VALTIOVARAINMINISTERIÖ Vero-osasto 20.11.2001 EU/211101/0918 Suuri valiokunta 00102 EDUSKUNTA ASIA: KOMISSION TIEDONANTO YHTIÖVEROTUKSESTA: KOHTI SISÄMARK- KINOITA ILMAN VEROESTEITÄ. KOM(2001) 582 lopull. PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ 1. Yleistä Komissio antoi 23.10.2001 neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle yhtiöverotusta koskevan tiedonannon (KOM(2001) 582). Tiedonannon taustalla on neuvoston heinäkuussa 1999 komissiolle antama toimeksianto valmistella tutkimus, jossa selvitettäisiin yhtiöverotuksen tosiasiallisista tasoa jäsenvaltioissa ja kartoitettaisiin voimassa olevista verojärjestelmistä aiheutuvia esteitä sisämarkkinoiden toimivuudelle. Nyt annetussa tiedonannossa raportoidaan komission valmistelemien yritysverotutkimusten tulokset ja esitetään tutkimustulosten pohjalta komission ajatuksia siitä, miten EU:n yhtiöverotusta tulisi lähitulevaisuudessa kehittää. Tiedonannon lähtökohtana on taloudellisen ympäristön voimakas muuttuminen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Merkittävimpiä muutoksia ovat olleet EU:n sisämarkkinoiden ja EMU:n toteutuminen, yrityskauppojen ja -järjestelyiden seurauksena tapahtunut yritystoiminnan voimakas keskittyminen sekä verotuskohteiden lisääntynyt liikkuvuus (mm. elektroninen kaupankäynti). EU:n laajentuminen tulee edelleen merkitsemään suurta muutosta. Komission mukaan em. muutosten myötä verojärjestelmien eroavaisuuksien merkitys on entisestään korostunut sekä sisämarkkinoiden toimivuuden että koko EU:n kilpailukyvyn näkökulmasta. Komissio pitääkin välttämättömänä, että EU:n yhtiöverotusjärjestelmiä sopeutetaan nykyiseen taloudelliseen ympäristöön. 2. Yritysverotuksen tosiasiallista tasoa koskevan tutkimuksen tulokset ja komission johtopäätökset Komission yritysverotutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tosiasiallisia yritysveroasteita 15 nykyisessä jäsenvaltiossa. Tosiasiallisen (efektiivisen) veroasteen selvittämisessä otetaan legaalisen verokannan lisäksi huomioon myös veropohja eli säännökset, joiden nojalla verotettava tulo määräytyy. Komission tutkimuksessa selvitettiin hypoteettisen, tulevaisuudessa tehtävän investoinnin efektiivistä verorasitusta. Verotasolaskelmia tehtiin vaihtoehtoisilla olettamilla investoinnin laadun ja rahoitusmuodon sekä investoinnin kokonaistuottavuuden suhteen. Selvitettävänä olivat sekä kotimaiset investoinnit että inves- VALTIOVARAINMINISTERIÖ PL 28 00023 VALTIONEUVOSTO PUH. (09) 1601
2 (7) toinnit toiseen jäsenvaltioon. Tutkimuksen metodologiana oli ns. King-Fullerton -mallin sovellus (Devereux-Griffith, 1998). Komissio korostaa, että tutkimustuloksiin liittyy tiettyjä varaumia. Tutkimus ei esimerkiksi osoita empiirisesti verotekijöiden vaikutusta taloudellisiin päätöksiin. Tutkimuksen pohjalta voidaan komission mukaan joka tapauksessa tehdä monia yleisluontoisia johtopäätöksiä. Tutkimuksen mukaan efektiivinen verorasitus vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioissa. Marginaali-investointien eli investointien, joiden veronjälkeinen tuotto vastaa vaihtoehtoista markkinakorkoa osalta ero on suurimmillaan 37 prosenttiyksikköä (- 4,1%-33,2%), ja tuottavampien investointien kohdalla n. 30 prosenttiyksikköä (10,5% 39,7%). Myös rajat ylittävien investointien kohdalla efektiivisen verorasituksen ero on suurimmillaan n. 30 prosenttiyksikköä. Yleisesti ottaen verotus on ankarinta Portugalissa, Saksassa ja Ranskassa; ja kevyintä Irlannissa, Ruotsissa ja Suomessa. Seuraavassa on lueteltu keskimääräinen efektiivinen veroaste kotimaiselle investoinnille eri jäsenvaltioissa vuonna 2001 (suluissa nimellinen yhtiöverokanta): Portugali 37,0 % (35,20) Saksa 34,9 % (39,35) Ranska 34,7 % (36,43) Belgia 34,5 % (40,17) Luxemburg 32,2 % (37,45) Espanja 31,0 % (35,00) Alankomaat 31,0 % (35,00) Yhdistynyt Kuningaskunta 28,3 % (30,00) Kreikka 28,0 % (37,50) Itävalta 27,9 % (34,00) Italia 27,6 % (40,25) Tanska 27,3 % (30,00) Suomi 26,6 % (29,00) Ruotsi 22,9 % (28,00) Irlanti 10,5 % (10,00) Kaikissa jäsenvaltioissa verotuksellisesti edullisimpia investointeja ovat investoinnit aineettomiin hyödykkeisiin ja koneisiin. Velkarahoitus on kaikissa jäsenvaltioissa verotuksellisesti edullisempi investoinnin rahoitusmuoto kuin oman pääoman ehtoinen rahoitus tai oma tulorahoitus. Tutkimuksen yleinen johtopäätös on, että legaalinen verokanta on selvästi tärkein efektiivisen verotuksen tasoon vaikuttava tekijä. Komissio korostaakin, että veropohjalla on huomattavasti vähemmän vaikutusta efektiivisen verotuksen tasoon kuin verokannalla. Tästä voidaan tehdä myös se johtopäätös, että jäsenvaltioiden nykyisissä veropohjissa ei ole niin suuria eroja, että ne vaikuttaisivat merkittävästi valtion sijoittumiseen efektiivisen verotason vertailussa. Tosin tutkimuksen laskelmissa ei ole otettu huomioon erityisiä, tietyille toiminnoille tai toimialoille suunnattuja verokannustimia. Nimellisverokannan merkitys korostuu, kun sijoituksen tuotto nousee. Italiassa sijoituksen tuottoasteella on - siellä voimassa olevan eriytetyn yritysverojärjestelmän vuoksi - suurin vaikutus verotuksen tasoon. Marginaaliinvestoinnit nauttivat verotukea, kun taas tuottavien investointien verotus on ankaruudeltaan keskitasoa. Tutkimuksessa laskelmien pohjana on ollut jäsenvaltioiden verolainsäädäntö vuonna 1999. Laskelmia on kuitenkin päivitetty myös vuoden 2001 tilanteella. Nämä päivitetyt laskelmat osoittavat, että efektiivisissä verotasoissa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia. Hieman yllättävää on, että tutkimuksen mukaan Saksassa 1.1.2001 voimaan tullut
3 (7) suuri verouudistus ei merkittävästi alentanut yritysverotuksen efektiivistä tasoa eikä siten muuttanut Saksan suhteellista asemaa korkean verotuksen valtiona. Komissio tekee tutkimuksen tuloksista sen johtopäätöksen, että efektiivisen verotuksen eroilla voi olla vaikutusta investointipäätöksiin yhteisöalueella, ja eroista voi siten aiheutua sisämarkkinoiden tehottomuutta. Koska efektiiviseen verotukseen vaikuttaa eniten muodollinen verokanta ja koska muodollisen verokannan merkitys tulee edelleen korostumaan sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat purkaneet käytännesääntöjen tarkoittamat haitalliset verotuskäytännöt olisi verokannan yhtenäistäminen tehokkain toimenpide verotuksen eroista aiheutuvien tehokkuustappioiden poistamiseksi. Veropohjan yhtenäistäminen, yhdistettynä läpinäkyvyyden lisäämiseen, voisi komission mukaan johtaa verokantojen lähentymiseen, ja siten efektiivisten verotasojen lähentymiseen. Komissio tekee kuitenkin selväksi, että verotuksen tasosta päättäminen mukaan lukien yhtiöverokannasta päättäminen kuuluu jäsenvaltioiden verosuvereniteetin piiriin. Näin ollen komissio katsoo, että subsidiariteetti -periaatteen mukaisesti yhteisöllä (komissiolla) ei ole toimivaltaa puuttua yhtiöverokantoihin. Komissio ilmoittaa kuitenkin seuraavansa tarkoin efektiivisten verotasojen kehittymistä jäsenvaltioissa. 3. Sisämarkkinoiden veroesteiden poistaminen 3.1 Merkittävimmät veroesteet Sisämarkkinoiden veroesteitä koskenut tutkimus yksilöi lukuisia verotuksesta aiheutuvia esteitä jäsenvaltioiden rajat ylittävälle taloudelliselle toiminnalle. Komissio nostaa esiin erityisesti seuraavat ongelmakohdat: Siirtohinnoittelu. Pyrkimys markkinaehtoisen hinnoittelun transaktiokohtaiseen toteuttamiseen rajat ylittävien konsernien sisäisissä suoritteissa johtaa moniin ongelmiin, kuten korkeisiin hallinnollisiin kustannuksiin ja joskus myös kaksinkertaiseen verotukseen. Konsernien sisäiset tulovirrat. Ryhmän sisäisistä osinko-, korko- ja rojaltimaksuista peritään monissa tapauksissa lähdeveroa, mikä voi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen. Ulkomaiset tappiot. Ulkomaisten tytäryhtiöiden tappioiden vähennysoikeuden rajoitukset voivat johtaa taloudelliseen kahdenkertaiseen verotukseen. Rajat ylittävät yritysjärjestelyt. Rajat ylittävistä yritysjärjestelyistä aiheutuu usein veroseuraamuksia, joita ei aiheudu kansallisissa järjestelyissä. Verosopimukset. Jäsenvaltioiden välisten verosopimusten puutteellisuus voi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen. Kotimaisten sijoitusten suosiminen. Esimerkiksi yhtiöveron hyvitysjärjestelmät suosivat kotimaisia sijoituksia suhteessa toisiin jäsenvaltioihin tehtäviin sijoituksiin. 15 erillistä yritysverojärjestelmää. Suurin osa edellä luetelluista ongelmista aiheutuu siitä, että yhteismarkkinoilla toimivat yritykset ovat 15 erillisen ja erilaisen verojärjestelmän piirissä. Erillisten järjestelmien olemassaoloa voidaan pitää myös itsessään esteenä tehokkaalle rajat ylittävälle toiminnalle. Komission mukaan edellä luetellut veroesteet heikentävät EU:n kilpailukykyä ja aiheuttavat tehokkuustappioita sisämarkkinoilla. Veroesteitä olisikin komission mielestä välttämätöntä pyrkiä poistamaan yhteisötason toimenpiteillä. Toimintastrategiakseen komissio ilmoittaa kaksiraiteisen lähestymistavan: lyhyellä aikavälillä olisi toteutettava kohdennettuja toimenpiteitä suurimpien veroesteiden poistamiseksi, mutta pidemmän aikavä-
4 (7) lin tavoitteena tulisi olla yhtenäistettyyn yritysveropohjaan perustuva kokonaisvaltainen ratkaisu. 3.2 Kohdennetut toimenpiteet lyhyen aikavälin tavoitteet Komissio korostaa, että välittömässä lähitulevaisuudessa painopisteen tulee olla kohdennettujen toimenpiteiden toteuttamisessa eli nykyisten säännösten kehittämisessä ja niiden nykyistä tehokkaammassa soveltamisessa. Kohdennettujen toimenpiteiden toteuttaminen on välttämätöntä paitsi suurimpien veroesteiden poistamiseksi, myös sen vuoksi, että ne voivat osittain toimia myös kokonaisvaltaisemman ratkaisun valmistavina vaiheina eli tasoittaa tietä yhtenäiseen yritysveropohjaan siirtymiseksi. Jäsenvaltioiden ohjeistaminen EY:n tuomioistuimen ratkaisuista Kohdennettuna toimenpiteenä komissio ehdottaa ensinnäkin, että komissio, yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, laatisi jatkuvaluontoisesti ohjeistusta EY:n tuomioistuimen yritysverotusta koskevista ratkaisuista. Ohjeistuksen tavoitteena olisi edesauttaa perustamissopimuksen yhtäläistä noudattamista jäsenvaltioissa. Ohjeistuksesta olisi komission mukaan apua paitsi jäsenvaltioille, myös yrityselämälle ja kansallisille tuomioistuimille. Komissio ilmoittaa lisäksi aikovansa tehostaa Eurooppa-vero-oikeuden noudattamisen valvontaa. Aikataulu: Ohjeistaminen voisi jatkua jo vuonna 2001 aloitettujen komission ja jäsenvaltioiden yhteisten kokousten puitteissa. Nykyisten direktiivien täydentäminen ja parantaminen Komissio katsoo, että nykyisin voimassa olevia direktiivejä, emo-tytäryhtiö- ja yritysjärjestelydirektiiviä, tulisi täydentää ja parantaa. Molempien direktiivien soveltamisalaa tulisi laajentaa koskemaan kaikkia yhteenliittymiä, jotka ovat yritysverotuksessa verosubjekteja. Tulevaisuudessa myös Eurooppa-yhtiö statuksella olevien yhtiöiden tulisi kuulua direktiivien piiriin. Erityisesti emo-tytäryhtiödirektiiviä tulisi muuttaa koskemaan sekä suoria että epäsuoria osakeomistuksia, tai vaihtoehtoisesti minimiomistusosuus vaatimusta tulisi alentaa. Erityisesti yritysjärjestelydirektiivin tulisi kattaa nykyistä laajemmin rajat ylittävistä yritysjärjestelyistä aiheutuvat verot (esim. omaisuuden siirtoverot). Lisäksi erilaisten yritysjärjestelytyyppien tulisi kuulua laajemmin direktiivin piiriin. Aikataulu: Komissio aloittaa tekniset keskustelut jäsenvaltioiden kanssa direktiivien muuttamiseksi. Direktiivit voitaisiin antaa vuonna 2003. Konsernien sisäisiä korko- ja rojaltimaksuja koskeva direktiivi on tarkoitus antaa veropaketin lopullisen hyväksymisen yhteydessä vuoden 2002 loppuun mennessä. Ulkomaisten tappioiden huomioon ottaminen Komissio katsoo, että rajat ylittävien tappioiden osalta on kaksi vaihtoehtoista ratkaisumallia. Nykyiseen direktiiviehdotukseen (KOM(90)595) pohjautuvassa mallissa emoyhtiön verotuksessa otettaisiin huomioon toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa tytäryhtiössä ja kiinteässä toimipaikassa syntyneet tappiot. Ns. yhteisverotusmallissa taas emoyhtiön ja sen toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien tytäryhtiöiden ja kiinteiden toimipaikkojen veronalaiset tulot yhdistettäisiin ja verotettaisiin emoyhtiön kotivaltiossa.
5 (7) Aikataulu: komissio peruuttaa vanhan direktiiviehdotuksensa ja aloittaa vuoden 2002 aikana keskustelut jäsenvaltioiden kanssa. Komissio raportoi tarkemmista suunnitelmistaan vuoden 2003 loppuun mennessä. Siirtohinnoittelusta aiheutuvan kaksinkertaisen verotuksen poistaminen Komissio suosittelee jäsenvaltioita laajentamaan siirtohinnoittelua koskevia bi- ja multilateraalisia sopimusmenettelyjä (Advance Pricing Agreements) sekä parantamaan keskinäistä koordinaatiota dokumentaatio vaatimusten suhteen. Arbitraatiosopimusta tulisi komission mukaan kehittää, ja mahdollisesti myös muuttaa se yhteisöoikeudellisen instrumentin muotoon. Aikataulu: Komissio käynnistää vuoden 2002 keväällä, yhdessä jäsenvaltioiden ja elinkeinoelämän edustajien kanssa, siirtohinnoitteluongelmia käsittelevän Forumin. Komissio tulee esittämään yksityiskohtaisempia ehdotuksia hyvissä ajoissa ennen nykyisen arbitraatiosopimuksen päättymistä vuonna 2005. Verosopimusten parantaminen Komission mielestä nykyisiä verosopimuksia jäsenvaltioiden välillä tulisi täydentää ja parantaa. Erityisesti perustamissopimuksen määräykset tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon. Lisäksi jäsenvaltioiden tulisi keskenään koordinoida paremmin verosopimuspolitiikkaansa suhteessa EU:n ulkopuolisiin valtioihin. Aikataulu: Jäsenvaltioiden kanssa käytävien teknisten keskustelujen jälkeen komissio aikoo vuonna 2004 julkaista tiedonannon, jossa käsitellään jäsenvaltioiden verosopimusten muuttamistarpeita. 3.3 Yhtenäinen yritysveropohja - pitkän aikavälin tavoite Komission mukaan edellä lueteltujen kohdennettujen toimenpiteiden toteuttaminen poistaisi suurimpia veroesteitä, ja merkitsisi siten selvää parannusta nykyiseen tilanteeseen. Kohdennettujen toimenpiteiden toteuttaminen ei kuitenkaan poistaisi EU:n yritysverotuksen perusongelmaa eli niitä lukuisia ongelmia, joita väistämättä aiheutuu 15 erilaisen yritysverojärjestelmän soveltamisesta yhteismarkkina-alueella. Komissio katsookin, että sisämarkkinoiden toimivuus ja EU:n kilpailukyky edellyttävät välttämättä myös kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa veroesteiden poistamiseksi. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan perusajatuksena on luopuminen 15 erillisen verojärjestelmän soveltamisesta eurooppalaisten konsernien kohdalla, ja niiden sijasta soveltaa ainoastaan yhtä järjestelmää veronalaisen tulon määrittämisessä. Yhtenäisestä yritysveropohjasta olisi lukuisia etuja verrattuna nykyiseen tilanteeseen: se vähentäisi merkittävästi yritysten ja viranomaisten hallinnollisia kustannuksia, poistaisi siirtohinnoitteluun liittyviä ongelmia, mahdollistaisi voittojen ja tappioiden konsolidoimisen EU-tasolla, yksinkertaistaisi kansainvälisiä yritysjärjestelytilanteita, vähentäisi klassisen ja vapautusjärjestelmän rinnakkaisesta olemassaolosta aiheutuvia ongelmia, vähentäisi monia kaksinkertaisen verotuksen tilanteita sekä poistaisi verojärjestelmien syrjiviä piirteitä. Komissio painottaa, että tarkoituksena ei ole kuitenkaan siirtyä yhtenäistettyyn yritysverokantaan, vaan verokannasta päättäminen kuuluisi pitkänkin aikavälin tavoitteessa jäsenvaltioiden määräämisvaltaan. Näin ollen yhtenäisen yritysveropohjan jär-
6 (7) jestelmään tulisi liittää jakomekanismi, jonka mukaan verotettava tulo jaettaisiin konserniyhtiöiden sijainti- ja liittymävaltioille, jotka voisivat verottaa ko. tuloa oman verokantansa mukaisesti. Tiedonannossa luetellaan erilaisia vaihtoehtoisia malleja yhtenäisen yritysveropohjan toteuttamiseksi Ns. kotivaltioverotus -järjestelmässä Euroopassa toimivan kansainvälisen konsernin verotettava tulo määritettäisiin konsernin kotipaikkana olevan jäsenvaltion verolainsäädännön mukaan. Yhteisen veropohjan järjestelmässä taas luotaisiin uusi yhtenäinen säännöstö, jonka mukaan eurooppalaisen konsernin verotettava tulo määritettäisiin. Molemmissa malleissa verotettava tulo jaettaisiin yhteisesti sovittavan jakoperusteen mukaisesti konserniyhtiöiden sijainti- ja liittymävaltioille, jotka voisivat verottaa ko. tuloa oman verokantansa mukaisesti. Sekä kotivaltioverotusjärjestelmä että yhteisen veropohjan järjestelmä olisivat yrityksille valinnaisia järjestelmiä eli yritykset voisivat valita niiden sijasta myös kansallisten järjestelmien soveltamisen. Em. mallit on komission tiedonannossa nostettu esiin potentiaalisimpina vaihtoehtoina. Tiedonannossa kuitenkin mainitaan mahdollisina teknisinä malleina myös Eurooppalaisen yritysverojärjestelmän malli jossa myös verotus voitaisiin toimittaa keskitetysti, ja vain verotulot jaettaisiin jäsenvaltioille ja perinteinen jäsenvaltioiden yritysverotuksen veropohjien harmonisoinnin malli. Komissio korostaa, että kaikki mallit ovat vain alustavia vaihtoehtoja, ja niitä tulisi huolella selvitellä. Yhtenäisen yritysveropohjan luomiseen liittyy monia poliittisia ja käytännöllisiä ongelmia. Komission mukaan on kuitenkin olemassa tekijöitä, jotka voivat edesauttaa käytännön ratkaisuihin pääsemistä. Ensinnäkin, Nizzan sopimuksessa sovittu tehostetun yhteistyön malli voisi edesauttaa erityisesti kotivaltioverotusjärjestelmästä sopimista: ne jäsenvaltiot, joissa yritysveropohja on melko lähellä tosiaan, voisivat vastavuoroisen tunnustamisen pohjalta ryhtyä soveltamaan kotivaltioverotusperiaatetta jo ennen kuin kaikki jäsenvaltiot ovat siihen halukkaita. Toiseksi, yhtenäinen yritysveropohja aiheuttaisi myös jäsenvaltioiden verohallinnoille huomattavia kustannussäästöjä. Komissio katsoo, että tällaisten konkreettisten kustannussäätöjen tulisi kannustaa jäsenvaltioita pääsemään ratkaisuun. Kolmanneksi, vuoden 2005 alussa voimaan tuleva yhtenäinen IAS-tilinpäätösstandardi saattaisi joiltain osin muodostaa perustaa myös yhtenäisen yritysveropohjan luomiselle. Ns. Eurooppa-yhtiö (Societas Europeae) on yritysten käytettävissä vuoden 2004 alusta alkaen. Komission mukaan nykyiset yhteisön verosäännökset kuten emotytäryhtiödirektiivi ja yritysjärjestelydirektiivi tulee muuttaa siten, että myös Eurooppa-yhtiöt tulevat niiden piiriin. Komissio katsoo kuitenkin, että Eurooppa-yhtiöstä voidaan saada täysi hyöty ainoastaan siinä tapauksessa, että yhtiömuotoa käyttämällä voisi välttää 15 erilaisen verojärjestelmän soveltamisen, ja siitä aiheutuvat veroesteet. Näin ollen yhtenäisen yritysveropohjan luominen liittyy läheisesti myös Eurooppayhtiöitä koskevaan hankkeen toteuttamiseen. Yhtenäisen yritysveropohjan osalta komissio ilmoittaa toimintastrategiakseen laajojen keskustelujen aloittamisen jäsenvaltioiden ja eri eturyhmien kanssa. Veropoliittisten tavoitteiden käytännön toteuttaminen on mahdollista vain, jos niiden takana on riittävän laaja konsensus. Komissio korostaa, että tiedonannossa on tehty vain alustavia linjauksia ja nyt tulisi huolellisesti ryhtyä selvittämään erilaisia vaihtoehtoja. Konkreettisena toimenpiteenä komissio ilmoittaa järjestävänsä vuoden 2002 kevään aikana yhtenäiseen yritysveropohjaan siirtymistä käsittelevän konferenssin, jonne tullaan kutsumaan jäsenvaltioiden lisäksi laaja edustus elinkeinoelämästä ja yliopistomaailmasta. Konferenssin ja sitä
SUOMEN KANTA 7 (7) seuraavien keskustelujen pohjalta komissio lupaa ilmoittaa yksityiskohtaisemmista suunnitelmistaan vuoden 2003 loppuun mennessä. Suomi pitää yleisenä lähtökohtana, että sisämarkkinoiden toimivuuden ja EU:n kilpailukyvyn parantamiseksi rajat ylittävän toiminnan veroesteitä on pyrittävä poistamaan. Komission tiedonanto muodostaa hyvän pohjan yksityiskohtaisille keskusteluille yritysverotuksen kehittämisestä EU:ssa. Suomi kannattaa komission lyhyen aikavälin toimintastrategiaa, jonka mukaan ensisijaisena tavoitteena on nykyisin voimassa olevien säännösten kehittäminen ja niiden nykyistä tehokkaampi soveltaminen. Näihin kohdennettuihinkin toimenpiteisiin liittyy kuitenkin monia ongelmakohtia, joita on komission suositusten mukaisesti pyrittävä huolella selvittämään. Komission esittämä pitkän aikavälin tavoite eli yhtenäinen eurooppalainen yritysveropohja on yleisesti ottaen selvittämisen arvoinen kysymys. Luopumalla 15 erillisen verojärjestelmän soveltamisesta voitaisiin pyrkiä vähentämään rajat ylittävän toiminnan veroesteitä, ja siten mahdollisesti parantamaan sisämarkkinoiden toimivuutta ja EU:n kansainvälistä kilpailukykyä. Toisaalta, yhtenäisen veropohjan toteuttamiseen liittyy lukuisia teknisiä ja poliittisia ongelmia, joista merkittävimmät liittynevät jäsenvaltioiden erilaisiin intresseihin tulonjakoperiaatteista. Komission suositusten mukaisesti erilaisia vaihtoehtoisia malleja on syytä ryhtyä perusteellisesti selvittämään. Osastopäällikkö, ylijohtaja Lasse Arvela Vanhempi hallitussihteeri Janne Juusela