Paperin ja kalossien kaupunki

Paperin ja kalossien kaupunki Nokian teollista historiaa koululaisille Tervetuloa tehtaiden Nokialle Tehdasrakennukset ovat tärkeä osa nokialaista katukuvaa. Sinulle ovat tuttuja vaikkapa paperitehtaan piiput tai rengastehtaan tiiliset seinät. Nokialaiset tuotteet tunnetaan ympäri Suomea ja joistakin on tullut suorastaan maailmankuuluja, ajatellaanpa vaikka Nokian talvirenkaita. Teollisuudella on ollut syvällinen vaikutus monien nokialaisten elämään ja tehtaat ovat vaikuttaneet koko Nokian kaupungin kehitykseen. Itse asiassa nykyinen Nokian kaupunki olisi hyvin toisenlainen ilman paikkakunnalla toimineita tehtaita. Teollistumisen alkaessa Nokia oli maaseutua ja kuului Pirkkalan pitäjään. Tehtaat alkoivat ohjata Nokian kehitystä ja lopulta Nokiasta tuli itsenäinen kauppala vuonna 1937. Kaupunki Nokiasta tuli vuonna 1977. Seuraavassa pääset tutustumaan Nokian kaupungin teollisiin vaiheisiin. Jos vanhempasi, isovanhempasi tai vieläpä heidänkin vanhempansa ovat vanhoja nokialaisia, tämä tarina on silloin vahvasti myös heidän elämäntarinaansa. Teemme tutkimusretken tehtaiden Nokialle. Matkan varrella katselemme tehdasrakennuksia ja muita teolliseen historiaan liittyviä kohteita. Tehtaiden historia on paljon muutakin kuin vain tehdasrakennuksia, se on myös tehtaissa työskennelleiden ihmisten elämää. Millaista oli työ tehtaassa? Lisäksi selvitämme mitä tuotteita Nokialla on valmistettu. Entä onko Nokialla koskaan tehty kännyköitä? Vastauksia näihin kysymyksiin löytyy näiltä sivuilta. Hyvää matkaa Nokian teolliseen historiaan! 1. Löytöretki paikalliseen teollisuuteen

1. Löytöretki paikalliseen teollisuuteen Tehdassaari ja Jyränmaan tehdasalue Löytöretki on hyvä aloittaa Nokia-yhtiön syntysijoilta Nokian Tehdassaaresta. Tällä paikalla aloitti vuonna 1869 toimintansa puuhiomo, josta sai alkunsa niin Nokia-yhtiö kuin Nokian tehdasyhdyskunta. Ensimmäinen tehdas rakennettiin puusta ja sen koneet kävivät Nokianvirran Emäkosken voimalla. Vähitellen tehtaat kasvoivat virran molemmille puolille ja puisten rakennusten paikalle kohosi tiilisiä tehdasrakennuksia. Tänäkin päivänä voit nähdä kolme vuonna 1885 valmistunutta harjakattoista paperikonesalia, jotka ovat Nokian vanhimmat säilyneet tehdasrakennukset. Näiden takana on paperitehtaan uudempia rakennuksia, jotka ovat pääosin peräisin 1920 30-luvuilta. Tehdassaaren rakennuksia 1800-luvun lopulta. Etualalla näkyvät harjakattoiset paperikonesalit. Tehdassaaren rakennuksista ehkä vaikuttavin on vuonna 1908 valmistunut tehtaan konttorirakennus eli konttuuri, kuten sitä työntekijät kutsuivat. Kivinen jugend-tyylinen rakennus toimi vuoteen 1966 asti Nokia Osakeyhtiön pääkonttorina. Nykyisin rakennus on toimistokäytössä. Tehdassaaren rakennuksia 1800-luvun lopulta. Etualalla näkyvät harjakattoiset paperikonesalit. Yläkuvat: Tehdassaaren korjauspajarakennus, jossa nykyisin toimii Tehdassaaren osuuskunta. Nokia Osakeyhtiön pääkonttoriksi valmistui vuonna 1908 jugend-tyylinen kivirakennus. Rakennuksen edessä kaivetaan voimalaitoksen kanavaa. Idestamin perustama puuhiomo Nokianvirran rannalla 1870-luvulla. Sillalla seisoo sveitsiläinen insinööri Joseph Renggli, joka suunnitteli tehdasrakennukset. Nokian tehdasyhdyskunnan vaikutusvaltaisin mies oli patruuna Fredrik Idestam. 2

3 Käveltyäsi Nokianvirran rantaan suuntaa katseesi oikealle, virran alajuoksulle päin. Edessä näkyvät suuret tehdasrakennukset piippuinen muodostavat nykyisen Nokian paperitehtaan. Paperitehdas toimi Tehdassaaressa 1950-luvun alkuun saakka, jolloin Jyränmaan alueelle rakennettiin kokonaan uudet tuotantolaitokset. Tehtaalla valmistetaan nykyisin talous- ja wc-paperia ja se on ruotsalaisomistuksessa. Nokian puunjalostusteollisuus vuonna 1969. Etualalla Tehdassaari, taaempana Jyränmaan tehdasalue. Tehdassaari ei ole luonnollinen saari. 1900-luvun alussa Nokia Osakeyhtiön toimitusjohtaja Gustaf Fogelholm päätti rakennuttaa Nokianvirtaan uuden sähkövoimalaitoksen. Laitoksesta tuli Suomen ensimmäinen kaupallinen sähkövoimalaitos, joka myi sähköä myös ulkopuolisille asiakkaille. 1910 1920-luvuilla voimalaitosta laajennettiin useaan kertaan. Tehtaiden pohjoispuolelle kaivettiin 300 metriä pitkä, 13 metriä leveä ja 8 metriä syvä tulokanava vedelle. Näin oli muodostunut nykyinen Tehdassaari. Nokian kartano Lähestyttäessä Nokian keskustaa Koskenmäen suunnasta ennen Emäkosken siltaa kääntyy mäntyjen reunustama tie Nokian kartanoon. Kartano liittyy myös olennaisesti Nokian teolliseen historiaan. Teollistumisen alkaessa kartanolla oli takanaan jo pitkä, aina keskiajalle ulottuva historia. Nokia Osakeyhtiön haltuun kartano siirtyi vuonna 1871. Vuonna 1877 yhtiön pääkonttori siirtyi Nokialle ja samalla kartanosta tuli tehtaanjohtajan perheen koti. Kartanolle rakennettiin puusta uusi kaksikerroksinen päärakennus, joka palveli tehtaan johtajan asuntona aina 1990-luvulle saakka. Vanha kartano purettiin 1960-luvulla ja sen tilalle rakennettiin nykyinen moderni rakennus. Nokia Oyj käyttää kartanoa edelleen edustustilana ja kartanon vieressä toimii yhtiön koulutuskeskus. Kaksi Nokian kartanoa, uusi ja vanha. Nokia Osakeyhtiön voimalaitos. Etualalla kanava. Korkeampi rakennus on vuonna 1913 valmistunut uusi voimalaitos, jonka vieressä matalampi vanha voimalaitos vuodelta 1902. 300 metriä pitkä kanava kaivettiin pääasiassa lapioilla ja hakuilla.

Nokian kartanossa harjoitettiin maataloutta, josta todisteena on säilynyt mm. kartanon vanha navetta. Viljeltyjä peltoja kartanolla oli laajimmillaan liki 500 hehtaaria, lehmiä oli kymmeniä ja hevosiakin 35. Paperitehtaan työntekijöillä oli mahdollisuus ostaa edulliseen hintaan kartanon tuotteita: leipää, viljaa, vihanneksia ja maitoa. 4

5 Kumitehdas Kumitehdas on epäilemättä Nokian suurin teollisuusrakennus, joka koostuu eri aikoina rakennetuista osista. Nokianvirran uusi voimalaitos käynnistyi vuonna 1903, mikä houkutteli Helsingissä toimineen kumitehtaan Nokialle. Kumitehtaan vanhin rakennus sijaitsi Emäkosken tien varrella, mutta tämä rakennus on jo purettu. Liikennevalojen kohdalta alkava tiilirakennus on kumitehtaan vanhin säilynyt osa. Tässä rakennuksessa toimi aikanaan kumitehtaan jalkineosasto. Nokian kumitehdas kuvattu 1950-luvulla. Kumitehtaasta kasvoi jo 1920 30-luvuilla paikkakunnan suurin työnantaja, jonka palveluksessa työskenteli liki 2000 ihmistä. Kumitehtaan keskellä sijaitsee tehdasalueelle johtava portti, josta käsin voi nähdä vilauksen 1920-luvun alussa rakennetusta tehtaan johtajan asunnosta. Sama rakennus on nähtävissä myös Nokianvirran vastarannalta. Jalkinetehtaan toiminnan päätyttyä vuonna 2008 tiloja on vuokrattu erilaisten yritysten käyttöön. Renkaiden valmistus jatkuu Nokialla edelleen. Yllä: Työvuoro vaihtumassa kumitehtaalla. Kuvassa Pitäjänsilta (vanha silta), oikeassa reunassa näkyy kumitehtaan vanhoja rakennuksia. Kumitehtaan koko työväki vuonna 1938. Ilmakuva kumitehtaasta vuodelta 1964.

Kuorimo ja entisen sahan alue Emäkosken tieltä kääntyy kuorimon alueelle johtava tie. Puiden kuorinta oli yksi paperin valmistuksen vaiheista. Puutavara saapui Nokianvirran suulle ja kuorinta suoritettiin aluksi käsin. Työ muuttui koneellisesti 1930-luvun alussa ja sitä varten rakennettiin tiilirakennus. Kuoritut puut kuljetettiin kapearaiteista rautatietä pitkin varsinaiselle tehdasalueelle. Kuorma-autokuljetuksiin siirryttiin vasta 1960 70-lukujen taitteessa. Tuolloin rakennettiin myös kuorimolta tehtaalle johtava kuljetin, jota pitkin kuorike siirtyi tehtaan polttolaitokseen. Nykyisen Nokian Panimon paikalla eli Sattulan alueella toimi vuodesta 1949 alkaen Nokia Osakeyhtiön saha. Saha Kuorimon rakennukset vuonna 1975. Souranderintie ja Kerhola Souranderintien varrella sijaitseva Kerhola on yksi Nokian komeimpia rakennuksia. Talon rakennutti kumitehtaan johtaja Eduard Polón, omilla varoillaan. Vuonna 1930 valmistunut Kerhola tarjosi monipuolisia mahdollisuuksia työväestön kulttuuriharrastuksille. Sota-aikana Kerholassa toimi sotasairaala. Nokia-yhtiön omistuksesta Kerhola siirtyi Nokian kaupungille. Souranderintie kuvattuna 1930 40-luvulla. Etualalla oikealla Kerhola ja vasemmalla Kumitehtaan lastentarha (nykyinen Puropuiston päiväkoti). Taaempana Nokian sairaala ja Koto-Kavoli. Vastavalmistunut Kerholan juhlasali vuonna 1930. Kerholaa vastapäätä on Puropuiston päiväkoti. Päiväkoti perustettiin kumitehtaan lastentarhaksi vuonna 1928. Puurakennus on alkuperäinen, mutta vuoden 1939 laajennuksen yhteydessä rakennettu kivirakennus purettiin vuonna 2010. Tämä korvattiin uudella rakennuksella. 6

Nokian aseman ympäristö Kuljetusyhteyksillä oli tärkeä merkitys teollisuuden kehittymiselle. Aluksi Nokian paperitehtaan tuotteet kuljetettiin joko hevoskyydeillä tai vesireittejä pitkin Tampereelle, jossa ne lastattiin juniin. Kesäisin selluloosapaalit ja paperi kulkivat sujuvasti höyrylaivoilla, mutta talvisaikaan hevosvoimilla hoidetut kuljetukset olivat hitaita. Vuonna 1895 valmistui Tampere-Porin rata ja samalla Nokia sai myös oman rautatieaseman. Nokialla toimi paperi- ja kumitehtaan lisäksi myös muita teollisuusyrityksiä. Rautatieaseman laiturilta on hyvä näkymä Nanson tehdasrakennukseen. Tehdas aloitti toimintansa vuonna 1921 nimellä Nokian Kutomo ja Värjäys Oy ja siellä valmistettiin erilaisia tekstiilituotteita, kuten alusvaatteita, sukkia ja trikoita. Yksi tehtaan tuotemerkeistä oli Nanso, josta tuli vuonna 1972 koko yhtiön nimi. Nokian mylly Mylly aloitti toimintansa Nokialla vuonna 1940, kun SOK:n mylly siirrettiin Viipurista sodan jaloista. Mylly sijoitettiin hyvälle paikalle rautatien viereen. Myllyn korkea rakennus näytti valmistuessaan nokialaisessa maisemassa uudelta ja oudolta, olivathan muut rakennukset korkeintaan kaksi- tai kolmikerroksisia. Nokian rautatieasema valmistui 1895. Nykyisin rakennus ei ole enää käytössä asemarakennuksena, mutta junat pysähtyvät Nokialla edelleen. Nokian mylly Nokian myllyn suuret rakennukset hallitsevat nokialaista maisemaa. Villa Silva Pinsiöntien ja Rounionkadun risteyksen tuntumassa sijaitseva huvilamaisella Villa Silvallakin on oma teollinen historiansa. Rakennus oli alun perin Elektrometallurgiska AB:n insinöörin asunto. Vuonna 1925 kumi- ja paperitehdas perustivat tyttöjen ammattikoulun, joka päätettiin sijoittaa tähän rakennukseen. Tehtaiden ylläpitämien ammattikoulujen tarkoituksena oli kasvattaa tehtaiden palvelukseen ammattitaitoista työvoimaa. Nokian Mylly rakenteilla. Kuva 1940- luvulta. Nokian kaupungin valokuvakokoelmat. Villa Silva, tyttöjen ammattikoulu. Tyttöjen ammattikoulun oppilaita. 7

Lindbergin kenkätehdas Koskenmäessä Teollista toimintaa oli myös Koskenmäen alueella. Vuonna 1915 Selim Lindberg perusti Nokialla jalkinetehtaan. Lindbergin kenkätehdas aloitti tuotannon uusissa tiloissa Taivalkunnantien varrella vuonna 1939. Työväkeä tehtaassa oli tuolloin 60 henkeä. Jalkinetehdas lopetti toimintansa vuonna 1973. Lindbergin kenkätehdas Taivalkunnantien varrella. Kuva todennäköisesti 1950-luvulta. 2. Puusta paperiksi Paperia ryhdytään valmistamaan puusta Ensimmäinen Nokialla valmistettu menestystuote oli puusta valmistettu paperi. Vielä 1800-luvun alussa kaikki Euroopassa käytetty paperi valmistettiin kangasjätteestä eli lumpusta. Lukutaidon ja kirjojen yleistyessä paperin kysyntä alkoi kasvaa, mutta raaka-aineesta oli jatkuvasti pulaa. Paperi oli jäämässä ylellisyystuotteeksi, mutta onneksi kuitenkin kävi toisin. Saksassa 1850-luvulla kehitettiin uusi menetelmä, jossa puusta jauhettiin paperin raaka-aineeksi kuitumassaa. Tällä oli suuri merkitys koko Suomen taloudelle, sillä paperin raaka-aineena voitiin käyttää Suomen metsissä kasvavaa kuusipuuta. Tämä antoi alkusysäyksen suomalaiselle metsäteollisuudelle. Vesireittien ja koskien äärelle ryhdyttiin perustamaan paperitehtaita, joiden ympärille puolestaan kasvoi tehdasyhdyskuntia. Nokia oli yksi tällainen teollisuuden ympärille kasvanut yhteisö. Pirkanmaalla muita tehdasyhdyskuntia ovat mm. Valkeakoski ja Mänttä. Lindbergin kenkätehdas sisältä. Siuro ja Linnavuori Siuro ja Linnavuori muodostavat Nokialle kokonaan oman tehdasyhdyskuntansa. Siuro oli 1890-luvulla vielä maaseutua, mutta Tampere-Porin radan rakentaminen alkoi muuttaa myös tätä yhteisöä. Siurosta tuli liikenteen solmukohta, jossa pysähtyivät niin junat kuin sisävesilaivatkin. Siuroon perustettiin sahoja ennen kaikkea hyvien liikenneyhteyksien ansiosta. Parhaimmillaan Siurossa toimi kolme sahaa sekä puuhiomo. Lisäksi Siuron asemalla lastattiin läpi vuoden puutavaraa juniin. Nokialle saapunut Fredrik Idestam oli alan pioneereja Suomessa ja hänen perustamansa Tampereen ja Nokian puuhiomot olivat Suomen ensimmäisiä. Paperin tuotannon vaiheet: 1. Puun käsittely Paperin valmistus koostui monesta työvaiheesta. Ensimmäiseksi puut kadettiin metsästä ja ne uitettiin vesireittejä pitkin Nokianvirran suulle. Uittaminen oli helpoin tapa kuljettaa puuta, koska 1800-luvun lopulla tiet ja muut kuljetusvälineet olivat vielä kehittymättömiä. Autot yleistyivät puiden kuljetuksessa vasta 1950 60 -luvulla. Vuonna 1942 Linnavuoressa aloitettiin lentokonemoottoritehtaan rakennustyöt. Samanaikaisesti tehtaan kanssa rakennettiin myös työntekijöille kerros- ja pientaloja. Linnavuoren taajama kasvoi tehtaan ympärille ja vuoteen 1960 mennessä siellä asui 1 200 henkilöä. Vastaavasti Siuron puolella teollinen toiminta alkoi hiljentyä. Nykyisin Linnavuoren tehtaalla kootaan dieselmoottoreita. Teollisia perinteitä jatkaa myös alumiiniprofiileja valmistava Purso Oy. Siuronkosken ylittävä silta, oikealla legendaarinen Koskibaari. 8

2. Kuorinta ja hionta Seuraavaksi puut kuorittiin. Aluksi puiden kuorinta suoritettiin käsin kuorintaraudalla, 1930-luvulla siirryttiin käyttämään koneellista kuorintarumpua. 5. Valmis tuote maailmalle Nokian paperitehtaalta myytiin paperin raaka-aineeksi puuhioketta ja selluloosaa sekä valmista paperia. Lähes kaikki paperi päätyi ulkomaille, kotimaahan valmistettiin mm. varhaista wc-paperia. 3. Hiomo ja selluloosatehdas Kuoritut puut vietiin seuraavaksi puuhiomoon, jossa hiomakoneilla puusta hiottiin ohuita kuituja. Tätä massaa voitiin käyttää sitten selluloosan raaka-aineena, josta valmistettiin lopulta paperia. Selluloosaa saatiin, kun puun kuituja keitettiin yhdessä erilaisten kemikaalien kanssa. Valmiit tuotteet lastattiin juniin Nokian asemalla. Tärkeimmät vientikohteet olivat Länsi-Euroopan maat, mutta nokialaista paperia päätyi myös jopa Kiinaan, Brasiliaan ja Etelä- Afrikkaan. 4. Paperikone Paperikoneessa monen työvaiheen jälkeen selluloosa muuttui paperiksi. 9

3. Kumista jalkineita ja renkaita >Kuva: Tähän Kerholan aulasta kumiaiheinen maalaus> Ihmeaine Kumia ei heti uskoisi luonnontuotteeksi. Kumia on saatu kumipuun maitinesteestä, jota valutetaan kumipuun kylkeen tehdystä viillosta. Kerätty kumimaito kaadetaan altaisiin ja seokseen lisätään happoa, mikä hyydyttää nesteen. Hyytynyt kumimassa puristettiin valssin telojen lävitse, jolloin syntyy tietyn kokoinen välly. Nykyisin kumia valmistetaan myös synteettisesti. Kumin tunsivat jo mm. muinaiset egyptiläiset. Esimerkiksi muumioita päällystettiin kumin tyyppisellä aineella. Eurooppalaiset tutustuivat tähän vettä hylkivään ihmeaineeseen ensimmäistä kertaa 1500-luvulla, mutta kumipuun olemassaolo selvitettiin vasta 1700-luvulla. Kumista alettiin valmistaa mm. housujen olkaimia ja naisten sukkanauhoja. Englannissa vuonna 1770 keksittiin käyttää kumia lyijykynän jäljen poistamiseen. Aiemmin kirjoittamaan opiskelleiden koululaisten oli täytynyt käyttää tähän tarkoitukseen leivänmuruja. Tästä juontuu englanninkielen sana rubber, joka tarkoittaa kumin lisäksi myös hankaajaa. Suomeen kumia tuotiin aluksi Brasiliasta. Kumin kysynnän lisääntyessä kumipuita ryhdyttiin myös viljelemään, mikä alkoi laskea raaka-aineen hintaa. Laajoja kumipuuviljelmiä oli mm. Kaakkois-Aasiassa, nykyisen Vietnamin, Malesian ja Indonesian alueilla. Nokian kumitehtaan tärkein tuote oli kalossit, jotka olivat 1900-luvun alussa todellinen menestystuote. Kalossit olivat kumista valmistetut päällyskengät, jotka puettiin sadesäällä kävelykengän päälle. 1920-luvulla kalosseja valmistettiin satoja tuhansia pareja vuodessa ja Suomessa käytettiinkin lähes yksinomaan Nokialla valmistettuja kalosseja. Lisäksi Nokialla valmistettiin kumisaappaita sekä erilaisia urheilukenkiä. Tehtaalla toimi myös teknisen kumin osasto, jossa valmistettiin erilaisten koneiden kumisia osia. Suomalaiset lapset leikkivät 1920 30-luvuilla Nokialla valmistetuilla palloilla, nukeilla, pikkuautoilla, kuuluipa tehtaan tuotantoon myös varhaisia Disney-hahmoja. Polkupyörän renkaiden valmistus aloitettiin Nokialla vuonna 1924. Vielä tuolloin Suomessa oli vähän autoja, mutta kumitehtaalla kuitenkin uskottiin tulevaisuuteen. Autonrenkaiden valmistuksessa nähtiin suuria mahdollisuuksia, joten ensimmäiset suomalaiset autonrenkaat valmistettiin vuonna 1932. Talvioloihin kehitettiin vuonna 1934 erityinen kelirengas, joka vuonna 1936 nimettiin Lumi-Hakkapeliitaksi. Hakkapeliitta-renkaat ovat edelleen Nokian Renkaiden lippulaivatuote. Kumitehtaan työläisiä aloittamassa työpäivää. Kuva todennäköisesti 1930-luvulla. Suomen Gummitehdas Oy Vuonna 1898 perustettu Suomen Gummitehdas Oy oli toinen kumialan teollisuusyritys Suomessa. Kumitehdas aloitti toimintansa Helsingissä ja tehtaan alkutaivalta vaivasivat monet tekniset ongelmat. Vuonna 1905 tehdas muutti Nokialle ja vähitellen tuotantoa saatiin kehitettyä laadukkaampaan suuntaan. 10 Kumitehdas oli ennen kaikkea nuorten naisten työpaikka. Tässä syntyy nokialainen kumisaapas vuonna 1933.

Kumitehdas Koskenmäen suunnasta kuvattuna. Etualalla vanha Pitäjänsilta. Lähinnä olevat rakennukset ovat kumitehtaan vanhin osa, jonka tilalla on nykyään uudempi rakennus. 4. Työssä tehtaalla 18-vuotias Hermanni kertoo työstään paperitehtaalla 1800-luvun lopulla. Olin 11-vuotias kun tulin ensimmäistä kertaa tehtaalle työhön. Isäni oli edellispäivänä käynyt puhumassa työnjohtajalle, että täytyisi saada pojalle töitä. Mestari oli heti sanonut, että tulkoon huomenna, niin katsotaan mitä löytyy. Seuraavana aamuna pakkasin isän kanssa evääksi ruisleipää ja läskiä ja lähdimme kävelemään pienestä mökistämme kohti virran rannalla seissyttä paperitehdasta. En ollut koskaan nähnyt mitään niin suurta kuin ne tiiliset paperikonehallit. Melu oli korvia huumaava. Minä sain jäädä paperitehtaalle, kun taas isäni lähti virran toiselle puolelle keittämään selluloosaa paperin raaka-aineeksi. Minut määrättiin paperikoneenhoitajan apupojaksi ja hän alkoi opettaa minua prässipojan työhön. Prässipojan tehtävänä oli valvoa paperikoneen toimintaa ja kertoa jos koneessa oli jotain häiriötä. Päivät olivat pitkiä: tehtaalla pitkään olleet miehet muistelivat, että joskus työvuoro oli saattanut kestää peräti 14 tuntia. Lasten työajaksi oli määrätty seitsemän tuntia. Nyt kun olen 18-vuotias työpäiväni on kymmenen tunnin mittainen. silmissä oli kuin keisari. Yleensä patruuna puhui ruotsiksi insinöörien ja mestarien kanssa, mutta saattoi hän joskus sanoa muutaman sanan suomeksi meille nuorimmillekin. Oikke hyvä pojat, lycka till! Äitiä hiukan huoletti tehdastyöni, mutta meitä oli niin suuri perhe, että lastenkin täytyi osallistua perheen elättämiseen. Koko aikaa ei tarvinnut koneen ääressä olla. Patruuna Idestam oli näet perustanut meitä lapsia varten koulun, jossa olimme aina osan päivästä. Kyllä tehdas muutenkin piti hyvää huolta työläisistään. Minun isäni oli saanut rakentaa pienen mökin tehtaan maalle ja rakennustarvikkeitakin sai ostaa tehtaalta edullisesti. Äiti ja siskot kävivät puolestaan aamuisin ostamassa tehtaan omistamasta kartanosta maitoa ja leipää. Paperitehtaan työmiehiä koneen ääressä 1910-luvulla. Paperitehtaan koneet kävivät yötä päivää, koska tuotantoa ei voitu keskeyttää. Joskus minäkin pääsin yövuoroon, mutta koko yötä ei onneksi tarvinnut valvoa. Silloin kun mestaria ei näkynyt, paperikoneenhoitajat saattoivat jopa antaa meidän nuorimpien nukkua vähän aikaa. Päivällä tehtaalle saattoi tulla käymään myös itse patruuna, joka meidän poikien 11

15- vuotias Hilma kertoo työstään kumitehtaalla 1920-luvulla 15-vuotiaana lähdin Mouhijärveltä Nokian kumitehtaalle töihin. Siskoni oli kirjoittanut meille kotiin, että siellä tehtaalla kaivattaisiin edelleen lisää työntekijöitä. Ajatus omasta rahasta houkutteli niin, että päätin jättää kotitorppani. Toisaalta oli kiva päästä asumaan isosiskon kanssa ja tehtaalla olisi työssä myös muita tuttuja tyttöjä. Turhaan ei Nokiaa kutsuta mouhijärveläisten Amerikaksi. Tehtaalla työskenneltiin osastoilla, joita johti aina yksi työnjohtaja eli mestarinna. Minä pääsin aluksi siskoni kanssa samalle osastoille, jossa valmistettiin kumisaappaita. Työtahti oli aivan hirmuinen: päivän aikana oli saatava valmiiksi tietty määrä saappaita, jonka jälkeen päästiin pois. Joskus päivä saattoi loppua jo kahdelta. Tätä kutsuttiin urakkatyöksi. Lähes kaikki kumitehtaan työntekijät ovat naisia. Miehiä näkyy lähinnä vain korjaamassa koneita ja siirtämässä valmiita kenkiä varastoon. Täällä kaikki puhuvat suomea toisin kuin paperitehtaalla, jossa kaikki johtajat ovat ruotsinkielisiä. Työpäivä alkamassa kumitehtaalla. Kuva 1950-luvulta. Minä olen tyytyväinen palkkaani, mutta kaikki eivät ole. Joidenkin mielestä kuri on liian kova ja palkka liian pieni näin raskaasta työstä. Itse en ole kyllä uskaltanut valittaa. Näistä asioista on kuulemma puhuttu ammattiosastossa, joka valvoo työntekijöiden etuja. Taidan siihen jossain vaiheessa liittyä, koska osasto on saanut vaadittua työntekijöille pieniä palkankorotuksia ja jopa pienen kesälomankin. Renkaanpaistoa Nokian kumitehtaalla 1950-luvulla. Tehdastyö ei ollut yksinomaan raatamista. Tässä vietetään joulua tehdassalissa vuonna 1939. Korjauspajan ammattimiehet huolehtivat, että tehtaan koneet pysyivät jatkuvasti käynnissä. Teksti: Keijo Rantanen Taitto ja visuaalinen suunnittelu: Miia Granath 12 Valokuvat: Nokian kaupungin valokuvakokoelmat Nokian paperitehtaan valokuva-arkisto Nokia-Seura