KIRJALLINEN KYSYMYS 344/2004 vp Maaseudun julkisen liikenteen jatkuvuus ja rahoitus Eduskunnan puhemiehelle Maaseutualueiden julkinen liikenne on vähentynyt huolestuttavalla tavalla viime vuosina, mikä on pääasiassa tarkoittanut linja-autovuorojen poistumista tai ainakin palvelun heikkenemistä eli toisin sanoen pysähdyspaikkojen vähentymistä. Alue-, elinkeino- ja väestöpoliittisesti tämä on tarkoittanut sitä, että maaseudun asukkaat ovat joutuneet palvelujen osalta heikompaan asemaan ja esimerkiksi erilaisten yritysten toimintaedellytykset ovat huonontuneet. Tilausten lähettäminen tai tarpeellisten varaosien tms. vastaanottaminen linja-auton välityksellä ei onnistu, jolloin palvelut on noudettava kauempaa. Tämä kasvattaa liiketoiminnan kuluja, ja tällöin saattaa käydä niin, että yritys siirtyy pois maaseutuympäristöstä. Julkisen liikenteen vähentyminen on kiihdyttänyt muuttoa maaseutukylistä taajamiin ja kasvukeskuksiin. Esimerkiksi eläkeläisten mahdollisuudet hoitaa pankki- ja viranomaisasioita sekä vastaanottaa terveydenhuollon palveluja kotoaan käsin ovat heikentyneet, jos heillä ei ole omaa autoa tai lähisukulaisia, joilta voisi kuljetusapua saada. Linja-autoliiton laskelmien mukaan Suomesta on kuluvan vuoden aikana katoamassa noin 400 linja-autovuoroa ja seuraavana vuonna 800. Maaseudun ihmisten palveluiden kannalta on huonoa sekin, että esimerkiksi kuntien välisen vuoroliikenteen reittejä on loppumassa tai jo lopetettu. Valtion budjetissa on vuodelle 2004 varattu julkisen liikenteen tukeen 82,3 miljoonaa euroa. Liikenne- ja viestintäministeriö sekä liikennealan toimijat ovat arvioineet, että tarve olisi noin seitsemän miljoonaa euroa enemmän, ja seuraavana vuonna valtiovarainministeriö on kaavaillut tukeen 75 miljoonaa euroa, kun tarve olisi 10 miljoonaa euroa enemmän. Valtiovallan on panostettava maaseudun julkisen liikenteen tukeen, jotta vähintään nykyinen liikenteen taso voidaan säilyttää. Yhdessä alempiasteisen tieverkon parantamisen ohella parannetaan maaseutualueiden liikennepalveluja, jotka ovat ihmisten, yritysten ja yhteisöjen toiminnan kannalta tärkeitä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että maaseutualueiden julkisen liikenteen jatkuvuus vähintään nykytasolla turvataan ja että valtion budjettiin varataan riittävät määrärahat linja-autoliikenteen tukemiseen? Helsingissä 28 päivänä huhtikuuta 2004 Jukka Vihriälä /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jukka Vihriälän /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 344/2004 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että maaseutualueiden julkisen liikenteen jatkuvuus vähintään nykytasolla turvataan ja että valtion budjettiin varataan riittävät määrärahat linja-autoliikenteen tukemiseen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Joukkoliikenteen toimintaedellytyksiin ja rahoitukseen kohdistuvien paineiden takia liikenne- ja viestintäministeriö esitti joulukuussa 2003 hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmälle toimenpiteitä, joissa maaseudun joukkoliikenteen turvaamiseksi kiinnitetään huomiota muun muassa liikenteen tehokkuuden lisäämiseen ja palvelutason parantamiseen niin, että kehitetään uusia kutsuohjaukseen, pienempään kalustoon sekä palveluliikenteeseen perustuvia liikenteen hoitotapoja ja luodaan yhteiskunnan maksamien matkojen yhdistelyyn ja yhdistelyjärjestelmän vakinaistamiseksi organisointi- ja rahoitusmallit. Asian ministerityöryhmäkäsittelyn taustalla oli muun muassa se, että nykyistä perinteisellä tavalla hoidetun joukkoliikenteen palvelutasoa on muun muassa maaltamuuton, väestön ikääntymisen ja autoistumisen takia hyvin vaikea pitää maaseudulla yllä. Kysynnän vähetessä liikenteen toimintaedellytykset maaseudulla ovat heikentyneet, ja matkustajamäärien vähetessä ei perinteisesti hoidettujen palvelujen ylläpitämiselle ole enää välttämättä edellytyksiä. Yhteiskunnan maksamien matkojen yhdistelyyn liittyviä toimenpiteitä selvitti liikenne- ja viestintäministeriön asettama poikkihallinnollinen työryhmä, joka jätti mietintönsä 7.5.2004. Työryhmä ehdottaa, että matkojen yhdistely laajennetaan koko maahan ja että Suomeen perustetaan noin 20 matkojenyhdistelykeskusta. Matkojen yhdistelyllä on mahdollista saavuttaa huomattavia säästöjä yhteiskunnan korvaamien matkojen kustannuksissa. Joukkoliikenteen tavoitteiden kannalta matkojen yhdistelyssä on olennaista se, että toiminnassa hyödynnetään mahdollisimman suuressa määrin kaikille avointa joukkoliikennettä, mikä turvaa joukkoliikennepalvelujen säilymistä ja mahdollistaa palveluliikenteen myötä myös palvelutason parantamisen ja palvelun ulottamisen alueille, joilla perinteinen joukkoliikenteen hoito ei enää ole mahdollista. Osana hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmälle esitettyjä toimenpiteitä liikenne- ja viestintäministeriö on myös perustanut työryhmän määrittämään valtakunnallisesti yhtenäistä julkisen liikenteen tavoitteellista peruspalvelutasoa, jossa otetaan huomioon kansalaisten liikkumistarpeet ja toisaalta kysyntä sekä mahdollisuudet järjestää palvelut eri liikenteen hoitotavoilla. Yhtenäisen peruspalvelutasotarkastelun myötä voidaan aiempaa paremmin arvioida, miten paljon tietyn palvelutason turvaaminen edellyttää rahoitusta ja miten kyseistä rahoitusta on esimerkiksi alueellisesti tarkoituksenmukaisinta suunnata. Tämä luo perustaa myös sille, että joukkoliikenteen palvelujen ostoon voidaan valtion talousarviossa varata riittävä rahoitus. 2
Ministerin vastaus KK 344/2004 vp Jukka Vihriälä /kesk Helsingissä 18 päivänä toukokuuta 2004 Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 344/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Jukka Vihriälä /cent: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att säkra kontinuiteten i kollektivtrafiken i landsbygdsområden på minst nuvarande nivå och för att tillräckliga anslag för att stödja busstrafiken reserveras i statsbudgeten? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Till följd av trycket på verksamhetsbetingelserna för och finansieringen av kollektivtrafiken föreslog kommunikationsministeriet i december 2003 för ministerarbetsgruppen för förvaltning och regional utveckling åtgärder i avsikt att trygga kollektivtrafiken på landsbygden. Åtgärderna omfattar bl.a. insatser för att öka effektiviteten och höja servicenivån med hjälp av nya sätt att sköta trafiken baserade på anropsstyrning, till storleken mindre materiel och servicetrafik. Dessutom gäller det att samordna samhällsfinansierade transporter och att skapa en permanent modell för organisering och finansiering av dessa transporter. Ärendet behandlades i ministerarbetsgruppen bl.a. mot den bakgrunden att det är svårt att upprätthålla den nuvarande servicenivån av traditionell kollektivtrafik till följd av exempelvis flyttningen från landsbygden, befolkningens åldrande och den ökande bilismen. På grund av den minskade efterfrågan har verksamhetsbetingelserna för kollektivtrafiken på landsbygden försämrats, och eftersom passagerarantalen har sjunkit är det inte längre självklart att det finns förutsättningar för att upprätthålla sedvanliga kollektivtrafiktjänster. Kommunikationsministeriet har tillsatt en tväradministrativ arbetsgrupp med uppgift att utreda åtgärder med anknytning till samordningen av samhällsbetalda resor. Arbetsgruppen överlämnade sitt betänkande den 7 maj 2004. Arbetsgruppen föreslår att samordningen av resor skall utvidgas till hela landet och att man i Finland skall grunda ca 20 beställningscentraler för kollektivtrafik. Samordningen av resor gör det möjligt att nå betydande kostnadsbesparingar i fråga om resor som ersätts av samhället. Med tanke på målen för kollektivtrafiken är det väsentligt att vid samordning av resor i så stor utsträckning som möjligt utnyttja för alla öppna kollektivtrafiktjänster. Detta tryggar kontinuiteten av kollektivtrafiken och gör det samtidigt möjligt att höja servicenivån med hjälp av servicetrafik och att utvidga tjänsterna även till områden där det inte längre är möjligt att upprätthålla traditionell kollektivtrafik. Som en del av de åtgärder som föreslagits för ministerarbetsgruppen för förvaltning och regional utveckling har kommunikationsministeriet också grundat en arbetsgrupp som skall fastställa en nationellt enhetlig basservicenivå för kollektivtrafiken med beaktande av dels medborgarnas transportbehov, dels efterfrågan samt förutsättningarna för att tillhandahålla tjänster med hjälp av olika sätt att sköta trafiken. En enhetlig uppfattning om den eftersträvade basservicenivån gör det även lättare än förut att utvärdera hur mycket finansiering tryggandet av en viss servicenivå kräver och hur finansieringen allokeras på ett ändamålsenligt sätt exempelvis enligt region. Detta ger även underlag för att reservera tillräckliga anslag i statsbudgeten för köp av kollektivtrafiktjänster. 4
Ministerns svar KK 344/2004 vp Jukka Vihriälä /kesk Helsingfors den 18 maj 2004 Kommunikationsminister Leena Luhtanen 5