EPER PÄÄSTÖREKISTERIN VAIKUTUKSET ENERGIA-ALALLA. 16.2.2001 Johanna Kara

EPER PÄÄSTÖREKISTERIN VAIKUTUKSET ENERGIA-ALALLA 16.2.2001 Johanna Kara

2 TIIVISTELMÄ Komission päätöksen 2000/479/EY mukaan luodaan Euroopan laajuinen epäpuhtauspäästörekisteri EPER (European Pollutant Emission Register), jota ylläpitää komissio Euroopan Ympäristökeskuksen avustuksella. Päätös tuli voimaan 17.7.2000 ja se velvoittaa jäsenvaltioita toimittamaan tiedot teollisuuden yhdennettyä päästöjenhallintaa koskevan direktiivin (IPPC) laitosluettelon mukaisten yritysten päästöistä komissiolle. Ilmoituksessa on esitettävä kaikkien niiden päätöksen piiriin kuuluvien epäpuhtauksien päästöt ilmaan ja veteen, joiden osalta kynnysarvot ylittyvät. Energia-alalta päätöksen piiriin kuuluvat yli 50 MW:n polttolaitokset ja laitoskokonaisuudet. Tämän selvityksen tavoitteena on kartoittaa EPER päätöksen vaikutuksia energia-alalla. EPER päätös sisältää sellaisia aineita tai aineryhmiä, mitä tähän mennessä ei ole tarvinnut ympäristöviranomaisille ilmoittaa. Tässä työssä on pyritty löytämään perusteet tiettyjen aineiden päästökertoimille päästöjen arviointiin sekä kartoittaa minkä kokoisilla laitoksilla, millä polttoaineilla ja millä käyttötuntimäärällä EPER päästöjen kynnysarvot ylittyvät. Tämän selvityksen perusteella EPER päästörekisteri lisää laitosten raportointivelvollisuutta ympäristöviranomaisille. Nykyisten CO 2 -, NO x -, SO 2 - ja hiukkaspäästöjen lisäksi raportoitavaksi ilmapäästöistä voivat tulla metaanipäästöt suurilta kivihiililaitoksilta, ilokaasupäästöt kaikilta laitoksilta sekä HCl- ja HF- päästöt kivihiili-, puu- ja turvelaitoksilta. Raskasmetallipäästöistä, joista nykyään raportoidaan jo osa, tulevat raportoinnin piiriin As ja Ni kivihiili-, puu- ja turvelaitoksilta, Cr, Hg ja Zn kivihiililaitoksilta. Lyijyn kynnysarvo saattaa ylittyä suurilla kivihiililaitoksilla. Hg:n ja Zn:n osalta turpeen ja puun poltossa tarvitaan lisäselvityksiä. Raskasmetallien arvioihin liittyy kuitenkin epävarmuutta lähtötietojen eroavaisuuksista johtuen. Vesipäästöistä COD/3-arvon sekä Cl-päästön raportointi voi tulla kyseeseen vain erittäin korkean jätevesi- ja meriveden kierrätysvirtaaman omaavissa rikinpoistolaitoksissa. Öljy- ja maakaasulaitoksilla uudeksi raportoitavaksi voivat tulla N 2 O-päästöt. Uudet raportoitavat tullaan raportoimaan samoin kuin aiemminkin paikallisille viranomaisille. Koko maan päästöt kootaan yhteen ja viranomaiset raportoivat ne edelleen komissiolle.

3 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ...2 SISÄLLYSLUETTELO...3 1. JOHDANTO...4 1.1 EPER PÄÄSTÖREKISTERIPÄÄTÖKSEN SISÄLTÖ...4 1.2 TYÖN TAVOITE...4 2. AINEKOHTAINEN TARKASTELU...4 2.1 PÄÄSTÖT ILMAAN...5 2.1.1 Merkittävimmät aineet...5 2.1.2 Metallit ja yhdisteet...13 2.1.3 Klooratut orgaaniset yhdisteet...15 2.1.4 Muut orgaaniset yhdisteet...16 2.1.5 Muut yhdisteet...16 2.2 PÄÄSTÖT VETEEN...19 2.2.1 Merkittävimmät aineet...19 2.2.2 Metallit ja yhdisteet...19 2.2.3 Muut orgaaniset yhdisteet...19 2.2.4 Muut yhdisteet...20 3. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...21 LIITTEET...23 4. VIITTEET...24

4 1. JOHDANTO 1.1 EPER päästörekisteripäätöksen sisältö Komission päätöksen 2000/479/EY mukaan luodaan Euroopan laajuinen epäpuhtauspäästörekisteri EPER (European Pollutant Emission Register), jota ylläpitää komissio Euroopan Ympäristökeskuksen avustuksella. Päätös tuli voimaan 17.7.2000 ja se velvoittaa jäsenvaltioita toimittamaan tiedot teollisuuden yhdennettyä päästöjenhallintaa koskevan direktiivin (IPPC) laitosluettelon mukaisten yritysten päästöistä komissiolle. Ilmoitus on tehtävä joka kolmas vuosi ja rekisterin piiriin kuuluu ilmapäästöistä 37 ainetta tai aineryhmää sekä vesipäästöistä 26 ainetta tai aineryhmää. Jäsenmaat raportoivat vuoden 2001 tiedot vuonna 2003 ja vuodesta 2008 siirrytään vuosittaiseen raportointiin. Energia-alalta päätöksen piiriin kuuluvat yli 50 MW:n polttolaitokset ja laitoskokonaisuudet. Laitoskokonaisuudeksi katsotaan kompleksi, jossa samalla paikalla on yksi tai useampia laitoksia, joissa yksi toiminnanharjoittaja harjoittaa yhtä tai useampaa IPPC-direktiivin mukaista toimintaa. Polttolaitoksilla tämä tarkoittaa sitä, että jos esim. laitoskokonaisuuteen kuuluu kaksi kattilaa teholtaan 40 MW ja 25 MW, lasketaan nämä yhteen, jolloin laitoskokonaisuus kuuluu EPER päästörekisterin piiriin. Myös kattilakohtaiset päästöt lasketaan yhteen ja ilmoitetaan laitoskokonaisuuden päästöinä. Ilmoituksessa on esitettävä kaikkien niiden epäpuhtauksien päästöt ilmaan ja veteen, joiden osalta kynnysarvot ylittyvät. Päästötiedot ilmoitetaan komission päätöksen mukaisessa muodossa ja ilmoituksessa on mainittava kaikki epäpuhtauksia tuottavat toiminnot sekä lähdeluokat ja NOSE-Pkoodit IPPC-direktiivin mukaisesti. Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle yhteenvetoilmoituksen, jossa esitetään kaikkien ilmoitettujen päästöjen kansalliset kokonaismäärät sähköistä tiedonsiirtoa käyttäen ja komissio asettaa tiedot yleisesti saataville internetin kautta. 1.2 Työn tavoite Tämän selvityksen tavoitteena on kartoittaa EPER päätöksen vaikutuksia energia-alalla. EPER päätös sisältää sellaisia aineita tai aineryhmiä, mitä tähän mennessä ei ole tarvinnut ympäristöviranomaisille ilmoittaa. Tässä työssä on pyritty löytämään perusteet tiettyjen aineiden päästökertoimille päästöjen arviointiin sekä kartoittaa minkä kokoisilla laitoksilla, millä polttoaineilla ja millä käyttötuntimäärällä EPER päästöjen kynnysarvot ylittyvät. Päästörekisteri ei sulje pois nykyisiä raportointivelvoitteita ympäristöviranomaisille vaan tavoitteena on selvittää, mitä uusia raportointivelvoitteita laitoksille päästörekisterin nojalla tulee. 2. AINEKOHTAINEN TARKASTELU Tässä ainekohtaisessa tarkastelussa noudatetaan EPER päästörekisteripäätöksen järjestystä. Päästöt on jaettu ilma- ja vesipäästöihin ja eri aineista on käsitelty ne, jotka mahdollisesti tulevat kyseeseen energiantuotannon osalta. Aineet on jaoteltu merkittävimpiin aineisiin, metalleihin ja yhdisteisiin, kloorattuihin orgaanisiin yhdisteisiin, muihin orgaanisiin yhdisteisiin sekä muihin yhdisteisiin. Päästökertoimien avulla pyritään vertailemaan EPER:n kynnysarvoja eri polttoaineiden päästöihin ja luomaan käsitys siitä, mitkä aineet suomalaisilla polttolaitoksilla päästöjen kynnysarvot ylittävät.

5 2.1 Päästöt ilmaan EPER:n raportointiohjeen mukaan päätöksen mukaisista 37 ilmapäästöstä polttolaitosten todennäköisiä ilmapäästöjä on yhteensä 16 ainetta tai aineryhmää. Seuraavassa ainekohtaisessa tarkastelussa on käytetty nykyisin yleisesti käytössä olevia päästökertoimia eri aineille. Merkittävimmille aineille, raskasmetalleille sekä hiukkaspäästöille on tutkimusaineistoa olemassa. Muille aineille on käytetty eri lähdetietoja sekä laskelmia varsinaisten päästökertoimien puuttuessa. 2.1.1 Merkittävimmät aineet Metaani CH 4 Metaanipäästöjä on arvioitu Greenhouse Gas Inventory Finland kokoelman (Boström, 1994) päästökertoimilla. Polttoainekohtaiset laskelmat on esitetty liitteessä 1. Taulukkoon 1 on koottu kertoimet eri polttoaineille sekä polttoainetehon minimiarvo = minimiteho, jolla päästön EPER kynnysarvo ylittyy täysillä käyttötunneilla. Laskelmissa on otettu huomioon Suomen kattilakanta ja kattilakoot. Liitteen 1 laskuritaulukoilla voidaan laskea päästömäärät eri tehoilla sekä eri käyttötunneilla. Taulukko 1. Metaanin päästökertoimet eri polttoaineille sekä minimiteho, jolla EPER kynnysarvo ylittyy täysillä käyttötunneilla (= 8760 h/a). CH 4 EPER kynnysarvo 100 000 kg/a Polttoaine Päästökerroin mg/mj Polttotapa Kivihiili 4 kaikki 800 Turve 2 poltin Ei ylity 15 Kupliva leijupeti 220 5 Kiertoleijupeti Ei ylity Maakaasu 3 kaikki 1100 Puu 30 kaikki 110 Öljy 5 kaikki Ei ylity Mustalipeä 1 kaikki Ei ylity Sekapoltto > 50 % puu 20 arina 160 Sekapoltto > 50 % puu 4 muut Ei ylity Sekapoltto > 50 % turve 9 Yhdistetyt tekniikat Ei ylity 15 Muut 50 150 MW Ei ylity 2 > 150 MW Ei ylity Sekapoltto > 50 % hiili 4 kaikki 800 Sekapoltto muut 6 Poltin 50-150 MW Ei ylity 15 Leijupeti 50-150 MW Ei ylity 10 Yhd. 50-150 MW Ei ylity 7 > 150 MW 460 Minimiteho MW Sekapolton osalta päästökertoimet eivät eroa puhtaan polttoaineen kertoimista olennaisesti, jolloin metaanipäästöjen arvioinnissa voidaan käyttää pääasiallisen polttoaineen kerrointa.

6 Metaanipäästöjä ei tällä hetkellä tarvitse raportoida ympäristöviranomaisille. Joidenkin laitosten ja laitoskokonaisuuksien osalta metaanipäästöt ylittävät EPER kynnysarvon taulukon 1 kertoimilla ja voivat näin ollen tulla raportoitavaksi. Kyseeseen tulevat suuret kivihiili ja maakaasulaitokset silloin kun käyttötuntimäärä on korkea. Esimerkiksi Meri-Porin kivihiililaitoksella (1300 MW) EPER:n kynnysarvo ylittyy 5300 käyttötunnin kohdalla, jos päästökertoimena käytetään 4 mg/mj. Puuta ja turvetta polttavilla leijukerroskattiloilla kyseeseen tulevat jo pienemmätkin laitokset, turpeen osalta vain kupliva leijupetipoltto. Rauhalahden turvelaitos (295 MW) saa käydä 6300 h/a, jotta päästön kynnysarvo ylittyisi, jos lasketaan päästökertoimella 15 mg/mj. Turpeen pölypoltossa kynnysarvo ei ylity. Todellinen metaanipäästö saattaa kuitenkin olla alhaisempi kuin mitä päästökerroin osoittaa. Ympäristötutkimuspoolin non-co 2 kasvihuonekaasupäästöjen mittausprojektista saadaan tarkempi tieto eri laitostyyppien metaanipäästöistä. Hiilimonoksidi CO Häkäkertoimina on käytetty Boströmin/Hupan päästökertoimia. Polttoainekohtaiset laskelmat on esitetty liitteessä 1 ja yhteenveto kertoimista ja minimitehoista, joilla EPER kynnysarvo ylittyy täysillä käyttötunneilla taulukossa 2. Taulukko 2. Hiilimonoksidin päästökertoimet eri polttoaineille sekä minimiteho, jolla EPER kynnysarvo ylittyy täysillä käyttötunneilla (= 8760 h/a). CO EPER kynnysarvo 500 000 kg/a Polttoaine Päästökerroin mg/mj Polttotapa Kivihiili 30/5 Arina/leijupeti Ei ylity 10/5 Poltin/yhdistetty Ei ylity Turve 10 kaikki Ei ylity Maakaasu 20 kaikki 800 Puu 200 kaikki 80 Öljy 20 kaikki Ei ylity Mustalipeä 200 50 150 MW 80 100 > 150 MW 160 Sekapoltto > 50 % puu 75 arina 210 70 muut 230 Sekapoltto > 50 % turve 40 Arina/leiju 50-150 MW Ei ylity 70 Yhdistetyt 50-150 MW Ei ylity 10 > 150 MW Ei ylity Sekapoltto > 50 % hiili 30 50-100 MW Ei ylity 10 > 100 MW Ei ylity Sekapoltto muut 15 Poltin 50-150 MW Ei ylity 45 Leijupeti 50-150 MW Ei ylity 50 Yhd. 50-150 MW Ei ylity 25 > 150 MW Ei ylity Minimiteho MW Häkäpäästöjen kynnysarvo ylittyy vain puuta polttavilla laitoksilla sekä suurilla maakaasulaitoksilla. Suuretkaan leijukerroskattilat eivät ylitä EPER kynnysarvoa, jos poltto on hallinnassa. Todellinen CO päästö saattaa olla suurempi tai pienempi kuin mitä päästökerroin osoittaa.

7 Hiilidioksidi CO 2 Hiilidioksidipäästöille on olemassa yleisesti käytössä olevat kertoimet. Tilastokeskus käyttää hapettumiskertoimella korjattua päästökerrointa, jolloin ominaispäästö on hieman pienempi kuin alkuperäinen kerroin. Näissä laskelmissa on käytetty alkuperäisiä kertoimia. Laskelmat löytyvät liitteestä 1 ja yhteenveto päästökertoimista ja minimitehoista taulukosta 3. Taulukko 3. Hiilimonoksidin päästökertoimet eri polttoaineille sekä minimiteho, jolla EPER kynnysarvo ylittyy täysillä käyttötunneilla (= 8760 h/a). CO 2 EPER kynnysarvo 100 000 000 kg/a Polttoaine Päästökerroin g/mj Polttotapa Kivihiili 94,6 kaikki 50 Turve 106 kaikki 50 Maakaasu 56,1 kaikki 60 Puu 109,6 kaikki 50 Öljy POR 77,4 kaikki 50 Öljy POK 74,1 kaikki 50 Mustalipeä 110 kaikki 50 Minimiteho MW Hiilidioksidipäästöt ylittävät kynnysarvon täysillä käyttötunneilla kaikilla laitoksilla. Vain maakaasulaitoksilla jäädään hieman kynnysarvon alle pienemmillä laitoksilla. Hiilidioksidipäästöjen raportoiminen kuuluu ilmoitusvelvollisille joka tapauksessa. (IPPC:n korjatussa suosituksessa biomassan/puun polton CO 2 päästöjä ei tarvitse ilmoittaa, Guidance document for EPER implementation, 2000).

8 Typpioksiduuli N 2 O Ilokaasun kertoimina on käytetty Greenhouse Gas Inventory Finland kokoelman (Boström, 1994) päästökertoimia. Polttoainekohtaiset laskelmat on esitetty liitteessä 1 ja yhteenveto kertoimista ja minimitehoista taulukossa 4. Taulukko 4. Hiilimonoksidin päästökertoimet eri polttoaineille sekä minimiteho, jolla EPER kynnysarvo ylittyy täysillä käyttötunneilla (= 8760 h/a). N 2 O EPER kynnysarvo 10 000 kg/a Polttoaine Päästökerroin mg/mj Polttotapa Kivihiili 2 Poltin/arina 160 70 Kupliva/kiertoleiju 50 Turve 2 Poltin/arina 160 30 Kupliva/kiertoleiju 50 Maakaasu 1 Kattila/ktb 320 Puu 2 Poltin/arina 160 10 Kupliva/kiertoleiju 50 Öljy 2 Kattila/ktb 160 Mustalipeä 1 320 Sekapoltto > 50 % puu 2 160 Sekapoltto > 50 % turve 30 Leijupeti 50 2 Muut 160 Sekapoltto > 50 % hiili 4 Arina 80 70 Leijupeti 50 2 Muut 160 Sekapoltto muut 50 Leijupeti 50 2 Muut 160 Sekapolton kertoimina voidaan käyttää puhtaan polttoaineen kertoimia. Minimiteho MW Leijupetikattilat kaikilla polttoaineilla ylittävät kynnysarvon. Myös osa muista hiili-, turve- ja puukattiloista maakaasulaitoksista suurimmat. Öljykattiloiden osalta käyttötunnit ovat niin vähäiset, ettei kynnysarvo ylity. Käynnissä olevan tutkimuksen mukaan lähes kaikilla polttotavoilla ilokaasupäästöt ovat alempia kuin nykyisin käytössä olevat päästökertoimet. Kuitenkin taulukon 4 mukaan EPER kynnysarvo ylittyy jo melko pienillä laitoksilla. Tästä voidaan päätellä, että typpioksiduulipäästöt tulevat melkoisella varmuudella raportoitaviksi suurimmalta osalta laitoksia. Lisää tietoa kuitenkin tarvitaan, jotta joitakin laitoksia voidaan jättää raportoinnin ulkopuolelle. Ympäristötutkimuspoolin non-co 2 kasvihuonekaasupäästöjen mittausprojektista saadaan tarkempi tieto eri laitostyyppien typpioksiduulipäästöistä.

9 Typen oksidit NO x Typen oksidit ilmoitetaan EPER-päätöksen mukaan typpidioksidin päästöinä. LCP (Large Combustion Plants) direktiivistä löytyvät päästöjen raja-arvot uusille laitoksille, jotka ovat kiinteitä ja nestemäisiä polttoaineita polttaville laitoksille: 400 mg/m 3 n 50 100 MW laitoksille 300 mg/m 3 n 100 300 MW laitoksille 200 mg/m 3 n > 300 MW laitoksille Kaasumaisille polttoaineille: 150 mg/m 3 n 50 300 MW laitoksille 100 mg/m 3 n > 300 MW laitoksille Sekä kaasuturbiineille: 50 mg/m 3 n > 50 MW laitoksille Päästön raja-arvosta lasketaan ominaispäästö kaavan (1) mukaan (SFS standardi 5624): q e = c * n * k * Q s (1) Missä q e = ominaispäästö (mg/mj) c = pitoisuus (mg/m3 n) n = ilmakerroin = 1,40 k = polttoaineen kosteudesta johtuva kerroin Q s = kuivan polttoaineen palamisesta syntyvä savukaasumäärä = 0,25 (m 3 n/mj) Laskelmat on esitetty liitteessä 1 ja yhteenveto taulukossa 5. Taulukko 5. Typpidioksidin päästökertoimet eri polttoaineille uusille laitoksille LCP direktiivin mukaan sekä minimiteho, jolla EPER kynnysarvo ylittyy täysillä käyttötunneilla (= 8760 h/a). NO x EPER kynnysarvo 100 000 kg/a Polttoaine Päästökerroin mg NO 2 /MJ Teho Kivihiili 141 50-100 MW 50 106 100-300 MW 100 71 >300 MW 300 Turve 154 50-100 MW 50 116 100-300 MW 100 77 >300 MW 300 Maakaasu 53 50 300 MW 60 35 >300 MW 300 18 kaasuturbiini 180 Puu 154 50-100 MW 50 116 100-300 MW 100 77 >300 MW 300 Öljy 140 50-100 MW 50 105 100-300 MW 100 70 >300 MW 300 Minimiteho MW

10 Suomessa on yleisesti käytetty päästökertoimia, joissa laitokset on jaettu uusiin ja vanhoihin laitoksiin. Uusien osalta päästökertoimet seuraavat LCP-direktiivin arvoja lukuunottamatta kaasuturbiinia, mille LCP-direktiivissä on selvästi pienempi päästökerroin. Vanhojen laitosten osalta päästökertoimet ovat korkeampia. Taulukkoon 6 on koottu vanhojen laitosten päästökertoimet. Taulukko 6. Typpidioksidin päästökertoimet eri polttoaineille vanhoille laitoksille Suomessa käytettyjen kertoimien mukaan sekä minimiteho, jolla EPER kynnysarvo ylittyy täysillä käyttötunneilla (= 8760 h/a). NO x EPER kynnysarvo 100 000 kg/a Polttoaine Päästökerroin mg NO 2 /MJ Teho/polttotekniikka Minimiteho MW Kivihiili 420 Seinäpoltin 50 50-100 MW 230 Seinäpoltin 100 >100 MW 250 Nurkkapoltin 50 50-100 MW 180 Nurkkapoltin 100 >100 MW 150 Muu > 50 MW 50 Turve 300 Poltin 50 MW 50 180 Poltin >50 MW 50 150 Muu >50 MW 50 Maakaasu 150 Kattila 50-100 MW 50 80 Kattila >100 MW 100 260 Kaasuturbiini 50 50-100 MW 100 Kaasuturbiini 100 >100 MW Puu 100 50-100 MW 50 150 > 100 MW 100 Öljy 150 POR kattila 50 50-100 MW 120 POR kattila >100 MW 100 350 POK kaasuturbiini 50 50-100 MW 150 POK kaasuturbiini >100 MW 100 Koska direktiivin mukaisilla kertoimilla EPER kynnysarvo ylittyy melkein kaikilla laitoksilla, tulevat NO x päästöt kuitenkin raportoitaviksi. Vain pienemmillä maakaasulaitoksilla jäädään kynnysarvon alle. Kaikki vanhat laitokset ylittävät EPER:n rajan. NO x päästöt kuuluvat joka tapauksessa ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

11 Rikkidioksidi SO 2 Rikkidioksidin raja-arvot uusille laitoksille löytyvät myös LCP-direktiivistä ja päästökertoimet lasketaan ominaispäästökaavan (1) mukaan. Päästöjen raja-arvot ovat kiinteille polttoaineille: 850 mg/m 3 n 50 100 MW laitoksille 850 200 mg/m 3 n 100 300 MW laitoksille (lineaarinen vähennys) 200 mg/m 3 n > 300 MW laitoksille Biomassalle: 200 mg/m 3 n > 50 MW laitoksille Kaasumaisille polttoaineille: 35 mg/m 3 n > 50 MW laitoksille Laskelmat on esitetty liitteessä 1 ja yhteenveto taulukossa 7. Taulukko 7. Rikkidioksidin päästökertoimet eri polttoaineille sekä minimiteho täysillä käyttötunneilla (= 8760 h/a) uusille laitoksille LCP-direktiivin mukaan. SO 2 EPER päästöraja 150 000 kg/a Polttoaine Päästökerroin mg/mj Teho Kivihiili 300 50-100 MW 50 186 100-300 MW 100 71 >300 MW 300 Turve 327 50-100 MW 50 202 100-300 MW 100 77 >300 MW 300 Maakaasu 12 Ei ylity Puu 5 Ei ylity Öljy 298 50-100 MW 50 184 100-300 MW 100 70 >300 MW 300 Minimiteho MW Puun poltossa Suomessa on käytetty taulukon 6 kerrointa (5 mg/mj), jolloin päästön kynnysarvo ei ylity. Jos käytetään LCP-direktiivin arvoja kiinteälle polttoaineelle tai biomassalle niin kynnysarvo ylittyy. Vanhoille laitoksille käytetyt kertoimet ja minimitehot löytyvät taulukosta 8.

12 Taulukko 8. Rikkidioksidin päästökertoimet eri polttoaineille sekä minimiteho täysillä käyttötunneilla (= 8760 h/a) vanhoille laitoksille Suomessa käytettyjen kertoimien mukaan. SO 2 EPER kynnysarvo 150 000 kg/a Polttoaine Päästökerroin mg/mj Teho Kivihiili 230 Uusi 1 50-150 MW 50 140 Uusi 1 >150 MW 150 780 Vanha 50 200 MW 50 230 Vanha > 200 MW 200 Turve 140 Uusi 2 50 200 Vanha 50 Puu 5 Ei ylity Öljy 500 POR 50 94 POK 50 1 1.4.1991 jälkeen 2 1.1.1994 jälkeen Minimiteho MW LCP-direktiivin arvot vanhoille laitoksille ovat korkeammat kuin Suomessa käytetyt kertoimet. Päästön kynnysarvot ylittyvät kaikilla muilla, paitsi puuta polttavilla laitoksilla. Rikkidioksidipäästöt raportoidaan joka tapauksessa ympäristöviranomaisille. Muut aineet Ammoniakki NH 3 Suomen Ympäristökeskuksen ylläpitämässä VAHTI tietokannasta löytyi yksi ilmoitus ammoniakkipäästöstä voimalaitoksilta, joka oli 87 kg/a. Fortumin Meri-Porin laitoksella (1300 MW kivihiililaitos) ammoniakkipäästön raja on 5 mg/m 3 n ja kaavalla (1) laskemalla saadaan ominaispäästöksi 1,77 mg/mj. Tällä ominaispäästöllä EPER kynnysarvo 10 000 kg/a vuodessa ylittyy jo 1250 käyttötunnin kohdalla. Käyttöaika Meri-Porin laitoksella vuonna 1998 oli 3113 h. Laitoksella on jatkuvatoiminen NH 3 mittaus, jolloin raportointi ei muodostu ongelmaksi. Todellinen NH 3 päästö on yleensä reilusti alle 5 mg/ m 3 n. Muilla laitoksilla ammoniakkipäästöt eivät ole ongelma. Laskelma on esitetty liitteessä 6. NMVOC Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (pois lukien metaani) päästöt energiantuotannosta Suomessa ovat VTT:n selvityksen (Arnold et al, 1998) mukaan 2000 t/a. VOC-päästöistä metaanin osuus on kuitenkin suuri, jolloin NMVOC-päästö on huomattavasti pienempi kuin metaanin. Todennäköisyys sille, että EPER-päästöraja 100 000 kg/a ylittyisi yksittäisellä laitoksella tai laitoskokonaisuudella on erittäin pieni. NMVOC päästöjen mittauksia on tehty suurilla polttolaitoksilla hyvin vähän.

13 2.1.2 Metallit ja yhdisteet Raskasmetallien päästöt riippuvat monista tekijöistä: polttoaineesta, polttotekniikasta ja erotinlaitteistosta. Kivihiilen raskasmetallipitoisuus riippuu tuontimaasta, Suomeen tuotavasta hiilestä suurin osa tulee Puolasta ja Venäjältä. Venäläinen hiili sisältää enemmän kromia (Cr) ja elohopeaa (Hg) kun taas puolalaisessa hiilessä on enemmän lyijyä (Pb) ja sinkkiä (Zn). Turpeen raskasmetallipitoisuudet vaihtelevat jonkin verran alueellisesti. Energiaturpeen arseeni - (As) ja sinkki (Zn) pitoisuudet ovat Pohjois- Suomessa jonkin verran alhaisemmat kuin Länsi- ja Itä- Suomessa. Turpeen poltossa raskasmetallien ominaispäästöön vaikuttavat ratkaisevasti käyttöolosuhteet ja erityisesti käyttötilan kosteus. Maakaasun poltosta ei käytännössä tule raskasmetallipäästöjä. Öljyn polton merkittävimmät raskasmetallipäästöt ovat vanadiini (V) ja nikkeli (Ni). Sekapolttokattiloissa VTT:n tutkimusten mukaan esim. puun poltto turpeen seassa ei muuta merkittävästi raskasmetallien kokonaispitoisuuksia savukaasuissa, joten ko. tapauksissa voidaan käyttää pääasiallisen polttoaineen päästökerrointa. Yksittäisten raskasmetallien päästöt vaihtelevat, vaikka laitoksilla olisi sama polttotekniikka. Päästöön vaikuttaa pääasiassa erotinlaitteiston tehokkuus. Koska ainoastaan helposti höyrystyvä elohopea on suurimmaksi osaksi kaasufaasissa, on oleellista hiukkasten kokonaispäästö. Raskasmetallipäästöjen kertoimien arviointiin on käytetty VTT:n 1990 luvulla tekemiä mittaustuloksia (Liite 2) sekä SYKE:n VAHTI tietokannasta 1995 1997 laskettuja keskimääräisiä päästökertoimia (Liite 2). Lähteenä on käytetty SYKE:n julkaisua Raskasmetallien päästöt ilmaan Suomessa 1990 luvulla (Melanen et al, 1999). Lisäksi on kerätty laitosten ilmoittamia raskasmetallipäästöjä ilmaan ympäristöviranomaisille tehdyistä ilmoituksista, yritysten ympäristöraporteista sekä SYKE:n VAHTI-tietokannan aineistosta vuodelta 1999 (Liite 3). Myös eri yritysten teettämiä mittausraportteja on käytetty hyödyksi (Liite 4). Suurin osa suomalaisista laitoksista ilmoittaa myös vanadiinipäästöt viranomaisille, mutta koska vanadiini ei kuulu EPERpäätöksen listaan, ei sitä seuraavassa käsittelyssä oteta huomioon. Tässä raportissa ei käsitellä myöskään kierrätyspolttoaineen polton raskasmetallipäästöjä. Koska yllä mainituissa lähteissä päästökertoimet vaihtelevat hyvinkin paljon, on seuraavassa ainekohtaisessa tarkastelussa pyritty lähdetietojen perusteella saamaan jonkinlainen yksinkertaistettu arvio ns. todennäköinen enimmäiskeskiarvo raskasmetallien päästökertoimista. Laitokset on yksinkertaistamisen vuoksi jaettu hiililaitoksiin, joissa on rikinpoisto ja sähkösuodin, hiililaitoksiin, joissa on sähkösuodin sekä turpeen leijupolttolaitoksiin. Puun päästökertoimet mahtuvat turpeen päästökertoimien vaihteluväliin, jolloin turve/puulaitokset voidaan käsitellä yhdessä. Myös turpeen pölypoltto voidaan liittää samaan tarkasteluun. Taulukkoon 9 on koottu EPER:n päätökseen kuuluvien raskasmetallien todennäköiset päästökertoimet, lähtötietojen vaihteluväli sekä minimiteho eri polttoaineille.

14 Taulukko 9. Raskasmetallien todennäköiset päästökertoimet, kertoimien vaihteluvälit sekä minimiteho täysillä käyttötunneilla (8760 h). Polttoaine Päästökerroin Vaihteluväli µg/mj µg/mj Arseeni Kivihiili Rikinpoisto+sähkösuodin 2 1 0,46-2,99 320 As Kivihiili Sähkösuodin 8,2 2 0,03-0,33 80 Turve/puu Leijupoltto+sähkösuodin 10 3 0,15-14,6 65 Minimiteho MW EPER 20 kg/a Kadmium Kivihiili Rikinpoisto+sähkösuodin 0,3 2 0,030-0,33 1100 Cd Kivihiili Sähkösuodin 0,3 2 0,16-0,31 Ei ylity Turve/puu Leijupoltto+sähkösuodin 0,6 3 0,03-0,93 Ei ylity EPER 10 kg/a Kromi Kivihiili Rikinpoisto+sähkösuodin 6,4 4 0,05-12,3 500 Cr Kivihiili Sähkösuodin 20 12,01-22 160 Turve/puu Leijupoltto+sähkösuodin 3 3 0,34-5,79 Ei ylity EPER 100 kg/a Kupari Kivihiili Rikinpoisto+sähkösuodin 1,8 5 1,8-4,8 Ei ylity Cu Kivihiili Sähkösuodin 5 - Ei ylity Turve/puu Leijupoltto+sähkösuodin 1,3 3 Ei mitt. Ei ylity EPER 100 kg/a Elohopea Kivihiili Rikinpoisto+sähkösuodin 1,5 6 0,031-1,65 230 Hg Kivihiili Sähkösuodin 2 0,5-160 Turve/puu Leijupoltto+sähkösuodin 1 3 0,12-3,87 320 EPER 10 kg/a Nikkeli Kivihiili Rikinpoisto+sähkösuodin 6,5 0,007-12,2 250 Ni Kivihiili Sähkösuodin 40 34-42 50 Turve/puu Leijupoltto+sähkösuodin 10 3 0,44-16,4 160 EPER 50 kg/a Lyijy Kivihiili Rikinpoisto+sähkösuodin 10 0,013-19,6 640 Pb Kivihiili Sähkösuodin 20 11-320 Turve/puu Leijupoltto+sähkösuodin 8 3 0,45-10,5 Ei ylity EPER 200 kg/a Sinkki Kivihiili Rikinpoisto+sähkösuodin 20 20-110 320 Zn Kivihiili Sähkösuodin 200 74-220 50 Turve/puu Leijupoltto+sähkösuodin 10 3 5,7-11,1 Ei ylity EPER 200 kg/a 1 Meri-Porin ja Tahkoluodon mittauksista 2 VTT:n mittauksista 3 Valittu käytössä olevan mittausaineiston pohjalta 4 Tahkoluodon mittausten keskiarvo 5 Corinairin oletuskerroin 6 VAHTI-tietokannasta Kivihiili+rikinpoisto+sähkösuodin laitoksilla kynnysarvot ylittyvät järjestyksessä elohopea, nikkeli, arseeni, sinkki, kromi ja lyijy. Kuparin kynnysarvo ei ylity ja kadmiumin ylittyy vain suurilla laitoksilla täysillä käyttötunneilla, joten on epätodennäköistä, että näiden aineiden kynnysarvo ylittyisi. Esim. Meri-Porin laitos (1300 MW) saa käydä 4200 h/a, jotta lyijyn kynnysarvo ylittyisi elohopean, nikkelin, arseenin, sinkin ja kromin rajat ylittyvät jo aikaisemmin.

15 Kristiinan laitoksella (605 MW) lyijyn ja kromin kynnysarvo ei ylity, mutta sinkin kohdalla se ylittyy 4500 tunnin kohdalla ja muiden (Hg, Ni ja As) sitä ennen. Kivihiili+sähkösuodin laitoksilla järjestys on nikkeli, sinkki, arseeni, elohopea, kromi ja lyijy. Kuparin ja kadmiumin kynnysarvot eivät ylity. Esim. 300 MW:n laitoksella lyijyn kynnysarvo ei ylity, elohopean ja kromin rajat ylittyvät 4600 h:n kohdalla. Nikkelin, sinkin ja arseenin kynnysarvot ylittyvät jo pienilläkin laitoksilla, 100 MW:n laitos saa käydä 3400 h/a, jotta nikkelipäästön kynnysarvo ylittyisi. Turpeen leijukerrospoltossa kadmiumin, kromin ja lyijyn raja-arvot eivät ylity. Sinkin osalta mittauksia on tehty hyvin vähän, mutta käytettävissä olevien mittausten perusteella lasketulla päästökertoimella kynnysarvo ei ylity. Kuparin osalta mittauksia ei ole tehty, mutta SYKE:n arvion mukaisella päästökertoimella laskettuna kynnysarvo ei ylity. Elohopean kynnysarvo ylittyy vain suurilla laitoksilla täysillä käyttötunneilla. Todennäköisimmin turvelaitoksille tulee raportoitavaksi nikkelin ja arseenin päästöt. Ilmoitetuista turvelaitosten raskasmetallipäästöistä arseenin kynnysarvo ylittyi 1999 kahdella laitoksella, kadmiumin yhdellä, elohopean neljällä ja nikkelin viidellä laitoksella. Öljykattiloiden käyntiajat ovat niin alhaiset, etteivät päästöjen kynnysarvot ylity. Useat laitokset ilmoittavat osan raskasmetallipäästöistä jo nyt. Kuparin ja sinkin osalta ilmoituksia ja mittaustuloksia on hyvin vähän. 2.1.3 Klooratut orgaaniset yhdisteet PCDD ja PCDF (dioksiinit ja furaanit) Jätteenpolttodirektiivissä on raja-arvo Teq - painotetulle dioksiini- ja furaanipäästölle. Raja-arvo on 0,1 ng/m 3 n ja ominaispäästökaavaa (1) käyttäen saadaan ominaispäästöksi 0,035 ng/mj. Tämän perusteella EPER kynnysarvo 0,001 kg/a ei ylity millään laitoksilla. VTT on suorittanut dioksiinija furaanimittauksia muutamilla laitoksilla raskasmetallimittausten yhteydessä. Kivihiilellä ja jäteöljyllä sekä turpeella poltettaessa päästöt olivat pieniä ja jäävät reilusti kynnysarvon alle. Laskelmat on esitetty liitteessä 6.

16 2.1.4 Muut orgaaniset yhdisteet Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH yhdisteet) PAH yhdisteiden muodostuminen on vähäistä, jos polttoaineen ja ilman sekoittuminen on tehokasta, polton ilmaylimäärä on riittävän suuri, palamislämpötila on riittävän korkea ja palamiskaasuilla on riittävän pitkä viipymisaika kattilassa. PAH-päästöt ovat yleensä pieniä suurissa polttolaitoksissa polttoaineesta riippumatta (Energia ja Ympäristö, 1996). Jätteenpolttodirektiivissä raja-arvoa ei ole määritelty. Euroopan ympäristökeskuksen kokoamassa ohjeistossa ilmapäästöille (Emission Inventory Guidebook, 1999) on koottu joitain päästökertoimia PAH-yhdisteille. Mittaustietoa eri maista on hyvin vähän. Kirjassa on koottu painokertoimet eri yhdisteille käyttäen referenssinä bentsoapyreeniä. Näitä painokertoimia käyttämällä saadaan PAHyhdisteiden yhteenlasketuksi päästökertoimeksi kivihiilelle 0,26 mg/t polttoainetta ja puulle 5,4 mg/t polttoainetta hyvällä puhdistustekniikalla. Näillä arvoilla laskettaessa esim. Meri-Porin (hiili) ja Kauttuan (puu) laitosten polttoaineen kulutuksista laskettuna PAH-yhdisteiden EPER kynnysarvo ei ylity. Mittaustulosten vähäisyydestä johtuen näihin arvioihin liittyy kuitenkin suurta epävarmuutta. Laskelmat on esitetty liitteessä 6. 2.1.5 Muut yhdisteet Kloori ja epäorgaaniset yhdisteet (HCl) Kloorille varsinaisia päästökertoimia ei ole olemassa. Seuraavissa laskelmissa on käytetty polttoaineiden klooripitoisuuksia päästömäärien selvittämiseen. Polttoaineiden ominaisuuksista laskettaessa kivihiilelle 0,2 p-%:n pitoisuudella (Alakangas, 2000) oletuksella, että kaikki kloori menee savukaasuihin, saadaan päästökerroin 106 mg/mj, jolla laskettuna EPER kynnysarvo ylittyy kaikilla laitoksilla täysillä käyttötunneilla. Olettaen, että rikinpoisto poistaa 90 % kloorista, kivihiilen Cl-pitoisuuden ollessa 0,1 p-%, saadaan päästökerroin 5,3 mg/mj, jolloin kynnysarvo ylittyy 60 MW:n kohdalla täysillä käyttötunneilla. Meri-Porin mittauksissa Cl-päästö oli 9100 g/h, mistä saadaan vuoden 1998 käyttötuntimäärällä 3110 h/a 28 301 kg/a, mikä ylittää EPER kynnysarvon 10 000 kg/a. Turpeen klooripitoisuus vaihtelee tyypillisesti 0,02 0,06 p-%:n välillä (VAPO), maksimi Clpitoisuus, joka turpeesta on mitattu on 0,1 p-% kuiva-aineesta. Fortumin Hämeenlinnan laitoksen turpeesta mitatut Cl-pitoisuudet olivat 0,036 p-%, 0,038 p-% ja 0,039 p-% kuiva-aineesta. Keskimääräisellä arvolla 0,03 p-% kuiva-aineesta saadaan päästökertoimeksi 46 mg/mj olettaen, että kaikki kloori menee savukaasuihin. Näin laskettuna EPER kynnysarvo ylittyy kaikilla laitoksilla täysillä käyttötunneilla. Meri-Porin mittausraportin perusteella kloori erottuu sähkösuodattimella erittäin heikosti, jolloin laskelmissa oletetaan, että kaikki Cl menee savukaasuihin. Esim. Joensuun laitos (197 MW) saa käydä vain 500 h/a ja kynnysarvo on jo ylittynyt. Puun kuoren Cl-pitoisuus vaihtelee yleisesti 0,01-0,03 p-%:n välillä (Alakangas, 2000) kuusen kuoren Cl-pitoisuus on hieman korkeampi kuin männyn kuoren. Laskettuna keskimääräisellä arvolla 0,02 p-% Cl kuiva-aineesta, saadaan päästökertoimeksi 32 mg/mj ja kynnysarvo ylittyy kaikilla laitoksilla täysillä käyttötunneilla.

17 Jätteenpolttodirektiivissä lasketulla raja-arvolla 10 mg HCl/m3 n saadaan päästökerroin 3,5 mg/mj ja EPER kynnysarvo ylittyy 90 MW:n polttoaineteholla täysillä käyttötunneilla. Jätteenpolton kynnysarvo kloorille on kuitenkin niin tiukka, ettei sitä polttolaitoksilla yllä olevien laskelmien perusteella voida käyttää. Cl-pitoisuudet näyttävät tulevan raportoitaviksi jo pieniltäkin hiili-, turve ja puulaitoksilta. Klooripäästöjä ei ole ilmoitettu viranomaisille aikaisemmin ja mittauksia on tehty hyvin vähän. Todellisten päästömäärien selvittämiseen tarvitaan lisätutkimuksia. Laskelmat esitetty liitteessä 6 Fluori ja epäorgaaniset yhdisteet (HF) Fluorille ei ole myöskään olemassa päästökertoimia. Näissä laskelmissa käytetään polttoaineiden fluoripitoisuuksia. Kivihiilen fluoripitoisuus on keskimäärin 0,008 p-% (Alakangas, 2000). Päästökertoimeksi saadaan 12 mg/mj ja olettaen, että kaikki fluori menee savukaasuihin, ylittyy raja-arvo kaikilla laitoksilla täysillä käyttötunneilla. 50 %:n erotusasteella polttoainetehon minimiteho on 75 MW täysillä käyttötunneilla. Meri-Porin mittausten perusteella pelkän sähkösuodattimen erotustehokkuus fluorille on 88%. Tällä laskettuna saadaan päästökerroin 0,53 mg/mj ja tällöin kynnysarvo ylittyy vasta 300 MW:n kohdalla täysillä käyttötunneilla. Sähkösuodatin+rikinpoisto yhdistelmällä erotustehokkuus on n. 50 %. Meri-Porin mittaustuloksesta 6000 g F/h saadaan 1998 käyttötunneilla (=3110 h/a) fluoripäästöksi 18 660 kg/a, mikä ylittää EPER-raja-arvon 5 000 kg/a. Jätteenpolttodirektiivistä saadulla päästöraja-arvolla 1 mg HF/m3 n laskettuna saadaan päästökertoimeksi 0,4 mg/mj, jolloin EPER-raja-arvo ylittyy 450 MW:n kohdalla täysillä käyttötunneilla. Jätteenpolton päästöraja-arvo on kuitenkin melko tiukka ja on oletettavaa, että ainakaan kivihiililaitoksilla niin alhaiseen päästötasoon ei päästä. Turpeen ja puun fluoripitoisuuksista ei ole saatu tietoja ja mittauksia fluoripäästöistä ilmaan on tehty hyvin vähän. Turpeen F-pitoisuus on oletettavasti huomattavasti pienempi kuin kloorin (VAPO), mutta tarkkaa tietoa ei ole saatavissa. Kivihiilen osalta näiden laskelmien perusteella fluoripäästöt tulevat ilmoitettaviksi jo pieniltäkin laitoksilta. Todellisten päästömäärien selvittämiseen tarvitaan lisätutkimuksia. Laskelmat esitetty liitteessä 6. Kloorin ja fluorin päästökertoimet ja minimitehot, joilla EPER kynnysarvo ylittyy on koottu taulukkoon 10.

18 Taulukko 10. Kloorin ja fluorin polttoaineesta lasketut päästökertoimet ja minimitehot, joilla EPER kynnysarvo ylittyy täysillä käyttötunneilla (8760 h/a). Polttoaine Päästökerroin mg/mj Minimiteho MW Cl Kivihiili 0,2 p-% Kaikki savukaasuihin 106 50 90 % erotus rikinpoistossa 5,3 60 Turve 0,03 p-% Kaikki savukaasuihin 46 50 Puu 0,02 -% Kaikki savukaasuihin 32 50 F Kivihiili 0,008 p-% Kaikki savukaasuihin 12 50 50 % erotus rikinpoistossa 2,1 75 88 % erotus sähkösuodattimella 0,53 300 PM 10 hiukkaset Hyvin toimivan ja nykyisillä mitoitusperiaatteilla mitoitetun sähkösuodattimen tai kuitusuodattimen läpäisevät hiukkaset ovat melkein yksinomaan PM10-hiukkasia. Suurempien kuin 10 µm hiukkasten osuus hiukkaspäästöstä on hyvin pieni. Erotustehokkuus voi vaihdella käytetyn polttoaineen mukaan ja myös käyttöolosuhteet ja huoltotoimenpiteet vaikuttavat suodattimen toimintaan. LCP-direktiivin päästöraja-arvot kiinteille ja nestemäisille polttoaineille uusille laitoksille ovat 50 mg/m3 n 50 100 MW:n laitoksille ja 30 mg/m3 n yli 100 MW:n laitoksille. Laskemalla ominaispäästökaavalla (1) saadaan kivihiilelle päästökertoimet 17,7 mg/mj (50-100 MW) ja 10,6 mg/mj (>100 MW). Näillä laskemalla polttoainetehon minimitehoilla 90 MW ja 150 MW EPER kynnysarvo ylittyy täysillä käyttötunneilla. Vanhoille laitoksille 50 500 MW:n laitoksille päästökerroin on 35,3 mg/mj ja EPER kynnysarvo ylittyy kaikilla laitoksilla täysillä käyttötunneilla. Yli 500 MW:n laitoksille päästökerroin on sama kuin uusille laitoksille. Esim. Meri-Porin laitoksella (1300 MW) kynnysarvo ylittyy jo 1000 tunnin kohdalla. Turpeelle vastaavat arvot ovat uusille laitoksille 19,2 mg/mj ja 80 MW, 11,6 mg/mj ja 140 MW. Vanhoille laitoksille 38,5 mg/mj ja 50 MW. Öljykattiloiden ja maakaasun hiukkaspäästöt ovat hyvin pieniä. Hiukkasten kokonaispäästöt raportoidaan ympäristöviranomaisille joka tapauksessa. PM10 hiukkasia ei varsinaisesti mitata missään, mutta jos erotinlaitteisto on kunnossa, on hiukkasten kokonaispäästö hyvin lähellä PM10 hiukkaspitoisuutta. Laskelmat sekä VAHTI-tietokannasta kerättyjä päästökeroimia on esitetty liitteessä 6 ja laitosten ilmoittamat hiukkaspäästöt on kerätty raskasmetallien kanssa yhteen liitteeseen 3.

19 2.2 Päästöt veteen Voimalaitosten vesistövaikutukset liittyvät pääasiassa lauhdeveteen, mikä ei sisällä haitallisia aineita. Varsinaisia päästöjä veteen tulee rikinpoistolaitoksilta, pesujen yhteydessä sekä saniteettivesistä. Vedet johdetaan joko viivästysaltaaseen ja sieltä vesistöön, voimalaitoksen omalle puhdistamolle, läheisen teollisuuslaitoksen puhdistamolle tai kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle. Viranomaisille ilmoitettavien päästöjen lukumäärä vaihtelee laitoksittain suuresti. Useilta laitoksilta ilmoitetaan kuitenkin ravinne- sekä ainakin osa raskasmetallipitoisuuksista. Muita aineita ei ole juurikaan mitattu. EPER:n raportointiohjeen mukaan 26:sta vesipäästöstä voimalaitosten mahdollisia päästöjä on 15 ainetta tai aineryhmää. 2.2.1 Merkittävimmät aineet Kokonaistyppi (tot N) ja kokonaisfosfori (tot P) Viivästysaltaasta lähtevässä vedessä arvioidaan olevan 1 mg/dm 3 typpeä sekä 0,1 mg/dm 3 fosforia (Energiatalous ja ympäristönsuojelu, 1994). Jäteveden puhdistamolta lähtevässä vedessä ravinnepitoisuudet ovat vielä huomattavasti alemmat. Yllä olevilla pitoisuuksilla laskettuna virtaama saisi olla 50 milj. m 3 /a, jotta päästöraja ylittyisi. Voimalaitosten normaalivirtaamilla jäädään reilusti EPER kynnysarvon alle. Laskelmat ja laitosten virtaama- ja päästötietoja liitteessä 7. 2.2.2 Metallit ja yhdisteet Jätteenpolttodirektiivin raja-arvot raskasmetalleille ovat melko korkeita, koska EPER kynnysarvot ylittyvät jo pienillä virtaamilla. Rikinpoistolaitosten jätevedet sisältävät kuitenkin huomattavasti vähemmän raskasmetalleja kuin mitä jätteen poltossa syntyy. Eri EU-mailla ja muutamilla muilla Euroopan mailla on olemassa joitain kynnysarvoja raskasmetalleille rikinpoistolaitoksilta lähtevälle jätevedelle (suurten polttolaitosten BAT-referenssiasiakirjan liite/ehdotus). Laskennassa on käytetty soveltuvin osin Itävallan, Saksan, Tanskan, Italian, Hollannin ja Iso-Britannian päästöjen kynnysarvoja. Liitteen 4 laskelmien mukaan päästöjen kynnysarvot ovat jonkin verran alempia kuin jätteenpolttodirektiivissä. Näissä arvoissa vaihteluvälit ovat kuitenkin suuria. Suomalaisten laitosten ilmoittamat raskasmetallipitoisuudet jäävät EPER kynnysarvojen alle. Päästötiedot on koottu liitteeseen 7. 2.2.3 Muut orgaaniset yhdisteet Bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni, ksyleenit Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH yhdisteet) Näitä yhdisteitä voi esiintyä jätevesissä, jos polttoprosessi ei mene loppuun saakka. Koska jätevedet suurimmaksi osaksi ovat savukaasujen pesuvesiä, todennäköisyys sille, että EPER kynnysarvot 200 kg/a bentseenille ym. ja 5 kg/a PAH-yhdisteille on häviävän pieni.

20 Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC tai COD/3) TOC-mittaus on rinnakkaismittaus kemialliselle hapenkulutukselle COD:lle. Muutamat laitokset ilmoittavat COD arvon ja vaihteluvälit ovat melko suuria. Näytteitä on otettu ja analysoitu vain muutama, näissä kertaluonteiset heilahtelut vaikuttavat vuosikeskiarvoon huomattavasti. Pääsääntöisesti COD/3 arvot eivät ylitä EPER kynnysarvoa 50 000 kg/a. Yksittäisten näytteiden vaikutus koko tulokseen on kuitenkin suuri. Eurooppalaiset päästöraja-arvot (suurten polttolaitosten BAT-referenssiasiakirjan liite/ehdotus) vaihtelevat välillä 50 800 mg/l rikinpoistolaitokselta lähtevälle jätevedelle. Esim. Saksan arvolla 50 mg/l, jonka suurin osa suomalaisista laitoksista alittaa, ei EPER kynnysarvo ylity. Ilmoitetuista COD arvoista EPER kynnysarvo ylittyy yhdellä laitoksella (Naantali). Laskelmat on esitetty liitteessä 7. 2.2.4 Muut yhdisteet Kloridit ja Fluoridit Klorideja on mitattu muutamien laitosten osalta ja kynnysarvo ei ylity. Eurooppalaiset kynnysarvot (suurten polttolaitosten BAT-referenssiasiakirjan liite/ehdotus) vaihtelevat suuresti, välillä 500 40 000 mg/l. Vain ylimmällä päästökertoimella laskettuna raja-arvo 2 000 000 kg/a ylittyy suurella virtaamalla. Meri-Porin mittauksessa Cl-virtaama rikinpoistolaitokselta lähtevässä jätevedessä oli 325,2 kg/h. 1998 käyttötunneilla (=3110 h/a) saadaan Cl-päästöksi 1 011 372 kg/a, joka alittaa EPER kynnysarvon. Naantalin laitoksen käyttötunneilla (= 7047 h/a, NA2-kattila) EPER kynnysarvo kuitenkin ylittyy. Meriveden kierrätys lisää kloridipitoisuutta ja kierrätysveden määrää on vaikea arvioida. Joillain laitoksilla Cl-päästö voi tulla raportoitavaksi. Fluorideja on mitattu kahdella laitoksella ja kynnysarvo ei ylity. Fluorideille eurooppalaiset kertoimet liikkuvat välillä 2 30 mg/l. Näillä kertoimilla laskettuna EPER-raja-arvo 2 000 kg/a ylittyy jo hieman pienemmällä virtaamalla. Kertoimien määritysperusteista ei kuitenkaan ole tietoa, ja koska vaihteluvälit ovat niin suuret, ei näiden avulla pystytä päättelemään todennäköisiä Cl ja F pitoisuuksia jätevedessä. Meri-Porin mittauksessa F-päästö veteen oli 0,048 kg/h, josta saadaan 1998 käyttötunneilla (=3110 h/a) 149 kg/a, mikä alittaa EPER kynnysarvon. Laskelmat on esitetty liitteessä 7.