METSÄHALLITUKSEN YLEISET YHTEISKUNNALLISET VELVOITTEET 2015

METSÄHALLITUKSEN YLEISET YHTEISKUNNALLISET VELVOITTEET 2015 SEURANTARAPORTTI 19.2.2016

2 Sisällysluettelo 1. Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet...3 2. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden panostus...4 2.1. Maankäyttörajoitteet velvoitteittain 2015 (ha ja m 3 )...4 2.2. YYV kokonaispanokset 2014-2015 Metsähallitus -tasolla...5 2.3. YYV -panostuksen merkittävimmät muutokset 2014-2015...6 3. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden hyötyjen vuositason seuranta 2015...9 3.1. Luontokohteiden säilyminen uudistushakkuissa...10 3.2. Uudistusalalle jätettyjen säästöpuiden määrä...10 3.3. Aktiivisilla luonnonhoitotoimilla lisätään monimuotoisuutta...11 3.4. Erityishakkuiden osuus kaikista hakkuista...11 4. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden hyötyjen pitkän aikavälin seuranta...12 4.1. Monimuotoisuushyötyjen seuranta Kainuun luonnonvarasuunnitelmassa 2015-2020...13 4.2. Virkistyshyötyjen seuranta Kainuun luonnonvarasuunnitelmassa 2015-2020...17 Lähdeluettelo...18

3 1. Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet Metsähallituksen yleisistä yhteiskunnallisista velvoitteista säädetään Metsähallituksesta annetun lain 4 :ssä (1378/2004). Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet otetaan huomioon Metsähallituksen tulostavoitetta asetettaessa. Metsähallitus raportoi vuosittain tilinpäätöksen yhteydessä yhteiskunnallisten velvoitteiden huomioon ottamisesta aiheutuneista kustannuksista. Raportoinnin euromääräinen panostus kuvaa Metsähallituksen liikevoiton pienenemistä yhteiskunnallisista velvoitteista johtuen. Metsä- ja luonnonsuojelulakien mukaisten erityiskohteiden huomioiminen ei sisälly yhteiskunnallisten velvoitteiden panostukseen. Luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena osana Metsähallituksen on riittävästi otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsien ja muiden luonnonvarojen hoidolle, käytölle ja suojelulle asetettujen muiden tavoitteiden kanssa. Metsähallituksen on lisäksi otettava huomioon luonnon virkistyskäytön sekä työllisyyden edistämisen vaatimukset. Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu on sovitettava yhteen Saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan, sekä poronhoitolaissa (848/1990) tarkoitetulla poronhoitoalueella siten, että poronhoitolaissa säädetyt velvoitteet täytetään. Metsätalouden toiminnassa kunkin yhteiskunnallisen velvoitteen huomioon ottaminen pienentää hakkuukertymiä. Kertymien pieneneminen aiheutuu määritellyistä maankäyttö- ja alueekologiakohteista, hakkuualoille jätettävästä säästöpuustosta sekä saamelaisalueella toteutettavista hakkuujärjestelyistä. Velvoitteiden huomioon ottaminen myös lisää suunnittelukustannuksia. Laatumaan toiminnassa yhteiskunnalliset velvoitteet vaikuttavat rantaalueiden kaavoitukseen esimerkiksi siten, että alueen ympäristö- ja virkistysarvojen vuoksi valtion maalle ei osoiteta sitä rakennusoikeutta, joka laskennallisesti valtion maalle kuuluisi tai yleiskaavan laatimisen yhteydessä kaavan ulkopuolelle jätetään sellaisia alueita, joille valtion maiden kaavoitusperiaatteiden mukaan ei kaavoitettaisi rakentamisalueita. Maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksen mukaisesti Metsähallituksen liiketoiminta vastaa tienpidon kustannuksista kokonaisuutena (pl. luontopalveluiden hallinnassa olevat tiet) sisältäen myös metsästyksen ja kalastuksen toimesta tapahtuvan tienkäytön. Maa- ja metsätalousministeriön vuoden 2012 tulosohjauksen mukaisesti Metsähallitus osallistuu Kansallisen kasvigeenivaraohjelman toteuttamiseen hallinnoimillaan alueilla. Kansallisen metsäohjelman tavoitteen ja Maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksen mukaisesti Metsähallitus jatkoi kulttuuriperintökohteiden inventointia. Metsähallituksessa ei tähdätä vain yhden tavoitteen saavuttamiseen kerrallaan, vaan niiden yhteensovittamiseen ja kokonaishyödyn maksimointiin yhteiskunnan parhaaksi. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden panostuksella saavutetaan myös hyötyjä. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden seurantajärjestelmään kuuluu vuosittainen panostuksen ja

4 hyötyjen raportointi Maa- ja metsätalousministeriölle sekä pitkän aikavälin seuranta luonnonvarasuunnitelmien kautta. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden huomioon ottaminen kuuluu Metsähallituksen yhteiskuntavastuuseen. Metsähallituksessa yhteiskuntavastuu ymmärretään toiminnaksi, johon omistajan asettamat tavoitteet on integroitu mahdollisimman tehokkaasti. 2. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden panostus 2.1. Maankäyttörajoitteet velvoitteittain 2015 (ha ja m 3 ) Velvoite Monimuotoisuus-kohteet Virkistyskohteet Porotalouskohteet Saamelaiskulttuuri Ei hakkuita / poimintahakkuut Rajoitettu käyttö / kohdemerkintä Yhteensä 2015 2015 2015 ha milj. m 3 ha milj. m 3 ha milj. m 3 142 864 19 195 872 32 554 3 323 372 175 418 22 519 244 3 324 404 382 215 437 22 113 822 218 761 22 518 204 31 244 2 655 036 9 000 672 562 40 244 3 327 598 87 183 7 858 628 6 507 428 403 93 690 8 287 031 Yhteensä 264 615 30 113 918 263 498 26 538 159 528 113 56 652 077 Metsätal. metsämaan alasta / puustosta, % 7,4 % 10,3 % 7,4 % 9,1 % 14,8 % 19,4 % Taulukko 1. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden takia tehtyjen maankäyttörajoitteiden metsämaan pinta-alan ja puuston tilavuuden jakaantuminen kokonaan metsätalouskäytön ulkopuolella ja rajoitetun käytön piirissä oleviin alueisiin vuonna 2015 Käsitteet Ei hakkuita Kohteella ei harjoiteta metsätaloutta. Poimintahakkuut Poimintahakkuut ovat mahdollisia kohteilla, joiden käsittelyt tehdään luonnonhoidollisin tavoittein elinympäristöjen erityispiirteet säilyttäen. Hakkuu on yleensä yksittäisten puiden poistoa. Poimintahakkuin käsiteltäviä kohteita on hyvin vähän. Rajoitettu metsätalouskäyttö Metsien käyttöä on eriasteisesti rajoitettu. Metsänkäsittelytapoja ovat tavanomaisten hakkuutapojen ohella peitteisyyttä ylläpitävät käsittelyt kuten kiertoajan jatkaminen, erirakenteisen metsän käsittely, pienaukkohakkuut ja säästöpuuhakkuu. Säästöpuuhakkuulla

5 tarkoitetaan hakkuutapaa, jossa säästöpuita jätetään uudistushakkuun yhteydessä selvästi tavanomaista enemmän. 2.2. YYV kokonaispanokset 2014-2015 Metsähallitus -tasolla milj. 2014 milj. 2015 Maankäyttö- ja alue-ekologiakohteet 45,4 46,4 monimuotoisuus 31,0 32,1 virkistyskäyttö 11,3 11,4 porotalous 1,1 1,0 saamelaiskulttuuri 2,0 1,9 Suunnittelun lisätyöt 3,0 3,0 monimuotoisuus 1,7 1,7 virkistyskäyttö 0,8 0,8 porotalous 0,4 0,4 saamelaiskulttuuri (porotalous) 0,1 0,1 Saamelaisalue (porotalous), hakkuujärjestelyt 0,8 0,8 Saamelaiskulttuuri (porotalous), toimenpidejärjestelyt 0,1 0,1 Porotalous, toimenpidejärjestelyt 0,7 0,7 Työllisyyden hoito 2,9 2,7 Laatumaan panostus 2,0 1,9 saamelaisalue 0,5 0,4 muu maa 1,5 1,5 Yhteensä 54,9 55,6 Taulukko 2. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden kokonaispanokset vuosina 2014 2015, milj. Velvoite Maankäytön rajoitteet ja suunnittelun lisätyöt Muut panokset Yhteensä milj. /v 2014 2015 2014 2015 2014 2015 Monimuotoisuus 32,7 33,8 0,8 0,7 33,5 34,5 Virkistyskäyttö 12,1 12,2 1,0 1,0 13,1 13,2 Porotalous 1,5 1,4 0,7 0,7 2,2 2,1 Saamelaiskulttuuri 2,9 2,8 0,3 0,3 3,2 3,1 Työllisyys 2,9 2,7 2,9 2,7 Yhteensä 49,2 50,2 5,7 5,4 54,9 55,6 Taulukko 3. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden kokonaispanokset velvoitteittain Metsähallitus - tasolla vuosina 2014 2015, milj.

6 2.3. YYV -panostuksen merkittävimmät muutokset 2014-2015 Hakkuulaskelmat Vuoden 2015 aikana otettiin käyttöön Kainuun luonnonvarasuunnitelma 2015-2020 ja siihen liittyvä hakkuulaskelma. Koko maan tasolla käyttöpuusuunnite alenee yhteiskunnallisista velvoitteista johtuen yhteensä 1,85 milj. m3, josta - monimuotoisuuskohteiden välitön käyttöpuusuunnitetta alentava vaikutus ensimmäisellä 10-kaudella on vuosittain 1 197 000 m 3, - virkistyskäyttökohteiden välitön käyttöpuusuunnitetta alentava vaikutus ensimmäisellä 10- kaudella on vuosittain 437 000 m 3 - porotalouskohteiden välitön käyttöpuusuunnitetta alentava vaikutus saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolisella poronhoitoalueella ensimmäisellä 10-kaudella on vuosittain 36 700 m 3 - saamelaisten kotiseutualueella porotalouskohteiden välitön käyttöpuusuunnitetta alentava vaikutus ensimmäisellä 10-kaudella on vuosittain 126 400 m 3 ja hakkuujärjestelyiden 52 200 m 3, eli yhteensä 178 600 m 3. YYV panostuksen kehitys Metsähallituksen liiketoiminta vastasi tienpidon kustannuksista kokonaisuutena (pl. luontopalveluiden hallinnassa olevat tiet) sisältäen myös metsästyksen ja kalastuksen lupaasiakkaiden toimesta tapahtuvan tienkäytön. Metsästyksen ja kalastuksen vaikutus Metsähallituksen hallinnassa olevien teiden peruskorjaus- ja hoitokustannuksiin on n. 2,2, milj.. Metsästyksen ja kalastuksen tienkäytön osuutta ei ole laskettu mukaan YYV kokonaispanokseen. Kansallisen metsäohjelman tavoitteen ja Maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksen mukaisesti Metsähallitus jatkoi kulttuuriperintökohteiden inventointia. Inventoinnin kustannusvaikutus Metsähallituksen liiketoiminnalle oli 640 000 vuonna 2015. Hankkeen kokonaiskustannukset metsätalouden osalta vuosina 2010 2015 olivat noin neljä miljoonaa euroa ja ne toteutettiin liiketoiminnan kustannuksella ilman ulkopuolista rahoitusta. Kustannuksia ei ole laskettu mukaan YYV kokonaispanokseen. Maa- ja metsätalousministeriön vuoden 2012 tulosohjauksen mukaisesti Metsähallitus osallistui Kansallisen kasvigeenivaraohjelman toteuttamiseen hallinnoimillaan alueilla. Geenivarojen suojelusta aiheutuvat lisäkustannukset olivat 25 000. Lisäkustannuksia ei ole laskettu mukaan YYV kokonaispanokseen. Yhteiskunnallisten velvoitteiden kokonaispinta-ala väheni noin 13 000 ha vuosien 2014 ja 2015 välillä. Vuoden 2015 aikana Metsähallitus on siirtänyt 5958 ha talousmetsiä suojelualueiksi liittyen soidensuojelun täydennysohjelmaan Etelä-Suomessa. Pinta-alasta 4879 ha siirtyy julkisten hallintotehtävien taseeseen ja kohteiden siirtyminen pienentää yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden panostusta. Pinta-alasta 1079 ha suojellaan Metsähallituksen omalla päätöksellä ja

7 se kuuluu yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden panostukseen. Soidensuojelun kokonaispintaalasta n. 40 % on metsämaata. Lisäksi peruskuviotietoja on tarkennettu. Laatumaan toimintaa koskien kaavoituksen yhteydessä käyttämättä jäänyt rakennusoikeus luonnonsuojelullisista syistä oli yhteensä 100 000 euron arvosta rakennuspaikkoja Posiolla v. 2015. Taulukoissa esitetään yhteiskunnallisten velvoitteiden panostuksen kehitys aikasarjoina. Pintaalojen laskennassa käytetään erityiskohteiden geometriaan pohjautuvaa raportointimenetelmää. Vuosien 2006 2011 luvut on laskettu ominaisuustietoihin pohjautuvalla raportointimenetelmällä. Panostuksen kehitys, pinta-alan uusi laskentamenetelmä: 2011 2012 2013 2014 2015 Pinta-ala n. 542 000 ha 544 000 ha 544 000 ha 541 000 ha 528 000 ha YYVpanostus 57,8 milj. 54,3 milj. 54,6 milj. 54,9 milj. 55,6 milj. Taulukko 4 Panostuksen kehitys, pinta-alan vanha laskentamenetelmä: 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Pinta-ala 551 000 ha 594 300 ha 608 200 ha 632 200 ha 624 000 ha 642 400 ha YYVpanostus 38,6 milj. 48,5 milj. 54,6 milj. 44,8 milj. 52,5 milj. 57,8 milj. Taulukko 5 Käyttöpuusuunnitteen vähennyksen muutos: 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Käyttöpuusuunnite yyv -rajoittein, 5,26 5,46 5,72 5,80 5,80 5,80 5,80 5,95 milj. m 3 YYV rajoitteiden vaikutus -1,44-1,44-1,65-1,72-1,77-1,77-1,77-1,85 käyttöpuusuunnitteeseen, milj. m 3 Taulukko 6 Hinta- ja kustannustason muutokset Hinta- ja kustannustason muutokset Muutoksen syy Muutos, % Puunkorjuun kustannustaso -3,7 Puun hinta -1,6 Palkkakustannukset -8,0 Kuluttajahintaindeksi - 0,2 Rakentamattomien rantarakennuspaikkojen hinta 1-5,0 1) Maanmittauslaitoksen julkaiseman Kiinteistöjen kauppahintatilaston 1.1.- 30.6.2015 perusteella tehty arvio Metsähallituksen maa-alueiden rantatonttien hintakehityksestä Taulukko 7

8 Maankäyttömuutoksista johtuvat tasesiirrot Liiketoiminnan taseesta on siirretty julkisten hallintotehtävien taseeseen kokonaispinta-alaltaan 86 341 hehtaaria maata ja vettä. Metsämaan osalta siirrot ovat tapahtuneet pääosin YYV panostuksen piiristä ja osin myös sen ulkopuolelta. Tasesiirrot pienentävät YYV panostusta. Muutokset ajanjaksolla Kokonaisala, ha Maa- ja vesiomaisuus, 1.1.2005 28.2.2006-6 564-7 945 404 01.03.-31.12.2006 1 404 939 329 01.01.-31.12.2007-4 278-426 776 01.01.-31.12.2008-5 912-6 534 853 01.01.-31.12.2009-5 548-6 823 907 01.01.-31.12.2010-38 376-9 582 163 01.01.-31.12.2011-2 427-874 816 01.01.-31.12.2012 105 61 495 01.01.-31.12.2013-6 205-755 820 01.01.-31.12.2014-13 718-11 845 834 01.01.-31.12.2015-4 822-2 157 575 Kaikkiaan -86 341-45 946 324 Taulukko 8

9 3. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden hyötyjen vuositason seuranta 2015 Metsähallituksen metsätalouskäytössä olevissa metsissä (ns. monikäyttömetsissä) toimenpiteet monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja ekosysteemipalvelujen turvaamiseksi perustuvat monipuolisiin ja nykyaikaisiin suunnittelukäytäntöihin sekä ympäristöoppaan ajantasaiseen ohjeistukseen. Luonnonvarasuunnittelussa ja alue-ekologisessa tarkastelussa metsää arvioidaan maisematasolla kokonaisuutena, jolloin voidaan aiempaa monipuolisemmin ottaa huomioon metsäluonnon erityispiirteet sekä luontoarvojen keskittyminen ja kytkeytyminen sekä sovittaa yhteen metsän eri käyttömuotojen tarpeet. Suunnittelussa määritetään monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet: lakikohteet, ympäristöoppaan mukaiset luontokohteet, ekologiset yhteydet ja muut monimuotoisuuden erityiskohteet ja -alueet. Monimuotoisuuden erityiskohteiden lisäksi suunnittelussa määritetään mm. virkistyskäytön erityisalueet, maisema- ja riistakohteet sekä luontaistalouden erityiskohteet. Erityiskohteiden metsiä käsitellään kohteen erityisluonnetta tukevalla ja kehittävällä tavalla. Metsähallituksen monikäyttömetsillä on keskeinen asema monimuotoisuuden turvaamisessa. Monikäyttömetsien säästöpuut, pienialaiset säästökohteet, vaihettumisvyöhykkeet, vesistöjen suojavyöhykkeet, hakkuutähteet ja kannot luovat elinympäristöjä monille harvinaisille tai taantuneille lajeille. Maisematasolla ekologiseen verkostoon kuuluvat ytimet, ekologiset yhteydet ja tukialueet. Myös virkistyskäyttö- ja maisemakohteet toimivat ekologisen verkoston tukena. Kuva 1. Kaavakuva ekologisen verkoston eri tavoitteista sekä niiden suhteellinen osuus monikäyttömetsien pinta-alasta

10 3.1. Luontokohteiden säilyminen uudistushakkuissa Luontokohteiden huomioon ottaminen ja niiden ominaispiirteiden säilyttäminen on onnistunut vuonna 2015 kaikissa seuratuissa työlajeissa. Uudistusalojen luontokohteiden pinta-alasta 95,4 prosentilla kohteen ominaispiirteet olivat säilyneet joko täysin tai lähes täysin. Vuoden 2015 seurannassa tuli esille luontokohde, jonka tiedot puuttuivat paikkatietojärjestelmästä eli kohdetta ei ollut aikaisemmin löydetty. Kohteen havainnointi maastossa puunkorjuutöiden yhteydessä paksun lumen aikaan oli ollut haasteellista. Kuva 2. Luontokohteiden säilyminen uudistushakkuissa 3.2. Uudistusalalle jätettyjen säästöpuiden määrä Säästöpuilla on tärkeä merkitys monille lahopuusta riippuvaisille eliölajeille. Seurannan mukaan vuonna 2015 uudistushakkuin käsitellylle hehtaarille jätettiin keskimäärin 11,0 säästöpuuta eli enemmän kuin metsäsertifioinnin vaatimat 5-10 kpl/ha. Metsänkäsittelyalaan rajoittuvien puustoisten luontokohteiden puustoa ei ympäristöseurannoissa lasketa uudistusalan säästöpuuston kappalemäärään, mutta luontokohteiden puusto huomioidaan käsittelyalalle jätettävien säästöpuiden määrässä.

11 Kuva 3. Uudistusalalle jätettyjen säästöpuiden määrä 3.3. Aktiivisilla luonnonhoitotoimilla lisätään monimuotoisuutta Elinympäristöjen aktiivisen hoidon päätavoitteina ovat muut kuin puuntuotannolliset syyt, esimerkiksi monimuotoisuuden tai riistan elinympäristöjen turvaaminen. Elinympäristöjen aktiivinen hoito voi olla myös ennallistamista ja ekosysteemi pyritään palauttamaan mahdollisimman lähelle luonnontilaa. Taulukko 9. Aktiiviset luonnonhoitotoimet monikäyttömetsissä 3.4. Erityishakkuiden osuus uudistushakkuuluonteisista hakkuista Metsähallitus käyttää ja kehittää erityishakkuiden menetelmiä useiden tavoitteiden yhteensovittamisessa. Jos hakkuukohteella on erityisiä monimuotoisuus- tai maisema-arvoja, jotka edellyttävät pysyvää peitteellisyyden ylläpitoa ja uudistamisvaiheesta kohteelle aiheutuvien haittojen välttämistä, kohteella on syytä käyttää esimerkiksi pienaukkohakkuuta tai

12 kasvatusluonteisia hakkuutapoja. Erityishakkuiden osuus uudistushakkuuluonteisista hakkuista oli 13,7 % vuonna 2015. Erityishakkuiden käytön tavoitteet ovat Metsän virkistyskäyttöarvon ylläpito tai lisääminen Maiseman ylläpito tai parantaminen Monimuotoisuuden ylläpito tai lisääminen Porotalouden edellytysten turvaaminen Riistan elinympäristön ylläpito tai parantaminen Metsätaloustoiminnan jatkuminen ao. kohteilla Taulukko 10. Erityishakkuiden osuus uudistushakkuuluonteisista hakkuista 4. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden hyötyjen pitkän aikavälin seuranta Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden hyötyjen kehittymistä pitkällä aikavälillä seurataan luonnonvarasuunnittelun yhteydessä suunnittelualueittain yhdessä sidosryhmien kanssa. Luonnonvarasuunnitelmat tehdään viisivuotiskaudeksi. Pitkän aikavälin hyötyjen mittaristo otettiin käyttöön Kainuun luonnonvarasuunnitelmassa 2015 2020 (Tolonen ym. 2015). Luonnonvarasuunnittelun menetelmien kehittämisen taustalla ovat laajat, koko maan kattavat selvitykset yleisillä yhteiskunnallisilla velvoitteilla saavutettavista monimuotoisuus- ja virkistyshyödyistä. Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden monimuotoisuushyötyjen arvioinnin yhteenvetona vuonna 2013 todettiin, että näkymät monimuotoisuuden kehittymiseen monikäyttömetsien nykyisin YYV panostuksin näyttävät pitkällä tähtäimellä varsin lupaavilta (Hallman ym. 2013). Panostus monimuotoisuuteen monikäyttömetsissä on erittäin korkealla tasolla ottaen huomioon valtion maiden sijainnista seuraavat mahdollisuudet ylläpitää monimuotoisuutta ja valtion maiden laajamittaisen käytön suojelualueiden perustamiseen. Panostus on laajamittaista monimuotoisuuden kannalta tärkeisiin elinympäristöihin kuten lehtoihin ja korpiin. YYV-kohteisiin sisältyy kasvupaikka- puulaji- ja ikätarkastelujen perusteella monimuotoisuuden kannalta tärkeitä rakennepiirteitä. Metsien rakennepiirteistä erityisesti kuolleen puun eli lahopuun määrä on monimuotoisuuden turvaamisen kannalta tärkeä. Suomen metsälajistosta noin neljännes, noin 4 000 lajia, on suoraan tai välillisesti riippuvaisia lahopuusta. Kuolleen puun määrät ovat tavanomaisissa talousmetsissä hyvällä tasolla viitearvoihin ja ympäristöoppaan pitkän aikavälin tavoitteeseen (10 m³/ha) verrattuna, Lapissa ollaan tavoitetasolla. YYV-kohteissa kuolleen puun määrät ovat monimuotoisuuden kannalta hyvällä tasolla ja kehitys näyttää lahopuulajiston kannalta suotuisalta. YYV-kohteet täydentävät pinta-

13 alaltaan merkittävästi suojelualueiden verkostoa. YYV-kohteiden kytkeytyvyys suojelualueisiin on hyvällä tasolla, mikä tukee ekologisen verkoston toimivuutta ja lajien leviämistä. Uudistushakkuissa jätetty säästöpuusto turvaa monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä kehittyvissä metsissä. YYV-kohteet ovat säilyneet hyvin puunkorjuussa. Metsähallituksen monikäyttömetsien monimuotoisuudelle tärkeitä kohteita on vaihtelevin teemoin inventoitu lukuisia kertoja ja laadukkaat kohteet on valittu suojeluun tai talousmetsien säästökohteiksi. Lisäpanostuksella valtion metsiin ei ole enää saatavissa yhtä suurta lisähyötyä kuin jos vastaava panostus monimuotoisuuden turvaamiseen suunnattaisiin yksityismetsiin METSO -ohjelman kautta. Aktiivisen luonnonhoidon lisääminen sen sijaan voi tarjota keinon saada merkittäviä hyötyjä suhteellisen pienillä lisäpanostuksilla kytkemällä toteutus tavanomaisten metsänhoito- ja puunkorjuutöiden yhteyteen. Metsähallitus hoitaa valtion talousmetsiä monikäyttömetsinä, joissa puuntuotannon rinnalla otetaan korostetusti huomioon myös virkistyskäyttö. Metsähallitus ja Metsäntutkimuslaitos selvittivät suomalaisten tyytyväisyyttä valtion monikäyttömetsien nykyiseen hoitoon kansalaisille suunnatulla maksuhalukkuuskyselyllä (Kosenius ym. 2013). Pääosin suomalaiset ovat tyytyväisiä valtion talousmetsien nykyiseen hoitoon. Kansalaisten tyytyväisyys tuli esiin heidän mielipiteissään koskien Metsähallituksen toimintaa ja valtion talousmetsien nykyistä hoitoa. Tyytyväisyys ilmeni myös nykyisten virkistyskäyttöä edistävien toimenpiteiden suuressa rahamääräisessä arvossa. Virkistyshyötyjen arvoksi saatiin kahdella eri menetelmällä ja varovaisin oletuksin arvioituna 28-48 miljoonaa euroa vuodessa. 4.1. Monimuotoisuushyötyjen seuranta Kainuun luonnonvarasuunnitelmassa 2015-2020 Kainuun monikäyttömetsien monimuotoisuuskohteissa on suhteellisen paljon lahopuuta. Luonnonsuojelualueilla lahopuuta on monikäyttömetsien monimuotoisuuskohteita vähemmän, mutta toisaalta kyseessä on laajempia aluekokonaisuuksia, joissa lahopuujatkumo on säilynyt saarekemaisia metsälaikkuja paremmin. Monikäyttömetsien monimuotoisuuskohteissa ja suojelualueilla haapaa on suhteellisen paljon. Monikäyttömetsissä haapaa on keskimäärin vähemmän jo osaksi siksi, että valtion maat sijaitsevat keskimääräistä karummilla alueilla. Lisäksi monimuotoisuuden kannalta parhaimmat kohteet on siirretty luontokohteiksi. Haavalla on tärkeä rooli metsäluonnon monimuotoisuuden suojelussa. Se tarjoaa elinympäristön useille uhanalaisille hyönteisille, sienille, sammalille ja jäkälille. Taulukossa elävien haapojen määrää tarkastellaan koko maan alueella, koska otannan pienuuden vuoksi maakunnan alueelta ei voitu esittää omia lukuja.

14 Kuva 4. Lahopuun määrä Kainuun monikäyttömetsissä ja suojelualueilla (lähde VMI) Kuva 5. Järeän elävän haavan määrä valtion monikäyttömetsissä ja suojelualueilla, koko Suomi (lähde VMI)

15 Monikäyttömetsien monimuotoisuuskohteet kytkeytyvät hyvin suojelualueisiin ja tuovat siten merkittävän lisän niiden pinta-alaan. Ekologisen verkoston kytkeytyneisyys kuvaa alueen saavutettavuutta lajin näkökulmasta. Mitä lähempänä lajille sopiva elinympäristölaikku sijaitsee, sitä todennäköisempää on lajin onnistunut leviäminen uudelle alueelle. Vierekkäiset laikut maastossa, joiden elinympäristö on samankaltainen, tukevat toistensa lajiston pysyvyyttä tarjoten lajeille samoja resursseja ja parempaa kytkeytyvyyttä alueen sisällä. Kainuun metsämaan laikkujen osalta jo 500 metrin etäisyys kytkee lähes 70 prosenttia laikuista suojelualueisiin. Kahden kilometrin etäisyydellä laikut kytkeytyvät suojelualueisiin yli 96 prosentin laajuudella. Suurimmalle osalle lajeja 500 metriä voidaan pitää riittävänä etäisyytenä kytkemään elinympäristöt toisiinsa. Monimuotoisuuskohteista 74 % on metsätalouskäytön ulkopuolella ja 26 % rajoitetussa käytössä. Taulukko 11. Monikäyttömetsien monimuotoisuuskohteiden kytkeytyvyys suojelualueisiin Kuvissa 6, 7 ja 8 havainnollistetaan monikäyttömetsien monimuotoisuus- ja lakikohteiden sekä suojelualueiden muodostaman ekologisen verkoston kytkeytyvyyttä. Kainuun virkistyskohteet eivät sisälly monimuotoisuuden näkökulmasta tehtyyn karttatarkasteluun. Kuva 6

16 Kuva 7 Kuva 8

17 4.2. Virkistyshyötyjen seuranta Kainuun luonnonvarasuunnitelmassa 2015-2020 Monikäyttömetsät sekä suojelu- ja retkeilyalueet tuottavat monipuolista hyötyä virkistyskäytössä. Hyödyn suuruutta Kainuussa on arvioitu seuraamalla ja arvioimalla käyntimääriä alueilla. Monikäyttömetsissä käytiin 500 000 kertaa vuoden 2015 aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että Kainuun maakunnan monikäyttömetsissä kävi keskimäärin yksi henkilö jokaisella hehtaarilla. Monikäyttömetsien käyntimäärä on arvio, joka pohjautuu metsätalouden käyttöön rakennetun tiestön käytön selvitykseen. Tiestön käytön selvitys toteutettiin käyntimäärälaskureiden ja kävijöiden haastattelun avulla. Metsätalouden käyttöön rakennetun tiestön käytöstä 85 % on virkistyskäyttöä. Tiestön olemassaolon mahdollistamia monikäyttömetsien virkistyshyötyvaikutuksia ovat metsästys, marjastus, luonnontarkkailu, poronhoito, kalastus ja koirien kanssa ulkoilu. Terveys- ja hyvinvointivaikutuksista merkittävin on fyysisen kunnon nousu. Psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin nousu on merkittävä. Haastatellut vastaajat arvioivat hyvinvointinsa nousun 200 euron arvoiseksi yhtä monikäyttömetsiin tehtyä käyntikertaa kohti. Kuva 9. Suojelu- ja retkeilyalueiden sekä monikäyttömetsien käyntimäärä Kainuussa v. 2014

18 Lähdeluettelo Hallman E., Karvonen L., Leinonen J., Päivinen J., Siikamäki P. 2013. Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet. Monimuotoisuushyötyjen arviointi. 43 s. Kosenius, AK, Juutinen A., Neuvonen M., Ovaskainen V., Sievänen T., Tolvanen A., Tyrväinen L. 2013. Virkistyskäyttöä edistävä metsänhoito valtion talousmetsissä: hyötyjen rahamääräinen arvo. Metsäntutkimuslaitoksen työraportteja 261. 60 s. Tolonen, A., Juntunen, H., Härkönen, K., Meriruoko, A., Heikkinen. M.H., Mähönen, J. Väisänen, M. 2015. Kainuun luonnonvarasuunnitelma 2015-2020. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 72. 71 s.