E S P E J O 1 / 2 0 1 3 Minun kaupunkini

E S P E J O 1 / 2 0 1 3 Minun kaupunkini

Tässä Espejossa (1/2013) Päätoimittajalta...3 Päätoimittajalta Taru Adler Burgosiin ja takaisin - espanjanopiskelijoiden matka Mio Cidin jalanjäljissä...4 Vieraalla maalla - entre dos culturas...8 Kolumni: Aavekääntäjistä...12 AV-kääntäjien mitta täyttyi...13 Minun kaupunkini Monterrey & Guadalajara...16 Bubión...20 Belo Horizonte...22 Portugalin kaupunkien rappio...24 Helsinki...28 Lissabon runoissa...30 Narcocorridot - huumeparoniralleja Meksikosta...34 Como Portugal vai poupar milhares de milhões de euros? Miten Portugali säästää miljardeja euroja?...36 Espejon tekijät Julkaisija Setenta Ry (Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten opiskelijoiden ainejärjestö) Jakelu helsinki.fi/jarj/setenta Päätoimittaja Taru Adler espejonpaatoimittaja@gmail.com Taitto Iitu Salo Kirjoittajat: Annu Ituarte Iiris Rennicke Iitu Salo Janne Löppönen Jenna Sorjonen Taru Adler Kuvitus Christa Örn Bariol atipo Banda typedepot Seitsemän vuoden hiljaisuus on rikottu! Puistelimme uinuvan Espejon hereille Ruususen unestaan ja nyt, toimituksen pitkän ja hikisen työrupeaman jälkeen, lehti ilmestyy ensimmäistä kertaa elektronisena julkaisuna. Espejosta, peilistä, näemme vilauksen espanjan, portugalin ja muiden iberoromaanisten kielten opiskelijoiden maailmasta. Matkustaminen, maailmankansalaisuus ja tasapainoilu kahden tai useamman kielen ja kulttuurin välillä on setentalaisten, vieraiden kielten opiskelijoiden, unelmaa ja arkipäivää. Minun kaupunkini- sarjassa kirjoitamme kaupungeista, jotka ovat jättäneet meihin jälkensä maailmalla, sekä Helsingistä, joka kaukokaipuun ohella yhdistää meitä kaikkia. Mutta miltä Suomi sitten näyttää vierasmaalaisten silmin? Haastattelimme Suomessa asuvia, espanjan- tai portugalinkielisistä maista tänne muuttaneita ja pyysimme heitä kertomaan vaikutelmiaan vieraasta maasta. AV-kääntäjien maailmassa kuohuu, eikä Espejo vaikene. Kääntäjien, ja etenkin AV-kääntäjien tilanne on hälyttävä, emmekä voi kieltenopiskelijoina sulkea silmiämme siltä paitsi solidaarisuudesta, kyse on myös meidän tulevaisuudestamme. Tässä numerossa lisäksi reportaasi Setentan opintomatkasta, asiaa Portugalin raunioista, käännösrunoutta Lissabonista sekä suomalais-meksikolainen kulttuurihybridi, jota voi laulaa kotikaraokessa! Nauti, rakas lukija. 2 3

Burgosiin ja takaisin espanjanopiskelijoiden matka Mio Cidin jalanjäljissä Sanat: Jenna Sorjonen Kaikki alkoi eräänä huhtikuisena aamuna Pub Petessä Hietaniemen hautausmaalla pidetyn luennon jälkeen. Ilmoille lennähti ajatus opintomatkasta Espanjaan ja Timo Riiho otti ajatuksen välittömästi omakseen: Järjestäkää vaan, kyllä minä lähden mukaan! Ja mehän järjestimme. Sunnuntaiaamuna matkan virallinen osuus alkaa, kun matkaseurueemme kokoontuu Avenida de Américan bussiasemalla. Oppaamme Timo Riihon lisäksi mukana on yksitoista opiskelijaa. Ensimmäisenä suunnaksi otetaan Lerma. Matkaseuraksemme sattuu miellyttävä herrasmies, joka tarinoi meille muunmuassa Reconquistan tapahtumista. Paljastuu, että kyseisen herran isä on Timo Riihon tuttu kuinka pieni maailma voikaan olla! Jatkamme matkaamme, josta osan taitamme kävellen Covarrubiasin kukkuloiden viiniviljelmien halki vanhaa kärrypolkua pitkin. Näemme auringonlaskun värjäävän kukkulan maaperän punaiseksi ja ymmärrämme, mistä alue on saanut nimensä (lat. covas rubeas, punaiset luolat ). Illan jo pimennyttyä saavumme Santo Domingo de Silosiin, jossa majapaikkamme on hurmaava chileläisperheen pitämä Hotel Mesón Casa de Guzmán. Hotellin viihtyisässä takkanurkkauksessa ilta jatkuu lähinnä kinkuista ja paikallisesta morcilla-makkarasta koostuvan illallisen ja paikallisen punaviinin siivittämänä pitkään yöhön Mio Cidin, Berceon ja keskiaikaisen espanjan fonetiikan opiskelun merkeissä. Maanantaiaamuna bussi starttaa hotellin pihasta akateemiseen aikaan kello 10.15. Matkaoppaamme on suunnitellut meille yllätyksen: laskeudumme vuoren rinnettä äärimmäisen kapeaa solaa pitkin samaa reittiä, jota itse Cid on legendan mukaan kulkenut. Palaamme myös katselemaan Covarrubiasia valoisaan aikaan ja näemme aluelle 1200-luvulla naimakaupan seurauksena asettuneelle norjalaisprinsessa Kristinalle omistetun patsaan. Vierailemme San Pedro de Arlanzan luostarin raunioilla, mutta nähtävyys on suljettu emmekä pääse sisään. Yhtä huono onni meitä kohtaa Salas de los Infantesissa, missä pyrimme vierailemaan kylän kirkossa. Saamme kuitenkin nauttia Los siete infantes de Laran dramatisoinnista Salasin ja Laran tuulisilla kaduilla. Lähes vuotta myöhemmin, kevätlukukauden taukoviikon sarastaessa kone nousee Helsinki-Vantaalta kohti Madridia. Välillä tuskallisen työläiltä tuntuneet matkajärjestelyt ovat tulleet viime hetkellä päätökseen ja historiallisen kielitieteen opintomatka voi alkaa. Koneen laskeuduttua selvitämme tiemme Madridin metroverkoston halki hotellillemme, nautimme illalliseksi tapaksia ja tutustumme paikalliseen karaokekulttuuriin. Lyhyeksi jääneen yön jälkeen churrot maistuvat kahden aikaan nautitulla aamupalalla ja lauantaipäivän vietämme kierrellen Madridia. Pääsemme myös todistamaan el clásicon hurmaa. Lermassa nautitun lounaan jälkeen jatkamme matkaamme hyväntuulisen Orlando-kuljettajamme kyyditsemällä vuokrabussilla. Pysähdymme Puentedurassa ja tutustumme roomalaisaikaiseen siltaan, jonka mukaan kylä on saanut nimensä. Nimen aavistuksen tautologiseksi alkuperäksi paljastui puente de ura. Sana ura tarkoittaa baskiksi vettä, kyseessä on siis veden ylitse kulkeva silta. Puentedurassa tutustumme myös hellyyttäviin koiriin, Rufoon ja Jyrkiin (jälkimmäisen kirjoitusasu jäänee ikuiseksi mysteeriksi), joita palaamme vielä myöhemmin tervehtimään. Tästä alkaen pikkukylien koirat muodostuvatkin tärkeäksi motiiviksi matkallamme, jolla kohtaamme osapuilleen yhtä paljon eläimiä kuin ihmisiä. Matkaseurueemme Santo Domingo de Silosin luostarin ikivanhan sypressin juurella. Kuvassa vasemmalta lukien: Elina Saarilahti, Karoliina Saarinen, Laura Kuusisto, Jenni Siponen, Milja Heikkinen, Sirpa Nummela, Mane Alaverdyan, Erkki-Ilmari Rajakoski, Jenna Sorjonen, Timo Riiho, Vilja Viita ja Santul Kosmo. 4 5

Reconquistan vaiheista esitelmöidään Hacinasissa, jossa käytiin suuri taistelu kristittyjen ja maurien välillä. Yrityksistä huolimatta taistelun joukkohauta jää löytymättä ja kaupungintalon virkailijaparka saa kunnon läksytyksen, kun ei tunne paikan historiaa. Maisemat kallioisen mäen huipulta ovat kuitenkin komeat. Paluumatkalla pidämme tauon Mecerreyesin kylässä, jonka baarissa tutustumme satiaisten suojeluseuran puheenjohtajana esittäytyvään Domingoon. Hotellilla ilta jatkuu jälleen aamuun asti keskiaikaisten tekstien luvun merkeissä. Eräs Don Mudarraksi ristitty opiskelija yrittää vielä aamukuudelta houkutella Timo Riihoa tutustumaan Burgosin diskoteekkeihin. Tiistaiaamu koittaa harmaana, mutta bussi lähtee jälleen liikkeelle samaan akateemiseen aikaan. Kokeilemme uudelleen onneamme eilisten luostariraunioiden ja kirkon kanssa, mutta molemmat ovat edelleen suljettuja. Tutustumme kartan avulla paikalliseen toponymiaan ja teemme mielenkiintoisia löytöjä, meidän on käytävä paikan päällä katsomassa miltä näyttävät Río Mataviejas ja kylä nimeltä Zurramujeres. Palaamme Mecerreyesiin, missä ystävämme Domingo esittelee meille maakellaribodegansa. Pääsemme myös tutustumaan covarrubialaiseen bodegaan, missä meille kerrotaan tarkemmin eri viinilajikkeiden valmistuksesta. Iltapäivällä meitä odottaa vierailu Santo Domingo de Silosin munkkiluostarissa. Epäilemättä paljolti Espanjan Helsingin suurlähettilään suosituskirjeen ansiosta pääsemme tutustumaan paitsi luostarin upeaan sisäpihaan ja sen maankuuluun sypressiin, myös normaalisti yleisöltä suljettuun kirjastoon, jossa munkit sekä harvat ja valitut tutkijat tekevät työtään. Saamme pidellä käsissämme satoja vuosia vanhoja teoksia, muunmuassa Euroopan ensimmäistä paperille kirjoitettua kirjaa. Vaikuttavia olivat myös metrinkorkuiset ja jopa 70 kiloa painavat kirjat, jotka sisälsivät kissankokoisin kirjaimin muistiinmerkittyjä nuotteja - yhdestä valtavasta kirjasta lauloi aikoinaan koko munkkikuoro. Muistoksi vierailusta saamme omistuskirjoituksella varustettuina kolme teosta luostarin kokoelmista Helsingin yliopiston kirjastolle lahjoitettaviksi, muunmuassa 1200-luvulta peräisin olevan käsinkirjoitetun kopion Berceon teoksesta La vida de Santo Domingo de Silos. Kiitollisuudesta hartaina jäämme seuraamaan latinankielistä vesperiä, jota munkit ovat harjoittaneet päivittäin saman kaavan mukaan vuosisatojen ajan. Keskiviikkoaamuna reippaimmat meistä kiipeävät läheisen kukkulan rinteellä sijaitsevalle Madre de todos los pueblos -monumentille katselemaan auringonnousua. Jo yhdeksältä aamulla jätämme Santo Domingo de Silosin taaksemme ja suuntaamme nokan kohti La Riojaa. Mutkikasta, mutta sitäkin upeampaa maisemareittiä pitkin körötellessämme meidät pysäyttää hetkeksi tiellä käyskentelevä lammaslauma ja osa tytöistä on jäädä pysyvästi läheiseen kylään nähtyään paikallisen moottoripyöräilevän lammaspaimenen. Pysähdymme Gonzalo de Berceon synnyinkylässä Berceossa saamme kuulla ensimmäisen nimeltä tunnetun espanjalaiskirjailijan taustoista ja tuotannosta. Vierailemme myös Suson ja Yuson luostareilla, mutta näemme ne jälleen vain ulkopuolelta. Ojacastrossa tutustumme ensimmäiseen tunnettuun kielilakiin ja rohkeimmat uivat tai kahlaavat jääkylmässä Río Ojassa, josta La Riojan itsehallintoalue on saanut nimensä. Joki on siis nimensä veroinen, sillä nimen tausta on baskin sanassa oja, kylmä. Kuljettajallamme on jälleen ihmettelemistä, kun matkamme väripilkku Don Mudarra pinkoo kalsareissaan bussille sukelleltuaan kahluusyvyisessä joenuomassa. Jälleen yhden kaksitoistatuntisen reissupäivän jälkeen kallistamme päämme tyynyyn tällä kertaa Burgosissa. Torstaina matkustamme Vivar del Cidiin, Cidin synnyinkylään, jossa kadutkin on nimetty legendan henkilöhahmojen mukaan. Vierailemme myös San Pedro de Cardeñan luostarissa ja saamme nauttia Cantar de Mio Cidin kohtausten dramatisoinneista. Ennen paluuta Madridiin kiertelemme vielä Burgosin vanhaa keskustaa ja osa vierailee Burgosin katedraalissa, jonka groteski mahtailevuus osoittautuu olevan liikaa luterilaiseen vaatimattomuuteen tottuneille suomalaisille. Juna-asemalla loistava kuljettajamme Orlando neuvottelee meille käsittämättömän 70% alennuksen junalippujen hintoihin. Kukaan meistä ei oikein pysy kärryillä siitä mitä lipunmyynnissä tapahtuu, mutta miehen omien sanojen mukaan baskisyntyperästä mainitseminen laittoi vipinää virkailijoihin. Junamatkalla Burgosista Madridiin ilahdutamme kanssamatkustajia lukemalla kuorossa Berceoa, kuten olemme Santo Domingo de Silosissa viettäminämme iltoina tottuneet tekemään. Perjantaina Madridiin palattuamme vierailemme Suomen Madridin instituutissa (Instituto Iberoamericano de Finlandia), jonka entinen johtaja professorimme ja matkaoppaamme Timo Riiho on. Nykyinen johtaja Auli Leskinen esittelee meille kulttuuri-instituutin historiaa ja toimintaa. Vierailun myötä opintomatkan virallinen osuus päättyy ja ryhmän jäsenet hajaantuvat kukin tahoilleen Peruun vaihtoon, Valencian auringon alle ja Toledoon Don Quijoten jalanjälkiä seuraten. Lyhyet yöt ja useimmiten vähintään kaksitoistatuntiset päivät ovat vieneet veronsa, mutta päällimmäisenä tunnelmana matkasta on silti jäänyt aidosti oppimisesta ja oivalluksista syntynyt innostus, kun kielihistorian peruskurssilta tutut, mutta etäiseksi jääneet henkilöt ja tapahtumat ovat heränneet henkiin tämän unohtumattoman matkan myötä. Tällaista oppimista ei yliopiston penkillä koeta. Koko matkaseurueen puolesta opastamme Timo Riihoa kiittäen, Jenna Sorjonen Setentan puheenjohtaja 6 7

Vieraalla maalla - entre dos culturas halusin muutosta elämääni, hän ehdotti, että tulisin Suomeen. Hän tarjosi minulle työtä ja minulla oli myös mahdollisuus opiskella maisteriksi täällä. Lídia: Kaikki kääntäjäopiskelijat lähtevät vaihtoon. Valitsin Suomen, koska täällä voi opiskella englanniksi ja koska halusin johonkin erilaiseen paikkaan. Haastattelut: Annu Ituarte, Iiris Rennicke & Taru Adler Meksikolainen, espanjalainen ja brasilialainen muuttivat Suomeen ja kertoivat meille tarinansa vieraasta maasta vastaamalla kymmeneen kysymykseen. Mistä olet kotoisin? Milloin tulit Suomeen ja miten pitkään aiot asua täällä? Dayla Pequeño: Olen Monterreystä Meksikosta. Saavuin Suomeen 27.2.2008 olen siis ollut maassa melkein jo viisi vuotta, vaikka olen koko ajan sanonut, etten aio viipyä pitkään. Jään vielä ehkä vuodeksi, riippuen siitä, miten suunnitelmani toteutuvat. Lídia Polo García: Olen Espanjasta Barcelonan läheltä, Igualada -nimisestä kaupungista. Aion olla Suomessa yhteensä kymmenen kuukautta. Diego Barros: Olen Brasiliasta, Olindan kaupungista. Tulin Suomeen tammikuussa 2011 ja aion asua täällä vielä ainakin kolme vuotta. Miksi juuri Suomeen? Dayla: Se oli yksi vaihtoehto, en niinkään halunnut nimenomaan Suomeen. Tuttuni ja entinen esimieheni muutti tänne ja kun minä Diego: Koska tyttöystäväni on suomalainen. Tutustuimme Lissabonissa, sitten olimme neljä kuukautta etäsuhteessa ja lopulta minä tulin tänne! Mihin käytät päiväsi? Dayla: Olen veroasiantuntija. Suomeen tultuani työskentelin ensin Deloittella, ja kaksi ja puoli vuotta myöhemmin vaihdoin KPMG:lle, jossa olen ollut jo kaksi vuotta. Lídia: Olen vaihto-opiskelija Helsingin yliopistossa. Täällä opiskelen sitä, mitä yliopisto antaa minun opiskella, sekalaisia kursseja. Diego: Olen kulttuurintuottaja ja teatterialan opiskelija. Päivisin työskentelen taidegalleriassa Kampissa, luen graduuni liittyviä artikkeleita, kirjoitan, puhun kaikenlaisten ihmisten kanssa ja sen sellaista. Haluaisin aloittaa joogan uudelleen, mutta tällä hetkellä minulla ei ole aikaa. Mikä on lempisanasi tai sanontasi suomen kielessä? Dayla: Keskiviikko, koska se on vähän omituinen, mutta myös looginen ja kuvaa hyvin sitä mitä on (viikon keskikohta), ja siinä on kiva rytmi. Pidän myös sanasta ympäri, koska minusta se kuulostaa juuri siltä asialta, johon se viittaa. Myös Mitä tapahtuu? on kiva. Lídia: Se, mitä me erasmukset aina sanomme: kippis. Diego: Tykkään paljon ilmaisusta eiks niin?!! Tykkään myös käyttää konditionaalia kun ajattelen ääneen, teen niin portugaliksikin! Mikä on omituisinta, mihin olet Suomessa törmännyt? Dayla: Omituisia tapauksia on ollut paljon, mutta yksi ikimuistoisimmista oli se, kun kerran helmikuussa, kylmänä ja lumisena päivänä näin parvekkeella vauvan vaunuissa nukkumassa! Säikähdin! En ymmärrä myöskään sitä, kun saunotaan ja sitten mennään hankeen pyörimään tai avantoon. Sekin on vähän omituista, kun ihmiset tulevat, yleensä humalapäissään, juttelemaan ja flirttailemaan. He sanovat outoja asioita kuten Halaa minua, täällä ei kukaan halaa minua. Julkisia kiintymyksen osoituksia ei juuri näe, toisin kuin Meksikossa, missä on normaalia 8 9 Lídia

halata ystäviä ihan vain halaamisen ilosta. Täällä ollaan paljon pidättyväisempiä. Lídia: Siinä on hirveä ristiriita, miten suomalaiset voivat saunoa alasti kaikkien kanssa ilman häpeää ja toisaalta miten punastutaan, jos koskettaa toista ystävällisesti olkapäähän. Se, ettei voi koskettaa, on outoa. Muut erot ovat jotenkin loogisempia. Diego: Rautatientorin ympäristö noin kahden aikaan aamuyöstä. Entä samanlaisinta kotimaasi ja Suomen välillä? meillä ei Monterreyssä ole. Tulen kaipaamaan maisemia: järviä, kevään ja kesän vihreyttä ja ystäviä. Lídia: Mahtavia opiskelijaetuja ja Aleksandriaa, vaikka oma yliopistoni on yksi Espanjan parhaita, ei siellä ole samanlaisia etuja. Tulen kaipaamaan myös ihmisiä, joihin olen tutustunut täällä sekä sitä, että puistot ja metsät ovat lähellä kotia. Diego: Luontoa, kevättä kaikkine väreineen, turvallisuutta ja rehellisyyttä. Mitä muuttaisit Suomessa? Lídia: Kerron hyviä asioita, esimerkiksi miten valtio auttaa opiskelijoita. Vierailin suomalaisessa koulussa, ja vaikutuin näkemästäni. Täällä kaikki saavat opiskella ja oppia omaan tahtiinsa. Läksyjen määrä on paljon pienempi kuin Espanjassa eikä opettajaa tarvitse pelätä. Diego: Että Suomi on neljä eri maata vuodenaikojen mukaan, että on hienoa, että maisema muuttuu koko ajan ja että jokaisella vuodenaikaan kuuluu omat erityiset puuhansa. Että kylmyys on psykologista ja että hyvät ystävät lämmittävät minkä tahansa ilmaston. Dayla: Haha, no, molemmissa myydään pizzaa... Luulen, että eroja on enemmän kuin samankaltaisuuksia. Globalisaation aiheuttamia yhteneväisyyksiä toki on, mutta tavat ovat hyvin erilaisia. Joulunvietto on kyllä samankaltaista: perhe kokoontuu, syödään yhdessä. Joulu on tärkeä juhla molemmissa maissa. Mutta kysymys on vaikea! No, yhdistävä tekijä on ainakin se, että pidän molemmista kovasti! Lídia: Olemme hyvin erilaisia. Ehkä se on samaa, mitä Espanjassa sanotaan katalaaneista ja mitä pohjoisen väestä yleensä sanotaan - että olemme vähän kylmiä. Diego: Juuri nyt ei tule mitään piilevää yhteyttä mieleen Brasilian ja Suomen välillä. Oikeastaan ajattelen, että se, mikä voisi yhdistää nämä kaksi kulttuuria, yleisellä tasolla, ovat juuri niiden keskinäiset erot. Se mitä yhdessä maassa on, toisessa ei ole - molemmat voisivat oppia paljon toisiltaan. Mitä sinun tulee ikävä Suomesta? Dayla: Ainakin puhdasta ilmaa, ja sitä kuinka esimerkiksi talvella ilma tuoksuu erilaiselta. Pidän myös vuodenaikojen vaihtelusta, jota Dayla: Ennen kaikkea muuttaisin sen, miten jotkut ihmiset näkevät ulkomaalaiset. Ymmärrän, että täällä on maahanmuuttajia, jotka elävät valtion tuilla, mutta eivät kaikki meistä tee niin. Olisi hienoa, että ulkomaalaisten tuomaa työpanosta voitaisiin arvostaa ja pitää hyvänä asiana. Ja että ymmärrettäisiin, että monet meistä ovat täällä koska me pidämme Suomesta, emmekä siksi, että meidän olisi pakko. Diego Dayla Lídia: En muuttaisi mitään, olen tyytyväinen täällä. Espanjassa sanotaan, että maassa maan tavalla. Mutta ehkä kalliita hintoja voisi alentaa. Diego: Pikkiriikkisen enemmän solidaarisuutta ja silmiin katsomista ei tekisi kenellekään pahaa. Mitä kerrot Suomesta kotona? Dayla: Kerron, että Joulupukki asuu täällä. Kerron myös, millaista on tehdä töitä täällä, miten erilaista se on kuin Meksikossa. Kerron julkisesta liikenteestä ja siitä miten yöllä voi kävellä kaduilla turvallisesti. Kerron kylmästä, millaista on olla ulkona -27 asteessa. Että kylmästä huolimatta voi ja pitää mennä ulos, koska jos pysyy vain kotona, masentuu. Kerron myös kesästä, kun aurinko laskee hyvin myöhään ja pimeyttä ei ole melkein ollenkaan. Siis asioita, joita Meksikossa ei voi kokea, eivätkä ihmiset siksi tiedä millaista se on. Omassa elämässäni haluan yrittää yhdistää molempien maiden parhaat puolet ja panna ne käytäntöön. Kerro selviytymisvinkkisi Suomeen muuttavalle. Dayla: Sanoisin, että nauttikaa. Yrittäisin olla säikyttämättä ihmisiä. Että näkisivät itse, miten asiat ovat: on tosi hyviä asioita, ja sitten huonompia, niin kuin joka paikassa. Kehottaisin pitämään mielen avoimena ja asenteen positiivisena. Sanoisin myös että sen, joka tulee tänne, täytyy sopeutua paikalliseen meininkiin eikä odottaa, että paikalliset käyttäytyisivät hänen toivomallaan tavalla. Lídia: Sanoisin vain, että Helsinki ei ole yhtään tylsä, kunhan vain omistaa lämpimän takin. Opiskelijoille sanoisin, että unohtakaa ennakkoluulot ja kylmyys, koska täällä meitä kohdellaan hyvin. Diego: Tiedä, mitä haluat tai voit tehdä maassa (se, että haluaa olla rakkaansa kanssa ei riitä!), opi kieli, ole kärsivällinen, kuuntele enemmän kuin puhut ja ole hiljaa oikealla hetkellä, pyydä anteeksi, kiitä ja toivota hauskaa päivää kaikille. 10 11

Aavekääntäjistä Sanat: Taru Adler Av-kääntäjien mitta täyttyi Sanat: Hanna Gorschelnik Käännösalan asiantuntijat KAJ Ruututekstit ovat suomalaisille rakkaita. Olisivatpa niiden tekijätkin. AV-kääntäminen ja tekstitysten tekeminen on nykyajan käsityöammatti, jossa vierasmaalainen ohjelma käännetään kielelle, jota kotimainen yleisö ymmärtää. Ohjelmassa kuuluva puhe ja muu kielellinen informaatio tiivistetäänn kerralla ruudussa näkyviksi, vähän yli kolmenkymmenen merkin pituisiksi ruututeksteiksi, jotka sopivat saumattomasti yhteen ruudun kuvan ja äänen kanssa. Ne välittävät samalla kunkin repliikin olennaisen ajatuksen, parhaimmillaan mukaillen lausujansa yksilöllistä puhetyyliä. Lopuksi nämä tiivistetyt ajatukset ajastetaan kuvaan, synkroniassa puheen rytmin ja yleisön lukunopeuden kanssa. Kaikki tämä tehdään käsin. Hiljaa ja himmeästi, vähän niin kuin aaveet. Vai haluammeko, että tekstit, joita me suomalaiset eniten luemme, syntyvät ammattilaisten osaavissa käsissä, niin, että lopputuote on laadukas ja kuluttajat voivat arvostaa sitä ja sen tekijää? Läpikulkualalla ei ole mestareita - heitä voi syntyä vain pitkän työn ja harjoituksen tuloksena. Ehkä seuraavaa eskovertasta ei koskaan tule, jos alan työehdot eivät muutu. Kieltenopiskelijat, pistetään BTI ja muut nyrkkipajat kääntäjien palkkoja polkevat puljut boikottiin! Joukossa on voimaa. Nyt meneillään olevassa työtaistelussa ei ole kyse vain nykyisten AV-kääntäjien palkkioista, vaan koko alan tulevaisuudesta. Av-käännösalalla on käynnissä harvinainen työtaistelu. Käännösalan asiantuntijat KAJ, Akavan Erityisalat ja Journalistiliitto asettivat 20. marraskuuta 2012 av-käännöksiä toimittavan Broadcast Text International Oy:n ylityökieltoon ja hakusaartoon. Tytäryhtiö BTI International asetettiin hakusaartoon. Työtaistelu käännösalalla on ennen näkemätöntä. Koskaan aikaisemmin eivät kääntäjät ole nousseet työnantajansa ja toimeksiantajansa sanelemia ehtoja vastaan. Hakusaarrossa kääntäjiä kehotetaan olemaan hakematta Broadcast Text Internationalin ja sen tytäryhtiön palvelukseen. Ylityökiellolla halutaan estää ylityön teettäminen, jolla liittojen mukaan on jo korvattu BTI Internationalista irtisanoutuneiden 101 kääntäjän työtä. Broadcast Text Internationalin vastaperustetulle tytäryhtiölle BTI Internationalille. MTV Median kääntäjät, reilut sata pääasiassa työsuhteista freelanceria siirrettiin uuteen yritykseen vanhoina työntekijöinä, mutta epätietoisina tulevasta. Tuossa vaiheessa kääntäjiä suojasi vielä vanha Yhtyneet-työehtosopimus, joka takasi av-kääntäjille rauhan tehdä työtä huolella kohtuullista ansiota vastaan. Sopimus kuitenkin päättyy keväällä 2013. Kääntäjät ennakoivat, että yritys ei jatkaisi työehtosopimusta eikä myöskään liittyisi alalle laadittuun av-käännöstoimistojen työehtosopimukseen. BTI International ei hälventänyt näitä epäilyksiä lokakuussa, eikä silloin myöskään tarttunut kääntäjiä edustavien liittojen neuvottelukutsuihin. Onnistunut tekstitys vaatii ammattitaitoa. Haluammeko, että AV-kääntäminen on ala, jolle tullaan rakkaudesta ruututeksteihin ja television viihdemaailmaan, kärsitään hetken hiljaa huonoakin huonompien palkkojen kalvamana ja poistutaan sitten nopeasti jälkiä jättämättä? Seuraavassa artikkelissa Käännösalan asiantuntijat Ry:n toiminnanjohtaja Hanna Gorschelnik pureutuu av-kääntäjien työtaistelun yksityiskohtiin. Työtaistelu ammatin tulevaisuuden puolesta Av-kääntäjät auraavat nyt tietä umpihankeen. Kaikki alkoi siitä, kun MTV Media myi viime lokakuun alusta käännöstoimintonsa käännösalalla kyseenalaista mainetta keränneen Liikkeenluovutuksen yhteydessä, josta MTV Median tapauksessa on kyse, työntekijöillä on kuukauden verran aikaa päättää jatkavatko he uuden yrityksen palveluksessa vai lähtevätkö he muualle. MTV Median myymistä 110 kääntäjästä 101 lähti. He pelkäsivät ennen kaikkea oman ammattinsa tulevaisuuden puolesta. Jos 12 13

kääntäjälle ei anneta mahdollisuutta tehdä työtään kunnolla, sitä ei ole mieltä tehdä lainkaan. Eniten hiertää näennäisyrittäjyys vailla kunnon ansioita Broadcast Text International on tähän asti maksanut palkkiota, joka yhdistettynä tiukkaan työtahtiin on tuonut kääntäjälle parhaimmillaankin kolmanneksen Yhtyneet-sopimuksen takaamasta palkkiotasosta. Laskennallisesti vanha työehtosopimus mahdollisti jopa noin 3500 euron kuukausiansion nopealle ja kokeneelle freekääntäjälle, kun taas Broadcast Text Internationalin taksoilla samantasoisen kääntäjän ansio on jäänyt vain 1200 euroon. Etenkin aloittelijalla minimitoimeentulon saavuttaminen on edellyttänyt jopa 10-tuntisia työpäiviä, jopa viikonloppuisin. Alle kahden tonnin tulotasolla ei käytännössä elä ns. aikuisen elämää: ei omistusasuntoa, ei ravintolailtoja, ei ulkomaanmatkoja, ei autoa, vaan tarjousruokaa ja kirpputorihankintoja, halpoja harrastuksia lapsilles ja pieni eläke jos nyt näistä asioista välittää. BTI Internationalin tarjouksissa kääntäjille hiertää myös se, että kääntäjien kaikki luovutettavissa olevat tekijänoikeudet viedään peruuttamattomasti ilman erillistä korvausta. Näin toimisto voi myydä kääntäjän työtä loputtomiin, kerätä voitot itselleen ja jättää kääntäjä nuolemaan näppejään. Kääntäjät vastustavat ennen kaikkea sitä, että heidän oletetaan ryhtyvän yrittäjiksi. Ongelma vaivaa koko käännösalaa, mutta erityisen kärjistynyt se on av-käännösalalla. MTV Medialla suuri osa kääntäjistä toimi työsuhteisina freelancereina, mutta BTI Internationalin emoyrityksessä lähes kaikki kääntäjät on painostettu itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi, joiden palkkojen sosiaalikuluista tai työeläkemaksuista toimeksiantajan ei tarvitse huolehtia. Nämä kääntäjän pitää siis itse kustantaa pienestä palkkiostaan. Lisäksi tytäryrityksessäkin kaikkien freesopimuksella työskentelevien pitäisi suostua vaihteleviin palkkioihin sen mukaan, minkä asiakkaan töitä toimistolle tehdään. Irtisanoutuneet kääntäjät pelkäsivät, että heistäkin tulisi alihankkijoita, joille BTI International voisi siirtää yrittämisen riskit. Kääntäjän olisi siis hyvinä päivinä tehtävä niin paljon lisätyötä, että kustantaa työllään itselleen esimerkiksi lomat ja sairauspäivät, kukaan muu kun niitä ei korvaa. Työtaisteluun ei mennä kevein perustein - Nykymenoon on kyllästynyt valtaosa Suomen runsaasta 300 av-kääntäjästä. Haluamme alalle reilut työehdot ja saman korvauksen samasta työstä, sanoo entinen MTV:n freekääntäjä Lauri Mäkelä, joka kuuluu viime syksynä irtisanoutuneisiin. Akavan Erikoisalojen työmarkkinalakimies Kari Eskola sanoo tilanteen kärjistyneen konkreettiseksi uhaksi koko ammattikunnalle: - Haluamme, että korkeasti koulutetut kääntäjät tekevät vaativaa työtään kestävältä pohjalta. Alan palkkojen polkeminen on saatava loppumaan. Liitot ja kääntäjät ovat koko ajan olleet valmiita neuvottelemaan asiallisista työehdoista, vastapuoli ei. Järjestäytyminen on kaiken perusta Av-kääntäjien liikehdintä on tässä laajuudessa ennen näkemätöntä. Merkittävää asiassa on se, että kapina on lähtenyt kääntäjistä itsestään eikä liitoista ylhäältä käsin. Silti, kuten kääntäjät ovat itsekin todenneet, järjestäytyminen on kaiken perusta, kun yritetään luoda yhteisiä ja pysyviä työehtoja. Yksittäinen kääntäjä on heikoilla yrityksen kanssa neuvotellessaan. Yhteen kokoontumalla alan epäkohdista päästään puhumaan yhdessä, ja tässä av-kääntäjien oma aktiivisuus ja verkostoituminen ovat olleet moottorina. Ammattiliitot ovat vahvoja neuvotteluosapuolia, jos kääntäjät ovat järjestäytyneet niiden taakse. Liitot antavat jäsenilleen työmarkkinatuntemuksensa ja lakiosaamisensa, mutta myös mahdollisen työttömyysturvan. Nyt liikkeellä oleva voima on merkittävä myös siksi, että se määrittää käännösalan tulevan suunnan Suomessa. Av-kääntäjät antavat nyt myös muiden alojen kääntäjille ja tulkeille mahdollisuuden kyseenalaistaa käännösalan toimintatavat. Liikehdintää seurataan tiiviisti myös muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa. Voisiko olla niin, että tulevaisuudessa käännöstoimistot ja kääntäjä-alihankkijat olisivat tasaarvoisemmassa neuvotteluasemassa? Voisiko av-kääntäjien paljon julkisuutta saanut asia herättää asiakasyritykset huomaan hinnan ja laadun väliseen suhteen ja että kääntäminen ei ole halpaa työtä? Älä tyydy orjatyösopimukseen Tätä kirjoitettaessa hakusaarto ja ylityökielto jatkuvat edelleen. Erilaiset toimistot rekrytoivat kiivaasti tekijöitä MTV Median kanaville päätyville käännöksille, mutta juuri nyt ei opiskelijankaan pidä rekrytoitua av-kääntäjäksi heikoin ehdoin. Suostumalla polkupalkkioihin ja epäterveeseen työtahtiin tekee suurimman karhunpalveluksen itselleen. Jos opiskeluaikanaan suostuu mitättömään korvaukseen, on käytännössä ilmoittanut voivansa myydä osaamistaan alihintaan jatkossakin. Opiskelijoidenkin on kieltäydyttävä hyväksikäytöstä: jos näin ei tehdä kollektiivisesti, av-käännösalasta muodostuu läpikulkuala, jossa käydään kokeilemassa kivaa työtä ja edetään muutaman vuoden sisään ns. oikeisiin töihin, joista voi saada oikeaa palkkaa. Liitot ovat keskustelleet av-käännöstoimistojen työehtosopimuksesta alan toisen toimijan SDI Median kanssa. Pre-Text Oy on allekirjoittanut jo aiemmin av-käännösalalle laaditun työehtosopimuksen, joka on voimassa syyskuun 2013 loppuun. Ylen kanssa on voimassa Yhtyneet-sopimus, jonka jatkosta neuvotellaan tänä vuonna. Liittojen tavoitteena on saada alalle yksi kattava työehtosopimus ja katkaista av-käännösalan ja koko käännösalan kurjistumiskehitys. 14 15

Monterrey & Guadalajara, Meksiko Sanat: Annu Ituarte seinän toiselle puolelle vuokraisäntäperheen luo pelaamaan kuubalaista dominoa. Kun hieman ennen puoltayötä vihdoin uskaltaudumme koputtamaan oveen, ehdimme vielä hyvin mukaan peliin ja syömään jostain kasapäin kannettuja tacoja,gorditoja ja muita antojitosherkkuja. Esta es tu casa. Guadalajara, mariachien synnyinsija Syyslukukauden lähestyessä loppuaan päätän jäädä opiskelijavaihtoon vielä kevääksikin. Minä ja kaksi muuta suomalaista päätämme lisäksi vaihtaa kampusta, koska se on Tec de Monterrey -korkeakoulun puitteissa mahdollista. Kaksi kokemusta yhden hinnalla, jatkostipendihakemukset onnistuvat etänä. Kolmeviikkoisen Meksikon-turneen jälkeen koittaa paluu arkeen uudessa kaupungissa. Guadalajara on Meksikon toiseksi suurin kaupunki, jonka suuruutta ei kuitenkaan hahmota muuten kuin pitkillä bussimatkoilla halki lähiöiden. Meksikolaiseen tyyliin suurin osa taloista on matalia. Kolonialistinen keskusta on samannäköinen kuin lukemattomat muut meksikolaisten kaupunkien keskustat kirkkoineen, aukioineen, puistoineen, kengänkiillottajineen ja ilmapallomyyjineen. Guadalajaraa muistellessa heti seuraavaksi tulee mieleen ruoka: pozole, tortas ahogadas, birria. Edullista, hyvää ja paljon. Puoli viideltä aamuyöllä, pitkän baari-illan jälkeen mikään ruoka ei luultavasti ikinä ole maistunut yhtä taivaalliselta kuin La Cabañan tacot, limellä, kotitekoisilla salsoilla ja sipuli- ja korianterisilpulla höystettynä, totta kai. Jaliscon osavaltio on turistien suosiossa : kivenheiton päässä on Tequilan kylä ja muita pieniä ja viehättäviä kyläpahasia, vähän kau- Kesällä 2004 lähdin Suomesta Amsterdamin ja Houstonin kautta opiskelijavaihtoon maahan, josta tiesin vähän, kaupunkiin josta en tiennyt mitään. Meksiko kietoi pauloihinsa. Lähdin yhdeksi lukukaudeksi, mutta viivyinkin koko lukuvuoden. Lentokentältä ulos pimeään iltaan astuessani vastassa on lämmin ilma ja vuoret, joiden rinteillä tuikkii tuhansittain pieniä valoja. Jossain kaukana salamoi. Otamme taksin. Takapenkillä ei ole turvavöitä, taustapeilistä roikkuu rukousnauha ja jonkun pyhimyksen kuva cdlevyyn painettuna. Kiidämme leveillä, autioilla teillä kohti tuntematonta. Aluksi meksikolaisuus näkyy täällä taksikuski- en suojelupyhimysten lisäksi lähinnä siinä, että hampurilaisten väliin sullotaan tutumpien täytteiden lisäksi avokadoa ja jalapeñoa. Kaupungin laitamilla leveiden ajoväylien varsilla kohoaa isoja, moderneja ostoskeskuksia. Kaikkialle liikutaan autolla, syödään Chili sissä, Carl s Jr:ssa, Dairy Queenissa. Äkkivilkaisulla kaupunkia ei ehkä tunnistaisikaan meksikolaiseksi. Mutta kunhan pääsee kurkistamaan hiukan pintaa syvemmälle, meksikolaisuus paljastuu. Pimeän tultua syömme illallista niin kutsutussa epävirallisessa ravintolassa lähikorttelissa. Autokatokseen katettu ravintola on kirkkaasti valaistu ja muovikalusteilla sisustettu, mutta tunnelma on silti kaukana kalseasta. Eräänä perjantai-iltana kymmenen aikaan tulee kutsu Vuoret hallitsevat Monterreyn maisemaa Annu Ituarte 16 17

Annu Ituarte Monterreyn vihreitä takseja taustallaan kaupungin symboli Cerro de la silla, Satulavuori empana Tyynimeri ja esimerkiksi spring break -paikkana suosittu Puerto Vallarta. Monterrey ja Guadalajara ovat ulkoisesti tyystin erilaiset. Guadalajara todella näyttää meksikolaisemmalta. Siellä pesero-minibusseja ja isompia mutta yhtä lailla rähjäisiä ja edullisia busseja käytetään yleisesti, kun taas Monterreyssä keskiluokka ei käytä busseja. Monterreyssä mekin kävelemiseen ja joukkoliikenteeseen kasvaneet espoolaiset ajelimme kouluun taksilla joka päivä. Tapatíot eli guadalajaralaiset myös puhuvat eri tavalla kuin pohjoismeksikolaiset. On palkitsevaa huomata oman kielitaidon kehittyneen niin, että nuo pienet erot puheen nuotissa ja sanastossa sa huomaa. Poliittisista sanoituksistaan tunnetun rap-rockyhtyeen Molotovin konsertti isossa tehdashallissa mustiin pukeutuneen meksikolaisnuorison keskellä on kokemus. Aito Meksiko? Monterrey ja Guadalajara ovat päällepäin aivan erilaisia kaupunkeja. Heti pinnan alta paljastuu kuitenkin molemmista elämänmeno, joka loppujen lopuksi on samanlaista kaikissa meksikolaisissa kaupungeissa. Tavataan ystäviä ja perhettä ja nautitaan hyvästä ruoasta, jota on saatavilla joka kadunkulmasta, jos nälkä yllättää kesken kaupungilla kävelyn. Juhlat ovat isoja ja äänekkäitä, OPM on tuntematon käsite. Perhe on ykkönen. Meksikon löytää mistä tahansa, missä on meksikolaisia. Mariachit toivottivat vaihto-opiskelijat tervetulleiksi Guadalajaran kampukselle Annu Ituarte 18 19

Bubión, Espanja Sanat: Iitu Salo lehtiä ja muuta mediaa uskominen juhannuksen aikoihin. Eniten mökkiä muistuttava, mitä itselläni on koskaan ollut, on ollut juuri tämä noin kolmensadan asukkaan kyläpahanen 15 tunnin matkan päässä kotoa viidentoista siis parhaassa tapauksessa, joskus matkalla pitää viettää yö. Vaikka olenkin tottunut Stadin hälinään tai oikeastaan pidänkin siitä, on täältä pois pääseminen lempipuuhaani. Mutta miksi minä, joka tulen hulluksi, jos missään ei tapahdu mitään, hingun päästä tähän yhteen tiettyyn kylään, missä ei varmasti tapahdu koskaan mitään? Ehkä elämänmeno on yksinkertaisesti niin erilaista Andalusiassa kuin Helsingissä. Ei ole kiire, ei voi roikkua yötä päivää internetissä (yhteydet kun ovat vähän sitä sun tätä), ruoka on hyvää ja paikallisten lasten kasvua on hauska seurata. Joka kerta Bubiónissa käydessäni mietin, että mitä jos tämä onkin viimeinen kertani täällä. Tuijottelen bussin ikkunan läpi taaksejäävää laaksoa haikeasti ja ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa reissuani tänne; jotain, mitä tahansa tekosyytä palata. Ja onhan niitä ainakin toistaiseksi riittänyt. Täysi hiljaisuus. Kirpakat auringonsäteet kulkevat kuivassa vuoristoilmassa. Odottelen päivän viimeisen bussin ilmestymistä laaksoon. Päiväjärjestys on päivästä toiseen jokseenkin sama: nousen ylös, käyn lähteellä hörppäämässä raikasta vettä, kävelen mäen ylös naapurikylään saadakseni vähän tuoretta leipää. Katselen bussien kolme päivässä kumpaankin suuntaan tuloa ja menoa pitkin kiemuraisia vuoristoteitä. Aika tuntuu pysähtyneen täällä eteläespanjalaisella maaseudulla, mihin saatiin tiet rakennettua 1950-luvulla ja missä ihmiset yhä jakautuvat Francon kannattajiin ja vastustajiin. Ensimmäisen (2003) ja viimeisimmän (2010) visiittini välillä alue oli ehtinyt muuttua aika lailla. 2000-luvun alkupuoliskolla Espanjakin eli vielä jonkin sortin nousukautta, ja uusia rakennusprojekteja ilmestyi maisemaan kuin sieniä sateella keskeneräiset asuinrakennukset ja kauppakeskukset lisääntyivät eri puolilla maata, myös Alpujarran valkoisissa vuoristokylissä. Työttömyys lisääntyi, ihmisiä etenkin heitä, jotka eivät ole alueelta kotoisin muutti pois. Maisemat, vuorilta virtaava lähdevesi, jyrkät rinteet ja kylän näkyvimmät hahmot kuitenkin pysyivät. Papat istuvat yhä lähteellä, Juanito pyörittää tupakkakauppaa, Diegon vanhempi lapsi on edelleen pelottavan pieni ja ah-niinihastuttava Paco pelailee edelleen palloa kylän nuorempien poikien kanssa. Oletusarvonahan jokaisella suomalaisella on mökki järven rannalla, ainakin jos on iltapäivä- Hämyisä näkymä Bubiónista kohti Välimerta Tuula Vuori-Salo 20 21

Belo Horizonte, Brasilia Sanat: Iiris Rennicke Iiris Rennicke Pois não há lugar melhor que Beagá É com estas palavras que a dupla sertaneja César Menotti e Fabiano elogia a capital do estado brasileiro de Minas Gerais, Belo Horizonte. O apelido mais conhecido desta cidade de 2,5 milhões de habitantes é BH, ou Beagá, na boca dos locais. É o coração econômico e educacional de Minas Gerais: lá se encontra a Universidade Federal de Minas Gerais, uma das melhores do país. BH costuma ser criticado de ter pouca oferta cultural, mas é possível encontrar amplas oportunidades de atividades culturais e esportivas. Já que não tem mar, vamos pro bar! foi o anúncio de uma marca de cerveja brasileira destinado aos habitantes desta megalópole sem costa ou praias. Belo Horizonte tem a fama de ser a cidade brasileira com mais bares por habitante, e não há melhor maneira de aproveitar esta oferta do que o festival Comida de Buteco, iniciado em BH em 2000, com cada vez mais bares participantes. É um concurso em que os clientes podem votar pela melhor porção para acompanhar a cerveja gelada. O slogan turístico da cidade, Eu amo BH radicalmente, reflete as oportunidades de esporte radical nesta região montanhosa. Minas é famoso por seu café de alta qualidade e seus queijos saborosos. O melhor lugar para comprar estes produtos (ou melhor, qualquer produto imaginável) é o Mercado Central, cheio de cores e cheiros. Outra razão para gostar de BH é a proximidade da natureza: na cidade se encontram vários parques onde é possível observar, entre outros, capivaras e micos. A cidade serve também como ponto de partida para cidades históricas como Sabará e Ouro Preto, que ainda conservam a arquitetura setecentista da época colonial. Os últimos raios do sol caem numa favela belo-horizontina Mesmo com todas estas vantagens, os turistas ainda são poucos na cidade. Por isso, um estrangeiro ainda é objeto de curiosidade sincera e insaciável, e conversas com locais simpáticos estão garantidas. No entanto, as peculiaridades do dialeto local podem formar um obstáculo inicial para a interação: os mineiros têm o hábito de comer as sílabas. Um visitante tem que se preparar para responder às perguntas Ês ôns pás na Savás? ( Esse ônibus passa na Savassi? ) e Oncotô? ( Onde é que eu estou? ). Pode testar seus conhecimentos de mineirês também com as expressões muimió, é mêz, oiquió, doidimais, pondiôns e cadim (respostas em baixo). Respostas: muito melhor, é mesmo, olha aqui, olha, doido de mais, ponto de ônibus, um bocadinho. Outro fenômeno linguístico, o alçamento de vogais médias pretônicas, pelo qual mexerica passa a ser mixirica 22 23 Iiris Rennicke

Portugalin kaupunkien rappio Sanat: Janne Löppönen Iiris Rennicke Bingo - rapistuva rakennuskanta on akuutti ongelma myös Coimbrassa Deixa-me sonhar como um prédio em ruínas! huudahtaa erään Alexandre O Neillin runon puhuja. Runo on kirjoitettu Salazarin aikana, mutta se kuvaa aivan yhtä osuvasti Portugalin nykytilaa. Lisääntyneestä matkailusta huolimatta portugalilaiset kaupungit ovat uneliaita ja silminnähden rapistuneita. Suomen lähes steriilin siisteyden vastapainoksi minusta on viehättävää nähdä vanhoja kaupunkeja, joissa ajan jäljen myös annetaan näkyä. Jossain vaiheessa Lissabonissa asuessani aloin kuitenkin ihmetellä, miksi niin monesta rakennuksesta näkyy läpi tai miksi naapuritalon katolla kasvaa puita. Vuoden 2011 tietojen mukaan Lissabonissa on yli 11 000 huonokuntoista rakennusta. Noin 1100 on romahdusvaarassa, ja joistakin romahtaneista taloista on jo evakuoitu asukkaita. Lähes 5000 rakennusta on tyhjillään. Eniten rappeutuneita taloja on vanhassa keskustassa, kaupungin sydämessä. Suurimman osan rakennuksista omistaa yksityinen taho, mutta joukossa on myös satoja kaupungin kiinteistöjä. Portossa tilanne on silmämääräisesti arvioiden vieläkin synkempi. Mistä rauniotalojen määrä kertoo ja ketä tilanteesta on syyttäminen? Tärkein yksittäinen tekijä lienee lainsäädäntö, joka ei velvoita omistajaa pitämään kiinteistöä kunnossa. Muita syitä ovat ainakin byrokratia ja silkka ahneus. Kunnostushankkeet ( rehabilitação urbana ) etenevät hitaasti, ja purettujen talojen tilalle tehdään luksusasuntoja. Lisäksi viime vuosikymmenien kaupungistuminen on vaikuttanut suurten kaupunkien rakenteeseen. Nimenomaan Lissabonissa ja Portossa väestö keskittyy yhä enemmän esikaupunkeihin samalla, kun kaupunkien vanhat osat tyhjenevät. Entä ihmisten reaktiot? Kansalaistoiminta on Portugalissa laiskempaa kuin itänaapurissa, mutta kaikki eivät ole alistuneet vallitsevaan tilanteeseen. Näkyvimpiä esimerkkejä vastarinnasta ovat olleet talonvaltaukset. Syksyllä 2011 Portossa Fontinhan kaupunginosassa vallattiin hylätty koulurakennus, ja seuraavana keväänä Lissabonissa asuinrakennus lähellä Martim Monizin aukiota. Ehdin itse käydä viimeksi mainitussa talossa kerran ennen kuin poliisit häätivät valtaajat. Sinä iltana eräs suomalainen vaihto-opiskelija oli perustanut yläkertaan pop-up-ravintolan. Kaikki eivät hyväksy tämän kaltaista suoraa toimintaa, mutta ehkä on jo korkea aika, että joku ravistelee kaupunkeja unestaan. 24 25

Iiris Rennicke Taru Adler Rappioromantiikkaa rapistuvan kaupungin kujilla Fontinhan valtaajat häädettiin kaupunkilaisten tuesta huolimatta 26 27

Helsinki, Suomi Sanat: Iitu Salo Karoliina Pulkkinen Kun Helsinki oli hetkisen kaunis juhannuksena 2012 Nuorempana siis teini-ikäisenä haaveilin kovasti voivani jonain päivänä jättää kotikaupunkini taakseni ja lähteä suureen maailmaan, pois täältä. Täällä kun oli olevinaan niin tylsää, aina samat naamat kaikkialla, ei mitään missään. Liekö kyseessä ollut ikään kuuluva angsti vaiko jotain muuta, en ole varma. Halu paeta tästä kaupungista tai tarkemmin sanottuna maasta on kuitenkin yhä kova, ja itse asiassa suuri osa matkoistani Helsingin ulkopuolelle suuntautuu Vantaalle siis lentokentälle. Kaikesta huolimatta olen vihdoin tullut sinuiksi kotipitäjäni kanssa. Eteenpäin on menty? Viime vuosien aikana Helsinki on noussut maailmankartalle. Designpääkaupunkivuosi tuli - ja etenkin meni, yhä useampi turisti tuntuu löytävänsä tiensä tänne Pohjolaan, katumuotiaficionadot ympäri maailman ihmettelevät Hel-looksin sivuilla seikkailevia hahmoja ja kulttuuri- ja menotarjonta tuntuu kasvavan jatkuvasti. Ei sillä, että itse varsinaisesti käyttäisin hyväkseni tätä laajentunutta menokirjoa; sen sijaan olen aika ulkona kaupungin tapahtumista. Kaupungin paras tanssilattiahan löytyy Alinasta ja kuumin ruokapaikka on edelleen se kääpiökokoinen thaipaikka kotikulmilla. Kaikenlaista kehitystä on siis nähty, mutta en voi väittää kaiken olleen erityisen positiivista. Länsimainen trendi nimeltään gentrifikaatio on iskenyt kyntensä omaankin kaupunginosaani, Kallioon vuokrat ovat pilvissä ja ruokajonoja ja vastaanottokeskusta on vastustettu kovasti- kin. Ihmeellistä nimbyilyä itse olen aina kokenut Kallion paikaksi, missä voi olla sellainen kuin on ilman sen kummempaa lokerointia ja perääntuijottelua. Tämän päivän kalliolaislapsilla lienee jo kuitenkin varsin erilainen perhetausta kuin omilla koulukavereillani vuosituhannen vaihteessa. Joskus on minunkin kuitenkin otettava suurempi pesäero tähän kotoiseen minimetropoliin, nimittäin vaihtovuoden merkeissä. Paluu pienimmiltäkin ulkomaanreissuilta tänne on aina ollut vaikeahko, mutta odotan mielenkiinnolla sitä, missä valossa näen Helsingin ja Suomen ylipäänsä, kun vuoden jälkeen koittaa aika palata kotiin. Usein ne kotipuolen parhaat puolet ymmärtää vasta, kun on ottanut tarpeeksi etäisyyttä. Ennen etelään muuttoa on kuitenkin nautittava kesästä, siis Stadin kesästä ihmisineen, puistoineen, valoisine ja lämpimine öineen, rääkyvine lokkeineen ja kuselta löyhkäävine kujineen. Ne, ja pieni sade, tekevät oikean kesän ja Helsingin. 28 29

Lissabon runoissa Suomentanut: Janne Löppönen As Gaivotas-de-patasamarelas sobre Lisboa Tiago Patrício (1979-) Escolhem o voo mais favorável para responder à oscilação das marés e sobrenadar os espaços ocupados pelo eco litúrgico do trabalho Tratam os sítios como equinócios quando esperam no cais pelas colunas e pela tainha a saltar dos barcos que eclodem no lastro do vento Keltajalkalokit Lissabonin yllä Ne valitsevat suotuisimman lentoreitin luoviakseen vuorovetten vaihtelussa ja uidakseen yli tilojen joissa kaikuu työnteon liturgia Paikat ovat niille päiväntasauksia kun ne odottavat laiturilla pylväitä ja mulloja jotka hyppäävät tuulen pohjalle puhkeavista veneistä E à noite, as gaivotas-de-patas-amarelas tão soberanamente livres seduzem as colinas no bico e transgridem o nome limpo da cidade Ja yöllä keltajalkalokit kuninkaallisen vapaina viettelevät kukkuloita nokallaan ja tahraavat kaupungin puhtaan nimen Grasnam e afrontam os sítios nasalados e fazem perguntas inconvenientes excedem todos os lugares admitidos e insultam as pedras na imobilidade Raakkuen ne uhmaavat nasaalisointisia paikkoja ja tekevät kiusallisia kysymyksiä menevät kiellettyihin paikkoihin ja pilkkaavat kivien liikkumattomuutta Discorrem pelos telhados suspeitos e lançam gargalhadas como assobios baralham as fases das ruas enquanto aceitam convites como promessas Vaaroista välittämättä ne juttelevat katoilla ja nauraa räkättävät kuin viheltäen ne vääntävät kadut mutkalle ja ottavat kutsut lupauksina vastaan Karoliina Pulkkinen E a cidade demora a recompor-se a tentar encontrar respostas sensatas para a rápida devastação por debaixo das patas das gaivotas descomprometidas Ja kaupungilta kestää toipua löytää järkevä selitys äkilliselle hävitykselle tinkimättömien lokkien jalkojen alla 30 31

Àlvaro de Campos [Fernando Pessoan (1888 1935) heteronyymi] Lisboa Alberto d Oliveira (1873-1940) Lissabon Lisboa com suas casas Lissabon De várias cores, värikkäinen taloneen, Lisboa com suas casas Lissabon De várias cores, värikkäinen taloineen, Lisboa com suas casas Lissabon De várias cores... värikkäine taloineen... À força de diferente, isto é monótono. Vaihtelevaa, ja siksi yksitoikkoista, Como à força de sentir, fico só a pensar. aivan kuten tunteet saavat minut vain ajattelemaan. Se, de noite, deitado mas desperto, Kun makaan yöllä valveilla Na lucidez inútil de não poder dormir, unettomuuden hyödyttömässä selkeydessä, Quero imaginar qualquer coisa tahdon kuvitella jotakin E surge sempre outra (porque há sono, mutta mieleen nouseekin aina jotain muuta E, porque há sono, um bocado de sonho), (koska olen unelias, ja siksi unelmoiva). Quero alongar a vista com que imagino Tahdon laajentaa kuvitelmaani Por grandes palmares fantásticos. suuriin ihmeellisiin palmulehtoihin, Mas não vejo mais, mutta näenkin, Contra uma espécie de lado de dentro de pálpebras, kuin silmäluomien sisäpuolelle heijastuneena, Que Lisboa com suas casas pelkästään Lissabonin De várias cores. värikkäine taloineen. Ó Cidade da Luz! Perpétua fonte De tão nítida e virgem claridade, Que parece ilusão, sendo verdade, Que o sol aqui feneça e não desponte... Embandeira-se em chamas o horizonte: Um fulgor áureo e róseo tudo invade: São mil os panoramas da Cidade, Surge um novo mirante em cada monte. Ó Luz ocidental, mais que a do Oriente Leve, esmaltada, pura e transparente, Claro azulejo, madrugada infinda! E és, ao sol que te exalta e te coroa, Loira, morena, multicor Lisboa! Tão pagã, tão cristã, tão moira ainda... Oi valon kaupunki! Niin neitseellinen kirkkaus sinusta alati loistaa, että vaikea on uskoa tätä paikaksi jonne aurinko päättää kiertonsa. Liekit lepattavat taivaanrannassa: kaikki peittyy kultaan ja ruusunpunaan: kaupungin jokaiselta kukkulalta uusi näkymä aukeaa. Oi lännen valo, idän valoa pehmeämpi, puhtaampi ja kuulaampi, kirkas azulejo, päättymätön aamunkoi! Ja auringon valossa, joka sinut kruunaa vaalea, tumma, kirjava Lissabon, olet yhä pakana, kristitty ja mauri... Sorrio, porque, aqui, deitado, é outra coisa. À força de monótono, é diferente. E, à força de ser eu, durmo e esqueço que existo. Hymyilen, koska tässä makuulla kaikki on erilaista. Yksitoikkoista, ja siksi vaihtelevaa. Ja koska minä olen minä, nukahdan ja unohdan olemassaoloni. Fica só, sem mim, que esqueci porque durmo, Lisboa com suas casas De várias cores. Ilman minua, joka nukahdin ja unohdin itseni, jäljelle jää vain Lissabon värikkäine taloineen. 32 33

Narcocorridot huumeparoniralleja Meksikosta Sanat: Annu Ituarte Corrido-lauluperinne syntyi Meksikon vallankumouksen kuohuissa 1910-luvulla. Corridoissa on tahtilajina polkka ja hallitsevana instrumenttina harmonikka. Laulujen sanoitukset kertovat vallankumoustaistelijoista, joita kansa ymmärrettävästi ihannoi. Narcocorridot, joiden ihailun kohde vaikuttaa erikoisemmalta, syntyivät 1980-luvulla corridojen jalanjäljissä, niihin aikoihin kun laajamittainen huumebisnes alkoi Meksikossa. Ne nousivat suureen suosioon vuosisadan lopulla. Huumepomoja ihaillaan, koska he ovat usein köyhyydestä omin avuin nousseita tavallisia ihmisiä, joiden hämäräbisnekset ovat luoneet paljon työpaikkoja huono-osaisille kansalaisille. Bisneksen laittomuus on sivuseikka, ja ehkä jossain määrin jopa positiivista, koska sen kautta toimitaan konkreettisesti korruptoitunutta virkavaltaa vastaan. Narcocorridot kertovat tunnettujen huumepomojen elämäntarinoita, jotka yltävät usein telenoveloiden veroisiin juonenkäänteisiin. Joskus laulujen päähenkilöinä on myös negocion ravintoketjun alempien kerrosten toimijoita, esimerkiksi maanviljelijöitä, jotka ovat korvanneet maissin marihuanalla pelloillaan ja moninkertaistaneet näin tulonsa. Myös korruptoituneet poliisit esiintyvät kappaleissa, pahiksen roolissa. 2000-luvulla muutama narcocorrido-muusikko on murhattu, mutta on epäselvää, liittyvätkö murhat heidän esittämäänsä musiikkiin, vai ovatko he kenties olleet muutenkin sekaantuneet huumebisnekseen. Wikipedian englanninkielinen artikkeli en.wikipedia.org/wiki/narcocorrido kertoo aiheesta melko kattavasti ja sisältää myös pitkän listan linkkejä muihin lähteisiin. Spotifystä ja Youtubesta löytyy esimerkiksi Los Tigres del Norten tuotantoa, kuuluisin kappale lienee Contrabando y Traición. Narcocorrido käytännössä Yhdessä narcocorridon säkeistössä on kuusi säettä, ja jokainen säe muodostuu kahdeksasta tavusta. Useimmiten parillisissa säkeistöissä on loppusointu. Vinkki! Narcocorrido-karaoke: etsi Spotifystä levy Las Pistas Para Que Cantes Los Éxitos de Los Tigres del Norte, laita levyltä soimaan vaikkapa tässä jutussa mainittu Contrabando y Traición ja laula mukana näillä sanoilla! Volvo-Markkanen Erikoisesta perheestä tuli lahjakas poika tuo Tee mitä haluat aina kunhan eivät saa kiinni sua Elämänohjeet vanhempien oli arveluttavat nuo Ei yliopisto ollut tähtäimessä sankarin tän Ei tullut professoria poiketen tahdosta isän Valtaapitäviä vastaan kävi kapinaan sitten hän Päätti alkaa ryöstöhommiin kielineromme Markkanen Murtovarmaksi sanotun Volvon ratsukseen kaapaten ryösti pankin ja toisenkin Alkoi matkata maineeseen Ryöstöpaikalta terveiset lähetti virkavallalle Poliisilta kyselemään tuli myöhemmin paikalle Satoi sympatiaa paljon tuolle lainsuojattomalle Rikostoverinsa kanssa ryösteli pitkin Pohjolaa Saaliit heti tuhlasivat, aamiaiseksi samppanjaa Pidätettiin ja karkasi Markkanen aina uudestaan Lopulta Volvo kiinni jäi ja vankilaan passitettiin Kiven sisässä perehtyi matematiikkaan ja kieliin Nyt kaitaa polkua tallaa mutta ei jää unohduksiin Seuraavalla sivulla esitetty esimerkki-corrido ei ole varsinaisesti narcocorrido, koska aihe ei sellaisenaan aivan käänny Suomen oloihin. Meilläkin täällä Pohjolan perukoilla on kuitenkin omat kuuluisat ja jopa ihaillut rikollisemme, joita voi käyttää havainnollistamaan corridojen ideaa. Valitsimme tähän tarkoitukseen entisen pankkirosvon Matti Volvo Markkasen, jonka nimi lienee tuttu monelle lukijalle. 34 35

Como Portugal vai poupar milhares de milhões de euros? Taru Adler Miten Portugali säästää miljardeja euroja? Ideointi: Taru Adler Toteutus: Janne Löppönen & Christa Örn Eikö herralla olisi yhtä lanttia? Säästöpossuun ovat päätyneet veronkorotukset, palkkatason alentaminen, rautateiden yksityistäminen, sosiaaliturvan leikkaaminen, lukukausimaksujen nostaminen, veden ja energian yksityistäminen... Setenta ry 2013 36