III.A.4 Syyttäjien toiminta 321 4 Syyttäjien toiminta Yleistä Lainsäädäntö. Syyttäjän syyteharkinta johtaa joko syytteen nostamiseen taikka syyttämättä jättämiseen. Lisäksi syyttäjän tekemiin ratkaisuihin kuuluu rangaistusmääräyksen vahvistaminen/vahvistamatta jättäminen. Syyteharkinnassa verrataan epäillyn tekoa rikoslain teonkuvaukseen sen selvittämiseksi, täyttyykö tunnusmerkistö eli onko kyseessä rikos. On myös selvitettävä tekijän syyllisyys eli onko juuri epäilty rikoksen tekijä. Jos tuon epäilyn tueksi voidaan esittää todennäköiset syyt, on syyte nostettava ts. syyttäjien toimintaa ohjaa Suomessa ns. syytepakkoperiaate (legaliteettiperiaate). Eräissä tapauksissa syyttäjä saa luopua enemmistä toimenpiteistä myös silloin, kun rikos on todettu tapahtuneeksi ja epäillyn syyllisyys on selvitetty. Erotukseksi tilanteista, joissa syyte jää nostamatta prosessuaalisin syin (esim. näytön puuttuminen, syyteoikeuden vanhentuminen jne.) puhutaankin seuraamuksen luonteisesta (asiallisesti myös syyksi lukevasta) syyttämättä jättämisestä. Syyttämättä jättäminen on osa laajempaa seuraamusluonteista rikosoikeudellisista toimenpiteistä luopumista. Tässä noudatettavista perusteista säädetään oikeudenkäymiskaaressa. Yleissäännösten ohella lakikirjasta löytyy joukko toimenpiteistä luopumista koskevia erityissäädöksiä. Niistä käytetyin on vähäisiä liikennerikoksia koskeva tieliikennelain 104 :n säännös. Muita tällaisia säännöksiä on esimerkiksi alkoholilaissa, ennakkoperintälaissa ja työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetussa laissa. Tilastointi. Syyttäjien toimintaa koskeva tilasto julkaistaan oikeustilastollisen vuosikirjan osana. Tilasto jakaantuu kahteen osaan. Syyttäjän käsittelemät jutut kertoo syyttäjällä päättyneiden juttujen sekä syyttäjän tuomioistuimeen toimittamien juttujen määrät paikkakunnittain ja rikoksittain. Lisäksi kerrotaan juttujen käsittelyaika rikoksittain. Syyttämättä jättämistä koskeva tilasto erottelee seuraamusluonteisen syyttämättä jättämisen sekä syyttämättä jättämisen muulla perusteella. Tilastosta saadaan tiedot syyttämättäjättämisperusteiden soveltamisesta sekä syyttämättäjättämisestä iän ja rikosryhmän mukaan. Lisäksi syyttäjien toiminnasta kertoo oikeuskanslerin kertomus. Syyttämättä jättämistä koskeva tieto on juttukohtainen ja rinnastettavissa lähinnä henkilötilastoon. Päätökseen saattaa sisältyä useampikin rikos, joskin tämä on melko harvinaista (seuraamusluonteiset syyttämättäjättämispäätökset sisälsivät erään selvityksen mukaan keskimäärin 1,1 rikosta, ks. Sulin 1993). Toisaalta sama
322 Tapio Lappi-Seppälä & Hannu Niemi henkilö voisi vuoden aikana sisältyä tilastoon useampaankin kertaan (mikä niin ikään lienee harvinaista). Nykyinen syyttäjätilasto on monin tavoin puutteellinen. Siitä ei ilmene yksiselitteisesti esimerkiksi sitä, kuinka moni syyteharkintaan päätynyt rikos tai henkilö on asetettu syytteeseen ja kuinka moni on jäänyt syyttämättä. Nykyisellään tilasto kuvaa tarkimmin syyttämättä jättämiskäytäntöjä ja niiden kehitystä. Juttukohtaisen syytetilaston lukuihin vaikuttaa voimakkaasti se, kuinka samaa tai eri syytettyjä koskevat asiakohdat yhdistetään tai erotetaan. Haarukka selittyy sillä, että vuonna 2001 Tilastokeskus muutti tilastointiyksikön päätösperusteesta henkilöperusteeksi. Jos samassa jutussa jätettiin yksi ja sama tekijä syyttämättä yhdestä rikoksesta esimerkiksi näytön puutteen vuoksi ja toisesta rikoksesta vähäisyyden perusteella, tuli tilastoon kaksi merkintää. Vuodesta 2001 alkaen merkintöjä on yksi, jolloin seuraamusperuste ylittää prosessuaaliset syyttämättäjättämisperusteet. Tämä vähensi vuonna 2001 prosessuaalisia syyttämättä jättämisiä noin viidellä tuhannella. Sakarijärjestelmästä ja sen edeltäjistä erikseen kerätty syyttäjätilasto on pitänyt tilastointiperusteensa ennallaan. Näistä syistä syyttämättä jättämisestä saattaa esiintyä kahdenlaisia lukuja: Korkeammat perustuvat Sakari-järjestelmästä tehtyihin suoriin ajoihin ja matalammat Tilastokeskuksen käyttämään luokitukseen. Jollei muuta ilmoiteta, seuraavassa esitettävät luvut perustuvat Tilastokeskuksen tietoihin. Tiedot syyttämättä jättämisratkaisujen kehityksestä vuosina 1991 2006 ovat taulukossa 53. Taulukko 53 Syyttämättä jättäminen vuosina 1991 2006 Vuosi Prosessuaalinen Seuraamusluontoinen Yhteensä 1991 13 756 7 158 20 914 1992 18 027 9 426 27 453 1993 14 758 7 381 22 139 1994 14 079 7 209 21 288 1995 14 086 7 238 21 324 1996 15 179 8 234 23 413 1997 15 572 7 880 23 452 1998 15 812 8 599 24 411 1999 17 574 8 669 26 243 2000 18 621 7 878 26 499 2001* 13 785 7 998 21 783 2002* 16 425 6 187 22 612 2003* 16 470 5 152 21 622 2004* 18 532 5 249 23 781 2005* 17 695 5 047 22 742 2006* 18 520 5 561 24 081 * Tilasto muuttui päätösperusteisesta henkilöperusteiseksi (vain yksi sjp/juttu). Lähde: Tilastokeskus
III.A.4 Syyttäjien toiminta 323 Prosessuaalinen syyttämättä jättäminen lisääntyi vuosina 1998 2000, laski vuonna 2001 ja kasvoi jälleen 2002. Muutosten taustalla lienevät mitä ilmeisimmin kirjaamis- ja tilastointimuutokset. Seuraamusluontoinen syyttämättä jättäminen kasvoi vuoden 1992 hyppäyksen jälkeen vuosina 1995 1999, mutta kääntyi sitten laskuun. Lasku jyrkkeni selvästi vuonna 2002. Nyt seuraamusluontoisia syyttämättä jättämisratkaisuja tehdään vähemmän kuin ennen vuoden 1991 uudistusta. Tapausmäärien kehitys vuosina 1980 2006 ilmenee kuviosta 119 (vuotta 2007 koskevat Tilastokeskuksen tiedot eivät ole vielä käytettävissä). 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Kuvio 119 Seuraamusluontoinen syyttämättä jättäminen 1980 2006. Lähde: Tilastokeskus Seuraavassa tarkastellaan molempia ryhmiä hieman lähemmin. Seuraamusluonteinen syyttämättä jättäminen Säännökset. Oikeudenkäymiskaaren yleissäännösten mukaan virallinen syyttäjä saa jättää syytteen ajamatta neljällä eri perusteella. (1) Syyte voidaan jättää ajamatta, jos rikoksesta on odotettavissa korkeintaan sakkoa ja rikosta on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä (vähäisyysperuste). (2) Alle 18-vuotiaana tehtyyn rikokseen soveltuu väljempi ehto. Laki sallii tällöin syyttämättä jättämisen, jos rikoksesta on odotettavissa korkeintaan kuusi kuukautta vankeutta ja rikoksen katsotaan johtuneen pikemmin ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan
324 Tapio Lappi-Seppälä & Hannu Niemi (nuoruusperuste). Sosiaaliviranomaisten tulee saada tieto nuorta koskevasta syyttämättäjättämispäätöksestä. (3) Syyte voidaan jättää ajamatta myös, jos oikeudenkäynti ja rangaistus olisivat kohtuuttomia tai tarkoituksettomia, kun otetaan huomioon tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto tai muu tekijän toiminta rikoksensa vaikutusten torjumiseksi, hänen henkilökohtaiset olonsa, rikoksesta hänelle koituvat muut seuraukset tai sosiaali- ja terveydenhuollon toimet taikka muut seikat (kohtuusperuste). Tämä tosin edellyttää lisäksi, ettei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi. (4) Lopulta syyte voidaan rikossarjoissa jättää yksittäisen teon osalta ajamatta, jos po. rikos ei rikosten yhtymistä koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään (konkurrenssiperuste). Tätäkään lainkohtaa ei voida soveltaa, jos tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaatii syytteen ajamista. Yleissäännösten ohella laissa on eräitä rikoslajikohtaisia syyttämättä jättämissäännöksiä (ks. tarkemmin Lappi-Seppälä 2000, 280 ss). Perusteiden soveltaminen. Tiedon eri perusteiden soveltamisesta vuosilta 2004 2007 ovat taulukossa 54. Taulukko 54 Seuraamusluontoinen syyttämättä jättäminen vuonna 2004 2007 2004 2005 2006 2007 Vähäisyys 2 072 2 032 2 353 2 292 Nuoruus 380 437 422 393 Kohtuus 1 659 1 803 2 035 2 477 Konkurrenssi 1 035 966 1 024 869 TLL 104 216 149 193 149 RL 9:7 (yhteisövastuu) 1 1 1.. RL 21:17 (pahoinpitely) 219 6.... RL 35:7 (vahingonteko) 18 44 21 22 RL 50:7 (huumausainerikos) 219 153 166 151 Muu lainkohta 60 39 48 44 Yhteensä 5 879 5 630 6 263 6 397 Lähde: VKSV, Sakari järjestelmä Selvästi yleisin syyttämättä jättämisen peruste on teon vähäisyys. Perustetta on käytetty kolmanneksessa syyttämättäjättämispäätöksistä. Kohtuusperustetta on sovellettu syyttämättä jätettäessä melko paljon. Tyypillisiä tämän perusteen soveltamistilanteita ovat olleet tapaukset, joissa tekijä ja asianomistaja ovat päässeet sovintoon, joko sovittelumenettelyn kautta tai muuten. Rikoslajikohtaisista perusteista käytetyin on ollut huumausainerikoksia koskeva RL 50:7 (166 tapausta) sekä vahingontekoja koskeva RL 35:7 (21 tapausta). Pahoinpitelyä koskeva syyttämättäjättämissäännös kumottiin vuon-
III.A.4 Syyttäjien toiminta 325 na 2004. Sen jälkeiset muutamat syyttämättäjättämisratkaisut perustuvat lievemmän lain periaatteen soveltamiseen. Myös huumausainerikosten syyttämättäjättämiskäytäntö on kiristynyt vuonna 2005. Käytäntöjen kehitys. Kuviossa 120 on tietoja seuraamusluonteisten syyttämättä jättämisten lukumäärän kehityksestä vuosina 1998 2007. Kuviosta ilmenee myös eri perusteiden soveltaminen. 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Konkurenssi 731 1039 1169 927 1105 801 1035 966 1024 869 Muu lainkohta 1405 1353 1135 1300 990 615 217 243 236 217 TLL 800 730 395 311 267 213 216 149 193 149 Kohtuus 1905 2022 1602 1716 1566 1541 1659 1803 2035 2477 Nuoruus 622 608 552 507 542 395 380 437 422 393 Vähäisyys 3136 2917 3025 3253 2419 2155 2072 2032 2353 2292 Kuvio 120 Syyttämättäjättämisperusteiden soveltamiskerrat vuosina 1998 2007 Lukumäärät ovat laskeneet selvästi vuodesta 1999. Vähäisyysperusteen soveltaminen on vähentynyt noin 1 000 tapauksella viimeisen 10 vuoden aikana. Erityisesti vuosiin 2002 2003 ajoittuva muutos selittyy ennen kaikkea huumausaineen käyttörikosta koskevalla uudistuksella. Uusi käyttörikos lisäsi rangaistusmääräysmenettelyn käyttöä ja vähensi samalla syyttämättä jättämistä. Syyttämättä jättämisen yleisyys eri rikoksissa. Syyttämättä jättämisen yleisyyttä arvioitaessa on käytettävä jotakin vertailukohtaa. Luontevin tapa olisi verrata syyttämättä jätettyjä rikoksentekijöitä ja syytteeseen asetettuja rikoksentekijöitä, tai vaihtoehtoisesti syyttämättä jätettyjä rikoksia tai syytteeseen asetettuja rikoksia. Syyttäjätilasto ei kuitenkaan anna mahdollisuuksia tarkkoihin tämäntyyppisiin vertailuihin. Syyttäjätilasto on juttukohtainen, jolloin samassa
326 Tapio Lappi-Seppälä & Hannu Niemi jutussa voi olla useita rikoksia ja useita syytettyjä. Syyttämättä jättämistilasto on niin ikään juttukohtainen, mutta sisältää säännönmukaisesti vain yhtä syytettyä koskevat tiedot. Rikoksia syyttämättäjättämistilastoon sisältyy pääsääntöisesti yksi (keskimäärin noin 1,1 rikos/päätös). Syyttämättäjättämisen yleisyyttä arvioidaan julkisessa keskustelussa usein rikoskohtaisesti (kysymys on siitä, kuinka moni pahoinpitelyrikos jää syyttämättä ja kuinka moni johtaa syytteeseen). Yhden suhteutusperusteen tarjoaa tieto kaikista oikeudenkäynnissä syyksi luetuista ja rangaistukseen tuomituista rikoksista. Toisen tarjoaa tieto kaikille syyttäjälle ilmoitetuista ja syyttämättä jätetyistä rikoksista. Tiedot vuosien 1997 2006 kehityksestä molempia mittoja käyttäen ovat kuviossa 121. 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 % tuomioistuimessa syyksiluetuista 0,0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 6,1 7,6 7,3 6,1 6,7 4,6 4,3 4,1 3,9 4,0 % syyttäjälle ilmoitetuista 1,7 1,8 1,8 1,6 1,6 1,3 1,1 1,1 1,0 1,0 Kuvio 121 Syyttämättä jättämisen yleisyys suhteessa syyttäjälle ilmoitettuihin ja kaikkiin tuomioistuimessa syyksi luettuihin rikoksiin 1997 2006 Syyttämättä jättäminen on jatkuvasti vähentynyt vuodesta 1998 lähtien. Syyttämättäjättämispäätösten määrä lisääntyi kuitenkin vuonna 2007. Tältä vuodelta ei ole vielä käytettävissä tietoja tuomioistuinratkaisuista, minkä vuoksi kuvion 121 suhdelukuja ei voida esittää vuodelta 2007. Syyttämättä jättäminen vaihtelee rikoksittain. Taulukkoon 55 on kerätty tiedot syyttämättä jättämisen yleisyydestä eräissä keskeisissä rikoksissa vuosina 2005 ja 2006. Syyttämättä jättämisen yleisyys on laskettu %-osuutena kaikista syyksi luetuista ja syyttämättä jätetyistä rikoksista.
III.A.4 Syyttäjien toiminta 327 Taulukko 55 Syyttämättä jättäminen rikoslajeittain vuosina 2005 ja 2006 Syyksiluetut RIKOSLAJIT SJP 2005 SPJ 2006 rikokset 2006 SPJ % 2006 Näpistys 46 59 28 956 0,2 Liikenneturvallisuuden vaarantaminen 445 461 111 902 0,4 Törkeä liikenneturvall. vaarantaminen 32 40 3 797 1,1 Veropetos, lievä veropetos 19 11 791 1,4 Luvaton, lievä luvaton käyttö 11 16 898 1,8 Huumausaineen käyttörikos 143 142 7 165 2,0 Moott.kulkuneuvon käyttövarkaus 82 97 4 621 2,1 Vahingonteko, lievä vahingonteko 192 201 6 944 2,9 Petos, lievä petos 115 139 4 341 3,2 Varkaus 389 428 12 956 3,3 Törkeä veropetos 7 25 529 4,7 Lievä pahoinpitely 71 82 1 670 4,9 Huumausainerikos 266 200 3 704 5,4 Ryöstö 19 35 625 5,6 Törkeä huumausainerikos 16 29 478 6,1 Ympäristörikokset (RL 48 L) 8 7 87 8,0 Törkeä pahoinpitely 45 82 799 10,3 Työrikokset (RL 47 L) 2 30 240 12,5 Pahoinpitely 1 450 1 695 13 610 12,5 Raiskaus, törkeä raiskaus, pakottaminen 6 19 124 15,3 Syyttämättä jättäminen on yleisintä raiskausrikoksissa, pahoinpitelyissä ja työrikoksissa vuonna 2006. Syyttämättä jättäminen on harvinaisinta omaisuusrikoksissa ja liikennerikoksissa. Molemmille rikostyypeille on tyypillistä se, että suuri osa tapauksista ratkotaan rangaistusmääräysmenettelyssä. Tarve syyttämättä jättämiseen onkin yhteydessä myös mahdollisuuksiin ratkaista asiat rangaistusmääräysmenettelyssä. Rikoksissa, joissa tämä vaihtoehto on käytössä, lievät asiat karsiutuvat pois jo ennen varsinaista syyteharkinnan vaihetta. Näin myös syyttämättä jättämisen käyttö jää pienemmäksi (ks. Rikollisuustilanne 2000, 191 192). Syytteen nostamatta jättäminen muista syistä Seuraamusluonteisen syyttämättä jättämisen lisäksi syyttäjällä on mahdollisuus jättää syyte ajamatta muillakin perusteilla. Näitä ovat näytön taikka syyteoikeuden puuttuminen, vanhentuminen taikka se, että syyttäjän arvion mukaan kysymyksessä ei ole lainkaan rikos. Näissä tapauksissa syyttämättä jät-
328 Tapio Lappi-Seppälä & Hannu Niemi tämisen peruste on ollut eräässä mielessä muodollis-prosessuaalinen, kun taas seuraamusluonteisen syyttämättä jättämisen yhteydessä kyse on ollut materiaalisiin kriminaalipoliittisiin perusteisiin liittyvästä harkinnasta. Prosessuaalisia syyttämättäjättämispäätöksiä tehtiin vuonna 2007 kaikkiaan 18 602. 1 Yleisin syyttämättäjättämisperuste oli näytön puuttuminen. Tällä perusteella jätettiin vuonna 2007 syyttämättä 15 628 epäiltyä. Tiedot vuosilta 1991 2007 ilmenevät lähemmin seuraavasta kuviosta. 25000 20000 15000 10000 5000 0 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Ei syyteoikeutta 1022 1063 879 891 1221 1416 1740 1675 1659 2042 1836 1782 1506 1743 1620 1604 1688 Syyteoik. vanh. 684 1180 829 567 526 582 648 565 665 609 626 650 626 739 831 819 612 Ei näyttöä 9743 13100 11068 10928 10603 11465 11576 12109 13594 14898 15069 14990 15072 16944 16170 16943 15628 Ei rikos 2307 2684 1982 1693 1736 1716 1608 1463 1656 1371 1154 925 872 799 762 734 674 Kuvio 122 Prosessuaalinen syyttämättä jättäminen vuosina 1991 2007 Lähde: VKSV ja Tilastokeskus 1 Henkilöperusteen sijasta tilastoyksikkönä kuviossa käytetään vertailtavuuden vuoksi päätösperustetta (ks. edellä taulukko 53).
III.A.4 Syyttäjien toiminta 329 Kaikki Omais. Talous Väkiv. Seksuaali Liik. Työ ja ymp. Huum. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Huum. Työ ja ymp. Liik. Seksuaali Väkiv. Talous Omais. Kaikki Ei s.oik. 14 5 83 28 697 13 495 1540 Vanhent. 32 29 23 29 81 109 377 719 Ei näyttöä 517 228 2234 419 3620 397 5352 15622 Ei rikos 13 23 89 12 122 10 130 639 Kuvio 123 Prosessuaalinen syyttämättä jättäminen vuonna 2006 eri rikoksissa