Maakunnallinen eläinlääkäripäivystysselvitys Keski-Suomessa

Maakunnallinen eläinlääkäripäivystysselvitys Keski-Suomessa KESKI-SUOMEN LIITTO Julkaisu B 163 ISBN 978-951-594-315-6 Sähk. ISBN 978-951-594-316-3 ISSN 0788-7043

MAAKUNNALLINEN ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVYSTYSSELVITYS KESKI-SUOMESSA Loppuraportti 28.9.2007 Projektisuunnittelija Leena Kiuru Keski-Suomen liitto Julkaisija Keski-Suomen liitto Sepänkatu 4, 40100 Jyväskylä puhelin 020 7560 200 Kotisivu internetissä http://www.keskisuomi.fi Yhteydet henkilökuntaan etunimi.sukunimi@keskisuomi.fi Painos 200 kpl Taitto Juuso Huhtala Painopaikka Kopijyvä Oy Julkaisu B 163 ISBN 978-951-594-315-6 ISBN 978-951-594-316-3 (sähköinen versio) ISSN 0788-7043

SISÄLLYS Tiivistelmä...4 1. Selvityksen tausta ja toteuttaminen...6 2. Eläinlääkintähuoltolain uudistus ja kuntien velvoitteet...7 2.1 Lakiluonnoksen sisältö... 7 2.2 Peruseläinlääkäripalvelu (11 )... 8 2.3 Kiireellinen eläinlääkärinapu (12 )... 8 2.4 Peruseläinlääkäripalvelun ja kiireellisen eläinlääkärinavun saatavuus (13 )... 10 2.5 Kotieläimen kiireellinen jatkohoito (14 )... 10 3. Eläinlääkintähuollon toimintaympäristö Keski-Suomessa...12 3.1 Keski-Suomen maakunta, seutukunnat ja kunnat... 12 3.2 Kuntien eläinlääkintähuollon toimintayksiköt nyt ja tulevaisuudessa... 13 3.3 Kunnaneläinlääkärit ja kotieläintilat Keski-Suomessa... 14 4. Eläinlääkäripäivystyksen nykytila Keski-Suomessa...17 4.1 Nykyiset päivystyspiirit ja niiden toimivuus... 17 4.2 Päivystyksen järjestämisen ongelmakohdat... 19 5. Kunnanjohtajakysely...21 5.1 Vastaajat ja kyselyn sisältö... 21 5.2 Tulokset... 21 5.3 Tulosten esittely kunnanjohtajakokouksessa 4.9.2007... 23 6. Eläinlääkärikysely...24 6.1 Vastaajat... 24 6.2 Eläinlääkäripäivystyksen prioriteetit... 24 6.3 Eläinlääkäripäivystys toiminta-alueittain... 25 6.4 Päivystystyön tekeminen, työssä jaksaminen ja eläinlääkäreiden sijaisjärjestelyt... 28 6.5 Pieneläinpäivystyksen järjestäminen Keski-Suomessa... 30 6.6 Tuotantoeläinpäivystyksen järjestäminen Keski-Suomessa... 32 6.7 Eläinlääkintähuoltolain luonnokseen sisältyvien uusien velvoitteiden järjestäminen... 32 6.7.1 Keskitetty puhelinpalvelu (nk. call center)... 32 6.7.2 Lemmikkien ja hevosten päivystysaikaiset jatkohoitopaikat... 34 6.8 Eläinlääkäripäivystyksen kustannukset ja kustannustenjako... 34 6.9 Eläinlääkäripäivystysten organisointi nyt ja tulevaisuudessa... 36 6.10 Muita ajatuksia eläinlääkäripäivystyksen järjestämiseen liittyen... 37 7. Eläinlääkäreiden ja eläinlääkintähuollon erityisasiantuntijoiden haastattelut...39 7.1 Haastateltavat... 39 7.2 Uuden päivystysalueen ja -piirien muodostaminen Keski-Suomeen... 39 7.3 Uuden eläinlääkintähuoltolain luonnoksessa esitetyt uudet velvoitteet kunnille... 41 7.3.1 Eriytetty pien- ja suureläinpäivystys... 41 7.3.2 Call center... 42 7.3.3 Jatkohoitopaikat... 42 7.4 Kustannustenjako... 43 8. Uuden päivystysmallin kustannusvaikutukset kunnille ja eläinten omistajille...44 8.1 Kustannukset ja niiden jakaminen... 44 8.2 Kustannusvaikutukset kunnille... 44 8.3 Kustannusvaikutukset eläinten omistajille... 45

9. Ehdotus maakunnallisen eläinlääkäripäivystyksen järjestämiseksi Keski-Suomessa...47 I UUSI MAAKUNNALLINEN PÄIVYSTYSALUE, SUURELÄINPÄIVYSTYSPIIRIT JA ALUEEN YHTEINEN PIENELÄINPÄIVYSTYS... 47 II PIEN- JA SUURELÄINPÄIVYSTYS... 47 II a Pieneläinpäivystys... 47 II b Suureläinpäivystys... 51 III KESKITETTY PUHELINPALVELU (NK. CALL CENTER)... 53 IV ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVYSTYKSEN JÄRJESTÄMISEN KUSTANNUKSET JA NIIDEN JAKAMINEN PÄIVYSTYSALUEEN KUNTIEN KESKEN... 54 V KUNTIEN PÄÄTÖKSET MAAKUNNALLISEN ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVYSTYKSEN JA YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON YHTEISTOIMINNAN KÄYNNISTÄMISEKSI... 55 Lähteet...57 Liitteet...59 Liite 1. Eläinlääkintähuoltolain luonnos 29.5.2007 (luku 4 ja osa luvusta 5)... 59 Liite 2. Kuntaliiton eriävä mielipide eläinlääkintähuoltotyöryhmän muistiosta... 62 Liite 3. Keski-Suomen kunnaneläinlääkäripäivystyksen tilanne 6.8.2007... 64 Liite 4. Kysely kunnanjohtajille... 65 Liite 5. Kysely eläinlääkäreille ja terveysvalvonnan johtajille... 68 Liite 6. Eläinlääkintähuollon kustannukset Keski-Suomessa toimintayksiköittäin vuonna 2006... 74

Tiivistelmä Työssä on selvitetty eläinlääkäripäivystyksen nykytilaa, eläinlääkintähuoltolain uudistuksen myötä tulevia muutostarpeita ja päivystyksen organisoimista tulevaisuudessa Keski-Suomen maakunnan alueella. Selvityksen päätavoitteena oli tuottaa Keski-Suomen kunnille ehdotus toimivaksi ja valmisteilla olevan lain mukaiseksi eläinlääkäripäivystysmalliksi. Uuden lain on määrä tulla voimaan 1.1.2009. Työ on toteutettu kokoamalla tietoa mm. kunnanjohtajille, eläinlääkäreille ja terveysvalvonnan johtajille suunnatuin kyselyin sekä päivystykseen osallistuvien kunnaneläinlääkäreiden, muutamien päälliköiden ja erikoisasiantuntijoiden haastatteluin. Nykytilanteen selvittämisen lisäksi on kartoitettu näkemyksiä siitä, miten kunnille lakiuudistuksen myötä tulossa olevat uudet velvoitteet kuten maakunnallinen päivystysalue, eriytetty pien- ja suureläinpäivystys ja keskitetty päivystyspuhelinpalvelu voitaisiin järjestää, ja miten niiden järjestämisestä aiheutuvat kustannukset tulisi jakaa kuntien kesken. Vastaajien näkemykset hajosivat melko paljon monissa kysymyksissä, eikä niiden pohjalta ole johdettavissa yhtä kaikkien osapuolten (kunnat, eläinlääkärit ja asiakkaat) kannalta parasta toteuttamismallia. Maakunnallisen pieneläinpäivystyksen toteuttaminen on tarkoituksenmukaisinta antaa suurimman palvelun tarvitsijan, Jyväskylän, hoidettavaksi; eri palvelujen tuotantomalleja ja niiden kustannuksia tulee selvittää tarkemmin. Keski- Suomi olisi toiminnallisesti yhtä päivystysaluetta, jolloin kaikilla suureläinpäivystäjillä olisi yhtäläinen oikeus toimia kaikissa alueen kunnissa. Suureläinpäivystyksen toteuttamisvastuu voitaisiin antaa joko tuleville ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueille alueittain tai yhdelle taholle, joka hoitaisi päivystysten organisoinnin koko maakunnassa. Yhteistoiminta-alueilla järjestämisvastuussa olisivat niiden johtajat tai vastaavat eläinlääkärit. Yhden organisaation hoitama päivystys edellyttäisi yhteistoiminnan johtajaa, joka vastaisi päivystysten koordinoinnista sekä henkilöstö- ja taloushallinnosta. Organisointi tulee edellyttämään työntekijöiden hyvää yhteistyötä, ja siinä tulee ottaa huomioon työntekijöiden vahva ammattitaito ja autonomisuus. Päivystyksen järjestämiskustannukset olisi oikeudenmukaisinta jakaa suoritepohjaisesti sekä pien- että suureläinpäivystyksen osalta. Selvityksen perusteella ehdotetaan kuntien tekevän seuraavia periaatepäätöksiä ja toimenpiteitä: 1. Kuntien tulisi mahdollisimman nopeasti tehdä periaatepäätökset maakunnallisen eläinlääkäripäivystysuudistuksen valmistelun ja toimeenpanon jatkamisesta tämän selvityksen pohjalta. Selvityksen sisältämiä toimenpideehdotuksia tulisi pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman nopeasti eläinlääkäripäivystyksen järjestämiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Kuntien tulisi sopia ja resursoida toimenpiteiden valmistelu- ja toteuttamisvastuut yhdessä. 2. Kuntien tulisi mahdollisimman nopeasti tehdä periaatepäätökset ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden muodostamisesta. 3. Pohjoisen ja itäisen Keski-Suomen kuntien tulisi hakea ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminnan käynnistämiseen tarkoitettua valtion (MMM/STM) rahoitusta keväällä 2008. Rahat tullaan suuntaamaan eläinlääkintähuollon järjestämiseen keskittyviin hankkeisiin. Edellytyksenä rahoituksen myöntämiselle on, että yhteistoimintaan osallistuvat kunnat ovat tehneet periaatepäätöksen ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen muodostamisesta. Hakemuksessa tulisi vedota alueen akuutteihin päivystysongelmiin sekä tämän selvityksen tuloksiin ja toimenpide-ehdotuksiin; tämän selvitysraportin voi laittaa rahoitushakemuksen liitteeksi.

4. Maakunnallinen eläinlääkäripäivystys tulisi aloittaa 1.1.2009, jolloin uusi eläinlääkintähuoltolaki tulee voimaan ja Keski-Suomessa toteutuu useita kuntaliitoksia. Myös kaikkien ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueiden olisi hyvä aloittaa toimintansa samaan aikaan. 5. Eläinlääkäripäivystysuudistuksen valmistelu ja toimeenpano edellyttävät jatkoneuvotteluja kuntien, eläinlääkäreiden ja sidosryhmien kesken. Eri toimijoiden yhteinen uuden päivystysjärjestelmän suunnitteluseminaari olisi hyödyllinen eri näkökulmien esiin tuomiseksi. Ennen lopullista päätöksentekoa tulee myös selvittää päivystysjärjestelmän kustannukset.

1. Selvityksen tausta ja toteuttaminen Päivystykseen osallistuvien eläinlääkäreiden määrä on viimeisen vuoden aikana vähentynyt merkittävästi Keski-Suomessa sekä useiden avoimina olevien kunnaneläinlääkärin virkojen että pieneläinpäivystäjien vähenemisen vuoksi. Lakisääteisen päivystyksen järjestäminen vähentyneillä työntekijäresursseilla on aiheuttanut työssä olevien eläinlääkäreiden työsidonnaisuuden lisääntymistä ja työntekijöiden uupumista. Jyväskylän päivystyspiirin eläinlääkärit ovat lähettäneet alueen kunnille ja kuntayhtymille kaksi kirjallista kannanottoa (4.12.2006 ja 12.4.2007), joissa vaaditaan kunnilta nopeita toimenpiteitä, joiden avulla turvataan eläinlääkäreiden työssä jaksaminen ja korjataan kuntien välinen vääristymä päivystysten järjestämisessä. Eläinlääkäreiden keväällä 2007 esittämät vaatimukset työnantajakunnilleen ovat erillisen tuotanto- ja lemmikkieläinpäivystyksen järjestäminen, päivystysvuoro korkeintaan joka neljäs viikonloppu sekä maksullinen päivystyspuhelin. Keski-Suomen kunnallisjohtajien 15.2.2007 pitämässä kokouksessa sovittiin maakuntatasoisen eläinlääkäripäivystyksen järjestelyihin liittyvän selvityksen toteuttamisesta vuoden 2007 loppuun mennessä em. akuuttien päivystysongelmien ratkaisemiseksi. Asian jatkotoimet osoitettiin Keski- Suomen liitolle huhtikuussa pidetyssä jatkoneuvottelussa. Selvityksen päätavoitteena on tuottaa Keski-Suomen kunnille ehdotus toimivaksi ja uuden eläinlääkintähuoltolain mukaiseksi eläinlääkäripäivystysmalliksi. Uuden lain on määrä tulla voimaan 1.1.2009. Myös Länsi-Suomen läänissä vuonna 2006 tehdyssä peruspalvelujen arvioinnissa ehdotettiin, että kuntien olisi yhteistyössä selvitettävä maakuntapohjaisen kunnaneläinlääkäripäivystyksen järjestämistä. Selvityksessä olisi huomioitava valmisteilla oleva eläinlääkintähuoltolaki, ympäristöterveydenhuollon seudullistamisen periaatteet sekä pieneläinpäivystyksen eriyttäminen hyötyeläinpäivystyksestä. Kuntien olisi yhteistyössä selvitettävä myös eläinlääkärivastaanottojen yhdistämistä usean eläinlääkärin toimipaikoiksi, mikä mahdollistaisi erikoistumisen ja työnjaon. Selvitys olisi tehtävä kuntien palvelurakenneuudistuksen pohjalta syntymässä olevilla ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla. (Länsi- Suomen lääninhallitus 2007) Selvityksen suunnitteli ja toteutti Keski-Suomen liiton palkkaamana projektisuunnittelijana FM Leena Kiuru 1.8. 30.9.2007 välisenä aikana. Työtä ohjasi työryhmä, jonka muodostivat läänineläinlääkäri Markku Tikkanen Länsi-Suomen lääninhallituksesta, kaupunginjohtaja Timo Louna Keuruulta, kaupunginjohtaja Hannu Pirkola Saarijärveltä, eläinlääkäri Marja-Liisa Vihavainen Äänekoskelta, johtava hygieenikko Jouko Ridell Jyväskylästä ja suunnittelujohtaja Hannu Korhonen Keski-Suomen liitosta sekä varajäseninä vastaava eläinlääkäri Kirsti Sipponen Korpilahden- Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymästä ja terveysvalvonnan johtaja, kaupungineläinlääkäri Jukka Kuusisto Keuruulta. Ryhmän puheenjohtajana toimi läänineläinlääkäri Markku Tikkanen ja sihteerinä projektisuunnittelija Leena Kiuru. Ryhmä kokoontui kaksi kertaa: 8.8.2007 ja 18.9.2007. Selvityshanketta ja kyselyjen tuloksia esiteltiin lisäksi 4.9.2007 Jyväskylässä pidetyssä kunnanjohtajakokouksessa.

2. Eläinlääkintähuoltolain uudistus ja kuntien velvoitteet 2.1 Lakiluonnoksen sisältö Kunnan tulee voimassa olevan eläinlääkintähuoltolain (685/1990) perusteella huolehtia, että sen alueella on saatavissa riittävät peruseläinlääkäripalvelut hyötyeläimiä varten sekä tarpeelliset palvelut muiden kotieläinten sairauksien hoitamista ja terveydenhoitopalvelujen antamista varten. Eläinlääkäripalveluja on oltava saatavilla myös arki-iltaisin, viikonloppuisin ja juhlapyhinä eli nk. päivystysaikaan. Päivystykset järjestetään nykyisin muutaman kunnan kokoisilla vapaaehtoisiin järjestelyihin perustuvilla päivystysalueilla. Päivystysaikaan hoidetaan vain äkillisiä sairastapauksia. Kunnallisen eläinlääkintähuollon ei tarvitse kattaa erikoiseläinlääkäritasoisia palveluja. Eläinlääkäripalveluja tarjoavat kuntien lisäksi yksityiset eläinlääkärit ja eläinlääkäriasemat, mutta niillä ei ole päivystysvelvoitetta. Eläinlääkintähuoltoa ohjaa ja valvoo keskushallinnon viranomaisena Elintarviketurvallisuusvirasto, alueellisina viranomaisina toimivat lääninhallitukset. Eläinlääkintähuoltolaki on uudistumassa lähivuosina. Uuden lain tarkoituksena (1 ) on varmistaa kuntien järjestämien eläinlääkäripalvelujen saatavuus ja laatu, muiden eläinlääkäripalvelujen valvonta sekä elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta kunnissa (Maa- ja metsätalousministeriö 2007a). Lakia valmistellut työryhmä luovutti uuden lain luonnoksen sisältävän raporttinsa maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle 29.5.2007 (Maa- ja metsätalousministeriö 2007b). Lakiesitys annetaan eduskunnalle syysistuntokauden 2007 aikana. Uusi laki tulee voimaan 1.1.2009. Lakiluonnoksen mukaan kunnan järjestämät perustason eläinlääkäripalvelut olisivat samantasoisia kaikille kotieläimille (Liite 1). Kuntien eläinlääkäripäivystys ja siihen kuuluva päivystyspiirien määrittely järjestettäisiin kuntien yhteistyönä vähintään yhden maakunnan kokoisella päivystysalueella. Päivystysalueella yhteydenotot tulisi keskittää yhteen paikkaan (nk. call centeriin ), ja lemmikkejä ja tuotantoeläimiä varten tulisi olla erilliset päivystysjärjestelmät. Kuntien tulisi järjestää perustason eläinlääkäripalvelun lisäksi mahdollisuus toimittaa lemmikkieläimet ja hevoset eläinlääkärin lähetteellä jatkohoitoon, jos niille tarvitaan kiireellistä erikoishoitoa. Kunta voisi järjestää jatkohoitomahdollisuuden esimerkiksi tekemällä sopimuksen potilaiden hoitoon pääsystä erikoishoitoa antavan klinikan kanssa. Eläinlääkintähuoltolain luonnoksen (7 ) mukaan kunnan tulee huolehtia alueellaan eläinlääkäripalvelujen järjestämisestä sekä elintarvikkeiden turvallisuuden valvonnan ja kunnaneläinlääkärille säädettyjen tehtävien hoidon järjestämisestä. Kunnassa nämä tehtävät hoitaa kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin. Kunta voi sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, että kunnalle säädetty tehtävä, jossa toimivalta kuuluu tai voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi. Kuntayhtymä voi tehdä edellä tarkoitetun sopimuksen, jos siihen on kuntayhtymän jäsenkuntien suostumus. Uuden eläinlääkintähuoltolain myötä kunnille tulee velvollisuus järjestää eläinlääkintähuolto valtioneuvoston antaman elintarvikevalvonnan kehittämistä koskevan periaatepäätöksen (Maa- ja metsätalousministeriö 2003) mukaisilla ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla. Yhteistoiminta-aluetta muodostettaessa tulee ottaa huomioon nk. PARAS-puitelain 5 :n 2 momentissa mainitut periaatteet. Kunnat voivat sopia, että yhteistoiminta-alueen tehtävät annetaan kuntalain (365/1995) 76 :n 2 momentin mukaisesti alueen yhden kunnan hoidettavaksi, jolloin tehtävien hoitamista varten perustetaan kuntalain 77 :ssä tarkoitettu alueen kuntien yhteinen toimi-

elin (nk. isäntäkuntamalli) tai että yhteistoimintaalueen tehtävät hoitaa kuntayhtymä. Puitelain 6 :n mukaisella laajaa väestöpohjaa (yli 20 000 asukasta) edellyttäviä palveluja järjestävällä kuntayhtymällä tarkoitetaan erikoissairaanhoitolain 7 :ssä lueteltuja kuntayhtymiä (sairaanhoitopiirejä). Ympäristöterveydenhuolto (mukaan lukien eläinlääkintähuolto) voidaan lain mukaan liittää 6 :n mukaiseen kuntayhtymään. Valtioneuvoston asetuksessa kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevien tietojen toimittamisesta (173/2007) kuntia on pyydetty toimittamaan 31.8.2007 mennessä tiedot siitä, miten ympäristöterveydenhuolto on tarkoitus järjestää (3 3 kohta). (Hartikainen 2007a) Suomen Kuntaliitto on jättänyt lakityöryhmän raporttiin eriävän mielipiteen (Liite 2). Sen mukaan peruseläinlääkäripalvelut tulisi järjestää kunnissa ensisijaisesti hyötyeläimiä varten. Kuntaliitto vastustaa lisäksi jatkohoitopalveluiden takaamisen antamista kuntien tehtäväksi sekä vaatii valtion korvauksen perusteiden määrittelyä siten, että kuntien todelliset kustannukset korvataan täysimääräisinä. Lakiluonnoksesta annetuissa viranomais- ja sidosryhmälausunnoissa (yhteensä 25) on lisäksi muita uuteen lakiin mahdollisesti vaikuttavia asioita, eikä lakiesityksen lopullinen sisältömuoto ole tiedossa vielä tätä selvitystä tehtäessä. 2.2 Peruseläinlääkäripalvelu (11 ) Kunnan on huolehdittava arkipäivisin virka-aikana peruseläinlääkäripalvelun järjestämisestä kunnan asukkaiden pitämiä kotieläimiä varten ja sellaisia kunnan alueella pidettäviä kotieläimiä varten, joille annettava eläinlääkäripalvelu edellyttää eläinlääkärin käyntiä eläinten pitopaikassa. Kuntaliiton eriävä mielipide saattaa vaikuttaa lakiesitykseen tuleviin lopullisiin sanamuotoihin. Kunnan on huolehdittava peruseläinlääkäripalvelun järjestämisestä myös elintarviketuotantoa varten pidettyjen kotieläinten terveydenhuoltoa varten valtakunnallisten terveydenhuolto-ohjelmien mukaisesti. Terveydenhuoltoon kuuluva peruseläinlääkäripalvelu perustuu eläimen omistajan tai haltijan ja eläinlääkärin väliseen sopimukseen säännöllisistä eläinlääkärin käynneistä ja toimenpiteistä eläintenpitoyksikön kaikkien eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi, eläintenpitoyksikön taloudellisen tuloksen parantamiseksi sekä eläimistä saatavien elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun edistämiseksi. Valtakunnallisella terveydenhuolto-ohjelmalla tarkoitetaan palvelua, joka kaikilla ohjelmassa tarkoitettujen kotieläinten omistajilla on mahdollisuus hankkia samansisältöisenä ja jonka hankkiminen on omistajille vapaaehtoista. Ohjelmaan kuuluu myös tietojärjestelmä, jonka avulla sen toteutumista seurataan. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää päätöksellään valtakunnalliset terveydenhuolto-ohjelmat, joita varten kunnan on järjestettävä peruseläinlääkäripalvelut. 2.3 Kiireellinen eläinlääkärinapu (12 ) Maa- ja metsätalousministeriö toteutti vuonna 2005 eläinlääkäripäivystyksiä koskevan kyselyn Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Lapin, Länsi-Suomen ja Oulun läänien alueilla. Kyselyn tulokset osoittivat, että päivystys on tarpeen sekä lemmikki- ja tuotantoeläimille että hevosille. Toisaalta tulokset osoittivat myös, että päivystykset voitaisiin hoitaa vähäisemmillä resursseilla kuin nykyään. Päivystyksiin on nykyisin sidottu liian paljon resursseja kysyntään nähden, minkä vuoksi päivystysjärjestelmän ylläpitämistä voitaisiin keventää organisoimalla se toisin. Uudelleenorganisoinnissa tulee ottaa huomioon maantieteelliset etäisyydet, sitä ei voida järjestää pelkästään päivystystapausten lukumäärän perusteella. Päivystysselvitys liittyi eläinlääkintähuoltotyöryhmän työhön; ryhmä pohti työssään muun muassa sitä, miten eläinlääkäripäivystys olisi organisoitava, jotta tulevaisuudessa pystyttäisiin kestävällä tavalla turvaamaan ympärivuorokautinen eläinlääkäripäivystys. (Ruotsalo 2005) Eläinlääkintähuoltolain luonnoksen mukaan kunnan on huolehdittava kiireellisen eläinlääkä-

rinavun järjestämisestä alueellaan olevia kotieläimiä varten kaikkina vuorokauden aikoina. Kunnan on järjestettävä päivystyspalvelu virka-ajan ulkopuolella tarvittavaa kiireellistä eläinlääkärinapua varten yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa yhtä tai useampaa maakuntaa vastaavalla päivystysalueella. Maakunnalla tarkoitetaan lakiluonnoksessa maakunnista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (147/1998) säädettyä maakuntaa. On mahdollista, että sanamuotoa muutetaan lopulliseen lakiesitykseen niin, etteivät maakuntarajat ole ehdottomia, vaan päivystysalueet voitaisiin muodostaa joustavammin. Maakunnallisesta eläinlääkäripäivystyksestä on käyty neuvotteluja Päijät-Hämeessä, jossa on samalla tavoitteena erottaa pieneläinpäivystys suurten tuotantoeläinten hoidosta. Palvelutaso paranee, kun pieneläimet eriytetään omaksi hoitoryhmäkseen ja eläinlääkärit eriytyvät suuntautumalla hoitamaan joko pieniä tai suuria eläimiä. Maakunnallinen eläinlääkäripäivystys saattaa käynnistyä jo vuoden 2008 alusta, mikäli kunnat hyväksyvät päivystysehdotuksen (Johansson 2007). Päijät-Häme on tarkoitus jakaa eteläiseen ja pohjoiseen alueeseen, joissa suuria eläimiä päivystetään työpareina siten, että heidän sijaintinsa kattaisi päivystysalueen mahdollisimman hyvin; Orimattilan suunnan suureläinpäivystyksestä vastaisi Helsingin yliopiston Saaren klinikka kuten nykyisinkin. Työpareina voisivat olla esimerkiksi Padasjoki-Nastola, Asikkala-Heinola ja Kärkölä-Hartola. Suureläinpäivystäjien määrä vähenee yhdellä neljästä kolmeen. Päivystäjien matkat pitenevät nykyisestä, mutta päivystysvuorot harvenevat. Toiminta pohjautuu keskinäiseen tiedonvaihtoon, jonka tavoitteena on toiminnan optimoiminen tehtävien suorittamisen ja kulujen näkökulmasta. Päivystyspuhelut ohjautuvat palvelunumerosta vain toiselle päivystäjälle, joka arvioi tilanteen ja ottaa tarvittaessa yhteyttä työpariinsa. Päivystäjien keskinäinen tiedonvaihto lisääntyy ja kuntarajojen merkitys poistuu maakunnan alueella. Uuden järjestelmän uhkana on nähty tilakäyntien matkakustannusten nousu joissakin tapauksissa. Päivystysaikaisten sairasmatkojen kustannusten subventiosta päätetään loppuvuoden aikana ympäristöterveyskeskuksen alueella. (Kärkkäinen 2007) Eriytetty maakunnallinen pieneläinpäivystys voidaan Päijät-Hämeessä teoreettisesti toteuttaa kolmella eri tavalla: ulkoistettuna yksityisten klinikoiden voimin, kuntien ja yhtymän omana työnä tai edellisten yhdistelmänä. Käytännössä yhtä ulkopuolista tahoa, joka pystyisi päivystyksestä (24/7) vastaamaan ei Päijät-Hämeessä ole, koska kaikki klinikat ovat pieniä. Kunnallisen päivystyksen järjestäminen vaatisi uuden kunnallisen pieneläinklinikan varustelua ja vähintään viiden eläinlääkärin (4 + loma-ajat) ja avustajan rekrytointia tehtävään. Nykyisistä kunnaneläinlääkärin viran haltijoista ehkä kaksi olisi siirrettävissä toimintaan. Loput kolme täytyisi palkata lisää, ja on epäselvää, olisiko heille arkipäivisin tarjolla sopivia tehtäviä. Käytännössä ainoana toteuttamiskelpoisena mallina ehdotetaan yksityisten ja julkisen sektorin yhteistyössä toteutettavaa mallia, eli että pieneläinpäivystykseen osallistuisi yhden kunnaneläinlääkärin lisäksi yksityisiä klinikoita. Päivystyksestä vastaavat arkipäivisin vuorollaan yhden illan ja yön kerrallaan Päijät-Hämeen eläinlääkäriasema (3/8 vuoroa), Lahden Eläinlääkäriasema (1/8), Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä/ Hollola ja Heinola (yhteensä 4/8; Hollolassa päivystää yksityinen) (Kärkkäinen 2007). Syyskuun lopussa tilanne näyttää siltä, että maakunnallinen pieneläinpäivystys toteutuu Päijät-Hämeessä osaaikaisena vuonna 2008; samalla varaudutaan uuden eläinlääkintähuoltolain määräyksiin. Kustannusten jaon perusteena Päijät-Hämeen maakunnallisessa pien- ja suureläin päivystyksessä tulee olemaan kuntakohtainen suoritekirjanpito. Kaikilla päivystyksessä työskentelevillä on kuntakohtainen suoritekirjanpitovelvollisuus päivystysajan työtapahtumista. Suoritteet kootaan eri toimipisteistä Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän eläinlääkinnän tulosalueen sihteerille aina seuraavan kuukauden alussa. Näin kertynyt suoritekirjanpito ohjaa päivystysten kustannusten jakoa maakunnan kuntien kesken. Kustannuksissa tulee ottaa huomioon varsinaisten päivystyskorvausten lisäksi päivystyksen hallinnointi ja sii-

hen kohdistuvat piilevät kulut myöhemmin päätettävällä tavalla. (Kärkkäinen 2007) Kainuun maakunta-kuntayhtymässä eläinlääkärit on jaettu pohjoiseen ja eteläiseen päivystyspiiriin: pohjoisen piirin muodostavat Hyrynsalmi, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi ja Suomussalmi, eteläisen Kajaani, Kuhmo ja Sotkamo. Kainuussa päivystävän eläinlääkärin numeron saa selville kunnaneläinlääkäreiden puhelinvastaajista. (http://maakunta.kainuu.fi/elainlaakaripaivystys) Eläinlääkintähuoltolain luonnoksen mukaan päivystysalueella on järjestettävä keskitetty palvelu yhteydenottoja varten. Kuopion, Maaningan ja Siilinjärven alueella on otettu ensimmäisenä käyttöön maksulliset eläinlääkäripäivystyksen numerot kiireellisiä hätätapauksia varten (Kangas 2006). Kuopiossa on eri numerot pieneläinpäivystäjälle (0600 306 088) ja suureläinpäivystäjälle (0600 306 099). Puhelun hinta on klo 08 22 0,50 /min + pvm ja klo 22 08 2,00 /min + pvm. (http://www.kuopio.fi) Lakiluonnoksen mukaan päivystysalueella on oltava saatavilla kiireellistä eläinlääkärinapua erikseen pienikokoisille kotieläimille, jotka voidaan vaikeuksitta kuljettaa eläinlääkärin vastaanotolle, ja erikseen kotieläimille, joille annettava eläinlääkärinapu edellyttää eläinlääkärin käyntiä eläimen pitopaikassa. Suurin tarve eriytetylle päivystykselle on suurten kaupunkien ympäristössä; maaseutumaisissa kunnissa se ei ole välttämätöntä, mikäli päivystävä kunnaneläinlääkäri ehtii hoitamaan myös pieniä eläimiä. Esimerkiksi Turussa on järjestetty lemmikkieläimiä varten oma päivystys jo useiden vuosien ajan. Eläinlääkäripäivystykset on järjestetty tekemällä sopimuksia kuntien ja yksityisten ammatinharjoittajien (neljä eläinklinikkaa) kanssa. Naapurikuntien kunnaneläinlääkärit vastaavat sopimusten mukaan hyötyeläinten ja hevosten päivystysjärjestelyistä myös Turun alueella. Lemmikkieläinpäivystyksessä hoidetaan Turun kaupungin asukkaiden lemmikkien lisäksi sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien alueilta tulevia lemmikkieläimiä. Eläinlääkärin harkinnan mukaan voidaan päivystyksessä hoitaa rajoitetusti myös alueen ulkopuolisia lemmikkieläimiä. Pieneläinpäivystysten paikka vaihtelee. Ajankohdasta riippuen päivystys on joko kaupungin pieneläinklinikalla tai yksityisellä eläinlääkäriasemalla. Arkisin ilta- ja yöpäivystykset ovat yleensä kaupungin pieneläinklinikalla. (http://www.turku.fi) 2.4 Peruseläinlääkäripalvelun ja kiireellisen eläinlääkärinavun saatavuus (13 ) Peruseläinlääkäripalvelun ja kiireellisen eläinlääkärinavun tulee lakiluonnoksen mukaan olla palvelujen käyttäjien kannalta saatavilla kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella etäisyydellä maantieteelliset olosuhteet huomioon ottaen. Käytännössä tämä tarkoittaisi maakunnan suuruisen päivystysalueen jakamista pienempiin päivystyspiireihin (Maa- ja metsätalousministeriö 2007a). Tunti- tai kilometrirajoja lakiin ei tulla asettamaan, mutta apua tulisi maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston osastopäällikkö Matti Ahon mukaan saada riittävän nopeasti myös päivystysaikana. Hyvän palvelutason määritelmän mukaan kiireelliset sairastapaukset tulisi pystyä hoitamaan alle kolmen tunnin kuluessa (Sisäasiainministeriö 2007). Maksimissaan eläinlääkärin avun saaminen saisi kestää noin kuusi tuntia soitosta. 2.5 Kotieläimen kiireellinen jatkohoito (14 ) Eläinlääkintähuoltolain luonnoksen mukaan kunnan olisi järjestettävä mahdollisuus toimittaa kotieläin 11 tai 12 :n nojalla annetun eläinlääkärinavun lisäksi tarvittavaan jatkohoitoon, jos eläinlääkäri antaessaan näiden säännösten nojalla eläinlääkärinapua toteaa, että kotieläimen sairauden tai vamman hoito edellyttää hänen antamansa eläinlääkärinavun lisäksi erityisiä työvälineitä tai olosuhteita taikka eläinlääkärin erityistä perehtyneisyyttä, ja että tällaisen jatkohoidon tarve on kiireellistä. Mahdollisuus toimittaa eläin jat- 10

kohoitoon on järjestettävä hevosia ja sellaisia pienikokoisia kotieläimiä varten, jotka voidaan vaikeuksitta kuljettaa eläinlääkärin vastaanotolle. Kunnan olisi jatkohoitoa varten osoitettava valtakunnan alueella toimiva eläinlääkäripalvelu, jossa jatkohoitoa on saatavilla. Kuntaliiton lakiluonnoksesta antamassa eriävässä mielipiteessä (Liite 2) vastustetaan kunnille esitettyä velvollisuutta osoittaa erikoiseläinlääkäripalveluja tarjoava jatkohoitopaikka kaikkina vuorokauden aikoina. Jatkohoitopaikan takaaminen vaatisi kunnilta erillisiä sopimuksia pieneläinten ja hevosten osalta. Tällä hetkellä kaikkina vuorokauden aikoina jatkohoitopalvelua tarjoavia yksityisen palvelun tuottajia ei ole, mutta kunnille laissa määrätyn velvollisuuden on arveltu synnyttävän palvelujen tarjontaa. Yksityiset eläinlääkäriasemat eivät tällä hetkellä ole avoinna kaikkina vuorokaudenaikoina. Erikoiseläinlääkäripalvelujen saatavuuden takaaminen ei voi Kuntaliiton mukaan kuulua kunnan velvollisuuksiin, vaan kunnan velvoitteiden tulisi rajata peruspalveluiden järjestämiseen pääasiassa hyötyeläimille, joille on vähemmän yksityisen palvelun tarjoajia. 11

3. Eläinlääkintähuollon toimintaympäristö Keski-Suomessa 3.1 Keski-Suomen maakunta, seutukunnat ja kunnat Keski-Suomen maakunta koostuu Jyväskylän, Joutsan, Keuruun, Jämsän, Äänekosken sekä Saarijärven Viitasaaren seutukunnista, joissa on vuoden 2007 alun kuntaliitosten jälkeen yhteensä 28 kuntaa (Kuva 1). Maantieteellisesti tarkasteltuna Keski-Suomen maakunta on pitkä ja kapea, ja sitä halkovat useat suuret järvet kuten Päijänne ja Keitele. Asukkaita maakunnassa on yhteensä noin 268 500 (v. 2006); yli 60 % asuu Jyväskylän seutukunnassa. Yli puolet kunnista ja seutukunnista kaikki Jyväskylän seutukuntaa lukuun ottamatta ovat kärsineet muuttotappioista viime vuosina (Taulukko 1). Kuva 1. Keski-Suomen kunnat ja seutukunnat vuonna 2007. (Lähde: Tilastokeskus) 12

Taulukko 1. Keski-Suomen seutukuntien asukasmäärät ja asukasmäärän muutokset 2005-2006. (Tilastokeskus) Seutukunnat Asukkaita Muutos 2005-2006 Muutosprosentti Joutsan sk 6034-60 -1,0 Jyväskylän sk 166307 1456 0,9 Jämsän sk 25275-184 -0,7 Keuruun sk 12999-201 -1,5 Saarijärven Viitasaaren sk 34555-299 -0,9 Äänekosken sk 23398-46 -0,2 Keski-Suomi 268568 666 0,3 Koko maa 5276955 21375 0,4 3.2 Kuntien eläinlääkintähuollon toimintayksiköt nyt ja tulevaisuudessa Eläinlääkintähuolto, joka on kiinteä osa kunnan ympäristöterveydenhuollon palvelukokonaisuutta, toteutetaan nykyisin joko kunnan omana toimintana tai kuntayhtymässä. Omana toimintana tai toiselta kunnalta ostaen ympäristöterveydenhuollon järjestävät Hankasalmi, Jyväskylä, Laukaa, Kinnula, Konnevesi, Kuhmoinen, Pihtipudas, Viitasaari ja Äänekoski. Jyväskylän yksikkö on vastannut kesäkuusta 2004 alkaen myös Korpilahden ja Muuramen ympäristöterveydenhuollosta eläinlääkintää lukuun ottamatta. Keuruulla toimii alueen ensimmäinen isäntäkuntamallilla järjestynyt ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue, jossa ovat Keuruun lisäksi mukana Mänttä ja Vilppula Pirkanmaalta. Muut kunnat ovat mukana seuraavissa terveydenhuollon kuntayhtymissä: Joutsan seudun th ky, Jämsän seudun th ky, Korpilahden-Muuramen th ky, Palokan th ky ja Saarijärven seudun th ky. Valtioneuvosto on 1.3.2007 hyväksynyt elintarvikevalvonnan kehittämistä koskevan periaatepäätöksen (Maa- ja metsätalousministeriö 2003) kohdan Toimenpiteet seudullinen yhteistyö tarkistamisen (Maa- ja metsätalousministeriö 2007c). Periaatepäätöksen muuttamisen tarkoituksena on sovittaa ympäristöterveydenhuollon kehittäminen yhteen puitelain toteutusaikataulun kanssa. Tavoitteena on yhteensä 50 85 seudullisen ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen muodostaminen maahan. Lääninhallitusten arvion mukaan sopiva yksikkömäärä olisi 59 (Sisäasiainministeriö 2007). Yhteistoiminta-alueiden tulisi olla toiminnassa viimeistään nk. PARAS-puitelain voimassaolon päättyessä vuoden 2012 lopussa. Periaatepäätöksen mukaan lainsäädäntöä tullaan muuttamaan siten, että valtioneuvostolle tulee valtuus ratkaista yksittäisen kunnan kuuluminen yhteistoiminta-alueeseen, mikäli kunta ei ole tehnyt päätöstä asiasta 1.6.2009 mennessä. Yhteistoiminta-alueiden muodostamisessa tulee ottaa huomioon puitelain 5 :n 2 momentissa ja kansanterveyslain 5 :n 4 momentissa esitetyt periaatteet. Riittävän suuri (vähintään 10 15 henkilötyövuotta) yhteistoiminta-alue voidaan muodostaa joko kuntayhtymänä tai ns. isäntäkuntamallilla (yhteinen toimielin). Mikäli ympäristöterveydenhuolto järjestetään yhdessä perusterveydenhuollon kanssa, tulee sen suunnittelu liittää kunnassa muiden puitelaissa tarkoitettujen yhteistoiminta-alueiden suunnitteluun. Ympäristöterveydenhuollossa yhteistoiminta voitaisiin kuitenkin aloittaa edellä mainitulla yhteistoiminta-alueella muita aikaisemmin, jos toiminnalliset ja hallinnolliset edellytykset ovat olemassa. Kansanterveyslain 5 4 momentti ja puitelain perustelut huomioiden ympäristöterveydenhuolto voidaan toisaalta järjestää myös erillään perusterveydenhuollosta esimerkiksi ympäristönsuojelun kanssa. Ympäristöterveydenhuollon järjestämisalue voi olla myös useamman 13

perusterveydenhuollosta huolehtivan yhteistoiminta-alueen muodostama kokonaisuus. Näissäkin tilanteissa puitelain ja sen nojalla annettujen asetusten säännöksistä ympäristöterveydenhuoltoa koskee asetuksen 173/2007 velvoite sisällyttää toimeenpanosuunnitelmaan selvitys ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä. (Hartikainen 2007a) Kuntien on pitänyt toimittaa kunta- ja palvelurakennetta koskevat tiedot valtioneuvostolle PARAS-puitelain ja sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen 173/2007 mukaisesti 31.8.2007 mennessä. Keski-Suomen kuntien vastauksia on koottu Keski-Suomen liiton internetsivuille (www.keskisuomi.fi). Kuntien vastausten mukaan kunnallinen ympäristöterveydenhuolto (ml. eläinlääkintähuolto) tullaan organisoimaan tulevaisuudessa nk. isäntäkuntamallin mukaan ainakin Keuruun seudulla (Keuruu, Mänttä, Vilppula, Jämsä, Jämsänkoski, Kuhmoinen, Ruovesi ja Virrat, mahdollisesti myös Multia). Myös Jyväskylän ympäristössä yhteistoiminta-alue on selvitettävänä olevien kuntaliitosten (Jyväskylä, Korpilahti ja Jyväskylän maalaiskunta) myötä mahdollisesti rakentumassa isäntäkuntamallilla; suunnitellun seututerveyskeskuksen toteutuminen on epävarmaa. Kaikki kunnat eivät ole tehneet päätöksiään vielä. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminnan käynnistämiseen on mahdollista hakea valtion (MMM/ STM) rahoitusta keväällä 2008; rahat tullaan suuntaamaan eläinlääkintähuollon järjestämiseen keskittyviin hankkeisiin (Veli-Mikko Niemi/ MMM 10.9.2007). Edellytyksenä rahoituksen myöntämiselle on mm. se, että yhteistoimintaan osallistuvat kunnat ovat tehneet periaatepäätöksen ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueen muodostamisesta. Aikaisemmin valtion osin rahoittamissa nk. YTAKE-kokeiluissa ovat Keski-Suomesta olleet mukana Keuruu, Multia ja Ylä-Pirkanmaa (nk. YPIKEMU-alue) sekä pohjoinen Keski-Suomi (Saarijärven-Viitasaaren ja Äänekosken seudut). Keuruun yksikkö on toteutumassa vaiheittain, pohjoisen yksikkö ei ole ainakaan vielä toteutumassa suunnitellusti. 3.3 Kunnaneläinlääkärit ja kotieläintilat Keski-Suomessa Keski-Suomen kunnissa ja kuntayhtymissä on yhteensä 20 eläinlääkärin virkaa (Kuva 1), joihin liittyy päivystysvelvollisuus. Kaikkia virkoja ei ole kuitenkaan tällä hetkellä (syksyllä 2007) täytetty, sillä sairaslomasijaisuuksiin ja eläköitymisten myötä avoimiksi tulleisiin virkoihin ei ole saatu hakijoita. Tilanne vaikuttaa suoraan myös päivystävien eläinlääkäreiden määrään, joka on tällä hetkellä ongelmallisin Saarijärven seudulla: työssä olevat eläinlääkärit ovat tällä hetkellä päivystysvuorossa joka toinen arki-ilta ja viikonloppu; tilanne on kuitenkin väliaikainen ja virat on tarkoitus täyttää. Vaikka tuotantoeläintilojen (Taulukko 2) määrä on Keski-Suomessa laskenut, eivät tuotantoeläinten absoluuttiset määrät ole toistaiseksi vähentyneet tilakoon suurenemisen vuoksi. Maitotilojen keskilehmäluku on noussut Keski-Suomessa samaan tahtiin kuin muualla maassa. Investoinnit ja pienimpien tilojen luopuminen nostaa maitotilojen tilakokoa edelleen 18:sta (v. 2005) 29 lehmään vuoteen 2012 mennessä. Tilojen vähenemisen myötä alueen lehmämäärä on tilakoon suurenemisesta huolimatta laskemassa samaan aikaan noin neljänneksellä (Heikkilä 2005). Keväällä 2005 tehdyn Maatilojen kehitysnäkymät -viljelijäkyselyn mukaan Keski-Suomen yhteensä 930 maidontuotantotilasta jatkaa vuoteen 2009 asti noin 62 % ja vuoteen 2012 noin 45 %. Tuotosseurantatilojen määrän arvioidaan olevan vuonna 2009 noin 420 ja vuonna 2012 noin 300; yhteensä toimivia maitotiloja arvioidaan olevan vuonna 2009 noin 600 ja vuonna 2012 noin 420. Luopuvia pieniä (alle 15 lehmää) maitotiloja on eniten Saarijärven ja Äänekosken seutukunnissa (Heikkilä 2005). Maa- ja metsätalousministeriön tilastojen mukaan Keski-Suomessa oli 30.8.2007 yhteensä 886 toimivaa maitotilaa (Taulukko 2). Naudanlihan tuotantotilojen määrä supistuu 270 tilasta (v. 2005) noin 150 tilaan (v. 2012). Keskimääräiset eläinmäärät ja tilakohtaiset lihantuotantomäärät nousevat kuitenkin samaan aikaan. 14

Kuva 2. Keski-Suomen kunnaneläinlääkärivirat ja tuotantoeläintilat. (Lähde: Länsi-Suomen lääninhallitus) 15

Taulukko 2. Keski-Suomen kuntien asukkaat, tuotantoeläintilat, naudat ja hevoset. (Lähteet: Asukkaat: Tilastokeskus 31.12.2006, Maitotilat: MMM/TIKE 30.8.2007; tiedot saatu Eviran kautta, Tuotantoeläintilat ja naudat: MMM/ TIKE 1.7.2007, Hevoset: Suomen Hippos 22.8.2007) Kunta Asukkaat Maitotilat Nautatilat Muut Naudat Hevoset (30.8.2007) (sis. myös tuotantomaitotilat eläintilat kuin 1.7.2007) nautatilat Hankasalmi 5556 67 89 29 3935 430 Joutsa 4053 33 51 9 2366 102 Jyväskylä 84739 0 0 0 0 501 Jyväskylän mlk 35452 17 30 12 1162 422 Jämsä 16132 31 41 21 1769 280 Jämsänkoski 7480 8 11 7 335 125 Kannonkoski 1645 20 31 6 1681 90 Karstula 4739 42 64 14 3112 152 Keuruu 11005 34 53 21 2761 277 Kinnula 1901 53 62 4 2531 78 Kivijärvi 1441 21 27 7 1157 41 Konnevesi 3057 34 42 1 1767 121 Korpilahti 5030 36 56 13 2163 279 Kuhmoinen 2731 16 23 12 874 82 Kyyjärvi 1612 36 41 5 1596 56 Laukaa 17385 47 78 17 3818 682 Leivonmäki 1134 14 16 4 719 45 Luhanka 847 17 22 2 660 60 Multia 1994 19 27 6 1299 73 Muurame 8881 8 14 7 658 211 Petäjävesi 3748 20 45 14 1924 166 Pihtipudas 4843 91 102 22 5399 208 Pylkönmäki 974 12 13 4 633 41 Saarijärvi 9955 94 113 15 4074 185 Toivakka 2359 11 18 10 962 45 Uurainen 3157 29 46 1 2304 128 Viitasaari 7445 54 68 14 3172 103 Äänekoski 20341 22 34 19 1474 275 Yhteensä 269636 886 1217 296 54305 5258 Sikatiloista ainakin vuoteen 2012 jatkaa noin 80 %. Varmimmin tuotantoa jatkavat muuta kotieläintuotantoa kuin nautakarjataloutta harjoittavat sekä Jämsän ja Joutsan seutukunnissa sijaitsevat tilat (Heikkilä 2005). Taulukossa 2 on esitetty muiden kuin nautatilojen määrä yhtenä lukuna, koska maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (TIKE) tilastoihin sisältyy yksilötason tilatietoja (vain yksi saman päätuotantosuunnan tila kunnassa), jotka ovat luottamuksellisia. Lemmikkieläinten määrä on suhteessa kunnan asukaslukuun (Länsi-Suomen lääninhallitus 2007). Karjatilojen määrän väheneminen on vähentänyt eläinlääkäreiden tekemiä päivystysaikaisia sairasmatkoja ja aikaa vievää ajamista tilalta toiselle. Samaan aikaan pieneläinkäyntien määrä päivystyksessä on lisääntynyt. Kunnaneläinlääkäreiden työn luonne on muutenkin muuttunut ennaltaehkäisevän terveydenhuollon suuntaan, mikä sekin näkyy vähentyneinä sairasmatkoina. Jatkossa tuotantoeläinten terveydenhoitotyö työllistää kunnaneläinlääkäreitä entistä enemmän, sillä valtakunnallisten terveydenhoito-ohjelmien mukaiset hoitotyöt sisältyvät uuteen eläinlääkintähuoltolakiin. 16

4. Eläinlääkäripäivystyksen nykytila Keski-Suomessa 4.1 Nykyiset päivystyspiirit ja niiden toimivuus Keski-Suomessa toimii tällä hetkellä neljä kokonaan maakunnan alueelle sijoittuvaa ja kaksi maakunnan rajat ylittävää päivystysaluetta (Kuva 3). Eläinlääkäreiden päivystystiheys vaihtelee tällä hetkellä Saarijärven piirin joka toisesta joka neljänteen vuoroon (Jyväskylän, läntinen ja pohjoinen). Jyväskylän päivystyspiirin pieneläinpäivystyksestä vastaavat tällä hetkellä yksityiset eläinlääkärit, suureläinpäivystyksestä kunnaneläinlääkärit (Liite 3). 1. Jyväskylän päivystyspiiri (Hankasalmi, Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunnan pohjoisosa, Konnevesi, Laukaa, Multia, Uurainen ja Äänekoski; 2/8): Vuodesta 2004 alkaen alueella on toteutettu eriytettyä päivystystä, eli päivystysvuorot on jaettu Kinnula Pihtipudas 5. Pohjoinen piiri 1 el Kyyjärvi Kivijärvi Viitasaari Kannonkoski Karstula 4. Saarijärven piiri 1 el Pylkönmäki Saarijärvi Äänekoski Konnevesi Keuruu Multia Petäjävesi Uurainen 2. Läntinen piiri 1 el Jämsänkoski 1. Jyväskylän piiri 2 el Jyväskylän mlk Muurame Jyväskylä Laukaa Toivakka Hankasalmi Jämsä Korpilahti Luhanka Leivonmäki 3. Kaakkoinen piiri 1 el Joutsa + Kangasniemi Kuhmoinen 6. Kuhmoisten piiri 1 el +Asikkala ja Padasjoki Kuva 3. Eläinlääkäreiden päivystyspiirit Keski-Suomessa vuonna 2007. (Lähde: Länsi-Suomen lääninhallitus) 17

kahdelle yhtä aikaa päivystävälle eläinlääkärille, joista toinen palvelee lemmikki- ja toinen hyötyeläinten omistajia. Kuntien kesken ei ole tehty kirjallista päivystyssopimusta, vaan työnjako on perustunut yhteisesti sovittuun käytäntöön, jossa työn- ja kustannustenjaon perusteena on sopimuksen tekovaiheessa ollut lähinnä hyötyeläinten määrä. Hyötyeläinten määrän vähentyessä ja lemmikkieläinten työllistäessä entistä enemmän ei kustannustenjakotapaa pidetä oikeudenmukaisena. Pieneläinpäivystyksen kustannukset jaetaan asukasluvun mukaan, mutta hallinnollisesta vastuusta ei ole vielä sovittu kuntien kesken. Asukasluvun suhteessa jaettaessa kolme neljästä pieneläinpäivystysvuorosta jakautuu Jyväskylän kaupungille ja Palokan terveydenhuollon kuntayhtymälle ja yksi neljästä Äänekosken, Hankasalmen ja Laukaan kesken. Länsi-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosasto järjesti Jyväskylän ja lähialueen pieneläinpäivystystä koskevan neuvottelun tammikuussa 2007. Tässä yhteydessä läsnäolijat kannattivat Jyväskylän tekemää ehdotusta, jonka mukaan pieneläinpäivystys annetaan tarjouskilpailun perusteella yksityisklinikoiden hoidettavaksi niin, että järjestelyn kustannusvaikutus on kunnille hyväksyttävissä. Pieneläinpäivystysvuorojen resurssipulaa onkin jo kesällä 2007 ratkaistu päivystysvuorojen ostopalvelun avulla. Ostopalvelumallin toteutusta on aloitettu Jyväskylän kaupungin ympäristöosaston ja hankintatoimen yhteistyönä. Hankintakilpailun järjestäminen on kuitenkin osoittautunut ennalta arvioitua hankalammaksi ja toteutunee vasta loka-marraskuussa 2007. Lopullinen toteutuminen riippuu yksityissektorin halukkuudesta osallistua päivystyksiin sekä järjestelyn hinnasta. Jyväskylän kaupunki valmistelee myös vaihtoehtoista ratkaisua resurssipulan hoitamiseksi virkajärjestelyjen avulla. Päivystyspiirin ongelmana on ollut resurssipula, jonka seurauksena päivystysrinkiin kuuluvien eläinlääkäreiden työsidonnaisuus on muodostunut kohtuuttomaksi. Resurssipulaan ovat osaltaan johtaneet päivystysalueen kunnista vähentyneet eläinlääkärinvirat ja se, että syksyllä 2006 päivystysringistä jäi pois kahta pieneläinpäivystysvuoroa tehnyt yksityinen eläinlääkäri. Keväällä 2007 alueen kunnaneläinlääkäreillä oli normaalin työviikon lisäksi tehtävänään päivystysvuoro keskimäärin joka kolmas vuorokausi, poikkeustilanteissa jopa tiheämmin. Alueen eläinlääkärit ovat antaneet tilanteesta kaksi kirjallista kannanottoa työnantajakunnilleen ja -kuntayhtymilleen (4.12.2006 ja 12.4.2007). Suureläinpäivystyksen resurssipulaa helpottaisi Laukaan kunnan pitkään täyttämättä olleen toisen eläinlääkärin viran täyttäminen; kunnan talousarvioon on toukokuun lopussa hyväksytty lisättäväksi virkajärjestelystä aiheutuvat lisämäärärahat. Perusteluna olivat kunnaneläinlääkärin viran sijaisuusjärjestelyjä koskevat ongelmat. Laukaan olisi mahdollista tarjota lisäresurssia Jyvässeudun päivystyspiirille, jos se saisi viran täytettyä: kahdesta hakukierroksesta huolimatta virkaan ei kuitenkaan ole saatu päteviä hakijoita. Laukaan osuutena on järjestää yksi neljästä suureläinpäivystysvuorosta ja osallistua lemmikkieläinten päivystysvuoroista asukasluvun suhteessa jaettaviin kustannuksiin. (http://www.laukaa.fi) 2. Läntinen päivystyspiiri (Jämsä, Jämsänkoski, Keuruu, Korpilahti, Muurame ja Petäjävesi; 1/4): Jämsän kaupungineläinlääkäri on jäänyt eläkkeelle kesäkuun 2007 alussa ja virka on laitettu hakuun, mutta päteviä hakijoita virkaan ei ole saatu. Virkaa hoitaa oman työnsä ohella Kuhmoisten kunnaneläinlääkäri. Hän päivystää Kuhmoisten piirissä joka kolmas viikonloppu ja Jämsän piirissä joka neljäs viikonloppu. 3. Kaakkoinen päivystyspiiri (Joutsa, Jyväskylän maalaiskunnan eteläosa, Leivonmäki, Luhanka ja Toivakka sekä Kangasniemi/Etelä-Savo; 1/3): Päivystyspiiri ulottuu Etelä-Savon puolelle; Kangasniemi olisi maantieteellisesti ja toiminnallisesti hyvä pitää edelleen yhteistyössä Keski-Suomen kuntien kanssa osana uutta itäistä päivystyspiiriä. 18