KUV/10570/48/2008 21.10.2008 Lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle SELVITYSMIEHEN EHDOTUS KANSALLISEKSI TOIMINTASUNNITELMAKSI TIETOYHTEISKUNNAN INFRASTRUKTUURIN PARANTAMISEKSI ( LAAJAKAISTA KAIKKIEN ULOTTUVILLE ) Olette pyytäneet lausuntoa otsikossa mainitusta selvitysmiehen ehdotuksesta. Kuluttajavirasto esittää kunnioittavasti lausuntonaan seuraavaa: Yleistä Kuten ehdotuksessakin todetaan, hyvät teleyhteydet ovat välttämättömyyspalveluita. Ihmiset voivat olla tietoyhteiskunnan kansalaisia vain, jos heidän ulottuvillaan on palveluiden käyttöön riittävät viestintäyhteydet. Langaton ja etenkin mobiililaajakaista yleistyvät vauhdilla. Tällä hetkellä kiinteän televerkon palveluita myös lopetellaan ja tilalle tarjotaan juuri langattomia vaihtoehtoja. Ehdotuksessa mainituin tavoin langattomat yhteydet eivät kuitenkaan yksinään voi tyydyttää kasvavia yhteystarpeita. On olemassa suuri huoli siitä, että palvelutason ero taajamien ja haja-asutusalueiden välillä kasvaa entisestään. Ehdotuksen mukaan valokuidulla pystyttäisiin pysyvästi tasoittamaan alueellisia eroja, koska valokuidun välityskyky on käytännössä rajaton. Pidämme siten toimintasuunnitelman tavoitetta oikeana. On kannatettavaa, että julkinen sektori ryhtyy aikaisempaa vahvempiin toimiin alueellisesti tasa-arvoisen viestintäinfrastruktuurin varmistamiseksi. On tärkeää parantaa yleistä televerkostoa siten, että kaikki käyttäjät voivat saada myös tulevaisuudessa palveluiden käyttämiseksi riittävät yhteydet omien tarpeidensa mukaan ja hinnaltaan kohtuullisesti. Langattomalle laajakaistalle on tyypillistä, että sen tarjontanopeutta vähentävät mm. etäisyys tukiasemasta, käyttäjien lukumäärä sekä käytettävien palveluiden luonne. Tällä hetkellä ongelmana onkin ollut tarjottavien langattomien yhteyksien laatu. Saamiemme yhteydenottojen perusteella langattomat yhteydet eivät usein toimi luvatulla tavalla ja etenkään nopeuksissa ei usein päästä lähelle luvattua nopeutta. Jos langattomilla yhteyksillä ei pystytä jatkossakaan turvaamaan kaikkien kuluttajien asemaa, valokuituun panostaminen vaikuttaa kannattavalta ajatukselta. On hienoa, mikäli kuluttajilla vuonna 2015 on käytössään 100 megabitin yhteys. Osaamatta tarkasti arvioida teknistä kehitystä ja palveluiden vaatimia nopeuksia, haluamme kuitenkin myös korostaa aikaa ennen vuotta 2015 ja tämän ajan vaatimuksia. Vaikka tässä selvityksessä keskitytäänkin pääasiallisesti seuraavan vuosikymmenen näkymiin, katsomme sitten tärkeäksi tuoda esille myös tämän hetken ja lähitulevaisuuden asioita. Vuoden 2010 tavoite: 1 MBit kaikille / Laajakaistan säätäminen yleispalveluksi / Langattoman laajakaistan ominaisuudet Kannatamme ehdottomasti laajakaistan säätämistä yleispalveluksi. Yleispalveludirektiivin mukaan jäsenvaltiot voivat päättää, että yleisesti saatavilla oleville viestintäpalveluille asetetaan suurempia nopeusvaatimuksia. Vaikka nykyisiä internetyhteyden nopeusvaatimuksen mukaisia 30-50 kilobitin yhteyksiä ei enää juuri tarjotakaan, on tärkeää saada lainsäädäntöön selvä säännös tätä nopeammasta
2 yhteydestä, koska tällainen nopeus ei ole riittävä enää nykypäivänäkään. Kyse on välttämättömyyspalvelusta, joten jokaiselle kansalaiselle on turvattava sujuva, riittävän nopea yhteys. Laajakaistayhteyksien tarjonta on tällä hetkellä suurempi kuin kysyntä. 98 %:lle kotitalouksista on jo nyt tarjolla 1 Mbitin laajakaista. 1 Täten 1 Mbitin tavoitetaso vaikuttaa luontevalta minimitavoitteelta. Koska on ilmeistä, että tulevaisuudessa yhteysnopeuden tarve kasva verkon tietoyhteiskuntapalveluiden lisääntyessä ja monipuolistuessa, pidämme ehdotuksen tavoin kuitenkin tärkeänä, että yleispalvelun määrittely on dynaamista ja siihen kuuluvaa yhteysnopeutta voidaan nostaa tietoyhteiskuntakehitystä seuraten. Kannatamme myös ehdotuksen esitystä siitä, että yleispalveluvelvoite voidaan tulevaisuudessa tehokkaasti asettaa myös verkkoyritykselle, jos viestintäpalveluiden saatavuus erityisesti haja-asutusalueilla varmistetaan näin nykyistä paremmin. Selvityksessä todetaan, että laajakaistayhteyksien todelliset nopeudet vaihtelevat jonkin verran esimerkiksi eri vuoronkauden aikoina riippuen siitä, miten kuormittunut verkko on muusta liikenteestä. Samoin esimerkiksi päätelaitteen ominaisuudet ja käyttäjän sijainti, ympäristö sekä liikkuvuus vaikuttavat käyttäjän kokemaan tiedonsiirtonopeuteen. Internet-yhteyden yleispalvelunopeutta säädettäessä on ehdotuksen mukaan perusteltua asettaa vähimmäistaso vuorokauden keskimääräiselle yhteysnopeudelle, jolloin esimerkiksi 25 prosentin tilapäistä vaihteluväliä keskiarvon molemmin puolin voitaisiin pitää hyväksyttävänä. Kuluttajien kannalta on olennaista, että yhteys toimii ja että se toimii nimenomaan luvatulla tavalla. Tässä yhteydessä haluammekin korostaa sitä selvityksenkin lähtökohtaa, että olennaista on nimenomaan käyttäjän palvelutaso eikä sen tarjontaan käytetty tekniikka. Meille välittyneen kuvan perusteella palvelutaso ei etenkään langattomissa yhteyksissä kuitenkaan usein vastaa luvattua. Kuluttajilta saamiemme yhteydenottojen perusteella langattomassa laajakaistassa on ollut paljon ongelmia. Kuluttajat ovat tuoneet ilmoituksissaan esille, että markkinoinnista ja myyntitilanteesta on saanut totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan kuvan nopeudesta tai toimivuudesta. Yleisimmät ongelmat liittyvät alhaiseen nopeuteen. Nopeus on ollut esimerkiksi iltaisin alle viidesosa luvatusta teoreettisesta maksiminopeudesta tai yleisesti vain kymmenesosa teoreettisesta maksiminopeudesta. Ilmoituksista nousee esille myös se, että liittymä ei ole toistuvasti toiminut lainkaan tai että kuluttajalle on myyty nopeusluokka, jota ei voida kyseisessä osoitteessa toteuttaa. Ilmoitusten mukaan myyntitilanteessa ei myöskään aina ole esimerkiksi selvitetty, ettei osoite kuulu 3G-verkon peittoalueeseen. Palvelun virhetilanteiden hallinnan osalta ilmoituksissa on kiinnitetty huomiota siihen, että operaattori ei ole pystynyt selvittämään kohtuullisessa ajassa ongelmien syytä taikka oikaisemaan virhettä ja että sopimuksen purkuun ei ole operaattorin puolelta kuluttajan vaatimuksen perusteella suostuttu tai mitään vastausta asiassa ei ole saatu kohtuullisessa ajassa. Kuluttajat ovatkin usein vaikeassa tilanteessa joutuessaan selvittämään yhteyden toimivuutta ja syitä sen huonolle toiminnalle. Kuluttajien on usein itse mahdotonta tietää, onko vika heidän laitteissaan vai operaattorin puolella. Ongelmia on lisännyt myös lisääntynyt määräaikaisten sopimusten käyttö. Usein määräajaksi tehtyjen sopimusten purkamiseen ei ole suostuttu, vaikka toistuvia ongelmia olisi esiintynytkin. Palvelukuvauksissa nopeusluokat on nykyisellään kuvattu yleensä teoreettista maksiminopeutta kuvaavalla luvulla esimerkiksi niin, että annetut nopeudet ovat teoreettisia maksiminopeuksia ja liittymän todelliset nopeudet voivat olla tätä alhaisempia. Joissakin ehdoissa on myös määritelty niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat nopeuksiin. Matkapuhelinverkoissa tarjottavien liittymien ehdoissa on 1 Ministeri Suvi Lindenin esitys kuulemis- ja keskustelutilaisuudessa 25.9.2008
3 lisäksi esimerkiksi varattu oikeus priorisoida muuta liikennettä verkossa ja todettu, että operaattori ei takaa tiettyä tiedonsiirtonopeutta. Joidenkin operaattoreiden kiinteitä laajakaistoja koskevissa tilausvahvistuksessa tai palvelukuvauksessa on myös mainittu miniminopeus tai nopeus, joka toteutuu pääsääntöisesti. Mielestämme palvelun laatu ja ominaisuudet tulee määritellä palvelukuvauksessa ja sopimusehdoissa niin selkeästi, että niiden perusteella voidaan arvioida, milloin palvelussa on virhe. Sopimusehdoissa ei myöskään voida asettaa palvelulle niin matalia ja avoimia laatuvaatimuksia muun muassa nopeuden osalta, että ne käytännössä estävät virhetilanteiden syntymisen. Tällaisia epäselviä tai virhetilanteiden estäviä ehtoja, jotka poikkeavat pakottavista säännöksistä, voidaan pitää viestintämarkkinalaissa ja kuluttajansuojalaissa tarkoitettuina kuluttajan kannalta kohtuuttomina ehtoina. Operaattori ei voi sopimusehtojen kautta myöskään pois sulkea vastuutaan sellaisista toimivuuteen ja nopeuteen vaikuttavista seikoista, jotka ovat operaattorin hallinnassa. Operaattori ei siten voi siirtää vastuuta kuluttajille niistä seikoista, joihin se voi omilla toimillaan vaikuttaa, kuten kapasiteetin riittävyyteen suhteessa asiakaskunnan kasvamiseen. Palvelun laatua ja ominaisuuksia ei siten mielestämme voida määritellä selkeästi ilman, että määriteltäisiin liittymän nopeuden vaihteluväli. Vasta tällaisten ehtojen pohjalta voidaan arvioida tarkemmin yksittäisiä tilanteita, joissa poiketaan kuluttajan vahingoksi ehdoissa määritellystä nopeudesta. Näillä perusteilla olemme katsoneet, että laajakaistaliittymien sopimusehdoissa ja palvelukuvauksessa tulee määritellä palvelun nopeuden vaihteluväli. Nykyiset sopimusehdot eivät siten kaikilta osin vastaa mielestämme lainsäädännön vaatimuksia. Olemme huomauttaneet alaa asiasta ja käyneet neuvotteluja asian tiimoilta. Asian käsittely on edelleen kesken Kuluttajavirastossa Yhteysnopeuden määrittely on siten haastavaa. Kuten selvityksessäkin todetaan, nopeuteen vaikuttavat monet seikat. Olemme samaa mieltä siitä, että yleispalvelun määrittelyyn kytketty poikkeus keskimääräisestä tavoiteyhteydestä pitää olla tilapäisiä. Merkityksellistä on tietenkin se, mitä tilapäisyydellä tarkoitetaan. Milloin kyseessä on toistuva virhe viestintäpalvelun toimittamisessa, jolloin kuluttaja on oikeutettu esim. viestintämarkkinalain vakiohyvitykseen? Merkityksellistä on myös se, miten keskimääräinen tavoiteyhteys määritellään. Ehdotuksen mukaan yleispalvelunopeutta säädettäessä on perusteltua asettaa vähimmäistaso vuorokauden keskimääräiselle yhteysnopeudelle, jolloin esimerkiksi 25 prosentin tilapäistä vaihteluväliä keskiarvon molemmin puolin voitaisiin pitää hyväksyttävänä. 25 % alhaisempi nopeus vaikuttaa sinänsä hyvältä nykytilanteeseen nähden, mikäli kyse on todella tilapäisestä nopeudenlaskusta. Olemmehan edellä esitetyin tavoin nimenomaan vaatineet, että laajakaistaliittymien sopimusehdoissa ja palvelukuvauksessa on määriteltävä palvelun nopeuden vaihteluväli. Pidämme kuitenkin kohtuuttomina sellaisia ehtoja, joiden mukaan vaihteluväli on niin suuri, että se käytännössä estää virhetilanteiden syntymisen. Näiltä osin tulee arvioida sitä, minkälaisia poikkeamia todellisesta maksiminopeudesta palveluissa keskimäärin korkeintaan voidaan kohtuudella olettaa esiintyvän. Kohtuuttomana voidaan pitää sitä, että sopimusehdoissa varaudutaan tätä suurempaan nopeuden vaihteluväliin. Esimerkiksi kiinteän liittymän ehdoissa käytettyä vaihteluväliä, jossa toteutuva miniminopeus on pääsääntöisesti vain neljäsosa maksiminopeudesta, on pidettävä selkeästi tyyppikohtuuttomana. Selvityksessä todetaan, että vaihteluvälin mittaamisperiaatteet tulisi määritellä lainvalmistelun yhteydessä yhteistyössä viranomaisten ja operaattoreiden kanssa. Edellä olemme esittäneet kantamme
4 asiassa, jonka olemme siis myös vieneet alan tietoon ja asian käsittely on edelleen kesken Kuluttajavirastossa. Kyse on hyvin keskeisestä kuluttajansuojakysymyksestä eli sopimusehtojen kohtuullisuuden arvioinnista. Haluamme siten ehdottomasti olla mukana mittaamisperiaatteita määriteltäessä ja esittää omat näkemyksemme asiasta. Euroopan unionin sähköisen viestinnän yleispalveludirektiivin mukaan yleispalveluvelvoitteen mukaiseen liittymän tarjoamiseen kuuluu datan lähettäminen ja vastaanottaminen sellaisin siirtonopeuksin, jotka mahdollistavat tarkoituksenmukaisen Internetyhteyden. Valokuituverkoissa lähtevän ja tulevan liikenteen yhteysnopeudet ovat symmetriset. Sen sijaan langattomissa verkoissa lähtevän ja tulevan liikenteen enimmäisnopeudet määritetään yleensä epäsymmetrisesti. Tässä yhteydessä haluamme tuoda esille myös sen, että liittymien markkinoinnissa ja niiden myyntitilanteissa ei aina tunnuta kerrottavan riittävästi lähtevän liikenteen nopeuden erosta tulevaan nopeuteen nähden. Vuoden 2015 tavoitteena on 100 MBit kaikkien saataville Selvitysmies ehdottaa pidemmän aikavälin tavoitteeksi, että huomattavalla valtaosalla suomalaisista kotitalouksista ja yrityksistä olisi tavanomaisen sähköisen asioinnin sekä digitaalisten valokuvien siirron yms. lisäksi mahdollisuus muun muassa seuraaviin palveluihin: 1. televisiopalvelut usealla eri kanavalla (sekä standarditasoinen että teräväpiirto) 2. hyvin suurten tiedostojen lataaminen (esimerkiksi elokuvat) 3. useamman tietokoneen nykyistä tehokkaampi yhtäaikainen käyttö (esimerkiksi etätyö, erilaiset yhteisölliset palvelut) Kuten olemme jo edellä todenneet, on hyvä tavoite, että kuluttajilla vuonna 2015 on käytössään 100 megabitin yhteys. On tärkeää, että välttämättömyyspalvelut ovat turvattuja myös haja-asutusalueilla. Ja kuten ehdotuksessakin mainitaan, on huomioitava erityisesti se, että tietoliikennetarpeet kehittyvät maaseudulla samalla tavalla kuin kaupungeissa. Tarve voi maaseudulla olla jopa kaupunkeja suurempi, koska etäisyydet ovat pitkiä ja palvelut ovat kaukana. Ehdotuksessa mainitaan maaseudun erityistarpeena esimerkiksi etäterveydenhuolto, johon voidaan arvioida tarvittavan jo tällä hetkellä vähintään 2 megabitin yhteysnopeus. On siten tärkeää, että toimintasuunnitelmalla pyritään varmistamaan kaikkien kansalaisten tasavertainen mahdollisuus tärkeiden palveluiden saatavuudelle ja tasaveroisuudelle tietoyhteiskunnan kansalaisina. Ehdotuksen sanoin on hyvin mahdollista, että vuonna 2015 suurelle osalle kotitalouksista tarjotaan kaupallisin ehdoin jopa useiden kymmenien megabittien yhteysnopeuksia langattomilla teknologioilla. Samaan aikaan kuitenkin alueelliset erot viestintäpalvelujen tarjonnassa kasvavat, koska hajaasutusalueilla tarjotut yhteysnopeudet ovat vain murto-osa suurissa kaupungeissa ja taajamissa tarjotuista nopeuksista. Langattoman laajakaistan tarjontanopeuksien ero taajamien ja hajaasutusalueiden välillä on siten pysyvä. Ehdotuksessakin on silti todettu, ettei valokuitu kuitenkaan korvaa langatonta laajakaistaa, koska liikkuvan käytön tarve lisääntyy jatkuvasti. Langattoman laajakaistan todelliset tarjontanopeudet lienevät vuonna 2015 haja-asutusalueilla enintään noin viisi megabittiä. Tämä siis korostaa entisestään langattomien laajakaistojen toiminnan ja sopimusehtojen kohtuullisuuden tärkeyttä. Myös langattomien vaihtoehtojen on oltava todellisia vaihtoehtoja. Julkisen tuen haitat minimoidaan Ehdotuksessa lähdetään siitä, että vuonna 2015 valtaosalle suomalaisista tarjotaan kaupallisesti tavoitteen mukaisia ja sitä paljon nopeampiakin yhteyksiä. Toimintaohjelmalla ei muuteta tilannetta,
5 jossa mm. toimilupapolitiikalla pidetään yllä voimakasta kilpailua matkaviestinverkoissa. Kilpailu kaikissa verkoissa parantaa palvelutasoa ja takaa kohtuulliset hinnat. Toimintasuunnitelman mukaisia tukitoimia tarvitaan vain silloin, jos yksikään teleyritys ei rakenna johonkin osaan maata tavoitetason mukaista yleistä televerkostoa, koska se ei ole kaupallisesti kannattavaa. Tässä yhteydessä haluamme tuoda esille huolemme siitä, ettei kilpailu toimi haja-asutusalueilla. Vaikka yksi yritys tarjoaisikin liittymiä, se ei tarkoita kilpailua ja sitä kautta kohtuullisten hintojen syntymistä. Näin ollen on tärkeää seurata tarkkaan yleispalveluvelvoitteen edellyttämällä tavalla kohtuuhintojen toteutumista. Kuluttajavirastoon on jo nyt kantautunut huolta alueilta, joilla kuluttajat ovat yhden palvelun tarjoajan varassa. Langallisia yhteyksiä lopetellaan ja mikäli langattomassa palvelussa tulee ongelmia, ei vaihtoehtoja olekaan saatavilla. Jos vian selvittäminen kestää kauan, asiakaspalvelu ei toimi, laskutus reistailee, tms. ei kuluttaja voi kuitenkaan äänestää jaloillaan. On tärkeää varmistaa, että yleinen televerkosto pysyy haja-asutusalueellakin tietoyhteiskuntakehityksen vaatimalla tavalla. Pidämme siten kannatettavana ehdotuksen tavoitetta sitä, että valokuiturakentaminen otetaan osaksi alue- ja yhdyskuntasuunnittelua. Kotitalous maksaa jatkossakin itse tilaajayhteytensä Ehdotuksessa todetaan, että haja-asutusalueilla jo toteutettujen kotitalouksien kuituyhteyksien keskimääräinen kokonaiskustannus on ollut 2 000 3 000 euroa kotitaloutta kohden. Hinta on ehdotuksen mukaan hyvin rinnastettavissa esimerkiksi sähköliittymän todellisiin hankintakustannuksiin. Hinnoittelutavasta riippumatta sähköliittymän hinta on tuhansia euroja, keskihinnan ollessa 2 000 3 000 euroa. Haja-asutusalueella sähköliittymän hinta voi olla jopa yli 10 000 euroa. Laajakaistan hinnoittelu voisi ehdotuksen mukaan siten muistuttaa sähköliittymän hinnoittelua. On totta, että muissakin peruspalveluissa kansalaiset ja yritykset joutuvat kustannuksellaan hankkimaan omat hyödykkeensä kuten sähköliittymän ja tieyhteyden yleiselle tielle. Koemme kuitenkin vaikeaksi ottaa kantaa nimenomaisiin hintoihin ja suoraan rinnastukseen sähköliittymien kanssa ilman tarkempia perusteluita. Lisäksi tilanteet ja tapaukset voivat erota toisistaan huomattavasti. Viimeisten kilometrien vetämisestä syntyy haja-asutusalueiden asukkaille isoja kuluja, joten ratkaisevaa joka tapauksessa on yleispalveluvelvoitteen toteutumisen seuraaminen ja turvaaminen. Kuluttajat eivät saa joutua tilanteeseen, jossa vaihtoehtoina ovat kallis langallinen yhteys tai huonosti toimiva langaton vaihtoehto. Kuluttajan oikeus välttämättömyyspalveluun laajakaistaan - on turvattava tasa-arvoisella tavalla. Ehdotuksen mukaan valtion, maakuntien ja kuntien toimenpitein varmistettaisiin ainoastaan se, että palveluita on kohtuullisin kustannuksin niiden käyttäjien saatavilla, jotka sellaisia haluavat hankkia. Ongelmia voi tullakin, jos kilpailua ei synny riittävästi tietyille alueille. Jos rakennettaville yhteyksille ei löydy riittävästi loppukäyttäjiä, miten kohtuuhinta tällöin turvataan? Ehdottoman tärkeää on jo aiemmin mainituin tavoin se, että yleispalvelun määrittely on dynaamista ja siihen kuuluvaa yhteysnopeutta nostetaan tietoyhteiskuntakehitystä seuraten Hallitus on myös päättänyt vuoden 2009 talousarvion yhteydessä esittää, että tuloverolain mukainen kotitalousvähennys laajennetaan tieto- ja viestintätekniikan laitteiden, ohjelmistojen, tietoturvan ja tietoliikenneyhteyksien asennus-, kunnossapito- ja opastustyöhön. Kotitalousvähennyksen laajentaminen hallituksen esittämällä tavalla edistää kansalaisten tasa-arvoa ja siirtymistä uusien palveluiden, myös nopeiden laajakaistayhteyksien hankintaa. Vuoden 2009 talousarvioesityksen mukainen vähennys olisi tehtävissä myös liittymiskustannuksiin sisältyvän asennustyön osuudesta.
6 Pidämme kotitalousvähennyksen laajentamista kannatettavana asiana. Tietotekniikkalaitteiden käyttöön liittyvät ongelmatilanteet ovat usein sellaisia, joihin kuluttajat voivat tarvita apua. On lisäksi hyvä, että vähennys voidaan tehdä myös liittymiskustannuksiin sisältyvästä asennustyöstä. On kuitenkin olemassa se vaara, että ko. palveluita tarjotaan maksullisina palveluina sellaisesta opastuksesta, asennuksesta yms, jotka kuuluvat jo lain perusteella palveluiden tarjoajien omiin velvollisuuksiin. Kuluttajansuojalain nojalla kuluttajille on annettava maksutta riittävä käyttöopastus palvelun käyttämiseen. Kotitalousvähennyksen piiriin suunniteltaviin tietotekniikkapalveluiden käyttöön tuo myös oman vaikeutensa se, ettei usein ole helposti selvää, missä vika laitteessa tai palvelussa on. Kuluttaja ei usein itse voi tietää, onko vika hänen puolellaan vai operaattorin toiminnassa. On siten vaarana, että näiden palveluiden tarjonnalla hämärretään kuluttajan tietoisuutta lakisääteisistä oikeuksistaan ja väistetään palvelun tarjoajan oma velvollisuus. Etenkin jos kyse on operaattorin omista lisämaksullista palveluista. Kuluttajavirasto tulee seuraamaan näiden markkinoiden kehitystä. Valtio osallistuu kaupallisesti kannattamattoman televerkoston rakentamiseen kolmanneksella, korkeintaan 66 miljoonalla eurolla / Toimintasuunnitelma rahoittamiseksi tarvittavat tulot kerätään taajuushuutokaupoista ja televerkon tasausmaksusta Emme käsittele tässä lausunnossamme eri rahoitusvaihtoehtojen roolia. Haluamme kuitenkin tuoda esille sen, että olemme pääsääntöisesti suhtautuneet taajuushuutokauppoihin kielteisesti. Olemme nähneet riskinä sen, että huutokaupan korkeat hinnat voivat tulla viime kädessä kuluttajien maksettaviksi vaarantaen näin kuluttajien mahdollisuudet kohtuuhintaisiin palveluihin. Lisäksi taajuuksien hinnat voivat kohota huutokaupoissa niin korkeiksi, että pienillä toimijoilla ei ole taloudellisia resursseja osallistua niihin. Ehdotuksen mukaan tehtyjen kansainvälisten vertailujen perusteella huutokauppamenettelyllä ei kuitenkaan voitaisi osoittaa olevan suoraa vaikutusta verkkoinvestointien aikatauluihin, loppukäyttäjähintoihin tai kilpailutilanteeseen, vaan esimerkiksi EU-maiden väliset erot selittyvät ennen kaikkea telemarkkinoiden kilpailutilanteella sekä muilla eroilla yleisessä markkina- ja sääntelyympäristössä kuin käytetyillä toimilupien myöntämismenettelyillä. Voimakkaimmin kilpailluilla telemarkkinoilla kuluttajahinnat ovat edulliset toimilupien myöntämistavasta riippumatta. Ehdotuksen mukaan huutokaupan etuna kyseisellä taajuusalueella on myös neutraalisuus ja suoraviivaisuus. Ehdotuksessa mainitaan kuitenkin myös, että huutokauppamenettelyyn voi toisaalta liittyä negatiivisia lieveilmiöitä, kuten korkeat etupainotteiset maksut sekä taajuuksien keskittyminen vain harvoille toimijoille. Näitä on ehdotuksen mukaan mahdollista ehkäistä ennakolta, kuten sopivilla toimilupaehdoilla sekä porrastamalla huutokauppasumma useammalle vuodelle. Nämä lieveilmiöt onkin estettävä tehokkaasti. Kilpailluilla markkinoilla ei huutokauppa siis välttämättä nostaisi kuluttajahintoja. Kannamme huolta kuitenkin juuri siitä, ettei kilpailu tule toimimaan kunnolla etenkään haja-asutusalueilla. Kilpailua kaikkialla Suomessa heikentää paljon myös se, että määräaikaisen sopimuksen solmiminen on kuluttajalle yhä useammin ainoa vaihtoehto laajakaistan saamiseksi. Esimerkiksi TeliaSonera Oyj ei tarjoa tällä hetkellä uusille asiakkaille muita kuin määräaikaisia sopimuksia. Mielestämme tämä kehityssuunta on huono ja heikentää myös koko tietoyhteiskuntakehityksen onnistunutta toteutumista.