Monikäyttömetsätalous valtion mailla

Transkriptio

1 Monikäyttömetsätalous valtion mailla Kirsi-Marja Korhonen MMT, aluepäällikkö Metsähallitus Metsähallitus on valtion liikelaitos, jonka lailla määritelty tehtävä on hoitaa, käyttää ja suojella valtion maita ja vesiä taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävästi. Metsätalous on suurin liiketoimintayksikkö, joka tuottaa 85 prosenttia Metsähallituksen yli 100 miljoonan euron vuosituloksesta. Metsätalouden tulot tulevat yksinomaan puun myynnistä kokonaisvaltaisena palveluna puunjalostus- ja energiaasiakkaille. Kaikki liiketoiminnat ovat joko yhtiömuodossa tai asiakasrahoitteisina tulosalueina ja niiden tulee olla taloudellisesti kannattavia. Metsähallituslaissa on määritelty liiketoimintaa rajoittavat yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet, joihin panostetaan valtion maista yhteiskunnalle saatavan kokonaishyödyn kasvattamiseksi. Nämä ovat luonnon monimuotoisuus, virkistyskäyttö, porotalous, saamelaiskulttuuri sekä Pohjois- ja Itä-Suomen työllisyys. Näiden taloustulosta vähentävä vaikutus on viime vuosina vaihdellut miljoonan euron välillä. Niiden tuottamien hyötyjen tarkempaa määrittelyä ollaan parhaillaan selvittämässä useilla tutkimushankkeilla. Valtion maa- ja vesiomaisuus on määritelty kahteen eri luokkaan: liiketoiminnalliseen ja kansallisomaisuuteen. Liiketoiminnan hallinnassa olevalla omaisuudella on 4,5 prosentin pääoman tuottovaatimus. Kansallisomaisuutta, johon sisältyvät kaikki suojelualueet ja yhteensä yli 40 prosenttia Metsähallituksen hallinnoimista maista ja pääosa vesistä, hoitaa luontopalvelut. Kansallisomaisuudella ei ole tuottovaatimusta. Luontopalvelut on taloudellisesti ja hallinnollisesti riippumaton julkisten hallintotehtävien ja palvelujen yksikkö, jonka rahoitus tulee valtion budjetista (YM, MMM, TEM), EU- ja muina hankerahoituksina sekä eräpalvelujen osalta asiakastuloina. Luontopalvelut hoitaa suojelualueet, luonnon virkistyskäytön ilmaispalvelut, Ympäristöministeriön tilaamat luonnonsuojelutehtävät sekä metsästys-, kalastus- ja maastoliikennelupien hallinnoinnin. Valtion maita on 9 miljoonaa hehtaaria, josta metsätalouden vastuulla on 5,1 miljoonaa hehtaaria. Monikäyttömetsätaloutta harjoitetaan 3,3 miljoonalla hehtaarilla. Metsätalouden hallinnassa olevista maista 82 prosenttia ja tuottavista metsämaista 71 prosenttia sijaitsee poronhoitoalueella. Erityisesti Lapissa, Kainuussa, Koillismaalla ja Pohjois-Karjalassa valtion mailla on keskeinen merkitys paikallisten asukkaiden elinkeinoille ja arkisena 1 (5)

2 elinympäristönä. Näillä alueilla on 86 prosenttia metsätalouden hallinnoimista maista, 83 prosenttia metsätalouden tuottavista metsämaista ja 76 prosenttia niiden puustosta. Metsähallituksen hakkuumäärästä yli 70 prosenttia (yli 4 milj.m3/v) tulee näiltä seuduilta, missä eri tavoitteiden yhteen sovittaminen ja maankäyttöasioiden hoito on arkipäivää kaikkialla. Metsähallituksen metsätalous tunnetaan laajalti maailmalla edelläkävijänä taloudellisesti kannattavan metsätalouden ja laajan ympäristövastuun yhdistäjänä. Metsätalouden taloudellisen tehokkuuden on riippumattomissa selvityksissä todettu olevan erittäin hyvällä tasolla. Nykyisen metsätalouden on osoitettu toimivan suomalaisen yhteiskunnan kannalta taloudellisesti tuottavasti ja laajaa yhteiskunnallista vastuuta kantaen. Tehokas metsänhoito ja puunmyynnin, -korjuun ja -kuljetusten optimointi on mahdollistanut liikevaihdon kasvattamisen lisääntyvinä puunmyyntimäärinä. Tuloutus valtiolle on kasvanut ja samaan aikaan on pystytty lisäämään yhteiskunnalle tulevia muita hyötyjä, kuten suojelualueita ja monimuotoisuutta turvaavia luontokohteita; virkistyskäytön, matkailun ja riistan huomioon ottamista sekä porotalouden ja saamelaiskulttuurin turvaamiseksi tehtyjä toimenpiteitä. Maankäytön yhteensovittaminen Kaavoitus, luonnonvarasuunnittelu ja paikalliset maankäyttöasiat Maankäytön ja elinkeinojen kehittäminen tehdään maakuntakaavoituksessa ja kuntien yleiskaavoissa. Kaavoitus on suomalaisen paikallisdemokratian lakisääteinen ja valituskelpoinen väline maankäytön suunnitteluun. Metsähallitus edistää toiminnassaan kaavojen toteutumista. Kaavojen puitteissa metsätalousalueilla yhteensovittamisesta vastaa metsätalous, luonnonsuojelualueilla ja vastaavilla luontopalvelut. Suojeluohjelmista vastaa ympäristöministeriö. Metsähallitus osallistuu aktiivisesti eri suojeluohjelmien laadintaan metsätalouden ja luontopalvelujen tiiviissä yhteistyössä. Metsähallituksen alueellinen luonnonvarasuunnittelu on kaavoituksen puitteissa käytettävä joustava väline, jolla maakunnalliset ja paikalliset tavoitteet ja sidosryhmien tarpeet sovitetaan yhteen luonnonvarojen tarjoamien mahdollisuuksien, eduskunnan ja valtioneuvoston linjaamien tavoitteiden sekä asiakastarpeiden kanssa. Luonnonvarasuunnitelmat laaditaan yhdessä alueellisen yhteistyöryhmän kanssa. Sidosryhmät valitsevat edustajansa ryhmään. Ryhmän puheenjohtajaksi kutsutaan Metsähallituksen ulkopuolinen henkilö. Yhteistyöryhmä määrittelee painotuksiltaan eroavat suunnitelmavaihtoehdot ja tavoitemittarit niiden arviointiin eri näkökulmista. Metsähallitus tuottaa materiaalit ja laskelmat vaihtoehtoihin. Hakkuulaskelmat tehdään Metsäntutkimuslaitoksen MELA-ohjelmistolla. Suunnitelmassa määritetään valtion maiden hoidon ja käytön tavoitteet sekä toiminnan rajoitukset ja ehdot, jotka sisällytetään hakkuulaskelmiin seuraavalle 40 vuodelle. 2 (5)

3 Yhteistyöryhmä valitsee suunnitelman tai yhdistelmän eri vaihtoehdoista, jota se suosittelee Metsähallituksen hyväksyttäväksi. Ryhmä laatii yhdessä Metsähallituksen kanssa toimenpideohjelman, jolla suunnitelmaa toteutetaan. Tähän asti on tehty 16 suunnitelmaa tai välitarkastusta, ja kaikissa Metsähallitus on hyväksynyt yhteistyöryhmän suosittaman suunnitelman. Paikallisilla ja maakunnallisilla sidosryhmillä on siten todellista vaikutusvaltaa valtion maiden käyttöön. Metsätalous, luontopalvelut ja Laatumaa vastaavat käyttöönsä osoitettujen alueiden hallinnasta ja paikallisesta yhteensovittamisesta niillä. Metsätalouden vastuulla on kpl vuokra- ja käyttöoikeussopimuksia. Lisäksi kertaluonteisia kulkuoikeus- ja kuulemisasioita, maanmittaus- ym. toimituksia sekä tie- ja osakaskuntien kokouksia on moninkertainen määrä. Merkittävä osa maankäyttöasioiden hoidosta liittyy puolustusvoimien ja rajavartioston erityistarpeisiin sekä Metsäntutkimuslaitoksen, yliopistojen ja muun tutkimuksen tarpeisiin. Myös metsäalan ammattiopistojen ja ammattikorkeakoulujen opetuksen käytännön järjestelyt ovat osa metsätalouden yhteensovittamistehtävää. Yhteensovittamisen esimerkkejä Lapista: Porotalouden ja saamelaiskulttuurin edellytysten turvaaminen Metsähallitus tulkitsee poronhoitolain mukaista neuvotteluvelvoitetta laajasti. Yhteistyön periaatteet on sovittu Metsähallituksen metsätalouden, luontopalvelujen ja Paliskuntain yhdistyksen sopimuksella vuodesta 2002 alkaen: Paliskunnalle tarjotaan etukäteen mahdollisuus vaikuttaa kaikkiin hakkuu-, maanmuokkaus- ja tienrakennussuunnitelmiin sekä mm. matkailureitteihin. Lisäksi porotaloudelle tärkeimmillä kohteilla on tehty paliskuntakohtaisia sopimuksia hakkuurajoituksista ja hakkuiden siirrosta. Yhteistyö saamelaiskäräjien ja kolttaneuvoston kanssa on tiivistä maankäyttöasioissa, vaikka vain 10 % saamelaisalueen maista metsätalouskäytön piirissä. Saamelaisalueen metsänkäsittelymallit on sovittu osana PEFC-sertifioinnin kriteerejä. Saamelaisalueen paliskuntasopimuksilla sovittiin tärkeimpien porolaidunalueiden käsittelyrajoitukset. Kotitarvepuun ja saamelaiskäsityömateriaalien otto turvataan sopimuksin ja paikallisin yhteistyömenettelyin. Kansallisen metsäohjelman tavoitteen mukaisesti Metsähallituksen metsätalous on toteuttaa laajaa kulttuuriperintöinventointia. Tähän sisältyy myös saamelaiskulttuurin kohteiden kartoitusta, joka täydentää Metsähallituksen luontopalvelujen inventointeja. Virkistyskäytön ja matkailun edellytysten huomioon ottaminen, case Ylläs Ylläksen alue on yksi merkittävimpiä luontomatkailualueita Suomessa. Alue on merkittävä myös porotaloudelle ja metsätaloudelle. Hannukaisen uusi kaivos muuttaa maankäyttöä. Matkailun erityisarvot on todettu maakuntakaavassa ja kuntien yleiskaavoissa säilyttäen kaikki elinkeinot mukana alueella. 3 (5)

4 Metsähallitus on luonnonvarasuunnitelmassa nimennyt alueen matkailun painopistealueeksi, jossa metsätalouden toimia rajoitetaan matkailun hyväksi, jonne luontopalvelut kohdistaa retkeilypalvelujen rahoitusta, ja jonne Laatumaa kohdistaa tonttituotantoa. Matkailuyritysten reittisopimukset tehdään koordinoidusti joko metsätalouden tai luontopalvelujen henkilön toimesta kattaen sekä metsätalousalueet että suojelualueet. Metsätalouskäyttö on määritelty erityisaluesuunnitelmassa: 1) pienempi hakkuutavoite kuin muilla metsätalousalueilla, 2) peitteisyyttä ylläpitävät erityishakkuut, 3) hakkuualojen maisemallinen muotoilu, visualisointityökalut. Metsähallituksen metsätalous on lisäksi perustanut paikallisen yhteistyöryhmän kyläyhdistyksen ja matkailuyrittäjien tarpeiden huomioimiseksi metsätaloustoimissa. Lapin metsäkiistat Keskustelu ja paikalliset kiistakysymykset Lapin metsien käytöstä laajenivat kansainväliseksi konfliktiksi vuonna 2003, kun Greenpeace siirsi kansainvälisen metsäkampanjansa British Kolumbiasta Suomeen. Kiistat koskivat toisaalta Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun täydentämistä, Metsä-Lapin erämaisten metsäalueiden käyttöä sekä Inarin paliskuntien osoittamien tärkeiden laidunalueiden metsätalouskäyttöä. Kiistojen seurauksena Pohjois-Suomen metsäteollisuuden tuotteiden markkinointi vaikeutui. Koska kiista-alueet kuuluivat metsävyöhykkeelle, missä metsien suojeluaste oli hyvin korkea (Metsä-Lapissa 43 prosenttia ja Inari yli 60 prosenttia tuottavista metsämaista suojelualueilla), varsinaisille uusille suojeluohjelmille ei katsottu olevan tarvetta, vaan Metsähallituksen edellytettiin ratkaisevan ongelmat osana metsätalouden yhteen sovittamista. Vuosien aikana Metsähallitus neuvotteli luontojärjestöjen kanssa Pohjois-Suomen metsien suojelun täydentämisestä. Neuvottelujen tuloksena siirrettiin ha valtion talousmetsiä metsätaloustoiminnan ulkopuolelle. Metsä-Lapin kiistoista neuvoteltiin Metsähallituksen vetämässä paikallisessa prosessissa, johon osallistuivat paliskunnat, kunnat, paikalliset sahat ja Greenpeace sekä ohjausryhmässä Lapin liitto sekä muut keskeiset maakunnalliset tahot. Vuonna 2009 löydettiin yhteiset ratkaisut, joilla järjestökarttarajausten luonnontilaisimmat osat siirrettiin metsätalouden ulkopuolelle ja kansainvälinen järjestökampanja saatiin päätökseen. Inarin paliskuntien ja Metsähallituksen metsätalouden sopimukset metsätalousalueiden käytöstä ja vuoden rauhoitusalueista paliskuntien tärkeimmillä laidunalueilla saatiin ratkaistua vuonna 2010 paikallisessa neuvotteluprosessissa. Valtion maiden metsätalouden tulevaisuus Puu on uusiutuva luonnonvara, jota osaamme tuottaa kestävästi ja yhteiskunnan monet arvot turvaten. Öljyn saatavuuden heikkeneminen on tosiasia, johon on herätty energia-asioissa. Monet keskeiset materiaalimme, kuten muovit, tehdään kuitenkin edelleen öljystä, vaikka niiden valmistaminen puusta ja muista biomateriaaleista on kehittynyt huimin 4 (5)

5 harppauksin muualla maailmassa. Metsätalous on tulevaisuuden ala ja pohjoiset metsät tulevat olemaan keskeisessä roolissa uusiutuvien, kestävästi tuotettujen materiaalien tuotannossa. Juuri nyt on tärkeää ylläpitää puuntuotannon huippuosaamista kaikkialla maassamme. Metsähallituksen metsätalous on jo edelläkävijä vihreillä markkinoilla. Metsien puuntuottomahdollisuudet kasvavat edelleen valtion mailla. Tukkipuun saatavuus ei kasva vastaavasti lähivuosina. Tuotevalikoimassa on parikymmentä erilaista nimikettä erilaisiin asiakastarpeisiin, mutta päätuotteemme on mäntykuitupuu toimitettuna asiakkaille mitta-, laatu- ja aikataulutilausten mukaan. Mäntykuidun käyttö voi vähentyä paperinvalmistuksessa, mutta potentiaali uusissa biomateriaaleissa on suuri. Metsähallituksen tuote sisältää asiakkaalle kokonaispalvelun: toimitusvarmuuden, joustavuuden sekä ympäristö- ja laatuosaamisen. Metsähallituksen mahdollisuus toimia nykymuodossaan liikelaitoksena rajattiin liikelaitoslain valmistelussa viisi vuotta sitten pois. EU:n komission Destia-kannan katsottiin estävän metsätalouden harjoittamisen nykyisessä liikelaitoksessa. Uutta Metsähallitus-lakia on valmisteltu yli viisi vuotta. Metsähallituksen tulevaisuuden vaihtoehtoina on esitetty 1) erityisliikelaitosta, jonka osana metsätalous on erityisyhtiönä, 2) virastoa, joka ohjaa metsätalous-yhtiötä ja 3) erityisliikelaitosta, jossa metsätalous toimii nykyisenkaltaisena tulosalueena. Uuden Metsähallituksen hallintomallin tulee olla sellainen, että se turvaa metsätalouden liiketoiminnan kehittämismahdollisuudet ja toimintaedellytykset sen erityispiirteet huomioon ottavalla tavalla. Valtion maiden metsätalous on erityistä: se on taloudellisesti tehokasta valtion metsäomaisuuden hoitoa sekä kasvavia puuntuotanto-ja asiakaspalvelumahdollisuuksia tavoitteena laajasti yhteiskunnan kokonaishyöty ja metsien monikäyttöisyys. Suurena toimijana Metsähallitus on pystynyt kehittämään puunmyynnin, -korjuun ja kuljetusten ohjauksen optimointijärjestelmät myyjän näkökulmasta tehokkaiksi ja asiakkaita hyvin palveleviksi. Ympäristöasioissa Metsähallitus tunnetaan edelläkävijänä, mitä uusi metsätalouden ympäristöopas edelleen vahvistaa. Metsäsuunnittelu- ja metsänhoitomenetelmien samoin kuin puunkorjuun ja energiapuuntuotantomenetelmien kehittäjänä ja parhaiden käytäntöjen käyttöönottajana Metsähallituksen metsätalous on kehittämässä koko suomalaisen metsätalouden kannattavuutta. Biotalouden uusien mahdollisuuksien ja asiakastarpeiden kehityksessä valtion metsätaloudella ja Metsähallituksella kestävän ja monitavoitteisen luonnonvarojen hyödyntämisen osaajana voi olla merkittävä rooli lähitulevaisuudessa. 5 (5)