PRO GRADU -TUTKIELMA Jarmo Niemelä Ohjeita tilastotieteen pro gradu -tutkielmien tekijöille TAMPEREEN YLIOPISTO Matematiikan ja tilastotieteen laitos Tilastotiede Toukokuu 2009
2
Tampereen yliopisto Matematiikan ja tilastotieteen laitos SUKUNIMI, ETUNIMI: Tutkielman nimi Pro gradu -tutkielma, xx s., x liites. Tilastotiede Toukokuu 2009 Tiivistelmä Pro gradu -tutkielmaan on liitettävä tiivistelmä, jonka sisältö on kopioitava myös NettiOpsuun sivulla http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/oppaat/ opinnaytteet.php olevien ohjeiden mukaisesti. Tiivistelmien laatimisesta on olemassa standardi SFS 3855, josta seuraavassa muutamia tärkeimpiä kohtia. Huomaa erityisesti, että lyhyt tiivistelmä kirjoitetaan yhtenä kappaleena eikä luettelona, kuten tämä ohje. Tiivistelmän tulee olla lyhyt ja selkeä kuvaus dokumentin sisällöstä. Tiivistelmästä tulee ilmetä kaikki kirjoituksen sisältämät johtopäätökset ja uudet tiedot. Tiivistelmä jäsentyy samoin kuin dokumentti, josta se laaditaan. Suomenkielisen tiivistelmän pituudeksi riittää yleensä alle 200 sanaa; pitkienkin tiivistelmien tulee mahtua yhdelle sivulle ja olla enintään 400 sanaa. Tiivistelmän tulee olla itsenäinen esitys niin, että se on ymmärrettävissä ilman alkuperäistä dokumenttia. Tiivistelmässä tulee käyttää lyhyitä, täydellisiä lauseita. Lyhyet tiivistelmät kirjoitetaan yhdeksi kappaleeksi, pitkissä voi käyttää kappalejakoa. Tiivistelmä on kirjoitettava mieluiten passiivimuodossa. Tiivistelmässä ei saa käyttää vakiintumattomia lyhenteitä, symboleja eikä termejä selittämättä niitä. Koska tiivistelmä tallennetaan sähköiseen muotoon pelkkänä tekstinä, niin tiivistelmässä ei pidä käyttää kuvioita, taulukoita tai monimutkaisia matemaattisia kaavoja. Asiasanat Tiivistelmän jälkeen samalle sivulle voidaan lisätä korkeintaan kuusi sellaista tutkielmaa kuvaavaa asiasanaa (key words) tai käsitettä, joita ei ole käytetty tutkielman nimessä. Asiasanoina voidaan käyttää tutkielmassa käytettyjä menetelmiä, tutkielman aihepiiriä, sekä tutkielman nimessä olevien sanojen tai käsitteiden synonyymeja. Asiasanojen on oltava mieluummin täsmällisiä ja yksilöityjä kuin yleisiä, mutta toisaalta mitään uutta ja vakiintumatonta termiä ei pidä käyttää asiasanana. Yhteen asiasanaan 3
ei pidä yhdistää useita eri käsitteitä. Matemaattisten symbolien, muiden erikoismerkkien tai lyhenteiden käyttöä tulee välttää. Asiasanat tulee kirjoittaa mieluummin yksikössä kuin monikossa. Lisäohjeita asiasanojen valinnasta löytyy esimerkiksi sivuilta http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa/ ja http: //pubs.amstat.org/page/styleguide/taskey. 4
Sisältö 1 Johdanto 7 1.1 L A TEX-dokumenttiluokka utastmth................. 7 1.2 Pro gradu -tutkielman tarkastettavaksi jättäminen........ 9 2 Tutkielman rakenne ja ulkoasu 10 2.1 Nimiösivu.............................. 10 2.2 Väliotsikot.............................. 10 2.3 Lauseet, määritelmät ja esimerkit................. 10 2.4 Matemaattiset lausekkeet...................... 11 2.5 Taulukot............................... 11 2.6 Kuviot................................ 13 2.7 Ohjelmalistaukset.......................... 14 3 Lähdeviitteet ja lähdeluettelo 16 3.1 Lähdeviitteiden muoto....................... 16 3.2 Makropaketin natbib käyttö.................... 17 3.3 Lähdeluettelon laatiminen..................... 18 Lähdeluettelo 20 Liite: BibTEXin käyttö 22 5
6
1 Johdanto Tämä kirjoitelma sisältää ohjeita Tampereen yliopiston tilastotieteen pro gradu -tutkielmien kirjoittajille. Samalla tämä toimii tutkielman mallina ulkoasun ja muotoseikkojen suhteen. Tässä esitettyjä ohjeita ei silti tarvitse noudattaa orjallisesti omaa harkintaa saa ja pitääkin käyttää. 1.1 L A TEX-dokumenttiluokka utastmth Tämä dokumentti on tehty L A TEX-ohjelmistolla ja tutkielmien kirjoittamista varten tehdyllä L A TEX-dokumenttiluokalla utastmth, joka yhdessä muiden tarvittavien tiedostojen kanssa löytyy osoitteesta http://mtl.uta.fi/tilasto/ gradupohja/. Tässä oletetaan, että tutkielma kirjoitetaan L A TEXilla ja että käytettävissä on tämän kirjoitelman L A TEX-tiedosto sekä edellä mainittu dokumenttiluokka. Lukijan oletetaan tuntevan L A TEXin käytön perusteet. Tarvittaessa perustiedot voi hankkia esimerkiksi osoitteessa http://mtl.uta.fi/ Opetus/LaTeX/ olevan materiaalin avulla. Dokumenttiluokka utastmth pohjautuu L A TEXin dokumenttiluokkaan report, josta on karsittu pois mm. sivukoon, kirjainkoon ja kaksipalstaisuuden optiot. Sivukokona on siten aina A4 ja kirjainkokona 12 pistettä. Dokumenttiluokan report otsikoiden kokoa on pienennetty ja listarakenteita on tiivistetty pystysuunnassa. Dokumenttiluokassa utastmth on käytettävissä seuraavat vaihtoehtoiset optiot, joista ensimmäiset ovat oletusarvoina: final, draft Optio draft merkitsee ylipitkät rivit paksulla mustalla viivalla. Optio draft vaikuttaa myös makropakettiin graphicx, jossa se estää kuvien tulostumisen: kuvien paikalla esitetään vain kehys ja kuvatiedoston nimi. twoside, oneside Muuttaa eräitä asetuksia sen mukaan, onko dokumentti tarkoitettu tulostettavaksi paperin yhdelle puolelle vai molemmille puolille. Mikäli tutkielmassa on alle 60 sivua, tehdään se yksipuolisena, jolloin on käytettävä optiota oneside. Muussa tapauksessa käytetään oletusarvoista optiota twoside. openany, openright Kaksipuolisessa tulostuksessa optio openright aloittaa luvut aina aukeaman oikeanpuoleiselta sivulta. Lisäksi dokumenttiluokalle voi antaa globaaleja optioita, jotka välitetään makropaketeille. 7
Dokumenttiluokka utastmth ei lataa mitään makropaketteja, joten tarvittavat makropaketit on otettava käyttöön erikseen kussakin dokumentissa. Suomenkielisen tilastotieteen tutkielman kirjoittamisen kannalta välttämättömiä tai lähes välttämättömiä makropaketteja ovat seuraavat: inputenc Tämän makropaketin optiolla valitaan syötemerkistö. Windows- ja Linux-ympäristöissä kannattaa valita optio latin1. babel Tämä makropaketti optiolla finnish huolehtii eräiden automaattisesti generoitujen sanojen suomentamisesta sekä ottaa suomen kielen tavutuksen käyttöön. Lisäksi voidaan käyttää muiden kielten optioita, esim. \usepackage[english,finnish]{babel}. amsmath ja amssymb Nämä makropaketit antavat perus-l A TEXia monipuolisemmat välineet matemaattisten kaavojen ladontaan. Makropaketin amsmath optioilla leqno ja intlimits asetetaan kaavojen numerot palstan vasempaan reunaan sekä integrointirajat integraalimerkin ylä- ja alapuolelle. Standardidokumenttiluokista poiketen dokumenttiluokassa utastmth ei tarvitse käyttää makropakettia fontenc, koska suomenkielisten dokumenttien edellyttämä tulostusmerkistön T1-koodi otetaan käyttöön jo dokumenttiluokassa. Seuraavassa on vielä muita suositeltavia ja hyödyllisiä makropaketteja. amsthm Mikäli dokumentissa on otsikoituja lauseita, määritelmiä, esimerkkejä tms., niin niiden ulkoasua voi muokata makropaketilla amsthm. bm Makropaketilla bm saadaan käyttöön matematiikkatilan lihavoidut kursiivikirjaimet. Nämä saataisiin myös makropaketilla amsmath, mutta makropaketti bm on tässä suhteessa parempi vaihtoehto. booktabs ja dcolumn Mikäli dokumentissa on taulukoita, niin niiden ulkoasu saadaan yhdenmukaiseen ja siistiin muotoon makropaketin booktabs komennoilla. Makropaketilla dcolumn voidaan taulukoissa olevat desimaaliluvut tasata sarakkeittain desimaalipilkun tai -pisteen kohdalta. caption Kuvioiden ja taulukoiden otsikot voidaan muotoilla haluttuun muotoon makropaketilla caption. fancyvrb Ohjelmalistauksia ja muita koodiesimerkkejä voidaan esittää makropaketin fancyvrb ympäristöllä Verbatim. graphicx Mikäli dokumenttiin halutaan liittää ulkoisia kuvatiedostoja, niin on käytettävä makropakettia graphicx. hyperref Mikäli esimerkiksi lähdeluettelo sisältää URI-osoitteita, niin niiden esittämiseen kannattaa käyttää makropaketin hyperref komentoa \url. Makropaketti hyperref tekee dvi- tai pdf-tiedostoon automaattisesti hypertekstilinkit URI-osoitteisiin ja tekstin sisäisiin viittauksiin. 8
lmodern Makropaketilla lmodern (Latin Modern) otetaan käyttöön Computer Modern -fonttien tyypin 1 PostScript-versiot. Nämä ovat vapaasti skaalattavia ääriviivafontteja, joita tarvitaan, kun tiedosto muunnetaan pdf-muotoon. Mikäli L A TEX-ohjelmistoon on asennettu cm-super-fontit, niin makropakettia lmodern ei välttämättä tarvitse käyttää. Tampereen yliopiston mikroluokissa olevaan MiKTEX-ohjelmaan on asennettu cmsuper-fontit. listings Useiden ohjelmointikielten ohjelmalistauksia voidaan esittää ja muotoilla automaattisesti makropaketilla listings. natbib Makropaketin natbib avulla voidaan lähdeviitteissä ja lähdeluettelossa käyttää nimi-vuosijärjestelmää (ks. s. 16). Dokumenttiluokka utastmth ei määrittele uusia, L A TEXin standardidokumenttiluokista poikkeavia komentoja. Näin ollen dokumenttiluokan vaihtaminen tarvittaessa pitäisi olla helppoa. Kaikki tutkielman kirjoittamisessa tarvittavat uudet komennot on siis määriteltävä dokumentin esittelyosassa (ennen komentoa \begin{document}). Tämän kirjoitelman L A TEX-tiedostossa on malliksi muutamia toivottavasti hyödyllisiä komentoja. 1.2 Pro gradu -tutkielman tarkastettavaksi jättäminen Ohjeet Tampereen yliopiston pro gradu -tutkielmien ja lisensiaatintutkimusten tarkastamisesta ja julkaisemisesta löytyvät sivulta http://www.uta.fi/ laitokset/kirjasto/oppaat/opinnaytteet.php. Valmis tutkielma lähetetään tarkastettavaksi sähköisessä muodossa pdf-tiedostona. Yliopisto huolehtii tarvittavien paperiversioiden tulostuksesta ja toimittamisesta tarkastajille ja yliopiston kirjastoon. Lue myös lyhyet valmistumisohjeet sivulta http: //www.uta.fi/laitokset/mattiet/valmistumisohjeet.php. Pdf-tiedoston tekemiseen kannattaa ensisijaisesti käyttää pdfl A TEXia, joka kääntää L A TEX-tiedoston suoraan pdf-muotoon. Dokumenttiin liitettävien ulkoisten kuvatiedostojen on tällöin oltava pdf-, jpeg- tai png-muotoisia. Myös Metapost-ohjelman tuottamia PostScript-kuvia voi käyttää, kunhan niiden tiedostotunnisteeksi muutetaan.mps. Toinen vaihtoehto on kääntää L A TEX-tiedosto ensin normaalisti dvi-muotoon, sitten PostScript-muotoon ohjelmalla dvips ja lopuksi pdf-muotoon ohjelmalla ghostscript (komentoriviltä komento ps2pdf). Ulkoisten kuvatiedostojen on tässä vaihtoehdossa oltava eps-muotoisia. TeXnicCenter-editorissa on valmiit tulostusprofiilit (Output Profile) kummallekin vaihtoehdolle: LaTeX PDF ja LaTeX PS PDF. Tutkielman L A TEX-tiedostossa kannattaa käyttää makropakettia hyperref, joka tekee tekstin sisäisistä viitteistä ja URI-osoitteista hypertekstilinkkejä. Tämä helpottaa pdf-tiedoston selaamista näytöllä. 9
2 Tutkielman rakenne ja ulkoasu 2.1 Nimiösivu Tutkielman nimiösivun tulee sisältää sopivasti aseteltuina ne tiedot, jotka ovat tämän mallitutkielman nimiösivulla. Tutkielman aihepiiri ja sisältö on yksilöitävä tutkielman nimessä mahdollisimman täsmällisesti ja lyhyesti, sillä tieteellisen tiedon haku tietokannoista tapahtuu ensisijaisesti julkaisun nimen ja erillisten hakusanojen avulla. Vältä matemattisia symboleja ja muita erikoismerkkejä sekä lyhenteitä tutkielman nimessä. 2.2 Väliotsikot Väliotsikot numeroidaan arabialaisin numeroin, minkä L A TEX tekeekin automaattisesti. Kullakin otsikkotasolla on oltava ainakin kaksi kohtaa. Liitteet numeroidaan suuraakkosin: A, B, C,..., minkä L A TEX tekee automaattisesti komennon \appendix jälkeen. Jos tutkielmassa on vain yksi liite, niin sitä ei numeroida. Dokumenttiluokassa utastmth on käytettävissä L A TEXin tavanomaiset otsikkotasot, mutta on suositeltavaa rajata otsikkotasojen lukumäärä neljään: 1. \chapter luku, 2. \section alaluku, 3. \subsection pykälä, 4. \paragraph kappale. Näistä kolme ensimmäistä on oletusarvoisesti numeroitu ja ne myös lisätään sisällysluetteloon. Komento \paragraph tekee kappaleen sisäisen numeroimattoman otsikon ja sitä voidaan tarvittaessa käyttää myös suoraan otsikkotasojen \chapter ja \section alla. 2.3 Lauseet, määritelmät ja esimerkit Lauseet, määritelmät ja esimerkit otsikoidaan ja numeroidaan käyttäen L A TEXin \newtheorem-komennolla määriteltyjä ympäristöjä. Lauseympäristöjen muotoiluun käytetään makropakettia amsthm, jonka käyttöohjeet ovat L A TEX-ohjelmiston kansiossa tiedostossa \doc\latex\amscls\amsthdoc.dvi tai ftp:// 10
ftp.funet.fi/pub/tex/ctan/macros/latex/required/amslatex/classes/ amsthdoc.pdf. Lause 2.1. Lauseiden teksti kursivoidaan. Todistus. Lauseiden todistukset sijoitetaan amsthm-makropaketin ympäristöön proof. Apulause 2.2. Apulauseissa käytetään yhteistä numerointia lauseiden kanssa. Bonferronin epäyhtälö. Nimetty, numeroimaton lause. Määritelmä 2.1. Myös määritelmien teksti kursivoidaan. Jos lauseita ja määritelmiä on paljon, niin määritelmien tekstiä ei ehkä kannata kursivoida, koska kursiivin teho korostuskeinona heikkenee, jos sitä käytetään jatkuvasti. Esimerkki 2.1. Esimerkkien tekstiä ei kursivoida. Huomautus. Huomautuksia ei numeroida. 2.4 Matemaattiset lausekkeet Jos dokumentti sisältää matemaattisia lausekkeita, niin on suositeltavaa aina käyttää makropaketteja amsmath ja amssymb, koska nämä antavat perus- L A TEXia monipuolisemmat välineet matematiikan ladontaan. Lisäksi, jos halutaan käyttää lihavoituja kursiivikirjaimia (esim. a, A) vektoreiden ja matriisien symboleina, niin on suositeltavaa käyttää makropakettia bm. Tärkeimmät matemaattiset kaavat tai lausekkeet on tapana esittää omalla rivillään. Käytännössä tämä toteutetaan L A TEXin ja amsmathin kaaavaympäristöillä. Esimerkiksi yhtälö (2.1) määrittelee normaalijakauman tiheysfunktion. (2.1) f(z) = 1 2π e z2 /2, < z <. Vain ne kaavat numeroidaan, joihin viitataan tekstissä. Kääntäen: jos johonkin kaavaan halutaan viitata muualta tekstistä, niin se on numeroitava ja sijoitettava omalle rivilleen. Myös vähänkään monimutkaisemmat murtolausekket, alkioittain esitetyt matriisit ja pitkät yhtälöketjut on selkeämpi esittää omassa kaavaympäristössään kuin tekstikappaleen sisällä. 2.5 Taulukot Kaikki taulukot on numeroitava ja tämän vuoksi niihin on myös viitattava tekstissä. Tämä toteutetaan siten, että sijoitetaan taulukot L A TEXin table-ympäristöön ja tehdään taulukkoselosteet komennolla \caption. Viittaukset tehdään kuten yleensä komennoilla \label ja \ref. Katso esimerkiksi taulukko 2.1. 11
Taulukko 2.1. Taulukkoseloste. Sarakeotsikko Sarakeotsikko Sarakeotsikko Riviotsikko 12,3 4,56 Riviotsikko 6,7 89,0 Jos taulukkoon on liitettävä lisähuomautuksia tai esimerkiksi merkintöjen tai lukuarvojen selityksiä, niin nämä on sijoitettava välittömästi taulukon alapuolelle. Mikäli sarakkeet sisältävät desimaalilukuja, niin ne on tasattava desimaalipilkun kohdalta. Tähän voi käyttää makropakettia dcolumn. Taulukoille saadaan siisti yhdenmukainen ulkoasu makropaketilla booktabs. Taulukon yläpuolelle, taulukkoselosteen ja sarakeotsikoiden väliin tehdään paksu, koko taulukon levyinen vaakasuora linja komennolla \toprule. Sarakeotsikoiden alle tehdään ohuempi vaakasuora linja komennolla \midrule. Taulukon sisällä ei käytetä linjoja, mutta taulukon alle tehdään jälleen paksu, koko taulukon levyinen vaakasuora linja komennolla \bottomrule. Pystysuoria linjoja ei suositella käytettäväksi lainkaan. Jokaisella taulukolla tulisi olla lyhyt ja kuvaava taulukkoseloste, joka ei kuitenkaan saa toistaa rivi- tai sarakeotsikoiden sisältöä. Vastaavasti jokaisella sarakkeella tulisi olla otsikko, joka kuvaa sarakkeen sisältöä. Suurissa taulukoissa voidaan noin joka viidennen rivin jälkeen jättää hieman ylimääräistä tilaa, mikä helpottaa taulukon sisällön jäsentämistä ja tiedon etsimistä taulukosta. Taulukoiden lukuarvoja tulee pyöristää melko raskaalla kädellä. Yli kahden merkitsevän numeron tarkkuutta ei kovin usein tarvita. Taulukoiden tuonti muista ohjelmista Muilla ohjelmilla tehtyjen taulukoiden tiedot voidaan useimmiten kopioida leikepöydän kautta L A TEX-editoriin. Siis esimerkiksi Windows-ohjelmissa valitaan haluttu taulukon osa hiirellä, kopioidaan se komennolla Ctrl-C ja sijoitetaan L A TEX-editoriin komennolla Ctrl-V. Tämä menetelmä siirtää vain taulukon sisällön tekstinä, joten L A TEXin taulukkorakenne on täydennettävä tähän käsin. Microsoft Exceliin on saatavilla makro (http://ctan.org/tex-archive/ support/excel2latex/), jolla voi tallentaa valitun taulukon osan suoraan L A TEXin tabular-ympäristönä joko leikepöydälle tai erilliseen tiedostoon. Kyseistä makroa on myös suhteellisen helppo muokata omien tarpeiden mukaiseksi Visual Basic -editorilla. Jos taulukko halutaan siirtää L A TEX-dokumenttiin täsmälleen alkuperäisessä muodossaan ilman mitään muutoksia, niin tällöin taulukko on tallennettava kuvana erilliseen tiedostoon, joka sitten luetaan \includegraphics-komennolla. Esimerkiksi Microsoft Excelissä voi valitun taulukon osan kopioida leikepöydän kautta ohjelmaan WMF2EPS (http://www.wmf2eps.de.vu), jol- 12
la taulukko voidaan tallentaa eps-muotoiseksi kuvatiedostoksi. Näin on tehty taulukko 2.2. Taulukko 2.2. Microsoft Excelillä tehty taulukko kuvatiedostona. Johtosarake Sarake A Sarake B Sarake C Rivi 1 123 123 123 Rivi 2 456 456 456 Rivi 3 7890 7890 7890 2.6 Kuviot Pääsääntöisesti kaikki kuviot on numeroitava ja niihin on viittava tekstissä. Jokaisella kuviolla on oltava otsikko, joka sijoitetaan kuvion alle. Tämä tehdään L A TEXin ympäristöllä figure ja komennolla \caption. Kuvaotsikkoon voidaan sijottaa myös kuviossa käytettyjen merkintöjen selitykset. Katso esimerkiksi kuvio 2.1. 40 30 Arvot 20 10 0 A B C D E F Luokat Kuvio 2.1. Kuvion otsikko. Vaikka kuvioita voi piirtää eräiden makropakettien (mm. pstricks) komennoilla, on ne yleensä helpompi tehdä muilla ohjelmilla ja liittää kuvatiedostoina L A TEX-dokumenttiin. Mikäli kääntäjänä halutaan käyttää pdfl A TEXia, joka tekee L A TEX-tiedostosta suoraan pdf-tiedoston, niin kuvatiedostojen on oltava pdf-, jpeg- tai png-muotoisia. Muutoin kuvatiedostot on tallennettava eps-muotoon. Kummassakin tapauksessa kuvatiedostot liitetään dokumenttiin makropaketin graphicx komennolla \includegraphics. Yksityiskohtaisemmat ohjeet tähän löytyvät oppaasta Using Imported Graphics in L A TEX and pdfl A TEX (ftp://ftp.funet.fi/pub/tex/ctan/info/epslatex/english/epslatex.pdf). Kuvio 2.1 on tehty Microsoft Excelillä, kopioitu leikepöydän kautta ohjelmaan WMF2EPS (http://www.wmf2eps.de.vu), jolla se on tallennettu epsmuotoiseksi tiedostoksi. Tämä puolestaan on muunnettu pdf-muotoon ohjelmalla epstopdf, joka kuuluu osana mm. MiKTeXiin. Useissa ohjelmissa on 13
mahdollista tallentaa kuva suoraan eps- tai pdf-muodossa, jolloin näin monivaiheista muunnosta ei tarvitse tehdä. Lukijan huomio kiinnityy ensimmäiseksi kuvioihin. Tämän vuoksi kuvioiden tulisi sisältää aiheen kannalta oleellista ja tärkeää informaatiota. Toisaalta kuvioita on harvoin liian paljon monet asiat on helpompi ymmärtää ja esittää kuvioiden avulla. Älä silti jätä asian esittämistä pelkän kuvion varaan. Tee kuvioista yksinkertaisia ja mahdollisimman yksiselitteisiä, karsi turhat ja tarpeettomat seikat pois. Tarvittaessa voit korostaa kuvion oleellisimpia piirteitä esimerkiksi paksummilla viivoilla, väreillä tai harmaasävyillä. Kuvioiden koko tulisi harkita jo niitä tehtäessä, jottei niitä tarvitsisi enää pienentää tai suurentaa. Kuvioiden skaalaaminen muuttaa myös niissä käytettyjen merkintöjen kokoa ja viivanpaksuuksia. 2.7 Ohjelmalistaukset Ohjelmalistausten esittämiseen voidaan käyttää L A TEXin verbatim-ympäristöä tai makropaketin fancyvrb ympäristöjä ja komentoja, joilla listauksen ulkoasua voidaan muokata halutunlaiseksi. Makropaketilla listings saadaan ohjelmakoodin tiettyjä osia korostettua automaattisesti. Makropaketti listings tukee kymmeniä eri ohjelmointikieliä, joihin kuuluvat mm. Matlab, R ja SAS. Seuraavassa on muutama lyhyt koodiesimerkki. Pitemmät ohjelmalistaukset on parasta sijoittaa tutkielman liitteeksi. Ensimmäinen esimerkki on Survo MM:stä L A TEXin verbatim-ympäristöllä esitettynä: 1 * 2 *DATA Kielet:(Suomi,Ranska) 7,8 10,9 6,6 7,9 5,6 9,8 8,8 8,10 6,7 3 * 5,4 8,9 7,10 9,8 8,8 8,9 9,9 10,10 9,10 6,8 5,7 END 4 * 5 *CORR Kielet,CUR+1 6 *Means, std.devs and correlations of Kielet N=20 7 *Variable Mean Std.dev. 8 *Suomi 7.500000 1.605910 9 *Ranska 8.150000 1.565248 10 *Correlations: 11 * Suomi Ranska 12 * Suomi 1.0000 0.7224 13 * Ranska 0.7224 1.0000 Alla sama koodi makropaketin fancyvrb Verbatim-ympäristöllä muotoiltuna. Huomaa, että rivinumerointia on muutettu. Rivinumeroihin voidaan tässä viitata \label- ja \ref-komennoilla, esim. rivillä 7 on muuttujan Suomi keskiarvo ja keskihajonta. 1 *DATA Kielet:(Suomi,Ranska) 7,8 10,9 6,6 7,9 5,6 9,8 8,8 8,10 6,7 2 * 5,4 8,9 7,10 9,8 8,8 8,9 9,9 10,10 9,10 6,8 5,7 END 3 * 4 *CORR Kielet,CUR+1 5 *Means, std.devs and correlations of Kielet N=20 6 *Variable Mean Std.dev. 14
7 *Suomi 7.500000 1.605910 8 *Ranska 8.150000 1.565248 9 *Correlations: 11 * Suomi Ranska 12 * Suomi 10 000 0.7224 13 * Ranska 0.7224 1.0000 Seuraava esimerkki on pätkä R:n (http://www.r-project.org/) koodia makropaketin listings ympäristöllä lstlisting muotoiltuna: > model < function ( beta1, beta2, beta3, time ){ + model < beta1/(1 + exp( beta2 + beta3 time ) ) + term < exp( beta2 + beta3 time ) + g r a d i e n t < cbind ( ( 1 + term )^ 1, # in proper order + beta1 (1 + term)^ 2 term, + beta1 (1 + term)^ 2 term time ) + attr (model, g r a d i e n t ) < g r a d i e n t + model + } 15
3 Lähdeviitteet ja lähdeluettelo Tilastotieteen tutkielman lähdeviittauksissa käytetään nimi-vuosijärjestelmää. Tämä tarkoittaa sitä, että kukin tekstissä oleva viite sisältää tekijän nimen, teoksen julkaisuvuoden ja tarvittaessa sivunumeron tai sivunumerot. Esimerkiksi Niemelä (2009, s. 16) tai (Niemelä 2009, s. 16). Nimi-vuosijärjestelmän lähdeviitteiden käyttämiseen L A TEXissa on kaksi päävaihtoehtoa: 1) kirjoitetaan lähdeviitteet sellaisinaan tekstinä ilman erityisiä komentoja tai 2) käytetään tähän tarkoitukseen sopivaa makropakettia natbib. Koska tutkielman lähdeluettelo on yleensä suhteellisen lyhyt ja koska nimivuosijärjestelmän käyttöön L A TEXissa liittyy joitain teknisiä hankaluuksia, on helpompaa kirjoittaa lähdeviitteet sellaisinaan ilman erityisiä komentoja. 3.1 Lähdeviitteiden muoto Tekstissä oleva viitteet kirjoitetaan seuraavien ohjeiden mukaisesti: 1. Suoraan viittaukseen liitetään vain vuosiluku sulkeissa. Gentleman (1978) on on tutkinut tätä tarkemmin. 2. Epäsuoraan viittaukseen liitetään sukunimi ja vuosiluku ilman välimerkkejä.... mikä parantaa testin luotettavuutta (Jones 1988). 3. Viittaus teoksen tiettyyn kohtaan lisätään vuosiluvun jälkeen ja erotetaan vuosiluvusta pilkulla. Käytämme tässä Das Guptan (1965, s. 115 120) algoritmia. Tämä jakauma on normaali (Smith & Smith 1958, luku 5). 4. Suoriin lainauksiin on liitettävä sivunumero(t). This was found to be fallacious thinking upon closer investigation (Smith & Smith 1958, s. 209). 5. Jos lähdettä lainataan vain yhdessä virkkeessä, virkettä lopettava piste tulee sulkeiden perään. Jos taas lähdeteoksen tietoja on hyödynnetty useammassa virkkeessä, viimeinen virke lopetetaan pisteeseen ja viite tulee itsenäiseksi, sulkeissa olevaksi virkkeeksi.... useampia virkkeitä tekstiä. (Niemelä 2009.) 16
6. Jos lähdeteoksen tekijöitä on kaksi, viitteeseen merkitään aina molemmat. Jos tekijöitä on kolmesta viiteen, niin ensimmäisessä viittauksessa merkitään kaikki tekijät ja seuraavissa vain ensimmäinen ja muut korvataan merkinnällä et al. (et alii). Jos tekijöitä on enemmän kuin viisi, niin merkitään vain ensimmäinen ja muut korvataan merkinnällä et al.. (Lauer, Okin, Larson, Evans & Levy 1996)... (Lauer et al. 1996). 7. Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet eri julkaisut erotetaan toisistaan pienaakkosilla julkaisuvuoden perässä. Pasteur (1848a)... Pasteur (1848b) 8. Tekstissä voi olla samanaikaisesti viittauksia useisiin lähteisiin. Eri lähteet erotetaan toisistaan puolipisteellä. Samojen tekijöiden eri lähteiden kohdalla nimiä ei toisteta, vaan luetellaan vain lähteiden vuosiluvut tekijöiden nimien jälkeen. (Smith & Smith 1958; Tukey 1965, 1980; Gilula & Smith 1971a,b). 3.2 Makropaketin natbib käyttö Makropakettia natbib käytettäessä lähdeviitteet kirjoitetaan \cite-komennoilla (katso tarkemmin natbibin käyttöohjeista): Komento Tulostus \citet*{kallio:2003} Kallio, Korhonen & Salo (2003) \citet{kallio:2003} Kallio et al. (2003) \citep*{kallio:2003} (Kallio, Korhonen & Salo 2003) \citep{kallio:2003} (Kallio et al. 2003) \citep[luku 2]{Kallio:2003} (Kallio et al. 2003, luku 2) \citep[esim.][]{kallio:2003} (esim. Kallio et al. 2003) \citep[esim.][s. 32]{Kallio:2003} (esim. Kallio et al. 2003, s. 32) \citeauthor*{kallio:2003} Kallio, Korhonen & Salo \citeauthor{kallio:2003} Kallio et al. \citeyear{kallio:2003} 2003 \citeyearpar{kallio:2003} (2003) \citealt*{kallio:2003} Kallio, Korhonen & Salo 2003 \citealt{kallio:2003} Kallio et al. 2003 \citealp*{kallio:2003} Kallio, Korhonen & Salo 2003 \citealp{kallio:2003} Kallio et al. 2003 \citealp[s.~32]{kallio:2003} Kallio et al. 2003, s. 32 \citenum{kallio:2003} 12 \citetext{tekstiä} (tekstiä) 17
Koska L A TEX tarkistaa \cite-komentojen oikeellisuuden, niin näillä komennoilla kirjoitetut viitteet ovat tällöin automaattisesti oikein. Toisaalta tämä vaatii yllä mainittujen komentojen opettelemisen eikä ole aivan yhtä selkeä ja havainnollinen menetelmä kuin lähdeviitteiden kirjoittaminen sellaisenaan tekstiin. Lisäksi suomen kielen sijamuotojen käyttäminen viitteissä on hankalaa. Kun lähdettä on lainattu useassa virkkeessä, niin viitteen loppuun sulkeiden sisäpuolelle on lisättävä piste. Tämä onnistuu käyttämällä komentoja \citeauthor ja \citeyear:... useita virkkeitä. (Kallio et al. 2003.) 3.3 Lähdeluettelon laatiminen Kaikkiin tutkielman lähdeluettelossa mainittuihin julkaisuihin on viitattava tutkielman tekstissä. Lähdeluettelo ei siis ole aihepiiriin liittyvän kirjallisuuden luettelo. Kustakin lähteestä on mainittava tekijä(t), julkaisuvuosi, julkaisun nimi ja kustannustiedot. Tekijöiden nimistä kirjoitetaan sukunimi ja etunimien alkukirjaimet: Bowman, M. J. & Myers, R. G. Huomaa, että etunimien alkukirjainten väliin tulee (katkeamaton) välilyönti. Lähdeluettelo järjestetään aakkosjärjestykseen tekijän sukunimen kirjoitusasun mukaan. Saman tekijän yksin kirjoittamat julkaisut sijoitetaan ennen yhdessä muiden tekijöiden kanssa kirjoitettuja julkaisuja. Jos samalta tekijältä tai tekijöiltä on lähdeluettelossa useita eri julkaisuja, niin nämä järjestetään aikajärjestykseen vanhimmasta uusimpaan. Tällöin tekijöiden nimet kirjoitetaan vain ensimmäisen julkaisun yhteydessä, seuraavissa nimet korvataan pitkällä viivalla, esimerkiksi (1989). Erityyppisten lähteiden merkitseminen selviää parhaiten tämän dokumentin esimerkinomaisesta lähdeluettelosta. Lähdeluettelo voidaan kirjoittaa L A TEXissa kolmella eri menetelmällä: 1. Käytetään jotain erikseen määriteltyä listarakennetta, johon lähdeviitteet kirjoitetaan sellaisinaan. Tätä vaihtoehtoa voi käyttää, jos tekstissä olevat viitteet on kirjoitettu ilman \cite-komentoja. 2. Kirjoitetaan lähdeluettelo L A TEXin oletusarvoiseen thebibliography-ympäristöön. Tällöin on käytettävä makropakettia natbib, jotta lähdeluettelo saadaan haluttuun muotoon. Komentoja \cite ei kuitenkaan ole pakko käyttää. 3. Kirjoitetaan lähdeviitteet BibTEX-tietokantaan (.bib-tiedosto) ja sijoitetaan lähdeluettelo dokumenttiin komennolla \bibliography. Tällöinkin tarvitaan makropakettia natbib. Lisäksi tarvitaan BibTEX-tyylitiedosto (.bst), jolla tietokannan tiedot muotoillaan halutunlaiseksi lähdeluetteloksi. Tässäkään vaihtoehdossa ei ole pakko käyttää \cite-komentoja. 18
Jos ei haluta käyttää makropakettia natbib, niin on valittava vaihtoehto 1. Muutoin suositeltavin vaihtoehto on 2, sillä tutkielmissa ei BibTEXin käytöstä ole paljon hyötyä se vain monimutkaistaa lähdeluettelon tekemistä. BibTEXin käyttöohjeet ovat kuitenkin sivulla 22. Jos lähdeluettelo sijoitetaan thebibliography-ympäristöön ja käytetään makropakettia natbib (vaihtoehto 2), niin \bibitem-komennon valinnaisessa argumentissa on käytettävä erityistä muotoa. Esimerkiksi \bibitem[kallio et al.(2003)kallio, Korhonen \& Salo]{Kallio:2003} Hakasulkeisiin kirjoitetaan ensin lyhyt muoto tekijöiden sukunimistä, sitten vuosiluku sulkeissa ilman edeltävää välilyöntiä ja viimeiseksi kaikkien tekijöiden sukunimet jälleen ilman edeltävää välilyöntiä. Jos tekijöitä on vain yksi tai kaksi, niin pitkää muotoa ei tarvita lainkaan. Esimerkiksi \bibitem[bowman \& Myers(1967)]{Bowman:1967} Mikäli käytetään \cite-komentoja, niin \bibitem-komentoihin tai Bib- TEX-tietokantaan kirjoitettavissa lähdeviitteiden avaimissa kannattaa käyttää jotain yhdenmukaista merkintätapaa. Esimerkkilähdeluettelossa avaimet on kirjoitettu muodossa tekijä:vuosiluku, kuten Bowman:1967. Huomaa, että viittausavaimessa voi käyttää vain englanninkielisen aakkoston kirjaimia ei siis esimerkiksi kirjaimia ä ja ö. 19
Lähdeluettelo Tämä on vain esimerkinomainen lähdeluettelo. Nämä lähdeteokset eivät suoranaisesti liity tämän kirjoitelman sisältöön. Berk, K. N. (1978), Comparing Subset Regression Procedures, Technometrics, 20, 1 6. Bertsekas, D. P. & Tseng, P. (1994), RELAX-IV: A Faster Version of the RELAX Code for Solving Minimum Cost Flow Problems, Technical report P-2276, Massachusetts Institute of Technology. Available from Internet: http://www. mit.edu/dimitrib/www/noe.htm. Bowman, M. J. & Myers, R. G. (1967), Schooling Experience and Gains and Losses in Human Capital Through Migration (with comments), Journal of the American Statistical Association, 62, 875 898; Corrigenda (1968), 63, 222. Dixon, W. J. (ed.) (1983), BMDP Statistical Software (Vol. 1, 3rd ed.), Berkeley, CA: University of California Press. Efron, B. & Morris, C. (1977), Comment on A Simulation Study of Alternative to Least Squares, by H. Clark and T. Schwisow, The American Statistician, 72, 102 109. Freund, R. J. (1977), An example of Prediction with Regression: A Comparison of Methods, in American Statistical Association Proceedings of the Statistical Computing Section, pp. 218 221. Hellsten, R. (2003), Korrespondenssianalyysin teoriaa ja käytäntöä, pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos. Saatavilla Internetistä: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00216.pdf. Hoerl, A. E., Kennard, R. W. & Baldwin, K. R. (1975), Ridge Regression: Some Simulations, Communications in Statistics, Part A Theory and Methods, 4, 105 123. Hogg, R. V., Smith, J., Jones, L. & Smith, S. (1973), A New Sample Adaptive Distribution-Free Test, Technical Report 24, University of Iowa, Dept. of Statistics. International Mathematical and Statistical Libraries, Inc. (1976), IMSL Library 1 (5th ed.), Houston, TX: Author. Ishwaran, H. & Rao, J. S. (2000), Bayesian Nonparametric MCMC for Large Variable Selection Problems, unpublished manuscript. Kallio, M., Korhonen, P. & Salo, S. (2003), Johdatus kvantitatiiviseen analyysiin taloustieteissä, Helsinki: tekijät. Kanniainen, A. (1999), SPSS for Windows: menetelmiä, Oulu: Oulun yliopisto, atkkeskus. 20
Marcus, S. M. (2000), Estimating the Long-Term Effects of Head Start, in Into Adulthood: A Study of the Effects of Head Start, eds. S. Oden, L. J. Schweinhart & D. P. Weikart, Ypsilanti, MI: High/Scope Press, Chap. F, pp. 179 200. McQueen, M. Y. (in press), Kruskal s Proof Refuted, in The Theorems and Proofs of Kruskal, eds. J. Doe & B. Doe, Chicago: Rand McNally. Olsen, S. (1997), Multivariate Matching With Non-Normal Covariates in Observational Studies, Ph.D. thesis, University of Pennsylvania. Scheffe, H. (1958a), Experiments With Mixtures, Journal of the Royal Statistical Society, Ser. B, 20, 344 360. (1958b), Optimal Asymptotic Tests of Composite Hypotheses, in Probability and Statistics (1978 ed.), ed. U. Grenander, New York: John Wiley, pp. 255 279. (1973), Symptotic Theory of Sequential Fixed-Width Confidence Intervals, unpublished Ph.D. dissertation, Florida State University, Dept. of Statistics. Webster s Ninth New Collegiate Dictionary (1983), Springfield, MA: Merriam- Webster. 21
Liite: BibTEXin käyttö BibTEX-ohjelmaa käytettäessä lähdeviitteet kootaan erillisiin tietokantoihin (.bib), joista BibTEX etsii dokumentissa käytetyt lähdeviitteet ja muotoilee niistä lähdeluettelon (.bbl) valitun tyylitiedoston (.bst) mukaisesti. BibTEXin käytöstä on hyötyä erityisesti silloin, kun käsitellään toistuvasti laajoja, pääasiassa englanninkielisistä lähdeviitteistä koostuvia lähdeluetteloita. BibTEXin tietokannat koostuvat erityyppisiä julkaisuja vastaavista tietueista. Kukin tietue puolestaan muodostuu kentistä, jotka vastaavat julkaisun bibliografisia tietoja. Esimerkiksi @book{texbook, author = "Knuth, Donald E.", title = "The {\TeX}book", series = "Computers \& Typesetting", volume = "A", publisher = "Addison-Wesley", year = "1986" } Tässä esimerkissä @book on tietue, TeXbook on kyseisen tietueen eli lähdeviitteen avain ja author jne. ovat tietueen kenttiä. Kullakin tietuetyypillä osa kentistä on pakollisia, osa valinnaisia ja kaikki muut kentät jätetään huomioimatta. Yksityiskohtaisemmat ohjeet.bib-tiedostojen rakenteesta löytyvät tiedostoista BibTeX-template.bib ja viitteet.bib. Lähdeluettelon tekeminen BibTEXillä tiedostoon gradumalli.tex tapahtuu seuraavasti: 1. Kirjoitetaan tarvittavat lähdeviitteet BibTEX-tietokantaan eli tässä tapauksessa tiedostoon viitteet.bib 2. Lisätään komennot \bibliographystyle{utastmth} ja \bibliography {viitteet} tiedoston gradumalli.tex siihen kohtaan, johon halutaan lähdeluettelon tulostuvan. 3. Käännetään tiedosto gradumalli.tex L A TEXilla, jonka jälkeen tiedosto gradumalli.aux sisältää mm. kaikki \cite-komentojen aikaansaamat tekstiviitteet. 4. Ajetaan ohjelma BibTEX8 komentoriviltä komennolla bibtex8 -B -c 88591fi.csf gradumalli. Tuloksena syntyy tiedosto gradumalli.bbl, joka sisältää lähdeluettelon thebibliography-ympäristönä. 22
5. Käännetään tiedosto gradumalli.tex taas L A TEXilla, jolloin lähdeluettelo tulostuu komennon \bibliography{viitteet} osoittamaan kohtaan. 6. Käännetään tiedosto gradumalli.tex vielä kerran L A TEXilla, jonka jälkeen kaikki tekstissä olevat viitteet osoittavat oikeisiin lähteisiin. Lähdeluetteloon tulevat tällä tavoin vain ne lähteet, joihin tekstissä on viitattu. Mikäli lähdeluetteloon halutaan myös sellaisia lähteitä, joihin ei ole viitattu, voidaan käyttää komentoa \nocite{avain1, avain2,... } Tämä lisää lähdeluetteloon avaimia avain1, avain2,... vastaavat lähdeviitteet. Komennolla \nocite{*} lähdeluetteloon kirjoitetaan kaikki tietokannassa olevat lähdeviitteet. Lähdeluettelon tyyli valitaan komennolla \bibliographystyle{tyyli} Tätä komentoa on aina käytettävä, kun lähdeluettelo tehdään BibTEXillä. Sopivin paikka sille on juuri ennen komentoa \bibliography. Argumentti tyyli on BibTEXin tyylitiedosto (tyyli.bst). Tilastotieteen tutkielmia varten on tehty tyylitiedosto utastmth.bst. Tässä tiedostossa oletetaan, että BibTEX-tietueissa on käytetty language-kenttää, jolla valitaan kuhunkin lähdeviitteeseen automaattisesti lisättävät sanat ja kielen mukainen tavutus. Oletusarvoisesti kieli on suomi, jos language-kenttää ei ole määritelty. Alkuperäinen BibTEX käyttää 7-bittistä ASCII-koodia, joten sen kanssa on hankala käyttää aksentoituja kirjaimia, mm. ä:tä ja ö:tä. BibTEX ei myöskään osaa järjestää näitä kirjaimia sisältäviä lähdeviitteitä oikeaan aakkosjärjestykseen. BibTEXistä on olemassa 8-bittinen versio, BibTEX8, jonka käyttämän 8-bittisen merkistön voi määritellä täysin haluamakseen. Oletusarvoisesti Bib- TEX8 järjestää lähdeluettelon englannin kielen mukaiseen järjestykseen, mutta suomenkielisessä gradussa lähdeluettelo aakkostetaan tietenkin suomen kielen mukaiseen järjestykseen. Tätä varten tilastotieteen gradumalliin kuuluu tiedosto 88591fi.csf, joka määrittelee suomen kielen aakkosjärjestyksen Bib- TEX8:lle. Huomaa myös, että BibTEX8:aa käytettäessä useimpia aksentoituja kirjaimia (mm. å, ä ja ö) ei tarvitse eikä pidäkään kirjoittaa.bib-tietokantaan L A TEXin aksenttikomentojen avulla (siis esim. {\"a}), vaan aivan sellaisenaan, kuten ne suoraan näppäimistöltä saadaan. 23