Asunnottomaksi joutuminen usein alku sosiaalisten ongelmien kasautumiselle Ruokakasseilla edelleen menekkiä

sisältö Suurella Sydämellä 1 / 2008 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 Pääkirjoitus Matti Helin Sauli Niinistö tukee lapsia ja nuoria diakoniatyön kautta Asunnottomaksi joutuminen usein alku sosiaalisten ongelmien kasautumiselle Ruokakasseilla edelleen menekkiä Musta Lammas paikkaa turvaverkkoja Silmukasta tukevampi askel elämään Tutustuminen vammaisten ihmisten arkeen häätää ahtaat asenteet Diakoniakeskuksen yhteinen vammaistyö mahdollisuus monipuoliseen vapaaehtoistyöhön Työ kehitysvammaisten kanssa voi antaa ahaaelämyksen Yhteisvastuukeräys kutsuu työllistämistalkoisiin Professori Marja Jylhä: Vanhus ei saa olla oman kotinsa vanki Mummon Kammari kokoaa yhteen lähes tuhat vapaaehtoista www.suurellasydamella.fi Matala kynnys diakoniseen vapaaehtoistyöhön Yhteystiedot Nyt kehitysvammaisia työllistämään! Suurella Sydämellä Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön ajankohtaislehti Tampereella Suurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö hiljaisuus on rukouksen siinä Luojan sydän lyö. virsi 525 Julkaisija: Tampereen ev.lut seurakuntayhtymä Diakoniakeskus Näsilinnankatu 26, PL 226 33101 TAMPERE Päätoimittaja: Matti Helin p. (03) 2190255, 050 309 3888 s-posti: matti.helin@tampere-evlsrk.fi Toimitussihteeri: Kari Vilkko, 040 760 2620 s-posti: kari.vilkko@ideatampere.com Ulkoasu ja taitto: Liisa Hertell / Idea-Tampere Petri Vilkko Oy Tuottaja: Idea-Tampere Petri Vilkko Oy, (03) 222 3322 Painopaikka: Hämeen Kirjapaino Oy Levikki 3 500 kpl Haluatko tämän lehden? Suurella Sydämellä -lehti on kirkon diakonia- ja yhteiskunnallisen työn ajankohtaislehti Tampereella. Lehden julkaisija on Tampereen ev.lut seurakuntayhtymän Diakoniakeskus. Lehti on tilaajille ilmainen. Jos haluat lehden jatkossa postitse kotiisi, ilmoita osoitteesi Päivi Siltaselle Diakoniakeskukseen, p. (03) 219 0430, s-posti: paivi.siltanen@tampere-evlsrk.fi. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kansikuva: Sauli Niinistö. Kuva Merja OJala. Jakelu: postitse yhteistyökumppaneille, vapaaehtoisille ja luottamushenkilöille. Lehden tilaukset: Päivi Siltanen p. (03) 2190 430 s-posti: paivi.siltanen@tampere-evlsrk.fi Lehti on ilmainen. Lehti ilmestyy neljästi vuodessa. Seuraavan lehden viimeinen aineistopäivä on 11.4.2008 Lehti ilmestyy 2.5.2008. ISSN 1795-7524 2 Suurella Sydämellä 1 / 2008

pääkirjoitus Tampere Suomen suurin kylä sitä paremmaksi hän koki oman terveytensä. Terveytensä kokee hyväksi yli 70 prosenttia niistä suomalaisista, jotka osallistuvat runsaasti sosiaaliseen toimintaan. Tutkijat ovat jo pitkään ennustaneet sukupuuttoon kuolemista organisaatioille, joiden käyttövoimana on yhteisöllisyys. Olen toista mieltä. Yhteisöllisyys ja ihmisten kiinnostukset saattavat eri aikoina vaihdella ja muuttaa muotoaan, mutta vinkeinkään yksilöllisyyden puuska ei tule koskaan korvaamaan toista lähellä elävää ihmistä. T ampereella on tammikuussa julkaistun tutkimuksen mukaan paras imago Suomen suurista kaupungeista. Myönteisen julkisuuskuvan takana pilkottelee talviauringon lailla vanhan ajan me-henki, joka yhteiskunnallisista murroksista huolimatta voi ajoittain jopa oikein hyvin Tampereella. Tampereesta onkin sanottu, että se on Suomen suurin kylä. Syvällä tamperelaisten sisimmässä asuu perinteinen kylähenki ja ikivanha ajatus siitä, että kaveria ei jätetä. Miten muuten olisi selitettävissä se, että tuhannet tamperelaiset haluavat vuodesta toiseen toimia erilaisissa järjestöissä ja tehdä palkatta hyvää. Tilastokeskus selvitti taannoin osallistumisaktiivisuuden ja koetun terveyden välistä suhdetta. Tulos oli, että mitä enemmän henkilöllä on osallistumista, luottamusta ja sosiaalista tukea, Kaupunkilaisissa oloissa jatkuvasti lisääntyvä määrä ihmisiä kokee olevansa yksin. Yksinäisyyden tunne lisääntyy ikävuosien myötä. Ikäihmisten keskuudessa jo joka kolmas tuntee yksinäisyyttä joskus, ja noin joka kymmenennen olo on yksinäinen usein tai jatkuvasti. Osasyynä ongelmiin on yhteiskunta, joka pyrkii lyhyen tähtäimen voiton maksimointiin ja unohtaa elämälle välttämättömät pitkät linjat, jotka ovat huomattavasti pidempiä kuin kvartaalitalouden yksi vuosineljännes. Hyvästä julkisuuskuvasta huolimatta tarvitsemme Tampereellakin aiempaa enemmän vahvaa tunnetta siitä, että ketään ei jätetä porukan ulkopuolelle. Meidän tehtävämme on vähentää yksinäisyyttä ja epätoivoa - ja antaa tilalle elämänuskoa. Tulevaisuus on tänään omissa käsissämme enemmän kuin se on koskaan ollut. Suurella Sydämellä -lehti haastaa Sinut rakentamaan hyvää tulevaisuutta yhdessä muiden tamperelaisten kanssa. Uskomme siihen, että yhtä pientäkin hyvää tekoa seuraa väistämättä aina toinen hyvä teko. Ajatus hyvän kiertämisestä ei siksi ole pelkkää teoriaa. Olkoon Tampere jatkossakin Suomen suurin kylä, jonka asukkaat tuntevat vastuuta toisistaan! Matti Helin Kirjoittaja on Tampereen diakoniajohtaja 1 / 2008 Suurella Sydämellä 3

Teksti Matti Helin, kuvat Merja Ojala Kirjan tuotosta Kirkon diakoniarahastolle jo yli 60 000 euroa Sauli Niinistö tukee lapsia ja nuoria diakoniatyön kautta Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö, entinen valtiovarainministeri ja Euroopan Investointipankin varapääjohtaja, haluaa nyt yhdessä kirkon diakoniatyön kanssa tukea suomalaisia lapsia ja nuoria. Hän lahjoitti kirjansa tekijänoikeudet diakoniatyölle ja perusti säätiön nuorten ja lasten tukemiseen. S auli Niinistön syksyllä julkaisema kirja Hiljaisten historia oli yksi kauden myydyimpiä kirjoja. Kirjassa hän pohtii elämän hetkellisyyttä sekä siihen kuuluvien pienten ja suurten tappioiden, häviämisten ja katoamisten olemusta. Nykypäivän lööppijulkisuus nostaa huomion keskipisteeksi asioita, jotka ovat olevinaan merkityksellisiä. Kuitenkin enemmän merkityksellisyyttä löytyy usein juuri tavallisen elämän ilmiöissä ja ihmisissä, Niinistö sanoo. Kirjan tuotto Kirkon diakoniarahastolle Erikoista Hiljaisten historia -kirjassa on se, että Niinistö on antanut kirjan tekijänoikeudet Kirkon diakoniarahastolle. Tuottoa on kertynyt jo yli 60 000 euroa. Kirkon diakoniarahasto on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avustusrahasto, jonka tarkoituksena on avun antaminen taloudelliseen ahdinkoon joutuneille lapsiperheille Suomessa. 4 Suurella Sydämellä 1 / 2008 Suurella Sydämellä -lehti tapasi diakonian uuden vapaaehtoistoimijan puhemies Sauli Niinistön hänen virkahuoneessaan eduskunnassa.

Kun tekee itse sen, minkä kohtuudella pystyy, tulee oikein kohdelluksi. Sauli Niinistö tiesi hyvin, että lapsia ja nuoria syrjäytyy suomalaisesta yhteiskunnasta lisääntyvässä määrin. Tarvittiin kuitenkin eräs päivän uutinen herättämään hänet. Sitten kun kirja alkoi viime keväänä valmistua, keskustelin asiasta enemmän diakoniatyön ihmisten, erityisesti Kirkon diakoniatyötä johtavan Heikki Hiilamon kanssa. Tulin vakuuttuneeksi siitä, että kirkon diakoniatyö oli juuri oikea tapa välittää apu perille. Diakoniatyöllä on laaja verkosto työntekijöitä kentällä ja siellä tunnistetaan avuntarve. Kun rakenne on valmis ja toimiva, apu menee kokonaisuudessaan kohteeseensa. Omasta lapsuudestanikin muistan sen, miten ikävältä tuntui, kun ei aina päässyt kaikkeen sellaiseen mukaan, mitä toiset lapset tekivät. Niin ja kun olen aika hyvin palkattu muutoinkin, ajattelin että tehdään sitten näin. Lisääntyvä auttamisen halu synnytti säätiön Yhdestä asiasta seurasi toinen. Muutamat tutut ottivat puheeksi lahjoitukseni. Huomasin, että heilläkin on halua olla mukana jossakin vastaavanlaisessa. Niiden keskusteluiden perusteella päätimme perustaa säätiön, jonka varoilla toteutetaan tukikummitoimintaa suomalaisissa lapsiperheissä. Nyt näyttää siltä, että alkuperäisestä ajatuksestani on muovautumassa laajempi ja pysyvämpi muoto. Niinistö testasi ajatusta säätiöstä vähän rikkaamman väen keskuudessa. Selkeä viesti on ollut, että mukaan tullaan. Suomessa on jonkin verran suhteellisen nopeasti rikastuneita ja heidän keskuudessaan olen aistinut jopa tietynlaista omantunnonpainetta olla mukana. Ihmiset haluavat varmuudella tietää, että heidän antamansa apu menee todella perille. Kirkon diakoniatyö on tässä suhteessa luotettava yhteistyökumppani. Vastuuntunto osa suomalaista arvoperinnettä Niinistön ajattelussa suomalaisen menestystarinan perustana eivät ensisijassa ole olleet osaaminen, koulutus ja tutkimus tai muut sen kaltaiset asiat. Näen nämä sinänsä tärkeät asiat enemmänkin vain välinearvoina. Menestyksemme perustana on ollut meidän arvoperinteemme. Osa arvoperinnettämme on ollut positiivisessa mielessä ylikehittynyt vastuuntuntomme. Sille on ollut ominaista se, että olemme olleet valmiit kantamaan vastuuta toisistamme tai ympäristöstämme yli muodollisen velvollisuutemme. Olemme mieluummin katsoneet asioiden perään, kuin antaneet niiden olla. Niinistö painottaa yhteisöllisen ja tulevaisuuteen uskovan asenteen tärkeyttä. Sitä asennetta yhteiskuntamme tarvitsee jatkossakin. Sellainen asenne säilyy, jos yleisesti tunnetaan syvää luottamusta ja uskoa suomalaiseen yhteiskuntamalliin. Että kun kantaa vastuunsa, tulee oikein kohdelluksi. Että voi vaatia, jos on ensiksi vaatinut itseltään sen, minkä kohtuudella kykenee tekemään. Lähellä olevaa ihmistä ei korvaa mikään Puhemies haluaa, että julkisen sektorin palvelurakenteet toimivat laadukkaasti ja perusturva ulottuu kaikille. Hänen mukaansa yhteiskuntaa ei voi järjestää hyväntekeväisyyden varaan. Päättäjien on hoidettava asioita oikein ja niin että veroja maksavat kansalaiset kokevat, että maksuista on heille välitöntä hyötyä. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että lakeja kirjoitetaan aina viidelle miljoonalle ihmiselle. Tällöin ihmisten kaikkia yksilöllisiä ominaisuuksia ei tietenkään voida havaita. On myös niin, että mikään lainsäädännöllinen järjestelmä ei voi lähellä olevaa ihmistä koskaan korvata. Siksi on hyvä, että erilaisella vapaaehtoistoiminnalla tilkitään järjestelmämme aukkoja. Viime aikoina on ollut paljon puhetta siitä, että itsekkyys ja ahneus olisivat yhteiskunnassa lisääntyneet. Tällaiset ilmiöt ovat Sauli Niinistön mielestä aina vaaran merkkejä. Hän on kuitenkin tulevaisuuden suhteen positiivinen. Käytännön auttamistyö on meillä selvästi viriämässä. Erityisesti olen iloinnut siitä, että erilaisten keräystapahtumien yhteydessä kaduilla näkee runsaasti nuoria. Tällaisilla esimerkeillä on voimaa. Ne kertovat siitä, että suomalaisilla on paljon hyvää tahtoa. 1 / 2008 Suurella Sydämellä 5

Teksti ja kuvat: Kari Vilkko Vapaaehtoisapu monelle viimeinen oljenkorsi Asunnottomaksi joutuminen usein alku sosiaalisten ongelmien kasautumiselle Taloudellinen nousukausi ei ole kohentanut pienen ihmisen asemaa. Pikemminkin päinvastoin. Uutiset diakonian kentältä kertovat, että esimerkiksi vuokrarästit ovat edelleen kasvussa. Myös asunnottomien määrä on kääntynyt nousuun niin Tampereella kuin koko maassa. T oimeentulotuen asumismenojen omavastuun poistumisen myötä syksyllä 2006 vuokrarästien ja niistä seuranneen asunnottomuuden povattiin vähentyvän. Huonompaan suuntaan mennyt kehitys oli melkoinen yllätys. Asukasliiton puheenjohtajan, Pirkanmaan maakuntavaltuuston jäsenen Herkku Hernesniemen mukaan taloudellinen nousukausi ja koventuneet sosiaaliset arvot kuntapäätöksissä ovat ajaneet monen pienituloisen ahtaalle. Vuokrat ovat viimeisenä muutamana vuotena nousseet nopeammin kuin monen vuokralaisen tulot. Kun rakentamiskustannukset ovat kallistuneet ja samaan aikaan valtion aravalainoituksen korkotaso on korkea, sosiaalisten vuokra-asuntokohteiden rakentaminen on käytännössä seisahtunut. Markkinat ovat näin kuumenneet ja vuokrataso vain jatkaa nousuaan, Hernesniemi toteaa. Asukasliiton puheenjohtaja, Pirkanmaan maakuntavaltuuston jäsen Herkku Hernesniemi näkisi mieluummin asunnottomuutta ehkäiseviä toimia kuin lyhytnäköisiä säästöjä. 6 Suurella Sydämellä 1 / 2008 Vaikeuksien keskellä ihmisen energia hiipuu Monen pienituloisen talous on nyt entistä enemmän veitsenterällä ja elämä altis häiriöille. Kaikki eivät sisäistä, että kaikkein tärkeintä on huolehtia vuokran maksu ja toiseksi tärkein on sähkölasku. Katto pään päällä on helpompi ratkaista muut ongelmat, Hernesniemi alleviivaa. Hän kuitenkin ymmärtää niitä, jotka vuokrarästien vuoksi joutuvat vaikeuksiin. Kun ihminen alkaa voida huonosti, tulee työttömyyttä ja taloudellisia vaikeuksia, hänen energiansa tavallaan sammuu. Kun avun tarve olisi suurin, ihminen ei joko jaksa tai kehtaa hakea apua. Silloin vuokrarästit ja muut ongelmat vain paisuvat, Hernesniemi on huomannut. Sosiaalitoimen säästöpaineet uhkana Kun vuokravelka kasvaa useamman kuukauden, on tilanne jo lähes päässyt käsistä. Usein vasta häädön uhatessa ihminen ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen. Hernesniemen mukaan on kuitenkin tavallista, ettei sosiaalitoimi osallistu harkinnanvaraisena toimeentulotukena koko rästimäärään. Silloin on usein pakko turvautua avun hakemiseen myös muualta. Yhteiskunnan pitäisi auttaa, mutta viime vuosina kuntien sosiaalitoimet ovat säästöpaineissaan vain vähentäneet harkinnanvaraisen toimeentulon käyttöä. Väitän, että sosiaalitoimen koventunut linja on ajanut yhä enemmän ihmisiä häätötilanteisiin, Hernesniemi sanoo.

Hänen mukaansa myös sosiaalitoimen joustamattomat työtavat ovat joissain tapauksissa laukaisseet häädön. Kun ihminen viime hetkellä hakee apua pelastaakseen asuntonsa, saattaa käydä niin, ettei hän pääse edes sosiaalityöntekijän juttusille moneen viikkoon. Tai myönteinen harkinnanvaraisen toimeentulotuen päätös saattaa viivästyä niin paljon, että vuokranmaksuvelan eräpäivät ylittyvät ja häätö toteutuu. Kunnat pystyisivät halutessaan estämään tällaisen tilanteen syntymisen työtapojaan kehittämällä. Odotan tämän vuoden alusta voimaan tulleelta sosiaalitakuulailta paljon. Sosiaalityöntekijälle on uuden lain mukaan päästävä kohtuullisessa ajassa. Asunnoton kokee itsensä hylätyksi tukea tarvitaan Hernesniemen mukaan ihmisen jouduttua asunnottomaksi hän on vapaata riistaa kaikille. Asunnoton on leimattu henkilö. Hänen on vaikea saada töitä tai uutta asuntoa. Hän kokee itsensä hylätyksi. Monesti häpeän tunne estää häntä hakemasta apua sosiaalitoimesta tai diakoniatyöstä. Kynnys leipäjonoonkin on korkea. Kaupan päälle tulevat muut vitsaukset: alkoholismi, terveyden heikkeneminen, psyykkiset ongelmat. Pohjalta on vaikea nousta ilman vahvaa tukiverkostoa. Kuntoutus vaatii usein myös laitoshoitoa. Samoin lapset joutuvat usein huostaan otetuiksi. Kerrannaisvaikutuksineen tämä lyhytnäköisyys maksaa yhteiskunnalle huomattavasti enemmän kuin asunnottomuutta ehkäisevät toimet, Hernesniemi ynnää. Nopea puuttuminen tärkeää Hernesniemen mukaan sosiaalisen asuntotuotannon pääomakoron pienikin alentaminen käynnistäisi uusien vuokra-asumiskohteiden rakentamisen ja näkyisi suoraan yleisen vuokratason alenemisena. Hän näkisi mielellään myös asukasjärjestöjen voimakkaasti ajaman asumistakuulain toteutuvan ja asuntopoliittisen ohjelman seutuyhteistyönä syntyvän, jotta kunnat eivät siirtelisi omia asunnottomiaan toisilleen. Hernesniemi loisi lisää asuntoloita, joissa asunnottomat saisivat väliaikaisen tur- Vapaaehtoisapu monelle asunnottomalle viimeinen oljenkorsi. vapaikan lisäksi myös viranomaistukea. Edelleen hän korostaisi harkinnanvaraisen toimeentulotuen lisäämistä ja ylipäätään nopean puuttumisen merkitystä, kun vuokrarästejä alkaa ilmetä. Hatunnosto vapaaehtoistyölle Sen sijaan, että läheteltäisiin asukkaalle vain varoituksia ja uhkailuja, tulisi hänelle antaa ohjeita, mistä saa apua. Voi olla, ettei hän tunne yhtään avustusmuotoa. Maksukehotuksissa voisi olla ainakin sosiaalitoimen yhteystiedot, miksei myös tietoja diakoniatyöstä ja esimerkiksi velkajärjestelyjä hoitavasta Takuusäätiöstä. Hernesniemi kiittelee niitä vuokrataloyhtiöitä, jotka jo ovat nimenneet sosiaalisia isännöitsijöitä ja asukasneuvojia. Neuvonta, tukeminen ja kaavakkeiden täytössä opastaminen ovat hänen mukaansa hyviä keinoja estää tilanteen kärjistyminen kaikille raskaaseen perintään ja häätöön. Hän antaa ison arvon kaikille niille päättäjille, jotka puoluekannasta riippumatta uskaltavat, jaksavat ja viitsivät arvostaa sosiaalisia perusarvoja, pientä ihmistä. Nostan hattua suuresti myös kolmannen sektorin vapaaehtoistyölle. Ilman heidän verkostojaan asunnottomien tilanne olisi suorastaan katastrofaalinen - ja meillä olisi omat suomalaiset kerjäläiset kaduillamme. Ruokakasseilla edelleen menekkiä Ruokakassien tarpeesta näyttää tulleen pysyvä. Diakoniakeskuksen ruokapankista lähtevien kassien määrä on viime vuosina vakiintunut 4500 5500 kappaleeseen. Ruokapankin hoitajan Seppo Ahokaisen mukaan pahimpina laman jälkeisinä vuosina ruokakasseja liikkeelle lähti nykyiseen verrattuna kymmenkertainen määrä, mutta ruokaavun tarve on edelleen huutava. Pitkäaikaistyöttömien määrä ei ole vähentynyt, heille ruokakasseja menee edelleen paljon. Kohtaamme päivittäin ihmisiä, jotka ovat olleet hetkellisen kriisiavun asiakkaanamme aloittamisvuodesta 1995 lähtien, Ahokainen toteaa. Ruoka-avun saamiseksi tulee varata aika oman alueen diakoniatyöntekijältä, joka selvittää asiakkaan kriisiavun tarpeen. Diakoniakeskuksen ruokapankin hoitajan, jääkiekkoilijaveteraanin Seppo Ahokaisen mukaan tarve ruokakasseille on edelleen huutava. 1 / 2008 Suurella Sydämellä 7

Teksti ja kuvat: Kari Vilkko Asunnottoman viimeinen oljenkorsi Musta Lammas paikkaa turvaverkkoja Kun muut yhteiskunnan turvaverkot ovat pettäneet, jäljellä on Tampereen ev.lut seurakuntayhtymän päiväkeskus Musta Lammas Pellavatehtaankadulla. Siellä asunnottomalla on mahdollisuus ruokailuun, peseytymiseen, vaatteiden hoitoon, keskusteluun ja omien asioiden hoitamiseen paremmalle tolalle. Ilman Mustaa Lammasta Tampereen keskustan katukuva olisi kovin erinäköinen kuin nyt, sillä päiväkeskuksen asiakkaana on peräti 450 ihmistä, joista runsas sata on täysin asunnoton. Usealla asiakkaalla asunnottomuus on kestänyt pitkään ja se on pahentanut monia vastoinkäymisiä, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmia. Sosiaalitoimen rajalliset resurssit riittävät yleensä vain toimeentulotuen myöntämiseen. Siksi kaikkein syrjäytyneimpien varsinainen sosiaalityö on jäänyt pitkälti kolmannen sektorin harteille. Mustan Lampaan lisäksi A-kiltojen tupatoiminta ja Pirkanmaan Sininauhan ylläpitämä päiväkeskus Witonen ovat merkittäviä asunnottomille turvaa tuottavia toimijoita Tampereella. Menetetty itsekunnioitus takaisin Mustan Lampaan tavoitteena ei ole raitistaa, vaan ehkäistä, vähentää ja korjata päihteiden käyttöön liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Asiakkaan itsekunnioituksen palauttaminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä. Kun viranomaisen palveluissa pieni ihminen on usein vain vastaanottaja, meillä kantavana periaatteena on yhteisöllisyys, vuorovaikutteisuus. Annamme ihmisarvon ja kunnioituksen kaikille myös epäonnistuneille, johtava diakoniatyöntekijä Marko Ajanki alleviivaa. Yhteisöllisyyttä Mustassa Lampaassa vahvistavat paitsi lukuisat vuosittaiset retket, leirit ja juhlat myös joka sunnuntainen pullakirkko, keskiviikkohartaus ja keskusteluryhmät. Meille saa tulla vaikka ei kuuluisi kirkkoon tai uskon asiat eivät ole läheisiä. Emme tuputa kristillisyyttä. Kuitenkin usealle asiakkaallemme, jotka ovat menettäneet kaiken, suhde Jumalaan ja rukoukseen saattaa olla läheisempi kuin tamperelaisilla keskimäärin, Ajanki on huomannut. Vasta täällä sitä näkee, ettei syrjäytyminen riipu koulutuksesta tai yhteiskunnallisesta asemasta, vaan vastoinkäymisten summana voi se tapahtua kenelle tahansa meistä. Jo 50 vapaaehtoista Mustan Lampaan talkootiimissä Matalan kynnyksen Musta Lammas on avoinna arkisin klo 7.30 13.00. Silloin paikalla on kaksi päihdetyöntekijää, vahtimestari, emäntä ja vaatehuoltaja. Asiakkaiden vierellä kulkee myös kolme päihde- ja kriminaalihuollon diakoniatyöntekijää. Vakituisen henkilöstön tukena erilaisissa tehtävissä ja viikonlopputoiminnassa toimii peräti 50 vapaaehtoistyöntekijää. Osa vapaaehtoisista saattaa osallistua kertaluontoisesti johonkin tapahtumaan, mutta suuri osa heistä on halunnut kiinnittyä vakituisesti johonkin tehtävään, esimerkiksi lauantairyhmään tai sunnuntain pullakirkkotoimintaan. Auttamistyö meillä on suoraa toimintaa asiakkaiden kanssa, ja työn tulos näkyy heti. Oman elämäntilanteen ja kiinnostuksen mukaan meille voi tulla esimerkiksi keittiöhommiin, kuljetustehtäviin, vaatehuoltoon, leireille, askartelujuttuihin tai puhumaan, laulamaan ja pitämään hartauksia. Tai siten vain voi tulla keskustelemaan asiakkaiden kanssa, toteaa erityisdiakoniatyöntekijä Pia Soidinmäki. Musta Lammas sijaitsee vanhassa, mutta lämminhenkisessä rakennuksessa osoitteessa Pellavantehtaankatu 17. Marko Ajanki toivottaa uudet vapaaehtoiset tervetulleeksi tekemään tärkeää työtä pienen ihmisen auttamiseksi. Mukaan www.suurellasydamella.fi - sivuston kautta Vapaaehtoisten kesken Mustassa Lampaassa on hyvä yhteishenki eikä huumorikaan jätä kukkimatta. Myös vapaaehtoisistaan Musta Lammas pitää hyvän huolen. Vuoden mittaan vapaaehtoisille järjestetään erilaisia työnohjaus-, virkistys- ja opintotilaisuuksia. Viime vuonna vapaaehtoiset matkasivat yhdessä Pärnuun. Mustan Lampaan vapaaehtoistoimintaan pääsee mukaan kätevimmin www. suurellasydamella.fi -sivuston kautta. 8 Suurella Sydämellä 1 / 2008

Teksti ja kuva: Kari Vilkko Jani löysi vapaaehtoistyön ilon Mustasta Lampaasta Tampereen yliopistossa julkisoikeuden assistenttina toimiva Jani Wacker on puolen vuoden ajan toiminut Suurella Sydämellä -vapaaehtoistyöntekijänä päiväkeskus Mustan Lampaan lauantairyhmässä. Minulla oli jo pitkään ollut mielessä päihdetyöhön liittyvä vapaaehtoistoiminta. Viime syksynä löysin Suurella Sydämellä nettisivut ja sitä kautta pääsin mukavan helposti haluamaani tehtävään, Jani sanoo. Suurella Sydämellä -sivustolta Jani löysi lisätietoa Mustasta Lampaasta. Sieltä hän huomasi myös ilmoituksen vapaaehtoistyön infotilaisuudesta, johon hän osallistui. Infossa sain hyvän peruspaketin vapaaehtoistyöstä. Siellä ilmoitin myös kiinnostuksekseni Mustan Lampaan toimintaan. Sovimme tutustumiskäynnin, ja pian jo huomasin olevani Mustan Lampaan lauantairyhmässä, Jani kertoo. kana vankilakäynnillä ja auttanut siellä mm. tulkkauksissa. Avun vaikutuksen näkee heti Janin vapaaehtoistyön pääjobi on jatkossakin lauantairyhmä. Todella antoisaa ja mielenkiintoista työtä tämä on ollut ja aion tätä jatkaa. Puuroa jakaessa sitä huomaa, miten pienikin työ on tärkeää. Apu on niin konkreettista, että sen vaikutukset näkyvät heti. Ja se on palkitsevaa! Vertaistukea, kahvia ja sympatiaa Silmukasta tukevampi askel elämään Täällä näkee myös monenlaisia elämäntilanteita ja sen, miten tavallinen ihminen asiakkaasta ongelmiensa takaa löytyykään. Tulee tunne, että jokainen meistä on samalla viivalla, arvokas ihminen, Jani toteaa. Silmukkaa luotsaa sosiaaliohjaaja Satu Tahlo-Jortikka. Kynnys tulla mukaan on matala Jani suosittelee muillekin tutustumista www.suurellasydamella.fi -sivustoon. Hänen mukaansa kynnys vapaaehtoistyön aloittamiseen on sen avulla tehty todella matalaksi. Tänne ei kaveria voi vetää, vaan oma kipinä vapaaehtoistyöhön pitää olla. Minulle tämä vapaaehtoistyömuoto on tärkeä ja oman elämänkatsomukseni mukainen. Suurella Sydämellä -toiminta on tarjonnut minulle hyvän väylän osallistumiseen. Jani Wacker toimii Suurella Sydämellä - vapaaehtoistyöntekijänä päiväkeskus Mustan Lampaan lauantairyhmässä. Olin heti tervetullut porukkaan Janille työvuoro osuu 1-2 kertaa kuukaudessa. Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. puuron ja kahvin keittämistä ja jakamista, siisteyden ja järjestyksen ylläpitämistä sekä keskustelua asiakkaitten kanssa. Olin heti tervetullut porukkaan. Vapaaehtoiskonkareilta ja vakituisilta työntekijöiltä olen saanut hyvää perehdytystä työhöni. Tiimissä henki on leppoisa ja kannustava, Jani kiittelee. Lauantairyhmän lisäksi Jani tekee Mustassa Lampaassa myös erilaisia muita tehtäviä mm. ruokakassien pakkausta, lastausta ja jakelua. Myös kriminaalityö kiinnostaa häntä. Jani on jo käynyt vakituisen työntekijän mu- Harjun seurakunnan diakonian monitoimitila Silmukassa ihminen kohdataan aitona itsenään. Silmukassa ei asioita turhaan udella. Sinne voi saapua kuka tahansa elämäntilanteesta, asuinpaikasta, uskonnollisesta suuntauksesta tai muista tekijöistä riippumatta. Nimiäkään ei kysytä eikä kävijärekistereitä pidetä, joten siellä voi olla halutessaan aivan anonyymisti. Ainoa vaade on, että tulija on selvin päin, sillä Silmukassa noudatetaan nollalinjaa. Omia voimavaroja aktivoidaan esiin Vuosittain Silmukassa on jopa 1.500 asiakaskäyntiä. Kävijät ovat pääasiassa pitkäaikaistyöttömiä. Tarjolla on ennen kaikkea vertaistukea, jossa samojen ongelmien kanssa painivat vaihtavat ajatuksia keskenään. Osallistumispakkoa toimintaan ei ole. Silmukasta ei löydy myöskään hyysäävää mummoa, vaan toiminnan punaisena lankana on kannustaa asiakasta tekemään itse. Pyrimme aktivoimaan asiakkaidemme omia voimarajoja, joten he keittelevät kahvinsa ja tekevät muut askareensa itse. Me työntekijät tuemme heitä tarvittaessa elämän solmukohdissa, esimerkiksi viranomaisasioiden viidakossa. Moni ha- SILMUKKA: A: luaa myös keskustella, Silmukkaa luotsaava sosiaaliohjaaja Satu Tahlo-Jortikka toteaa. Aktiivisimmille Silmukan ihmisille on tarjolla kirkon Anna & Arvo -hankkeeseen liittyvää vapaaehtoistoimintaa. He voivat esimerkiksi ulkoiluttaa palvelutalon vanhuksia tai toimia vapaaehtoisystävinä. Mutta tänne voi vain tulla - ja olla tekemättä mitään, Satu alleviivaa. Kynnys astua sisään on matala Satu kuvaa Silmukan vapaamuotoista ilmapiiriä äärettömän hyväksi. Sellaiseksi, jonka kynnyksen yli uskaltaa arinkin tulla. Eipä tämä kovin huono paikka voi olla, kun niin moni asiakas tulee tänne aina vain uudestaan, eli äänestää myönteisesti jaloillaan, hän hymyilee. Ja moni on täältä saanut sekä eväät että uskalluksen palata takaisin työelämään, Satu Tahlo-Jortikka sanoo. Teksti ja kuva: Kari Vilkko Pispalan valtatie 16 C (Pispalan kirkon yhteydessä). Avoinna ma, ti, to klo 10 14, ke 10 18, pe suljettu. Lisätietoja p. 214 8662 / Satu Tahlo-Jortikka. 1 / 2008 Suurella Sydämellä 9

Teksti ja kuvat: Marika Vanhatalo Tutustuminen vammaisten ihmisten arkeen häätää ahtaat asenteet Oman elämänsä päähenkilö Auttavia käsiä arkipäivään, ulkoiluseuraa tai kaveri kahvihetkeen. Vammaiset henkilöt kaipaavat seuraa ja tarvitsevat tukea, mutta yksilöllisesti. Mahdollisuus itsenäiseen ja yhdenvertaiseen elämään on erityisen tärkeää. Jokainen meistä haluaa hallita omaa elämäänsä. Kuurosokeiden toimintakeskuksessa asuva Margit ja Kirsti Tamminen juttelevat. Margit on kohta lähdössä tukihenkilön kanssa lenkille. H enkilöllä, joka näkee ja kuulee heikosti tapa liikkua tai kommunikoida voi olla erilainen, mutta ei se ole ihmiselämää kummoisempaa. Me ihmiset olemme kuitenkin aika näppäriä löytämään tapoja tulla toimeen ja 10 Suurella Sydämellä 1 / 2008 ymmärtää toisiamme, jos vain haluamme, pohtii Kuurosokeiden toimintakeskuksen johtaja Kirsti Tamminen. Suomen Kuurosokeat ry:n toimintakeskus tarjoaa asumis- ja kuntoutuspalveluita sekä toimintapäiviä kuurosokeille ja kuulonäkövammaisille aikuisille. Monella kes- kuksen asiakkaista on vähän kuuloa tai näköä jäljellä. Keskus sijaitsee Tampereella Hervannassa. Vammaisen ihmisen yli kävellään helposti. Järjestömme ajatuksena on, että kuurosokeat itse muuttavat omalla elämällään vallitsevia asenteita. Oikealla tiedolla on

suuri merkitys, ja vammaiset henkilöt osaavat hyvin kertoa, mitä he ympäristöltään odottavat. Oikeastaan tässä on kysymys erilaisten kulttuurien yhteiselosta. Tamminen on kokenut, että usein suhtautuminen muuttuu, kun ihmiset vain saavat tilaisuuden kohdata toisensa. Päätöstasolla pienten ryhmien tarpeet huomioidaan vähän kerrallaan. Moneen pieneen kuntaa verrattuna Tampere on vammaisia ajatteleva kaupunki. Tosin esimerkiksi kulttuuripalveluita kuulonäkövammaisille on toivottu lisää. Ihan tavallisia asioita Myös Tampereen kaupungin vammais- ja esteettömyysasiamiehen Jukka Kaukolan työssä vilahtelee tiuhaan sana yhdenvertaisuus. Jokaisen pitäisi päästä kaupungin elämään mukaan; saada liikkua, nähdä, kuulla ja ymmärtää. Kuka tarvitsee arjessa pärjäämiseen mitäkin. Usein puhumme vammaisten henkilöiden erityistarpeista tai -tuesta, mutta eivät ne sellaisia ole, vaan ihan tavallisia asioita. Tuen ja palvelujen tarkoitus on mahdollistaa vammaiselle henkilölle arjen sujuvuus ja omien valintojen toteuttaminen, Kaukola kiteyttää. Kaukolan mukaan asenteet ja arvomaailma ovat avaimia siihen, että alkaa tapahtua. Kaupunkimiljöötä voi myös havainnoida uudella tavalla. Mainostolppa keskellä katua tai pyörätuolille mahdoton bussipysäkki. Pienet yksityiskohdat voivat tehdä palvelujen käytön vaikeaksi. Invalidivessoissa on myös mitä moninaisimpia suunnittelun kukkasia. Esimerkiksi vaatekoukku voi olla niin korkealla, ettei siihen pyörötuolissa istuva ylety. Kaukolan toimii kaupungin vammaisneuvostossa valmistelijana, ja siellä keskustellaan tällä hetkellä avustajista ja asumisesta. Monet vammaiset nuoret haluaisivat muuttaa lapsuudenkodistaan ja asua mahdollisimman itsenäisesti omassa kodissaan, olipa se sitten oma asunto tai asunto ryhmäkodissa. Asumiseensa he tarvitsevat tukea, esimerkiksi henkilökohtaisia avustajia. Annetaan aikaa Vapaaehtoisten tukea kaivataan vapaa-ajan viettoon. Se on ajan antamista. Keitetään yhdessä kahvit tai piipahdetaan kaupungilla shoppailemassa. Nuorille opiskelukaverit ovat tärkeitä, Tamminen kertoo. Kosketettava nuoli opastaa, millainen ja missä suunnassa sijaitseva katu ylitetään. Vapaaehtoisen tukihenkilön tarkoitus ei ole tehdä kokopäivätyötä, vaan joskus jotakin mukavaa yhdessä. Käydä vaikka jääkiekkomatsissa. Kiinnostusta vapaaehtoistyöhön tuntuisi olevan, mutta silti me kansalaiset emme tahdo päästä liikkeelle, Kaukola miettii. Tukihenkilöltä toivotaan rohkeaa mieltä ja avoimuutta. Ja taas kerran aikaa tutustumiseen. Kuurosokeaa ihmistä pitää mennä lähelle ja koskettaa. Koskettaminen on tapa katsoa toista ihmistä sekä keino puhua, Tamminen opastaa. Tarpeellista, ja itse kullekin ihan terveellistä, on unohtaa hetkeksi nopeatempoinen elämänrytmi ja asettua hieman hitaammin toimivan ihmisen asemaan. Täällä kuulee aivan mahtavia selviytymistarinoita. Tasapainoon, tyytyväisyyteen ja hyvään elämään ei välttämättä tarvita kaikkia aisteja, Tamminen iloitsee. ITSENÄISYYS VAMMAISELLE - VETOOMUS Mitä on itsenäisyys vaikeavammaiselle henkilölle? Se on sitä, että saa asua omassa kodissaan, ei laitoksessa. Se on sitä, että kotiin, kouluun, työhön, harrastuksiin, asiointiin ja ihan arjen tarpeisiin kuten wc:ssä käyntiin, ylös nousemiseen, pukeutumiseen, tiedon saantiin tai muuhun tällaiseen saa omaan avuntarpeeseensa nähden riittävästi apua toisen ihmisen käsiä, jalkoja, silmiä, korvia. Se on sitä, että riittävän avun turvin voi elää ja toteuttaa omaa elämäänsä juuri niillä taidoilla, kyvyillä ja ominaisuuksilla, joita meillä itse kullakin on. Lisää tietoa ja mahdollisuus ottaa kantaa osoitteessa www.itsenaisyysvammaisille.fi. Jukka Kaukola on oppinut, että näkövammaisia opastavaa liikennevaloa kutsutaan Nakke-nakuttajaksi. 1 / 2008 Suurella Sydämellä 11

Kari Vilkko Lapsia kuulovammaisten leirillä Vesilahdella. Kuurojentyön tehtävänä on järjestää viittomakielistä palvelua ja toimintaa eriikäisille kuuroille ja kuurosokeille. Teksti: Marika Vanhatalo Diakoniakeskuksen yhteinen vammaistyö mahdollisuus monipuoliseen vapaaehtoistyöhön Diakoniakeskuksen yhteinen vammaistyö tarkoittaa monenlaista toimintaa: vanhustyötä, perhetyötä, pienryhmiä, rippikoulutoimintaa ja nuorisotyötä. Myös vammaista omaista kotona hoitavat saavat tukea. Kaikille halutaan antaa mahdollisuus osallistua seurakunnalliseen toimintaan. 12 Suurella Sydämellä 1 / 2008 M eillä on Aurinkoklubi, jossa nuoret aikuiset saavat vertaistukea, järjestämme liikuntarajoitteisille virkistyspäiviä, teemme kotikäyntejä ja kokkikerhokin on perustettu, luettelee johtava diakoniatyöntekijä Liisa Hoikkanen. Vireä toiminta antaa vapaaehtoisille työntekijöille mahdollisuuden monenlaisiin hommiin. Viime vuonna 120 vapaaehtoista teki erilaisia töitä vammaisten kanssa. Auttajista on kuitenkin koko ajan pulaa. Käsiä ja läsnäoloa tarvitaan. Sekä ryhmissä että retkillä ja leireillä voi auttaa pyörätuolin siirtämisessä ja ruokailuissa, mutta myös pelikaveri tai keskustelukumppani otetaan ilolla vastaan. Mukaan pääsee myös keittiön kautta, jos kahvinkeitto ja kattaminen ovat mieluista puuhaa. Myös taiteellista lahjakkuutta voi vapaaehtoistyössä hyödyntää. Esityksille löytyy varmasti yleisöä. Esimerkiksi yhteinen runohetki olisi mukavaa ohjelmaa, Hoikkanen vinkkaa. Työn tai opiskelun kautta saadulle asi-

antuntemukselle on kysyntää. Juuri nyt etsin alustajaa näkövammaisten lasten perheiden parisuhdeleirille, Hoikkanen kertoo. Kielikylpyä kodeissa Myötätuuli on näkövammaisten toimintakeskus, jonne tullaan tapaamaan tuttuja, saamaan apua arjen asioihin tai rauhoittumaan ja hiljentymään. Ilmarinkadulla piipahtaa vuosittain noin 5 000 kävijää. Paikan sisustuksen materiaalit, valaistus sekä kalustus on mietitty sopiviksi näkövammaisten käyttöön, ja Myötätuulessa on mahdollisuus hyödyntää näkemistä helpottavia laitteita, kuten lukutelevisiota ja pistetulostinta. Vapaaehtoisten työ on olennainen osa Myötätuulen toimintaa. Kirjoilla on 20 aktiivista vapaaehtoistyöntekijää ja viitisenkymmentä satunnaisemmin osallistuvaa avustajaa. Yksi palkattu työntekijä, erityisdiakonian viranhaltija Tuula Laitinen ohjaa keskuksen toimintaa. Meillä on isäntiä, jotka vastaanottavat ihmisiä ovella ja saattavat kotimatkalle. Emännät auttavat kahvittelussa sekä saattavat kipaista asiakkaamme kanssa torilla tai kaupassa. Joskus ommellaan nappi paitaan, kirjoitetaan kortti tai luetaan ruokaresepti yhdessä, Laitinen kertoo. Perjantaisin luetaan Aamulehteä ja torstaisin jumpataan. Myötätuulessa viihtyvät niin parikymppiset kuin 90-vuotiaatkin näkövammaiset henkilöt. Marssi sisään Myötätuuleen saa rohkeasti marssia sisälle katsomaan, mitä siellä tehdään. Vapaaehtoisia työntekijöitä on kaikista ammattikunnista. Toiminnassa on mukana niin opettajia kuin opiskelijoitakin. Vapaaehtoiset saavat olla erilaisia ihmisiä. Mitään tietynlaista osaamista ei etsitä. Usein vapaaehtoistyöhön lähtemisen kimmokkeena on näkövammainen tuttava tai puskaradion kautta kiirinyt tieto Myötätuulen toiminnasta. Ihmiset löytävät itse itselleen tehtävää riippuen siitä, mikä luonnistuu ja mikä lahja kenelläkin on. Yksi tykkää lukea, toinen innostuu oppaaksi juhliin ja retkille. Näkövammaisten ja vapaaehtoisten yhteistyö syntyy luonnollisesti. Meillä on mahdollisuus tutustua, ja sen jälkeen tavata myös Myötätuulen ulkopuolella. Tarpeen mukaan vapaaehtoiset saavat työnohjausta ja perehdyttämistä. Silloin tällöin järjestetään pistekirjoituskurssi tai opetellaan näkövammaisen henkilön opastamista. Myötätuulen päiväohjelma on joustava, ja sitä voidaan vapaaehtoisten osaamisen ja ideoiden myötä muuttaa. Eikä kesällä istuta vain sisällä, vaan silloin lähdetään uimaan ja metsään kävelemään, Laitinen lupaa. Kari Vilkko Kuurojen kanssa tehtävässä työssä kuulevalle vapaaehtoiselle tarjoutuu mahdollisuus kielikylpyyn. Viittomakielinen kuuro tai viittomakieltä osaava kuuleva voi olla mukana ryhmissä tai vierailla viittomakielisissä kodeissa. Keskustelu voi olla se työpanos, jonka vapaaehtoinen tuo mukanaan. Täydellinen kielitaito ei kuitenkaan ole osallistumisen edellytys, Hoikkanen painottaa. Diakoniakeskuksen vammaistyöhön voi tulla mukaan vain yhdeksi kerraksi tai usein ja säännöllisesti. Joskus käy niin onnellisesti, että ohjatussa ryhmässä ihmiset tutustuvat ja ystävystyvät. Maailmantappiin ei kuitenkaan tarvitse sitoutua, Hoikkanen muistuttaa. Diakoniakeskuksen vammaistyöstä saa tietoa esimerkiksi Kirkkosanomista ja Tampereen seurakuntien nettisivuilta. Jos haluaa vapaaehtoisena osallistua vammaisten tukemiseen, voi työalasta vastaavaan työntekijään tai Hoikkaseen ottaa yhteyttä. Myötätuuli kohtauspaikka Tammelantorin laidalla Myötätuulen tunnelmallinen joulupöytä on usein vapaaehtoistyöntekijöiden käsialaa. Vapaaehtoistyöntekijä Helga Graeffe (oikealla) toimi ruokailiseurana ja avustajana. Samaan aikaan osa vapaehtoisista hääri keittiössä. 1 / 2008 Suurella Sydämellä 13

Teksti: Marika Vanhatalo Työ kehitysvammaisten kanssa voi antaa ahaa-elämyksen Epilän kehitysvammaisten toimintakeskukseen toivotaan lisää vapaaehtoisia tukihenkilöitä. Vaikka moni- ja vaikeavammaiset asiakkaat ovat aika haasteellisia, keskuksen johtaja Paula Kontro houkuttelee kokeilemaan. 14 Suurella Sydämellä 1 / 2008 Liikutaan, pelataan seurapelejä, maalataan, askarrellaan, lauletaan karaokea, kuunnellaan musiikkia levyraadissa, leikitään ja hiljennytään lukupiiriin. Me käymme elokuvissa ja kirjastossa, ja joskus pienellä porukalla olemme retkellä yön yli. Ja juhlia on paljon sekä kirkollisia että kalenterivuoden tärkeitä hetkiä juhlitaan. Avustajaa opastetaan Musiikista toimintakeskuksen väki tykkää kovasti. Juhlissa on mukava kuunnella kitaransoittoa tai laulua. Arjen kohokohta voi olla kaveri, jonka kanssa luetaan autolehteä, Kontro kertoo. Joulukirkossa käynti on jokavuotinen yhteinen retki. Käymme aina eri kirkossa. Koska lähdemme vähän kauemmaksi, vapaaehtoiset avustajat ovat mukana taluttamassa ja työntämässä pyörätuoleja. Jos avustaja ei ole aikaisemmin ollut tekemisissä kehitysvammaisten kanssa, keskuksen työntekijöiltä saa opastusta. Tässä työssä tarvitaan harkintakykyä, koska kehitysvammaiset eivät aina osaa kertoa, miten he haluaisivat eri tilanteissa toimia. Aluksi avustajalle voi tulla avuttomuuden tunne, mutta yleensä se häviää rauhallisen tutustumisen myötä, Kontro tietää. Tampere Unitedin tuplamestarit kävivät pelaamassa sählyä epiläläisten kanssa viime syksynä. Peli-ilo oli käsin kosketeltavissa. Epilään tarvittaisiin jatkossakin peliseuraa. Kari Vilkko E i tässä työssä lopulta mitään kummallista tarvita. Vierellä kulkijoita arkeen heitä me tänne kaipaisimme. Pulaan ei ketään vapaaehtoista jätetä, mutta positiivisen ahaa-elämyksen täältä voi saada. Toimintakeskuksen päivätoiminnassa on mukana 71 kehitysvammaista ja yhdeksän tekee tuettua työtä. Helmikuussa alkavan Yhteisvastuukeräyksen tavoitteena on tukea kehitysvammaisten työllistämistä. Tuettu työ on Epilässä esimerkiksi pakkaamista ja pussittamista. Kehitysvammaisia Ihmisiä hoivataan, heille annetaan eväitä kehittyä ja kasvaa sekä rohkaistaan omatoimisuuteen. Kun Kontro kertoo mitä kaikkea Epilässä touhutaan, se kuulostaa hauskalta ja inspiroivalta.

Yhteisvastuukeräys kutsuu työllistämistalkoisiin Helmikuun 3. päivä käynnistynyt Yhteisvastuukeräys kutsuu kaikki suomalaiset mukaan työllistämään kehitysvammaisia suomalaisia ja maataan jälleenrakentavia liberialaisia. Yhteensä noin 40 000 vapaaehtoista kerääjää lähtee tuolloin keräyslippaineen ja -listoineen liikkeelle ympäri Suomen. Haluan töihin -kampanja kestää vapunpäivään saakka. Mukaan vapaaehtoisrinkeihin Vapaaehtoistyössä voi tehdä keikkoja silloin tällöin tai lähteä vapaaehtoisrinkeihin mukaan. Rinkeihin voi koska tahansa ilmoittautua, ja ne sitovat sinua juuri niin paljon kuin itse haluat. Esimerkiksi näihin rinkeihin kaivataan ihmisiä: Sählyrinki Epilän kehitysvammaisten toimintakeskuksessa. Koululuokka tai työporukka pelaamaan sählyä kehitysvammaisten kanssa. Kesäjuhlarinki Epilän kehitysvammaisten toimintakeskuksessa. Kesäjuhlille paistamaan makkaraa ja tarjoilemaan. Viittomakielisten rinki Diakoniakeskuksen yhteisessä vammaistyössä Retkiavustajien rinki Diakoniakeskuksen yhteisessä vammaistyössä Omaishoitajien rinki Diakoniakeskuksen yhteisessä vammaistyössä Jos haluat vapaaehtoisrinkeihin mukaan, käy sivulla www.suurellasydamella.fi. Voit myös soittaa Ilkka Kalmanlehdolle 050 330 9308 tai lähetä sähköpostia ilkka.kalmanlehto@tampereevlsrk.fi Kehitysvammaisten ihmisten työllistymisen esteenä ovat ympäristön asenteet sekä tiedon ja työhönvalmentajien puute, sanoo erikoissuunnittelija Marika Ahlstén Kehitysvammaliitosta. Viranomaiset, työnantajat ja kehitysvammaisten henkilöiden omaiset tarvitsevat tietoa siitä, mihin tehtäviin kehitysvammaiset ihmiset pystyvät ja miten heidän työllistämisensä käytännössä toteutetaan. Yhteisvastuu 2008 edistää kehitysvammaisten ihmisten työllistymistä tavallisille työpaikoille. Niin sanotun tuetun työllistymisen mallissa kehitysvammaisella työntekijällä on henkilökohtainen työhönvalmentaja. Työhönvalmentaja räätälöi työtehtävät niin, että työnantajan tarpeet ja työntekijän kyvyt kohtaavat. Hän auttaa molempia osapuolia työllistämispolun joka vaiheessa, Ahlstén kertoo. Työnantajat ovat olleet lähes poikkeuksetta erittäin tyytyväisiä palkkaamiinsa kehitysvammaisiin työntekijöihin. Työhönvalmentajan palvelut ovat työnantajalle maksuttomia. Lisätietoja www.yhteisvastuu.fi 1 / 2008 Suurella Sydämellä 15

Teksti ja kuvat: Siina Repo Laadukasta elämää joka iässä Vanhus ei saa olla oman kotinsa vanki Vanhuksien asuttamista kotona mahdollisimman pitkään korostetaan liikaa. Ikääntyneiden asumiselle pitäisi saada uusia vaihtoehtoja laitosasumisen ja kotona asumisen välille. Tätä mieltä on Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä. Vaikka vanhat ihmiset eivät tuota voittoa yhteiskunnalle, heitä ei saa silti unohtaa. Professori Marja Jylhä on mukana Tampereen pormestarin asettamassa vanhustyön palvelurakennetta kehittävässä työryhmässä. V anhuksille pitäisi olla tarjolla muitakin palveluita kuin päälle pukeminen, tuoliin istuttaminen ja syöttäminen. Me ihmiset tarvitsemme samanlaista laadukasta elämää jokaisessa ikävaiheessa, toteaa Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä terveystieteen laitokselta. Jylhän mukaan ikäihmisille pitäisi tarjota enemmän elämänlaatua parantavia palveluita, kuten kaupungilla kävelyttämistä, veikkausiltojen järjestämistä tai vaikkapa hiusten leikkuuta. Tällä hetkellä keskitytään liikaa vain kaikkein pakollisimpien perustarpeiden tyydyttämiseen. Professorin mukaan vanhusten asuminen kotona tai laitoksessa ei takaa tällaisia palveluita. Hollannissa ja Tanskassa on kehitetty kodinomainen asumismuoto, jota hän haluaisi kehittää myös Suomessa. Tällainen asuinpaikka näyttää kodilta. Vanhuksella on oma asunto ja oikeus yksityisyyteen, mutta asuntojen yhteydessä on myös yhteisiä tiloja. Monet iäkkäät tarvitsevat tuettua elämää, mutta kaikilla ei ole tarvetta jatkuvaan lääkärin tai terveydenhoitajan läsnäoloon. Vanhukset tarvitsevat ihmistä, joka ymmärtää vanhuuden päälle ja on auttamassa, kun se on tarpeellista. Katastrofihoito kaikkein kalleinta Vallalla olevan ajattelumallin mukaan on hyvä, että vanhana ihminen asuu mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Jylhä kannattaa ajatusta, mutta kehottaa miettimään tarkemmin niitä tilanteita, joissa se ei enää inhimillisesti katsoen ole mahdollista. Iskulause estää meitä näkemästä, mikä todellinen tilanne on. Siksi ongelmiin ei osata puuttua. Kotona asuminen ei ole aina järkevin vaihtoehto, vaikka kotiapua olisikin saatavilla. Jylhän mielestä ihminen voi olla joskus vankina omassa kodissaan. On kamala ajatus, että dementoitu vanhus lukitaan ulkoapäin kotiinsa. Systee- 16 Suurella Sydämellä 1 / 2008

mi voi kuitenkin olla tilanteeseen tyytyväinen, koska vanhus asuu toivotusti mahdollisimman pitkään kotona. Kotona asumista pidetään usein yhteiskunnalle edullisimpana vaihtoehtona. Tämä ei pidä paikkaansa. Niin sanottu katastrofi-tyyppinen apu on usein kaikkein kalleinta. Kun vanhus yllättäen joutuu ensiapuun, siitä seuraa tavallisesti monimutkainen ja varmasti kallis sairaalakierre. Yhteiskunnalle olisi kaikin puolin edullisinta, että vanhuksista pidettäisiin huolta jatkuvasti eikä vasta silloin, kun jotain sattuu. Vanhukset nähdään liian usein menoeränä Jylhän mukaan vanhusten tarpeita ei oteta vakavasti, koska ikääntyneet eivät tuota voittoa. Nuoriin kannattaa satsata, koska heistä saadaan ainakin jossain vaiheessa pumpattua rahaa irti. Vanhukset tuottavat vain tappiota. Halvimmaksi yhteiskunnalle tulisi käytännössä se, että he kuolisivat mahdollisimman nopeasti, Jylhä karrikoi. Enemmän tappiota tuottaa parhaassa työiässä olevien hukkaan mennyt aika vanhusten, eli yleensä omien vanhempien, asioiden kanssa taisteluun. Julkisten palveluiden saaminen on monimutkaista. Huonokuntoinen vanhus ei pysty hankkimaan itse palveluita, vaan siihen tarvitaan joka tapauksessa omaisten apua. Myös yksityisten yritysten tarjoamien kodinhoitopalveluiden määrä on lisääntynyt. On tietysti hienoa, että valinnan vara on lisääntynyt. Suurin osa heistä, jotka tarvitsevat palveluita, eivät kuitenkaan osaa tai pysty toimimaan valikoivana kuluttajana palvelumarkkinoilla. Omaiset kantavat edelleen suurimman vastuun vanhusten hoitamisesta, mikä unohtuu monesti. Työelämä ja oma perhe imee jo riittävästi voimia omaisilta, joten Jylhän mukaan heidän harteilleen ei voi enää sälyttää lisää vastuuta. Hän korostaa, että Suomessa otetaan vastuuta vanhuksista enemmän, kuin maailmalla yleensä. Tämä näkyy muun muassa siinä, että kotimaassamme maksetaan korkeita veroja. Tutkimukset osoittavat, että suomalaiset haluavat maksaa veroja ja saada monipuolisia palveluita. Hallitus puolestaan vastaa tähän laskemalla veroja. Ihmettelen, miten kovakorvaisesti hallitus näihin toiveisiin on suhtautunut, professori jyrisee. SILJA RAUNIO Aiheesta ainakin puhutaan paljon. Yksinäisistä vanhuksista ei pidetä riittävästi huolta. Yksilön tarpeita ei huomioida. Vanhusten olot pitäisi kartoittaa hyvin, ja katsoa sitten miten asiat pitäisi järjestää. En usko, että yhteiskunnalta saadaan lisää rahaa vanhusten hoitoon. Luulen, että samalla rahalla vanhuksia voitaisiin kuitenkin hoitaa paljon paremmin, jos mahdollisuuksia tutkittaisiin. PIRKKO LEPPÄNEN Omaishoitajille kiitosta Vanhuksia kuunnellaan ja heille luvataan paljon, mutta toteutus on huonoa. Mielestäni vanhuksia ei syrjitä, nuoret varsinkin ovat hämmästyttävän ymmärtäväisiä. Eläkkeet ovat pieniä, edunvalvonta huonoa ja palvelut ovat kalliita. Vaikka palveluita ja kotiapua olisi tarjolla, kaikilla ei ole varaa niihin. Vanhoilla pariskunnilla asiat ovat hyvin, mutta yksinäisillä vanhuksilla menee huonommin. On tärkeää nostaa asiat esille ja puuttua ongelmiin. Hyvä, että tätäkin gallupia tehdään! Jylhä nostaa esiin omaishoitajien roolin ikääntyneiden puolisoidensa huolehtimisessa. Omaishoitajat ottavat enemmän vastuuta kuin kuvitellaan, ja he tekevät uskomattoman hienoa työtä. Jylhän mukaan heidän kantamaansa vastuuta ei aina haluta nähdä, vaan sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Monissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa vedotaan omaishoitajien rakkauteen ja velvollisuuden tunteeseen. Helposti ajatellaan, ettei heille tarvitse maksaa hoitotyöstä, koska he tekevät työn joka tapauksessa. Kysymykseen mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä vanhusten hyväksi, Jylhällä on montakin vastausta. Hyvinvointipalveluja pitää parantaa, pelkkä palveluiden säilyttäminen ei riitä. Käytännössä kotiapua on kehitettävä, samoin vanhusten asumismuotoja. Valtion on lopetettava silmien pyörittely ja lakattava sanomasta, että kuntien on otettava enemmän vastuuta. Monet yhteiskunnan käytännöt sisältävät ikäsyrjintää, tällaisesta piilevästä diskriminoinnista on päästävä. Mitä omaisten sitten pitäisi tehdä? Vanhat ihmiset eivät ole homogeeninen joukko, jonka tarpeet voidaan yleistää. Tärkeintä on kuunnella itseä lähellä olevaa vanhusta ja kysyä, mitä hän haluaa. Pelkällä rahalla ei vanhuutta pelasteta Pidetäänkö vanhuksistamme huolta? Mitä pitäisi tehdä vanhusten hyväksi? EIJA LEHTO Vanhusten tilanne on heikko. Myös sukulaisia pitää kuunnella kun on kyse huonokuntoisen vanhuksen terveydestä. Hyvien ja kunnollisten palveluiden saaminen on joskus vaikeaa. On yksilöllistä, ketkä tuntevat yksinäisyyttä. Jos oma puoliso on jo kuollut, niin tilanne on hankalampi. Vanhusten välinen yhteistyö on tärkeää, mutta läheisten on pidettävä myös yhteyttä vanhuksiin. On tärkeää, etteivät vanhukset tunne oloaan yksinäiseksi, eikä heitä odoteta täältä pois lähteviksi. GUNNAR PITKÄNIITTY Vanhuksilla on nykyään hyvät olot verrattuna muutaman vuosikymmenen taakse. Ikääntyneet saavat eläkettä ja palveluita. Tosin palvelut maaseudulla eivät toimi yhtä hyvin kuin kaupungin sisällä. Yksinäisyys on varmasti hankalaa monelle, ellei puoliso enää elä. Toisaalta ihminen ei kestä yksinäisyyttä nuorenakaan. On tärkeää pitää yhteyttä itseään lähellä oleviin vanhuksiin. 1 / 2008 Suurella Sydämellä 17

Teksti ja kuvat: Siina Repo Mummon Kammari kokoaa yhteen lähes tuhat vapaaehtoista Vanhusten yksinäisyyttä ei oteta riittävän vakavasti - pelkkä hengissä pitäminen ei riitä Tampereen keskustassa toimiva Mummon Kammari kokoaa yhteen lähes tuhat vapaaehtoista, jotka ovat tukena vapaaehtoisessa vanhustyössä. Toiminnanjohtaja Maarit Tammisto uskoo, että vapaaehtoisen tuella on yksinäiselle vanhukselle suuri merkitys. T apasin joulun alla vanhuksen, jonka kotona ainoa valo oli eteisessä roikkuva lamppu. Jääkaappikin oli pois päältä. Vanhus liikkui huonosti, eikä hänen luonaan käynyt ketään. Hän oli kuitenkin tyytyväinen elämäänsä, eikä halunnut mitään palveluita, kertoo Mummon Kammarin toiminnanjohtaja Maarit Tammisto. Jokaisen vanhuksen olosuhteet, mutta myös tarpeet ovat erilaiset. Toiselle yksin asuminen voi olla kauhistus, kun toiselle se on hyvä ratkaisu. Vanhuksella on oikeus määrätä omista asioistaan niin kauan kuin hän siihen suinkin pystyy. Kammarista ihmisen luo Maarit Tammisto käynnisti Mummon Kammarin toiminnan vuonna 1989. Hänellä on vuosien työkokemus muun muassa kotisairaanhoidon terveydenhoitajana. Mummon Kammari oli ensimmäinen Suomessa toimiva vapaaehtoistyön keskus. Viime vuosina se on painottanut työnsä vapaaehtoiseen vanhustyöhön. Keskuksessa on seitsemän palkattua työntekijää. Palkkamenojen lisäksi seurakuntien vastuulla on huoneistosta ja toiminnasta aiheutuvat kulut. Näkyvin osa toimintaamme on Otavalankadulla toimiva avoimien ovien Kyläpaikka. Siellä vapaaehtoiset järjestävät vuosittain satoja harrastus- ja virkistystilaisuuksia. Tärkein tehtävä on välittää apua vanhuksille koteihin ja hoitolaitoksiin. Kentällä on mukana satoja aktiivisia vapaaehtoisia, kokonaisuudessaan vapaaehtoisia on noin tuhat. Vapaaehtoistoiminta joustavaa Teuvo Kilpilinna on toiminut talkkari pikkaraisena muutaman vuoden. Työlistalle kuuluu esimerkiksi lumitöitä mutta myös vanhuksen kanssa ulkona kävelemistä ja keskustelemista. Maarit Tammisto on käynnistänyt Mummon Kammarin toiminnan 19 vuotta sitten. Mummon Kammari saa vuodessa pelkästään kodeista noin 3000 avunpyyntöä. Vanhainkodeista ja sairaaloista tulee enemmän pyyntöjä kuin pystymme auttamaan, Tammisto toteaa. Vapaaehtoiset vierailevat vanhusten kotona, toimivat kauppaseurana, lääkäriin saattajina, ulkoilukavereina tai niin sanottuina talkkari pikkaraisina ulkotöissä. Jotkut käyvät vanhuksen luona omaystävänä pitkäaikaisesti ja säännöllisesti. Joskus vapaaehtoinen on vanhuksen tukena vielä kuoleman hetkelläkin. Vapaaehtoistyöntekijöitä on myös teatterin pyörätuoliavustajina, Tampereen yliopistollisen keskussairaalan narikassa, vanhainkodin kahviossa ja Tammelakeskuksessa. Tavoitteena on tuoda pieniä ilonhetkiä arkeen. On tärkeää, että jollain on hetki aikaa olla läsnä ja kuunnella. Osa vapaaehtoisista on mukana säännöllisesti, mutta mukaan pääsee pienemmälläkin sitoutumisella. Tehtävästä voi myös siirtyä toiseen tai pitää vapaata. Arkitaidot riittävät, mutta annamme tarvittaessa perehdytyksen tehtävään. Jokainen uusi vapaaehtoinen haastatellaan ja yhdessä pohdimme, millainen vapaaehtoistyö olisi sopivin juuri hänelle. 18 Suurella Sydämellä 1 / 2008

Talkkari pikkaraiset pitävät palaveria joka viikko. Talkkareiden tehtävänä on auttaa vanhuksia muun muassa pihatöissä ja muissa kodin askareissa. MUMMON KAMMARI Kyläpaikassa Otavalankadulla peittotalkoita, kirjakerhoa, luentoja, muisti- ja tuolijumppaa sekä shakkikerhoa. Leskien klubikahvila maanantai-iltaisin kerran kuussa ja joka toinen keskiviikkoaamu. Tiistaisin kello 11 13 Mummon Kammarille voi tulla tutustumaan Kyläpaikkaan ja kyselemään vapaaehtoistoiminnasta. Anja Nyman työskentelee Mummon Kammarin Kyläpaikan kahvilassa. Paula Kivelä vetää muun muassa tuolijumppaa ja päivystää Taysin narikassa. Erkki Kokkonen (vas.), Markku Saarinen, Lasse Huhtamäki ja Seppo Oraniemi valmistautuvat talkkari pikkaraisten kierrokselle kahvikupillisella. Uusien vapaaehtoisten perehdytysjakso käynnissä helmikuussa. Toimintaan pääsee mukaan ympäri vuoden. Mummon Kammari on osa Tampereen evankelisluterilaisten seurakuntien diakoniatyötä. Lisätietoa Mummon Kammarin toiminnasta puh. 219 0455 arkisin klo 8.30 15.00 Kammarilaiset ovat saaneet monesti hyvää palautetta toiminnastaan. Äskettäin eräs vanhus kiitti vapaaehtoisen antamasta avusta, kuin olisi saanut enkelin vieraakseen, Tammisto kertoo. Vanhusten yksinäisyyteen puututtava Tammiston mielestä vanhusten yksinäisyyttä ei oteta riittävän tosissaan. Yhteiskunta takaa ehkä välttämättömimmät peruspalvelut ja huolehtii hengissä pysymisestä, mutta elämänlaatuun ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Ihmisten kiireen ja tehokkuusajattelun vuoksi vanhuksille ei jää tilaa. Siksi on vaarana, että heidät koetaan hyödyttömiksi ja he jäävät yksin. Toiminnanjohtaja kritisoi sitä, että niin nuorten kuin vanhojenkin edellytetään käyttävän internetiä. Palveluita pitäisi kuitenkin saada myös ilman tietokoneita. Ne jotka eivät osaa tai pysty käyttämään nettiä, jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle. Yhä useammissa palveluissa on siirrytty sähköiseen muotoon, mutta vanhuksia ei saisi unohtaa tässä tietoyhteiskunnassa. Paraskaan sähköinen palvelu ei korvaa ihmistä. 1 / 2008 Suurella Sydämellä 19

www.suurellasydamella.fi - Matala kynnys diakoniseen vapaaehtoistyöhön Matala kynnys diakoniseen vapaaehtoistyöhön löytyy osoitteesta www.suurellasydamella.fi. Jo etusivulla tarjolla on monenlaisia tehttäviä. Pihatöitä vanhuksen kotona, digi-tv:n asentamista, ulkoiluttamisapua, sählyä toimintakeskuksissa. www.suurellasydamella.fi -vapaaehtoisnettityötorilla on jatkuvasti avoinna runsaasti diakonisia vapaaehtoistyöpaikkoja. Netistä näkee heti etusivulta, mitä konkreettisia tehtäviä on tarjolla. Se tarjoaa nykypäivän ihmiselle mahdollisimman helpon tavan osallistua vapaaehtoistyöhön, projektityöntekijä Ilkka Kalmanlehto Suurella Sydämellä -hankkeesta kertoo. Diakoniakeskuksen uusi vapaaehtoistyötori www.suurellasydamella.fi julkaistiin syyskuussa 2006 vapaaehtoistyön piristäjäksi. Uusi nykyaikainen rekrytointikanava mahdollistaa ihmisten osallistumisen vapaaehtoistyöhön entistä laajemmin. Nettityötorin tavoitteena on olla lähivuosina Tampereen suurin työnantaja. Alku on ollut rohkaiseva: nettipalvelun kautta on saatu runsaasti uutta voimaa lukuisiin vapaaehtoistyökohteisiin. Nuorillakin on ollut vilpitön halu auttaa ja palava into päästä kentälle vapaaehtoistyöhön. Heistä näkee, miten paljon hyviä ihmisiä keskuudessamme onkaan. Tämä asenne lämmittää omaa mieltäni todella paljon, Ilkka Kalmanlehto sanoo. Rekryilmot yhdellä silmäyksellä Sivustolta löytyy jatkuvasti kymmeniä työpaikkoja tehtäväkohtaisesti ja kalenteriajankohdan mukaan jaoteltuna. Mukana on myös laajempia hakuilmoituksia esimerkiksi erilaisia työporukoita pestattaessa. Jos kiinnostaa esimerkiksi haravointi vanhuksen pihassa Ruotulassa, digiboksin asentaminen Hervannassa, sählypeli Epilän toimintakeskuksessa tai vaikka markkinointikampanjaan osallistuminen, kannattaa klikata. Työmahdollisuuksien tarjonta on hyvin laaja-alainen. Välitämme kuitenkin vain diakonista vapaaehtoistyötä emmekä astu 20 Suurella Sydämellä 1 / 2008