Toimialakatsaus 2013 1
2 Toimialakatsaus 2013
Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 4 1.1...Esipuhe... 4 4.3...Kansainvälinen taajuussuunnittelu...30 4.4...Radioluvat ja tutkinnot...31 1.2...Keskeisiä kysymyksiä asiakkaiden näkökulmasta... 5 5 VIESTINTÄVERKKOJEN TOIMINTA...32 2 TIEDONSIIRTO- JA PUHELINPALVELUT... 6 2.1...Liittymämäärät... 7 5.1...Yleisen viestintäverkon häiriöt...33 5.2...Radiohäiriöt ja radiolaitteiden markkinavalvonta...35 2.2...Markkinaosuudet... 9 2.3...Tiedonsiirtopalvelut...11 2.3.1 Kiinteiden laajakaistaliittymien hinnoittelu...14 2.3.2 Laajakaista 2015 -hanke...15 2.3.3 Nopean laajakaistan saatavuus...15 2.3.4 Yleispalvelu...16 2.3.5 Fi-verkkotunnukset...16 2.4...Puhelinpalvelut...17 2.4.1 Matkapuhelinpalvelujen hinnoittelu...18 2.4.2 Matkapuhelinpalvelujen käyttö ulkomailla...19 6 TIETOTURVA...37 6.1...Yleisen tietoturvallisuuden taso...38 6.2...Kyberturvallisuuskeskus...38 6.3...Tietoturvauhat...38 6.3.1 Palvelunestohyökkäykset ja kohdistetut haittaohjelmat...40 6.3.2 Automaatiojärjestelmien tietoturvauhat...40 6.3.3 Tietomurrot ja haittaohjelmahavainnot...40 6.3.4 Kodin verkkolaitteiden ja älypuhelimien tietoturva...41 6.3.5 Kiristyshaittaohjelmat...41 3 TELEVISIOPALVELUT...20 3.1...Maanpäälliset televisiolähetykset...21 3.2...Kaapelitelevisio ja uudet vastaanottotavat...21 3.3...Teräväpiirtotelevisio...22 7 POSTIPALVELUT...42 7.1...Postilähetysten määrä...43 7.2...Kirjeen kulkunopeus...44 7.3...Postitoimipisteet...45 4 RADIOTAAJUUKSIEN KÄYTTÖ...24 8 KUVIOT...46 4.1...FM- ääniradiotoiminta...25 4.1.1 Yleisradion ja kaupallisten radioverkkojen taajuudet...25 4.1.2 Lyhytaikainen ja pienimuotoinen radiotoiminta...26 4.1.3 Lyhytaikaiset tapahtumat...26 4.2...Taajuushuutokauppa, television teknologiasiirtymä ja taajuuksien käytön muutokset...26 4.2.1 Television taajuusresurssit...27 4.2.2 Langattomat mikrofonit...28 4.2.3 Radiolinkit ja kognitiivinen radio...29 3
Johdanto 1.1 Esipuhe VIESTINTÄVIRASTON tavoitteena on varmistaa, että viestintä on varmaa ja vaivatonta kaikille Suomessa. Tätä tavoitetta virasto toteuttaa sähköisen viestinnän ja postimarkkinoiden valvonta- ja sääntelyviranomaisena sekä osaltaan toimillaan edistämällä markkinoiden toimivuutta. Viestintäviraston tietoturvatehtävät laajenivat vuoden 2014 alussa, kun virastoon perustettiin Suomen kyberturvallisuusstrategian mukaisesti Kyberturvallisuuskeskus. Viestintävirasto edistää viestintämarkkinoiden toimivuutta lisäämällä markkinoiden läpinäkyvyyttä. Tätä palvelee nyt julkaistava viestintämarkkinoiden toimialakatsaus, joka kattaa viraston kaikki toiminnan osaalueet: puhelin-, laajakaista- ja televisiopalvelut, taajuuksien käytön, kyberturvallisuuden, viestintäverkkojen toiminnan ja postipalvelut. Markkinoiden läpinäkyvyyttä lisäsi myös marraskuussa 2013 viraston wwwsivuille tuotu MONITORi-palvelu, jossa ensi vaiheessa julkaistaan viestintäverkkojen vika- ja häiriötilanteita. Palvelua kehitetään ja sen on tarkoitus laajentua tämän vuoden lopulla sisältämään myös saatavuus- ja laatutietoja. Suomen sähköisen viestinnän markkinat ovat monella mittarilla mitattuna edistykselliset. Keskeisiä piirteitä ovat matkaviestinverkon palveluiden ja erityisesti dataliittymien laajamittainen käyttö ja samalla kiinteän verkon puhelinliittymien ja puheluiden nopea väheneminen. Myös taajuusasioissa olimme viime vuonna eturintamassa, sillä Suomi teki Euroopan maista ensimmäisenä päätöksen 700 MHz:n alueen siirtämisestä televisiotoiminnasta mobiililaajakaistan käyttöön. Niin ikään tietoturva-asioissa olemme mallimaa, sillä useissa vertailuissa sijoituimme tietoturvassa kärkijoukkoon. Tämä Viestintäviraston vuotuinen katsaus perustuu viraston säännöllisesti keräämiin toimiala- ja valvontatietoihin. Se antaa laajan monipuolisen kuvan toimialan kehittymisestä. Toivon teille kiinnostavia lukuhetkiä näiden mielenkiintoisten faktojen ja analyysien parissa. Asta Sihvonen-Punkka Pääjohtaja 4
1.2 Keskeisiä kysymyksiä asiakkaiden näkökulmasta VIESTINTÄVIRASTOON tulevat asiakasyhteydenotot avaavat yhden perspektiivin viraston toimialan keskeisiin kysymyksiin ja muutoksiin erityisesti viestintäpalvelujen käyttäjien kannalta. Yhteydenotoissa korostuvat varsinkin asiakkaiden kokemat ongelmakohdat ja tietyt viraston tehtävät. Ymmärtääkseen toimialan positiivista kehitystä tulee trendejä hakea muista tilastoista. Suurin osa kaikista vuoden 2013 aikana Viestintävirastoon tulleista asiakasyhteydenotoista koski vuoden 2012 lopussa päättynyttä televisiomaksuvelvollisuutta. Viestintävirastossa käsiteltiin vuoden 2013 aikana yhteensä yli 245 000 asiakasyhteydenottoa, joista arviolta 200 000 liittyi tv-maksuihin ja maksujen palautukseen. Muita televisioon ja radioon liittyviä asiakasyhteydenottoja tuli Viestintävirastoon vuoden aikana hieman yli 700 kappaletta. Asiakasyhteydentotot ja tiedustelut liittyivät suurimmaksi osin televisio-ohjelmien sponsorointiin ja mainontaan. Yhteydenottojen taustalla oli muun muassa Viestintäviraston antama päätös YLEn esittämästä Lottoarvonnasta, jota Veikkaus sponsoroi. Viestintävirastossa käsiteltiin vuonna 2013 yhteensä noin 29 350 verkkotunnuksia koskevaa yhteydenottoa. Tietoturvaan liittyviä asiakasyhteydenottoja puolestaan käsiteltiin vuoden aikana yli 4500 kappaletta. Näitä koskevia moninaisia ongelmia on avattu edelleen tämän katsauksen tietoturvauhkia käsittelevissä luvuissa. Puhelin- ja laajakaistapalveluja koskevia asiakasyhteydenottoja käsiteltiin 1 400 kappaletta. Asiakasyhteydenotoissa toistuivat usein matkapuhelinverkon liittymien saatavuuteen ja kuuluvuuteen liittyvät kysymykset. Viestintävirasto sai edelleen myös varsin runsaasti yhteydenottoja, joissa oli kysymys kiinteän puhelin- ja laajakaistaverkon purkamisesta. Merkittävän puhelinpalveluihin liittyvän yhteydenottojen ryhmän muodostivat edelleen maksullisiin palvelutekstiviesteihin liittyvät kysymykset. Palvelujen teknisiin ratkaisuihin liittyvissä asiakasyhteydenotoissa nousivat esiin kiinteistöjen sisäverkkoja koskevat aiheet. Osaltaan yhteydenottojen määrään on todennäköisesti vaikuttanut Viestintäviraston teknisen sääntelyn uudistuminen ja siihen liittyvä tiedottaminen. Radiotaajuuksiin liittyviä asiakasyhteydenottoja käsiteltiin vuoden aikana runsaat 9 000 kappaletta. Suurin osa yhteydenotoista koski erilaisia radiolupa-asioita. Myös pätevyystutkinnot ja todistukset sekä radiohäiriöt ja television vastaanotto-ongelmat olivat usein yhteydenottojen aiheena. Etenkin vuoden loppupuolella käsiteltiin lukuisia yhteydenottoja, jotka liittyivät radiomikrofoneille käytettäviin taajuuksiin ja 800 MHz:n luvanvaraisen taajuusalueen radiomikrofonikäytön päättymiseen. Radiomikrofoneja koskevien kysymysten ratkomiseksi asiakkaille on julkaistu verkkopalvelussa ohjeistusta sekä uusi mikrofonitaajuuksien hakupalvelu. Postitoimipisteiden lakkauttamista koskevat kysymykset näkyivät myös Viestintävirastoon tulleissa asiakasyhteydenotoissa. Postipalveluihin liittyviä asiakasyhteydenottoja tuli vuoden 2013 aikana hieman yli 300 kappaletta. 5
2 TIEDONSIIRTO- JA PUHELINPALVELUT Tiedonsiirto- ja puhelinpalvelut kehittyivät vuonna 2013 monessa suhteessa aiempien vuosien kehityssuuntien mukaisesti. Voimakkain kasvu liittyi matkaviestinverkon tiedonsiirtopalveluihin. Kiinteässä verkossa kehitys taas ilmeni ennen kaikkea kasvaneina tiedonsiirtonopeuksina. Sen sijaan perinteisten puhepalvelujen käyttö supistui rajusti kiinteässä verkossa ja jopa matkaviestinverkon osalta oli nähtävissä merkkejä kasvun pysähtymisestä.
2.1 Liittymämäärät Matkaviestinverkon liittymämäärän kasvu hyytyi vuoden 2013 aikana. Liittymiä oli vuoden 2013 lopussa noin 9,3 miljoonaa, mikä oli saman verran kuin vuonna 2012. Luku sisältää kaikki matkaviestinverkon liittymät, mukaan lukien tiedonsiirtopalveluihin käytetyt liittymät, joihin ei kuulu lainkaan puhe- ja viestipalveluja. Kokonaisliittymämäärän voimakkaan kasvun huomioiden on merkille pantavaa, että matkaviestinverkon kotitalousja yritysliittymien osuudet ovat pysyneet hyvin vakaina. Matkaviestinverkon liittymistä kotitalouksien käytössä oli noin 75 prosenttia. Yritysliittymien osuus taas on pysytellyt viime vuosina noin 25 prosentissa ja pitkälläkin aikavälillä tarkasteltuna 21 25 prosentissa. (Kuvio 1) Kuvio 1. Matkaviestinverkon liittymämäärät 2006-2013. 10 000 Tuhatta liittymää 8 000 6 000 4 000 2 000 0 6/2006 12/2006 6/2007 12/2007 6/2008 12/2008 6/2009 12/2009 6/2010 12/2010 6/2011 12/2011 6/2012 12/2012 6/2013 12/2013 Kotitalouksien liittymät Yritysten liittymät PIENI osa matkaviestinverkon liittymistä on tuotteistettu kiinteitä puhelinliittymiä muistuttaviksi. Liittymissä on kiinteän verkon puhelinnumero ja mahdollisesti myös kiinteän liittymän kaltainen hinnoittelu tai palveluvalikoima. Tällaisia liittymiä oli vuoden 2013 lopussa runsaat 110 000 kappaletta. Kiinteän verkon puhelinliittymiä oli vuoden 2013 lopussa noin 750 000, mikä oli noin 16 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Liittymistä noin 52 prosenttia oli yritysten käytössä, joten yritysliittymien osuus kiinteän verkon puhelinliittymistä on selvästi suurempi kuin matkaviestinverkon liittymistä. Kiinteän verkon puhelinliittymien määrä on supistunut tasaisesti jo pitkään. Vuoteen 2007 verrattuna määrä on pudonnut melko tarkkaan miljoonalla liittymällä. Kiinteän verkon laajakaistaliittymiä puolestaan oli vuoden 2013 lopussa noin 1,7 miljoonaa. Liittymien määrä on pysynyt suhteellisen vakaana viime vuosina. Liittymämäärän voimakas kasvu taittui vuonna 2008, jonka jälkeen hienoista laskua kesti aina vuoden 2010 ensimmäiselle vuosipuoliskolle asti. Tämän jälkeen määrä on jälleen hieman kasvanut. Todennäköisesti kiinteän verkon laajakaistaliittymien kokonaismäärässä ei tapahdu lähitulevaisuudessa suuria muutoksia. Merkittävimmät muutokset ovat jatkossakin odotettavissa liittymätekniikoissa ja yhteysnopeuksissa. 7
Liittymien määrän suhteellista kehitystä voi verrata havainnollisesti liittymämääräindekseillä, joissa vuoden 2008 liittymämäärä saa arvon 100. Liittymämääräindeksien mukaan vuosina 2008 2013 suhteellisesti suurin muutos on tapahtunut matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymissä. Rajoittamattomien tiedonsiirtoliittymien määrä on kasvanut erittäin voimakkaasti, noin seitsemänkertaiseksi vuoden 2008 tasosta. Myös matkaviestinverkon kokonaisliittymämäärä on kasvanut merkittävästi, noin 35 prosenttia. Samaan aikaan kiinteän verkon puhelinliittymien määrä on supistunut yli 55 prosentilla. Kiinteän verkon laajakaistaliittymien määrässä ei puolestaan ole juuri tapahtunut muutoksia. Vuonna 2013 jokaista suomalaista kohden oli 1,71 matkaviestinverkon liittymää, 0,31 kiinteän verkon laajakaistaliittymää ja 0,14 kiinteän verkon puhelinliittymää. (Kuvio 2) KUVIO 2: Tiedonsiirto- ja puhelinliittymien suhteelliset lukumäärät 2008 2013. 800 Suhteellinen liittymäärä, 2008 = 100 700 600 500 400 300 200 100 0 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Matkaviestinverkon tiedonsiirto- ja puheliittymät Matkaviestinverkon rajoittamattomat tiedonsiirtoliittymät Kiinteän verkon laajakaistaliittymät Kiinteän verkon puhelinliittymät 8
2.2 Markkinaosuudet Matkaviestinverkossa markkinaosuuksia on syytä tarkastella matkaviestinverkon kokonaisliittymämäärän perusteella, koska puhelin- ja tiedonsiirtopalveluihin käytetään usein samaa liittymää. Matkaviestinverkossa kolme suurinta toimijaa ovat matkaviestinverkkooperaattorit Elisa Oyj, TeliaSonera Finland Oyj sekä DNA Oy. Niiden yhteenlaskettu osuus liittymämarkkinoista oli vuoden 2013 lopussa 99 prosenttia. Elisan markkinaosuus oli 40 prosenttia, TeliaSoneran 35 prosenttia ja DNA:n 24 prosenttia. Edellisvuoteen verrattuna TeliaSoneran markkinaosuus kasvoi prosenttiyksikön, DNA:n laski prosenttiyksikön ja Elisan pysyi ennallaan. Pitkän aikavälin tarkastelussa Elisan ja vielä selvemmin DNA:n markkinaosuudet ovat kasvaneet ja TeliaSoneran markkinaosuus on vastaavasti laskenut. Kaiken kaikkiaan liittymämäärien nopea kasvu on kuitenkin jakautunut melko tasaisesti markkinatoimijoiden kesken. (Kuvio 3) KUVIO 3: Matkaviestinverkon liittymämääriin perustuvat markkinaosuudet 2006 2013. 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 6/2006 12/2006 6/2007 12/2007 6/2008 12/2008 6/2009 12/2009 6/2010 12/2010 6/2011 12/2011 6/2012 12/2012 6/2013 12/2013 TeliaSonera Elisa DNA Muut Kiinteässä verkossa tarjottavat laajakaista- ja puhelinpalvelut myydään yleensä erikseen omina liittyminään. Nämä liittymämäärät ovat kehittyneet hyvin erisuuntaisesti. Puhelinliittymien vähentyessä voimakkaasti kiinteiden laajakaistaliittymien määrä on pysynyt melko vakaana. Näistä syistä markkinaosuuksia on kiinteän verkon osalta syytä tarkastella palveluittain. Kiinteän verkon puhelin- ja laajakaistapalveluiden markkinoilla on Suomessa suhteellisen suuri joukko yrityksiä. Markkinaosuuksia laskettaessa on huomioitu samaan konserniin kuuluvien teleyritysten liittymämäärät. Kolme suurinta yksittäistä toimijaa ovat Elisa, Telia- Sonera ja DNA. Lisäksi Finnet-ryhmän yritykset ovat yhteenlaskettuna muodostaneet merkittävän toimijan. Vuoden 2013 lopussa kiinteän verkon laajakaistaliittymämarkkinoilla Elisa nousi markkinajohtajaksi 34 prosentin markkinaosuudella. TeliaSoneran markkinaosuus oli 32 prosenttia ja DNA:n 19 prosenttia. Finnetyritysten yhteenlaskettu markkinaosuus oli 12 prosenttia ja muiden teleyritysten 4 prosenttia. Edellisvuoteen verrattuna Elisan markkinaosuus kasvoi noin 3 ja Telia- Soneran noin 2 prosenttiyksikköä. Finnet-liiton markkinaosuus laski noin 4 prosenttiyksikköä ja DNA:n pysyi ennallaan. Markkinaosuuksien muutoksia selittää osaltaan yrityskauppa, jossa Elisa osti entiset Finnet-liiton yritykset KYMP Oy:n, PPO Yhtiöt Oy:n ja Telekarelia Oy:n. 9
Pitkällä aikavälillä markkinaosuuksissa tapahtuneet merkittävät ja nopeat muutokset liittyvät yritysjärjestelyihin. Finnet-ryhmän yrityksistä kootun DNA:n markkinoille tulo vuonna 2007 näkyy Finnet-ryhmän markkinaosuuden pudotuksena. Welho Oy:n sulautuminen DNA:han vuonna 2010 puolestaan kasvatti DNA:n markkinaosuutta. Huomattavin suoranaisesti yritysjärjestelyistä riippumaton kehitys on ollut Elisan markkinaosuuden lasku noin kuudella prosenttiyksiköllä vuosien 2006 2012 aikana. Tulevaisuudessa kiinteiden laajakaistaliittymien markkinaosuuksissa voi tapahtua suuriakin muutoksia johtuen siirtymisestä metallijohdinyhteyksillä toteutetuista verkoista valokuituverkkoihin. Jatkossa kiinteän verkon laajakaistayhteyksien markkinaosuutta voivat kasvattaa erityisesti ne teleyritykset, jotka ovat ensimmäisten joukossa aloittaneet investoinnit uusiin laajakaistatekniikoihin. Todennäköisesti markkinaosuuksien muutokset eivät kuitenkaan ole kovin nopeita, vaan näkyvät useamman vuoden aikana. (Kuvio 4) KUVIO 4: Kiinteän verkon laajakaistaliittymämääriin perustuvat markkinaosuudet 2006 2013. 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 6/2006 12/2006 6/2007 12/2007 6/2008 12/2008 6/2009 12/2009 6/2010 12/2010 6/2011 12/2011 6/2012 12/2012 6/2013 12/2013 TeliaSonera Elisa DNA Finnet Muut 10
Vuoden 2003 lopussa kiinteän verkon puhelinliittymien markkinoilla Elisan markkinaosuus oli 40 prosenttia, TeliaSoneran 22 prosenttia ja Finnet-ryhmän 20 prosenttia. Elisan markkinaosuus kasvoi edellisvuodesta noin 5 prosenttiyksikköä ja Finnet-ryhmän laski noin 4 prosenttiyksikköä. Elisan yrityskaupat selittävät osaltaan markkinaosuuksien muutoksia myös näillä markkinoilla. Pitkällä aikavälillä markkinoiden suurin muutos on tapahtunut vuonna 2007, jolloin DNA irtautui Finnetryhmästä. Tämän jälkeen Elisa erottautui selvästi suurimmaksi kiinteän puhelinverkon toimijaksi. Markkinaosuuksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä kiinteän verkon puhelinliittymämarkkinoiden hiipuminen: liittymien määrä on tarkastelujaksolla pudonnut reilusti alle puoleen. (Kuvio 5) KUVIO 5: Kiinteän verkon puhelinliittymämääriin perustuvat markkinaosuudet 2006 2013. 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 6/2006 12/2006 6/2007 12/2007 6/2008 12/2008 6/2009 12/2009 6/2010 12/2010 6/2011 12/2011 6/2012 12/2012 6/2013 12/2013 TeliaSonera Elisa DNA Finnet Muut 2.3 Tiedonsiirtopalvelut Matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelujen käyttö on kasvanut viime vuosina merkittävästi sekä tiedonsiirtoon käytettävien liittymien että niissä käytetyn tiedonsiirron määrällä mitattuna. Vuoden 2013 lopussa yli 6,1 miljoonasta matkaviestinverkon liittymästä käytettiin kuukausimaksullista tiedonsiirtopalvelua ja tämän lisäksi alle 600 000 liittymästä muulla perusteella laskutettavaa tiedonsiirtopalvelua. Muut laskutustavat voivat olla esimerkiksi tiedonsiirtomäärään perustuvia. Vuoteen 2012 verrattuna kuukausimaksullisten tiedonsiirtoliittymien määrä on kasvanut lähes kolmanneksen, kun muilla perustein laskutettavien tiedonsiirtopalveluiden määrä on laskenut yli 40 prosenttia. Vuoden 2013 aikana osa operaattoreista liitti kaikkiin matkaviestinliittymiin kuukausimaksullisen datapaketin, mikä osaltaan näkyy tiedonsiirtoliittymien määrien kehityksessä. Vaikuttaa siltä, että sekä liittymien käyttö että liittymien tuotteistusmallit ovat kehittymässä suuntaan, jossa lähes jokaiseen matkaviestinverkon liittymään sisältyy jonkinlainen tiedonsiirtopalvelu. Koska vuoden 2013 lopussa matkaviestinverkon liittymiä oli kaikkiaan noin 9,3 miljoonaa kappaletta, kuukausimaksullinen tiedonsiirtosopimus oli siis noin 66 prosen- 11
tissa liittymistä, ja kaikkiaan 72 prosentissa liittymistä maksettiin tiedonsiirtopalveluiden käytöstä. Jälkimmäinen osuus on kasvanut nopeasti: vuonna 2011 se oli 52 prosenttia ja vuonna 2007 noin 17 prosenttia. Kuukausimaksulliset tiedonsiirtoliittymät voidaan jakaa rajoittamattomiin ja rajoitettuihin liittymiin sen mukaan, kuuluuko kuukausimaksuun rajoittamaton tiedonsiirto vai onko tiedonsiirrossa jonkinlainen katto, jonka jälkeen tiedonsiirto voi sopimuksesta riippuen hidastua tai muuttua maksulliseksi. Kuukausimaksullisista tiedonsiirtoliittymistä noin 55 prosenttia oli rajoittamattomia vuoden 2013 lopussa. Rajoittamattomien tiedonsiirtoliittymien osuus kaikista kuukausimaksullisista tiedonsiirtoliittymistä oli vuoden 2013 lopussa suunnilleen samalla tasolla kuin vuoden 2011 lopussa. Vuonna 2012 osuus laski alle 50 prosentin, mutta nyt rajoittamattomien liittymien määrä kasvaa jälleen rajoitettuja nopeammin (Kuvio 6) KUVIO 6: Matkaviestinverkon liittymät tiedonsiirtosopimuksen mukaan 2011 2013. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 6/2011 12/2011 6/2012 12/2012 6/2013 12/2013 Ei tiedonsiirtosopimusta Muunlaiset tiedonsiirtosopimukset Kk-maksullinen rajoitettu tiedonsiirto Kk-maksullinen rajoitukseton tiedonsiirto Mobiilitiedonsiirtoliittymien määrä on siis kehittynyt voimakkaasti ja niiden käyttö on matkaviestin verkoissa siirretyn tiedon määrällä mitattuna kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Vuoden 2013 aikana tietoa siirrettiin noin 191 000 teratavun edestä. Luku sisältää sekä lähetetyn että vastaanotetun mobiilidatan. Määrä yli kaksinkertaistui vuoden aikana ja vuoteen 2007 verrattuna se on 365-kertaistunut. Vaikka kasvu on hidastunut kuuden vuoden takaisesta, se on viime vuosinakin ollut eksponentiaalista ja suhteellinen vuosittainen kasvuvauhti on ollut noin 1,5-2-kertainen. Vuonna 2013 mobiilidataa siirrettiin keskimäärin 96 megatavua suomalaista kohti päivässä. (Kuvio 7) 12
KUVIO 7: Matkaviestinverkossa siirretyn tietomäärän kehittyminen 2008 2013. 120 000 Teratavua 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 6/2008 12/2008 6/2009 12/2009 6/2010 12/2010 6/2011 12/2011 6/2012 12/2012 6/2013 12/2013 Kiinteän verkon laajakaistaliittymien määrä on pysynyt melko vakaana jo useiden vuosien ajan. Vuoden 2013 lopussa liittymiä oli noin 2 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Eri tekniikoilla toteutetuista kiinteän verkon laajakaistaliittymistä vuonna 2013 absoluuttisesti eniten lisääntyivät Ethernet-liittymät noin 52 000 liittymällä sekä kaapelimodeemiliittymät noin 24 000 liittymällä. Valokuituverkkoihin tehdyt investoinnit näkyvät kasvuna paitsi niin sanottujen FTTH-liittymien (Fiber to the Home, kotiin tuotu valokuitutilaajayhteys) määrissä, myös muiden valokuituverkkoa hyödyntävien liittymien kuten Ethernet-liittymien määrissä. Kyseessä olevilla tekniikoilla toteutettujen liittymien määrät kasvavat todennäköisesti myös tulevaisuudessa. Vaikka DSL-tekniikalla (Digital Subscriber Line, puhelinverkon metallijohtimilla toteutettu laajakaistaliittymä) toteutettujen liittymien osuus on edelleen laskussa, kiinteän verkon laajakaistaliittymistä noin 61 prosenttia oli vuoden 2013 lopussa yhä toteutettu DSL-tekniikalla. Kaapelimodeemiliittymiä oli noin 19 prosenttia ja Ethernet-liittymiä noin 17 prosenttia kaikista liittymistä. (Kuvio 8) KUVIO 8: Kiinteän verkon laajakaistaliittymämäärät tekniikoittain 2006 2013. Tuhatta liittymää 12/2007 12/2008 12/2009 12/2010 12/2011 12/2012 12/2013 xdsl 1271 1231 1186 1113 1125 1079 1028 Ethernet 166 217 269 Kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät * 114 135 107 158 6 13 13 Kaapelimodeemi 210 215 223 241 264 293 316 Langaton laajakaista 15 26 32 27 17 11 5 FTTH 13 20 26 41 50 Muu 8 10 6 1 2 1 1 *Kiinteistöjen ja taloyhtiöiden määrä. Vuoteen 2010 saakka sis. lisäksi mm. Ethernet-liittymät. Loppukäyttäjät ovat johdonmukaisesti siirtyneet käyttämään yhä nopeampia kiinteän verkon laajakaistaliittymiä. Vuoden 2013 lopussa kaksi kolmesta liittymästä oli nopeudeltaan 10 Mbit/s tai enemmän, ja noin joka kuudes liittymä oli vähintään satamegainen. Nopeudeltaan yli 10 Mbit/s liittymien osuus kaikista liittymistä on kasvanut edelleen, mutta hitaammin kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä nopein kasvu nähdään vähintään 100 Mbit/s liittymissä. Hitaimpia, nopeudeltaan alle 2 Mbit/s liittymiä oli enää noin 4 prosenttia kaikista liittymistä. 13
2.3.1 Kiinteiden laajakaistaliittymien hinnoittelu Kiinteiden laajakaistaliittymien hinnat laskivat koko maassa noin 5 prosenttia vuonna 2013. Huomattavin hinnanlasku, lähes 9 prosenttia, oli nähtävissä nopeissa 100-megan liittymissä. Tämä lienee seurausta nopeiden laajakaistayhteyksien tarjonnan kasvusta ja liittymien yleistymisestä. Sen sijaan yhteysnopeudeltaan yhden megabitin liittymien tarjonnassa oli havaittavissa hienoista hintojen nousua. Suurimmat alueelliset hintaerot muodostuivat pääkaupunkiseudun ja muun Manner- Suomen välille tiedonsiirtonopeudesta riippumatta. Pääkaupunkiseudulla hinnat ovat keskimäärin 18 prosenttia edullisempia kuin muualla Suomessa. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella suurissa kaupungeissa laajakaistaliittymät olivat keskimäärin vajaat 4 prosenttia edullisempia kuin muissa kunnissa. (Kuvio 9) KUVIO 9: Kiinteiden laajakaistaliittymien hintakehitys nopeusluokittain. 60 50 40 30 20 10 0 1 Mbit/s 2 Mbit/s 8 Mbit/s 24 Mbit/s 100 Mbit/s 2011 2012 2013 Viestintävirasto antoi joulukuussa 2012 huomattavan markkinavoiman päätöksiä kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinalla (markkina 4). Päätökset tulivat voimaan 1.3.2013, minkä jälkeen kustannussuuntautuneen hinnoittelun velvoite koski enää kahdeksaa markkinan kannalta merkittävintä HMV-yritystä. Muita HMV-yrityksiä jäi koskemaan ainoastaan syrjimättömän hinnoittelun velvoite. HMV-päätöksillä asetettiin ensimmäistä kertaa kustannussuuntautuneen hinnoittelun velvoite myös valokuitutilaajayhteyksille sekä velvoite noudattaa Viestintäviraston asettamaa tilaajayhteyksien kuukausivuokran ja kytkentämaksun enimmäishintaa. Varsinaiset enimmäishinnat Viestintävirasto määrittää erillisellä päätöksellä. Viestintävirasto jatkoi vuonna 2013 uuden kustannussuuntautuneen hinnoittelun arviointiin ja enimmäishinnan asettamiseen liittyvän menetelmän kehittämistä tilaajayhteysmarkkinoille. Viestintäviraston tavoitteena oli määrittää uuden menetelmän avulla yrityskohtaiset enimmäishinnat tilaajayhteyksien kuukausivuokralle ja kytkentämaksulle vuoden 2013 loppuun mennessä. Viestintävirasto joutui kuitenkin lykkäämään enimmäishintapäätösten antamista useilla kuukausilla kevääseen 2014, koska teleyritykset eivät toimittaneet Viestintäviraston tarvitsemia tietoja pyydetyssä aikataulussa. Lisäksi toimitetut tiedot olivat osin puutteellisia ja epäluotettavia. Metallijohtimisen tilaajayhteyden kuukausivuokran mediaani nousi vuoden 2012 lokakuusta vuoden 2013 lokakuuhun 4 prosenttia ja oli vuoden 2013 lokakuussa 12,40 euroa/kk. Vastaavana aikana kytkentämaksun mediaani nousi yhden prosentin 100,20 euroon. Valokuitutilaajayhteyden kuukausivuokran mediaani laski vastaavana aikana 15 prosentilla 233,50 euroon/kk, 14
ja kytkentämaksun mediaani laski 44 prosentilla 446,50 euroon. Metallijohtimisen tilaajayhteyden mediaanihintojen nousun selittää se, että useat suuret teleyritykset korottivat tilaajayhteyden kuukausivuokria 10 20 prosenttia lähes samanaikaisesti muiden yhtiöiden kanssa heinä syyskuussa 2013. Viestintävirasto ilmaisi huolensa hinnankorotusten vaikutuksista teleyritysten väliseen kilpailuun ja sitä kautta loppuasiakkaiden laajakaistaliittymien hintoihin. Valokuitutilaajayhteyksien osalta Viestintävirasto havaitsi, että neljän teleyrityksen kuukausivuokrat tai kytkentämaksut olivat vielä 1.3.2013 voimaan tulleiden uusien HMV-velvoitteiden asettamisen jälkeenkin merkittävästi suuremmat kuin yritysten hinnoittelulaskelmissaan esittämät kustannukset. Viestintäviraston huomautettua asiasta yritykset muuttivat hinnoitteluaan vastaamaan hinnoittelulaskelmissaan esittämiään kustannuksia. Vuoden 2013 aikana näiden huomautuksen saaneiden teleyritysten valokuitutilaajayhteyksien kytkentämaksut alenivat 19 58 prosenttia ja kuukausimaksut 9 37 prosenttia. Teleyritysten hinnankorotukset sekä kustannussuuntautuneen hinnoittelun havaitut puutteet vahvistavat entisestään tarvetta enimmäishintojen asettamiselle. Nykyinen, pääosin jälkikäteiseen valvontaan perustuva sääntely on tehotonta ja vie aikaa, koska Viestintävirasto joutuu kyseenalaistamaan teleyritysten asettamat hinnat tapauskohtaisesti. Yrityksillä ei ole halua tai syytä asettaa hintojaan oma-aloitteisesti lain edellyttämälle kohtuulliselle tasolle, eikä jälkikäteen todetusta kohtuuttomasta hinnoittelusta seuraa yrityksille sanktioita. 2.3.2 Laajakaista 2015 -hanke Euroopan komission digitaalisessa agendassa on asetettu tavoitteeksi, että 30 Mbit/s -laajakaistaliittymät ovat kaikkien eurooppalaisten saatavilla vuoteen 2020 mennessä. Suomessa hallitus puolestaan asetti vuonna 2008 tavoitteeksi 100 Mbit/s -laajakaistan saatavuuden lähes kaikille suomalaisille vuoden 2015 loppuun mennessä. Vuoden 2014 alkuun mennessä Viestintävirasto on myöntänyt Laajakaista 2015 -hankkeeseen osallistuneille yrityksille noin 25 miljoonaa euroa valtion tukea valokuituverkon rakentamiseen. Tukihakemuksia on vireillä yhteensä noin 45 miljoonan euron arvosta. Eniten tukea on myönnetty Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Savon maakuntiin. Suurimpia tuensaajayrityksiä ovat Kaisanet Oy (Kainuu ja Pohjois-Savo), Kairan Kuitu verkko-osuuskunta (Pohjois-Pohjanmaa) sekä TeliaSonera Finland Oy (Lappi, Keski-Suomi ja Kymenlaakso). Laajakaistahankkeessa mukana olevissa kunnissa valokuituverkon saatavuusalue on kasvanut hankkeen aikana arviolta noin 25 000 kotitaloudella. Erityisesti harvaan asutuissa maaseutukunnissa laajakaistahanke on vaikuttanut merkittävästi nopean laajakaistan saatavuuteen. Suomalaisista noin 41 prosenttia asuu omakotitaloissa, 14 prosenttia rivitaloissa ja 45 prosenttia kerrostaloissa. Laajakaistahankkeen tukikelpoiset alueet ovat Suomen harvimmin asuttuja alueita, joissa asuu noin 5 prosenttia koko maan väestöstä. Näiden alueiden rakennuskanta muodostuu suurelta osin omakotitaloista, joten hankkeessa mukana olevissa kunnissa uuden valokuituverkon rakentamisen voidaan katsoa kohdistuvan pääosin omakotitaloalueille. 2.3.3 Nopean laajakaistan saatavuus Vuoden 2013 lopussa kiinteän verkon tekniikoilla toteutettuja, nopeudeltaan vähintään 30 Mbit/s olevia laajakaistaliittymiä oli saatavilla noin 69 prosentilla suomalaisista kotitalouksista. Kasvua edellisvuodesta oli noin 5 prosenttia. Valokuituverkon avulla kotiin tai kiinteistöön toteutettu laajakaistaliittymä oli puolestaan käytettävissä noin 41 prosentilla, missä oli kasvua edellisvuodesta noin 11 prosenttia. Paras nopean kiinteän laajakaistaverkon saatavuus on Pohjanmaan maakunnassa, jossa yli kolmeen neljäsosaan vakituisista asunnoista on saatavilla nopea laajakaistayhteys. Myös matkaviestinverkon avulla toteutettujen mobiililaajakaistaliittymien saatavuus on parantunut koko Suomessa. Vuoden 2013 aikana 30-megaisten mobiililaajakaistojen saatavuus kasvoi 10 prosenttia tavoittaen vuoden lopussa 85 prosenttia Suomen väestöstä. Teleyritysten joukosta eniten valokuituverkkoa vuoden 2013 aikana rakensivat Elisa Oyj, TeliaSonera Finland Oyj, Anvia Oyj, Suupohjan Seutuverkko Oy ja Savon Kuituverkko Oy. Nämä viisi teleyritystä rakensivat vuonna 2013 valokuituverkkoa yhteensä noin 100 000 uuden kotitalouden liittämiseksi nopean laajakaistan saatavuuden piiriin. 15
2.3.4 Yleispalvelu Viestintävirasto antoi vuoden 2013 aikana uusia yleispalveluun liittyviä päätöksiä, joilla nimettiin yleispalveluyrityksiä yhä laajemmalle alueelle Suomessa. Päätöksillä nimettiin yhteensä 10 teleyritystä yleispalvelun tarjontaan. Yleispalveluyritys nimettiin puhelinpalvelun tarjontaan 92 alueelle, laajakaistaliittymän tarjontaan 304 alueelle, puhe- ja kuulovammaisten tekstiviestipalvelujen tarjontaan 93 alueelle sekä kuulo- ja puhevammaisten symmetrisen internetyhteyden tarjontaan 304 alueelle. Yleispalvelun saatavuutta tarkasteltiin alueellisesti yhteensä 390 kunnan tai sen osan alueella. Teleyritysten uudet yleispalveluvelvoitteet parantavat muun muassa kuulo- ja puhevammaisten mahdollisuuksia käyttää sähköisiä viestintäpalveluja. Kuulo- ja puhevammaisten tarvitsemat videopuhelu- ja etätulkkauspalvelut asettavat internetyhteydelle erityisiä vaatimuksia, sillä liittymän tulee mahdollistaa riittävän nopea kahdensuuntainen tiedonsiirto. Myös hätäpalvelujen käyttöön soveltuvat tekstiviestipalvelut ovat kuuloja puhevammaisille välttämättömiä. 2.3.5 Fi-verkkotunnukset Fi-verkkotunnusten määrä jatkoi tasaista kasvuaan ja vuoden 2013 aikana myönnettiin yli 53 000 uutta fiverkkotunnusta, eli hieman enemmän kuin vuonna 2012. Voimassa olevien fi-verkkotunnusten määrä oli vuoden lopussa yli 335 000 kappaletta. (Kuvio 10) KUVIO 10: Voimassa olevat fi-verkkotunnukset 2007 2013. 400 000 Kpl 350 000 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 0 12/2007 12/2008 12/2009 12/2010 12/2011 12/2012 12/2013 Vuosi 2013 oli muutenkin mielenkiintoinen fi-verkkotunnusten kannalta. Verkkotunnuksia hallinnoivan ja koordinoivan organisaation ICANNin (Internet Corporation of Assigned Names and Numbers) pitkäaikainen uusien tunnusten projekti (new gtld) huipentui, kun vuoden lopulla otettiin internetissä käyttöön ensimmäiset uudet tunnukset kaikkiaan noin 1400 haetusta tunnuksesta. Loput tunnukset tultaneen delegoimaan vuosien 2014 ja 2015 aikana. Suomalaisten hakemina joukossa ovat muun muassa.nokia,.kone,.helsinki,.promo,.city sekä kolme kiinankielistä tunnusta. ICANN globalisoi toimintaansa vuoden aikana perustamalla alueelliset toimistot Singaporeen ja Istanbuliin. Snowden-paljastukset toivat oman lisänsä muutoinkin aktiivisena käytyyn keskusteluun Internetin hallinnosta - erityisesti Internetin osoitteiston hallinnasta. Paineet myös IANA (Internet Assigned Numbers Authority)-toimintojen kansainvälistämiseksi kasvoivat merkittävästi. Tietoyhteiskuntakaaren valmistelu oli tiivistä koko vuoden ajan, myös fi-verkkotunnusten osalta. Mikäli eduskunta hyväksyy esityksen annetussa muodossa, tuo se merkittäviä muutoksia fi-verkkotunnustoimintaan muun muassa välittäjämallin ja haltijaan kohdistuvien rajoitusten poistumisen muodossa. Viestintävirasto onkin aloittanut mahdollisten tulevien muutosten valmistelun. 16
2.4 Puhelinpalvelut Matkaviestinverkosta soitettujen puheluminuuttien määrä laski vuonna 2013 jo toisena vuonna peräkkäin. Vuositason lasku oli sekä vuonna 2012 että vuonna 2013 pientä, alle prosentin luokkaa. Puolivuositasolla puheluminuuttien määrä laski vuoden 2012 toisella puoliskolla selvästi ja kasvoi vuoden 2013 molemmilla puoliskoilla hieman, mutta ei kuitenkaan noussut vuoden 2012 alkupuoliskon tasolle. Vuositason luvut siis kertovat pienestä laskusta, mutta puolivuositason luvut pienestä kasvusta. Vuosi 2013 oli ensimmäinen vuosi, kun lähetettyjen tekstiviestien määrä laski Suomessa. Laskua oli noin 7 prosenttia vuoden takaiseen määrään nähden. Puolivuositason tarkastelussa lasku alkoi itse asiassa jo vuoden 2012 jälkimmäisellä puoliskolla. Multimediaviestien määrä sen sijaan kasvoi edelleen, ja kasvu on myös nopeutunut vuoden takaisesta noin 20 prosentin vuosikasvusta yli 35 prosenttiin. Kiinteästä puhelinverkosta soitettujen puheluminuuttien määrä laski vuoden 2013 aikana noin 10 prosenttia. Lasku on jatkunut edelleen voimakkaana, mutta hidastunut aikaisempiin vuosiin verrattuna. (Kuvio 11) KUVIO 11: Puhelu- ja viestimäärät 2007 2013. Miljoonaa kappaletta 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Matkapuheluminuutit 13546 14548 15120 15919 16105 16016 15993 Kiinteän verkon puheluminuutit 4025 3040 2321 1866 1532 1259 1130 Tekstiviestit 3188 3486 3800 4003 4565 5495 5105 Multimediaviestit 30 36 40 41 51 64 87 Vuonna 2013 suomalaiset soittivat keskimäärin noin 8,6 puheluminuuttia päivässä, kun huomioidaan sekä kiinteän verkon että matkaviestinverkon puheluminuutit. Tekstiviestejä suomalaiset lähettivät keskimäärin 2,6 kappaletta ja multimediaviestejä keskimäärin 0,04 kappaletta päivässä. Kaiken kaikkiaan puhelu- ja viestipalveluiden käyttöä koskevissa tilastoissa näkyy todennäköisesti tiedonsiirtoyhteyksien kautta käytettävien palveluiden vaikutus. Kiinteän verkon puheluminuuttien määrä on pitkään vähentynyt samaa tahtia kun matkaviestinverkon puheluminuuttien määrä on kasvanut. Puheluminuutit ovat siis aiemmin siirtyneet kiinteästä puhelinverkosta matkaviestinverkkoon. Tässä tasapainossa on tapahtunut muutos, kun matkaviestinverkon puheluminuuttien määrä ei ole enää kasvanut kahden viime vuoden aikana. Käytännössä kokonaispuheluminuuteista osa on korvautunut muilla tavoin, todennäköisesti internetin kautta tarjottavilla palveluilla. Nettipalvelujen käyttö selittänee myös tekstiviestien määrän vähenemistä. Multimediaviestin määrän kasvu on tässä suhteessa poikkeuksellista, mutta sitä voi selittää ainakin entistä sujuvampi kuvien jakaminen älypuhelimien avulla. Telepalvelujen käytön vertailu vuoden 2008 käyttötasoon paljastaa hyvin palveluiden käytön toisistaan poikkeavan kehityksen. Vuoden 2008 käyttötasoa merkitään indeksiarvolla 100 ja suhteellista muutosta vuoden 2008 arvoon merkitään indeksin muutoksella. Puhe- ja viestipalveluita tarkastellessa MMSviestien määrä on kasvanut suhteellisesti eniten, vuoteen 2013 mennessä arvoon 240 eli lähes 2,5-kertaiseksi vuoteen 2008 verrattuna. Tekstiviestien määrän suhteellinen kasvu oli pitkään vain hieman MMS-viestien määrän kasvua hitaampaa, mutta vuoden 2012 jälkeen määrä kääntyi selvään laskuun. Puheluminuuttien suhteellisessa kehityksessä nähdään kokonaispuheluminuuttien hienoinen lasku ja kiinteän verkon puheluminuuttien indeksiarvon putoaminen arvoon 40 viiden vuoden aikana. Vaikka viesti- ja puheluminuuttimäärien muutokset ovat erisuuntaisia ja osin suhteellisen paljonkin toisis- 17
taan poikkeavia, on matkaviestinverkossa siirretyn datan määrän kasvu näihin verrattuna aivan omaa luokkaansa. Samalla periaatteella indeksoituna siirretyn datan määrän indeksiarvoksi saadaan lähes 4000 vuonna 2013. (Kuvio 12) KUVIO 12: Tiedonsiirto- ja puhelinpalvelujen suhteelliset käyttömäärät 2008 2013. Suhteellinen käyttömäärä, 2008 = 100 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Matkapuheluminuutit 100 104 109 111 110 110 Lankapuheluminuutit 100 76 61 50 43 37 Puheluminuutit yhteensä 100 99 101 100 98 97 Tekstiviestit 100 109 115 131 158 146 Multimediaviestit 100 111 114 142 178 242 Mobiilidata 100 332 693 1275 1986 3932 2.4.1 Matkapuhelinpalvelujen hinnoittelu Viestintävirasto on vertaillut teleoperaattoreiden julkisista hinnastoista kerättyjen matkapuhelinliittymien hintoja matkapuheluista, tekstiviesteistä sekä datasiirtopalveluista. Kun huomioon ei oteta tarjouksia tai määräaikaisia sopimuksia, hinnoissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuonna 2013. Hintataso on pysynyt ennallaan jo useamman vuoden ajan Matkaviestinverkon laskevan puheliikenteen yhdysliikennemaksuissa eli terminointihinnoissa ei tapahtunut vuoden 2013 aikana muutoksia. Matkaviestinverkon terminointihinta on ollut 1.12.2012 lähtien 2,8 senttiä minuutissa. Matkaviestinverkkoon laskevalla liikenteellä tarkoitetaan toisesta verkosta tulevaa liikennettä, joka laskee kohdeverkon yhteenliittämispisteestä puhelun vastaanottajan liittymään. Matkaviestinverkkoon laskevassa liikenteessä on aina kysymys liikenteestä yhteenliitettyjen verkkojen välillä. Viestintävirasto on asettanut HMV-päätöksissään matkaviestinverkon laskevan puheliikenteen markkinoilla velvoitteita viidelle teleyritykselle. Näistä DNA Oy:llä, Elisa Oyj:llä ja TeliaSonera Finland Oyj:llä on velvollisuus hinnoitella laskevasta liikenteestä perittävä korvaus kustannussuuntautuneesti. Viestintävirasto päivitti vuosien 2012 2013 aikana matkaviestinverkon laskevan puheliikenteen kustannusten arviointiin käytettävää mallia siten, että siinä otetaan huomioon matkaviestinverkkojen tämänhetkinen teknologia sekä palvelujen käyttö. Päivitetty malli huomioi paremmin verkkojen teknologisen kehityksen sekä mobiilidatan kasvun kustannusten kohdistamisessa. Suomen matkaviestinverkon terminointihinta 2,8 senttiä minuutissa ylittää EU-keskiarvon ja on selvästi korkeampi kuin niissä maissa, joissa hinnat on asetettu EU:n komission suosittelemalla menetelmällä (ns. pure LRIC). Viestintävirasto kävi vuoden 2013 aikana aktiivista keskustelua terminointihintojen tasosta kunkin kolmen yrityksen kanssa ja kehotti niitä neuvottelemaan hintatason laskemisesta. Matkaviestinverkko-operaattorit pääsivät helmikuussa 2014 neuvottelutulokseen, jonka mukaan terminointihinta alenee syyskuun alussa 1,87 senttiin minuutissa. 18
2.4.2 Matkapuhelinpalvelujen käyttö ulkomailla Vuonna 2013 kansainvälisen verkkovierailun hinnat laskivat Euroopan unionin alueella matkustettaessa, kun EU-verkkovierailuasetuksen (no 531/2012) mukaiset uudet enimmäishinnat tulivat voimaan 1.7.2013. Voimaantulleet kansainvälisen verkkovierailun enimmäishinnat Euroopassa (sisältäen arvonlisäveron) ovat: 0,30 euroa minuutissa/ ulkomailta soitettu puhelu 0,09 euroa minuutissa/ ulkomailla vastaanotettu puhelu 0,10 euroa/ ulkomailta lähetetty tekstiviesti 0,56 euroa megatavulta/ ulkomailla käytetty mobiilidata (mukaan lukien ulkomailla lähetetty tai vastaanotettu multimediaviesti) Mainitut enimmäishinnat ovat voimassa siihen asti, kunnes enimmäishinnat laskevat edelleen EU-verkkovierailuasetuksen mukaisesti 1.7.2014. Viestintävirasto valvoo säännöllisesti kansainvälisen verkkovierailun enimmäishintojen noudattamista Suomessa. Vuonna 2013 suomalaiset teleyritykset noudattivat asetettuja enimmäishintoja hyvin. Enimmäishintojen lisäksi EU-verkkovierailuasetuksella pyritään edistämään kilpailua markkinoilla verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin velvoitteiden avulla. Näiden velvoitteiden mukaan teleyritysten tulee tarjota asiakkailleen mahdollisuus käyttää mahdollisen kilpailevan verkkovierailuoperaattorin tarjoamia verkkovierailupalveluja 1.7.2014 alkaen. Heinäkuussa 2013 yhteistyöelin BEREC (Body of European Regulators for Electronic Communications) julkaisi verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin toteuttamista koskevat suuntaviivat. Suuntaviivat eivät ole sitovaa lainsäädäntöä, mutta sääntelyviranomaisten on otettava ne huomioon tehtäviään hoitaessaan. Syyskuussa 2013 Euroopan komissio antoi Euroopan sähköisiä sisämarkkinoita koskevan EU-asetusehdotuksen, jonka osana unionin sisäiseen kansainväliseen verkkovierailuun ehdotettiin sopimusjärjestelyihin perustuvaa Roam Like at Home -mallia vaihtoehdoksi kansainvälisten verkkovierailupalvelujen erilliselle myynnille. Ehdotetussa mallissa käyttäjät voisivat kohtuullisen käytön rajoissa käyttää matkapuhelintaan kotimaisten palvelujen hinnoilla ulkomailla matkustaessaan. Vuoden 2013 lopussa ehdotuksen käsittely oli vielä kesken. 19
3 TELEVISIOPALVELUT Perinteiset TV-lähetysten vastaanottotavat ovat yhä voimissaan. Niiden rinnalla myös uudet tekniikat kasvattavat kuitenkin suosiotaan täydentävinä katselumuotoina. Yhä useammasta kotitaloudesta löytyy teräväpiirtokuvan katselemiseen ja uuden lähetystekniikan vastaanottoon soveltuvia laitteita. Vuoden aikana otettiin askelia kohti terävämpää televisiokuvaa myös edistämällä antennitelevisioverkon DVB-T2 -siirtymää. 20