10.12.2010 Greenpeace/Matti Liimatainen Inarin metsäkiistan lyhyt historiikki Inarin metsäkiistassa asettuivat vastakkain tehometsätalous ja metsien suojelu yhdistettynä perinteiseen poronhoitoon. Greenpeacen kampanja nosti kiistan ensin valtakunnan julkisuuteen ja sitten kansainväliseksi. Käytännössä kiistan osapuolina olivat Metsähallitus ja alueella perinteistä poronhoitoa harjoittaneet poromiehet. Koska poromiehistä suuri osa on saamelaisia, kietoutui kiistaan lisäksi kysymys alkuperäiskansan oikeuksista. Inarin valtionmetsien hakkuut ovat vähäinen osa Suomen metsäteollisuuden puunhankintaa, mutta niillä on valtavan suuri merkitys alueella harjoitettavalle poronhoidolle. Kyse on maailman pohjoisimmista luonnontilaisista mäntymetsistä. Suhteellisen vähäisestä pinta-alastaan huolimatta ne ovat ainutlaatuisia koko maailman mittakaavassa. Metsien hakkuut ja porohoito olivat vastakkain muuallakin kuin Inarissa. Käytännössä puhuttiin ns. Metsä-Lapin alueesta joka Inarin lisäksi kuuluu poronhoitolain 2 :n määrittelemään erityisesti poronhoitoa varten vartulle alueelle. Tällä alueella valtion maata ei lain mukaan saa käyttää siten, että siitä on huomattavaa haittaa poronhoidolle. Saamelaisten kotiseutualueen eteläisin paliskunta eli Sodankylässä toimiva Lapin paliskunta kuuluu Metsä-Lapin alueeseen, ja sen metsiä hakkaa eri Metsähallituksen yksikkö kuin Inarissa. Mm. tästä syystä Lapin paliskunta ei kuulunut Inarin metsäkiistan piiriin. Sen uhanalaisten laidunmetsien suojelu ratkaistiin vuonna 2009. Saamelaisten maaoikeuksien puolustajien näkökulmasta kiista alkoi kymmeniä tai satoja vuosia sitten. Poronhoitajat alkoivat käydä oikeutta ja etsiä muita käytännön vaikutuskeinoja hakkuiden vastustamiseen 1980-luvun loppupuolella. Greenpeace liittyi mukaan vuonna 2001. Metsähallitus hakkasi Inarin vanhoja metsiä, vaikka alueella ei ole tehometsätaloudelle luontaisia edellytyksiä (Metsähallitus on itsekin myöntänyt hakkuut alueella kannattamattomiksi). Metsähallituksen hakkuilla on Inarissa kuitenkin suuri työllistävä merkitys, koska alueella käytetään vielä metsureita. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että kiistasta tuli niin repivä. Paikallisille poronhoitajille metsät ovat kuitenkin tärkeitä porojen laidunmaita ja laitumista oli hävitetty jo suuri osa 1980-luvulla alkaneiden hakkuiden seurauksena. Metsien hakkuut uhkasivat poronhoitajien perinteistä elinkeinoa. Greenpeace puolestaan halusi suojella alueen vanhoja pohjoisia metsiä, joita ei ole enää paljoa jäljellä. Kiistaa on käyty ja ratkottu useassa vaiheessa. Mielenosoituksia on pidetty ulkoministerikokouksessa Genevessä, FAO:n metsäkokouksessa Roomassa, Suomen suurlähetystöillä Haagissa ja Berliinissä, maaja metsätalousministeriön katolla Helsingissä, metsissä Inarissa, StoraEnson tehtailla Hollannissa ja Kemissä sekä Lyypekin satamassa. Inarin metsäkiistaan osallistuivat eri tavoin Greenpeacen lisäksi Suomen luonnonsuojeluliitto, Ihmisoikeusliitto, Saamelaisneuvosto, Suomen porosaamelaiset ja monet muut järjestöt. Kantaa ottivat metsäalan organisaatioiden lisäksi saamelaiskäräjät ja metsäalan ammattiliitot. Hakkuista on käyty oikeutta Lapissa ja niitä on käsitelty useaan otteeseen YK:n ihmisoikeuskomiteassa. Kiistasta on tehty paljon tutkimusta, kiistaa on selvittänyt valtion asettama selvitysmies, siitä on puhuttu eduskunnassa, ministeriöissä ja seminaareissa. Aihetta on käsitelty kotimaisessa ja ulkomaisessa mediassa. Metsäkiistasta tehty suomalainen dokumenttielokuva Last Yoik in Saami Forests on voittanut useita palkintoja ja kunniamainintoja filmifestivaaleilla eri puolilla maailmaa. Last Yoik- dokumentti on
esitetty Ruotsin ja Norjan televisioissa, mutta Suomessa se ei ole televioskanaville päässyt. Sen sijaan YLE esitti 2009 kärjekkään kaksiosaisen TV-draaman aiheesta. 1987-2000 1987 Luonnonsuojelijoiden Erämaaliike protestoi Kessin erämaan hakkuita vastaan. Myös poromiehet olivat kriittisiä hakkuita kohtaan. 1991 Erämaalaki tuli voimaan. Se suojeli merkittäviä erämaa-alueita, mutta mahdollisti hakkuut useilla tärkeillä porojen laidunalueilla ja arvokkaissa vanhoissa metsissä esim. Hammastunturissa ja Kessi- Vätsärissä. Metsätalousalueiksi erämaissa rajattiin monesti puustoltaan arvokkaimmat alavat alueet. Erämaiden rajauksista jäi myös pois luontoarvoiltaan hyviä ja porotaloudelle tärkeitä alavien maiden tuottoisia metsiä. 1993 Muotkatunturin paliskunta haastoi Metsähallituksen oikeuteen talvilaidunalueensa hakkuista Angelissa. Paliskunnan kanne ei menestynyt oikeudessa. YK:n Ihmisoikeuskomitea käsitteli tapausta ja totesi lokakuussa 1997, että nimenomaiset hakkuusuunnitelmat eivät sen mielestä olleet uhka saamelaiskulttuurille, mutta laajemmat hakkuut, kaivostoiminta jne. maankäyttö saattaisivat yhdessä sitä olla. 1997 Sallivaaran paliskunnan poromiehet valittivat Kariselän alueen hakkuista YK:lle. Käräjoikeus oli aiemmin kieltänyt hakkuut, mutta hovioikeus oli kumonnut päätöksen ja Metsähallitus hakkasi alueen. Poromiehet tuomittiin yli 70 000 mk:n korvauksiin, jotka Metsähallitus peri ulosoton kautta. Metsähallitukselle kyse ei ole rahasta, vaan periaatteesta. Toivomme, että korvauksilla on ennaltaehkäisevä vaikutus. Jatkuvat toimenpidekiellot ja oikeusjutut eivät helpota meidän toimintaa" (Kaleva 19.8.1997). Vuonna 2001 YK:n ihmisoikeuskomitea totesi, että valittajien oikeutta nauttia saamelaiskulttuuristaan ei ole rikottu. Sen sijaan komitea totesi Suomen valtion rikkoneen kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta. Ihmisoikeuskomitean mukaan oikeudenmukaisen ja tasapuolisen oikeudenkäynnin periaatteita oli rikottu ja valittajien velvoittaminen korvaamaan metsähallituksen oikeudenkäyntikulut katsottiin rikkomukseksi. 2000 Hammastunturin paliskunta vei alueensa hakkuukiistoja julkisuuteen Saamelaiskäräjien tukemana. Metsähallituksen neuvottelumenettelyjä arvosteltiin saneluksi. 2000 eräät Inarin poromiehet lähestyivät Greenpeacea kertomalla alueen hakkuiden ongelmista. 2001-2010 2001 Tapaamisia ja maastokäyntejä uhattuihin metsiin poromiesten ja Greenpeacen kesken järjestettiin. Yhteistoimintaa alettiin suunnitella. 2002 Hammastunturin, Muddusjärven, Muotkatunturin ja Paatsjoen paliskunnat ja Nellimin tokkakunta lähettivät Helsinkiin lähetystön tapaamaan poliittisia päättäjiä. Samalla esiteltiin paliskuntien toive siitä, että Metsähallitus alkaisi ottaa poronhoidon tarpeet huomioon ja neuvotella hakkuista etenkin tärkeimmillä laidunalueilla. 2002 Maa- ja metsätalousministeriö asetti selvitysmies Saarelan tekemään esityksen metsätalouden ja poronhoidon yhteensovittamisesta Inarissa. Selvitys tehtiin hyvin pikaisella aikataululla eikä selvitysmiehellä ollut mandaattia ehdottaa merkittävästi metsätaloutta supistavia vaihtoehtoja. Siitä ei siten ollut apua. Selvitys julkistettiin 2.7.2003. Siinä ehdotettiin noin 17 000 hehtaarin rajaamista hakkuiden ulkopuolelle. Paliskuntien vaatimukset tuossa vaiheessa olivat noin 98 000 hehtaaria.
2003 Greenpeace auttoi paliskuntia tekemään kartat tärkeimmistä laidunalueista. Ne julkaistiin yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa kesäkuussa 2003. 2003 Hakkuiden jatkuessa kriittisen tärkeillä laidunalueilla Greenpeace vei kiistan kansainväliselle tasolle. Greenpeace vaati metsäteollisuutta, etenkin Metsähallituksen suurinta asiakasta StoraEnsoa asettamaan selkeitä rajoja Metsähallituksen hakkuille. Muutamia tutustumiskäyntejä Inarin metsiin ja kokouksia StoraEnson kanssa järjestettiin, mutta metsäyhtiöt eivät kuitenkaan rajoittaneet ostojaan alueelta. Greenpeace otti yhteyttä teollisuuden asiakkaisiin ja alkoi järjestää matkoja näille sekä ulkomaisille tiedotusvälineille Inariin. 2003 joulukuun lopulla Metsähallitus kutsui paliskunnat neuvotteluun, mutta neuvottelut katkesivat lyhyeen helmikuussa 2004 kun Metsähallitus ei halunnut joustaa paliskuntien keskeisissä vaatimuksissa. 2004 Maa- ja metsätalousministeriö käynnisti selvitysmies Saarelan selvityksen perusteella toimintaohjelman, jossa ehdotettiin lisää tutkimusta asiasta sekä Metsähallituksen Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelman päivittämistä. Samaan aikaan arvokkaiden alueiden hakkuut jatkuivat. Vuoden 2004 aikana Greenpeace järjesti useita metsäteollisuuden ja median tutustumismatkoja Inariin. Niiden yhteydessä koettiin mm. metsätalousväen järjestämä mielenosoitus Ivalon lentokentällä sitä vastaan, että Suomen metsien hakkuista kerrottaisiin metsätuotteitamme ostaville asiakkaille ja yleisölle. 2005: kiista kovenee kaikilla rintamilla. Vuoden alussa Hammastunturin, Muddusjärven, Muotkatunturin, Paatsjoen ja Sallivaaran paliskunnat sekä Ivalon paliskunnan Nellimin tokkakunta esittivät Metsähallitukselle joukon muutoksia, joilla Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelusta voisi kehittää myös paliskuntien mielestä reilun neuvotteluprosessin. Helmikuussa 2005 Greenpeace, Luonnonsuojeluliitto ja WWF lähettivät maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojalle kirjeen, jossa kehotettiin paliskuntien toivomien neuvottelujen aloittamista. Ministeriö ei suostunut aloitteeseen. 1.3.2005 Greenpeace alkoi pystyttää Inarin Paadarskaidiin kansainvälistä metsäasemaa. Metsäaseman ympärille muodostettiin kampanja, jonka osana Greenpeacen vapaaehtoiset useista eri maista merkitsivät tärkeitä laidunmetsiä maastoon yhdessä poromiesten kanssa. Metsäasema houkutteli paikalle median edustajia myös ulkomailta. Kotimaassa se sai suurta huomiota. 7.3.2005 Metsähallitus päätti StoraEnson toivomuksesta keskeyttää hakkuut kiista-alueilla toistaiseksi. Paliskunnat ja ympäristöjärjestöt esittivät toiveen, että välirauha käytettäisiin ratkaisun hakemiseen. 15.3.2005 Greenpeacen mielenosoitus Genevessä YK:n ihmisoikeusseminaarissa. 16.3.2005 Greenpeacen mielenosoitus Roomassa YK:n metsäministerikonferenssissa. 18.3.2005 Greenpeacen mielenosoitus Hollannissa Suomen suurlähetystöllä. 21.03.2005 julkistettiin Greenpeacen ja Suomen luonnonsuojeluliiton raportti "Ahtaalle ajetut Valtion hallinnoimien metsien suojelu, käyttö ja merkitys saamelaisalueella", jossa ehdotettiin, että saamelaisten kotiseutualueella valtion hallinnoimat metsät siirrettäisiin Metsähallituksen luontopalvelujen hallintaan, ja alueen metsätaloudelta poistettaisiin ehdoton kannattavuuden vaatimus. Tämä mahdollistaisi Metsähallituksen keskittymisen paikalliseen työllistämiseen ja poronhoidon edellytysten turvaamiseen. 22.3.2005 Hakkuut esillä StoraEnson yhtiökokouksessa, puheenvuorot käyttivät saamelaiset Jan Saijets ja Pauliina Feodoroff.
23.3.2005 Maaherra Hannele Pokan puheenjohdolla pidetyssä pyöreän pöydän osapuolten välisessä keskustelussa sovittiin, että Metsähallituksen ja paliskuntien kesken käynnistetään neuvottelut, joille varataan aikaa noin 1,5 kuukautta. 22.4.2005 Saamelaisneuvosto perustaa koalition paliskuntien tueksi. 25.4.2005 Greenpeacen metsäasema purettiin, mutta kampanja jatkui. 16.6.2005 Metsähallitus totesi paliskuntien kanssa pidetyssä kokouksessa, ettei laitoksella ole mandaattia laajojen alueiden suojeluun ja neuvottelujen jatkaminen todettiin merkityksettömäksi. Paliskunnat pitivät outona sitä, että maa- ja metsätalousministeriö oli vuodesta 2002 kieltäytynyt neuvottelemasta paliskuntien kanssa vedoten siihen, että asia pitää ratkaista paikallistasolla. Nyt kun neuvottelut oltiin saatu aikaan, ei paikallistasolla ollut kuitenkaan valtaa ratkaista mitään. Neuvottelut loppuivat, Metsähallitus päätti jatkaa laidunmetsien hakkuita ja Stora Enso päätti jatkaa ostoja. 30.8.2005 Saamelaisneuvosto pyysi Stora Ensoa lopettamaan puun ostot Inarin kiistametsistä, kunnes hakkuista on neuvoteltu aidosti paliskuntien kanssa. 24.10.2005 Kolme nellimiläistä poromiestä pyysi Lapin käräjäoikeudelta hakkuiden lopettamista laidunalueillaan turvaamistoimena, sillä he aikoivat nostaa hakkuista kanteen ja kanteen kohteena olevien metsien hakkaaminen tekisi oikeudenkäynnin tyhjäksi. 26.10.2005 Lapin käräjäoikeus päätti, että Metsähallituksen tulee luopua hakkuista Nellimissä, mutta asetti samalla poromiehille velvollisuuden maksaa vakuus menetettävästä hakkuutulosta. Vakuuden summan määrittely jätettiin odottamaan Metsähallituksen laskelmia. Metsähallitus sai jatkaa hakkuita, kunnes takuusumma on määritelty ja laitos keskitti lähes koko Inarin metsurit hakkaamaan kiistametsiä. Poromiehet valittivat YK:n ihmisoikeuskomiteaan hakkuiden jatkamisesta. Myöhemmin Metsähallitus määritti sopivaksi takuuksi oikeudenkäynnin aikaisesta hakkuutauosta miljoona euroa. 7.11.2005 MH:n tiedotteessa kerrotaan, ettei Metsähallitus riko lakeja eikä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Greenpeacen aktivistit useasta maasta pysäyttävät StoraEnson paperia lastanneen Antares- laivan Kemin Veitsiluodon paperitehtaan satamaan. Protesti kestää päivän ajan. 8.11.2005 Kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin tuomitsee Metsähallituksen edellispäivänä antaman lausunnon laitoksen hakkuiden laillisuudesta. -Metsähallituksen hakkuut Nellimissä ovat ristiriidassa Suomen ihmisoikeussitoumusten kanssa. Hakatessaan saamelaisten arvokkaita laidunmetsiä Suomi rikkoo Yhdistyneiden Kansakuntien kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta vuodelta 1966. YK:n ihmisoikeuskomitea on myös todennut, että Suomi rikkoo kyseistä sopimusta salliessaan hakkuut alueilla, jotka ovat tärkeitä laidunmetsiä saamelaisille poromiehille, totesi Scheinin Greenpeacen tiedotustilaisuudessa Helsingissä. 10.11.2005 StoraEnson paperia kuljettanut Antares- laiva pysäytettiin uudelleen, tällä kertaa Lyypekissä. 14.11.2005 YK:n ihmisoikeuskomitea antoi Suomen hallitukselle Nellimin asiassa ns. väliaikaisen turvaamispäätöksen, jossa se suositteli metsähakkuiden lopettamista Nellimin oikeudenkäynnin kohteena olevissa metsissä. Ihmisoikeuskomitean mukaan Metsähallituksen tulee pidättyä hakkuista alueilla, joiden hakkuut voisivat vaikuttaa kielteisesti ihmisoikeuskomitealle valituksen tehneiden saamelaisten poronhoitoon. Metsähallitus jatkoi kuitenkin hakkuita 40 metsurin voimin ja aloitti jopa uudet hakkuut Nellimissä porojen syöttöaidan sisällä. 16.11.2005 Greenpeacen mielenosoitus Berliinissä Suomen suurlähetystöllä. Samana päivänä Metsähallitus lopetti hakkuut Nellimissä keskusteltuaan ulkoministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Poliitikot Esko-Juhani Tennilä (vas.), Hannu Takkula (kesk.), Seppo Lahtela (kesk.) ja Pertti Hemmilä (kok.) vaativat hakkuiden jatkamista "Greenpeacen masinoimasta
terrorisoinnista" huolimatta (lainaus Hannu Takkulan kannanotosta, muiden aloitteet olivat samansisältöisiä). Käräjäoikeuden turvaamispäätöksen ja hakkuiden loppumisen välisenä aikana hakattiin 70 hehtaaria, joka pirstoi lähes 500 hehtaaria porolaitumia. Menetys oli suuri Nellimin poronhoidolle. Metsähallitus päätti samalla "asiakkaiden toiveesta" lopettaa toistaiseksi puun toimitukset kiistametsistä Stora Ensolle ja muille suurille paperiyhtiöille. Mutta vaikka puun toimitukset julistettiin loppuneiksi, hakkuut kuitenkin jatkuivat muissa kiistametsissä kuin Nellimissä. Marras- ja joulukuussa hakattiin kiistametsiä kaikkien hakkuita vastustaneiden paliskuntien alueilla. 29.11.2005 Greenpeacen mielenosoitus StoraEnson paperitehtaalla Hollannin Vapenweldissä. Tehdas käytti Veitsiluodon sellua. 15.1.2006 Hakkuut loppuivat Muddusjärven paliskunnassa Pitkäjärvenvaarassa. Myöhemmin selvisi, että nämä olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta toistaiseksi eli viiden vuoden ajaksi viimeiset kiistametsien hakkuut seuraavan kerran niitä kaadettiin vasta Kessissä toukokuussa 2007, eikä sen jälkeen missään ennen joulukuun 2010 sopimusta koko kiistan ratkaisusta. 15.5.2006 Hannu Hyvösen Inarin metsäkiistasta kertova dokumenttifilmi Last Yoik in Saami Forests saa ensi-iltansa YK:n ihmisoikeusfoorumin yhteydessä New Yorkissa. Elokuva esitetään seuraavien vuosien aikana kymmenillä elokuvafestivaaleilla eri puolilla maailmaa sekä Ruotsin ja Norjan televisioissa. 18.6.2006 Metsähallitus merkitsee hakkuusuunnitelmia maastoon Haippakotavaarassa ja Kessissä. Hakkuiden kohteiksi merkitään mm. luonnonsuojelulain erikseen suojelemien uhanalaisten lajien esiintymiä. Hakkuusuunnitelmista ei olla missään yhteydessä paliskuntiin. 31.08.2006 Ihmisoikeusliitto julkaisi "Rasismi ja etninen syrjintä Suomessa 2005" -raportin rasismiin ja etniseen syrjintään liittyvistä tapahtumista ja tutkimuksista edelliseltä vuodelta. Raportissa käsitellään muun muassa Inarin metsäkiistaa. Kirjassa hämmästeltiin erityisesti Metsähallituksen marraskuun alussa julkaisemassa tiedotteessa esitettyä näkemystä, että meneillään olevat hakkuut Nellimissä eivät riko perustuslakia, poronhoitolakia eikä kansainvälisiä sopimuksia ja että metsätalouden työpaikkojen turvaaminen estäisi poronhoidon huomioimisen. Ihmisoikeusliitto totesi YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisujen nimenomaisesti korostaneen, että valtion vastuuta alkuperäiskansan kulttuurin turvaamisessa arvioidaan tuon kulttuurin perustana olevien elinkeinojen elinvoimaisuuden kautta eikä suhteessa muun väestön intresseihin. 26.10.2006 Ihmisoikeusliitto palkitsi nellimiläisen poromies Kalevi Paadarin vuoden ihmisoikeuspuurtajapalkinnolla. Paadar palkittiin sitkeästä työstään poroelinkeinon ja saamelaiskulttuurin puolustajana. 1.11.2006 Metsähallitus julkaisi Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelman päivityksen. Metsäkiistan kannalta se sisälsi sen positiivisen linjauksen, että suojeltujen erämaa-alueiden sisällä olevat ns. luonnonmukaisesti hoidettavat alueet jätetään vastaisuudessa hakkaamatta. Tämä ratkaisu pelasti osan, noin 22 000 hehtaaria kolmen paliskunnan laidunmetsiä. Pääosa metsäkiistan kohteina olevista alueista jätettiin kuitenkin vielä talouskäyttöön eli hakattavaksi. 3.11.2006 Inarin paliskunnat tiedottivat, että luonnonvarasuunnitelma ei turvaa tärkeimpiä porolaitumia eikä auta ratkaisemaan poronhoidon ja metsätalouden välistä ristiriitaa. 14.5.2007 Metsähallitus teki hakkuita Kessissä Paatsjoen paliskunnan tärkeillä laidunalueilla. Koska hakkuut eivät olleet paliskunnan hyväksyämiä, suuret metsäyhtiöt eivät ostaneet puita. Niinpä noin 100 rekkakuormallista satoja vuosia vanhoja Kessin ikimäntyjä ajettiin Ivalon lämpövoimalaan, jossa ne
haketettiin ja poltettiin. Metsähallitus tiesi joutuvansa myymään puut hakkeeksi alehintaan jo ennen hakkuita, koska metsäyhtiöt olivat ilmoittaneet ostopolitiikastaan jo vuonna 2006. Laitos halusi kuitenkin rankaista pientä Paatsjoen paliskuntaa liian aktiivisesta metsänhakkuiden kritisoinnista. 13.6.2007 Saamelaisneuvosto tiedotti, että italialainen rahasto Banca Etica poisti Stora Enson eettisen investoinnin portofoliostaan Saamelaisneuvoston oltua yhteydessä rahastoon ja kerrottua Inarin kiistoista. Vuoden aikana useat sijoittajat olivat yhteydessä Greenpeaceen StoraEnson toiminnasta. 31.7.2008 Lapin käräjäoikeus hylkäsi nellimin poromiesten vaatimukset todeten muun muassa, että Metsähallituksen tulee huolehtia myös metsätalouden työpaikoista eikä sillä siten ole varaa luopua hakkuista poronhoidon hyväksi. Käräjäoikeus langetti kolmen poromiehen maksettavaksi Metsähallituksen oikeudenkäyntikulut 99 000 euroa. Nellimiläiset valittivat hovioikeuteen 18.9.2008. 15.1.2009 Inarin paliskunnat tiedottivat Metsähallituksen ilmoittaneen uusista hakkuista Paatsjoen ja Muotkatunturin paliskuntien alueella. Metsähallitus ilmoitti tekevänsä hakkuut paliskuntien vastustuksesta huolimatta. Hakkuita ei kuitenkaan aloitettu. 20.8.2009 Metsähallitus ja Nellimin poromiehet ilmoittavat sopimuksesta, joka päättää oikeudenkäynnin. Sopimus takaa, että valtaosa Nellimin tokkakunnan laidunalueiden aiemmin hakkaamattomista vanhoista metsistä (yli 10 000 hehtaaria) rauhoitetaan 20 vuodeksi. Sekä kantajat Kalevi, Eero ja Veijo Paadar että Greenpeace olivat tyytyväisiä päätökseen. 3.9.2009 Metsähallitus, Greenpeace ja muut osalliset, näiden joukossa useat paliskunnat Itä- ja Länsi- Lapista pääsevät sopimukseen ns. Metsä-Lapin alueen metsäkiistojen kohteina olleista alueista. Yli 35 000 hehtaaria metsää kasvullisella metsämaalla suojellaan pysyvästi hakkuutoimien ulkopuolelle. Yhteensä sopimus pelastaa lähes 100 000 hehtaaria pohjoista luontoa, koska kasvulliset metsämaat sijaitsevat pienehköinä alueina laajempien kitu- ja joutomaiden välimaastossa. Mukana on saamelaisten kotiseutualueen eteläosassa sijaitseva Peurakairan alue. 3.9.2009 Metsähallitus kertoo haluavansa yrittää Inarin paliskuntien kanssa sopimusta, rohkaistuneena Nellimin ja Metsä-Lapin onnistuneista neuvotteluista. Maaliskuussa 2010 neuvottelut alkavat Inarissa. Syyskuussa 2010 paliskuntakohtaiset neuvottelut saadaan päätökseen. Yhteenlaskettu lopputulos yhdessä aiemmin tehtyjen päätösten kanssa paliskuntien ja ympäristöjärjestöjen rajaamilla alueilla on, että noin 77% alueiden metsistä rauhoitetaan joko pysyvästi (erämaat, metsänrajan tarkistus) tai 20 vuodeksi. Rajausten vanhoista metsistä rauhoitetaan yli 90%. Joulukuussa 2010 paliskuntien ja Metsähallituksen asianajajat allekirjoittavat sopimukset. Lisätietoja ja taustaa http://weblog.greenpeace.org/metsa http://www.inarinpaliskunnat.org Last Yoik in Saami Forests? dokumenttifilmi http://www.elonmerkki.net