RT 82-10582 ohjetiedosto syyskuu 1995 1 (16) PUISET SISÄVERHOUKSET puutalo, verhousleudot, verhouslevyt trähus, invändiga paneler, träplattor timber frame house, boards, wall panels Tässä RT-ohjekortissa käsitellään puuaineisia sisäverhouksia, sekä niiden suunnitte luo ja asennusta. Verhouksia havainnollistavat piirrosesimerkit on esitetty puurakenteiseen asuintaloon, mutta ratkaisut ovat sovellettavissa myös muihin rakennuksiin. Ohjeet on tarkoitettu lähinnä paikallarakentamiseen, mutta ne soveltuvat myös teolliseen talotuotantoon. Puisen sisäverhouksen pintakäsittelyt on esitetty RT-ohjekortissa RT 29-10583 Puisen sisäverhousten pintakäsittelyt. Puisen pientalon rakenteelliset ratkaisut on esitetty RT-ohjekortissa RT 82-10560 Pientalon puurakenteet. Kortissa (CAD)-merkittyjen kuvien cadtiedostot ovat cd:llä hakemistossa Cadkuvat\82-10582. SISÄLLYSLUETTELO 1 SISÄVERHOUKSIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET 2 PUULAJIT 3 PUUTAVARAN LAATU JA KOSTEUSPITOISUUS 3.1 Puutavaran laatu 3.2 Kosteuspitoisuus 4 LAUTALATTIAT 4.1 Yleistä 4.2 Lattialaudan mitat 4.3 Lattialautojen kiinnitys 4.4 Lattialautojen jatkokset 5 SISÄVERHOUSLAUDAT JA KIINNITYSVAIHTOEHDOT 5.1 Yleistä 5.2 Verhouslaudan mitat 5.3 Verhouslautojen kiinnitys 5.4 Verhouslautojen jatkokset 6 PYSTYVERHOUKSET 6.1 Yleistä 6.2 Avosaumalaudoitus 6.3 Ponttilaudoitus umpisaumoin 6.4 Kaarevat seinäpinnat 6.5 Kiinnitysalusta 7 VAAKAVERHOUKSET 7.1 Yleistä 7.2 Avosaumalaudoitus 7.3 Kaarevat seinäpinnat 7.4 Kiinnitysalusta 8 VINOON ASENNETTU LAUTAVERHOUS 9 SISÄKATOT, LAUTAVERHOUS 10 LEVYVERHOUKSET 10.1 Yleistä 10.2 Puukuitulevyt 10.3 Lastulevyt 10.4 Vanerit 10.5 Liimapuulevyt 10.6 MDF-levy 11 PUUVERHOUKSET KOSTEISSA TILOISSA 12 PUUVERHOUKSEN LIITTYMÄT JA SOVITUKSET 12.1 Jalkalistat 12.2 Kattoliittymät 12.3 Nurkat 12.4 Muut listat
RT 82-10582 ohjetiedosto 2 1 SISÄVERHOUKSIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET 3 PUUTAVARAN LAATU JA KOSTEUSPITOISUUS Rakentamista koskevat paloturvallisuusmääräykset on esitetty Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa E1 1) Sisäverhouksia koskee pintakerrosten luokkavaatimus, joka sisältää syttymisherkkyysluokan ja palonlevittämisluokan. Paloahidastavan asuinrakennuksen seinien ja kattojen sisäpuolisten pintakerrosten luokkavaatimus (syttymisherkkyysluokka/palonlevittämisluokka) enintään 1-kerroksisella ja 2-osuntoisella rakennuksella on -/- ja muutoin 2/-. Myös kellaritilojen pintakerrokset saavat olla luokkaa 2 /- kattilahuoneita ja autosuojia lukuunottamatta lioissa seinien ja kattojen pintakerrosten tulee olla luokkaa 1/1, ja lattioiden pintakerrokset on tehtävä palamattomista rakennustarvikkeista). Paloapidättävällä (asuin)rakennuksella vaatimus on aina 1/1, mikä rajoittaa huomattavasti puun käyttöä sisäverhouksiin. Palonkestävällä asuinrakennuksella vaatimukset ovat vastaavat kuin paloahidastavalla kellarikerrosta lukuunottamatta. 3.1 Puutavaran laatu Havupuusta (männystä tai kuusesta) valmistettujen, höylättyjen verhouslautojen ulkonäköön perustuvat laatuvaatimukset on esitetty RT-ohjekortissa RT 21-10189. 2) Pohjoismainen mänty- ja kuusisahatavaran ulkonäköön perustuva yleislajittelu käsittää neljä peruslaatuluokkaa A, B, C ja D. Näistä paras on luokka A, joko jakaantuu neljään alaluokkaan A1-A4. Höylätyt sisäverhouslaudat valmistetaan pääasiassa luokkiin A3, A4 ja B sijoittuvasta sahatavara sta. Höylätyt listat valmistetaan pääasiassa luokkiin A1 ja A2 sijoittuvasta sahatavarasta. Sisäverhouksiin tarkoitettu puutavara on tavallisesti höylättyä mutta myös hienosahattua tai sahattua lautaa voidaan käyttää. Pintaa voidaan elävöittää myös muilla työstötavoilla. 3.2 Kosteuspitoisuus Elävän puun kosteuspitoisuus on yli 30 % (puun kuivapainosta). Kuivatun puutavaran kosteuspitoisuus vaihtelee noin 10 % (erikoiskuiva)...20 % (ulkokuiva keskimäärin). Sisäverhoukseen käytettävän puutavaran kosteuspitoisuudeksi asennusvaiheessa suositellaan alle 16 % (RYL 90: 13...18 %) ja lattianpäällysteiden osalta alle 10 % (RYL 90: 8...12 %). Tämä edellyttää myös sitä, että sisäverhouksen asennusvaiheessa tulisi rakennuksen lämpötilan ja ilman kosteuden olla asettunut likimain lopullista käyttötilannetta vastaaviin arvoihin. Sisäverhouksen asennuksen jälkeen ei sisätiloissa saa tehdä sellaisia rakennustöitä, jotka aiheuttavat olennaisia muutoksia sisäilman kosteuspitoisuuteen. 2 PUULAJIT Sisäverhouksiin käytetään kotimaisista puulajeista lähinnä mäntyä ja kuusta sekä jonkin verran myös koivua. Näistä kuusen pääasiallinen käyttöalue on seinä- ja kattoverhouksissa ja mäntyä käytetään kaikissa sisäpinnoissa. Koivu on em. puulajeista kovin. Tämän vuoksi se on hieman hankalammin työstettävissä. Kotimaisista puulajeista myös leppä ja haapa soveltuvat seinä- ja kattoverhouksiin. Tuontipuulajien käyttömahdollisuudet sisäverhouksiin on syytä selvittää puulaji- ja tapauskohtaisesti. Kuva 1. Kotimoisia puulajeja. Vasemmalta mänty, kuusi, koivu, leppä ja haapa. 1) RakMK E1 Rakenteellinen paloturvallisuus. Määräykset 1981 2) RT 21 10189 Höylää verhouslaudat, laatuvaatimukset (SFS 4892)
3 ohjetiedosto RT 82-10582 4 LAUTALATTIAT 4.1 Yleistä Asuinhuoneistojen osalta ei lattioiden pinta kerroksille ole paloturvallisuusmääräyksissä asetettu luokkavaatimusta. Puuta voidaan käyttää myös tiloissa joissa lattian pintakerrosten luokkavaatimus on L (sairaanhoito- huolto- tai rangaistuslaitoksia lukuunottamatta). Ks. Taulukko 4 Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa E 1. Parkettilattioita ei tässä RT-ohjekortissa käsitellä. 4.2 Lattialaudan mitat Höylättyjen lattialautojen pituus vaihtelee keskimäärin 3,9...4,2 metriin. Tyvitukista sahattujen lattialautojen pituus voi olla 5,1...6,0 m. Pituudet saattavat vaihdella sahakohtaisesti. Lattialautoja valmistetaan myös sormijatkettuna. Tavallisin puulaji on mänty. Käytetyimmät paksuudet ovat 21, 28 ja 33 mm ja leveydet vaihtelevat 58...220 millimetriin. Lattialautojen HLL yleisimmät poikkileikkausmitat on esitetty RTohjekortin RT 21-10174 Sahattu ja höylätty puutavara mitat kohdassa 4.3. Yleisin lattialaudan paksuus on 28 mm jolloin tukiväli on enintään 500 mm. Mikäli käytetään ohuempaa lautaa tulee tukivälin olla vastaavasti pienempi. Kuva 3 Esimerkki lattialaudan jatkoksesta. Ponttaamaton päittäisjatkos sijoitetaan aina tuen päälle. Laudat katkaistaan noin 5 kunniassa jotta sauman yläpinnasta saadaan tiivis. 4.3 Lattialautojen kiinnitys Lattialaudat asennetaan tiiviisti kiinni toisiinsa siten etteivät lautojen näkyviin jäävät särmät vaurioidu. Kiinnitys tehdään yleisimmin pontista piilonaulaamalla. Naulan pituudeksi soveltuu 60 mm/kampanaula tai 75 mm/lankanaula. Lattia erotetaan ympäröivistä (ja läpäisevistä) rakennusosista noin 10 mm:n liikuntasaumalla. Ks. kuvat 2 ja 4. Lattialautojen kiinnityksen aikana ja sen jälkeen tulee huoneilman suhteellisen kosteuden olla noin 30...60 % ja huoneilman lämpötilan vähintään +15 (RYL 90 kohta 29.5). 4.4 Lattialautojen jatkokset Mahdolliset jatkokset tehdään siten että saumasta saadaan tiivis ja huomaamaton. Ks. kuva 3. Jatkokset hajautetaan tasaisesti koko latian alalle. Vierekkäisten lattialautojen jatkoskohdat eivät saa olla samalla kiinnitystuella. Lattialautoja valmistetaan myös päistään pontattuina jolloin jatkoksien ei tarvitse sijoittua tuen päälle mikä vähentää materiaalihukkaa. Pontattu päittäisjatkos suositellaan vahvistettavaksi liimalla. Jatkoksien välttämiseksi on syytä ottaa huomioon huoneen koko lahjalautoja tilattaessa. Kuva 2. Ensimmäinen lattialauta asennetaan siten, että laudan ja seinän väliin jää noin 10 mm rako. Lauta kiinnitetään sekä päältä että pontista. Jalkalistan käyttö on mahdollista (mutta ei välttämätöntä) kaikkien eri seinäverhouslautojen yhteydessä. Seinäverhouksen asentaminen ennen lattianpäällystettä edellyttää aina jalkalistaa. Pystyleikkaus. Kuva 4. Viimeinen lattialauta asennetaan siten että laudan ja seinän väliin jää noin 10 mm rako. Jalkalistana toimivan vaakalaudan tulisi olla hieman Perhosleutoa paksumpi, jotta vähetään verhouslautojen alapäiden kolhiintuminen. Pystyleikkaus.
RT 82-10582 ohjetiedosto 4 5 SISÄVERHOUSLAUDAT JA KIINNITYSVAIHTOEHDOT 5.1 Yleistä RT-ohjekortissa RT 21-10174 Höylätyt laudat, mitat on kohdassa 5 esitetty yleisimmät sisäverhouslautojen profiilit. Ks kuva 6. Pyöreäkulmaista STP-verhouslautaa valmistetaan myös yhdellä tai kahdella valeponttiuralla varustettuna. Ks. kuva 7. Sisäverhoukseen voidaan käyttää myös höylättyä ponttilautaa HPL tai sileäksi höylättyä lautaa SHL, jonka poikkileikkausmitat on ilmoitettu RT-ohjekortin RT 21-10172 Sahattu ja höylätty puutavara, mitat taulukossa 5. Verhouslautoja voi teettää myös mittojen mukaan. Näin sisäverhouksen suunnittelussa ei ole välttämätöntä pitäytyä tavallisimpiin profiileihin. Palo-ominaisuuksiltaan sisäverhouslaudat (puu) luokitellaan seuraavasti: Syttymisherkkyysluokka/palonlevittämisluokka: 2/-. 5.2 Verhouslaudan mitat Höylättyjen mänty- ja kuusiverhouslautojen keskimääräinen pituus on 3,9...4,2 metriä (oksattomat laudat noin 3 metriä). Pituudet saattavat vaihdella sahakohtaisesti. Verhouslautoja on saatavana myös sormijatkettuna, jolloin enimmäispituus on vapaasti valittavissa (käytännössä pituus määräytyy kuljetuskaluston mukaani. Sormijatkoksissa käytettävän liiman tulee olla väritöntä, jos verhousta ei peittomaalata. Verhouslaudan vähimmäispaksuus on riippuvainen laudan leveydestä, ks. taulukko 1. Ohuimmat höylätyt verhouslaudat ovat paksuudeltaan 12 mm, mutta suositeltavaa on käyttöä vähintään 15 mm tai paksumpaa verhouslauta Kosteissa tiloissa laudan suositeltava vähimmäispaksuus on aina 15 mm. Taulukko 1. Sisäverhouslautojen suositeltava paksuus leveydestä riippuen. Laudan leveys mm enintään 95 95...145 yli 145 Laudan paksuus mm 15 (min 12) 18 (min 15) 21 (min)18 5.3 Verhouslautojen kiinnitys Verhouslautojen kiinnitykseen soveltuvat täyskantaiset lankanaulat sekä ruuvit. Kiinnitystarvikkeet voivat olla sähkö- tai kiiltosinkittyä terästä, messinkiä, kuparia, yms. Paineilmanaulainto käytettäessä on huolehdittava, ettei naula uppoa liiaksi puuhun eikä siten riko laudan pintaa. Naulan kanta ei saa myöskään jäädä koholle, vaan sen tulisi upota hieman laudan pintaa syvemmälle. Hakasien käyttöä ei suositella, koska ne rikkovat laudan pinnan. Naulan suositeltava pituus on 3 kertoa ja ruuvin 2,5 kertoa verhouslaudan paksuus kuitenkin vähintään 30 mm. Yli 75 mm leveät ponttaamattomat laudat kiinnitetään molemmista reunoistaan. Naulat ja ruuvit eivät saa aiheuttaa halkeamia verhouslaudassa. Tarvittaessa (lähellä laudan päätä) esiporataan kiinnitystä varten reiät. Piilokiinnitys tehdään joko pontista naulaamalla tai metallikiinnikkein (kuva 29). Koska piilokiinnityksessä lauta kiinnittyy alustaansa vain toisesta reunastaan sitä ei suositella 120 mm tai sitä leveämpien verhouslautojen asennukseen. Tapauskohtaisesti voidaan verhouslaudat kiinnittää seinäpintaan myös tarkoitukseen sopivalla liimalla tai elastisella massalla, joka pursotetaan verhouslaudan takapintaan noin 200 mm:n välein. Se edellyttää kiinteää ja puhdasta kiinnitysalustaa. Tarvittaessa verhous tuetaan väliaikaisesti alusteansa liiman tai massan kuivumisen ajaksi. Työssä noudatetaan kiinnitysaineen valmistajan ohjeita. 5.4 Verhouslautojen jatkokset Kuivissa sisätiloissa jatkokset eivät ole teknisesti ongelmallisia. Siten sisäverhouslautoihin on mahdollista tehdä jatkoksia, jos ne katsotaan ulkonäöllisesti hyväksyttäviksi. Jatkokset voidaan jakoa tasaisesti koko verhoiltavalle pinnalle (ei kahta vierekkäistä jatkosta), tai ne voivat muodostaa selkeän aiheen. Seinä- ja kettoverhouksissa jatkos voidaan tehdä puskusauman ohella myös muutaman millimetrin avosaumana. Ks. kuva 5. Päistä pontattua verhouslautaa käytettäessä jatkoksia ei tarvitse sijoittaa kiinnitystuen kohdalle. Tällainen jatkos suositellaan vahvistettavaksi liimalla. Lautojen päät karkaistu noin 5 kulmassa Tukeva kiinnitys edellyttää isokantaisia nauloja Jatkoskohta naulataan viimeisenä Kuva 5. Verhouslautojen jatkokset. Naulattaessa läheltä laudan päätä tehdään kiinnitysreiät poralla laudan mahdollisen halkeamisen välttämiseksi. Avosauma 110 mm soveltuu erityisesti avosaumalaudoitukseen ja jatkos voi muodostaa koko verhoiltavan pinnan jakavan saumakohdan (a). Puskusauma, jossa sauman kohta naulataan viimeiseksi muiden kiinnityskohtien naulauksen jälkeen. Lautojen päät suositellaan sahattavaksi muutaman asteen kulmaan, jona saumasta saadaan tiivis (b). Naulaus voidaan tehdä myös jatkoksen molemmin puolin.
5 ohjetiedosto RT 82-10582 6 PYSTYVERHOUKSET Kuva 6. Sisäverhouslautojen yleisimpiä profiileja (RT 21-10174). Katkoviivalla esitetyn pinnan muoto on valmistaja- tai tilauskohtainen. 6.1 Yleistä Sisäpuolisten seinäpintojen pystyverhous voidaan tehdä kaikilla yleisimmillä verhouslaudoilla. Perinteisistä sisäverhouslaudoista mainittakoon helmiponttilauta. Höylätyillä puolipondilaudoilla voidaan saumaura säätää halutun levyiseksi. Ks. kuva 9. 6.2 Avosaumalaudoitus Pystyverhouksessa voidaan sileäksi höylätyt laudat asentaa siten, että lautojen väliin jää 1...10 mm avoin rako. Ks. kuva 10. Jotta verhouksen taustarakenteet eivät näkyisi lautojen välisistä raoista, voidaan välittömästi verhouksen alla käyttää tummapintaista rakennuspaperia. Tällöin on suositeltavaa pintakäsitellä ainakin lautojen syrjät ennen asennusta, mikäli verhouksen pintakäsittely katsotaan tarpeelliseksi. 6.3 Ponttilaudoitus umpisaumoin Sileä ja yhtenäinen pintavaikutelma aikaansaadaan umpisaumoin asennetuin ponttilaudoin (HPL). Huoneilman suhteellisen kosteuden muutokset aiheuttavat kuitenkin jossain määrin puun kosteuselämistä. Sen seurauksena saumat aukeavat puun kuivuessa ja vastaavasti sulkeutuvat kosteuden lisääntyessä ja puun turvotessa. Ponttilaudoilla suositellaan saumoihin jätettäväksi 1...2 mm:n elämisvara (riippuen puutavaran kosteuspitoisuudesta ja ilman suhteellisesta kosteudesta asennusvaiheessa). 6.4 Kaarevat seinäpinnat Pystyverhous mahdollistua myös kaarevat seinäpinnat. Kaarevilla seinäpinnoilla on suositeltavaa käyttöä kapeaa höylättyä lautaa (45...95 mm, kaarevuussäteestä riippuen). Täysponttilautojen asennus on mahdollista vain hyvin suurilla kaarevuussäteillä. Pieni kaarevuussäde voidaan tehdä siten, että laudan takapintaan työstetään tiheästi pituussuuntaisia uria. Tämä mahdollistaa laudan pakottamisen koveraan tai kuperaan muotoon asennusvaiheessa. 6.5 Kiinnitysalusta Koska puurunkoiset seinät tehdään yleensä pystysuuntaisin runkotolpin, joudutaan pystyverhousta varten asentamaan vaakasuuntaiset kiinnitystuet (kiinnityslaudat). Kiinnitystukina käytetään esimerkiksi 22 mm x 100 mm sahattua lautaa, joka kiinnitetään runkotolppien päälle (tai upotetaan runkotolppiin) enintään 600 mm:n välein, kuva 11. Runkotolppien päälle asennettu kiinnityslauta kasvattaa seinän paksuutta, mutta toisaalta näin muodostuva välitila voidaan hyödyntää esimerkiksi sähköasennuksissa. Mikäli ulkoseinä tehdään ns. ristirunkojärjestelmällä, on sisäpuolisen pystyverhouksen kannalta suositeltavaa sijoittua vaakarunko sisäpuolelle, jolloin erillisiä kiinnityslautoja ei tarvita, vaan verhous kiinnitetään vaakarunkoon (vaakarunko yleensä 50 mm x 50 mm), kuva 12. Kuva 7. Esimerkkejä sisäverhouslaudoissa. (a) Helmiponttilauta, pyöreäkulmainen STP-sisäverhouslauta (b) yhdellä tai (c) kahdella valeponttiuralla varustettuna ja (d) ponttilauta 12 mm V-uralla. Kuva 8. Pystyverhous umpisaumoin.
RT 82-10582 ohjetiedosto 6 Seinän runkotolppa Ilma- tai höyrysulku Kiinnityslauta 22 x 100 Puoliponttilauta, tässä 15 x 95 Kuva 9. Pystyverhous puoliponttilaudoin. Saumauran leveydeksi voidaan säätää 110 mm. Vaakaleikkaus 1:5. Seinän runkotolppa Rakennuspaperi (tai kova tai puolikova puukuitulevy; voidaan vaihtoehtoisesti asentaa myös välittömästi verhouksen alle) Kiinnityslauta 22 x 100 Höylätty lauta 18 x 120 Kuva 10. Pystyverhous höylätyin laudoin ja noin 5 mm avosaumoin. Vaakaleikkaus 1:5.
7 ohjetiedosto RT 82-10582 7 VAAKAVERHOUKSET 7.1 Yleistä Kaikki yleisimmät sisäverhouslaadut soveltuvat myös vaakaverhoukseen. Suorakulmainen STS-verhouslauta on kuitenkin tarkoitettu etupäässä pystyverhouksiin ja vastaava viistetty STV-verhouslauta vaakaverhouksiin. Viistetyt vaakasaumojen urat keräävät pölyä suorakulmaisia vaakauria vähemmän. Ks. kuva 6. 7.2 Avosaumalaudoitus Myös vaakaverhouksessa voidaan sileäksi höylätyt laudat asentoa siten, että lautojen väliin jää 1...10 mm avoin rako. Jotta verhouksen takana olevat alusrakenteet eivät näkyisi lautojen välisistä raoista, voidaan välittömästi verhouksen alla käyttää tummapintaista rakennuspaperia. Tällöin on suositeltavaa pintakäsitellä ainakin lautojen syrjät ennen asennusta, mikäli verhouksen pintakäsittely katsotaan tarpeelliseksi. 7.3 Kaarevat seinäpinnat Kaarevan seinäpinnan teko vaakalaudoin on pystyverhousta hankalampea, koska laudat joudutaan tällöin taivuttamaan. Kaarevuussäteen on oltava suuri, ja lautojen kiinnitys on syytä tehdä ruuvein. Parhaiten tarkoitukseen soveltuvat ponttaamattomat laudat tai puoliponttilaudat. 7.4 Kiinnitysalusta Koska puurunkoiset seinät tehdään yleensä pystysuuntaisin runkotolpin, voidaan vaakaverhous kiinnittää välittömästi seinärunkoon (ilman- tai höyrynsulun asennuksen jälkeen}. Seinän rankajaon tulisi olla enintään 600 mm, kuva 11. Mikäli ulkoseinä tehdään ns. ristirunkojärjestelmällä, on sisäpuolisen vaakaverhouksen kannalta suositeltavaa sijoittaa vaakarunko ulkopuolelle kuva 12. 8 VINOON ASENNETTU LAUTAVERHOUS Verhouslaudat voidaan asentoa myös pysty- tai vaakasuorasta poikkeavaan kulmaan. Vaikutelma on tällöin pysty- ja vaakasuuntoisia verhouksia selvästi voimakkaampi, ja siksi vinoon asennetun verhouksen käyttöä on harkittava tapauskohtaisesti. Vaakaverhouslauta Ilman- tai höyrynsulku Lämmöneriste Seinän runkotolppa Vaakaverhouslauta Ilman- tai höyrynsulku Lämmöneriste Seinän runkotolppa Seinän vaakatolppa Pystyverhouslauta Kiinnityslauta 22 x 100 (välitila) Ilman- tai höyrynsulku Lämmöneriste Seinän runkotolppa Pystyverhouslauta Ilman- tai höyrynsulku Lämmöneriste Seinän runkotolppa Seinän vaakatolppa Kuva 11. Sisäverhouslautojen asennus yksirunkojärjestelmän ulkoseinään. Vaakaverhous voidaan kiinnittää välittömästi runkotolppiin (a) pystyverhous edellyttää runkotolppien pääl- Kuva 12. Sisäverhouslautojen asennus ristirunkojärjestelmän ulkoseinään. Vaakaverhous soveltuu parhaiten kun seinän vaakarunko sijaitsee pystytolppien ulkopuolella (a) Pystyverhous soveltuu parhaiten kun seinän vaaka-
RT 82-10582 ohjetiedosto 8 Seinän runkotolppa Ilman- tai höyrynsulku STV-verhouslauta, tässä 15 x 95 Kuva 13. Vaakaverhous STV-verhouslaudoin. Vaakaverhous voidaan kuivissa sisätiloissa kiinnittää välittömästi seinän runkotolppiin. Pystyleikkaus 1:5. Seinän runkotolppa Rakennuspaperi (tai kova tai puolikova puukuitulevy) Höylätty lauta, tässä 15 x 95 Kuva 14 Vaakaverhous höylätyin laudoin ja noin 5 mm:n avosaumoin. Pystyleikkaus 1:5.
9 ohjetiedosto RT 82-10582 9 SISÄKATOT, LAUTAVERHOUS Sisäkatoissa voidaan käyttää kaikkia edellä mainittuja verhouslautoja. Pontattujen lautojen käyttö helpottaa hieman asennustyötä. Verhousta varten asennetaan kattopolkkien olopistoon kiinnitystuet enintään 600 mm:n välein (tai verhous kiinnitetään välittömästi kattopalkkien alapintaan). Kiinnitystuet voivat olla esimerkiksi 45 mm x 45 mm rimoja tai koksinkertainen ristiin asennettu 22 mm x 100 mm laudoitus. Niiden kiinnitys tehdään tukevasti kampa- tai kierrenauloin tai ruuvein. Samalla verhouksen yläpuolelle muodostuu tila sähköasennuksille ja upotettaville valaisinrasioille. Mahdollisen kattolämmityksen yhteydessä otetaan lisäksi huomioon lämmitysmaton valmistajan ohjeet. Jos kattoverhoukseen on tarkoitus upottaa valaisimia, kiinnitystuet mitoitetaan tarvittavan upotussyvyyden mukaan tai verhous asennetaan muutoin riittävän alas. Kaikissa tapauksissa varmistetaan, että kiinnitykset kestävät sekä verhouslautojen että mahdollisten valaisinten painon. Raskaita valaisimia tai muita painavia ripustuksia varten on kattopalkkeihin (verhouksen yläpuolelle) asennettava erilliset kiinnitystuet. 10 LEVYVERHOUKSET 10.1 Yleistä Rakennuslevyjen seinäverhouksissa on pystysuunta käytännössä vakiintunut yleisimmäksi asennustavaksi. Se onkin sekä työmäärältään, että materiaalimenekiltään selvästi vaakasuuntaista asennusta edullisempi (tavanomaisilla huonekorkeuksilla). Mikäli ulkoseinä tehdään ristirunkojärjestelmällä on sisäpuolisen levyverhouksen kannalta edullisinta sijoittaa vaakarunko ulkopuolelle. Rungon suunnitteluvaiheessa on syytä kiinnittää huomiota myös levysaumojen suunnitteluun, jotta saumajaosta muodostuu selkeä ja rauhallinen. Sisäkattojen levyverhousta varten asennetaan kattopalkkien alapintaan kiinnitystuet enintään 300...400 mm:n välein (rakennuslevystä riippuen). Muutoin kiinnitystukia, mahdollisia valaisinupotuksia ja raskaita ripustuksia koskevat samat ohjeet kuin edellä kohdassa 9 on esitetty. Nämä levyverhouksia koskevat yleisperiaatteet soveltuvat myös kipsikartonki- ja puukipsilevyille, joita ei tässä yhteydessä tarkemmin käsitellä. 10.2 Puukuitulevyt Puukuitulevyjen pääasiallinen raaka-aine on puu (liiman ja mahdollisten muiden lisäaineiden määrä on alle 1 %). Puukuitulevyjen mittatietoja ja laatuominaisuuksia on käsitelty tarkemmin RTohjekortissa RT 22-10518 Puukuitulevyt. Levypaksuudet vaihtelevat 2...25 millimetriin, ja tavanomainen levykoko on noin 1200 mm x 2500...3000 mm. Kovuudeltaan puukuitulevyjä valmistetaan kolmea eri tyyppiä: kova, puolikova (rakennekuitulevy) ja huokoinen. Palo-ominaisuuksiltaan ne ovat kaikki palavia rakennustarvikkeita. Syttymisherkkyysluokka/palonlevittämisluokka: kovat ja puolikovat 2/- huokoiset -/- Puukuitulevyt suositellaan kiinnitettäväksi ruuvein, joiden pituus on vähintään 2,5 kertaa levyn paksuus kuitenkin vähintään 25 mm, tai kampanauloin, joiden pituus on vähintään 3 kertaa levyn paksuus kuitenkin vähintään 30 mm. Kiinnityspisteiden väli levyn reunoilla on noin 100 mm ja keskellä 150...200 mm. Kiinnityspisteen etäisyys levyn reunasta on noin 10 mm. Kiinnitystukien (aluslaudat tai runkotolpat) väli seinissä on enintään k 600 mm ja sisäkatoissa enintään k 300 mm. Huokoinen puukuitulevy on selvästi puolikovaa pehmeämpää. Sillä on huokoisuutensa vuoksi ääntä absorboiva ominaisuus, joten sitä voidaan käyttää myös akustointilevynä. Huokoinen puukuitulevy toimii myös lisälämmöneristeenä. Puukuitulevyjä valmistetaan myös mm. poperille ja kankaalla päällystettynä ja pitkiltä sivuilla pontattuina. Levyjen väliset saumat (3...5 mm) voidaan täyttää elastisella saumausmassalla tai jättää avosaumoiksi. Puukuitulevyjä on käsitelty RT-ohjekorteissa RT 22-10273 1) ja RT 22-10518 2). 10.3 Lastulevyt 1) RT 22-10273 Puukuitulevy. Ominaisuudet (SFS 2 190) Kuva 15. Kuivan tilan katto. Mäntyrima avosaumoin. 2) RT 22-10518 Puukuitulevyt Kuva 16. Kuivan tilan seinä- ja katto. Verhouslaudat mäntyä.
RT 82-10582 ohjetiedosto 10 Lastulevyt valmisteitaan puulastuista liimaamalla (liiman määrä on hieman alle 10 %) Vähäformaldehydisestä E1 -laatuluokan lastulevystä ei erity huoneilmaan haitallisia koesuin. Lastulevyjen mittatietoja ja laatuominaisuuksia on käsitelty tarkemmin RT-ohjekortissa RT 22-10517 Lastulevyt. Levypaksuudet vaihtelevat 9...15 millimetriin seinä- ja kattolevyillä, ja 18...25 millimetriin lattialevyillä. Tavanomainen levykoko on 600...1200 mm x 2400...3000 mm. Palo-ominaisuuksiltaan lastulevyt ovat palavia rakennustarvikkeita. Syttymisherkkyysluokka/palonlevittämisluokka: tavallisesti 2/ alkyditasoitettu 1 /- tai 1/II Lastulevyt suositellaan kiinnitettäväksi ruuvein, joiden pituus on vähintään 2,5 kertaa levyn paksuus, kuitenkin vähintään 25 mm, tai kampa- tai kierrenauloin, joiden pituus on vähintään 3 kertoa levyn paksuus, kuitenkin vähintään 30 mm. Kiinnityspisteiden väli levyn reunoilla on 100...150 mm ja keskellä 200...250 mm. Kiinnityspisteen etäisyys levyn reunasta on noin 10 mm. Lattialevyjen kiinnityspisteiden väli on reunoilla 150...200 mm ja keskellä 250...300 mm. Liima- ja ruuvikiinnitteinen lattialevy jäykistää tehokkaasti lattiarakennetta. Kiinnitystukien väli on seinissä enintään k 600 mm, sisäkatoissa enintään k 400 mm ja lattioissa enintään k 400...600 mm levyn paksuudesta riippuen). Lastulevyjä valmistetaan myös mm. puuviilulla laminaatilla tai melamiinikalvolla pinnoitettuna, sekä tasoitekäsiteltynä tai alkydimaalilla pohjamaalattuna. Kattolevyjä valmistetaan myös reunoiltaan ympäripontattuna ja 150...250 mm leveinä. Kosteuden kestävän V313-lastulevyn käytöstä kerrotaan kohdassa 11 Puuverhoukset kosteissa tiloissa. Levyjen väliset saumat (1...5 mm) on suositeltavaa jättää avosaumoiksi, tai ne voidaan täyttää elastisella saumausmassalla. Lastulevyverhouksien nurkkiin suositellaan jätettäväksi noin 5 mm elämisvara. 10.4 Vanerit Vaneri valmistetaan 1,4...3,2 mm paksuista viiluista ristikkäin liimaten. Viilut voivat olla koivua, mäntyä tai kuusta. Yleisimmät vanerityypit ovat koivuviiluista valmistettu koivuvaneri, havupuuviiluista valmistettu havuvaneri, ja sekavaneri, jossa on sekä koivu- että havupuuviiluja. Koivuviilupintaisten ja havupuuvanereiden Ulkonäköön perustuvat laatumääritelmät on esitelty RT-ohjekortissa RT 22-10542 Vanerilevyjen laatuluokat. Vanerien paksuudenvaihtelevat 4...50 millimetriin. Yleisimmät levykoot ovat 1200 mm x 2400...3000 mm ja suurimmillaan noin 1500 mm x 3600 mm. Sisäverhouksiin käytettävän koivuvanerin laatuluokaksi suositellaan vähintään luokkaa I (B) (lakattavat pinnat) tai II (S) (maalattavat pinnat), ja havuvanerin laatuluokaksi I (lakattavat pinnat, vain mäntypintaisena) tai II (maalattavat pinnat, ehjäpintainen jalostelaatu). Liimakerrokset tekevät vanerista lähes höyrytiiviin materiaalin, mikä on otettava huomioon rakenteiden ilman- tai höyryntiiviyttä tarkasteltaessa. Kuva 17. Lattia ja seinä mäntylautaa. Kuva 18. Katto ja seinä havuvaneria.
11 ohjetiedosto RT 82-10582 Palo-ominaisuuksiltaan vanerit ovat palavia rakennustarvikkeita. Syttymisherkkyysluokka/palonlevittämisluokka: tavallisesti 2/- pinnoitetut 1/- tai 1/11 Levyt kiinnitetään ruuvein tai nauloin, joiden pituus on 2,5...3 kertaa levyn paksuus. Kiinnityspisteiden väli levyn reunoille on noin 150 mm ja keskellä noin 300 mm. Kiinnityspisteen etäisyys levyn reunasta on noin 10 mm. Seinäverhoukseen käytettävän levyn paksuudeksi suositellaan 7...12 mm, kun kiinnitystukien väli on enintään k 600 mm, tai 4...6,5 mm, kun kiinnitystukien väli on enintään k 300 mm. Kattoverhouksissa suositeltava kiinnitystukien väli on enintään k 400 mm. Ympäri pontattujen lattialevyjen paksuudet vaihtelevat 12...27 mm, ja ne ovat yleensä havuvaneria. Niiden paksuudeksi suositellaan vähintään 15 mm, kun tukiväli on enintään k 600 mm, tai vähintään 12 mm, kun tukiväli on enintään k 400 mm. Liima ja ruuvikiinnitteiden lattialevy jäykistää tehokkaasti lattiarakennetta. Kuivissa sisätiloissa vanerin kosteuseläminen on vähäistä. Levyjen väliset saumat suositellaan tehtäväksi avosaumoin (1...3 mm), kuva 19. Vanereja valmistetaan usealla tavalla jatkojalostettuina mm. eri tavoin pinnoitettuina (esimerkiksi fenolifilmi tai laminaatti) valmiiksi lakattuina tai maalattuina, sekä lisäksi pintakuvioituina tai työstettynä niihin paneeliverhousta jäljittelevä uritus. Lisäksi vanerilevyjä valmistetaan joko kaikilta tai pitkiltä sivuilta pontattuina. Vanerista voiduon tehdä myös kaarevia seinäpintoja. Pieni taivutussäde aiheuttaa kuitenkin levyn pintaan helposti hiushalkeamia. Vesi- tai höyrykäsittely helpottaa vanerin taivuttamista. Taivutettu levy kiinnitetään aina ruuvein. Vanerien pienimmät taivutussäteet on esitetty RT-ohjekortissa RT 82-10571 Puujulkisivut taulukossa 2. 10.5 Liimapuulevyä Liimapuulevyt valmistetaan noin 40 mm leveistä rimoista liimaamalla. Puulajeine käytetään yleisesti mäntyä tai kuusta, mutta myös koivua ja tuontipuulajeja käytetään etenkin pöytälevyiksi tarkoitettujen levyjen valmistukseen. Levyt ovat kaikilta pinnoiltaan höylättyjä. Tavallisimmat levypaksuudet ovat 18 28 ja 38 mm. Leveys vaihtelee 200...800 millimetriin ja pituus 800...3000 millimetriin. Liimapuulevyjä käytetään tavallisesti portaiden ja kalusteiden valmistukseen. Ne soveltuvat kuitenkin myös seinä- ja kattoverhouksiin. 10.6 MDF-levyt MDF-levy (medium density fiberboard) valmistetaan puukuiduista liiman kanssa puristamalla Liiman määrä vaihtelee tuotekohtaisesti. MDF-levyä käytetään etenkin kalusteteollisuudessa, mutta siitä valmistetaan myös sisäkäyttöön tarkoitettuja viilupintaisia tai maalattuja lista- ja paneelituotteita. Seinän runkotolppa (tai kattolevyjen kiinnitystuki) Mahdollinen peitelista Avosauma 1...3 mm voidaan täyttää myös elastisella massalla Vaneri (tässä 12 mm) 7...12 mm, kun tukiväli on enintään 600 mm Kuva 19. Vaneriverhoukset tehdään joko 1...3 mm:n avosaumoin tai asentamalla mahdollinen lista sauman päälle. Vaakaleikkaus. listan muoto on vapaasti valittavissa, kunhan huomioidaan liittyminen muuhun listoitukseen (jalka-, ikkuna- ja ovilistat). Sauma on mahdollista täyttää myös elastisena saumamassalla (akryylikitti tai vastaava). Kuva 20. Sisäverhouksissa on käytetty maalattua ja käsittelemätöntä puuta. Porrasaskelmat ovat liimattua mäntyä.
RT 82-10582 ohjetiedosto 12 11 PUUVERHOUKSET KOSTEISSA TILOISSA Puuverhouksetsoveltuvattietyinrajoituksinmyösasunnonkosteisiintiloihin.KosteantilanrakenteitaonkäsiteltyRT-ohjekorteissa RT 82-10560 Pientalon puurakenteet kohdassa 11 ja RT 84-10558 Asunnon kosteiden tilojen rakenteet. Saunatilojen rakenteita ja rakennusosia on käsitelty RT-ohjekorteissa RT 91-10468 Saunon rakenteiden suunnittelu ja RT 91-10469 Saunan lauteet ja kalusteet. Sisäverhouslaudat soveltuvat kosteissa tiloissa sekä seinä- että kattoverhouksiin. Tällöin on kuitenkin jätettävä verhouksen taakse noin 20 mm tuulettuva ilmarako. Suihkutilan seiniin puuverhoustaeikuitenkaansuositella.lautojen kiinnitykseen on käytettävä sinkittyjä teräsnoutoja tai kupari tai messinkinauloja (tai ruuveja).ks.kuvat 21 ja 22. Puukuitulevyjäeisuositellakosteisiin tiloihin eivätkö ne sovellu laatoitusalustaksi. Puolikovaa puukuitulevyä on kuitenkin mahdollista käyttää kostean tilan kattoverhoukseen kalvon muodostavalla maalilla maalattuna. KosteudenkestävääV313-lastulevyä voidaan käyttää kosteissa tiloissa kattoverhouksiin maalattuna seinälevynä laatoituksentaimuovitapetinalustana.lattianalusrakenteenakäytettäessä setulee päällystää vedeneristeellä (muovimatto} jamahdollisestitämänpäälleasennetuin keraamisin laatoin. Laattojen muovitapettien tai -mattojen kiinnitykset tehdään levyvalmistajan ohjeiden mukaan. Kosteudenkestäväälastulevyävalmistetaanmyöspinnoitettuna(mm.melamiinikalvolla) ja reunasuojattuna jolloin sitä voidaan käyttää sisäverhouslautojen tapaanjättämällälevyntaaksenoin20mm tuulettava ilmarako. Vanerien käyttö kosteissa tiloissa tuleeharkitatapauskohtaisestiottaenhuomioon eri pintakäsittelyvaihtoehdot. Voimakkaatkosteusvaihtelutsaartavataiheuttaa pinnan hiushalkeilua (ehkäistävissä oikealla pintakäsittelyllä) sekä mahdollistaviilujenliimasaumojenaukeamista {ehkäistävissä reunojen huolellisella pintakäsittelyllä).vaneriverhous tulee sijoittua kosteaan tilaan siten ettei se ole alttiina roiskevedelle. Vaneri soveltuu V313-lastulevyntapaanhuolellavedeneristettynä myös kosteiden tilojen lattiarakenteisiin. 5...10 mm Verhouslauta 5...10 mm Pystyverhouslauta (paksuus vähintään 15 mm) Kiinnityslauta 22 x 100, k 600, kiinnitetään korotusrimojen läpi tukevasti seinän runkotolppiin Korotusrima 15 x 50, kiinnitetään seinän runkotolppiin Höyrynsulkumuovi Puulista (tässä 12 x 28), varmistaa höyrynsulkumuovin ja vesieristeen limisauman tiiviyden (lista ei saa tukkia tuuletusrakoa) Lautojen alapäät katkaistaan noin 30 kulmaan 100... 200 mm Mahdollinen keraaminen laatoitus kiinnityslaasteineen Vedeneriste (esimerkiksi muovimatto hitsatuin saumoin), nostetaan seinille vähintään 150 mm valmiin lattian tasosta Rakennuslevy (upotettu seinän runkorakenteisiin) noin 5 mm Kuva 21. (CAD) Esimerkki verhouslautojen käytöstä kostean tilan seinä- ja kattoverhoukseen. Seinässä pystyverhous. Pystyleikkaus 1:10. Höyrynsulkumuovi voidaan korvata kahteen kertaan kosteudensulkukäsitellyllä kipsikartonkilevyllä. Pienessä kuvassa vaihtoehtoinen seinä- ja kattoverhouksen liittymä varustettuna varjolistalla.
13 ohjetiedosto RT 82-10582 Puoliponttilauta 15 x 95 5...10 mm Puoliponttilauta 15 x 95, laudan alasyrjä höylätty "tippanokaksi" (noin 30 kulmaan) Kiinnityslauta 22 x 100, kiinnitetään tukevasti seinän runkotolppiin Höyrynsulkumuovi Puulista, viimeistelee jalkalistana toimivan laatoituksen yläreunan 10...15 mm 100..200 mm Kuva 23. Kostean tilan seinäverhouksen liittyminen lattiaan. Verhouslaudat mäntyä. Keraaminen lattialaatoitus kiinnityslaasteineen Vedeneriste (esimerkiksi muovimatto hitsatuin saumoin), nostetaan seinille vähintään 150 mm valmiin lattian tasosta Rakennuslevy (asennettuna seinän runkorakenteiden päälle) Lattian alusrakenteet tehdään RT-ohjekortin RT 82-10560 Pientalon puurakenteet kohdan 11.1 mukaan Seinä- ja kattoverhouksen tuuletusraon ilmankiertoa ei saa estää listoituksella tai kiinnityslaudoilla Kuva 22. (CAD) Esimerkki verhouslautojen käytöstä kostean tilan seinä- ja kattoverhoukseen. Seinässä vaakaverhous. Pystyleikkaus 1:10. Höyrynsulkumuovi voidaan korvata kahteen kertaan kosteudensulkukäsitellyllä kipsikartonkilevyllä. Kuva 24. Kostean tilan katto. Verhouslaudat mäntyä.
RT 82-10582 ohjetiedosto 14 12 PUUVERHOUKSEN LIITTYMÄT JA SOVITUKSET 12.1 Jalkalistat Jalkalistojen tarpeellisuus ratkaistaan tapauskohtaisesti käytettävän seinäverhouksen ja lattianpäällysteen mukaan. Rakennuslevyillä verhottujen seinäpintojen yhteydessä ovat jalkalistat tarpeen lähes poikkeuksetta. Sen sijaan verhouslautojen yhteydessä myös jalkalistaton ratkaisu on mahdollinen, kuva 2. Pystyverhouksissa jalkalistat muodostavat laudoituksen saumaurien kohdalle pölyä keräävät kolot. Tämä voidaan välttää jalkalistattomassa ratkaisussa, tai aloittamalla laudoitus vasta jalkalistan (vaakalaudan) päältä, kuva 4. Vaakaverhouksissa voidaan jalkalista korvata alimmalla verhouslaudalla. Jalkalistaton ratkaisu edellyttää verhouslautojen huolellista ja viimeisteltyä asennusta sekä lattianpäällysteen asentamista ennen seinäverhousta. Pontti on postettu laudan takalappeesta asennuksen helpottamiseksi Pystyverhouslauta (tässä 15 x 70) Kuva 26. Esimerkki pustylautojen nurkkaratka<isuista. Vaakaleikkaus. 12.2 Kattoliittymät Seinäverhouksen liittyminen kattoverhoukseen on mahdollista avo- tai puskusaumoin tai erilaisin listaratkaisuin (L-listat, varjolistat, yms.), kuva 25. Mahdollinen kulmalista Pysty- tai vaakaverhouslauta (tai rakennuslevy) mahdollinen lista Kuva 27. Sisänurkka voidaan tehdä myös joko näkyvälle avosaumalla tai listalla peitettynä. Ratkaisu soveltuu sekä levy- että pystyja vaakaverhouksiin. Vaakaleikkaus. Pystyrima, näkyvä kulma pyöristetty Vaakaverhouslauta, lautojen päät sahattu noin 5 kulmaan Kuva 25. Seinä- ja kattoverhouksen kertymä voidaan tehdä joko näkyvällä avosaumalla tai listalla peitettynä. Ylemmän kuvan ratkaisu on mahdollinen, kun kattoverhous asennetaan seinäverhouksen jälkeen. Alemmassa kuvassa seinä- ja kajoverhouksen liitoskohdassa on varjolista Kuva 28. Ratkaisu, jossa nurkkaan asennetaan noin 5 mm verhouslautoja paksumpi pystyrima, soveltuu etenkin vaakaverhoukseen. Edellytyksenä on verhouslautojen täsmällinen katkaisu oikeaan pituuteensa. Lisäksi lautojen katkaisu on syytä tehdä muutaman asteen kulmassa. Vaakaleikkaus.
15 ohjetiedosto RT 82-10582 12.3 Nurkat Sisätiloissa seinäpintojen muodostamat nurkat ovat etupäässä sisänurkkia. Lautaverhoiltujen seinien nurkat voidaan tehdä joko avo- tai puskusaumoin tai erilaisin listaratkaisuin, kuvat 26...28. Levyverhouksiin soveltuu 1...5 mm:n levyinen avosauma, joka rakennuslevystä riippuen on mahdollista myös täyttöä elastisella saumamassalla. Myös levyverhousten yhteydessä nurkkalistat ovat mahdollisia. 12.4 Muut listat Ikkuna- ja ovilistoitusta käsitellään erillisessä puutalon ikkuna- ja ovisovituksia käsittelevässä RT-ohjekortissa. Puolipaneeli tehdään tavallisesti pysy verhouslaudoin. Verhouksen yläreuna viimeistellään tarkoitukseen soveltuvalla vaakalistalla, kuva 31. Kuva 29. Piilokiinnitys nauloin tehdään laudan kielipontista (urospontista) siten, että naulan kanta jää seuraavan laudan urapontin (naaraspontin) sisään piiloon. Naulojen tulee olla mahdollisimman ohuita, jotta laudan reuna ei halkea. Metallikiinnikkeet asennetaan laudan uraponttiin ja naulaus tehdään kiinnikkeen reiästä. Vaakaverhouksessa työ aloitetaan ylhäältä alaspäin. Kuva 30. Esimerkki vaakaverhouksesta. Kuva 31. Esimerkkejä puolipaneeleiden vaakalistoista.
RT 82-10582 ohjetiedosto 16 Kuva 32. Esimerkki männyn käytöstä sisäverhoukseen. Valokuvien lähdetietoja: Kansikuva. Kirkkonummen seurakuntokeskus, suunnittelija Juha Leiviskä/Vilhelm Helander Juha Leiviskä arkkitehti/ SAFA. Kuva Arno de la Chapelle. Kuva 1. Kuva Seppo Kaksonen Kuva 8. Villa Tanskanen suunnittelija Arkkitehtitoimisto L&M Sievänen. Kuva Jussi Tiainen. Kuvat 15, 16, 23, 24 ja 30 Jarmo Saari. Kuva 17. Metsämökki Puolarmaari suunnittelija arkkitehti SAFA Päivi Siponen. Kuva 18. Talo Puurtinen - Kahiluoto, suunnittelija Arkkitehtitoimisto Ulla ja Lasse Vahtera Oy. Kuva 20. Talo Louko, suunnittelija, Arkkitehtitoimisto Ulla ja Lasse Vahtera Oy. Kuva Jussi Tiainen. Kuva 32. Villa Thoren - Söderström, suunnittelija Juho Leiviskä, arkkitehti SAFA. Kuva Arno de la Chapelle. Tämän RT-ohjekortin laadintaan on osallistunut Rakennustietosäätiön toimikunta TK 170 Puurakenteet: arkkitehti Jussi Vepsäläinen pj toim.joht. Pertti Hämäläinen arkkitehti Jarmo Saari arkkitehti Jukka Jaatinen siht. Ohjeen pohjatyön on tehnyt Jarmo Saari.