SELVITYS RAKENNUKSISTA JA PIHAPUISTOSTA 444 Villa Wilhelmsberg PORVOO KAUPUNGINOSA 12 Gulinin piirros huvilasta 1800-luvun lopussa ja valokuva vuodelta 2009. Nykyisen huvilan ja sivurakennusten rakentamisvuodet eivät ole tiedossa. Rakennuslupaasiakirjoja ei ole. Anneli Mäkelä-Alitalon mukaan (Porvoon kaupungin historia III:2) pankinjohtaja Niklas Gulin myi Tarkkisten Wilhelmsbergin huvilansa taiteilija Louis Sparrelle ja Eva Mannerheim-Sparrelle vuonna1897. Huvila oli silloin ensiluokkainen hirsirakennus, jossa oli kahdeksan huonetta ja torni. Runsaan kahden hehtaarin tontilla oli silloin leivintupa, puuvaja ja jääkellari sekä puutarha marjapensaineen ja kirsikkapuineen. Alueella on nykyisin huvilan lisäksi pehtorin tuvaksi nimetty hirsirakennus, autotalli-varasto, saunarakennus, vaja sekä osittain romahtanut jääkellari. Pehtorin tupa näyttää sijoittuvan samalle paikalle kuin leivintupa 1800-luvun lopun kartassa, mutta nykyinen rakennus on laajempi. Pehtorin tuvan ulkolaudoitus on juuri uusittu. Tupa ja autotalli sijaitsevat alavalla tulvavaaraalueella. 1 / 5
Autotalli-varastorakennus. Katolla on tuuletushormin päällä tuuliviirinä pellistä pakotettu orava. Se on löytynyt alueelta ja kunnostettu. Se saattaa olla Sparren aikainen ja kuvata silloin tontilla asunutta kesyä oravaa. Saunarakennus on rakennettu vanhan saunan paikalle, vanhalle kivijalalle vuonna 2003. Vinoon painunut kellari sijaitsee rinteessä, jossa paksu kerros humusmaata ja lehtikariketta peittää sen osittain. Pontattu profiililaudoitus on kiinnitetty takonauloilla. Seiniin on kaiverrettu nimikirjaimia ja lukuja. Kellarissa on betoninen välilattia. 2 / 5
Alueella on säilynyt piirteitä ja rakenteita vanhasta puutarhasta ja pihapuistosta. Osa niistä on peräisin jo 1800-luvulta. Kiviaita, joka ympäröi tonttia, on merkitty vanhimpiin huvilatonttia kuvaaviin karttoihin. Se lienee tehty, kun alue raivattiin huvilatontiksi ja puutarha perustettiin. Kivettyjä maapenkereitä pitkin on päästy ajamaan päärakennuksen eteen ja puistoon. Kivinen maapenger rannassa on ollut laiturin perustus. Meritse oli hyvä yhteys Stensböleen, Kaupunkiin ja Haikkooseen. 1800-luvun lopulla ovat Porvoon seudulla kesäisin asuneet taiteilijat usein vierailleet toistensa luona veneillen. Nykyisen sisäänkäynnin edustan puolikaaren muotoinen tasanne muureineen on osa huvilan arkkitehtuuria. Samalla tavalla arkkitehtuurin osaksi voidaan katsoa muurin alle istutettu, muotoonleikattu lehmusaita. Tällaiset puista ja pensaista leikatut arkkitehtoniset aiheet olivat tuttuja porvoolaisille jo1700-luvulta lähtien, kun ne olivat tulleet muotiin. Ne yleistyivät uudelleen 1900-luvun alussa, jolloin jugendarkkitehtuuriin yhdistyi rakennuksen lähellä sekä pieni muotopuutarha, että luonnonelementtejä kuten dramaattisia kalliorinteitä tai ikimäntyjä. Muotoon leikatut puut ja pensasaita kivimuurin yhteydessä ovat puutarhataiteellinen aihe, joita on harvoin säilynyt. Pohjoisrajan kiviaita on osittain vaurioitunut. Kiviaidan takana on tervaleppälehdon rehevä puusto, pensasto ja pohjakerroksen kasvilajisto kulttuurikasvien rikastamaa. Länsirannalla on säilynyt laiturin maapenger. 3 / 5
Näköalapaikan kiveys saattaa myös olla peräisin huvilan rakentamisen ajoilta. Siihen viittaa hyvin hidaskasvuinen jäkälän kasvanut varsin laajalle alalle. Meren puolella on puutarhaan rakennettu muuri, joka suojaa putoamiselta. Puutarha kuitenkin jatkuu kalliojyrkänteen puolella, sillä tälle jännittävälle alueelle on rakennettu portaat. Samaan viittaavat myös kulttuurikasvit, joita kasvaa kalliokedon luontaisen lajiston joukossa. Portaat ovat johtaneet rantaan. Jossain vaiheessa on rantaan rakennettu pitkospuut. Kallion alla on säilynyt jäänteitä pitkospuista ja toisesta, pienemmästä laiturin maatuesta. Kuvat on otettu kallion laelta ja kallion juurelta. 4 / 5
Pihapuiston suojaksi on istutettu kuusiaita, kun Tarkkistentien liikenne on käynyt häiritseväksi ja tietä on levennetty. Kuusiaita on huonokuntoinen. Puistossa säilyneen altaan ikää ei ole arvioitu eikä myöskään altaan keskellä olevan uurnan ikää. Valurautaiset antiikin mallien mukaan valetut uurnat tulivat suosituiksi 1800-luvun loppupuolella massatuotannon ja hyvien kauppayhteyksien myötä myös yksityisissä pienissä puistoissa ja puutarhoissa. Huvilan puutarhaan on kuulunut hedelmäpuita jo alusta lähtien. Niiden paikka on todennäköisesti ollut sama etelärinne kuin nykyisinkin. Istutusten mahdollinen asetelma ei ole enää hahmoteltavissa. Sen sijaan entistä käytäväverkkoa voi hahmottaa nurmen hiukan erilaisen värisävyn ja maaston hienoisen tasauksen perusteella. Rantaan on kehittynyt sekundäärinen luonnonbiotooppi sen jälkeen, kun lahti on ruovikoitunut ja rannan käyttö on vähentynyt. Myös vuokra-alue on rajattu kiviaidan mukaan, eikä vuokralainen ole enää vuosikymmeniin hallinnoinut ja hoitanut rantaa entisen puutarhan tässä eteläisessä osassa. Tervaleppälehdossa kasvaa kuitenkin yhä kulttuurikasveja. 5 / 5