OSALLISTAVAN SOSIAALITURVAN MALLI JA TOTEUTUS

OSALLISTAVAN SOSIAALITURVAN MALLI JA TOTEUTUS 1. TAUSTAA 2 2. TAVOITTEET 2 3. OSALLISTAVAN SOSIAALITURVAN SISÄLTÖ 3 3.1. Kohderyhmä 3 3.2. Toimeentuloturvaan tehtävät muutokset 4 3.3. Palvelujärjestelmän muutokset 5 3.4. Hankintalainsäädännön muutokset 8 3.5. Valtakunnallinen sähköinen tehtäväkalenteri 9 4. JÄRJESTÄMISVASTUU JA RAHOITUS 9 5. LAINSÄÄDÄNTÖMUUTOKSET JA SUHDE MUIHIN UUDISTUKSIIN 11 6. OSALLISTAVAN SOSIAALITURVAN TOIMEENPANO JA MAHDOLLINEN PILOTOINTI 12 7. ARVIOINTI JA TUTKIMUS 12 8. AIKAUTAULU JA TIEDOTUS 12

TAUSTAA Sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnistetty osallistavan sosiaaliturvan kehittämistyö. Kehittämistyö liittyy hallituksen 29.8.2013 budjettiriihen yhteydessä päätettyihin rakenneuudistusohjelman linjauksiin. Osallistavan sosiaaliturvan uudistus on laaja-alainen sosiaalipoliittinen uudistus, joka muuttaa suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää ja vaikuttaa sosiaaliturvan toimeenpanoon eri hallinnonaloilla. Osallistavan sosiaaliturvan sisältöä ja ideaa on luonnostellut Rauman kaupungin sosiaali- ja terveysjohtaja Antti Parpo. Ideapaperia on jatkotyöstetty yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vähimmäisturvayksikön kanssa. Osallistavan sosiaaliturvan sisällöstä on luovutettu luonnos sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikolle syyskuussa ja luonnosta on käsitelty ministerin kokoon kutsumassa asiantuntijatyöryhmässä. Osallistavan sosiaaliturvan uudistus tulee toimeenpanna hallitusti. Hallittu uudistus on mahdollista toteuttaa vain, mikäli muutoksille annetaan riittävän pitkä aika. Vaiheittain toteutettuna on arvioitavissa, että uudistus saadaan kokonaisuudessaan päätökseen vuoden 2017 alusta alkaen. TAVOITTEET Osallistavan sosiaaliturvan tavoitteena on sosiaalipoliittinen järjestelmä, jossa koko työikäiselle väestölle tarjotaan mahdollisuus olla mukana yhteiskunnan toiminnassa ja heidän toimeentulonsa on turvattu. Osallistavassa sosiaaliturvassa julkisen sektorin toimenpiteet korostuvat, mikäli työvoimaan kuuluva henkilö ei ole osallisena yhteiskunnassa opiskelun tai avoimien työmarkkinoiden kautta. Osallistavia toimenpiteitä on tarkoitus osoittaa kaikille työvoimaan kuuluville työttömille henkilöille heidän toimintakykynsä huomioiden. Osallistavassa sosiaaliturvassa toimeentuloturva tukee ja kannustaa osallistaviin

toimenpiteisiin osallistumista. Osallistavan sosiaaliturvan tavoitteena on: Syrjäytymisen ehkäisy yhteiskuntaan osallistamisella Sosiaaliturvan kannustavuuden lisääminen Sosiaaliturvan legitimiteetin lisääntyminen Osallistava sosiaaliturva edellyttää sosiaali- ja työllisyyspolitiikassa ajattelutavan muutosta. Osallistavassa sosiaaliturvassa velvoittavuuden kautta toteutetusta osallistumisesta palkitaan. Osallistavassa sosiaaliturvassa hyödynnetään sekä negatiivisia että positiivisia osallistumisen kannustimia. Osallistavan toimeentuloturvan tulee olla tasoltaan selvästi suurempi kuin passiivisen pelkkänä tulonsiirtona saadun toimeentulotuvan tason. Toimeentuloturvan taso on matalampi, mikäli toimeentuloturvaa maksetaan työelämän tai opiskelun ulkopuolella oleville työvoimaan kuuluville ilman yhteiskuntaan osallistumista. Työttömyysturvan aktiivikorotusten ansiosta työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin osallistuvien työttömien etuudet ovat korkeammat jo nykyisin, mutta ongelmana on, että toimenpiteitä ei kyetä tarjoamaan riittävästi. Lisääntynyt toimenpiteiden määrä ja niiden tarjoaminen useammin ja laajemmalle joukolle voidaan nähdä toimeentuloturvan vastikkeellisuuden lisääntymisenä. Muutos voidaan nähdä myös aktiivisen sosiaalipolitiikan lisääntymisenä. Osallistaminen tulee toteuttaa yksilön hyvinvoinnin lähtökohdista siten, että yksilön osallistuminen yhteiskuntaan lisää subjektiivista hyvinvointia. Osallistamisessa hyvänä nähdään jo pienikin osallistuminen. Muutaman tunnin osallistuminen viikossa nähdään parempana vaihtoehtona kuin viikon täysipäiväinen osallistuminen kerran kolmessa kuukaudessa. Osallistavassa sosiaaliturvassa tärkein tavoite on saada kaikki mukaan yhteiskunnan sosiaaliseen toimintaan. Osallistavassa sosiaaliturvassa hyväksytään se, että työvoimassa on olemassa aina tietty marginaalinen väestönosa, jolle avoimille

työmarkkinoille työllistyminen on erittäin epätodennäköistä tai mahdotonta työmarkkinoiden rakenteellisista muutoksista johtuen. Tälle väestönosalle tavoitteena on tarjota osallistavan sosiaaliturvan kautta hyvinvointia ylläpitävää toimintaa ja palvelua ilman suoranaista avoimille työmarkkinoille työllistymisen päämäärää. OSALLISTAVAN SOSIAALITURVAN SISÄLTÖ Kohderyhmä Osallistavan sosiaaliturvan lähtökohtana on, että kaikki työvoimaan kuuluvat työttömät osallistetaan yhteiskuntaan työn tai muiden osallistavien toimenpiteiden avulla. Tämä ei ole saavutettavissa lyhyellä aikavälillä. Osallistavan sosiaaliturvan toimeenpano voidaankin aloittaa rajatummalla kohdejoukolla. Hallittu kohderyhmän laajentaminen voi tapahtua vaiheittain järjestelmän vakiinnuttua. Osallistavan sosiaaliturvan piiriin voitaisiin ottaa ensimmäisessä vaiheessa alle 30-vuotiaat työttömyysturvaa tai toimeentulotukea saavat työttömät. Ratkaistavana asiana on, sovelletaanko osallistavaa sosiaaliturvaa myös ansiosidonnaista työttömyysturvaa saaviin vai pelkästään yli 300/500 päivää työttömyysturvaa saaneisiin. Pelkkää toimeentulotukea saaviin työkykyisiin nuoriin sovelletaan samanlaista harkintaa kuin kuntouttavassa työtoiminnassa. Osallistavan sosiaaliturvan mahdollisuuksia voidaan myös käyttää osatyökykyisten osallistamiseen ilman velvoittavuutta ja sanktioita. Kohderyhmää voidaan laajentaa portaittain, kun osallistavan sosiaaliturvan täytäntöönpanosta on saatu kokemuksia. Jatkossa osallistavan sosiaaliturvan kohderyhmästä puhutaan yleisesti työttöminä, sillä kohderyhmän tarkempi määrittely vaatii edellä esitettyjen kriteerien määrittämistä.

Toimeentuloturvaan tehtävät muutokset Osallistavan sosiaaliturvan käyttöönoton yhteydessä työmarkkinatuki ja työttömyysturvan peruspäiväraha voitaisiin yhdistää. Puolison tuloharkinnan poistamisen jälkeen näiden kahden etuuden erot ovat enää nuorten opiskelupaikan hakuvelvoitteessa ja vanhempien luona asuvien tuloharkinnassa. Nämä ehdot voidaan sisällyttää yhdistettyyn etuuteen haluttaessa. Käytössä olevista aktivointilisistä tulisi luopua ja yhdistää lisät osallistumistuloksi, jota maksetaan samoin perustein osallistavasta toimenpiteestä riippumatta. Osallistumistulo voidaan maksaa sekä työttömyysturvaan että toimeentulotukeen. Osallistumistuloa voi saada vain yhdestä toimeentuloturvaetuudesta, ensisijaisesti työttömyysturvasta, toissijaisesti toimeentulotuesta. Osallistumistulo maksetaan suoraan osallistettavalle henkilölle. Vaihtoehtoisesti osallistumistulon sijaan voidaan käyttää olemassa olevia aktiivikorotuksia työttömyysturvassa ja toimeentulotuessa. Aktiivikorotukset laajenevat vuoden 2014 alussa myös pitkään työmarkkinatuella olleisiin ja ovat etuoikeutettu toimeentulotuessa. Mikäli henkilö osallistuu julkisen sektorin, kolmannen sektorin tai seurakunnan järjestämiin osallistaviin toimenpiteisiin maksetaan hänelle nykyisen työttömyysturvan mukainen työttömyysturva tai toimeentulotuki sekä osallistumistulo. Lyhytkestoiset työkeikat, osa-aikatyö tai pienet yrittäjätulot rinnastetaan osallistaviin toimenpiteisiin eikä henkilöllä tällöin ole velvollisuutta ottaa vastaan muita osallistavia toimenpiteitä. Työryhmän päätettäväksi jää, maksetaanko osallistumistuloa pienten ja epäsäännöllisten palkkatulojen päälle, jolloin se toimii palkkatukena. Pienet työtulot yhteen sovitetaan työttömyysturvan (ja osallistumistulon) sekä mahdollisen asumistuen ja toimeentulotuen kanssa rakennepoliittisessa ohjelmassa esitetyn

300 euron (asumistuessa 400 euron) etuoikeutetun ansiotulon mukaisesti sekä toimeentulotuen nykyisen 150 euron etuoikeutetun ansiotulon mukaisesti. Työryhmän ratkaistavaksi jää, voivatko yritykset tarjota osallistavia toimenpiteitä työttömille ilman työehtosopimusten mukaista palkkaa? Yritysten poissulkeminen osallistamistulon piiristä vähentää avoinna olevien tehtävien määrää. Toisaalta yritysten sisällyttäminen osallistumistulon piiriin lisää työvoiman syrjäyttämisriskiä avoimilta työmarkkinoilta. Mikäli yritykset ovat toimijoita osallistavassa toimeentulotuessa, tulee yritysten osallistavat toimenpiteet arvioida sellaisiksi, ettei niillä ole työvoimaa syrjäyttävää vaikutusta. Osallistumistulon suuruus tulee arvioida erikseen suhteessa nykyisiin työttömyysturvan aktiivilisiin. Peruspäivärahassa ja työmarkkinatuessa korotusosa on 4,75 euroa päivässä ja kulukorvaus 9 euroa päivässä. Sosiaaliturvan vastikkeellisuus lisääntyy osallistavan sosiaaliturvan myötä, kun aktiivitoimenpiteiden tarjonta lisääntyy. Osallistavat toimenpiteet rinnastetaan työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin, joista kieltäytymisestä seuraa työttömyysturvassa karenssi ja toimeentulotuessa perusosan alentaminen. Toimeentulotuen perusosan alentamista koskeva lainsäädäntö ja ohjeistus tulee selkeyttää osallistavan sosiaaliturvan yhteydessä. Luontevaa olisi, että sekä työttömyysturva että toimeentulotuki asetettaisiin tältä osin määräytymisehdoiltaan samanlaisiksi. Työryhmän tulee kuitenkin tarkemmin arvioida, miten osallistumisesta palkitaan ja miten toimenpiteistä kieltäytymistä sanktioidaan. Palvelujärjestelmän muutokset Osallistavan sosiaaliturvan uudistuksessa tavoitteena on yksinkertaistaa työttömyyden hoidossa sovellettavaa lainsäädäntöä ja korvata olemassa olevat työttömien aktivointitoimet osallistavan sosiaaliturvan

palvelukokonaisuudella. Toimeenpanon valmistelussa tulee ratkaista, kuinka laaja lainsäädännöllinen ja valtion ja kuntien työllisyydenhoidon vastuita muuttava uudistus on tarpeen. Laajimmillaan uudistus tarkoittaisi palvelujärjestelmän näkökulmasta merkittäviä muutoksia nykyisiin työvoimapalveluihin sekä valtion ja kuntien tehtävien uudelleenmäärittelyä työllisyyden hoidossa. Suppeampana uudistus tarkoittaisi aktivointitoimien kokoamista osallistavan sosiaaliturvan palvelukokonaisuuden alle ilman merkittäviä uusia muutoksia valtion ja kuntien välisiin vastuisiin työllisyyden hoidossa. Hallitusohjelman mukaisesti kuntien vastuuta tullaan lisäämään pitkään työttömänä olleiden työllisyyden hoidossa. Sosiaaliturvan näkökulmasta työttömien nykyiset aktivointitoimet voidaan jakaa palkkaperusteisiin (palkkatuella työllistäminen ja vuorotteluvapaasijaisuus) ja etuusperusteisiin (työvoimakoulutus, työkokeilu, koulutuskokeilu, työhakuvalmennus, uravalmennus, kuntouttava työtoiminta ja omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella). Aktivointitoimia toteutetaan niin työ- ja elinkeinohallinnon kuin kuntien (kuntouttava työtoiminta) toimesta. Osallistavassa sosiaaliturvassa palvelujärjestelmän uudistukset kohdistuisivat palkkatukijärjestelmän uudistamiseen sekä etuusperusteisten palvelujen parempaan yhteensovittamiseen ja kehittämiseen. Osallistavassa sosiaaliturvassa työantajille maksettava palkkatuki korvattaisiin sähköisellä työllistämissetelillä. Työllistämisseteli voidaan toteuttaa hallinnollisesti nykyistä palkkatukijärjestelmää konkreettisemmin ja kevyemmin. Muutoksen seurauksena yritysten työllistämistä voidaan helpottaa. Samanaikaisesti julkista hallintoa työllistämispalveluissa voidaan keventää. Muutoksen ehdottomana tavoitteena tulee olla järjestelmän konkreettisuus, yksinkertaisuus ja helppo käyttöönotto. Työllistämisseteli voitaisiin myöntää työsopimussuhteessa tehtävään työhön tai oppisopimuskoulutukseen yrityksissä,

sosiaalisissa yrityksissä, yhdistyksissä, säätiöissä sekä kotitalouksissa. Työllistämissetelin arvo on 50 euroa/päivältä. Työllistämissetelillä voidaan korvata kuitenkin korkeintaan 60 prosenttia ja korkeintaan 1150 euroa palkkakustannuksista. Työllistämisseteli voidaan myöntää tilanteissa, joissa työttömällä arvioidaan olevan potentiaalia työllistyä avoimille työmarkkinoille, mutta työllistymiseen tarvitaan tukea. Arviointi tehdään asiakassuunnitelman yhteydessä. Työttömän ikä ja työttömyyden kesto tai työnantajan kotikunta ja työpaikan sijainti eivät saa rajoittaa työllistämissetelin käyttöä. Työllistämissetelin ymmärrettävyyden lisäämiseksi tulee järjestelmästä tehdä helppokäyttöinen sekä työttömälle että työnantajalle. Toimeenpanon kehittämisessä tulee hyödyntää ja tarvittaessa yhdistää TEM:n Duuni-kortti ja Sanssi-kortti - järjestelmiä. Suomeen tulee luoda vain yksi sähköinen työllistämissetelijärjestelmä, jota sovelletaan kaikissa Suomen kunnissa. Etuusperusteiset palvelut (työvoimakoulutus, työkokeilu, koulutuskokeilu, työhakuvalmennus, uravalmennus, kuntouttava työtoiminta ja omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella) korvattaisiin osallistavat palvelut -kokonaisuudella. Osallistavat palvelut sisältäisivät nykyiset työ- ja elinkeinohallinnon toimenpiteet, joiden lisäksi kehitettäisiin työttömien hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä edistäviä toimenpiteitä. Kyse olisi pitkälti kuntouttavan työtoiminnan kohderyhmän ja palvelukirjon laajentamisesta. Julkisen sektorin yleishyödylliset työt olisivat yksi keskeinen osallistamistoimenpide. Tällaisia töitä voisivat olla muun muassa yksinasuvien ikääntyneiden piha- ja lumityöt, puistojen hoito, ikääntyneiden ja vammaisten kauppapalvelut tai muut julkisen sektorin avustavat tehtävät. Lähtökohtana on, että osallistumisen tulee olla konkreettista toimintaa, joka edistää yksilön aktiivista osallistumista yhteiskuntaan. Työryhmässä tulee ratkaista, nähdäänkö tarpeelliseksi joidenkin nykyisten toimenpiteiden lainsäädännöllinen yhdistäminen (esim.

kuntouttava työtoiminta ja työkokeilu) ja järjestämisvastuun uudelleenmäärittely. Käytännössä osallistava sosiaaliturva kasvattaisi nykyisin käytössä olevien aktivointipalveluiden kirjoa. Tavoitteena on, että järjestelmästä muodostuisi kuitenkin nykyjärjestelmää helpommin hallinnoitava. Palveluiden kirjon kasvattamisessa autonomia ja innovointimahdollisuus annettaisiin palvelun toimeenpanosta vastaaville yksiköille palveluiden sisältöjen säätelyä ja byrokratiaa lieventämällä. Osallistavien palvelujen sisältö määräytyisi joustavasti tehtävien asiakassuunnitelmien (osallistamisuunnitelmien) kautta työttömän toimintakyky huomioiden. Suunnitelmien ja osallistavien palveluiden sisältö rajataan väljästi lainsäädännöllä. Ratkaistava kysymys on, millä tavoin asiakkaan toimintakykyisyyden aste ja sen mukaiset osallistavat palvelut tullaan määrittämään? Lisäksi tulee ottaa kantaa siihen, miten niiden työttömien kanssa toimitaan, joiden toimintakyky ei ole riittävä osallistaviin palveluihin osallistumiseen. Osallistavan sosiaaliturvan laajenemisen edellytys on, että työttömille on osoitettavissa riittävästi erilaisia osallistumisen muotoja. Osallistavassa sosiaaliturvassa julkisen sektorin, seurakuntien ja kolmannen sektorin merkitys korostuu. Jatkovalmistelussa on ratkaistava, voivatko myös yritykset olla osallistavien toimenpiteiden tarjoajina muutoin kuin työllistymissetelin kautta. Kunnat voidaan velvoittaa tarjoamaan työttömille työllistämisen lisäksi matalan kynnyksen osallistavia palveluita muun muassa kansalaisopiston, liikunta- ja kulttuuripalveluiden kautta yksin tai yhteistyössä muiden palveluntuottajien kanssa. Julkisen sektorin yleishyödyllisiä töitä voidaan teettää aikaisempaa enemmän osallistamistoimenpiteinä. Tällaisia töitä voivat olla muun muassa edellä mainitut yksinasuvien ikääntyneiden pihatyöt ja lumityöt, puistojen hoito, ikääntyneiden ja vammaisten kauppapalvelut tai muut julkisen sektorin avustavat tehtävät. Seurakuntien tai kolmannen sektorin

vapaaehtoistyö on myös mahdollista hyväksyä osallistavan sosiaaliturvan piiriin, mikäli työtön itse näkee tämän mielekkääksi. Vapaaehtoistyöhön ei kuitenkaan voida velvoittaa sanktion uhalla. Osallistavassa sosiaaliturvassa oleellista on integroida työtön yhteiskuntaan mieluummin usein ja tuntimääräisesti lyhytaikaisesti kuin harvoin ja tuntimääräisesti pitkäkestoisesti. Osallistavan sosiaaliturvan ehto täyttyisi jo päivittäisellä lyhytaikaisella osallistumisella esimerkiksi kahden tunnin kestoisesti. Työttömälle maksetaan osallistumistuloa osallistumisen määrän mukaisesti tuntiperusteisesti työttömyysturvan tai toimeentulotuen päälle nykyisten aktiivikorotusten ja kulukorvausten tapaan. Osallistavan sosiaaliturvan jatkovalmistelussa tulee määritellä valtion ja kuntien tehtävät osallistavan sosiaaliturvan palveluiden toimeenpanossa. Tässä voidaan hyödyntää meneillään olevien kokeilujen tuloksia (Työllisyyspoliittinen kuntakokeilu, Paltamon työllisyyskokeilu). Lisäksi tulee arvioida Kansaneläkelaitoksen palvelujen sekä opetus- ja kulttuuripalvelujen mukaan kytkeminen. Hallitusohjelman mukaisesti työ- ja elinkeinohallinnon, kuntien ja Kelan yhteinen työvoiman palvelukeskusten (TYP) toimintamalli lakisääteistetään ja ulotetaan koko maahan. Työvoiman palvelukeskuksilla voisi olla keskeinen rooli osallistavan sosiaaliturvan palvelujen koordinoijana. Etenkin lyhytaikaisesti työttömänä olleiden ja toisaalta pitkäaikaisesti osallistavaan toimintaan osallistuvien osalta tulee määritellä valtion ja kuntien vastuut toimenpiteiden järjestämisessä ja koordinoinnissa. Palvelujärjestelmän muutokset ja työllistämissetelin kehittäminen edellyttävät jatkoselvittelyä ja yhteistyötä STM:n ja TEM:n hallinnonalojen kesken. Hankintalainsäädännön muutokset

Osallistavan sosiaaliturvan uudistuksen tavoitteena on, että julkiset hankinnat sidotaan aikaisempaa tiiviimmin työttömyyden hoitoon. Tämä on mahdollista, jos julkisen hankinnan arvosta ennalta määritelty osuus edellytetään käytettävän työttömien osallistamiseen. Hankintalainsäädännön hyödyntäminen mahdollistaa yksityisten yritysten mukaanoton osallistavan sosiaaliturvan toimeenpanoon. Työryhmässä on arvioitava, onko nykyistä kansallista hankintalainsäädäntöä tarpeen terävöittää osallistavan sosiaaliturvan tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi tulee huomioida jo meneillään olevat toimet julkisten hankintojen hyödyntämisessä heikossa työmarkkina-asemassa olevien kohdalla (TEM). Valmistelussa tulee pohtia, voidaanko suurilta työnantajilta edellyttää työttömien osallistamista kohtuullisessa määrässä siten, että osallistaminen ei syrjäytä työvoimaa avoimilta markkinoilta. Yksityisen sektorin merkityksen korostamista työttömyyden hoidossa voidaan toteuttaa muun muassa yhdistämällä julkisiin hankintoihin työllistämisvelvoitteita. Työllistämisehtoja käytetään esimerkiksi Amsterdamin, Haagin ja Utrechtin kaupunkien siivoushankintoja, ulkokunnostustöitä, koulukuljetuksia ja rakennusurakoita koskevissa sopimuksissa. Näiden kaupunkien hankintasopimukset sisältävät yleensä ehdon, jonka mukaan hankinnan toimittajan tulee 5 %:lla sopimuksen arvosta työllistää pitkäaikaistyöttömiä tai muutoin vaikeasti työllistyviä. Valtakunnallinen sähköinen tehtäväkalenteri Osallistavan sosiaaliturvan toimeenpano on järkevää toteuttaa yhdenmukaisesti koko Suomessa sähköisiä palveluita hyödyntäen. Yhdenmukaisen toimeenpanon varmistamiseksi valtakuntaan tulee luoda sähköinen osallistavan sosiaaliturvan tehtäväkalenteri, johon työnantajat ja osallistavan sosiaaliturvan palveluntuottajat

listaavat avoinna olevia osallistavia toimenpiteitä tehtävineen ja niihin vaadittavineen työaikoineen. Työttömän velvollisuus on valita kalenterista osallistava(t) toimenpiteet osallistamissuunnitelman asettamin väljin rajauksin. Työtön voi selata tarjolla olevia tehtäviä ja valita tarjonnasta itselleen tehtäväkokonaisuuden. Sähköinen tehtäväkalenteri mahdollistaa osallistamisen, joka on työttömälle itselleen mielekäs. Tehtävät eivät tule annettuna vaan vaihtoehtojen punninnan kautta. Osaan tehtävistä voi riittää pelkkä ilmoittautuminen (päivätoiminta ym.), osaan tehtävistä organisaatio voi edellyttää työttömältä haastattelua tai tapaamista. Osa työttömistä tulee tarvitsemaan tukea sähköisen tehtäväkalenterin käyttämisessä. 4. JÄRJESTÄMISVASTUU JA RAHOITUS Nykyinen työttömien aktivointijärjestelmä on hajanainen. Työttömien aktivoinnin järjestämisvastuu on hajautettu valtion ja kuntien kesken. Valtion rooli on pitkällä aikavälillä kaventunut vaikeasti työllistettävien hoidossa. Vastaavasti kuntien rooli vaikeasti työllistettävien palveluissa on vuosituhannen vaihteen jälkeen kasvanut. Muutoksen taustalla on vuonna 2001 voimaantullut laki kuntouttavasta työtoiminnasta. Vallitseva hajautettu työttömien aktivoinnin järjestämisvastuu ei takaa palveluiden tehokasta toimeenpanoa. Organisatorisen hajautumisen seurauksena ongelmia synnyttävät muun muassa TE-toimistojen ja kuntien erilliset tietojärjestelmät, tiedonkulun viiveet ja katveet sekä eri hallinnonalojen taloudellinen osaoptimointi toimintaresurssien niuketessa. Osallistavan sosiaaliturvan toimeenpanon valmistelussa tulee ratkaista, kuinka laaja lainsäädännöllinen ja valtion ja kuntien työllisyydenhoidon vastuita muuttava uudistus on tarpeen. Valtion tulee huolehtia osallistavien palveluiden

järjestämisvastuun muutoksen aiheuttamista kustannuksista täysimääräisesti ja pysyvästi. Kunnilla tulee säilyttää kannusteet osallistaa työttömät ns. sakkomaksujen tai muun vielä selkeämmän rahoitukseen liittyvän kannustinjärjestelmän kautta. Työttömien osallistamiseen kannustava ja ohjaava valtion ja kuntien kustannuksia jakava rahoitusjärjestelmä tulee pohtia ja selvittää tarkemmin jatkovalmistelun aikana. Ilman toimivaa rahoitusmallia osallistavaa sosiaaliturvaa ei saada kattavasti toimeenpantua. Tässä vaiheessa ei voida antaa arviota osallistavan sosiaaliturvan kustannuksista. Kustannukset ovat sidoksissa muun muassa osallistavien palveluiden järjestämistapoihin ja osallistettaville työttömille maksettavaan osallistumistuloon sekä mahdollisten osallistavasta sosiaaliturvasta kieltäytyjien toimeentuloturvan tason alentamisiin. Hypoteettisesti voidaan arvioida, että yksinkertaisempi järjestelmä yhtäältä vähentää palveluiden hallinnointikustannuksia, mutta osallistettavien määrän volyymin kasvattaminen vaatii lisäresursseja hallintoon. Selvää on, että osallistavien palveluiden järjestämiseen osallistuvien työntekijöiden määrää tulee kasvattaa. Jotta osallistavan sosiaaliturvan toimeenpanon kulut pysyisivät kohtuullisina, voidaan osallistavissa toimenpiteissä suosia yksinkertaisia ratkaisuja. Tavoitteena olisivat sellaiset osallistamisen muodot, jotka sopivat suurelle joukolle työttömiä. Odotettavaa on, että osallistavan sosiaaliturvan kautta syrjäytyminen vähenee ja syrjäytymisestä syntyvät kustannukset vähenevät. Aktiivitoimien tehostaminen näkynee lyhyellä aikavälillä sosiaali- ja terveyspalvelujen kasvavana kysyntänä, koska osallistumisen kautta työttömien toimintakyvyn ongelmat nousevat esiin. Kuntien tulee varmistua siitä, että korjaavia palveluita tarjoavat organisaatiot voidaan tarvittaessa sopeuttaa muuttuneisiin palveluiden kysyntätilanteisiin. Pidemmällä aikavälillä sosiaali- ja terveyspalveluissa on todennäköisesti löydettävissä kustannussäästöjä työttömien osallistamisen kautta.

5. LAINSÄÄDÄNTÖMUUTOKSET JA SUHDE MUIHIN UUDISTUKSIIN Osallistavan sosiaaliturva edellyttää useita muutoksia lainsäädäntöön. Alla on lakikokonaisuuksia, joita tulee muuttaa: Työttömyysturvalaki Laki toimeentulotuesta Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta Laki kuntouttavasta työtoiminnasta Laki vapaasta sivistystyöstä On todennäköistä, että myös muissa säädösteksteissä ts. lakikokonaisuuksissa on muutostarpeita. Nämä selviävät osallistavan sosiaaliturvan jatkovalmistelussa. Osallistavan sosiaaliturvan jatkovalmistelussa tulee huomioida muu meneillään oleva lainsäädäntövalmistelu ja kehittämistyö. Keskeisiä hankkeita ovat muun muassa: Työmarkkinatuen rahoitusuudistus (hallituksen kehyspäätös maaliskuussa 2013) Työllisyyspoliittinen kuntakokeilu 1.9.2012-31.12.2015 Työvoiman palvelukeskustoiminnan laajentaminen ja lakisääteistäminen (HE syksyllä 2014) Osatyökykyisten työllistymisen edistämisen toimintaohjelma (marraskuu 2013) Ikääntyneiden pitkäkestoinen/ pysyvä palkkatuki Sosiaalisten yritysten/ työpankin integroitu toimintamalli Julkisten hankintojen hyödyntäminen Sosiaalihuoltolain ja siihen liittyvän erityislainsäädännön uudistaminen, erityisesti työelämäosallisuuteen ja kuntouttavaan työtoimintaan liittyvä lainsäädäntö (TEOS työryhmä 31.12.2013)

6. OSALLISTAVAN SOSIAALITURVAN TOIMEENPANO JA MAHDOLLINEN PILOTOINTI Osallistavan sosiaaliturvan pilotointi on mahdollista toteuttaa esimerkiksi kuntakokeiluna tietyin varauksin. Pilotointi on mielekästä aloittaa vasta, kun on saatu (i) periaatteellinen yhteinen näkemys ministeriöissä ja hallituksessa asian eteenpäin viemisestä ja (ii) toimeenpantua välttämättömät toimeentuloturvaa koskevat lakimuutokset. Osallistavan sosiaaliturvan pilotoinnin käynnistämisen mahdollisuus tulee arvioida tehtävien lainsäädäntömuutosten yhteydessä. Pilotointia ei voida toteuttaa ilman toimeentuloturvan ja palveluiden lakimuutoksia ja toimivaa kunta-valtiorahoitusjärjestelmää. Rauman ja Rovaniemen kaupungit ovat alustavasti kiinnostuneet mahdollisesti pilotoinnista. Vaihtoehtoisesti pilotointia voidaan tehdä valtakunnallisesti tarkasti rajatun kohderyhmän osalta. 7. ARVIOINTI JA TUTKIMUS Osallistava sosiaaliturva muuttaa työttömien sosiaaliturvan periaatteita. Tutkimuspanostusta tulee kohdentaa sekä politiikkamuutoksen arviointiin että vaikuttavuustutkimukseen. Arviointitutkimuksella voidaan osoittaa osallistavan sosiaaliturvan positiiviset ja negatiiviset vaikutukset. Saadun tiedon perusteella voidaan osallistavaan sosiaaliturvaan tehdä muutoksia. 8. AIKAUTAULU JA TIEDOTUS Toimintasuunnitelma osallistavan sosiaaliturvan mallista ja toteutuksesta luovutetaan ministeri Risikolle 31.10.2013, jonka jälkeen ministeri nimeää työryhmän osallistavan sosiaaliturvan jatkovalmisteluun. Työryhmä määrittelee jatkovalmistelun,

lainsäädäntömuutosten ja mahdollisen pilotoinnin sisällön ja aikataulun. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotus vastaa valtakunnallisesta tiedottamisesta ja tiedotussuunnitelman laatimisesta huomioiden TEM:n ja mahdollisesti myös Kuntaliiton kannanotot asiasta. Mahdolliset pilottikunnat vastaavat tiedottamisesta oman kuntansa alueella STM:n asettamia tiedotusperiaatteita noudattaen. STM sopii TEM:n kanssa alueellisesta TE-toimistojen tiedotuksesta.