1. Organisaatio Vastaajien määrä: 44 3. 1) Mikä olisi sopiva saaristokuntien määrä (nyt 8)? Vastaajien määrä: 40 4. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 13 - Tarkkaa määrää on hankala määrittää, sillä määrän sijaan kuntia tulisi arvioida yksilöllisesti. - Kivijärvi on osasaaristokunta ja meidän positiomme säädöksissä vastannee todellisuutta. - Määrä ei ratkaise vaan kuntien todelliset olosuhteet. - Aikaisemmin toteutetut saaristokuntien ja saaristo-osakuntien kuntaliitokset pitäisi huomioida - saaristo-osakunnat tulee palauttaa - Lukumäärä ei ole mikään itseisarvo tai tavoite. Saaristokuntakriteerit tulee määritellä selkeinä ja mitattavina. Kuntia tulee arvioida ja vertailla määriteltyjen kriteerien pohjalta ja kaikki kriteerit täyttävät kunnat tulee nimetä saaristokunniksi. - Saaristolain määre "olennaisena esteenä kunnan kehitykselle" rajoittaa saaristokuntien määrän kasvattamista. Saaristolain sanamuotoa voisi kyllä harkita lievennettäväksi. - Kesäasuntoni on saaressa. Hyvä asia
- Saaristoisuus vaikeuttaa elämää useissa kunnissa. Niissä kunnissa, joissa saaristoväestöä on merkittävästi, pitäisi soveltaa saaristokuntia vastaavaa tukipolitiikkaa. - Pitäisi pohtia, että onko saaristokuntien rooli merkittävästi erilainen kuin harvaan asuttujen kuntien eli voisiko asioita yhdistää. - Oleellista arvioinnissa on vesistöisyydestä aiheutuvat kustannukset ja käytännön haitat. - saaristokuntia on liian vähän ja taas saaristo-osakuntia liian paljon - Em. perusteet saaristokuntien ja saaristo-osakuntien määräämiseen ovat perusteltuja. Saaristokuntien sopiva lukumäärä tulisi johtaa näitä kriteereitä tarkastelemalla. Olisi kuitenkin hyvä pohtia myös muiden kuin vesien rikkomien harvaan asuttujen alueiden asemaa. Syrjäisillä ja harvaan asutuilla alueilla on saaristoisuudesta riippumatta vaikeat liikenneolot ja peruspalvelujen saatavuus. 5. 2) Miten saaristolain 9 :ssä tarkoitetun saaristoväestön (ilman kiinteää tieyhteyttä oleva ja kiinteän tieyhteyden yhteenlaskettu saaristoväestö) määrä ja osuus kunnan asukasluvusta saaristokunnissa tulee määritellä? Osuus vaihtelee nyt 9 %:sta 100 %:iin ja määrä 290:stä 15 500:aan. Vastaajien määrä: 41 Avoimet vastaukset: Saaristoväestön prosenttiosuuden tulee asettaa ehto, sen pitäisi olla vähintään (%): - 10-10 - 9-10 - 10-5 - 8-9 - 50-9 Avoimet vastaukset: Saaristoväestön määrälle pitää asettaa ehto, vähintään (määrä): - 500 6. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 18 - Tarkan prosenttiosuuden määrittely on sinänsä hankalaa, sillä joissain kunnissa saaristoväestön osuus voi olla pieni, mutta kuitenkin heidän olosuhteensa hankalammat kuin muualla. - Parasta olisi saaristoisuuden huomioiminen todellisen tarpeen mukaisesti. - Saariston peruspalvelut sijaitsevat yleensä kiinteän tieyhteyden päässä. Kunnan taloutta eivät useimmiten rasita saaressa asuva väestö.
- saaristoisuus ei ole poistunut - Saariston väestö voi olla keskitetty (yhdellä tai parilla saarella tai hajautettu monen eri saaren kesken jossa välimatkat voi olla hyvynkin suuret. - Tarkkojen rajojen määrittäminen hankalaa asukasrakenteen muutoksissa. Tapauskohtainen harkinta tarkoituksenmukaisin tapa määrittelyyn. Viitteellinen raja-arvo suhteellinen osuus väestöstä noin 15 %. - Vapaa-ajanasukkaat ovat myös merkittäviä esim. infran käyttäjiä jne... - Ei tule asettaa lukumääräisiä ehtoja, saaristoväestön liikenneolosuhteet, palvelut ja muut elinolot tulee turvata kaikissa tapauksissa. - Jotkut kriteerit on hallinnossa aina oltava. 280 on soopiva alaraja saaristoväestön vähimmäismäärälle. Uusille nimettäville saaristokunnille tulee asettaa 20 %:n kriteeri. - Saaristoväestön määrän ja osuuden määrittelyssä tulee huomioida asukkaiden kieli, mikäli se poikkeaa kunnan pääkielestä (kaksikielisissä kunnissa). - Henkilömäärän tulee olla merkittävä. - Oleellista arvioinnissa tulee olla vesistöisyydestä aiheutuvat haitat ja kustannukset. - Saaristoalueet eivät ole homogeenisia. Saariston erityisolosuhteet ovat erilaisia. - saaristoväen määrä tai osuus ei ratkaiseva, vaan miten se vaikuttaa palvelujen järjestämiseen - Nykytilanne on sopiva - En ymmärrä kunnolla, mitä kysymyksellä tarkoitetaan - Absoluuttista lukumäärää on vaikea ja ehkä mahdotonkin asettaa. Pelkän saaristoisuuden lisäksi olisi hyvä tarkastella kokonaisuutta: liikenneolosuhteita ja syrjäisyyden ja harvan asutuksen aiheuttamaa haittaa ja asukasmääriä kunnan harvaan asutuilla alueilla ylipäätään. - Tiukkojen rajojen asettaminen ei tunnu mielekkäältä. Systeemin tulisi olla joustava kokonaisarviointiin perustuva käytäntö. Tietyistä yleisistä reunaehdoista tulee luonnollisesti sopia. 7. 3) Miten ilman kiinteää tieyhteyttä olevan saaristoväestön määrä ja osuus (tarkentava kriteeri) kunnan asukasluvusta saaristokunnissa tulee määritellä? Osuus vaihtelee nyt 5 %:sta 100 %:iin ja määrä 159:stä 3 100:aan. Vastaajien määrä: 40 Avoimet vastaukset: Osuuden tulee olla vähintään (%): - 5-50 - 5 Avoimet vastaukset: Määrän tulee olla vähintään (määrä): - 150-100 Avoimet vastaukset: Osuudelle tai määrälle ei tule asettaa lukumääräisiä ehtoja 8. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 17 - Tarkan prosenttiosuuden määrittely on sinänsä hankalaa, sillä joissain kunnissa saaristoväestön osuus voi olla pieni, mutta kuitenkin heidän olosuhteensa hankalammat kuin muualla.
- Parasta olisi saaristoisuuden huomioiminen todellisen tarpeen mukaisesti. - ks.edellä - ks. yllä - Saaristiolosuhteet ei voi määrittää yksinkertaisella suhdeluvulla, ks edeellinen - Tarkkojen rajojen määrittäminen hankalaa asukasrakenteen muutoksissa. Tapauskohtainen harkinta tarkoituksenmukaisin tapa määrittelyyn.viitteellinen raja-arvo suhteellinen osuus väestöstä noin 5 %. - osuuden tulee olla vähintää 3 % (kohdassa ei ollut täyttölaatikkoa) - Ks. vastaus kysymykseen 3. - Ilman kiinteää tieyhteyttä olevan väestön prosenttiosuuden tulee olla vähintään 4 %. Lisäksi on edellytettävä merkittävää kiinteän tieyhteyden saaristoväestöä. - Kesäasunto on saaressa ei tieyhteuttä.. Pysyvän asumisen ongelmia ei ole - Henkilömäärän tulee olla merkittävä. - kts. edellinen kohta - em. viitaten määrillä sinänsä ei suurta merkitystä - Nykytilanne on sopiva - En ymmärrä kunnolla mitä kysymyksellä tarkoitetaan - Absoluuttista lukumäärää on vaikea ja ehkä mahdotonkin asettaa. Pelkän saaristoisuuden lisäksi olisi hyvä tarkastella kokonaisuutta: liikenneolosuhteita ja syrjäisyyden ja harvan asutuksen aiheuttamaa haittaa ja asukasmääriä kunnan harvaan asutuilla alueilla ylipäätään. - ks. kysymys 2. 9. 4) Nyt 85 % saaristokuntien saaristoväestöstä asuu kiinteän tieyhteyden alueilla. Miten vesistöjen ja meren rikkomia kiinteän tieyhteyden alueet tulisi määritellä saaristolain 3 :ssä tarkoitetuiksi saaristoalueiksi? Vastaajien määrä: 38 Avoimet vastaukset: Määrittelyä tulisi tiukentaa, miten? - Tulisi selvittää tarkemmin saaristoisuuden tosiasialliset kustannukset kunnalle. 10. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 8 - Määrittelyssä tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota todelliseen saavutettavuuteen, eli esimerkiksi lopettaa jako kiinteän tieyhteyden piiriin kuuluvien ja kuulumattomien saarten välillä, ja keskittyä arvioimaan vesistön aiheuttamien haasteiden vaikutuksia kokonaisuutena. - Määrittelyssä tulee huomioida aito asioimismatka eikä linnuntietä mitattu kuten nyt - Savonlinna käynnisti yhdessä Etelä-Savon muiden saaristo-osakuntien ja Etelä-Savon maakuntaliiton kanssa selvityksen saaristoisuuden ja vesistöisyyden vaikutuksesta kuntien kustannuksiin. Selvityksessä on ensimmäistä kertaa Suomessa arvioitu järjestelmällisesti saaristoisuudesta ja vesistöisyydestä aiheutuvia
kustannuksia. Tutkimuksen mukaan saaristoisuuden ja vesistöisyyden aiheuttamat kustannukset ovat Savonlinnassa noin 3 miljoonaa. Suurimmat kustannukset aiheutuvat vesistöisyyden aiheuttamassa koululaisten kuljetusmatkojen pidentymisestä, myös saaristoalueita palvelevat koulut lisäävät kustannuksia. Välttämättömät satamat ja vesipelastustoimi aiheuttavat merkittävät kustannukset, joita ei kuivan maan kunnissa ole. Vesistöt ja saaret aiheuttavat lisäkustannuksia sosiaali- ja terveyspalveluille, kaavoitukselle ja rakennusvalvonnalle. Vesistöisyys ja saaristoisuus lisäävät myös vesi- ja viemärilaitoksen verkkojen rakentamis- ja huoltokustannuksia. Kaupungin hallinnoimat kadut ja tiet ovat keskustoissa, joissa sillat lyhentävät välimatkoja. Siltojen rakentamisen ja ylläpitämisen kustannukset aiheutuvat vesistöisyydestä. Vesistöjen takana asuvien matkat ovat pidempiä kuin olisivat linnuntietä myötäilevää reittiä pitkin. Kaupungin palveluiden järjestämiseen liittyvät matka-aikojen pidentymiset eri hallinnonaloilla lisäävät kustannuksia. Saaristoisuus ja vesistöisyys vaikuttavat huomattavasti myös Savonlinnan keskustaajaman toiminnan kustannuksiin. Kaupunkisuunnittelun optimimuoto on neliö. Käytännössä sekä luontoon liittyvät (vesistöt, vuoristot) että ihmisen rakentamat olosuhteet (liikenneväylät, tehtaat) muovaavat kaupunkien yhdyskuntarakenteiden maantieteellisiä muotoja ja ulottuvuuksia (Halme 1999) ja vievät niitä etäämmäksi optimista. Savonlinna on tästä erityisestä poikkeavuudesta malliesimerkki. Kaupungin tai kunnan sijoittuminen pääasiassa saarille lisää useimmiten infrastruktuuri-kustannuksia optimaaliseen alueyksikköön verrattuna. Esimerkiksi Savonlinnan keskusta on rakennettu alun perin kolmelle saarelle, joilta se on kasvanut 14 km pituiseksi ja kapeimmillaan alle 500 metriä levyiseksi nauhaksi. Sen kouluverkoston ja muun infrastruktuurin ylläpitäminen edellyttää enemmän yksiköitä kuin vastaavan kokoisessa neliön muotoisessa optimikaupungissa tarvittaisiin. Savonlinnan sivistystoimi on laskenut tästä aiheutuvan ainakin kahden ylimääräisen päiväkodin ja kolmen kouluyksikön ylläpidon verrattuna vastaavan kokoiseen (24 km2) kokoiseen optimineliöön. Jos ne voitaisiin korvata isoimmilla yksiköillä, kustannuksia säästyisi liki neljä miljoonaa. Muilla toimialoilla keskustaajaman epätaloudellisen yhdyskuntarakenteen katsotaan aiheuttavan samansuuntaiset kustannusvaikutukset. Näin laskien Savonlinnan saaristoisuudesta ja vesistöisyydestä aiheutuvat kustannukset nousevat yli 10 miljoonan euron. Selvityksen tuloksena todetaan myös, että saaristoisuuden ja vesistöisyyden seurauksena vaikeutuvat liikenneolosuhteet ovat merkittävä kuntien palvelujen tuotanto- ja järjestämiskustannuksiin vaikuttava olosuhdetekijä. Asiointietäisyystarkastelu osoittaa, että vesistöisyys aiheuttaa Etelä-Savossa monin paikoin merkittävää asiointimatkojen pitenemistä. Tämä on leimallisesti vesistöjen rikkomien alueiden ongelma. Syrjäisyystarkastelu puolestaan osoittaa saaristoisuuden ja vesistöisyyden olevan huomattava syrjäisyyttä aiheuttava tekijä. Juuri vesistöjen rikkomat ja eristämät alueet ovat kaikkein syrjäisimpiä. Tämän vuoksi selvityksessä johdettu liikenneolosuhteet huomioon ottava syrjäisyysluku olisi syrjäisyyden mittarina todelliset syrjäisyyden olosuhteet paremmin huomioon ottava kuin nykyisin käytössä oleva ympyräetäisyyksiin perustuva syrjäisyysluku. Selvityksen perusteella Savonlinnan kaupunki on esittänyt, että? 1. Savonlinna nimetään saaristokunnaksi, 2. valtionosuuslakia ja -järjestelmää tarkistetaan niin, että saaristo-osakunnille palautetaan valtionosuusuudistuksessa menetetyt valtionosuudet 3. syrjäisyysluvun laskentaa kehitetään niin, että laskennassa otetaan huomioon todelliset asiointietäisyydet linnuntie-etäisyyden sijaan Savonlinna käynnisti yhdessä Etelä-Savon muiden saaristo-osakuntien ja Etelä-Savon maakuntaliiton kanssa selvityksen saaristoisuuden ja vesistöisyyden vaikutuksesta kuntien kustannuksiin. Selvityksessä on ensimmäistä kertaa Suomessa arvioitu järjestelmällisesti saaristoisuudesta ja vesistöisyydestä aiheutuvia kustannuksia. Tutkimuksen mukaan saaristoisuuden ja vesistöisyyden aiheuttamat kustannukset ovat Savonlinnassa noin 3 miljoonaa. Suurimmat kustannukset aiheutuvat vesistöisyyden aiheuttamassa koululaisten kuljetusmatkojen pidentymisestä, myös saaristoalueita palvelevat koulut lisäävät kustannuksia. Välttämättömät satamat ja vesipelastustoimi aiheuttavat merkittävät kustannukset, joita ei kuivan maan kunnissa ole. Vesistöt ja saaret aiheuttavat lisäkustannuksia sosiaali- ja terveyspalveluille, kaavoitukselle ja rakennusvalvonnalle. Vesistöisyys ja saaristoisuus lisäävät myös vesi- ja viemärilaitoksen verkkojen rakentamis- ja huoltokustannuksia. Kaupungin hallinnoimat kadut ja tiet ovat keskustoissa, joissa sillat lyhentävät välimatkoja. Siltojen rakentamisen ja ylläpitämisen kustannukset aiheutuvat vesistöisyydestä. Vesistöjen takana asuvien matkat ovat pidempiä kuin
olisivat linnuntietä myötäilevää reittiä pitkin. Nämä kaartotiet ovat kuitenkin valtion tai yksityisten omistuksessa ja huolenpidossa, joten niiden rakentaminen ja kunnossa pitäminen ei lisää kaupungin kustannuksia kuten ei asukkaiden matka-aikojen pidentyminenkään. Sen sijaan kaupungin palveluiden järjestämiseen liittyvät matka-aikojen pidentymiset eri hallinnonaloilla lisäävät kustannuksia. Saaristoisuus ja vesistöisyys vaikuttavat huomattavasti myös Savonlinnan keskustaajaman toiminnan kustannuksiin. Kaupunkisuunnittelun optimimuoto on neliö. Käytännössä sekä luontoon liittyvät (vesistöt, vuoristot) että ihmisen rakentamat olosuhteet (liikenneväylät, tehtaat) muovaavat kaupunkien yhdyskuntarakenteiden maantieteellisiä muotoja ja ulottuvuuksia (Halme 1999) ja vievät niitä etäämmäksi optimista. Savonlinna on tästä erityisestä poikkeavuudesta malliesimerkki. Kaupungin tai kunnan sijoittuminen pääasiassa saarille lisää useimmiten infrastruktuurikustannuksia optimaaliseen alueyksikköön verrattuna. Esimerkiksi Savonlinnan keskusta on rakennettu alun perin kolmelle saarelle, joilta se on kasvanut 14 km pituiseksi ja kapeimmillaan alle 500 metriä levyiseksi nauhaksi. Sen kouluverkoston ja muun infrastruktuurin ylläpitäminen edellyttää enemmän yksiköitä kuin vastaavan kokoisessa neliön muotoisessa optimikaupungissa tarvittaisiin. Savonlinnan sivistystoimi on laskenut tästä aiheutuvan ainakin kahden ylimääräisen päiväkodin ja kolmen kouluyksikön ylläpidon verrattuna vastaavan kokoiseen (24 km2) kokoiseen optimineliöön. Jos ne voitaisiin korvata isoimmilla yksiköillä, kustannuksia säästyisi liki neljä miljoonaa. Muilla toimialoilla keskustaajaman epätaloudellisen yhdyskuntarakenteen katsotaan aiheuttavan samansuuntaiset kustannusvaikutukset. Näin laskien Savonlinnan saaristoisuudesta ja vesistöisyydestä aiheutuvat kustannukset nousevat yli 10 miljoonan euron. Selvityksen tuloksena todetaan myös, että saaristoisuuden ja vesistöisyyden seurauksena vaikeutuvat liikenneolosuhteet ovat merkittävä kuntien palvelujen tuotanto- ja järjestämiskustannuksiin vaikuttava olosuhdetekijä. Asiointietäisyystarkastelu osoittaa, että vesistöisyys aiheuttaa Etelä-Savossa monin paikoin merkittävää asiointimatkojen pitenemistä. Tämä on leimallisesti vesistöjen rikkomien alueiden ongelma. Sitä ilmenee Etelä-Savon rikkonaisten järvialueiden lisäksi Varsinais-Suomen saaristossa, kun taas vähävetisillä manneralueilla, kuten Etelä-Pohjanmaalla, eivät asiointimatkat pitene juuri lainkaan. Syrjäisyystarkastelu puolestaan osoittaa saaristoisuuden ja vesistöisyyden olevan huomattava syrjäisyyttä aiheuttava tekijä. Juuri vesistöjen rikkomat ja eristämät alueet ovat kaikkein syrjäisimpiä. Tämän vuoksi selvityksessä johdettu liikenneolosuhteet huomioon ottava syrjäisyysluku olisi syrjäisyyden mittarina todelliset syrjäisyyden olosuhteet paremmin huomioon ottava kuin nykyisin käytössä oleva ympyräetäisyyksiin perustuva syrjäisyysluku. Uuden syrjäisyysluvun käyttö toisi valtion-osuusjärjestelmän syrjäisyyden lisäosan laskennassa Etelä-Savon entisille saaristo-osakunnille (Hirven-salmi, Mikkeli ja Savonlinna) ja nykyisille saaristokunnille (Enonkoski, Puumala, Savonlinna) yhteensä noin yhdeksän miljoonan euron lisäyksen valtionosuuksiin. Selvityksen perusteella Savonlinnan kaupunki esittää, että 1. Savonlinna nimetään saaristokunnaksi, 2. valtionosuuslakia ja -järjestelmää tarkistetaan niin, että saaristo-osakunnille palautetaan valtionosuusuudistuksessa menetetyt valtionosuudet 3. syrjäisyysluvun laskentaa kehitetään niin, että laskennassa otetaan huomioon todelliset asiointietäisyydet linnuntie-etäisyyden sijaan. - Jo nyt soveltaminen on varsin avaraa. - Ne voisi rinnastaa harvaan asuttuun maaseutuun, jos paikkatiedot tukevat tietoa. - pitäisi huomioida etäisyydet silloin kun vesistöisyys yleisesti matkoja pidentää, ei linnuntie etäisyyksiä kuten syrjäisyyskriteerissä on valtionosuuksien osalta, esim. tapaus Rääkkylä Pohjois-Karjalassa - Pelkän saaristoisuuden lisäksi olisi kuitenkin hyvä tarkastella kokonaisuutta: liikenneolosuhteita ja syrjäisyyden ja harvan asutuksen aiheuttamaa haittaa ja asukasmääriä kunnan harvaan asutuilla alueilla ylipäätään. - Määrittelykriteerit tulisi julkistaa. 11. 5) Minkälaisia vesistön rikkomia kiinteän tieyhteyden alueita tulee nimetä saaristoalueiksi? (merkitse ne vaihtoehdot, joita kannatat) Vastaajien määrä: 37
12. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 10 - Määrittelyn perusteena tulisi olla aito asioimismatka ja -aika. - Tulisi selvittää tarkemmin saaristoisuuden tosiasialliset kustannukset kunnalle muissa tapauksissa. - ks. vastaus kysymykseen 4 - Tasaisen rantaviivan alueiden nimeäminen saaristoalueiksi merkitsisi saaristokäsitteen periaatteellista laajennusta. Kysymys ei ole vesistön rikkomasta alueesta. - Saaristo olosuhde ei häviä vaikka saaren yhdestä osasta olisikin kiinteä yhteys mantereelle. - Pitäisi yksinkertaistaa - Oleellista arvioinnissa on saaristoalueista aiheutuvat kustannukset. - edelleenkin pitäisi huomioida vesistöisyyden vaikutukset - Kiinteän tieyhteyden saaria, joissa kiinteätieyhteys on pitkä ja luonnonvoimien meren armoilla (aiheutuu mottitilanteita säännöllisesti). Erityisen merkittävänä on pidettävä eri yhteyksien lukumäärää. Yhden kiinteän yhteyden varassa ilman vaihtoehtoista kiertotiemahdollisuutta, siltaa tai lossiyhteyttä olevan saariston asema saaristoalueena on tärkeä saarten elinvoiman takaamiseksi. - Saaristoalueiden tyhjentävä määrittely ei ole mielekästä. Jos tarvetta erityinen asiantuntijaryhmä voisi määritellä tarpeelliset kriteerit saaristoalueille.
13. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 4 - Taipalsaaren aiempi saaristo-osakuntamäärittely oli toimivat. Palautetaan se. - Hailuodon kunta on pinta-alaltaan yhtenäin, asuttu saari.kiinteä yhteys on kaavoitusvaiheessa.rakenettava kiinteäyhteys ei mielestämme poista saaristosta aihjeutvia erityisolosuhteita - Päijät-Hämeessä Asikkalassa on ollut saaristo-osioa - Sulkavan kunnan alueella on saaristoalueiksi tällä hetkellä määritelty Lohilahti ja Partalansaari. Näiden lisäksi esitämme saaristoalueiksi lisättäväksi Säviön saaren (rinnastettavissa Lohilahteen) ja Iisalon (kulku tapahtuu Savonlinnan kaupungin kautta, etäisyys maanteitse kuntakeskuksesta on saaristoisuudesta johtuen kohtuuttoman pitkä). Erikseen toimitetussa kartassa näkyy tarkemmin rajaukset. 14. 7) Miten saaristolain 9 :n kriteeriä liikenneolot tulisi tulkita saaristokunnissa? Vastaajien määrä: 39 15. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 6 - Liikenneyhteyksien toteuttamistavalla ei sinänsä ole merkitystä, vaan yleisesti saaristoisuuden aiheuttamalla vaikutuksella liikennöintiin. - Sekä liikenneyhteyksien olemassaolo että puuttuminen voi tukea saaristokuntanimityksen saamista, mutta jos pitää valita niin sitten näiden puuttuminen - Ks. vastaus kohdasta 4. Erityisesti yksityistielossien merkitys ja olemassaolo sekä kustannukset tulee tukea saaristokuntanimityksen saamista. Savonlinnassa on seitsemän yksityistielossia, joka määrä on enemmän kuin muualla Sisä-Suomessa yhteensä. - Merkitystä liikenneyhteyden osalta tulee kiinnittää liikenneyhteyksien määrään ja reittivaihtoehtoihin. Mitä haavoittuvampi yhteys on sitä suurempi painoarvo sillä tulee olla. - Liikennepalvelujen saatavuutta tulee tarkastella asukkaiden ja yritysten näkökulmasta koko kunnan harvaan
asutulla / vesistön rikkomalla alueella: välimatkojen pituutta, liikenneyhteyksien kuntoa ja liikennepalvelujen saatavuutta. - Muuttuneet olosuhteet tulee luonnollisesti ottaa huomioon saaristolisän kaltaisia valtionlisiä määriteltäessä. Jälleen kokonaisarvioinnin kautta, jossa yksittäinen muutos ei ole välttämättä ratkaisevassa asemassa. 16. 8) Miten saaristolain 9 :n kriteeriä peruspalvelujen saamisen vaikeus tulisi tulkita saaristokunnissa? Vastaajien määrä: 40 17. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 9 - Yleisesti lienee helpointa ajatella, että jo pelkkä saaristoalueen asutus tuo tavanomaista enemmän haasteita peruspalvelujen järjestämiseen. Sinänsä ei ole merkitystä sillä, että millä tavalla palvelut käytännössä toteutetaan saaristoalueiden asukkaille. Esimerkiksi Puumalassa kyläkoulut on jouduttu lakkauttamaan oppilaiden vähyyden vuoksi, mistä johtuen koulukuljetuskustannukset ovat oppilasta kohden moninkertaiset suhteessa muihin Suomen kuntiin. - Kuten edellä - Kunnan saaristoalueille kohdistuvat panostukset tulee huomioida saaristokuntanimityksessä - Ks. vastaus kohdasta 4. Savonlinnan kaupungin tavoitteena on pitää saaristo asuttuna ja elävänä. Moni haluaa asua saaristossa kun liikenne- ja palveluolosuhteet ovat kunnossa. Saaristo asuinpaikkana kiinnostaa myös "paluumuuttajia" ja loma-asukkaita. - Erityisesti ruotsinkieliseen saaristoväestöön kohdistuvat vaikutukset voivat olla kaksinkertaiset. Peruspalvelujen saatavuutta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota myös kielellisten oikeuksien toteutumiseen kielilainsäädännön mukaisesti. - Saaristoalue on ydinkohde eikä koko kunta. - Saaristoisuudesta aiheutuu kustannuksia huolimatta siitä, onko saaristoalueella palveluita vai ei. - Paikallisten palveluiden saarissa tulee tkea saaristokuntanimitystä, koska palvelurakenne tukee asutusta saaristossa. - ks. kysymys 7 18. 9) Miten saaristolisät kuntien valtionosuuksissa tulee määritellä Soten toteutumisen jälkeen kunnan jäljelle jäävissä tehtävissä? Vastaajien määrä: 38
19. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 7 - Nykyinen laskentapohja on selkeä, mutta toki siinä voitaisiin ottaa vahvemmin (esim. 50 %) huomioon saaristoväestön määrä koko kunnan väestömäärän sijaan. Käyttökohteiden rajoittaminen ei ole ollut nykyajan valtionosuuslainsäädännössä kovin yleistä, ja pahimmillaan se vaikeuttaa toiminnan taloudellisen tuloksekkuuden kasvattamista. - Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen Alue- ja kuntatutkimusyksikkö Spatian tekemän tutkimuksen mukaan saaristoisuuden ja vesistöisyyden aiheuttamat välittömät kustannukset ovat Savonlinnassa noin 3 miljoonaa, mutta kokonaiskustannukset nousevat jopa 10 miljoonaan euroon. Suurimmat kustannukset aiheutuvat vesistöisyyden aiheuttamasta koululaisten kuljetusmatkojen pidentymisestä. Myös saaristoalueita palvelevat koulut lisäävät kustannuksia. Välttämättömät satamat ja vesipelastustoimi aiheuttavat merkittävät kustannukset, joita ei kuivan maan kunnissa ole. Vesistöt ja saaret aiheuttavat lisäkustannuksia sosiaali- ja terveyspalveluille, kaavoitukselle ja rakennusvalvonnalle. Vesistöisyys ja saaristoisuus lisäävät myös vesi- ja viemärilaitoksen verkkojen rakentamis- ja huoltokustannuksia. Kaupungin hallinnoimat kadut ja tiet ovat keskustoissa, joissa sillat lyhentävät välimatkoja. Siltojen rakentamisen ja ylläpitämisen kustannukset aiheutuvat vesistöisyydestä. Vesistöjen takana asuvien matkat ovat pidempiä kuin olisivat linnuntietä myötäilevää reittiä pitkin. Kaupungin palveluiden järjestämiseen liittyvät matka-aikojen pidentymiset eri hallinnonaloilla lisäävät kustannuksia. Kaupunki tukee esimerkiksi seitsemän lossin toimintaa noin 200.000 eurolla. Saaristoisuus ja vesistöisyys vaikuttavat huomattavasti myös Savonlinnan keskustaajaman toiminnan kustannuksiin. Kaupunkisuunnittelun optimimuoto on neliö. Käytännössä sekä luontoon liittyvät (vesistöt, vuoristot) että ihmisen rakentamat olosuhteet (liikenneväylät, tehtaat) muovaavat kaupunkien yhdyskuntarakenteiden maantieteellisiä muotoja ja ulottuvuuksia (Halme 1999) ja vievät niitä etäämmäksi optimista. Savonlinna on tästä erityisestä poikkeavuudesta malliesimerkki. Kaupungin tai kunnan sijoittuminen pääasiassa saarille lisää useimmiten infrastruktuurikustannuksia optimaaliseen alueyksikköön verrattuna. Jo Savonlinnan keskusta on rakennettu alun perin kolmelle saarelle, joilta se on kasvanut 14 km pituiseksi ja kapeimmillaan alle 500 metriä levyiseksi nauhaksi. Sen kouluverkoston ja muun infrastruktuurin ylläpitäminen edellyttää enemmän yksiköitä kuin vastaavan kokoisessa neliön muotoisessa optimikaupungissa tarvittaisiin. Savonlinnan sivistystoimi on laskenut tästä aiheutuvan ainakin kahden ylimääräisen päiväkodin ja kolmen kouluyksikön ylläpidon verrattuna vastaavan kokoiseen (24 km2) optimineliöön. Jos ne voitaisiin korvata isoimmilla yksiköillä, kustannuksia säästyisi liki neljä miljoonaa euroa. Muilla toimialoilla keskustaajaman epätaloudellisen yhdyskuntarakenteen katsotaan aiheuttavan samansuuntaiset kustannusvaikutukset. Esimerkiksi kotihoidon kustannusten on arvioitu olevan saaristoisuuden ja pitkien etäisyyksien ja matkustamisen vuoksi noin 30 % korkeammat, kuin ne toisenlaisissa, kaupunkimaisissa olosuhteissa olisivat.
Näin laskien Savonlinnan saaristoisuudesta ja vesistöisyydestä aiheutuvat kustannukset nousevat yli 10 miljoonan euron. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei ota millään tavalla huomioon saaristoisuudesta tulevia lisäkustannuksia. Selvityksen tuloksena todetaan myös, että saaristoisuuden ja vesistöisyyden seurauksena vaikeutuvat liikenneolosuhteet ovat merkittävä kuntien palvelujen tuotanto- ja järjestämis-kustannuksiin vaikuttava olosuhdetekijä. Asiointietäisyystarkastelu osoittaa, että vesistöisyys aiheuttaa Etelä-Savossa monin paikoin merkittävää asiointimatkojen pitenemistä. Tämä on leimallisesti vesistöjen rikkomien alueiden ongelma. Sitä ilmenee Etelä-Savon rikkonaisten järvialueiden lisäksi Varsinais-Suomen saaristossa, kun taas vähävetisillä manneralueilla, kuten Etelä-Pohjanmaalla, eivät asiointimatkat pitene juuri lainkaan. Syrjäisyystarkastelu puolestaan osoittaa saaristoisuuden ja vesistöisyyden olevan huomattava syrjäisyyttä aiheuttava tekijä. Juuri vesistöjen rikkomat ja eristämät alueet ovat kaikkein syrjäisimpiä. Tämän vuoksi selvityksessä johdettu liikenneolosuhteet huomioon ottava syrjäisyysluku olisi syrjäisyyden mittarina todelliset syrjäisyyden olosuhteet paremmin huomioon ottava kuin nykyisin käytössä oleva ympyräetäisyyksiin perustuva syrjäisyysluku. Etelä-Savon saaristo-osakuntien ja Etelä-Savon maakuntaliiton selvityksessä on ensimmäistä kertaa Suomessa arvioitu järjestelmällisesti saaristoisuudesta ja vesistöisyydestä aiheutuvia kustannuksia. palveluiden järjestäminen saaristoon on huomattavasti kalliimpaa Saaristoisuuden välittömät kustannukset ovat tutkimuksen mukaan 3 miljoonaa euroa. Välilliset kustannukset ovat jopa 10 miljoonaa euroa. Savonlinnan keskusta on itsessäänkin kolmella saarella. Saaristoisuus aiheuttaa merkittävästi kohonneita kustannuksia matkustamista vaativissa tehtävissä kuten koulukuljetuksissa tai kotihoidossa. KAIKKI EDELLÄ OLEVA TULEE OTTAA HUOMIOON SOTE -UUDISTUKSESSA - Kkuntien valtionosuuksiakaan harvan asutuksen kriteerin ja syrjäisyyskriteerin osalta ei lsketa vain haja-asutusalueiden ihmisiä kohden. Saaristokuntienkin saaristolisät laskettakoon siis myös jatkossa kaikkia kunnan asukkaita kohden. - tai harvaanasuttu maaseutu - Kuntakeskuksessa tuotetut palvelut kohdistuvat myös saaristoasukkaisiin ja nostavat kustannuksia (tekninen toimi, yksityistiet, koulukyydit jne.) - Palvelujen saatavuutta tulee tarkastella asukkaiden ja yritysten näkökulmasta koko kunnan harvaan asutulla / vesistön rikkomalla alueella. - Pelkästään saaristoalueille korvamerkityt tuet ovat käytännön toteutuksen kannalta hankalia ja joustamattomia. 20. 10) Mikä olisi sopiva saaristo-osakuntien määrä (nyt 40)? Vastaajien määrä: 38
21. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 7 - Helsinki pärjää taatusti ilman saaristo-osakuntatukea - kommentoin jo aiemmin - Ks. kysymys 1 - Saaristolain määre "erityisestä syystä" rajoittaa saaristo-osakuntien määrän kasvattamista. Saaristolain pykälää tulisi kuitenkin selkeyttää saaristo-osakuntien osalta vastaamaan sitä, että saaristo-osakunnat ovat olleet alusta alkaen saaristojärjestelmän olennainen osa. - Voi vähentää - saaristokuntia lisää, osakuntia vähemmän - Sopiva määrä tulee johtaa kriteereitä tarkastelemalla. 22. 11) Miten saaristolain 9 :ssä tarkoitetun saaristoväestön (ilman kiinteää tieyhteyttä oleva ja kiinteän tieyhteyden yhteenlaskettu saaristoväestö) määrä ja osuus kunnan asukasluvusta saaristo-osakunnissa tulee määritellä? Osuus vaihtelee nyt 0,1 %:sta 80 %:iin ja määrä 98:sta 4 300:aan. Vastaajien määrä: 38 Avoimet vastaukset: Saaristoväestön prosenttiosuudelle tulee asettaa ehto, sen pitäisi olla vähintään (%): - 5 - n. 2 % - 0,1 Avoimet vastaukset: Saaristoväestön määrälle pitää asettaa ehto, vähintään (määrä): - 98-90 - 100-500 23. Mahdolliset kommentit Vastaajien määrä: 6 - kommentoin jo saaristokuntakysymysten yhteydessä
- Ks. vastaus kysymykseen 2. - Kriteerejä tulee hallinnossa olla kuntien tasapuolisen kohtelun turvaamiseksi. Prosenttiosuutta ei tule määritellä, sillä kunnat ovat yhä suurempia. - mietittävä muultakin näkökannalta kuin lukuna tai prosenttina väestöstä, etäisyys esim. - Absoluuttista lukumäärää on vaikea ja ehkä mahdotonkin asettaa. Pelkän saaristoisuuden lisäksi olisi hyvä tarkastella kokonaisuutta: liikenneolosuhteita ja syrjäisyyden ja harvan asutuksen aiheuttamaa haittaa ja asukasmääriä kunnan harvaan asutuilla alueilla ylipäätään. - Kokonaisarviointiin perustava lähestymistapa on toimivin ja joustavin. 24. 12) Miten ilman kiinteää tieyhteyttä olevan saaristoväestön määrä ja osuus (tarkentava kriteeri) kunnan asukasluvusta saaristo-osakunnissa tulee määritellä? Osuus vaihtelee nyt 0,1 %:sta 2 %:iin ja määrä 0:sta 800:aan. Vastaajien määrä: 39 Avoimet vastaukset: Osuuden tulee olla vähintään (%): - 2-0,1 Avoimet vastaukset: Määrän tulee olla vähintään (määrä): - 5-20 - 100 Avoimet vastaukset: Osuudelle tai määrälle ei tule asettaa lukumääräisiä ehtoja 25. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 4 - Ks. vastaus kysymykseen 2. - Saaristo-osakuntien kohdalla kiinteän tieyhteyden saaristoväestön riittävä määrä riittää kriteeriksi, vaikka ilman kiinteää tieyhteyttä olevaa saaristoväestöä ei olisikaan. Uusilta mahdollisislta saaristo-osakunnilta on kuitenkin edellytettävä ilman kiinteää tieyheyttä olevaa saaristoväestöä. - Absoluuttista lukumäärää on vaikea ja ehkä mahdotonkin asettaa. Pelkän saaristoisuuden lisäksi olisi hyvä tarkastella kokonaisuutta: liikenneolosuhteita ja syrjäisyyden ja harvan asutuksen aiheuttamaa haittaa ja asukasmääriä kunnan harvaan asutuilla alueilla ylipäätään. - ks. kysymys 11 26. 13) Miten vesistöjen ja meren rikkomat kiinteän tieyhteyden alueet tulisi määritellä saaristolain 3 :ssä tarkoitetuiksi saaristoalueiksi saaristo-osakunnissa? Vastaajien määrä: 39
Avoimet vastaukset: Määrittelyä tulisi tiukentaa, miten? 27. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 5 - Ainakin omassa kunnassa entinen määritelmä oli toimiva - Ks. vastaus kysymykseen 4 - Hailuodon kiinteä yhteyden mahdollistava kaava on hyväksytty. Hailuoto on saaristokunta myös kiinteän yhteyden rakentamisen jälkeenkin. - Pelkän saaristoisuuden lisäksi olisi hyvä tarkastella kokonaisuutta: liikenneolosuhteita ja syrjäisyyden ja harvan asutuksen aiheuttamaa haittaa ja asukasmääriä kunnan harvaan asutuilla alueilla ylipäätään. - Määrittelykriteerit julkisiksi. 28. 14) Minkälaisia vesistön rikkomia kiinteän tieyhteyden alueita tulee nimetä saaristoalueiksi saaristo-osakunnissa? (merkitse ne vaihtoehdot, joita kannatat) Vastaajien määrä: 37
29. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 5 - Aidon asiointimatkan ja -ajan perusteella - Ks. vastaus kysymykseen 4 - Hailuodon kiinteä yhteys on kaavoituksellisesti hyväksytty.kunta on Perämeren ympäröimä eikä kiinteä yhteys saaren mantereenpuoleiseen osaan poista niitä kaikkia olosuhdetekijöitä joista ylimääräisiä kuntannuksia kunnalle aiheutuu. Meren ympäröimä kunta on syrjäisempi kuin samalla etäisyydellä oleva mantereella samalla etäisyydellä oleva kunta. Tieyhteys meren yli on myös luonnon armoilla ja alttiimpi säätilan muutoksille. - Liikenneyhteyksien lukumäärä ja haavoittuvuus tulee huomioida saaristo-osakunta -alueissa - Tarvittaessa erityinen asiantuntija ryhmä voi pohtia näitä saaristoosakuntien kriteerejä. 30. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 5 - Taipalsaaren osalta toimivia olivat entiset saaristo-osakunnan määrittelyt - Savonlinnan maantieteellinen asema hankaloittaa liikenneolosuhteita ja vaikeuttaa perus-palveluiden saantia (Saaristolaki 9 ). Kaupungin kokonaispinta-ala on 3597 km2, mistä 1354 km eli 38 % on vesistöä. Laaja
maaseutu on harvaan asuttua ja todelliset kuljettavat välimatkat pitkiä vesistöjen vuoksi. Saaristoinen asutusrakenne aiheuttaa kaupungille palvelujen järjestämisessä miljoonaluokan lisämenot mm. kuljetus-, lossi-, kunnallistekniikka- ja palveluverkkokustannuksina. Savonlinnan kaupungin saaristo-osarajauksen alueella asui 1810 asukasta 31.12.2013. Asukasluku on noin 5 % kaupungin asukasluvusta. Asukasluvun suhdeluku ei anna oikeaa kuvaa saaristoväestölle suunnattavista kunnan palveluista ja resursseista. Samojen palvelujen tarjoaminen saaristoväestölle vie huomattavasti enemmän kunnan resursseja kuin vastaavien palvelujen tarjoaminen vastaavalle määrälle kuntakeskuksen väestölle. On lisäksi huomattava, että Savonlinnan saaristo-osarajauksen alueen väestömäärä on suurempi kuin minkään saaristokunnan ilman kiinteää tieyhteyttä oleva alueen väestömäärä Paraista lukuun ottamatta. Lisäksi Savonlinnassa on laajoja kuntakeskuksen suhteen vesistöjen takana olevia syrjäisiä alueita, jotka ovat täysin verrattavissa Savonlinnan saaristo-osarajaukseen sisältyviin alueisiin. Savonlinnan kaupunginhallitus teki 26.10.2015 esityksen työ- ja elinkeinoministeriölle ja saaristoasiain neuvottelukunnalle Savonlinnan saaristo-osan laajentamiseksi käsittämään myös nämä alueet. Laajennusesityksen mukainen Savonlinnan saaristoalueen väkiluku 31.12.2015 olisi 7822, joka on 22 % koko kaupungin väestömäärästä. Savonrannan kunta liittyi Savonlinnaan vuoden 2009 alusta lukien ja Kerimäki sekä Punka-harju 2013 alusta lukien. Nämä kuntaliitokset lisäsivät entisestään haasteita välimatkojen kasvaessa, kun vesistöjen rikkoma alue laajeni merkittävästi. Savonlinnan kokonaispinta-alasta on vesistöä 38 % Saaristoalueella asuu vakituisesti 5 % kaupungin asukkaista (n.1800 asukasta) Savonlinna on merkittävä vapaa-ajan asumisen kaupunki Kuntaliitoksista on tullut merkittäviä lisäkustannuksia Savonlinnan kaupunki on myös jo useaan otteeseen ja perustellusti esittänyt, että Savonlinna nimettäisiin saaristokunnaksi. Saaristoalueasetuksen uusimiseen oli valmisteltavana työ- ja elinkeinoministeriössä vuoden 2015 lopulla. Valmisteluun liittyen Savonlinnan kaupunginhallitus päätti 26.10.2015 esittää myös Savonlinnan saaristoalueen laajentamista käsittämään kaikki ne alueet, jotka vastaavat täysin sijaintinsa ja muiden olosuhteidensa puolesta Savonlinnan saaristoalueeseen jo kuuluvia saaristomaisia alueita. Esitetyn laajennuksen jälkeen Savonlinnan saaristoalueen väkiluku 31.12.2014 on 8144, joka on 23 % koko kunnan väestömäärästä. Esitykseen liittyvä kartta toimitetaan erikseen. - Asikkala on ollut saaristo-osilta mukana - Uudenmaan liitto on laatinut kartan, Uudenmaan saaristoalueet valtioneuvoston asetuksen (1529/2015) mukaan http://www.uudenmaanliitto.fi/files/9999/20160822_uudenmaan_saaristoalueet.pdf - Kotka on Suomenlahden rikkonaisen rantaviivan ja useiden jokihaarojen pirstoma alue ja osa laajempaa saaristokäsitettä. Mikäli saaristoaluetta laajennetaan muualla, tulisi tasapuolisuuden nimissä hyväksyä Kotkan saaristoalueeksi myös myös Hirssaari ja Munsaari. Kaupungin tunnus on MERIKAUPUNKI KOTKA, jonka strategisena tavoitteena on elinvoimainen saaristo. Saaristo-osakunta status on säilytettävä. Kartta läh. erikseen. 31. 16) Miten saaristolain 9 :n kriteeriä liikenneolot tulee tulkita saaristo-osakunnissa? Vastaajien määrä: 38
32. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 4 - Sekä liikenneyhteyksien olemassaolo että puuttuminen voi tukea saaristokuntanimityksen saamista, mutta jos pitää valita niin sitten puuttuminen - ks. vastaus kysymykseen 7 - Edesauttaa kuntalaisten yhdenvertaista kohtelua. Saaristoalueen lukumääräisesti pienen väestöosuuden palvelujen tarve ja saatavuus tulee huomioida yhtälailla kuin matereellakin asuvien. - Liikenneyhteyksien määrällä ja reittien määrällä sekä haavoittuvuudella on oltava vaikutusta liikenneoloja tulkittaessa 33. 17) Miten saaristolain 9 :n kriteeriä peruspalvelujen saamisen vaikeus tulee tulkita saaristo-osakunnissa? Vastaajien määrä: 38
34. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 4 - Kuten edellä. - Ks. vastaus kysymykseen 8 - vrt. kysymys 8 - Saariston asutuksen säilyminen lähtökohtana peruspalveluissa, peruspalvelun järjestäminen saaristoon kalliinpaa, kuin sen siirtäminen pois saaristosta 35. 18) Miten saaristolisät kuntien valtionosuuksissa tulee määritellä SOTEn toteutumisen jälkeen jäävissä tehtävissä saaristo-osakunnissa? Vastaajien määrä: 38 36. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 3 - Ks. Vastaus kysymykseen 9 - Sote-palveluiden siirron muutos ja järjestelmän muutoksen tasaus syövät käytännössä koko saaristovaltionosuuden.valtionosuus tulisi irroittaa laskennasta kohdistaa näiden tasausten jälkeen niille palveluille mitä kunta tuottaa ja maakunalle niiltäosin kun palvelunjärjestäjä on maakunta. - Valtionosuudet tulisi korvamerkitä saaristo-olosuhteiden kompensoimiseen. 37. 19) Kuinka tulisi huomioida saaristo- ja valtionosuussäädöksissä se, että esimerkiksi saarista ja vesistöjen rikkomilta alueilta etäisyydet palvelupisteisiin ovat todellisuudessa pidemmät kuin linnunteitse laskettuna (mikä on nykyisin valtionosuuksissa syrjäisyyden perusteena)? Vastaajien määrä: 35 - Syrjäisyyslisän tehtävänä on kompensoida nimenomaan etäisyyksiä suuremmista asutuskeskuksista. Tässä ei tosiasiassa oteta liikenteellisiä realiteetteja huomioon, mikä on epäkohta. Saaristoisuuden vaikutuksia arvioitaessa huomio tulisi nimenomaan olla kunnan sisäinen saavutettavuus ja sen hankaloituminen. Eli lähtökohta myös saaristolainsäädännössä tulisi olla ylipäätään reaaliset vesistöisyyden
tuomat ongelmat. - Otettava soveltuvin osin huomioon, koska palveluja ei pääsääntöisesti lennätetä saaristoon vaan ne kulkevat teitä pitkin. - Linnun teitse yhteys voidaan toteuttaa satunnaisesti silloin kun jäätalvi on hyvä ja jäätä voidaan hyödyntää yhteytenä kuntakeskukseen. Muutoin nykyinen ajattelu on absurdi, koska reaalisesti kiertoteitse matka on todella pitkä ja syrjäyttää saaristoväen tehokkaasti erilleen kuntakeskuksen palveluista. - Matka aika ja asiointi matkat pääseekö saman päivänaikana esim.lääkäriin vai joutuuko yöpymään matkoilla koska liikenneyhteyksiä ei ole. - Tämä on oleellisin kysymys. Tähän pitää saada muutos. - Tulee huomioida ensi sijassa saariston lähipalveluista aiheutuvat kustannukset - Huomioimalla paremmin paljonko aikaa pitää käyttää jotta pääsee palvelupisteeseen. - tiemäärärahoja ja yksityistiemäärärahoja sekä yksityistielossimäärärahoja tulle pitää pitkäjänteisesti kustannuksia vastaavalla tasolla, jolloin pystytään pitämään yllä palvelujen perusedellytyksiä - Kriteeriä olisi tältä osin muutettava todellisen etäisyyden huomioivaksi. - Syrjäisyyden määrittelyssä olisi tarkoituksenmukaista ottaa huomioon vesistöisyys "linnuntien" sijasta, ts. tieyhteydet. - Etäisyys tulee mitata GPS menetelmällä tietä pitkin ei linnuntietä. - Todenmukainen palvelujen saavutettavuus tai "saavutettamattomuus" on oltava kriteerinä valtionosuuksia laskettaessa. (ks. Saaristoisuuden ja vesitöisyyden vaikutukset kuntien kustannuksiin / Spatia 2/2015) - Etäisyydet tulee laskea todellisen matkan mukaan, esim tieyhteyksien mukaan. - Savonlinna ja muut Etelä-Savon saaristo-osakunnat eivät pitäneet oikeudenmukaisena valtionosuusjärjestelmän uudistusta, joka ei tunnista saaristoisuuden ja vesistöisyyden aiheuttamia lisäkustannuksia kuntien palvelu-tuotannolle ja palvelujen järjestämiselle. Savonlinna käynnisti yhdessä Etelä-Savon muiden saaristo-osakuntien ja Etelä-Savon maakuntaliiton kanssa selvityksen saaristoisuuden ja vesistöisyyden vaikutuksesta kuntien kustannuksiin. Selvityksessä on ensimmäistä kertaa Suomessa arvioitu järjestelmällisesti saaristoisuudesta ja vesistöisyydestä aiheutuvia kustannuksia. Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen Alue- ja kuntatutkimusyksikkö Spatian tekemä selvitys osoittaa sen, että saaristoisuus ja vesistöisyys aiheuttavat kuntien palvelutuotannossa ja palveluiden järjestämisessä lisäkustannuksia. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä 2015 ei kohtele oikeudenmukaisesti saaristoisia ja vesistöisiä kuntia. Selvityksen tuloksena todetaan mm, että saaristoisuuden ja vesistöisyyden seurauksena vaikeutuvat liikenneolosuhteet ovat merkittävä kuntien palvelujen tuotanto- ja järjestämiskustannuksiin vaikuttava olosuhdetekijä. Asiointietäisyystarkastelu osoittaa, että vesistöisyys aiheuttaa Etelä-Savossa monin paikoin merkittävää asiointimatkojen pitenemistä. Tämä on leimallisesti vesistöjen rikkomien alueiden ongelma. Sitä ilmenee Etelä-Savon rikkonaisten järvialueiden lisäksi Varsinais-Suomen saaristossa, kun taas vähävetisillä manneralueilla, kuten Etelä-Pohjanmaalla, eivät asiointimatkat pitene juuri lainkaan. Syrjäisyystarkastelu puolestaan osoittaa saaristoisuuden ja vesistöisyyden olevan huomattava syrjäisyyttä aiheuttava tekijä. Juuri vesistöjen rikkomat ja eristämät alueet ovat kaikkein syrjäisimpiä. Tämän vuoksi selvityksessä johdettu liikenneolosuhteet huomioon ottava syrjäisyysluku olisi syrjäisyyden mittarina todelliset syrjäisyyden olosuhteet paremmin huomioon ottava kuin nykyisin käytössä oleva ympyräetäisyyksiin perustuva syrjäisyysluku. Uuden syrjäisyysluvun käyttö toisi valtion-osuusjärjestelmän syrjäisyyden lisäosan laskennassa Etelä-Savon entisille saaristo-osakunnille (Hirvensalmi, Mikkeli ja Savonlinna) ja nykyisille saaristokunnille (Enonkoski, Puumala, Savonlinna) yhteensä noin yhdeksän miljoonan euron lisäyksen valtionosuuksiin. Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen on Savonlinnan kaupungille lähettämässään kirjeessä ottanut myönteisen kannan Savonlinnan kaupungin esityksiin saaristo- ja saaristo-osakuntien aseman selvittämiseksi. - "Palvelujen saamisen vaikeus" - ja "liikenneolot" kriteerien soveltamisessa syrjäisyyden laskenta voi tulla monimutkaiseksi kunnan saaristoalueiden ja palvelupisteiden määrän vuoksi. Jossakin kunnassa saaristoalueita voi olla kymmenen ja niistä jokaisesta on erilaiset etäisyydet ja saavutettavuus ala-asteen ja yläasteen kouluihin, päivähoitopaikkaan, terveyskeskuksen lääkärivastaanottoon ja vuodeosastolle, vanhusten palvelupisteisiin, pelastuslaitoksen valmiuspisteeseen, kunnan hallintopalvelupisteisiin, kirjastoon ja uimahalliin. Kunnan saaristoalueiden yhteisen keskimääräisen yhdistelmäluvun, agregaatin, laskeminen ja informaatioarvo ovat kyseenalaisia. - En osaan sanoa - - - Erityisesti ruotsinkielisen saaristoväestön pääsyä palveluihin tulee arvioida myös kielellisten oikeuksien
toteutumisen näkökulmasta. Peruspalvelujen saavutettavuutta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota siihen, miten ihmiset saavat omakielistä palvelua kielilainsäädännössä säädetyn mukaisesti. - Pelastushelikoptereita ja -aluksia tulisi edelleen rahoittaa alueilla, joille ei muutoin kohtuullisesti pääse kuten esimerkiksi Saaristomerellä. Ne ovat kokemukseni mukaan pelastaneet ja tulevat pelastamaan ihmishenkiä kriittisissä olosuhteissakin. - Syrjäisyyden perusteissa tulee huomioida matka-aika ei yksin etäisyys kilometreinä. - Sähköiset palvelut paranevat. Matkojen tukemisessa ja järjestelyissä on huomoitava etäisyydet. - Etäisyydet tulisi laskea todellista lyhintä reittiä pitkin, ei linnuntietä pitkin. - Kompensaatiota tulee antaa saaristolisässä. Saaristoisuus vaikuttaa oleellisesti kunnan talouteen ja kulurakenteeseen. Myös esim. Sulkavan kunnan osalta saariston hajanaisuus kasvattaa kulurakennetta. - Etäisyydet palvelupisteisiin tulee laskea lyhimmän yleisesti käytössä olevan reitin perusteella. - linnuntie-etäisyydestä tulee luopua ja ottaa tilalle oikea etäisyys - Matkaan kuljettava aika tulee ottaa huomioon. Linnunteitse laskettu etäisyys ei ole riittävä peruste. - Väestöllä tulisi olla yhtäläiset ja tasavertaiset mahdollisuudet saavuttaa palvelut. Palvelujen järjestäminen vesistöjen rikkomilla alueilla on kalliimpaa kuin yhtenäisellä alueella, esim. tietoliikennepalvelujen järjestäminen. Tämä tulisi huomioida saaristo- ja valtionosuuksissa. - Kunnan keskuksen ja palvelupisteiden saavutettavuus tulee huomioida matka-ajassa. - Myös saaristo-osakunnille tulee taata valtionosuusjärjestelmässä saaristolisät. - Etäisyydet palvelupisteisiin tulisi määrittää ajallisena etäisyytenä. Tällöin myös ilman kiinteää yhteyttä olevan saariston lauttaliikenteen erilaiset aikataulut tulee huomioda ajallisessa etäisyydessä. - Siirtyä laskemaan etäisyydet matka-aikana, ei kilometreinä ja ottaa nämä faktat huomioon valtionosuuksia myönnettäessä. - Tulisi arvioida, voitaisiinko pitkät etäisyydet huomioida esim. valtionosuuksissa syrjäisyyslisinä. - Saaristoisuuden vaikutukset on arvioitava todellisten etäisyyksien ja asiointimatkojen perusteella. - Arviointi voisi perustua matka-aikaan maantieteellisen etäisyyden sijasta. - Todelliset etäisyydet tulee selvittää. 38. 20) Miten saaristoisuus ja vesistöjen rikkoma rakenne tulisi huomioida SOTE-uudistuksessa? Vastaajien määrä: 42 39. Mahdolliset kommentit: Vastaajien määrä: 7 - Palvelu kuin palvelu ja matka kuin matka jos se on pitkä. - olosuhteet ovat haastavammat vesistöjen rikkomissa kunnissa ja maakunnissa - Pienellä painoarvolla. - on huomioitava erityisesti kaksikielisillä alueilla; vrt. aiemmat vastaukset - Osana maaseutuvaikutuksia. - Saaristoisuus lisää huomattavasti sote-kustannuksia - Erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla, jossa on vähän saaristo asutusta olisi turvattava SOTE -palveluiden saatavauus myös saaristoon korvamerkityllä saaristoosuudella maakunnalle.
40. 21) Muut kommentit aiheesta tai palaute tästä kyselystä Vastaajien määrä: 14 - Osasaaristoisuuden huomioiminen on todella tärkeää, jotta kunnalla on osoittaa saaristoväelle määrärahoja, joilla he voivat talkoilla itselleen ja kyläkunnalleen tarpeellisia palveluita. Tämä on erityisen tärkeää syrjäytymisen estämiseksi. Tärkeämpää kuin ehkä ymmärrämmekään runsaiden kuntakeskuspalvelujen keskellä. Onneksi laajakaistahanke on osoitettu kaikille ja tämän verkon myötä saamme pidettyä järventakaiset osallisina yhteiskunnan prosesseissa. - Kunnan todelliset panostukset saaristoalueen palveluihin tulee huomioida. Saaristokuntien tulee tulee raportoida selkeästi saaristoalueille kohdistamansa palvelut, avustukset ja investoinnit. - Yksityistielakiin liittyviä kriteerejä yksityistielossien valtionosuuksien avustusperusteista pitäisi muuttaa nykyaikaiseksi niin, että avustuksen kriteerinä olisi joustava nykyaikainen vaihtoehto: joko kolme vakituista asuntoa yksityistielossitien vaikutuspiirissä tai yksityistielossin muista olosuhteista johtuva suuri kuljetustarve ( esim. saaren suuri pinta-ala, vapaa-ajan asuntojen suuri määrä, yli 100 asuntoa ja puutavaran suuri kuljetusmäärä sekä ajoneuvoylitysten merkittävä määrä, yli 20.000 ylitystä / vuosi ) ja velvoite varmistaa asukasyhteisölle välttämätön turvallisuus- ja huoltologistiikka ( esim. jätevesi- ja energiahuolto sekä palo-, pelastus- ja sairaanhoitokuljetukset ). Tämä uudistus tukisi tarkoituksenmukaisesti nykypäivän kuljetustarvetta ja motivoisi tehokkaaseen ja järkevään saaristologistiikkaan. - Saaristossa asuminen ja eläminen on pidettävä palveluiltaan tasavertaisena miten se suinkin on mahdollista. - Saaristolain 9 mukaan valtioneuvoston tulee määrätä saaristokunniksi ne kunnat, joissa saaristo-olot ovat olennaisena esteenä kunnan kehitykselle. Saaristokuntia ja kunnan saaristo-osia määrättäessä on perusteena pidettävä saariston vakinaisen väestön määrän ohella liikenneoloja ja peruspalvelujen saannin vaikeutta. Saaristolain 10 mukaan suunnattaessa tukitoimia 9 :ssä tarkoitetuille kunnille on määrään vaikuttavana tekijänä otettava huomioon kunnan taloudellinen asema, jollei muualla ole toisin säädetty tai määrätty. Yksittäisten tilastolukujen lisäksi saaristolaki antaa mahdollisuuden myös laajempaan koko-naisharkintaan saaristokunnaksi nimeämisen osalta. Saaristoasiain neuvottelukunta on päättänyt 5.11.2015 tekemällään päätöksellä esittää Savonlinnaa saaristokunnaksi. Antaessaan asetuksen saaristokunnista ja kuntien saaristo-osista Valtioneuvosto 17.12.2015 ei nimennyt Savonlinnaa saaristokunnaksi Mikäli Savonlinnaa ei nimetä saaristokunnaksi, niin Savonlinna esittää, että valtionosuuden syrjäisyyslisän perustana toimivan syrjäisyysluvun laskentaa kehitetään niin, että laskennassa otetaan huomioon todelliset asiointietäisyydet linnuntie-etäisyyden sijaan. Nykyinen valtionosuuden syrjäisyyslisän perustana toimivan syrjäisyysluvun laskentamalli on monin tavoin puutteellinen. Syrjäisyysluvun laskenta perustuu 25 ja 50 km:n väestöpohjaympyröihin ja linnuntie-etäisyyksiin, vaikka syrjäisyysluvun tausta-ajatuksena oleva palveluiden ja ihmisten saavutettavuus on riippuvainen liikenneverkosta. Saaristojen ja vesistöjen pidentämät asiointimatkat heikentävät palveluiden saavutettavuutta ja lisäävät vesistöjen saartamien alueiden syrjäisyyttä. Liikenneolosuhteet huomioon ottava syrjäisyysluku olisi syrjäisyyden mittarina todelliset syrjäisyyden olosuhteet paremmin huomioon ottava kuin nykyisin käytössä oleva ympyrä-etäisyyksiin perustuva syrjäisyysluku. Savonlinna käynnisti yhdessä Etelä-Savon muiden saaristo-osakuntien ja Etelä-Savon maakuntaliiton kanssa selvityksen saaristoisuuden ja vesistöisyyden vaikutuksesta kuntien kustannuksiin. Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen Alue- ja kuntatutkimusyksikkö Spatian tekemä selvitys osoittaa sen, että saaristoisuus ja vesistöisyys aiheuttavat kuntien palvelu-tuotannossa ja palveluiden järjestämisessä lisäkustannuksia, eikä nykyinen valtionosuusjärjestelmä syrjäisyyslisineen kohtele oikeudenmukaisesti saaristoisia ja vesistöisiä kuntia. - Sisäministeriöllä ei ole yksityiskohtaista kommentoitavaa. Mikäli haluatte sisäministeriön kannan johonkin erityiseen kysymykseen, pyydän kääntymään erikseen puoleeni. t. Harri Martikainen - Kysymyksissä 2. ja 11 saaristoväestön %- ja absoluuttisia määriä koskevat kohdat on merkitty vaihtoehdoiksi,