. Järjestöyhteistyö ja päätöksentekoon osallistuminen niin seurakunta- kuin kuntaorganisaatiossa auttavat myös lippukuntaa. Omaa ammatillista osaamistaan voi niin ikää jakaa partio-organisaation eri tasoilla. Aktiivijohtajien lisäksi lippukunta pyrkii täsmärekrytoimaan taustalla olevia aikuisiaan. Huolto-, kuljetus- ja ohjelma-avustustehtävät ovat kutsuneet matkan varrella monia myös partiovanhempia. - Kerran partiolainen, aina partiolainen on valmis haasteisiin myös vuosien jälkeen.. Partiolaulelot 2007 5

Ehkäpä kevään 2007 lämpimimpänä sunnuntai-aamuna kourallinen vaeltajia kampesi itsensä ylös ja raapi unihiekat silmistään jo niinkin aikaisin kun kello yhdeltä. Heräämisen tai ainakin ylöspääsyn jälkeen kukin suuntasi kulkunsa kohti Rottista. Päivän ohjelmassa oli geokätköjen etsimistzä. Niille jotka ovat autuaan tietämättömiä geokätköistä kerrottakoon, että ne ovat rasioita joita voi etsiä ympäri maailmaa gps-paikantimien avulla. Ideana on etsiä jonkun kätkemä piilo ja viedä sinne jokin tavara ja ottaa itselleen jokin toisen tuoma tavara. Lopuksi voi vielä jättää viestinsä lokikirjaan ja ilmoittaa kätköjen internet-sivuille, että hahaa, löysimpäs kätkön!. Perniössä sijaitsee kaksi kätköä joista vaeltajaporukkamme oli päättänyt etsiä Latokartanon kosken tiluksilla sijaitsevan, koska niitä maastoja oli tullut jo muutenkin jonkin verran koluttua erinäisten leirien yhteydessä. Emme kerenneet kävellä kuin runsaat 1000 metriä kun jo gps alkoi piipitellä, että kätkö olisi lähellä. Alkoi armoton etsintä, käänsimme jokaisen kävyn ja kiven palasen, kunnes Josefiina vihdoin työnsi kätensä oikeaan kivenkoloon löytäen sinisellä kannella varustetun muoviastian. Siinäpä sitten keräännyttiin purnukan ympärille jättämään omat viestimme ja ottamaan yhden tavaran muistoksi reissusta. Sitten palailimme takaisin Rottiksen piha-alueelle tosin toista kautta kosken keväistä maisemaa ihaillen. Nakkasimme vielä eväät suuhumme ja Tiia ja Sanni kävivät kävelemässä muurahaispesän vieressä loistavin seurauksin. Jos sinä mielit löytää samalle kätkölle lukemaan, mitä kirjoitimme lokikirjaan, niin nappaa tämän sivun tähden sisältä koordinaatit ja suuntaa kokka kohti Rotholmaa. Saatat hullaantua geokätkentään niin että löydät itsesi jostain muulta kätköltä kuten, Teijon Pirunpeljätysnotko, Halikko, Salo. Kätköjä siis on lähes joka puolella. Ei muuta kuin etsimään! - Kalle Isotupa - OLE VALMIS! Pyhän Laurin Ritareilla on takanaan kunnioitettava matka, niin vuosina kuin tehtynä työnä eli sisältönä. Nuo otsikon sanat ovat toki vanhemmat kuin ritarien historia. Siinä kai näiden sanojen voima piileekin. Ne ovat kantaneet, ei ainoastaan meidän ritareita, vaan myös ritarien sisaria ja veljiä ympäri maailman koko partion historian ajan. OLE VALMIS auttamaan, niinhän jokainen sudenpentu ja aikanaan kolkkapoika ja -tyttö ovat juhlallisesti luvanneet. Ketään ei jätetä vaan mennään käsi kädessä, yhdessä. OLE VALMIS ottamaan vastuu, vastuu lähellä olevista, vastuu kaukana olevista. OLE VALMIS olemaan mukana elämässä, vastaamaan sen tuomiin haasteisiin. Vain kiipeämällä korkealle mäelle sinulla on mahdollisuus nähdä koko maisema. OLE VALMIS ponnistelemaan saavuttaaksesi elämälle asettamasi päämäärät. OLE VALMIS vastaamaan niihin haasteisiin, joita elämä eteesi tuo. Niitä ei ole tarkoitettu lannistamaan sinua vaan sinä lannistat ne. Tällaista luetteloa voisi oikeastaan jatkaa loputtomiin. Hyvin suurena vaarana on, että sanoista ole valmis tuleekin taakka. Nämä sanat ovat kutsu elämään, kutsu palvelemaan, kutsu välittämään. OLE VALMIS vaeltamaan sitä tietä, jota Jumala tahtoo sinun kulkevan. Tällekin tielle kuuluu kutsu olla valmiina. Toisaalta, valmiitahan me emme taida olla koskaan, mutta olemme valmiita olemaan valmiita tekemään parhaamme. Tarvitaan vain näkevät silmät, kuulevat korvat ja ihan sellaiset kivat tuntosarvet. Näillä päästään pitkälle, pidemmälle kuin voimme villeissä kuvitelmissammekaan ajatella. Me mittaamme asioita hyvin monin eri tavoin. Joskus mittana ovat vuodet, joskus väkimäärät, joskus jonon pituus. On toki muitakin mittareita. Mielestäni partio on hyvä mittari. Siellä mitataan kai suurimmassa määrin itseä, ei muita. Hyviä partioaikoja ja vuosia kaikille teille, jotka olette valinneet etsijän osan OLE VALMIS LÖYTÄMÄÄN! Perniön seurakunnan puolesta Jukka Pukkila, wanha partiolainen 6

Särkisalon Simpukoista Pyhän Laurin Ritareihin Särkisalon Simpukat perustettiin 3.2.1978. Toiminta lähti vauhdikkaasti liikkeelle: ensimmäinen vartionjohtajakoulutus pidettiin helmikuussa, partiotaitokisat maaliskuussa ja ensimmäiset partiolupaukset annettiin jo huhtikuussa. Kesäleiri pidettiin jo samana kesänä Bolaxissa. Maaliskuussa lippukunta oli saanut nimekseen Särkisalon Simpukat kunnan vaakunan mukaan. Lippukunnan kolo sijaitsi Särkisalon seurakuntatalon alakerrassa. Koloa sisustettiin ahkerasti itse nikkaroiden. Lippukuntaan liittyi heti suuri joukko aktiivisia partiolaisia, 39 vartioikäistä, 23 sudenpentua ja joukko johtajia. Leirejä pidettiin merellisessä Slätholmassa, josta muodostui Simpukoille lähes jokavuotinen leiripaikka. Veneily ja muut meriaktiviteetit kuuluivat lippukunnan toimintaan. Särkisalon Simpukat oli merihenkinen maalippukunta, joka omisti useamman pienveneen. Vartiot tekivät paljon retkiä myös lähimetsiin. Aktiivinen poikavartio Saukon pojat teki ensimmäisen retkensä kirkonkylän metsään, aivan asutuksen lähelle. Särkisalon Simpukoiden ensimmäinen talvileiri pidettiin maaliskuussa 1983 Pensalossa. Samalla pidettiin lippukunnan partiotaitokilpailut. Saman vuoden kesällä järjestettiin ensimmäistä kertaa yhteisleiri, Sytytysleiri, Pyhän Laurin Ritareiden kanssa Slätholmassa. Heti leirin jälkeen Saukon Pojat tekivät historiaa kiertämällä neljän 13-17 vuotiaan pojan voimin kahdella Terhisail-jollalla Kemiön saaren. Päivät purjehdittiin ja yöt nukuttiin teltassa rannoilla. Aikaa matkaan kului noin viikko. Myös media huomioi purjehduksen näyttävästi. Särkisalon Simpukat tekivät leiriyhteistyötä useiden lippukuntien kanssa, merellisessä ympäristössä leireilivät vierailijoina mm. Loimaan Saviset, Tellervoiset ja Pyhän Laurin Ritarit. Simpukat osallistuivat myös Suomen Partiolaisten suurleireille, kuten Miilulle 1985, Tervakselle 1990 ja Loistolle 1996. Meripartiolaisten suurleirit, Satahangat, kuuluivat myös ohjelmaan. Parhaiten muistetaan erittäin sateinen leiri Rauman Pihluksessa elokuussa 1987. Salon alueen lippukuntien yhteinen partioleiri Briggen 1988 järjestettiin Särkisalon Ulkoluodossa. Särkisalon Simpukat marssivat menestyksekkäästi Turun keväisissä partioparaateissa. Partiomarssin voitto omassa sarjassa tuli vuonna 1985. Simpukoiden oma lippu naulattiin ja vihittiin juhlallisin menoin vuonna 1987. Lintujen tarkkailu on kiinnostanut Särkisalon Simpukoita. Historiaan kuuluu useita linturetkiä ja linnunpönttötalkoita asiantuntevine oppaineen. Retkeily, leirit ja meriaktiviteetit ovat olleet Särkisalon Simpukoiden ominta toimintaa. Vartiot ovat itse suunnitelleet reittinsä ja ohjelmansa alusta loppuun. Eräs vartio teki useita retkiä samaan paikkaan, kunnes halusi rakentaa tähän mielipaikkaansa Pensaloon pysyvän laavun. Laavu oli ahkerassa käytössä. Särkisalon Simpukat toimi aktiivisesti 1990-luvun lopulle asti. Vetäjien muutto opiskelupaikkakunnille hiljensi toiminnan vähitellen. Aktiiviset partiolaiset liittyivät mukaan naapurilippukuntaan. Pari jäsentä Särkisalon Simpukoilla on edelleen riveissään, mutta lippukunta on pöytälaatikossa ilman omaa toimintaa. Särkisalolaiset partiolaiset kuuluvat nyt Pyhän Laurin Ritareihin. - Marita Nummi-Wikström ja Juha Wikström - 7

Partiotoimintaa Perniössä ennen Pyhän Laurin Ritareita Monilla meistä on ollut käsitys, että Pyhän Laurin Ritarit olisi ensimmäinen Perniössä vaikuttanut lippukunta. Jonkinlaista partiotoimintaa tiedettiin täällä olleen, mutta historiaa pengottaessa löytyi uutta tietoa perniöläisestä partiotoiminnasta ja lippukunnista. Kaapin kätköistä löytyi kirja Perniön Partiotytöistä vuosilta 1928-1940 sekä Kotkanpojista on ainakin jäänyt eräälle 40-luvun vartiolaiselle muistoksi suorituskirja. Lisäksi Partiotyttöjen kirjassa mainitaan Pesän Pojat lienevätkö hekin perniöläisiä? Käytössä heilläkin olivat olleet sekä luokkasuoritukset että taitomerkit. Kirjasta selviää myös, että silloin on kuuluttu Länsi-Suomen Partiopiiriin, jonka järjestämille kursseille on osallistuttu. - Onpa Perniöön ainakin yksi Mannerheimsolkikin myönnetty vuonna 1934. Johtajana lippukunnassa on toiminut kahdenkymmenen vuoden ajan opettaja Aino Tienari. Hän on tämän kirjan lahjoittanut takaisin Perniöön v. 1985. Kuvassa kansakoulun partiotytöt vuodelta 1939, jolloin myös lippukunnassa vietettiin juhlaa, koska Säästöpankin vintille oli saatu oma soppi kokouspaikaksi ja tavaroiden säilytykseen. Kotkanpojissa ovat vartiolaiset suorittaneet 1940-luvulla III, II- ja I- luokkaa niinkuin vartiolaiset aina tähän vuoteen asti. Suoritukset ovat hieman uudistuneet mutta silloinkin listalla on ollut solmuja, suunnistusta, ensiapua. Suoritettava oli myös juoksussa, pituudessa ja kuulantyönnössä tietyt tulosrajat sekä osattava pestä oma paitansa. Kotkanpoikien johtajana ovat ainakin toimineet kirkkoherra Airas sekä opettaja Lappi-Seppälä ja he kokoontuivat silloisella seurakuntatalolla. Toiminta on hiipunut noin 1950 Toinen lippukunta, mikä on Perniössä varmuudella toiminut, on Perniön Partiotytöt. 1920-luvun lopussa se oli Helsingin Tuulityttöjen alaosasto ja vuonna 1932 heidät on hyväksytty jäseniksi Suomalaiseen Partiotyttöliittoon. Toiminta on ollut 1930-luvulla hyvinkin aktiivista, jäseniä noin 40-60. Lippukunta järjesti vuosien aikana normaalin viikkotoiminnan lisäksi erilaisia juhlia rahan keräämiseksi mm. yhdessä Raittiusseuran kanssa. Jatkosodan aikana toiminta oli vähäistä, mutta heräsi jälleen sodan loputtua. Toiminta on kuitenkin jossain vaiheessa hiipunut samoihin aikoihin kuin Kotkanpojilla. Lieneekö syynä ollut molemmilla johtajien muutto pois paikkakunnalta, sillä toiminta oli tuolloin vahvasti kiinni esim. opettajien kiinnostuksesta. - Kati Isotupa-Erjala - Laurin Kilwel 2007 8

Plöröläisenä suomalaisilla suurleireillä Suomessa on tähän mennessä järjestytty vuoden 1972 jälkeen viisi suurleiriä eli Finjamboreeta. Nimitystä Finnjamboree käytetään sen takia, että ne ovat olleet hyvin kansainvälisiä satojen ulkomaalaisten ansiosta. Ensimmmäinen Finnjamboree, Karelia, oli vuonna 1979. Sinne juuri perustettu Pyhän Laurin Ritarit ei vielä osallistunut. Kareliaa vietettiin kymmenen päivän ajan Kolilla, Lieksassa ja sinne osallistui kaikkiaan 9000 partiolaista 20 eri maasta. Seuraavaa suurleiriä, Miilua, vietettiin Jämijärvellä vuonna 1985. 10 000 tuhannen leiriläisen voimin. Osallistujia oli Perniöstä noin kymmenkunta leiriläistä ja savunjohtajistoa. Savu, jossa plöröläiset majailivat, oli Savi-Rauta-Lasi. Vuonna 1990 oli vuoro viettää leirielämää Kannonkoskella Tervas-nimisellä leirillä. Leiriläisten määrä oli noussut jo13 500. Leirille osallistui leiriläisiä Perniöstä noin 10 Aurinkorasva - Sun oil nimisessä savussa yhdessä Salon Leiriveikkojen ja Leirisiskojen kanssa. Lisäksi noin kymmenkunta plöröläistä oli työtehtävissä joista, suurin osa oli töissä leirin uinti-pisteellä. Mieleen on jäänyt se kauhea pöly sekä viimeisellä iltanuotiolla tuhannet palavat kynttilät. Neljättä suurleiriä, Loistoa, vietettiin vuonna 1996 Hangon Lappohjassa. Leiriläisiä oli kaikkiaan 14 500, joista perniöläisiä oli Revontuli-alaleirissä, Piilaakso-savussa kymmenkunta yhdessä Kuusenkäpyjen kanssa. Lisäksi työtehtävissä oli noin viisi henkilöä. Leiri oli edellisiin verrattuna iso ja välimatkat olivat pitkät. Myös siirtyminen yhteisiin ohjelmiin oli melkoinen operaatio. - Rannalla taitaa edelleen kasvaa rauhoitettu rantakaura, sitä ei suurleirikään saanut häviämään eikä myöskään legendaksi muodostunut kauramies. Mieleen painuvin suurleiri oli ehkä vuonna 2004 järjestetty Tarus Padasjoella. Leirillä satoi saman verran kuin normaalisti koko kesänä yhteensä. Sateesta huolimatta leiriläisiä oli 12 200, joista tuhat ulkomaalaista. Plöröläisiä oli noin kymmenkunta Korpi-alaleirissä, savussa nro 5028 yhdessä Halikon Sinisten ja brittien kanssa. Mukana oli myös viisi työtehtävissä. Vuonna 2010 on seuraava suurleiri, Kilke, Evolla Hämeenlinnassa. Sinne odotetaan noin 10000 tarpojaa, samoajaa ja vaeltajaa sekä lisäksi 1000 ulkomaalaista. Todellinen suureleiri siis jälleen tiedossa! - Kati Isotupa-Erjala - 9

JUHLAJULKAISUKYSYMYKSET 1. Nimesi ja partionimesi? Miten partiopolkusi alkoi? Milloin olivat aktiivisimmat partiovuotesi? Mikä oli laumasi/vartiosi nimi? 2. Mikä partiossa on parasta? Mitä on jäänyt mieleen? 3. Miten partiotoiminta näkyi/vaikutti paikallisesti/yhteisöllisesti? Partioihanteiden painotus partiokasvatuksessa aikanasi? 4. Mitä olet oppinut partiossa? 5. Mikä on oma tähtihetkesi partiopolulla? 6. Partio tapa elää - mitä se sinulle merkitsee? 1. Sanni Löflund, varsinaista partionimeä ei ole mutta lippukuntamme seikkailijat tuntevat minut Torvena ja muutamat ulkolippukuntalaiset nimellä Greenday. Polkuni alkoi 1998 kun liityin kummitukset-laumaan. Aktiivisimmat vuoteni ovat toivottavasti vielä käynnissä, mutta alkoivat vuode 2004 paikkeilla. Laumamme nimi oli tosiaan kummitukset, vartioon siirryttäessä vaihdoimme nimen kumisaappaiksi ja myöhemmin Luolakarhuiksi 2. Partiossa kaikki kuuluvat tietyllä tavalla yhteen, vain patiolainen ymmärtää partiolaista. Se on kuin suuri maailmanlaajuinen salaseura. 3. Partio on ehkä näkyvämpi kuin koskaan. Juhlavuosi ja uudistukset ovat näkyneet mediassa. Yhteisöllisesti vaikutus on varmasti ollut aina samanlainen eli partiossa yhteen kuuluvuuden tunne on suuri. En koe että ihanteita olisi millään tavalla tuputettu, mutta ystävyyttä on rakennettu yli rajojen. 4. Asennoitumista elämään ja ongelmiin joita tulee vastaan. Myös suhtautumista erilaisiin ihmisiin. 5. Hienoinpia hetkiä koin varmasti Jamboreella tuhansien muiden partiolaisten kanssa. 6. Partio on todellakin elämäntapa, ja seuraa varmasti mukana loppu elämän. Partiossa löytää itsestään uusia puolia. Mutta ennenkaikkea partio merkitsee minulle iloisia hetkiä ystävien kanssa. 1. Ida Herranen. Tulin Annan kanssa partioon muutaman viikon mietinnän jälkeen. Toimin aktiivisesti tällä hetkellä. Olen Susien varajohtaja 2. Tarus on jäänyt aika hyvin mieleen. Parasta partiossa on ehdottomasti leirit! 3. Nykyään ihanteista painotetaan aika lailla ympäristönsuojeluun liittyviä ihanteita, ja ihan aiheesta. 4. Olen oppinut partiossa paljon kaikenlaista kätevää :) 5. On ollut hieno huomata miten ihmiset suhtautuvat partioon nykyään erilailla kun aivan aluksi :) Mutta hienoa on myös ollut kun sain pitää puheen Itsenäisyyspäivänä uusille vartiolaisille :) 6. Leirit auttavat irtautumaan arjesta ja partio antaa valtavasti uusia kokemuksia ja uudenlaista näkökulmaa asioihin! Teijon metsien rientoja Donitsi 10

Apuneuvoin Angelniemelle 1. Päivi Vigg, partionimeltä Pälli. Isoveljeni Jukka oli partiossa. Piti tehdä niinkuin isovelikin ja mennä partioon. Yhtään en kadu! Pikkupartiolaisena aktiivisimmat partiovuoteni olivat 1984-1990. Sitten alkoivat jo johtajan hommat, 13-vuotiaana. Aktiivisimmat johtajavuoteni olivat 1990-1995. Sen jälkeen olen toiminut melko aktiivisesti lippukunnan johtotehtävissä. Nyt alkaa partiointo hieman hiipua, kun elämässä on tuo uusi mies... Vartioni nimi oli Karhukopla eli KK. 2. Parasta on ehdottomasti ystävät, joita partion kautta on saanut. Lisäksi on ruoka. Siitä minä tykkään. Ja mukavaa on myös partiolaulut ja -leikit. Oman kohokohtansa partiossa luovat myös yöretket ja leirit. Jos pitää valita yksi paras asia, se on elämänasenne, jonka partio on tuonut mukanaan. Mieleen on jäänyt vaikka mitä... Juttuja on monta. Ehkä mieleenpainuvinta omalla uralla on ollut osallistuminen muutamiin PT-kisoihin. Kaikissa kisoissa, joihin olen osallistunut, on eksytty, mutta kivaa on silti ollut. Kerran saimme jopa hopeaa pikkuryynäritytöissä! Myös Krailan kummitus, joka käveli alamökin katolla eräänä myrskyisenä yönä, on jäänyt pienen partiotytön mieleen. 3. Partiotoiminta on ollut vuosikausia erittäin näkyvää Perniössä. Varsinkin arvokkaat juhlat, kuten vapunpäivä ja itsenäisyyspäivä, ovat myös partiolaisten juhlaa. Silloin lippukuntalaiset ovat näkyneet ja näkyvät yhä paikallisesti. Koulussa on aina saanut huomiota, kun on ollut partiolainen. Partioviikko merkitsi paljon. Silloin pidettiin aina aamunavauksia koulussa ja kuljettiin partioasu päällä. Se tuntui hienolta ja yhdisti eri ikäisiä partiolaisia koulussa. Partioihanteiden painotus partiokasvatuksessa aikanasi? Mitä tähänkin sanoisi? Ei sitä huomannut, miten niitä painotettiin. Nyt on vain aikuisena huomannut, että kyllä niitä on ollut partiokasvatuksen mukana, kun ne tuntuvat niin omilta ja tutuilta elämänohjeilta. Kuten sanottua, partio on tapa elää. Sitä ei tarvitse opiskella, sen imee elämänsä mukana. 4. Kunnioittamaan kaikenlaisia ihmisiä ja antamaan tilaa erilaisille tavoille tehdä juttuja. Olen myös oppinut luot- Helinän hikeä tamaan partioystäviini. Partio on opettanut myös ihan käytännön tasolla asioita, kuten retkeilytaitoja yms. Olen myös oppinut, mitä yhdessä tekeminen ja oppiminen on. 5. Voi jee, niitä on vaikka kuinka! Oma tähtihetki taitaa olla kuitenkin se, kun osallistuimme Helsingissä suurjuhlille ja jollakin toimintapisteellä tultiin kysymään, että onko teidän lippukunnassa se sisupartiolainen. Kaikki katsoimme toisiamme ja vastasimme kirkkain silmin, että ei. Sitten myöhemmin tajusimme, että minuahan sillä sisupartiolaisella tarkoitettiin. Tuntui äärimmäisen hienolta, että olen omien lippukuntalaisteni joukossa kuka tahansa partiolainen, en erikseen leimattu sisupartiolainen. Se on tähtihetkeni lippukunnassa. 6. Se merkitsee juuri sitä - tapaa elää. Pyrin noudattamaan partioihanteita jokapäiväisessä elämässä. Haluan kasvaa ihmisenä ja olla toisille avuksi. Se vain on tapa elää, sitä ei voi selittää. Kyllä toiset partiolaiset tietävät, mitä on olla partiolainen ja minkälainen tapa on elää, kun on partiolainen. Se on hienoa! Tammileiri -92i 11

1. Henriikka Peltonen. Partionimi Henu. Partiopolku alkoi tavallaan tosi pienenä, kun Waltarin Tapsa kävi meillä kotona Provanissa vetämässä kokouksia. Virallisesti taival alkoi 1984, eli 24 vuotta sitten. Aktiivisimmat partiovuoteni olivat ehkä silloin, kun pystyin osallistumaan viikottaiseen partiointiin, eli 1984-1997. Parhaiten vartion nimistä on jäänyt mieleen Madot, joita oltiin joskus siinä yläasteiässä. 2. Partiossa parasta on kaverit, hyvä yhteishenki ja sopiva ideologia. Partiossa kaikki hyväksytään mukaan, se on avarakatseista ja silti vastuullista harrastamista. Mieleenpainuvimpia ovat ne hulvattomat muistot, jotka eivät pääse unohtumaan, koska niihin palataan aina partiokavereita nähdessä. Suurin osa muistoista on kolon ulkopuolelta, mutta sattuihan sitä kolollakin. Partiossa hyvin edustettua luovaa hulluutta kololla edustaa esimerkiksi itse keksitty hippaleikki, jota leikittiin pimeässä pallomeressä. Suuri osa hauskoista muistoista ei olisi niin hupaisia, jos ne olisivat sattuneet partion ulkopuolella. Esimerkiksi putoaminen suohon nostatti naurut jo paikan päällä hyvässä seurassa. Yksinään tuskin niin olisi naurattanut. 3. Partiotoiminta nakyi Laurin markkinoilla, jossa ahdistelimme ohikulkijoita keräten siltakolehtia.jostain kumman syystä se perinne lakkautettiin ;) Olemme myös osallistuneet Perniössä järjestettäviin messuihin ja yläasteella ollessa kyhättiin kieliluokkaan puolijoukkueteltta. Tapahtuman aihetta en tosin muista, mutta ehkä jokin perniöläisiä harrasteita esittelevä tapahtuma Partioihanteista toki puhuttiin nuorempanakin, mutta koen heränneeni partion aateideologiaan vasta pjkurssilla. En tiedä, oliko partio muokannut minua, vai olinko partiossa edelleen jo lähes aikuisella iällä, koska huomasin siviilissäkin pyrkiväni noudattamaan ihanteita ja ihailevani ihmisiä, jotka elävät tämän ideologian mukaan. Myös ei-partiolaisia. 4. Itsenäisyyttä. Ajattelumallin, että pystyn mihin vain, jos yritän. Kyvyn huolehtia muista ja tarjota apua. Suvaitsevuutta. Kyvyn toimia ääriolosuhteissa. Ja tietty paljon kädentaitoja: teltan pystytys, trangian ja myrskylyhdyn käyttö ovat asioita, jotka testatusti onnistuvat minulta myös 15 asteen pakkasessa pimeässä. 5. Ehkä pj-kurssin todistusten jako. Oli suorittanut jotain konkreettista ja saanut palauttetta. 6. Piirin kokouksessa heräsi lounaspöydässä ajatus partion elinikäjäsenyysmaksusta, joka olisi esimerkiksi kymmenen jäsenmaksun suuruinen. Totesin, että minulle ja muille aikuispartiolaisille se ainakin sopisi, sillä ei tästä enää osaa irrottautua. Vaikka olisinkin välillä vähemmän aktiivisesti mukana, olen silti aina partiolainen. Partio ei ole minulle harrastus, vaan se kuka ja mikä olen. Klyykä 12

1. Pauli Palle, Piuli, Pappa Kanto. Partiopolkuni alkoi Raisiolaisessa Jokikylän Pojat- lippukunnassa 80-luvun alussa jolloin liityin Tjussi Salosen vetämään Ahma- vartioon. Myöhemmin liityin Kättsäräpylöihin, Riitta Lehvosen johtamaan vaeltajaryhmään. 2. Riitta johti meistä pojista muodostuvaa laumaa sisukkaasti, varmasti helpompiakin pestejä olisi ollut tarjolla kuin murrosikäisen poikaryhmän johtaminen. Kättsäräpylöissä nimittäin yksikään idea ei ollut sellainen, jota ei olisi voinut vielä laittaa paremmaksi tai pahemmaksi. Ja niitä ideoita sitten kyllä riittikin, enemmän kuin vain omiksi tarpeiksi. Riitta ylläpiti partioaatetta kiitettävästi, hän ei suostunut jättämään sitä taka-alalle. Jokainen kokous päättyi sisaruspiiriin ja yhteiseen rauhoittumiseen. Tämä on jäänyt mieleeni erityisesti siksi, että noita hetkinä vartiomme tuntui maailman turvallisimmalta ryhmältä, tasa-arvoiselta ja toisistaan huolehtivalta. 3. Raisiossa partiotoiminta oli ja on tänäkin päivänä voimissaan, Jokikylän Pojat ja sisarlippukunta Raision KilliNallit ovat toimineet aina näkyvästi ja toteuttaneet tai olleet mukana monessa. Oma partiopolkuni on myöhemmin kulkenut Kolkankävijöiden kautta aina Kemijärven tunturityttöjen ja -poikien kautta takaisin etelään, Pyhän Laurin Ritareiden riveihin. 4. Partiossa oppimiani asioita ei voi vain listata. Konkreettiset tiedot ja taidot kietoutuvat toisiinsa niin vahvasti, että niitä ei voi toisistaan erottaa. Myönteisyys kaikkeen uuteen, ennakkoluulottomuus ja hullujen ideoiden kylväminen ovat ehkä sellaisia ominaisuuksia, jotka partio voisi opettaa. Epäonnistumisia ei saa pelätä, jos luovuttaa jo etukäteen, niin ei varmasti onnistu. 5. Omia tähtihetkiä on montakin erilaista, osa niistä on koettu suurissa tapahtumissa kuten Jamboreen massiivinen Scouting s Sunrise, osa taas on henkilökohtaisempia kuten harmaan nahkaliljan yöllinen taivallus vesisateessa keskellä pimeää maaseutua. Vaikka jalat olivat väsyneet ja maantietä tuntui jatkuvan ikuisuuksiin, oli sisälläni oudon lämmin ja hyvä olo. Tiesin, että tulisin selviämään matkasta ja vaikka oloni olisi aamulla karmea, olisi tuo kaikki niiden hetkien arvoista. (Olin muuten täysin oikeassa molemmissa asioissa...) Samaten partiotaitokilpailujen yörastien tunnelma on jäänyt vahvana mieleeni; savun tuoksua, väsyneitä jalkoja, vihdoinkin kuumaa juotavaa päivän juoksemisen jälkeen, tekemistään odottavat yörastitehtävät, kaiken yllä lepäävä yhdessäolon tunne. 6. Partio elämäntapana merkitsee minulle luottamusta omaan itseen. Samaten se merkitsee erilaisten ihmisten taitojen yhdistämistä yhteisten päämäärien eteen. Partion merkitys minulle itselleni aukeaa vuosi vuodelta erilaisemmin ja suuremmin. Kymmenen vuoden kuluttua se saattaa olla muuttunut mutta tuskin vähentynyt. Partiovasemmalla Pauli Kraila -78 13

Nahkailija Tuula 1. Tuula Mäenpää, partionimi oli sudarina vielä Tumppu, Tammileiri-98 myötä muutaman vuoden ajan Tunppux, kun m-kirjainkoodin sijaan joku kertoikin mulle n-kirjainkoodin. Sudarileiri-Luolamiehen (?) myötä tuli Leinikka (oli poro-roolinimi), joka johti myös sähköpostiosoitteeseeni. Nykyisin käytän partiossakin ihan vain etunimeäni... Aloitin partion syksyllä 1995, brassailla pitää kuitenkin sillä, että kävin vierailemassa isoveljeni leirillä jo 2 tai 3 viikon vanhana :P Sudarina alkoi kuitenkin polkuni aktiivisimmat vaiheet Jellonat-nimisessä laumassa jatkuen kevääseen 2008 asti. Nimi vaihtui välillä milloin mihinkin, mm. PSSS-vartioon, joka tuli nimestä PuSukalaSuurSyömärit (huomaa 2. s-kirjain, joka tuli kala-sanan 1. kirjaimesta..[??]). 2. Partiossa ehdottomasti parasta ovat leirit, parhaat muistot säilyvät sudariajoilta asti, esimerkkinä kesäleiri Slättiksessä -96? Muita vinkeitä tapahtumia ovat olleet mm. 100-vuotisjamboree Englannissa-07, PinkkiPiknik-05, Nahkalilja (40 km), vuosittainen kevätparaati Turussa, kaikki lippukunnan sudarileirit ja ehdoton suosikkini on edelleen Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet, jolloin lippukuntamme näyttäytyy vuosittain hienossa valossa koko Perniölle. 3. Olen kasvanut partioihanteisiin harrastusvuosieni mukana ja johtajana olen vartiolaisten mielestä opettanut ja kerrannut niitä varmaan turhankin tiuhaan... Se, mitä kaikkea olen partiossa oppinut, ei todellakaan mahdu kirjoitettavaan muotoon. 4. Tähtihetkiä on polullani monia, enkä osaa nimetä yhtä ainoaa sellaista. Sekä sudari-, vartio- ja vaeltajavuosistani on kaikista hurjan hyviä muistoja, jotka kumpuavat parhaina hetkinä silloin tällöin mieleen. Muistikapasiteetti ei riitä muistamaan kaikkea kerralla, tähtihetkiä on todella monia. 5. Kerran partiolainen - aina partiolainen. Voiko sitä paremmin määritellä. 1. Kati Isotupa-Erjala, partionimeä ei ole, partiopolku alkoi vuonna 1986 keväällä 11-vuotiaana, ensin hetken sudarina ja syksyllä vartioon aktiiviisuus tainnut jatkua alusta asti. Lauman nimi oli Mikit, vartion nimi oli Sähäkät snaket/pelkkä Snaket. 2. Parasta ehkä retkeily ja kaverit joista osan kanssa on muodostunut vuosia/vuosikymmeniä kestänyt kaveruussuhde omassa lpk:ssa mutta myös muualla tavattujen kanssa Tammileiri -86 jolloin vettä tuli viimeisenä yönä niin paljon että kaikki paikat, myös teltta uivat,, Tervas-90 ja hieno iltanuotio jossa yli 10000 kynttilää paloi iltapimeässä, ja paljon paljon muuta 3. Paikallisesti on mielestäni melko näkyvää ja yhteisöllistä oman lpk:n kesken mutta myös alueelliseti, piirin ja sp:n tasolla. Partioihanteet ovat mielestäni säilyneet vuosikymmenten aikana esillä melko samanlaisesti, nyt on mielenkiintoista nähdä miten niitä painotetaan uudessa ohjelmassa 4. Paljonkin, mutta jos en olisi partiolainen nyt niin olisi mielenkiintoista tietää olisinko samanlainen ihmisenä 5. Leirit, retket, Mannerheimin soljen saajana Tuomikirkon portailla 6. Onhan tuo mukana jokapäiväisessä elämässä, joko sähköpostina, kokouksissa, leireillä, meillä jo lapsetkin osaa kysyä montako yötä leiriin ja pääseekö mukaan. Outi ja rinkka Nahkailijaruokaa 14

Meksikon pikajuna Nahkailija koettelee tenkin jäänyt erään entisen partiolaisen kommentti, kun törmäsimme vuosien jälkeen vapaalla; Sä olit ainoa johtaja, joka uskals laittaa mut sudariaikana ruotuun!. Kyse oli vilskarista pikkupojasta, joka oli sudarilaumassani toimiessani sudarijohtajana vuonna x (1990-luvulla). Pikku häirikkö, jolle kukaan ei uskaltanut sanoa ei, ennen pahaa Saria... Aikuisena tämä kyseinen partiopoika oli tajunnut, miten hirveä saatto joskus olla ja hän oli otettu siitä, että jollakin oli auktoriteettia häneen kodin ulkopuolellakin. Kiitos lämmitti totisesti mieltä ja aikahan kultaa muistot!! 3. Partiotoiminta oli tuolloin melko uusi asia, lippukunta oli 2 vuotta vanha, mutta melkein kaikki kaverit olivat partiossa ja harrastuksen katsottiin yleisesti olevan kehittävä ja rakentava. Ihanteita painotettiin mun mielestä melko samalla tasolla kuin nytkin. Ehkä toiminnan puitteissa keskityttiin kuitenkin enemmän palveluun, muistan itsekin olleeni diakonissan kanssa kyläilemässä perniöläisten vanhusten luona sekä vanhainkodissa pitämässä kanttiinikärryä sunnuntaisin. 4. Helpompaa olisi vastata, mitä ei ole oppinut, koska lista on loputon. Eli kaikenlaista on tullut opittua; sosiaalisia taitoja, johtamistaitoja, kuuntelutaitoja, kaikenlaista, mitä elämässä tarvitaan. Partion avulla ihminen mielestäni myös itsenäistyy aiemmin, kuin kotona nyhjätessään... 5. Niitä on monia, ehkä ansiomerkkien saaminen. Tulee tunne, että ehkä sitten todellakin on saanut jotain aikaseksi, mitä muutkin arvostavat. 6. Ikimuistoisia hetkiä hyvien tyyppien kanssa, toisten kunnioittamista, avunantamista, sosiaalisuutta, huomioonottamista, kansainvälisyyttä, KAIKKEA!! Nahkailijalepohetki 1. Sari Judin, partionimi Saiju. Partiopolku alkoi normaalisti 7-vuotiaana, eli vuonna 1980. Isoveli oli tuolloin jo Partiossa ja siitä kai innostuksen kipinä iski pikkusiskoonkin... Aktiivisimmat partiovuodet olivat vuodet 1980-1993. Sen jälkeen lähinnä taustatoimihenkilönä ja sihteerinä, kunnes taas 2000-luvulla muutaman vuoden laumanjohtajana. Nyt taas rahastonhoitajana remmissä. Oman lauman/vartion nimi oli Orawat, en muista oltiinko sudareista vartiolaisiin saman nimen alla. 2. Partiossa parasta samanhenkiset kaverit ja yhdessätekemisen maku. Ja kaikkien itseään kunnioittavien Plöröläisten tulee tietty sanoa, et parasta on RUOKA! Muistoja on monia, toinen toisistaan erottamattomia. Hauskimpia ovat olleet Makkarahautajaiset Sommarnääsillä, Gourmet-melonta ja muita mukavia (ruuan pariin) liittyviä tempauksia. Parhaiten mieleen on kui- 1. Marita Nummi-Wikström. Perniössä, silloin kun Pyhän Laurin Ritarit (ensin nimellä Perniön Kotkat perustettiin)... Aktiivisimmat partiovuoteni olivat 1980-luvun puolivälissä. Laumani/vartioni nimi: Majava-Tytöt, sittemmin vaeltajaryhmä Pippurit. 2. Partiossa on parasta ystävät ja oppiminen. Mieleen on jääneet hauskat partioretket ja -leirit. 3. Tarjosi mielekästä tekemistä ja koulutusta, ja antoi mahdollisuuden osallistua toimintaan myös laajemmin. Partioihanteiden painotus partiokasvatuksessa aikanasi? Kyllä se aina on tekemällä oppiminen ja kasvaminen vastuunkantajaksi. 4. Johtamista, vastuunottoa, sosiaalisia taitoja, rohkeutta. 5. Leiri Ruotsin Mariestadissa 1983. 6. Kerran partiolainen - Aina partiolainen. Ihanteet ovat myös omia ihanteitani. Haluan antaa myös lapsilleni mahdollisuuden nimeltä partio. Olen mielelläni vaikuttamassa taustajoukoissa. 15

1. Liisa Lissu Paakkanen Partiopolkuni alkoi isosiskoni jalanjäljissä vuonna 1986, aktiivisin taisin olla vuosina 1986-1998 ennen kuin jatko-opinnot veivät maailmalle... Laumani nimi oli karviset. 2. Partiossa parasta on hetket: laulut iltanuotiolla, iloiset partioystävien jälleennäkemiset tapahtumissa, marssit, plörön keittiömestarit, kipinämikkovuorojen väsyneet tarinat, pt-kisat...partiossa ei huonoja juttuja ole mieleen jäänytkään! Erityisesti mieleen on jääneet kaikki retket ja leirit niin oman lippukunnan kesken kuin maailmallakin. 3. Sudariaikana toiminta oli tosi aktiivista, ja ainakin itse muistan olleeni milloin missäkin partiopaita päällä edustamassa. Mielestäni plöröläiset ovat näkyneet aina aktiivisesti paikallisesti ja partioihanteet on aina pidetty mielessä toimintaa tehdessä. 4. Olen oppinut yhteistyötaitoja ja tarpeellisia taitoja tilanteeseen kuin tilanteeseen! 5. Kaikki leirit! Sekä VH:t vartion vartionjohtajana toiminen. Vartio oli todella tiivis, kävimme mm. Lapissa vaeltamassa, Ahvenanmaalla pyöräilemässä. Vartio oli ensimmäinen johtamani, ja tuntui mahtavalta nähdä miten tiivis ryhmä tytöistä muodostui, tunsin onnistuneeni johtajana ja olemme tyttöjen kanssa hyviä ystäviä vielä nykyäänkin. 6. Partio tapa elää - mitä se sinulle merkitsee? Olen ylpeä partiotaustani, kerran partiolainen-aina partiolainen! Telttatunnelmaa Outi puussa 1. Kalle Isotupa, nimiä öö joka leirillä tippuu uusia. 2005 PinkkiPicnicin virallisessa osallistujaluettelossa Kalle Isotupa-Kaninén. Partiopolku alkoi tuolla 97, mukaan tuleminen oli aika itsestään selvyys kun oli tullut Katin kautta jonkun verran oltua mukana auttelemassa. Aktiivisimmat partiovuodeot ovat varmaankin nyt parhaillaan käsillä, 2003 vj-kurssin jälkeen hommat ja vastuu lisääntyi ja sitä kautta pääsi vaikuttamaan asioihin. Ihan ensimmäistä sudarilauman nimeä en edes muista, sen muistan, että meitä oli joku kymmenkunta aloittavaa sudenpentua ja pidettiin äänestys tulevasta nimestä, saattoi olla että lauman nimeksi tuli äänestyksen jälkeen Skorpioonit. Mäenpään Mikko joka oli johtamassa, tai ainakin oli paikalla sen ekan kokouksen niin ehdotteli papukaijoja yms nimiä, jotka eivät kelvanneet kellekkään. 2. Partiossa on parasta se, että saa olla mukana luomassa uutta ja toteuttamassa elämyksiä itselle ja muille. Johtaja-ajalta on monia mukavia muistoja, mutta sudari-, vartiolais-iästä mieleenpainuvimmat jutut on varmastikkin ollut ryhmän/vartion omat leirit. Myöskin 1998 Tammileiri, kun mikko nukkui puoliksi ulkona ja makuupussi oli sen jälkeen täynny muurahaisia, Tino Kinnunenkin taisi olla vielä tuolla leirillä mukana. 3. Puhun nyt tästä päivästä ja muutamasta vuodesta taakse päin, koska ei mulla oo oikein käsitettä miten se on näkynyt sillon kun olin sudari. Perniössä toiminta näkyy suurimmiltaan varmasti kynttiläkulkueen muodossa, partion ulkopuolella partiolaiset erottuvat yleensä ystävällisyydellään ja auttamisen halullaan. Yläasteella ainakin opettajat antoi mielellään aamunavauksia partioviikolle ja itsenäisyyspäivän juhlissa olen ollut lippuairueena ihan vaan sen takia kun partiolainen varmasti osaa sen hommat. Ihanteet kulkevat mukana elämässä jokseenkin huomaamattakin, vasta kun rupeaa käymään niitä läpi tajuaa, että on tullut elettyä niiden mukaisesti. 4. Kaiken muun hyödyllisten taitojen lisäksi ennen kaikkea sosiaalisuutta ja ulospäin suuntauvuutta. Erähenkisyydestä ja sen opeista on hyötyä tietyissä tilanteissa, mutta se että uskaltaa puhua tuntemattomien kanssa ja että tulee monenlaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen on hyvin pitkälti partion ansioita. 5. Tähän melko samankaltaista vastausta kuin kakkoskysymyksessä, kyllä se on ne leirit ja retket ja uusien ihmisten tapailu. Myöskin Taruksen tekniikka (isot sceenit metsässä yms) vaikutti, ehkä sieltä kumpuaa se halu liittää sitä kaijuttimella yms tuotettua ääntä omiinkin iltanuotioihin. 6. Mietin tätä kysymystä aina iltaisin kun teen partiohommia myöhään yöhön ja jätän koulutehtävät seuraavalle aamulle. Joo kyllähän tuo partio näkyy elämässä päivittäin, mielessä pyörii uusia ideoita ja ajatuksia miten voisi kehittää toimintaa tai itseä partiota varten. 16

Pyjamabileet muinoin Sudariyöretki 1. Tuija Skarp, ei partionimeä. Partio oli kiehtonut minua, mutta paikkakunnalla ei partiota harrastusvaihtoehtona. Kun lippukuntaa oltiin perustamassa ja kiinnostuneita nuoria etsittiin, lähdin oitis mukaan. Toimimme silloin Sirius-vaeltajina. Aktiivinen vaeltaja ja vartionjohtaja olin silloin lippukunnan alkuaikoina, sittemmin aktiivinen partiovanhempi ja -tukija. KoGi-kurssin jälkeen olen jälleen ollut vankemmin lippukunnan arjessa mukana lippukunnanjohtajana. 2. Monipuolisuus. Mahdollisuus yksilölliseen kasvuun. Elämäntapakollegiaalisuus. Rehdit arvot ja toiminnalliset menetelmät. Mieleen on jäänyt monia asioita, mm. omien häiden partiolaiskunniakuja, Mariestadin leirin köysirata ja melontaretki, Tammileirien tunnelmat, Laurin Kilwel ja paraatit sekä tietysti KoGi-leiri! 3. Lippukunnan alkuvuodet olivat varsin aktiiviset: oli tarve tulla tunnetuksi. Osallistuttiin ahkerasti sekä seurakunnan että kunnan tapahtumiin. On ollut hienoa olla partiolainen! Partioihanteet ovat aina kulkeneet mukana toiminnan taustalla ja oman elämän kulmakivinä. 4. Olen oppinut partiossa vuosien myötä paljon niin kädentaitoja, nokkeluutta, kekseliäisyyttä kuin sosiaalista kanssakäymistä kielistä, kulttuureista ja ikäkausista huolimatta. Pelottomuus tarttua vaikeisiinkin haasteisiin sekä yhdessä tekemisen voimaan luottaminen ovat niin ikään partion peruja. 5. Omia tähtihetkiä on niin ikään useita: lippukunnan lipun naulaus, Suomen lipun kantaminen lupauksenantotilaisuudessa aikanaan, ensimmäisen oman lapsen sudenpentulupaus, partioparaati, jossa itse marssin omien soittajalasteni perässä. 6. Partio on tapa elää se on juuri sitä koko perheen osalta! Suohon uponnut Ålandsrund 1-4. Helinä Nummi ja mun partiopolkuni alkoi sinä hienona vuonna 1995 Jellonat-laumassa. Hienoimpia partiomuistoja ovat kaikenmoiset retket ja leirit, varsinkin maailmanjamboree 2007 sekä vaeltajatoiminta. Partio on antanut paljon vinkkejä jokapäiväiseen elämään, varsinkin organisointi- ja sosiaalisia taitoja on käytetty sen ulkopuolella. 5. Tähtihetket ovat varmaan tuolta vuosilta 2003-2007, jolloin varsinkin Tuula-serkun kanssa löimme usein fiksut päät yhteen. 6. Partio näkyy ja muistuu mieleen joka päivä, siitä on ajan kanssa tullut tapa elää. 17

1. Maija Paakkanen. Minua on aina kutsuttu vain Maijaksi tai Paakkaseksi. Partiopolkuni alkoi ekaluokkalaisena syksyllä 1980 Oravat (myöh. Orawat) -laumassa. Olin kyllä jo pari vuotta ihaillut Nummin Maritan partiohuivia ja muita kivoja partiojuttuja. Vartioikäisenä johdin itse Orawia Rautasen Susannan (nyk.luojus ja kummipoikani äiti) kanssa. Toimin myös Virtaheposet -lauman johtajana ja sisareni Liisa peri lauman, kun heistä tuli vartioikäisiä. Aktiivisimmat partiovuoteni olivat 1980-1998. En oikein pysty nostamaan mitään vuotta, koska olin kaikkina noina 18 vuotena hyvin aktiivinen, jos en ihan lippukuntatasolla niin piiritasolla. 2. Ystävät, ulkoilmaelämä, uuden oppiminen, leirit ja retket, sosiaalisuus, hauskat jutut. Mieleen ovat jääneet monet vaellukset, yöretket, leirit (kotimaiset ja kansainväliset), purjehdukset ja ystävät. 3. Pyhän Laurin Ritarit olivat omana aikanani erittäin aktiivisesti esillä ja osallistui mm. kunnan ja seurakunnan tapahtumiin. Sudenpentuina kävimme mm. laulamassa ja esiintymässä Perniön vanhainkodissa joulun alla sekä vartioikäisenä kävimme haravoimassa pihaa. Partioihanteista puhuttiin ja yritettiin saada niitä käännettyä jokapäiväiseksi l. mitä ihanteet merkitsevät ja miten niitä voi toteuttaa normaalissa elämässä ilman suurta numeroa. Itsestä ainakin tuntuu, että ne ovat itselle sisäänrakennettuja. 4. Kansainvälisyyttä ja kieliä => lähdin ensimmäiselle kvleirilleni 13 -vuotiaana. Oli pakko olla rohkea ja ottaa se vähäinen kielitaito käyttöön, jos aikoi osallistua aktiviteetteihin. Ja minähän osallistuin ;-) Rohkeutta, oppinut tuntemaan itseäni ja luottamaan itseeni, johtajuutta. 5. Tähtihetkiäni on niin hirveän monta, mutta muutama nousee muistoissa yli muiden (ei tärkeysjärjestyksessä): * Ensimmäinen Ritarileirini kesällä -81 Leviäjärvellä * Ålandsrunt -lippukunnan pyöräretki, jonka järjestimme yhdessä Ruotsalaisen Samin kanssa PJ -kurssin välitehtävänä. * 17th World Jamboree Soraksanissa Etelä-Koreassa 1991. Koko Jamboree matka kesti 5 viikkoa ja vallotimme matkalla Mount Kinabalun (korkeus 4095 metriä) ja seikkailimme Borneon viidakossa Malesiassa, vierailimme Thaimaassa ja kiersimme hieman Etelä-Koreaa. Koko Jamboree -projekti kesti yli 2 vuotta ja minulle jäi siltä ajalta sydänystävä, jonka kanssa olemme edelleen viikottain yhteydessä toisiimme. * 18th World Jamboree Flevolandissa Hollanissa 1995, jolloin toimin leirilippukunnanjohtajana. Oli kiva tutustua myös uusimaalaisiin nuoriin partiolaisiin ja meillä oli todella hauskaa koko Jamboree-projektin ajan. Jamboreen aikana toisensa löytänyt nuoripari nimesi muutama vuosi sitten esikoisensa Maijaksi :-) Itse päädyin samana syksynä Hampuriin opiskelijavaihtoon ja asustelin perheessä, jossa olin Jamboree -reissulla parin päivän home hospitalityssä! Pidämme vieläkin perheen pojan kanssa yhteyttä. * Ensimmäinen piirileiri Varski - 93, jolloin toimin alaleiri Ruukin johtajana. Sain roimasti käytännön johtajuusoppia ja kokemusta. * Ensimmäinen piirin partiojohtajakurssi, joka järjestettiin meripartioaluksilla purjehtien viikon verran pitkin saaristomerta. Olin suunnittelemassa ja toteuttamassa kurssia kouluttajana. Mahtava kurssi! * Satahanka 1998 Bomarsundissa Ahvenanmaalla. Olin alaleri Lågskärin johtaja ja ainoa maakrapu alaleirien johdossa. Hyvin meni ja hauskaa oli. 6. Ei sitä osaa selittää. Mielestäni olen loppuelämäni partiolainen, vaikka en olekaan enää mukana aktiivisessa toiminnassa. Se on se arvomaailma ja miten elää elämäänsä ja kohtelee muita. Tammileiri -01 Toritapahtuma -05 18