OPETUSMINISTERIÖN KIRJASTOPÄIVÄT KIRJASTOT UUDEN KYNNYKSELLÄ 2.12.2008 TEKIJÄNOIKEUDET JA TIEDON SAATAVUUS. LAINAUSKORVAUKSET Hyvät kirjastoalan ammattilaiset ja kirjaston ystävät, Yleinen kirjasto ja koko kirjastolaitoksemme on kulttuurin alalla suomalainen ylpeydenaihe. Meille on selviö, että Suomen kirjastojärjestelmä on koko maailman kirjastojen joukossa kehityksen kärjessä. Tämä koskee käytännöllisesti katsoen kaikkia vertailtavissa olevia seikkoja tai tunnuslukuja. Niihin kuuluvat palvelujen ja aineistojen moninaisuus ja runsaus sekä kirjastopalvelujen alueellinen saavutettavuus. Näitä ovat myös joustavuus ja nopeus palveluvalikoiman laajentamisessa, rohkeus teknologian hyödyntämisessä ja kaiken perustana oleva osaava ja hyvin koulutettu henkilöstö. Kaiken tämän ovat kruunanneet kirjaston käyttäjät. Kirjastojen käytön, kirjastokäyntien ja muun muassa lainausten määrät ovat maailman huippua. Tämä asema pitää haasteista huolimatta yrittää säilyttää. Haasteita asettavat monenlaiset asiat. Niitä asettavat mm. kuntarakenteen ja peruspalvelujen järjestelmän muutokset. Toinen ulkoinen muuttuja kirjastojen toimintaympäristön kannalta on teknologian jatkuva kehitys. Tämän päivän teemani tekijänoikeus ja tiedon saatavuus, ja tietoisku lainauskorvausjärjestelmän kehittämisvaiheesta liittyvät kirjastojen toimintaympäristön kehitykseen.
2 Tiedon saatavuus Tiedon saatavuus digitaalisessa ympäristössä - aivan yleisenä kysymyksenä - on 1990- luvun alusta lähtien ollut yksi eniten askarruttavia kysymyksiä. Vielä kymmenen vuotta sitten arvioitiin, että kaikki hyödyllinen tieto muuttuu jossain vaiheessa bitteinä kauppatavaraksi. Teknologian kehityssuunta, mm. eri sisältöteollisuuden alojen kehittämisponnistukset teknisten suojausten alalla, tukivat tällaista arviota. Arveltiin, että suurin osa siitä tiedosta, joka nyt on vapaasti/maksutta saatavilla, siirtyy teknisten suojausten taakse ja maksulliseksi. Tämä tulevaisuudennäkymä piti sisällään sen, että on monia kirjallisen ja muunkin aineiston ryhmiä, joita ei tulevaisuudessa voi enää olla ihmisten kodeissa omissa kirjahyllyissä tai edes tietokoneiden muisteissa. Tällaiset aineistot olisivat ehkä ainoastaan saatavilla tietoverkkojen kautta kustantajilta tai muilta levittäjiltä. Tämäntapainen tulevaisuudennäkymä ei ainakaan toistaiseksi ole osoittautunut todeksi. Internetin kehitys ja laajentuminen on yksi historian valtavimmista ilmiöistä. On osoittautunut, että valtavilla joukoilla yrityksiä ja organisaatioita, jotka ovat hyödyllisen tiedon synnyttäjiä ja lähteitä, on myös suuri halu saattaa tietoja kaikkien saataville. On käynyt niin päin, että verkkomaailmaan ei ole syntynyt laajaa ja turvallisesti toimivaa kauppapaikkaa. Digitaalisten sisältöjen kaupankäynti on lähtenyt liikkeelle paljon hitaammin kuin oletettiin ja toivottiin. (Tässä kohdin en puhu siitä tieteellisestä tiedosta ja mm. niistä tietokannoista, joiden kaupallinen levitys, ja joskus kovat hinnat, on arkipäivää). Tämä on synnyttänyt uuden huolenaiheen, sen, että pitäisi saada syntymään sisältöjen verkkokauppaa. EU:ssa tämä politiikka on saanut nimekseen luovien verkkosisältöjen politiikka ( content-online ). Sen kanssa samaan aikaan EU:ssa kehitetään Euroopan digitaalista kirjastoa, joka on vastaus Googlen muutama vuosi sitten alkaneelle kirjastohankkeelle.
3 Huolimatta siitä, että tieto ei toistaiseksi ainakaan ole mennyt lukkojen taakse, on tärkeää miettiä tiedon saatavuuden kysymyksiä. Ja kiteyttää aika ajoin uusia periaatteita tiedon saatavuudesta. Tällaisen politiikan tärkeimpiin pohdinnan kohteisiin kuuluu se, mikä on sellaista avaintietoa ihmisten kannalta, jonka tulisi olla kaikkien saatavilla maksutta ja jatkuvasti ajan tasalla. Yleisradiotoiminnan alueella on vuosikymmenien kuluessa syntynyt ja kehittynyt periaate, jota kutsutaan julkisen palvelun periaatteeksi. Se merkitsee sitä, että yhteiskunta velvoittaa toimijoita pitämään monipuolisia radion ja television sisältöpalveluja periaatteessa kaikkien saatavilla, alueellisesti ja taloudellisesti tasapuolisin ehdoin, vähemmistöjä ja erityisryhmiä unohtamatta. Olisi hyödyllistä jossakin vaiheessa määritellä tähänastista tarkemmin, mitä hyödyllisiä palveluja pitäisi nyt ja tulevaisuudessa olla tietoverkkojen välityksellä kaikkien saatavilla. Pitäisi määritellä uusi julkisen palvelun periaate, joka koskee tietoverkkojen välityksellä saatavia sisältöjä ja tietoja. Tässä voi olla digitaalisen yleisen kirjaston ja laajemminkin koko kirjastolaitoksemme mahdollinen sisältökonsepti. Joka tapauksessa tulevaisuuden kirjastolla kehittyvällä kansallisella digitaalisella julkisella tietohuoltojärjestelmällä voi tässä olla merkittävä tehtävä. Miten tämä kaikki voidaan tehdä rikkomatta tiedon tuotannon ja levityksen taloudellista perustaa on oma kysymyksensä. Luovan ja uutta tuottavan työn ja kustannustoiminnan perusta pitäisi säilyttää myös verkkojen maailmassa. Tekijänoikeudet Kirjastossa olevien kaupallisesti tuotettujen aineistojen tuotannon ja levityksen kehitys on yksi kirjastojenkin tulevaisuuden merkittäviä kysymyksiä. Tähän vaikuttaa paitsi teknologian ja markkinoiden, myös tekijänoikeusjärjestelmän kehittyminen. Tekijänoikeussysteemin kehityssuunnan puolestaan sanelevat teknologia ja markkinat.
4 Digitaalisessa ympäristössä ei enää levitetä fyysisiä esineitä kuten kirjoja tai äänilevyjä joita voi myydä tai lainata. Bittiympäristössä operoidaan bittivirtojen ja tallennusmahdollisuuksien avaamisella ja aineiston käyttöoikeuksilla. Tekijänoikeudet ovat siis nyt ja tulevaisuudessa entistä tärkeämpi asia myös kirjastojen kannalta. Kirjojen ja mm. äänitteiden lainaus yleisölle on tekijänoikeuslaissa nimenomaisesti tehty sallituksi ilman lupaa. Vuoteen 2006 asti lainaamisesta ei myöskään ollut oikeutta korvaukseen. EU:ssa tunnustettiin vuoden 1992 vuokraus- ja lainausdirektiivissä tekijöille oikeus korvaukseen lainaamisesta. Suomi oli tätä yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa vastustanut. Lainauskorvausjärjestelmä Euroopan komissio valmisteli vuosina 2003 2006 oikeudenkäyntiä Suomea vastaan vuoden 1992 vuokraus- ja lainausdirektiivin rikkomisesta o vuoden 2006 alussa oikeudenkäynti oli käynnistymässä o tekijänoikeuslakia muutettiin ja korvausoikeus ulotettiin yleisiin kirjastoihin o vuoden 2007 valtion talousarvioon saatiin tarkoitukseen 2 miljoonaa euroa o vuoden 2008 talousarviossa määräraha on 3 miljoonaa euroa o eduskunta edellytti 2006 järjestelmän ulottamista myös tieteellisiin kirjastoihin; määrärahan lisäystä tähän tarkoitukseen on talousarvion OPM:n sisäisessä valmistelussa mutta ei ole saatu talousarvioesitykseen Lainauskorvausjärjestelmän opetusministeriön sisäinen valmistelu aloitettiin vuoden 2006 alkupuolella. Esivalmistelussa keskityttiin järjestelmän ja sen hallinnon yleishahmotteluun ja sen arviointiin, mitä tietoja järjestelmän toteuttamiseen tarvitaan. Kristiina Kontiainen Etelä-Suomen lääninhallituksesta toimi suunnittelu- ja analysointivaiheessa ministeriön asiantuntijana. Suuret kiitokset tästä avusta ovat paikallaan. Etukäteen ja lainsäädännön muutosten käsittelyn aikana oli kirjastojen suunnalta ilmaistu huolenaiheita siitä, että järjestelmästä aiheutuu työtä ja kustannuksia kirjastoille.
5 Esisuunnitteluvaiheessa asetettiin tavoitteeksi, että kirjastoille aiheutuva työmäärä pyritään minimoimaan. Järjestelmä rakennetaan niin, että se kiinnitetään niihin lainauksesta oleviin tietoihin, joita olemassa olevat kirjastojärjestelmät tuottavat. Lisäksi arvioitiin, että on mahdollista pohjata tilitys kattavaan näytteeseen koko maan lainauksesta. Välttämättä siis ei tarvitse käsitellä koko maan lainauksen sataprosenttisesti kattavia lainaustietoja. Tekijänoikeuslain ja direktiivin mukaan oikeus korvaukseen on lainattujen teosten tekijöillä. Korvausoikeus on kansainvälinen ja tilityksiä tehdään jatkossa ainakin EU- ja ETA-maista oleville tekijöille. Käytännössä korvauksen piiriin tulevat aineistolajit ja tekijäryhmät ovat: o kirjat - kirjailijat, kääntäjät, kuvittajat ja valokuvaajat o äänitteet ja nuotit - säveltäjät, sanoittajat ja sovittajat Järjestöt hankkivat korvausten tilityksessä tarvittavat tiedot käytössä olevista kirjastojärjestelmistä. Apuna ovat lisäksi kansallisbibliografian tiedot. Tilitysjärjestelmän perustaminen on vaativa tehtävä ja paria ensimmäistä vuotta rasittavat tähän liittyvät investoinnit (teosja tekijätiedot sisältävien tietokantojen perustaminen, ym.). Lainauskorvauksen suoritetaan tekijänoikeuslain 19 a :n mukaan opetusministeriön hyväksymän järjestön kautta. Hoitamistehtävää haki kolme järjestöä. Ministeriö hyväksyi nämä kolme järjestöä yhdessä hallinnoimaan lainauskorvausjärjestelmää korvausta mainitussa säännöksessä lainaamisesta yleisistä kirjastoista. Kopiosto ry; kuvataiteellisten teosten ja valokuvateosten tekijöiden osalta, Sanasto ry; edellä mainitun Sanasto koordinoiman yhteenliittymän puolesta, kirjallisten teosten tekijöiden osalta, ja Teosto ry; luovan säveltaiteen alan teosten tekijöiden osalta, nuotteina olevan ja äänitteille tallennettujen teosten tekijät Hyväksymispäätöksessä on joukko ehtoja: Hyväksymispäätöksen 1 kohdassa mainitut hakijat täyttävät tekijänoikeuslain 19 a :ssä säädetyt hyväksymisen ehdot.
6 Järjestöjen tulee tehdä yhteistyötä hyväksymispäätöksen mukaisissa toimissaan erikseen opetusministeriön ja järjestöjen kesken sovittavalla tavalla. Järjestöjen tulee antaa opetusministeriölle vuosittain sopimuksissa ja mahdollisissa neuvottelupöytäkirjoissa tarkemmin määriteltävänä ajankohtana selvitys tekijänoikeuslain 19 a :n 1 momentin soveltamiskäytännöstä ja hyväksymispäätöksen nojalla tekemistään toimista edellisen kalenterivuoden aikana. Järjestöjen on opetusministeriön pyynnöstä annettava muutkin hyväksymisen seurantaa varten tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Lainauskorvauksen maksamisesta ja siihen liittyvistä järjestelyistä tehdään tarpeelliset sopimukset opetusministeriön ja järjestöjen välillä. Sopimuksissa voi tarvittaessa olla määräyksiä myös seuraavista asioista: - pienin ja suurin maksettava korvaus - mahdollisen alenevan korvauksen soveltaminen - hallinnointikustannukset - ulkomaantilitykset Vuosia 2007-2011 koskeva sopimus on ministeriön ja järjestöjen välillä tehty. Yleisten kirjastojen tason säilyttäminen Yleisten kirjastojen kehitys on kuntien asia ja kunnista kiinni. Kunnat, joissa on resursseja ja joissa ymmärretään kirjaston tärkeys, satsaavat edelleen kirjastoon. Kunnat, joissa on tiukkaa tai joissa mietitään muita asioita, eivät ehkä panosta yhtä täysipainoisesti kirjastoon. Tämän mukaan elävät myös valtionosuudet. Kirjastojärjestelmän kokonaisuus on säilyttänyt korkean laadun mutta ei tasaisesti koko maassa. Miten voitaisiin erilaisten tuulten puhaltaessa varmistaa palvelujen taso ja estää kirjastojärjestelmän polarisoituminen korkeamman ja matalamman palvelutason alueisiin? Suomen kansansivistysperinne velvoittaa miettimään tätä.
7 Yksi turvaverkko yleisten kirjastojen järjestelmän ylläpitämisessä on kirjastolainsäädäntö, joka velvoittaa kunnat järjestämään kirjasto- ja tietopalvelut. Nykyinen kirjastolaki on annettu parin päivän tarkkuudella kymmenen vuotta sitten. Lain mukaan tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Näiden pohjana ovat perustuslaistakin löytyvät kansalaisten sivistykselliset perusoikeudet. Kun maailma kehittyy nykyistä tahtia, on varmasti paikallaan, että vähintään kerran kymmenessä vuodessa tarkistetaan, onko lainsäädäntö edelleen ajan tasalla. Nyt on sopiva hetki käynnistää kirjastolain muutostarpeen arviointi, 2000-luvun ensimmäinen. Laista löytyvät kirjasto- ja tietopalvelujen järjestämisen keskeiset yleiset linjaukset, ajatus yleisestä kirjastosta osana kirjasto- ja tietopalveluverkkoa ja kokoelmien käytön ja lainauksen maksuttomuuden periaate. Esimerkki asioista joihin lakia nyt arvioitaessa mielestäni pitää kiinnittää huomiota on se, että laissa ei ole varsinaisia palvelutasoa tai palveluille asetettavia määrällisiä tai laadullisia vaatimuksia tai tavoitteita. Tällaiset tavoiteasettelut saattaisivat varmistaa palvelujen tasoa ja saatavuutta kuntarakenteen muutoksissa. Toinen asia on se, että maan muuttuessa yhä monikulttuurisemmaksi olisi kohtuullinen tavoite se, että palvelutarjontaa olisi kehitettävä myös muiden kuin kotimaan pääkieliryhmien palvelujen osalta. * * * Kirjastostrategiassa ja kirjaston kehittämisohjelmassa on edelleen laaja keinovalikoima kirjaston kehittämiseen ja palvelutason ylläpitämiseen. Yksi keinoista on alueellisten yhteistyömuotojen ja alueellisen kehityksen edistäminen. On myös varmasti olemassa vielä kokeilemattomia tehokkaan yhteistyön muotoja joko koko kirjastolaitoksen tai joidenkin palvelujen organisoinnissa. AR0809_Kirjastopäivät.doc