1 Suhteellinen etu, ulkomaankauppa ja elinkeinorakenteen muutos Matti Pohjola (luku tekeillä olevasta käsikirjoituksesta Suomi murroksessa) Suhteellisen edun periaate on taloustieteen teorioista tärkein: markkinataloudessa kannattaa jokaisen yrityksen ja siten kansantalouden erikoistua sellaisten tuotteiden valmistamiseen, johon sen tuotannolliset voimavarat parhaiten soveltuvat eli jossa kokonaiskustannukset ovat suhteellisesti pienimmät. Koska voimavaroja ei kannata pitää joutilaina, ei absoluuttinen etu eli kustannusten suuruus itsessään määrää erikoistumista, vaan se riippuu kustannuksista suhteessa voimavarojen vaihtoehtoiseen käyttöön. Vaikka kaikkien tuotteiden valmistaminen olisi jossakin maassa halvempaa kuin muualla, ei tämän maan kannata kuitenkaan valmistaa niitä kaikkia, vaan erikoistua siihen tuotteeseen, jossa kustannusetu on suurin. Asiaa voi yksinkertaistaa ajattelemalla työn olevan ainoa tuotannontekijä. Kansantaloudella on suhteellinen etu siinä tuotannossa, jossa työn tuottavuus on eniten edellä tai vähiten jäljessä kauppakumppaneitaan. Kansantaloudella on siten aina suhteellinen etu jollakin toimialalla. Sen kannattaa erikoistua tähän tuotantoon, koska siinä se saa parhaan korvauksen työlleen. Vientimarkkinoillamme kilpailevien maiden korkea tuottavuus tai matalat palkat eivät välttämättä aiheuta pitkäaikaista työttömyyttä meillä Suomessa, mutta ne vaikuttavat elinkeinorakenteeseemme. Jos esimerkiksi tehdasteollisuus menettää vientimarkkinoita, voi työttömyys aluksi nousta irtisanomisten myötä, mutta ennen pitkää työttömät työllistyvät muille toimialoille. Jos työn tuottavuus ja palkat ovat näillä aloilla pienemmät kuin tehdasteollisuudessa, koko kansantalouden työn tuottavuus ja siten myös elintaso supistuvat. Jos ne ovat korkeammat käy päinvastoin. Yleisemmin kansantalouden suhteellisen edun määräävät kaikki ne tekijät, jotka vaikuttavat tuotantokustannuksiin: luonnonvarojen, energian, työvoiman, aineellisen ja henkisen pääoman määrä ja hinta sekä tuottavuuden ja teknologian taso. Suhteellinen etu ei välttämättä säily vakiona ajan kuluessa, vaan saattaa muuttua teknologian kehittyessä, pääoman ja osaamisen karttuessa sekä tuotteiden ja tuotantopanosten hintojen muuttuessa. Tukemalla koulutusta sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa julkinen valta voi myös vaikuttaa siihen, millaisessa tuotannossa kansantaloudella on suhteellinen etu. Vaikka vienti ei itsessään ole talouskasvun lähde, on se erityisesti pienille kansantalouksille tärkeä keino hyödyntää osaamistaan. Vientimarkkinoiden kautta yritykset hyötyvät suurtuotannon eduista, kun valmistuksen kiinteät kustannukset esimerkiksi tuotekehityksen kustannukset alenevat markkinoiden koon kasvaessa. Erikoistumalla siihen, mitä parhaiten osataan, voidaan osaaminen näin skaalata suuremmille markkinoille. Tuotanto tehostuu ja tuottavuus kasvaa. Kolmen viime vuosikymmenen aikana tapahtunut ulkomaankaupan sääntelyn purkaminen ja maailmankaupan globaalistuminen ovat kasvattaneet Suomen viennin suhdetta bruttokansantuotteeseen (kuvio 1). Sotavuosien aiheuttamia poikkeuksia lukuun ottamatta tavaraviennin bkt-suhde oli 25 prosenttia 188-luvulta aina 199-luvulle saakka, jolloin se nousi pariksi vuosikymmeneksi 3 35 prosenttiin. Nyt osuus on taas pudonnut syistä, joihin palataan myöhemmin. Palvelujen viennistä on tilastotietoja vasta 19-luvun lopusta alkaen. Sen bkt-suhde oli pitkään noin 5 prosenttia, mutta on noussut viime vuosina kaksinkertaiseksi, eikä se ole tavaraviennin lailla supistunut. Vajaat 3 prosenttia Suomen viennin arvosta on nykyjään palveluja.
2 Viennin suhde bruttokansantuotteeseen yliarvio viennin merkitystä kansantaloudessa siitä syystä, että viennin valmistuksessa käytetään runsaasti arviolta kolmanneksen verran välituotteiden tuontia. Vähentämällä viennin arvosta sen vaatima tuonti saadaan laskettua viennistä syntyvä arvonlisäys. Sen osuus bruttokansantuotteesta on viime vuosina ollut noin 1 prosenttiyksikköä pienempi kuin viennin bkt-suhde. Näin laskien myös palvelujen merkitys viennille kasvaa, sillä niiden valmistuksessa on kotimaisten panosten osuus suurempi kuin tavaroiden tuotannossa. 45 35 Tavarat ja palvelut yhteensä Tavarat 3 25 15 1 5 186 187 188 189 19 191 19 193 19 195 196 197 198 199 1 Kuvio 1. Tavaroiden ja palvelujen viennin suhde bruttokansantuotteeseen, % (lähde: Tilastokeskus, Historiasarjat, Kansantalouden tilinpito) Kansantalous vie ulkomaille niitä tuotteita, joiden valmistuksessa sillä on suhteellinen etu. Viennin rakenne paljastaa näin ollen, millaisia tavoita ja palveluja maassa osataan parhaiten tehdä. Vielä 18-luvun alussa Suomen vienti oli valtaosin maa- ja metsätalouden tuotteita: viljaa, voita, kalaa, karjaa, tervaa, lautaa ja lankkuja. Sahatavara syrjäytti tervan tärkeimpänä vientituotteena 183- luvulla, selluloosa ja paperi puolestaan tervan myöhemmin 18-luvulla. 1 Valtaosa tavaraviennistä oli puuta, paperia ja painotuotteita aina 197-luvulle saakka (kuvio 11a). Ne muodostavat vielä nykyäänkin prosenttia viennistämme. Paperi ja pahvi, paperimassa ja puutavara ovat tärkeimmät tuotteet. Metalliteollisuuden merkitys on kasvanut 195-luvulta alkaen, ja se ohitti metsäteollisuuden tärkeimpänä vientialana199-luvulle tultaessa. Likimain puolet tavaraviennistä on metalliteollisuuden tuotteita. Niistä tärkeimpiä ovat rauta ja teräs, erilaiset koneet ja laitteet sekä henkilöautot. Kemiallisten tuotteiden osuus tavaraviennistä on kaksinkertaistunut -luvulla muodostaen neljänneksen viennin arvosta. Kivennäisöljyt ja kivennäisöljytuotteet siis erilaiset öljyjalosteet ovat suurin tuoteryhmä. 1 Markku Kuisma, Suomen poliittinen taloushistoria 1, Siltala 9, s. 77-78.
3 Palvelujen viennistä lähes puolet on televiestintä-, tietotekniikka- ja tietopalveluja (kuvio 11b). Käytännössä tämä erä muodostuu kokonaan tietotekniikkapalveluista. Vuonna 15 niitä vietiin ulkomaille 7 miljardin euron arvosta. Tavaraviennin ryhmistä vain pahvin ja paperin vienti oli suurempi: 7,3 miljardia. Liike-elämän palvelut muodostavat noin neljänneksen palveluviennistä. Vuonna 15 ne toivat noin 4 miljardin euron vientitulot, mikä vastasi tavaraviennin toiseksi suurimman ryhmän, raudan ja teräksen, viennin arvoa. Rojaltit ja lisenssimaksut sekä rakentaminen ovat seuraavaksi tärkeimmät palveluviennin erät. 1 5 9 8 Metalliteollisuuden tuo7eet Kemialliset tuo7eet Puu, paperi ja painotuo7eet 45 7 6 Muut tavarat Elintarvikkeet 35 3 Televies.ntä-,.etotekniikkaja.etopalvelut Liike-elämän palvelut 5 25 Rojal.t ja lisenssimaksut 3 15 Rakentaminen ja projek.toimitukset Muut palvelut 1 1 5 19 191 19 193 19 195 196 197 198 199 1 14 13 14 15 (a) Tavararyhmien osuudet tavaraviennistä, % (b) Palveluerien osuudet palvelujen viennistä, % Kuvio 11. Viennin rakenne (lähde: Tilastokeskus, Suomen tilastollinen vuosikirja 15 ja Palvelujen ulkomaankauppa ) Suhteellinen etu ei itsessään ole talouskasvun lähde, vaan kasvu syntyy teknologian kehityksestä. Se puolestaan muuttaa tuottavuuden kasvun kautta suhteellisia hintoja, mikä vaikuttaa sekä kansantalouden toimialarakenteeseen että suhteelliseen etuun. Kuvioista 1 ja 11 näkyy viennin rakenteen jo pitkään jatkunut muutos maataloustuotteista teollisiin tuotteisiin ja vasta hiljattain käynnistynyt muutos teollisista tavaroista palveluihin. Samat trendit näkyvät vielä selvemmin kansantalouden toimialarakenteessa. 18-luvulla Suomi oli maatalousvaltainen maa, sillä alkutuotannon eli maa-, metsä- ja kalatalouden osuus kokonaistuotannosta oli yli puolet (kuvio 12). Maamme teollistui 19-luvun alkupuoliskolla, jolloin koko teollisuuden osuus tuotannosta kasvoi 1:stä 3:een prosenttiin. 2 Palveluyhteiskunnaksi se muuttui jo 197-luvulla, kun palvelujen tuotanto muodosti yli puolet bruttoarvonlisäyksellä eli tuottajahinnoin lasketusta bruttokansantuotteesta. Nämä pitkät aikasarjat tuovat hyvin esiin sen, kuinka suuren elinkeinorakenteen muutoksen aikaa elämme. Koko teollisuuden osuus bruttoarvonlisäyksestä on pudonnut 3:stä :een prosenttiin 15 vuodessa. Osuuden vastaavan suuruinen kasvattaminen kesti aikanaan vuotta, 191-luvulta 195-luvulle. Koko teollisuuden romahduksen taustalla ovat tehdasteollisuuden vaikeudet. Vuoden 7 jälkeen tehdasteollisuuden osuus kokonaistuotannosta on supistunut 25 prosentista 17 prosenttiin. Tämä 8 2 Koko teollisuuteen luetaan kaivostoiminta ja louhinta, tehdasteollisuus, energiahuolto sekä vesi- ja jätehuolto. Tehdasteollisuus on aloista suurin: vuonna 14 sen osuus koko teollisuuden bruttoarvonlisäyksestä oli 82 prosenttia.
4 prosenttiyksikön pudotus vastaa tavaraviennin bkt-osuuden supistumista, mikä seuraa suoraan siitä, että tavaravienti on teollisuuden tehdastuotteita (kuvio 1). Toisaalta palvelujen osuus on vastaavasti noussut sekä kokonaistuotannossa että viennissä. 75 7 65 6 55 Alkutuotanto Koko teollisuus Tehdasteollisuus Rakentaminen 5 45 35 3 25 15 1 5 186 187 188 189 19 191 19 193 19 195 196 197 198 199 1 Kuvio 12. Päätoimialojen osuudet kansantalouden bruttoarvonlisäyksestä, % (lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito ja Historiasarjat) Elinkeinorakenteen muutos ensin alkutuotannosta teollisuuteen ja myöhemmin teollisuudesta palveluihin näkyy myös talouskasvussa (kuvio 13). Teollistumisen myötä kokonaistuotannon kasvuvauhti kiihtyi 18-luvun puolivälistä 195- ja 196-luvuille saakka. Alkutuotannon merkitys talouskasvussa väheni kaiken aikaa ja hiipui kokonaan 196-luvulle tultaessa. Teollisuuden merkitys vastaavasti kasvoi 19-luvulta alkaen ja säilyi suurena vuosituhannen vaihteeseen saakka: sen kontribuutio kokonaistuotannon kasvuvauhtiin oli kaiken aikaa oli 1 2 prosenttiyksikköä 193-lukua lukuun ottamatta. 1-luvulla tehdasteollisuuden tuotanto on supistunut, ja sen myötä myös kansantalouden kokonaistuotanto on vähentynyt. Näin ei ole käynyt koskaan aiemmin.
5 5, 4,5 4, 3,5 Rakentaminen Koko teollisuus Alkutuotanto Bru@oarvonlisäys 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, -,5-1, 186 187 188 189 19 191 19 193 19 195 196 197 198 199 1 (a) Bruttoarvonlisäyksen volyymin kasvu, %, ja toimialojen kontribuutiot, %-yksikköä, keskimäärin eri vuosikymmeninä 4 4 Bruoarvonlisäys 38 36 Koko teollisuus 3 Alkutuotanto 3 Rakentaminen 3 28 26 2 2 18 16 1 1 1 8 6-186 187 188 189 19 191 19 193 19 195 196 197 198 199 1 (b) Bruttoarvonlisäyksen volyymin kumulatiivinen kasvu, %, ja toimialojen kontribuutiot, %- yksikköä Kuvio 13. Elinkeinorakenteen muutos ja talouskasvu (lähde: omat laskelmat, Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito ja Historiasarjat) Muita pienempänä toimialana rakentamisen vaikutus talouskasvuun on ollut päätoimialoista selvästi vähäisin. Sodan jälkeisen jälleenrakennuksen vuosikymmeninä 19- ja 195-luvuilla sen kontribuutio kasvuun oli suurempi kuin muina aikoina.
6 Vastoin yleistä käsitystä palvelujen merkitys talouskasvussa on kaikkein suurin. Tämä käy ilmi erityisen selvästi kokonaistuotannon kumulatiivista kasvua esittävästä kuviosta 13 (b). Peräti 45 prosenttia kaikesta kasvusta vuoden 186 jälkeen on syntynyt palvelualoilla. Teollisuuden osuus on 35, alkutuotannon 14 ja rakentamisen 6 prosenttia. ovat säilyttäneet suhteellisen merkityksensä ja ovat ylläpitäneet kansantalouden kasvua kaiken aikaa, myös viime vuosina (kuvio 13 (a)). Suomi teollistui ja talouskasvu kiihtyi itsenäisyytemme ensimmäisten viiden vuosikymmenen ajan. Kasvu on sen jälkeen hidastunut, ja nyt se on pysähtynyt kokonaan, kun teollisuuden arvonlisäys on romahtanut. ovat ylläpitäneet kasvua kaiken aikaa, mutta niiden vaikutus ei ole ollut riittävän suuri nostamaan koko kansantaloutta uudelle kasvu-uralle. Miten Suomen käy seuraavina vuosikymmeninä? Jääkö kasvu pysyvästi heikoksi, uudistuuko teollisuus vai vahvistuuko palvelujen vaikutus kasvuun?