Vähän Tavallista Isompi Sinssi 4/2006 Tässä numerossa: -Jouluarvoitus -Abi-päivät -Möykkäwaunut -Piparkakkutalo -Senssi-Sinssi -Tyttöjen ilta pojille -TosiSaalistaja testaa -Sähköpäivät -Kestosuojat haalareihin
Päätoim. viim.ylim. huom. No niin, viimeistä viedään... Kahdeksan lehteä saa riittää minulle (ainakin tältä erää). Monenlaista juttua on tullut tähänkin lehteen taitettua ja vielä monenlaisempaa, kun laskee yhteen kaikki kahden vuoden lehdet. Seuraajaa ei tiedotusvastaava/päätoimittajaksi ole vielä kuulunut, toivottavasti joku Musta Hevonen (tm) astuu esiin pimeästä nurkasta vaalikokouksessa täyttämään paikkani. Sinssillä on jo pitkät perinteet, eikä tauko ilmestymisessä oikein tule kysymykseen. Näin vuoden lopussa tulee yleensä sorruttua nostalgioimaan mennen vuoden tekemisillä ja tekemättä jättämisillä. Itse en voi menneestä vuodesta todeta omalta osaltani kuin että se meni melko hyvin, mutta Sinssien osalta ei lähellekään yhtä hyvin; inspiraation puutteeni valitettavasti pääsi jo näkymään kolmessa viimeisessä lehdessä. Sinssi tarvitsee tuoretta verta tekijöidensä joukkoon, ja uudet fuksit pääsivät jo tässä lehdessä näyttämään kynsiään. Lopputulos ei ole lainkaan huono, vaan itse asiassa erinomainen: kyllä tämän vuoden fuksit ovat paras vuosikerta vähään aikaan! Toivottavaa siis olisi, että halukkaita Alapäätoimittajiksi ja -graafikoiksi olisi siinä määrin, että Sinssin olemassaolo voisi jatkua ensi vuonnakin - tietenkin rajusti parantuneena ja uusia ideoita pursuavana. Tähän viimeiseen Sinssiin on koottu loppuvuoden esanssi, eikä tuloksessa ole mitään valittamista: maku on miellyttävä, juuri sopivasti härski, imelyyttäkin on, kuivakkuutta juuri sopivasti taittamaan härskiyden pahimpia kulmia ja pyöristämään ehkä hieman liiankin kirpakat hapot joissakin jutuissa. Kiitän ja kumarran, seuraava Sinssi tuleekin sitten jonkin muun ihmisen pään läpi suodatettuna. Toivottavasti olette nauttineet Sinsseistäni. Tomi Simula, väistyvä päätoimittaja 2 Kun mä fuksina tänne taapersin
PJ:n viimeinen (?) palsta Aika tarkalleen vuosi sitten ajattelin, että miten sitä jaksaa hoitaa näinkin vastuullista tehtävää kuin suuren ja mahtavan Sähköinsinöörikillan puheenjohtaja 2006. Vuosi on kuitenkin mennyt railakkaasti ja kiltamme on edelleen pystyssä. Edes odotettuja hajoamisen/ stressin merkkejä ei ole ollut näkyvissä. Mitäköhän sitä onkaan tullut tehtyä..? Kuluva vuosi on tuonut killalle mainetta ja kunniaa lähes kaikissa asioissa. Kullan kiiltävä voittoputki alkoi heti laskiaisena modified -sarjassa ja loppua ei vielä näy. Eritoten uudet fuksimme tuntuvat nappaavan voiton kiltaan kisassa kuin kisassa. Loistavaa toimintaa! Puheenjohtajanne on erittäin ylpeä teistä! Muutakin muistamisen arvoista kuin kilpailujen voitto on myös tapahtunut. Päällimmäisenä tulee mieleen Kauden Korkkajaiset, joista puhutaan vielä pitkään. Iltaa vietettiin kieltolain tunnelmissa 20-luvun salakapakassa, Café Normissa. Juhlaväki oli pukeutunut ajan hengen mukaisesti ja ensi kertaa Teekkaritalolla oli tunnelmaa. Kiitos onnistuneen varainkeruun, juhlien lavastukseen sekä tarjoiluun pystyttiin panostamaan kunnolla. Tätä tekstiä lukiessanne vaalikokous lienee onnellisesti takana ja pikkujoulut käynnissä. Toivottavasti tänä vuonna kenenkään joulumieli ei ole murtunut kokouksen aikana. Kähmintäinfoon osallistuneiden ihmisten määrästä uskallan veikata, että kaikki paikat ovat täyttyneet ja monesta paikasta on äänestettykin. Onneksi minullekin on tiedossa kaksi hyvää ehdokasta seuraajaksi, joten voin rauhallisin mielin luovuttaa paikkani jatkajalleni. Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa viimeinen Pj:n palstani killassa. Pidetään hauskat pikkujoulut ja muistetaan kahmia kaikki mahdolliset nopat ennen joululomaa. Kuluneesta vuodesta kiittäen Tom of Havela en tiennyt mitä sähkö on... 3
SIK-OTiT kopiokoneet Oulun Tietoisku Oy on Sähköinsinöörikillan ja Oulun Tietoteekkareiden omistama osakeyhtiö, joka tarjoaa kopiopalveluja kiltojen jäsenille. Kopiokoneilla voit helposti kopioida luentoprujuja, vanhoja tenttejä tai vaikka ohi menneitä laskareita. Yhden koneista muistiin on sijoitettu kaikki vanhat sähkö- ja tietotekniikan osaston tentit. Muutamia syitä miksi kannattaa käyttää SIK-OTiT kopiokoneita Koneet toimivat sekä kopiokorteilla että kolikoilla Koneet ovat aina lähellä Kopiokonevastaavat sekä heidän apulaisensa auttavat mielellään ongelmatilanteissa Kopioiden hinnat: Yksittäiskopio 0.05 200 kopion kortti 10 400 kopion kortti 20 Mistä löydät kopiokoneet: Meillä on neljä kopiokonetta, jotka on sijoitettu yliopiston keskeisille paikoille
ABIT EIVÄT HALUA TUOMAS HAVELASTA PRESIDENTTIÄ!! Abipäivät 2006: juttu Oiva Arvola, kuvat Antti-Kalle Länsman Abipäivät 2006 Oulun yliopistolla sai vanhemmat tieteenharjoittajat jälleen hetkeksi kettuuntumaan. Tällä kertaa syynä eivät olleet kuitenkaan fuksit vaan abit, joita käytävillä kuhisikin kuin pieneliöitä itämaisen huolimattoman naisen alapäässä konsanaan. Tämä sai myös alapäätoimittajan ala-avustajat liikkeelle tekemään tutkimusta abeista ja heidän mieltymyksistään. Sähkötekniikan standi oli huippusuosittu ajanviettopaikka jo ennen abipäivien alkua. Suositun siitä teki erityisesti jälleen kunnostetut Möykkävaunut sekä Neverski-sukset (kiitokset Möykkävaunujen tuunaajille). SIKin standilla oli mahdollista rakennella itselleen astabiili multivibraattori, pelata Speden Spelejä ja tanssia sekä tutustua SIKin opiskelijoihin. Koska populaation määrä oli päivillä huima, päättivät SIKin fuksit keskittää voimavaransa tiettyyn ryhmittymään abeista, eli abityttöihin. Möykkävaunut ja Neverski-meisinki sai kuin saikin kiinnitettyä juuri tarpeeksi huomiota abittarissa, joten ensi vuoden fukseissa pitäisi naisten kasvattaa osuttaan (reilusti!!). Meerikin teki itselleen astabiilin multivibraattorin. en tiennyt mitä sähkö on... 5
Toimittajamme ottivat tehtäväkseen haastatella gallupin muodossa abeja (sekä muuta silmänruokaa) ja tehdä johtopäätöksiä heidän mieltymyksistään. Galluppi näytti tällaiselta: 1. kuka, missä, minne? 2. Pidätkö nyyttikesteistä? 3. Oletko kiinnostunut kalastuksesta, metsästyksestä tai muista luonnontieteistä? 4. Kuvaile yhdellä adjektiivilla Oulun yliopistoa ja yhdellä abipäiviä! 5. Tykkäätkö Pehmiksestä? 6. Aiotko äänestää Tuomas Havelaa Presidentiksi?...ja vastaukset tällaisilta: 1. Heikki Pärssinen, Tornio, Sähkötekniikka 2. Tottakai 3. Kalastus on aina lähellä sydäntä 4. Iso, makee 5. Tykkään mansikka-pehmiksestä 6. Ehkä. 1. Meeri, Ranualta, Eläinlääketiede Helsinkiin 2. Kyllä 3. Ei 4. Sekava, Sekava 5. Joo 6. En 1. Annika Uurtamo, Ivalo, sähkötekniikkaa (?) 2. Toki 3. En erityisemmin 4. Riemuisa, ahdistava 5. Joo, suklaa on lemppari! 6. En 6 1. (Logopedian standilta, kuva:) Sari Tuulianen (vas), Anne Myllymäki (oik), 3.vk 2. Joo, on ne kivoja! 3. Ei kalastaa/metsästää, retkeillä voi. 4. Suuri, Hulinaista 5. Joo, Joo 6. Luultavasti en!! 1. Tiina, Hyrynsalmi, en ainakaan tänne 2. Joo 3. En ikinä 4. Värikäs, Massiivinen 5. Joo, ehdottomasti (x5) 6. Ketä!!?? Tuskin! 1. Susanna, Kemi, aate- ja oppihistoria 2. Tottakai! 3. enpä oikeastaan 4. super, mahtava 5. tottakai, ihan varmasti 6. no EN!! Kun mä fuksina tänne taapersin
1. Jessika Hakala, Kokkola, ei varmuutta, kieliä. 2. Joo 3. En 4. Värikäs, mielenkiintoinen 5. Kyllä 6. En 1. Sini, Ylivieska, golfaaminen kiinnostaa 2. Joo 3. eläimistä yleensä 4. puolikuiva, epäilyttävä 5. Joo 6. aiketä!? 1. Leena, Oulu, kirjoilla jo täällä. 2. Joo 3. kyllä 4. värikäs, ruuhkainen 5. joo 6. En Kymmenen (ja useamman) henkilön galluppi oli ohi. Loogistakin loogisempi toimituksenapulaistuma pääsi siihen hommaan mitä parhaiten osaa eli jälkipuintiin. Ensimäisestä kysymyksestä selviää, että sen lisäksi että ihmisiä voi asua eri paikkakunnilla, niillä on useimmiten myös eri nimet. Toimitus oli iloinen kuullessaan, että edes joku tiesi että täällä on sellainenkin vaihtoehto opiskella kuin sähkötekniikka. Nyyttikestit on ilmeisesti sellainen tapahtuma, mitä kaikki rakastavat. Tästä eteenpäin kilta toivottavasti järjestää näitä nyyttikesti-tapahtumia lisää. Eihän siihen touhuun vaan voi kyllästyä. Eikun jokainen omat nyytit mukaan ja kesteilemään! Luonnontieteily jakaa kovasti mielipiteitä, ei se kalastaminen kuitenkaan vaikeaa ole. Toinen ristiriitaisa puheenaihe oli yliopistomme ulkoasu: värikkään ahdistava. Viides kysymys ei ollut kenellekään minkäänlaista pohdintaa, jokainen tiesi tasan tarkkaan mistä oli kyse. Kyllä Pehmis vaan on niin mahtava, jotta eihän sitä voi kun ihailla. Jotkut jopa paljastivat kovat perversionsa tuomalla mukaan ajatukset hedelmistä ja suklaasta. Ahh. Viimeisimpänä pienen pettymyksen toimitus koki, kun selvisi ettei meidän luotettavimmista luotettavin puheenjohtajamme Tuomas Havela olekaan onnistunut verkostoitumaan. Osa haastateltavista ei tiennyt kenestä puhuttiin, ja he ketkä tiesivät eivät häntä äänestäisi. Mullistava kysely herätti hilpeyttä abeissa ja varmasti oli niin mieleenpainuva abeille, kuin toimituksellekin. Viimeisen kyselyn jälkeen toimittajat loikkasivat Neverski-suksille ja lähtivät yhdistetylle erotiikka- ja urheilulomalle: suksivat vittuun! en tiennyt mitä sähkö on... 7
HAUSKAA OPISKELUA LEICHAN KANSSA! DISCLAIMER: Sisältää tylsää ja asiallista tekstiä. Muistatteko Magneettikenttämiehen seikkailut jokunen Sinssi taaksepäin? Ne eivät olleet minun keksimiäni. Tässä jutussa tahdon kuitenkin kulkea hieman samoja polkuja ja jakaa hitusen sitä viisautta, jota olen saanut Oulun ethoksessa vuosien varrella. Kaikki lähtee alkeiden perusteiden hallinnasta. Kuitenkin löytyy satoja pikku peruskäsitteitä, jotka saattavat pitkän linjan opiskelijoilla aikojen saatossa jäädä muistipinon alimmaksi puskurin täyttyessä tai jopa kadota muistin korruptoituessa jatkuvan pämppäyksen seurauksena. Opetankin teille nyt kaksi salaisuutta, jotka ovat auttaneet minua näiden n:n opiskeluvuoden aikana kurssissa jos toisessa. Ajattelin geometriaa ja vapisin. Sinien, kosinien ja tangenttien laskeminen saattaa yht äkkiä (varsinkin pitemmän käyttötauon jälkeen) ollakin lastenleikeistä hazardimpaa hommaa. Kun siis seuraavan kerran istut selkä kylmänkosteana L1:ssä tenttitilaisuudessa, muista tämä: kulman vastainen sivu (kateetti) jaettuna sillä pitkällä sivulla (hypotenuusa) on sinikulma. Etsivätoimisto Paukko ja Nelektroni Puolijohteiden kanssa saamme olla tekemisissä kurssissa jos toisessa. Kuitenkin varsinkin alkuvaiheessa peet ja ännät menevät sekaisin, eikä enää olekaan selvää, kuljettaako sitä varausta nyt aukot vai mitkä. Silloin Etsivätoimisto Paukko ja Nelektroni auttaa vastauksen kertomisessa. Nämä ja monet muut opiskeluvinkit tarjoaa teille Leichan opintopiiri. Piiriin pääset mukaan, jos satut kohtaamaan minut kurssilla K ja haluat tuntea itsesi viisaammaksi. Tule silloin juttusille ja ehdota uutta opintopiiriä. Se järjestyy varmasti! en tiennyt mitä sähkö on... 9
Nainen = linja-auto?!? -Naiset ovat kuin linja-autot. Niiden perässä ei kannate juosta. Malta hetki, niin paikalle saapuu uusi. -Linja 69:n perässä tosin kannattaa hetken verran juostakin -Vaikka linja-auto kuinka pomppii ja rytisee, sen ulkokuori pysyy jämerästi paikallaan. -Linja-auto, jonka kyydissä parhaillaan olet, ei välttämättä vie sinua perille asti. Älä kuitenkaan hätäänny, linja-autoa voi aina vaihtaa ja ongelma ratkeaa. -Linja-autossa oleminen ei maksa kuin 2,60 euroa. Ja sillä saa koko tunnin -Linja-autossa(kin) on kolme ovea, joista yleensä yksi on tarkoitettu sisääntuloa varten ja kaksi poistumista varten. -Linja-auton kuljettaja on lähestulkoon aina täysijärkinen ja selvin päin. -Linja-autoon ei ole varastossa useita erilaisia renkaita. -Linja-auto noudattaa (liikenne)sääntöjä. -Linja-auton puskurit eivät anna juuri minkäänlaista suojaa, eivätkä ne ole miellyttävät kosketella. Lisäksi talvella kieli tarttuu helposti kiinni (metalliset). -Yö linja-autossa aiheuttaa myös unettomuutta sekä selkäkipua. By: st. Havela, kuva: AirMan 10 Kun mä fuksina tänne taapersin
Ja heti vastaisku: ovatko miehet parempia kuin kodinkoneet? Miehet vs. kahvinkeitin - kahvinkeittimen sotkut ovat siististi pussissa - kahvinkeitin tuoksuu hyvälle pöristessään - kahvinkeittimestä saat niin vahvana kuin haluat Miehet vs. vatkain - vatkain vatkaa niin pitkään kuin itse haluat - vatkain vatkaa silloin kun itse haluat - vehkeet voit irrottaa kun niitä ei tarvitse Miehet vs. mikro - mikron säteily pysyy sisäpuolella - mikrolta saat lämpimän ruuan - mikro on nopea mutta se hoitaa tehtävänsä siinä ajassa!! Miehet vs. liesi - lieden lämpiäminen kestää, mutta kuumana pysyy pitkään - lisäksi liedellä on monta eri lämpenemisen tasoa, ei tarvitse heti laittaa täydelle teholle - liedellä on monta kokoa eri tarpeisiin - uuni voi tehdä kahta asiaa yhtä aikaa(liesi ja uuni) Lisäksi: jokaisen vehkeen voi vaihtaa uuteen, kun löytyy tehokkaampi ja paremman näköinen. Vanhan voi laittaa uudelleen kiertoon tai vaikka lahjoittaa kaverille, joka on vähempään tyytyväinen! By: Hallituksen tytöt en tiennyt mitä sähkö on... 11
Tee se itse Pikkuruinen piparkakkutalo Jos sinulla on matti kukkarossa tai muuten vain et pidä joululahjaostosten tekemisestä, tässä voi olla sinulle juuri oikea ratkaisu. Nykypäivänä itse tehdyt lahjat ovat in, lahjan saaja tietää tekijän ajatelleen häntä ainakin hetken verran. Piparkakkutalo on edullinen ja helppo lahja. Sen tekeminen vaatii enemmän aikaa kuin rahaa, selviät suhteellisen vähin tarvikkein. Tarvitset siis: -paketillinen piparkakkutaikinaa (500 g riittää n. 7 pieneen taloon jos et hirmusti syö taikinaa) -tomusokeria 250 g -yksi kananmunanvalkuainen -karkkeja -talon pohjapiirustuksen Nosta piparkakkutaikina pöydälle hetkeksi sulamaan, jotta sitä on helpompi kaulia. Kaulimena voit käyttää sitä perinteistä tai jos taloudestasi ei moista löydy, myös erilaiset tyhjät pullot käyvät kaulimen asemesta. Kauli taikina ohueksi ja leikkaa kapeakärkisellä veitsellä talon seinät ja kattopalat. Siirrä osat leivinpaperilla päällystetylle pellille ja leikkaa ovi- ja ikkuna-aukot. Pienet osat venyvät helposti siirreltäessä, joten parempi on tehdä näperrykset vasta pellillä. Leikkaa osat huolellisesti, mitä tarkemmin olet leikannut osat, sen helpompaa niiden liimaaminen on. Jos kuitenkin palat ovat pyöristyneet uunissa liikaa, niitä on helppo muotoilla vielä veitsellä heti lämpiminä, kun ne ovat vielä pehmeitä. Talon kokoaminen kannattaa aloittaa vasta kun palat ovat kovettuneet, se vielä yleensä noin 5 15 minuuttia palojen koosta riippuen. Palojen kiinnittämiseen voit käyttää joko sulatettua sokeria tai sokerikuorrutetta. Pidän itse enemmän sokerikuorrutteesta, koska sula sokeri sotkee enemmän ja koska se on kuumaa, se sattuu kädelle osuessaan :/ Sulatettu sokeri taasen on kestävämpi kiinnitysmateriaali kuin sokerikuorrute, joten jos haluat tehdä überhienoja ja isoja rakennelmia niin sula sokeri on siihen oikea vaihtoehto. Ei ole väliä kumman tavan valitset kiinnittämiseen. Levitä kiinnitysainetta tasaisesti aluksi seinän päätyyn ja liitä talon päätykappale seinään. Kokoa samalla tavoin toinen nurkka. Liitä seuraavaksi nurkkapalat yhteen. Laita lopuksi kiinnitysainetta seinien yläosiin ja liimaa katonpalaset yksi kerrallaan paikoilleen. Jos taloon jää huolellisesta leikkaamisesta ja liimaamisesta huolimatta rakoja, ne voi peittää sokerikuorrutteella. Koristelu on kivaa touhua. Sokerikuorrutteen voit tehdä itse, sitä kyllä saa kaupasta valmiina tuubinakin. Jos päätät tehdä sokerikuorrutteen itse, tarvitset noin puoli pakettia tomusokeria ja yhden kevyesti vatkatun kananmunanvalkuaisen. Sekoita aineet keskenään. Jos aine tuntuu liian tönköltä, voit lisätä pisaran pari vettä tai sitruunamehua. Ole huolellinen nesteen lisäyksen kanssa, seos muuttuu yllättävän nopeasti litkuksi. Jos näin käy, lisää hieman tomusokeria joukkoon ja sekoita. Laita seos pieneen muovipussiin ja leikkaa kulmaan reikä, niin saat pursottimen. Talon teki: Jutta Kotala en tiennyt mitä sähkö on... 13
Sokerikuorrutteella voit tehdä taloon minkälaisen koristelun tahansa, karkkien yms. liimaaminen taloon tapahtuu myös sokerikuorrutteen avulla. Käsittele koristeltua taloa varovaisesti, sillä kuorrute kovettuu kunnolla vasta muutaman päivän päästä. Lopuksi voit halutessasi sirotella siivilän läpi hieman tomusokeria talon päälle lumeksi. Kääri valmis talo sellofaaniin ja tadaa, sinulla on enemmän tai vähemmän kaunis joululahja valmiina! Tuoreita pipareita suoraan uunista. Seinien kriittisimmät kulmat valmiina. Katon asettelua. Valuuko vai ei? Oikealla: valmis talo oikeassa ympäristössään. 14 Kun mä fuksina tänne taapersin
en tiennyt mitä sähkö on... 15
Huom! Huomasit varmaankin, että talon tekemiseen näillä kaavoilla tarvitaan peräti KAKSI Sinssiä. Välttääksesi närkästyttämästä kiltasisariasi ja -veljiäsi tuohoamalla liikaa rajattua painosta on suositeltavaa, että silppuat vain yhden lehden kaavoiksi ja teet vaikkapa tämän sivun päätyseinän sapluunan läpipiirtomenetelmällä sopivalle paperille ennen kuin leikkaat kaavoja irti lehdestä. 16 Kun mä fuksina tänne taapersin
Hifistelijöille tässä ohje taikinan tekemiseen ihan itse: 2 dl siirappia 2 dl sokeria 4 tl kanelia 2 tl inkivääriä 3 tl kardemummaa 1 tl neilikkaa 1 tl jauhettua pomeranssinkuorta 1/2 tl maustepippuria 300 g voita tai margariinia 2 munaa 11 dl vehnäjauhoja 2 tl soodaa 1. Kiehauta siirappi, sokeri, rasva ja mausteet. Ota kattila pois liedeltä jäähtymään. 2. Lisää jäähtyneeseen seokseen munat ja vehnäjauhot, joihin sooda on sekoitettu (sormi on hyvä mittari: jos sitä polttaa, muna kypsyy osittain joutuessaan tekemisiin seoksen kanssa eikä taikina onnistu). Sekoita hyvin, etteivät jauhot jää kokinmuniksi taikinaan. 3. Anna taikinan jäähtyä haaleaksi ja siirrä se sitten peitettynä (vaikkapa foliolla) jääkaappiin jähmettymään. Lämmin taikina lämmittää myös kaljat/siiderit ja kaiken muunkin jääkaapin sisällön, joten malttia jäähdyttämisen kanssa! 4. Voit leipoa taikinan pipareiksi heti, kun se on jähmettynyt, tai halutessasi seuraavana päivänä (suositeltavaa, mausteiden maku tasaantuu). Kauli taikina osa kerrallaan (voiveitsellä saa parhaiten kammettua irti paloja kovettuneesta taikinasta) ohueksi levyksi jauhoja apuna käyttäen. Pienempiä taikinamääriä on helpompi kaulia, eikä taikina ehdi pehmetä ja muuttua vaikeaksi käsitellä. 5. Leikkaa taikinasta muottien mukaan paloja/painele muoteilla haluamasi muotoisia pipareita. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 6-10 minuuttia paksuudesta riippuen. Kun pinnnan kiilto himmenee ja reunat saavat hieman väriä, ovat piparit valmiita. en tiennyt mitä sähkö on... 17
Projekti moeykkaewaunu 2.5 a la A & Jones Säätö: Iso-A & Joonas Johdatus alkeiden perusteisiin, eli miksi lähdettiin waunuja laittamaan. Kävi sitten niin, että Vulcanaliassa, syksyn aloitustapahtumassa, ei kovasta latauksesta huolimatta saatu möykkäwaunuja inahtamaan. Jotenkin oli päässyt teini-ikään ehtineet rullatuolin akut purkautumaan alle 6 voltiin, vaikka laitetta ei huudatettu kesän aikana. Ja kun akut olivat täten paskana, piti todeta, että Tarttis varmaan tehrä jotain. Vaunuvastaava oli buukannut itselleen syksyn täyteen, joten ei kyennyt. Siispä aloitimme itse hitaasti kiiruhtaen. Aluksi Antero suoritti tiedustelua eräissä liikkeissä mahdollisista lahjoituksista koskien uusia vaunuja sekä soitinta. Vaunut päätettiin vain vahvistaa ja JJ-HiFi:stä saattaisi irrota jotain mielenkiintoista. Pyysivät palaamaan asiaan muutaman viikon kuluttua. Näin se siis alkoi: (ei välttämättä kronologisessa järjestyksessä!) Alkuspeksit: - Vahvistetaan runko. - Uusi soitin, mielellään USB-portilla varustettu. - Uusi akku/akut - projektin kesto noin 4h. Arvioitsijana Timo Aarnipuro (nimi kytkeytyy oudosti projektiin aina välillä) A: -Jaa, jos sitä lähtis kattomaan, josko sen vois vahvistaa. Ja heti 6h jälkeen päätti Antero siirtyä nukkumaan. Aavistuksen meni Timon aika-arvio pieleen. Waunut oli saatu vasta työstövaiheeseen, eli purettua. 18 Muutaman päivän kuluttua Joonas astui remmiin ja parin päivän uurastuksella vaunut oli alustavasti vahvistettu. (side note: Tässä välissä kuultiin ensimmäiset vittuilut.) Ja sitten viikon kuluttua kiltiksellä: A: Nii että lähetäänkö käymään siellä kaupungissa kattomassa että minkälaiset laitteet ne sieltä JJ-Hifi: stä on myymässä meille? J: Jaa joo, no voishan tuota vaikka mennäkkin, vois vaikka samalla kattoa itellekkin jotain A: Jep, no eiköhän sitä sitten mennä JJ-Hifi:lle päästyämme Antero kokeili tulevaa (Clarion) soitinta, joka sattui onneksemme olemaan myymälän esittelyseinässä kiinni. Keskustelimme samalla kaikennäköisistä äänentoistollisista ratkaisuista, sekä kannattaisiko lahjoituksena saamamme Macrom 10 subwoofer-elementti laittaa suljettuun- vai refleksilaatikkoon. (lisää vittuilua ja itkua) Pitkällisten suunnittelujen ja keskustelujen jälkeen päätti projektin meille ottanut Antero, että reflek- Kun mä fuksina tänne taapersin
si-loota IT IS!. J: AHA, kuis sillain? A: Juu katoppäkö laittaa tän resonanssi taajuuden tähän 40 Hz:n ni tuo tuubi on vaan 17 cm pitkä J: Katoppa perkele, tuohan on hyvä idis Tästä jokunen päivä myöhemmin olikin edessä laatikon suunnittelu ja 3Dohjelmalla mallintaminen. Useat laskelmat ja mallit vaihtoivat netin kautta konetta tiuhaan. Jos kato tekis näin, ja jälleen lähti mallinnos liikeelle Ei se akku mahu tohon lootaan, mut kato jos sen laittais sit näin Akun hankinta (kyse ei ole lehdestä) Hyvä Veli (pahus kun tuo nimi unohtui) mainitsi, että Akkutalosta saa usein hyviä tarjouksia. Eipä aikaakaan, kun projektin suurlähetystö (4hlö) suuntasi matkansa Akkutaloon Toppilaan. Akkutalossa pienen keskustelun jälkeen päädyimme seuraavanlaiseen pakettiin: - Varta ASIA dynamic akku 95Ah, hopeatekniikalla - Automaatti Matti 7A akkulaturi - Paketin ovh pyörii 300 kieppeillä. A: Hmm mitenkäs, jos laitettaisiin pakettiin tämä akku ja tuo laturi, niin 200 Akkutalo: hmmm pitääpä laskeskella hieman *aikaa kuluu, ja numeroita taotaan laskukoneeseen* Akkutalon edustaja saapuu suurlähetystön luo ja pokka pitää. Akkutalo: Voi voi, vaikka mä noita numeroita kuinka pyörittelin, niin 200 :n en saa millään Ajatusten tulvaa: No voi ny ttu. Ehkä sit joku 210-220 olis ihan kiva. Akkutalo: Mutta miten olisi 176, käviskö? :D A: Juu, eiköhän se käy 0-o? A: Mites tuo maksun laita? Akkutalo: No te testaatte sen laitoksen toimintaa ja tuutte sit maksamaan tai vaihtamaan. The boxi Todellisen tutkimusmatkailun jälkeen materiaaliksi valittiin 15mm koivuvaneri. Materiaalin valinta perustui sen työstettävyyteen, taipumattomuuteen ja suhteelliseen keveyteen. On myös mahdollista, että hinta vaikutti asiaan. Levyt päätettiin joka tapauksessa ostaa, jo aikansa ehtoo puolella olevalta sedältä Alppilasta. Pienten selvittelyjen jälkeen noudimme levyt valmiiksi oikeisiin mittoihin sahattuna nyttemmin toimintansa lopettaneesta sahapajasta. Armottoman sovittelun ja ihmettelyn jälkeen jokainen levy löysi oman paikkansa. Ei ei, ei tuo voi olla tuohon mutta Niin no mut ku ei tääkään levy ny sit mahu tähän Mutta mitä vittua, eihän tää levy mee mihinkään sinne Siinä on vaan sentti liikaa tossa reunassa, pakko sen on olla... Ei tässä oo muuten mitään järkeä Saimme myös nipun puuruuveja levykauppiaalta. Purkki liimaa sekä tiivistemassaa ja ei muuta kuin kasaamaan. Noin 2 päivää siinä menikin ihmetellessä ja kasaillessa. Kunnes koitti se iloinen päivä, jolloin aski alkoi olla sen verran valmis, että pääsimme kokeilemaan, ja kuinka hyvin se soikaan Voi jumaleissön, tästä tuli vähän turhan hyvä :D en tiennyt mitä sähkö on... 19
Villaa Eurokankaasta tarpeeksi ja JJ-Hifiltä päällyskangasta. J: Moro, millasta kangasta teillä olis sille kaiutinlaatikolle? JJ:n myyjä: Tuolla tuota on, minkäkokonen se sun aski on? *trits* napsauttaa mattoveitsen auki, ja alkaa suunnitelemaan palasta. J: Ööö, mitähän se ny oli 38 kertaa 35 kertaa 75 senttiä tai jotain JJ: *Nips naps* Eiköhän tuon pitäisi riittää, jos meinaa loppua ni tulkaa käymään taas J: Aha, no tääkö oli niinku tässä sit? JJ: Joo joo, samaan pakettiin vaan, eipä nuita kannata laskea, pennosia Hei siihen keulalle vois tehä semmosen kick-suojan. Jos tekis SIKin logon siihen, olisko siisti? Ja tuumasta toimeen. Mistähän sais logon? Haalareissahan on hyvä No perkele Tässä olis näitä sovitus haalareita, otetaan tämmösestä Katoperkele, saisko ton tekstinkin siihen Ei saatana, tätä pitää kokeilla Jälleen idea tulvan saattelemana pojat suuntasivat pajalle hitsaamaan. Myös boxi vaati viimeistelyä. Illan aikana Timo saapui paikalle ja hyviä neuvoja alkoi sadella kuin rakeita. J: ltä meinasi palaa käämi (7 Henryä/2kA). Kotelon sisustaminen ja ulostaminen oli vain illan homma ja onnistui ilman suurempia kompastuskiviä. Paitsi tietenkin jossain vaiheessa huomasimme, että nyt kyllä niitit jää vähän pilkottamaan. Njäh, äkkiä ne tonne villaan katoaa Se on pari kertaa ulkona mukana, ni nuo ottaa pikkusen ruosteen tummaa itseensä, ja häviää tohon villaan. Niinpä, eikä ne edes näy kauas. Ja eipä aikaakaan, kun joka saapui jälleen paikalle eikö nuo niitit näy aika rumasti tuosta? No herra on hyvä ja kertoo millä ne saa piiloon, ilman että vännetään tätä vielä ensivuosituhannellakin? Ideoita otetaan vastaan Otetaan vastaan Vaunua kokeiltiin tunnelman luojana sähköosaston fuksien kilvoittelussa SIK vastaan OTiT. Varsinaisesta testauksesta huolehti sitten SYK kun vaunu oli varsinaisessa teekkarikäytössä. 20 Volume nappia väänettiin isompaan suuntaan varmasti niin ahkerasti, että lyhyemmällä kierteellä se olisi tippunut jo torstai-iltana :D. SYKin kahden päivän rääkissä akku saatiin kuin saatiinkin tyhjättyä, mutta kyllähän se vauva lauloi pitkään ja kovalla äänellä. Ja näin vaunu olisi pieniä viilauksia vaille valmis luvattuun päivämäärään mennessä, eli ABI-päiville.Vielä MikkoZ:n toimittama mikseri ja mikki kiinni, vannehopaa vanteisiin, pieniä säätöjä. Antero hoitikin sitten ABI-päivillä pikku abien houkuttelun sähkö- ja tietotekniikkaosaston esittelyyn. Oli sali ollut ääriä myöten täynnä useammin kuin kerran. Projektin loppuspeksit: - vahvistettu runko - uusi soitin USB:lla - uudet pääkiekuttimet - uusi subwoofer-elementti - uusi subiboksi - uusi akku - uusi laturi - uudet sähkövedot ja liittimet - kulunut aika 1.5kk, ideointia/rakennusta lähes joka päivä. Kivaa oli! Antero Lehto ja Joonas Saarela Kun mä fuksina tänne taapersin
TURTLESPINNING - ONCE YOU POP YOU CAN T STOP! Oli syksyinen saunailta kun muutama iloinen opiskelija sai ajatuksen saunomisen ohessa. Toisaalta tämäkin ajatus olisi voinut jäädä vain ajatuksen asteelle... Pian lattian täytti joukko alastomia miehiä liukuen ja pyörien. Jos kaikki viihtyvät ja on hauskaa, niin mitä pahaa tapahtuneessa on? Ei mitään! Jokaista saunailtaa tämän jälkeen on värittänyt suuren suosion ja suuren harrastajakunnan saanut Turtlespinning. Jopa yksi nainen on kokeillut lajia ja lisää naisharrastajia tarvitaankin. Vammoiltakaan ei aina ole säästytty, on ollut haavoja, viiltoja ja karjalanpiirakkaakin suurempia mustelmia, mutta ne eivät haittaa adrenaliinihuumassa syöksyviä ihmisiä. TS, näin kavereiden kesken, on tullut jäädäkseen. Normaalin suomalaisen miehen mielessä pyörii kosteudesta kiiltävä liukas posliini... Mutta ei meillä. Me suuntaamme katseemme alemmas. Mikäpä puolestaan olisi parempi kuin myöskin kosteudesta kiiltävä ja liukas posliini... KAA- KELI! Saunomisen jälkeen iho pehmeänä ja liukkaana spinnaajat janoavat vain kunnon spinniä. Kyseessä on ennemin modernitaide kuin urheilu, jopa elämäntapa. Maailmaan mahtuu vaikka minkälaisia ihmeellisiä ilmiöitä. On eläimiä, eritteitä, lapsia, nahkaa ja varpaita himoitsevia ihmisiä, joten kyllä tälläinen poppoo vielä joukkoon mahtuu. Emme kyllä rinnasta TS: n harrastajia edellisiin ryhmiin. Kannamme kuitenkin kortemme kekoon ettei Japanista vain tulisi kaikki maailman kinkyimmät jutut. TS on halpa, helppo ja huoleton harrastus ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tosin en tiedä haluaisinko nähdä yli 100-kiloisen ja 80 vuotta täyttäneen naisihmisen tissit kainalossa liukuvan suihkun lattialla. No ei sitä koskaan tiedä. Jos et ole koskaan kokeillut, et voi tuomita. SUOSITTELEMME! Liukasta joulua ja spinnintäyteistä uutta vuotta! T:TS:n harrastajat en tiennyt mitä sähkö on... 21
Sähkön pojat testaa: Kestosuojien ompeluilta by Ympäristöjaosto arvattavasti jokseenkin erilainen työryhmä. Saapuipa kerran syyskuisena päivänä ylioppilaskunnan postituslistalle ilmoitus: Askartele kertakäyttökultturia vastaan! OYY:n Ympäristöjaosto ja Syntaksis ry. järjestävät KESTOSITEIDEN ja muiden kestosuojien ompeluillan ti 3.10.2006 klo:16:30 alkaen Norssin yläasteen käsityöluokassa. Ja siitä se ajatus sitten lähti... Milloin missäkin tilanteessa kovasti tetsaavan teekkarin silmäänhän pisti hetimmiten määritelmä muista kestosuojista ja näinpä ei kestänyt kauaakaan kun kahden hengen iskuryhmämme oli saanut kasaan tarvittavat materiaalit haalareiden todelliseen hc-modaukseen. Luvassa tulisi siis olemaan hykerryttäviä hetkiä Norssilla eri tieteenalojen (ja sukupuolien) nakuttaessa omia hmm.. suojavarusteitaan kasaan. Pelin henki alkoi selvitä lopullisesti päästyämme Norssin käsityöluokan tietämille, missä vastassa oli 22 Pokan kanssa pääsimme työpisteisiin kummaksuvien katseiden seuratessa kulkuamme ja pikkuhiljaa vastapuolikin ymmärsi mistä oli kyse kun pöydälle alkoi levittäytyä iso kasa sinikirjavaa kangasta, vetoketjua, velcroa, kuormaliinaa, yms rompetta. Tunnelmakin keveni kummasti saatuamme verbaalisen kontaktin ympäristöjaoston edustajan kanssa ja näytettyämme hänelle omat kestosuojamme. Seurattuamme lyhyen johdatuksen alkeiden perusteisiin ompelukoneen sielunelämästä pääsimme viimein arpomaan itse projektia. Homman nimenähän oli modata haalareihin tuubankestävät polvisuojat, talutuskahva niskan tietämille sekä taskuja ja muita ylimääräisiä rensseleitä. Kyllähän sen taas tunnin ähellyksen jälkeen tajusi että yritettiin haukata kohtuu isoa palaa purematta molempien vielä zoomaillessa polvisuojapalojen taskujen paikkoja kohdilleen. Lopulta alkoi sitten se haalarikin pyöriä ompelukoneen jalaksen alla ja Kun mä fuksina tänne taapersin
parinkin irtileikatun sauman jälkeen suojat alkoivatkin hahmottua oikeille paikoilleen. Muttei hyvää jos ei jotain katastrofaalistakin. Puolessa välissä iltaa kävi kutsu pöydän äärelle missä tarjolla oli luomuteetä ja keksiä sekä enemmän ja vähemmän mielenkiintoisia tarinoita illan varsinaisen myyntiartikkelin, kuukupin, käytöstä. Tässä vaiheessa se joskin hyvin pitänyt pokerinaama sitten lähti kuin plastiikkakirurgin viemänä, mutta onneksi kanssaistujamme olivat ymmärtäväistä sorttia ja ottivat olemuksemme sopivasti huumorilla vastaan. Jäihän illasta hc-bilehaalarin lisäksi käteen jos jonkinlaista nippelitietoa mahdollista/mahdotonta tulevaa parisuhdetta ajatellen =) Oleellisia pointteja lienee se, että voi nukkua ympäri kuukauden alasti, ja ettei tule niin helposti huomatuksi jumppasalin pukuhuoneessa, kun repii kertakäyttösuojaa pikkareista irti. Emmepä sano juuta emmekä jaata... Mod.1 rymyämissuojat (kesto) Suojat ovat tavallisia K-raudan polvisuoja-irtopaloja, jotka on ommeltu velcro-nauhalla suljettaviin taskuihin polvien kohdalle haalareiden sisäpuolelle. Todettu käytössä erittäin toimiviksi++ =) Välistä suoja tuppaa pyörähtämään haalareiden sivulle. Mod.2 vetohihna Keltaisesta hihnasta niskaan ja alas selkään ommeltu auki repäistävä vetohihna. Rakenne kestää todistetusti maata pitkin vetämisen, jolloin em. suojat toimivat polvien kolhiintumisen estävänä tekijänä. Pystysuoraa vetoa massalla -testiä ei ole vielä saatu järjestettyä... P.S. Eihän niitä kaikkia rojekteja siellä loppuun asti saatu. Loput väännettiin sitten vauhtiin kerran päästyämme muulla ajalla kotona =) -Ville Juholin, Tomi Nylund en tiennyt mitä sähkö on... 23