SM/Poliisiosasto, Virpi Koivu 3.11.2016 Rahanpesulainsäädännön uudistaminen Kysymyksiä ja vastauksia Hallituksen esityksellä pantaisiin täytäntöön rahanpesua ja terrorismin rahoittamista koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (ns. neljäs rahanpesudirektiivi) ja toinen maksajan tiedot -asetus. Direktiivi ja asetus annettiin toukokuussa 2015, ja ne on pantava kansallisesti täytäntöön jäsenvaltioissa kahden vuoden kuluessa niiden antamisesta. Neljännellä rahanpesudirektiivillä ja toisella maksajan tiedot -asetuksella pannaan täytäntöön OECD:n alaisen rahanpesun ja terrorismin vastaisen toimintaryhmän (FATF) vuonna 2012 antamat kansainväliset suositukset. Suomi on ollut FATF:n jäsen vuodesta 1991 ja on poliittisesti sitoutunut suositusten noudattamiseen. Suurin osa lakiehdotusten sisältämästä sääntelystä sisältyy jo voimassa olevaan rahanpesulakiin. Täysin uusi sääntely perustuu EU:n lainsäädäntöön, mukaan lukien kirjallisten riskiarvioiden laadintavelvoite, tosiasiallisten edunsaajien rekisteröintivelvoite, kotimaisten poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden tunnistamisvelvollisuus ja nimenomaiset tarkastusvaltuudet kaikille valvojille sekä yksityiskohtaisemmat säännökset rahanpesun selvittelykeskusten välisestä tiedonvaihdosta. Sääntelyn tarpeellisuus 1. Mistä hallituksen esityksessä säädetään? Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja rahanpesun selvittelykeskuksesta. Esityksen tavoitteena on tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ennalta estämistä siten, että lainsäädäntö perustuu aiempaa voimakkaammin riskien arvioimiseen. Lainsäädännöllä vastataan myös laajemmin tarpeeseen torjua tehokkaammin talousrikoksia rahanpesun esirikoksina, valtioneuvoston harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian tavoitteiden mukaisesti. 2. Ketkä ovat velvollisia noudattamaan uutta rahanpesulakia? Rahanpesulaissa on yksilöity ne yhteisöt, joiden on noudatettava laissa säädettyjä velvollisuuksia ja tehtävä epäilyttävistä liiketoimista ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle (ilmoitusvelvollinen). Tällaisia ilmoitusvelvollisia ovat esimerkiksi pankit, sijoituspalveluyritykset, vakuutusyhtiöt ja maksulaitokset, lakimiehet ja asianajajat, rahapeliyhteisöt, kirjanpitäjät, veroneuvojat ja tavaroita käteisellä vähintään 10 000 euron arvosta myyvät yrittäjät. Ilmoitusvelvollisten on noudatettava kaikkia niille rahanpesulaissa säädettyjä velvoitteita.
Lain 6 lukua sovelletaan kuitenkin lisäksi sellaisiin yhteisöihin, joiden on rekisteröitävä omistajiaan ja edunsaajiaan koskevat tiedot viranomaisten ylläpitämiin rekistereihin riippumatta siitä, ovatko yhteisöt rahanpesulain mukaisia ilmoitusvelvollisia. Näitä 6 luvussa tarkoitettuja yhteisöjä eivät koske muut rahanpesulain velvoitteet. 3. Milloin lait tulevat voimaan? Lait on tarkoitettu tulemaan pääosin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017 tai mahdollisimman pian eduskuntakäsittelyn päätyttyä. Esimerkiksi tietojen keräämiseen rekisteriin ehdotetaan kuitenkin siirtymäaikaa. 4. Minkä vuoksi on tarpeen uudistaa lainsäädäntö perusteellisesti, ottaen huomioon että voimassa oleva laki on vuodelta 2008? Direktiiviin sisältyy eräitä merkittäviä uudistuksia ja useita tarkistuksia, jolloin yksittäisten muutosten sijasta on tarkoituksenmukaisempaa uudistaa rahanpesulaki kokonaisuudessaan. Suomessa toinen suurimmista rahanpesun esirikosten ryhmistä on erilaiset talousrikokset, mukaan lukien petokset ja verorikokset. Rikollisuuden uhka- ja riskiarviot osoittavat, että rikollisuus on siirtynyt yhä enenevässä määrin tietoverkkoihin ja myös rahanpesua esiintyy aiempaa enemmän ammattimaisena toimintana, jolloin sen havaitseminen on myös vaikeampaa ilman riittäviä työvälineitä ja toimivaltuuksia. Myös rahoituspalvelut ovat nykyisin pitkälti tietoverkkoa hyödyntäviä palveluita, jotka ovat käytettävissä myös valtion rajojen yli. Tämä tarkoittaa, että rikoksen tuottama hyöty tai terrorismin rahoittamiseen suunnatut varat on mahdollista siirtää aiempaa nopeammin toiseen valtioon. Lainsäädännöllä pyritään vastaamaan aiempaa paremmin toimintaympäristössä jo tapahtuneisiin ja edelleen tapahtuviin muutoksiin. 5. Mitkä ovat merkittävimmät uudistukset verrattuna voimassa olevaan lainsäädäntöön? Suurimmat muutokset ovat aiempaa voimakkaampi riskiperusteinen lähestymistapa, valvojien toimivaltuuksien tarkistaminen ja seuraamusjärjestelmän uudistaminen, kotimaisten poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden tunnistamisvelvollisuus, tosiasiallisten edunsaajien rekisteröintivelvollisuus ja yksityiskohtaisemmat säännökset rahanpesun selvittelykeskusten tiedonvaihdosta. Riskiperusteisen lähestymistavan korostuminen tarkoittaa, että ilmoitusvelvollisten lisäksi nyt myös viranomaisten tulee lainsäädännön velvoittamina arvioida rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä säännöllisesti sekä dokumentoida ne. 6. Mikä on lakiehdotuksen suhde direktiiviin ja asetukseen? Suurin osa ensimmäisen ja toisen lakiehdotuksen säännöksistä on joko voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavaa sääntelyä tai direktiivin ja asetuksen täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä. EU-lainsäädännön lisäksi pannaan samalla täytäntöön kansainväliset suositukset (FATF Recommendations 2012). On huomattava, että kokonaan uusi sääntely perustuu direktiiviin ja maksajan tiedot -asetukseen. 7. Miltä osin kyse on kansallisesta lisäsääntelystä? Direktiivi asettaa minimitason kansalliselle sääntelylle, mutta jäsenvaltioiden tulisi huomioida lisäksi kansalliset riskit ja niihin perustuvat tarpeet. Lisäsääntelyä on lähinnä rahanpesulain direktiiviä pidemmälle menevä soveltamisala, jossa on pyritty huomioimaan Suomen järjestelmässä ne yritykset ja yhteisöt, joita
voitaisiin pyrkiä hyödyntämään rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen. Soveltamisala vastaa pääosin voimassa olevaa lakia, joka perustuu kansallisiin tarpeisiin ja riskiarvioihin. Jo ensimmäisessä rahanpesulaissa vuonna 1998 on huomioitu vahinkovakuuttamiseen liittyvät rahanpesuriskit. Työeläkevakuutukset on sisällytetty vuonna 2008 rahanpesulain soveltamisalaan. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön valossa perusoikeuksia rajoittavan lainsäädännön tulee olla täsmällistä ja tarkkarajaista. Tästä syystä kansallista lakia ei voida kirjoittaa yhtä väljästi kuin direktiiviä, joka asettaa tavoitteet ja minimitason sille, mitä lainsäädännön tulisi sisältää. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun lainsäädännön rikkomisesta voi seurata rangaistuksia tai muita seuraamuksia. Tästä syystä lakiehdotusten säännökset ovat joiltakin osin yksityiskohtaisempia kuin direktiivissä. Vaikutukset yrityksille 8. Mitä velvoitteita lainsäädäntö tuo lisää soveltamisalaan kuuluvalle ilmoitusvelvolliselle? Lakiehdotus on asiakkaan tuntemista koskevien säännösten osalta jossain määrin yksityiskohtaisempi kuin direktiivi. Nämä säännökset kuitenkin perustuvat pääosin voimassa olevaan lakiin. Uutta olisi velvoite tunnistaa kotimaiset poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt, joilla tarkoitetaan merkittävää julkista valtaa Suomessa käyttäviä henkilöitä. Ilmoitusvelvollisilla yrityksillä on jo tällä hetkellä velvollisuus arvioida niiden omaan toimintaan ja asiakkaisiin liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä. Uusi sääntely edellyttäisi jatkossa nimenomaisesti dokumentoimaan nämä riskit, jotta yritysten riskiperusteinen toiminta olisi valvojien arvioitavissa. Sääntely perustuu tältä osin direktiiviin. Rahanpesun riskien arvioiminen voidaan yhdistää muuhun yrityksen riskienhallintaan. Laissa ei yksityiskohtaisesti säädetä siitä, minkälainen riskiarvion tulee olla, vaan mitä siinä vähintään tulisi huomioida. Tosiasiallisten edunsaajien tunnistamisvelvoitteita ja tietojen ylläpitovelvoitteita tarkistetaan. Lisäksi ilmoitusvelvollisille tulisi velvollisuus rekisteröidä yrityksen tai yhteisön omistajat ja tosiasialliset edunsaajat. 9. Lisääkö ehdotus yritysten hallinnollista taakkaa? Uusi sääntely lisää jossain määrin yrityksille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Suurin osa sääntelystä perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, joten vaikutukset aiheutuvat lähinnä täysin uusista velvoitteista. Näitä ovat kirjallinen riskiarvio, omistajien ja tosiasiallisten edunsaajien rekisteröinti ja kotimaisten poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden tunnistaminen ja tunteminen. Näistä aiheutuisi myös kustannuksia, joiden suuruus riippuisi yrityksen koosta, toimialasta ja toimintaan liittyvistä riskeistä. Arvotavaran käteisellä maksavien asiakkaiden tunnistamisen kynnysarvo putoaisi 10 000 euroon nykyisestä 15 000 eurosta. Tämä voi lisätä jossain määrin hallinnollista taakkaa. Suomessa kuitenkin käteiskauppa on melko harvinainen maksutapa, ja velvoite sisältyy jo voimassa olevaan lakiin. 10. Onko hallinnollisen taakan lisääminen välttämätöntä? Uusi sääntely perustuu direktiiviin ja direktiivin velvoitteet on pantava täytäntöön. On myös huomattava, että tehokas rikosten ennalta estäminen väistämättä aiheuttaa hallinnollista taakkaa. Rahanpesua voi liittyä periaatteessa mihin tahansa yritystoimintaan, kun rahanpesijät pyrkivät saamaan rikoksen tuottaman
hyödyn pestyä ja sijoitettua osaksi laillista toimintaa. Vastaavasti terrorismin rahoittajat voivat pyrkiä hyödyntämään mitä tahansa rahoitusmenetelmää, jonka valvonta on muita heikompaa. Vaikutukset viranomaisille 11. Mitä valtuuksia ja velvollisuuksia lainsäädäntö tuo lisää rahanpesulain noudattamista valvoville tahoille? Valvojien toimivaltuuksia koskevia säännöksiä on tarkistettu direktiivin perusteella siten, että kaikilla valvojilla olisi nimenomaiset tarkastusvaltuudet, oikeus saada tietoja ilmoitusvelvollisilta, oikeus rajoittaa ilmoitusvelvollisen johdon toimintaa sekä asettaa ilmoitusvelvollisen toimiluvalle ehtoja tai perua se. Viranomaisilla olisi lisäksi oikeus määrätä hallinnollisina seuraamuksina rikemaksuja ja seuraamusmaksuja sekä julkisia varoituksia. Valvojien olisi laadittava valvojakohtainen riskiarvio, jossa käsitellään kyseessä olevan valvojan valvonnan piiriin kuuluvien ilmoitusvelvollisten toimialaan liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä. Valvojakohtainen riskiarvio toimisi riskiperusteisen valvonnan pohjana. Riskiarviota olisi päivitettävä säännöllisesti ja siitä olisi julkistettava yhteenveto. 12. Lisääntyykö viranomaisten hallinnollinen taakka? Uudistuksen suurimmat muutokset kohdistuvat rahanpesulainsäädännön noudattamista valvoviin viranomaisiin ja Suomen Asianajajaliittoon sekä rekistereitä ylläpitäviin viranomaisiin. Direktiivi edellyttää aiempaa pidemmälle meneviä toimivaltuuksia, jotka väistämättä aiheuttavat hallinnollista taakkaa ja resurssitarpeita valvojille. 13. Onko valvontavaltuuksien lisääminen välttämätöntä? Suomen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntajärjestelmän osalta FATF:n maa-arvioinnissa yhtenä suurimpana puutteena on pidetty valvontajärjestelmän heikkouksia. Jotta tehokas valvonta on mahdollista, se edellyttää riittäviä toimivaltuuksia kaikille valvojille. Valvonnan heikkoudet yksittäisillä toimialoilla aiheuttaisivat myös rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen osalta haavoittuvuutta ja riskejä. Hallinnolliset seuraamukset 14. Mitä seuraamuksia rahanpesulain rikkomisesta voi aiheutua? Viranomaiset voivat määrätä lain rikkomisesta hallinnollisina seuraamuksina rikemaksun, julkisen varoituksen tai seuraamusmaksun. Seuraamus voidaan määrätä työntekijälle ja yritykselle. Seuraamusmaksu on korkeimmillaan luotto- tai rahoituslaitokselle 10 prosenttia edellisen tilikauden liikevaihdosta tai viisi miljoonaa euroa, sen mukaan kumpi on suurempi. Luotto- tai rahoituslaitoksessa työskentelevälle henkilölle määrättävä seuraamusmaksu voi olla enintään viisi miljoonaa euroa. Muille yrityksille ja henkilöille seuraamusmaksun enimmäismäärä on kaksi kertaa suurempi kuin teolla tai laiminlyönnillä saavutettu hyöty, jos se on määritettävissä, tai miljoona euroa, sen mukaan kumpi on korkeampi. Laissa säädettäisiin erikseen perusteista, jolloin hallinnollinen seuraamus voidaan jättää määräämättä tai julkistamatta.
Lainsäädäntö mahdollistaisi lisäksi muina seuraamuksina ilmoitusvelvollisen toiminnan rajoittamisen ja toimiluvan perumisen, johdon toiminnan määräaikaisen rajoittamisen, päätöksen toimeenpanokiellon ja oikaisukehotuksen ja uhkasakon määräämisen. 15. Mitä uudet hallinnolliset seuraamukset tarkoittavat suhteessa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin? Uusilla rikemaksuilla ja seuraamusmaksuilla korvataan voimassa olevan lainsäädäntöön perustuvat rikosoikeudelliset sakot. Nämä direktiiviin perustuvat hallinnolliset seuraamukset ovat tasoltaan tuntuvia, mutta niitä on porrastettu siten, että tuntuvimmat seuraamusmaksut voidaan määrätä ainoastaan järjestelmällisesti toistuvista rikkomuksista. Seuraamusten enimmäismäärät perustuvat direktiiviin. Jos rikkomuksesta epäilty ilmoitusvelvollinen tai sen palveluksessa oleva henkilö olisi kuitenkin syyllistynyt rikokseen, hallinnolliset seuraamukset eivät estä rikosoikeudellista menettelyä. Samasta teosta ei kuitenkaan voisi määrätä hallinnollista seuraamusta ja rikosoikeudellista seuraamusta samanaikaisesti. Tavoitteena ei ole, että rahamääräisiä seuraamuksia perittäisiin enemmän, mutta siihen tulee olla mahdollisuus, jotta rikkomuksiin voitaisiin puuttua siten, että valvonnalla on vaikutusta. Seuraamusjärjestelmällä on tavoitteena myös ennalta estävä vaikutus. Riskien arvioiminen 16. Kenellä on velvollisuus laatia riskiarvio? Laissa säädettäisiin nimenomaisesta velvoitteesta laatia kirjallinen riskiarvio. Velvoite koskisi lain soveltamisalaan kuuluvia ilmoitusvelvollisia, laissa tarkoitettua valvojia ja valtioneuvostoa. 17. Mitä riskien arvioiminen käytännössä tarkoittaa? Uusi rahanpesulainsäädäntö perustuu aiempaa voimakkaammin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien arvioimiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että ilmoitusvelvolliset arvioivat itse liiketoimintaansa liittyviä väärinkäytösriskejä ja mitoittavat asiakkaan tuntemiseen sovellettavat menetelmänsä ja riskienhallintamenetelmänsä riskiarvion pohjalta. Näiden menetelmien tulisi olla riittävät väärinkäytösten estämiseksi. Yritykset voisivat toteuttaa tehostettuja toimenpiteitä silloin, kun asiakassuhteisiin, palveluihin tai tuotteisiin liittyy enemmän riskejä. Samoin yksinkertaistetut menetelmät ovat mahdollisia, jos riskiarviossa päädytään perustellusti vähäiseen riskiin esim. jonkin tuotteen tai jakelukanavan osalta. Laissa ei yksityiskohtaisesti säädetä siitä, minkälainen riskiarvion tulee olla, vaan mitä siinä vähintään tulisi huomioida. Valvojat laativat oman riskiarvionsa, jonka pohjalta ne suunnittelevat omaa valvontatyötään. Myös valvojat voisivat kohdistaa resurssinsa riskiperusteisesti. Suomen on laadittava myös kansallinen riskiarvio. Tämä tarkoittaisi erikseen sovittavaa menettelyä käyttäen laadittavaa valtioneuvoston arviota kansallisen tason rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen liittyvistä haavoittuvuuksista, uhkista ja riskeistä. 18. Mitä tarkoitetaan poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilöllä? Poliittisesti vaikutusvaltainen on henkilö, joka toimii merkittävässä julkisessa tehtävässä joko Suomessa tai ulkomailla. Tällaiset henkilöt määritellään yksityiskohtaisesti luetteloimalla ensimmäisessä lakiehdotuksessa tähän ryhmään kuuluvat henkilöt. Näitä ovat esimerkiksi tasavallan presidentti, ministerit, kansanedustajat,
korkeimman oikeuden tuomarit, keskuspankin johtokunnan jäsenet, valtio-omisteisen yrityksen johtoelimen jäsenet ja suurlähettiläät. Kyseessä on henkilö, joka merkittävän julkisen tehtävänsä perusteella pystyy käyttämään merkittävää vaikutusvaltaa. Vaikutusvallan käyttöä voisi liittyä esimerkiksi sijoitustoiminnan edistämiseen. Poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö voi käyttää valtaa kotimaassa tai ulkomailla. Laki edellyttäisi myös, että ilmoitusvelvollinen selvittää, kuuluuko asiakkaan perhepiiriin tai yhtiökumppaneihin poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä. Ilmoitusvelvollisen olisi siis selvitettävä, onko sen asiakas mahdollisesti merkittävässä julkisessa tehtävässä olevan henkilön puoliso, lapsi tai vanhempi tai onko asiakkaalla läheinen liikesuhde poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön kanssa. 19. Miksi poliittista vaikutusvaltaa kysytään asiakkailta? Velvoite perustuu direktiiviin, mutta on ulkomaisten henkilöiden osalta jo voimassa olevassa rahanpesulaissa. Nyt tunnistamisvelvollisuus ulotettaisiin koskemaan myös kotimaisia asiakkaita. Poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden tunnistamisen tavoitteena on osaltaan vaikuttaa myös korruption torjuntaan. Tarkoitus on rahanpesun torjuntaa laajempi. Kyseessä on kaikkia rahanpesulaissa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia koskeva vaatimus. Ehdotettu säännös koskisi samalla tavalla kaikkia ilmoitusvelvollisia. Tästä syystä poikkeuksia ei ole tarkoituksenmukaista myöntää yksittäisille ilmoitusvelvollisten ryhmille. Esityksessä kuitenkin ehdotetaan tunnistamismenettelyihin kevennystä tiettyjen pakollisten oleellisesti sosiaaliturvaan liittyvien vakuutusten osalta, joita ovat esimerkiksi työeläkevakuutukset. Näihin tilanteisiin ei katsota liittyvän juurikaan rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riskejä, eikä niiden osalta vaadittaisi erityistä seurantamenettelyä. Tosiasialliset edunsaajat 20. Mitä tarkoitetaan tosiasiallisilla edunsaajilla? Tosiasiallinen edunsaaja on henkilö, joka joko omistaa merkittävän osuuden yrityksestä tai yhteisöstä tai käyttää muuten merkittävää päätöksentekovaltaa. Lakiehdotuksessa merkittävä omistusosuus ehdotetaan rajattavaksi 25%:iin. 21. Mitkä yritykset ovat velvollisia ilmoittamaan omistajansa tai tosiasiallisen edunsaajansa tiedot rekisteriin? Lakiehdotuksen mukaan kaikki kaupparekisteriin merkityt yksityiset yritykset olisivat velvollisia ilmoittamaan omistajansa ja tosiasialliset edunsaajansa sekä näiden tietojen muutokset kaupparekisteriin. Ilmoitus koskisi omistajia ja edunsaajia, joiden omistus- tai määräysvalta yrityksessä on 25 % tai enemmän. Kaupparekisterin edunsaajatiedot olisi pidettävä ajantasaisena. Velvollisuus koskisi vajaata 300 000 yritystä Suomessa. Asunto-osakeyhtiöitä ja keskinäisiä kiinteistöosakeyhtiöitä koskisi poikkeus siten, että niiden osalta tosiasiallisina edunsaajina pidettäisiin pelkästään rekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä, eikä perusilmoituksessa mainittaisi omistusosuuksia.
Ehdotus ei koskisi pörssiyhtiöitä, joiden omistajatietojen avoimuusvaatimuksista on säädetty jo erikseen. Velvollisuus tietojen toimittamiseen rekisteriin olisi yrityksillä, ei niiden yksittäisillä omistajilla. 22. Mitkä yhdistykset ovat velvollisia ilmoittamaan omistajansa tai tosiasiallisen edunsaajansa tiedot rekisteriin? Velvollisuus koskisi yhdistysrekisteriin merkittyjä yhdistyksiä. Yhdistyksillä ei ole omistajia tai tosiasiallisia edunsaajia, koska päätösvaltaa käyttävät yhdistyksen jäsenet. Yhdistyksen tosiasiallisina edunsaajina pidettäisiin yhdistysrekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä. Yhdistysrekisteriin on jo voimassa olevan yhdistyslain mukaan mahdollista ilmoittaa vapaaehtoisesti hallituksen jäsenet. Lisäksi velvollisuus koskisi uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin merkittyjä uskonnollisia yhdyskuntia. Uskonnollisen yhdyskunnan tosiasiallisena edunsaajana pidettäisiin rekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä. 23. Mitkä säätiöt ovat velvollisia ilmoittamaan omistajansa tai tosiasiallisen edunsaajansa tiedot rekisteriin? Velvollisuus koskisi säätiörekisteriin merkittyjä säätiöitä. Säätiössä ei ole omistajia tai jäseniä, joten säätiöllä ei koskaan voi olla äänimäärään tai omistusosuuteen perustuvaa tosiasiallista edunsaajaa. Säätiön tosiasiallisena edunsaajana pidettäisiin säätiörekisteriin merkittyjä hallituksen ja hallintoneuvoston jäseniä. Säätiössä päätösvaltaa käyttää yleensä hallitus, joka toimii sen lakimääräisenä edustajana. 24. Rekisteröidäänkö jatkossa jokainen asunto-osakeyhtiön osakas? Asunto-osakeyhtiöt poikkeavat luonteeltaan muista kaupparekisteriin merkityistä yhtiömuotoisista yhteisöistä, eikä niiden tarkoituksena ole tuottaa voittoa. Asunto-osakeyhtiöiden tosiasiallisina edunsaajina pidettäisiin pelkästään kaupparekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä, jotka vastaavat asunto-osakeyhtiön yhteisten asioiden hoitamisesta. 25. Kattaako sääntely myös trustien toiminnan? Trustilla tarkoitetaan kolmen osapuolen eli perustajan (settlor), edunvalvojan (trustee) ja edunsaajan (beneficiary) välistä taloudellista rakennetta, jota käytetään erityisesti Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Trustissa perustajan ja edunsaajan välille on edunvalvojan suostumuksella perustettu yksipuolisella oikeustoimella järjestely, jossa perustaja siirtää trustin kohteena olevan omaisuuden täysin omistusoikeuksin ja määräysvaltuuksin edunvalvojalle. Suomen lainsäädäntö ei tunne trusti-järjestelyä. Suomessa saattaa kuitenkin olla yrityksiä, jotka tuottavat palveluita ulkomaisille trusteille tai toimivat trustin kohteena olevan omaisuuden edunvalvojana. Lakiehdotuksen mukaisesti omaisuudenhoitajan olisi hankittava tiedot trustin tosiasiallisista edunsaajista ja pidettävä niitä yllä. 26. Mitä jos yritys ei rekisteröi tietoja omistajistaan ja edunsaajistaan? Mahdollinen seuraamus rekisteröintivelvoitteen laiminlyönnistä tai rikkomisesta määräytyisi pelkästään voimassa olevan rekisteröintiä koskevan lainsäädännön perusteella. Rahanpesulaissa säädetyt seuraamukset eivät tule sovellettavaksi rekisteröintivelvollisuuden laiminlyönnistä tai rikkomisesta.
27. Ovatko omistajista ja tosiasiallisista edunsaajista rekisteröidyt tiedot julkisia? Rekisteröitävien tietojen julkisuus määräytyy eri rekistereitä koskevien yleisten säännösten mukaan. Lähtökohtaisesti tiedot olisivat julkisia, lukuun ottamatta lainsäädännöstä johtuvia rajoituksia. 28. Onko tosiasiallisten edunsaajien rekisteröintivelvoite ja yritysten tietojen ylläpitovelvoite kaksinkertaista sääntelyä? Tosiasiallisia edunsaajia koskeva tunnistamisvelvollisuus perustuu jo voimassa olevaan rahanpesulakiin. Uutta ovat tarkemmat määritelmät, kaikkien lakiehdotuksen 6 luvussa tarkoitettujen yritysten ja yhteisöjen edunsaajatietojen ylläpitovelvollisuus ja rekisteröintivelvollisuus. Sekä edunsaajatietojen ylläpitovelvollisuus että rekisteröimisvelvollisuus perustuvat direktiiviin, joten tältä osin sääntelyä ei voida keventää. Suomessa rekisteröinnin olisi esityksen mukaan kuitenkin tarkoitus perustua perusilmoitukseen ja muutosilmoituksiin, mutta muutosilmoitusten toistuvuus ja tarve vaihtelee yrityksittäin. Ilmoitusjärjestelmästä olisi tarkoitus tehdä sähköinen, minkä tavoitteena on vähentää hallinnollista taakkaa sekä yrityksille ja yhteisöille että Patentti- ja rekisterihallitukselle. Miten uudistus näkyy arjessa 29. Vaikuttaako uudistus kansalaisiin? Lainsäädäntö näkyisi hyvin vähän tavallisen kansalaisen arjessa. Asiakkaan tuntemistietojen kysyminen on osa normaalia yrityksen asiakastoimintaa, ja perustuu jo voimassa olevaan lakiin. Asiakkaan tietojen huolellinen käsittely on myös yksityisyyden suojaa ja palveluiden luotettavuutta lisäävää toimintaa. 30. Kysyvätkö pankit jatkossa asiakkailtaan, ovatko nämä poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä? Pankeilla ja muilla rahanpesulaissa tarkoitetuilla ilmoitusvelvollisilla olisi lakiin perustuva velvoite tuntea ja tunnistaa asiakkaansa. Osana tätä tehtävää niiden olisi myös kysyttävä asiakkailtaan, ovatko he tai heidän lähipiiriinsä kuuluvat henkilöt poliittisesti vaikutusvaltaisia.