Aht irin kartta-alueen kalliopera

WOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 : 100 000 GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : 100 000 KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET LEHTI 2241 EXPLANATION TO THE MAPS OF PRE-QUATERNARY ROCKS SHEET 2241 Bengt Sjoblom Aht irin kartta-alueen kalliopera Summary : Pre-Quaternary rocks of the Ahtari map-sheet area GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND ESPOO 1984

SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : 100 000 Kallioperakarttojen selitykset, Lehti 2241 Explanation to the maps of pre-quaternary rocks, Sheet 2241 Bengt Sjoblom AHTARIN KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA Summary : Pre-Quaternary rocks of the Ahtari map-sheet area Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland Espoo 1984

Sjoblom, Bengt, 1984. Ahtarin kartta-alueen kalliopera. Summary : Pre-Quaternary rocks of the Ahtari map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperdkarttojen selitykset, 2241 Ahtari. 39 pages, 15 figures, 10 tables. The region covered by the map sheet is located in the central part of Finland about 120 km NNE of Tampere. It is part of the large granitoid massif of Central Finland, which is surrounded by Svecokarelian migmatites and mica gneisses. The oldest rocks in the region are remnants of basic and acid metavolcanic rocks, mica gneisses and veined gneisses. These are followed by different plutonic rocks such as gabbros, diorites, quartz diorites and tonalites. Younger than these are the main rock types of the area, i.e., the granodiorites and granites. They are cut by aplite and pegmatite dikes and olivine diabase. No radiometric age determinations have as yet been made in the Ahtari area. The strike of the foliation is mainly E-W. The dip of the foliation is fairly close to vertical, but seldom less than 70. The strike and dip of the lineation as well as the observed fold axes plunge gently WSW. The text is in Finnish, with the figure and table captions and a summary in English. Key words : areal geology, explanatory text, bedrock, Proterozoic, Ahtari, Finland. Bengt Sjoblom, Geological Survey of Finland, SF-02150 Espoo 15, Finland ISBN 951-690-203-0 Helsinki 1985. Valtion painatuskeskus

SISALTO - CONTENTS Tutkimusvaiheet 5 Kallioperan yleispiirteet 7 Pintakivilajit 8 Emaksiset vulkaniitit 8 Happamat vulkaniitit 10 Kiillegneissit ja suonigneissit 11 Syvakivilajit 13 G abrot 13 Dioriitit 15 Kvartsidioriitit ja tonaliitit 16 Granodioriitit 18 Graniitit 22 Syvakivilajien kemiallinen koostumus 24 Juonikivilajit 24 Pegmatiitti- ja apliittijuonet 24 Oliviinidiabaasi 27 Stratigrafiajatektoniikka 29 Metamorfoosi 32 Malmimineralisaatioita ja rakennuskivia 32 Retkeilykohteita 33 Summary : Pre-Quaternary rocks of the Ahtari map-sheet area 34 Introduction 34 Supracrustal rocks 34 Infracrustal rocks 35 Dike rocks 36 Stratigraphy and tectonics 37 Metamorphism 37 Kirjallisuutta - Literature 39 1 4084012263

5 TUTKIMUSVAIHEET Suomen kantakartaston Ahtarin 2241 kartta-alue sijaitsee Vaasan ja Keski- Suomen laanien rajalla. Siihen kuuluu paaosa Ahtarin kunnan ita- ja keskiosaa seka osia Pihlajaveden, Multian, Keuruun ja Pylkonmaen kunnista. Ahtarin kartta-alueen lansiosa sisaltyy 1 : 400 000-mittakaavaisen Suomen geologisen yleiskartan Vaasan karttalehden kivilajikarttaan (Saksela 1934), minka selityksen on kirjoittanut Aarne Laitakari (1942). Alueen itaosan geologiaa on kuvattu Kuopion kivilajikartassa ja sen selityksessa (Wilkman 1935, 1938). Ahtarin kallioperakartan kenttatyot pani alulle vuonna 1964 ylijohtaja Vladi Marmo, joka osallistui kartoitukseen minka hallinnollisilta tehtaviltaan ehti. Varsinaisen kartoitusryhman johtajana toimi geologi Ilpo Laid (1965-1967) ja ryhmaan kuuluivat tutkimusapulaiset Liisa Pajari (1964-1967) ja Markus Torssonen (1964-1967) seka harjoittelijat Juhani Aav (1966-1967), Olavi Pukkila (1966-1967) ja Simo Matero (1965). Lisaksi harjoittelijana oli kanadalainen David H. Mills, B. A. (1965-1966). Naiden henkiloiden kartoittamat alueet kayvat ilmi kuvasta 1. 1 Kuva 1. Eri tutkijoiden kartoittamat alueet Ahtarin karttalehdella. Fig. 1. Areas mapped by different persons. 1. Markus Torssonen 1964-1967, 2. Ilpo Laiti 1965-1967, 3. Olavi Pukkila 1966-1967, 4. Liisa Pajari 1966-1967, 5. Juhani Aav 1966-1967, 6. David H. Mills 1965-1966, 7. Simo Matero 1965, 8. Vladi Marmo 1964-1967.

6 BD C 5 i Kuva 2. Ahtarin kartta-alue. A = pistelaskuanalyysin nro, B = kemiallisen analyysin nro, C = valokuvan nro. Fig. 2. The Ahtdri map-sheet area. A = point-counter analysis No., B = chemical analysis No., C = fig. No. Geologisen tutkimuslaitoksen malmiosasto on tehnyt detaljitutkimuksia ja nelja timanttikairausta lehden 11 alueella vuonna 1968. Naista tutkimustoista on Veikko Paakkonen laatinut raportin (1969). Ahtarin kallioperakartan ovat koonneet Vladi Marmo ja Ilpo Laid ja se on ilmestynyt vuonna 1970 Elsa Jarvimaen puhtaaksi piirtamana. Ylijohtaja Vladi Marmo ei ehtinyt aloittaa Ahtarin kartta-alueen kallioperakartan selityksen kirjoittamista silly han kuoli Iiikenneonnettomuudessa 23. 8. 1969. Kallioperakartan selityksen laati Bengt Sjoblom helmikuun ja joulukuun valisena aikana 1983. Toukokuussa 1983 tekivat Ilpo Laiti, Markus Torssonen ja kirjoittaja viikon kestaneen revidointi- ja naytteidenottomatkan Ahtariin. Matkan aikana tutustuttiin kartta-alueen kallioperaan ja sen problem atiikkaan. Ennen kaikkea paikalla kaydyt keskustelut olivat hyvin antoisia. Ahtarin alueella on ollut tarkoituksena selvittaa paiasiassa eri graniitti- ja granodioriittityyppien valiset levinneisyysalueet. Kivilajirajat kallioperakartalle on suurimmaksi osaksi piirretty paljastumahavaintojen perusteella. Muutamia pienia vul-

kaniittiosueita ja gabropahkuja, kuten Karvalammen (03 B) itapuolella, seka vahan niita isompi gabrointruusio Vehkoojarven itapuolella (11 D) on piirretty aerogeofysikaalisia karttoja hyvaksikayttaen. Kivilajien stratigrafiaa on selvitetty kentalla havaittujen leikkaus- ja kontaktisuhteiden perusteella. Ahtarin kartta-alueelta ei ole toistaiseksi tehty ianmaarityksia. Keuruun karttaalueelta (2232) on lahelta kirkonkylaa granodioriitin zirkonista saatu Pb 207/206 ika 1900 Ma (Geologinen tutkimuslaitos 1973. Kertomus toiminnasta vuonna 1972). Samantyyppista granodioriittia tavataan myos Ahtarin kartta-alueella. Kivilajien mineraalikoostumukset ovat Bengt Sjdblomin maarittamia. Kartakkeet seka kolmiodiagrammit on piirtanyt puhtaaksi Liisa Siren. Helga Leppanen on kirjoittanut puhtaaksi kasikirjoituksen, jonka tarkastivat ennakkoon Ilpo Laiti ja Kauko Merilainen. Kemialliset analyysit on tehnyt kivilajianalytiikan laboratoriossa Vaind Hoffren. Kuvasta 2 seka asianomaisista taulukoista ilmenevat kemiallisesti ja mineralogisesti analysoitujen naytteiden seka valokuvien ottopaikat. Numerot paikannimien jaljessa, esim. Ahola (03) tai Ahola (03 B) osoittavat sen osa-alueen, missy kyseinen kohde sijaitsee. Tekija esittaa lampiman kiitoksensa kaikille hanta tydssa avustaneille henkildille. 7 KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET Ahtarin kartta-alue muodostaa pienen osan laajasta Keski-Suomen granitoidimassiivista, jota ympardivat migmatiittiset svekokarjalaiset kiillegneissit ja liuskeet. Valtakivilajina on verraten homogeeninen granodioriitti, joka vaihettuu paikoin toisaalta kvartsidioriitiksi, toisaalta graniitiksi. Paikoin esiintyy myos vahaisia edellisia emaksisempia syvakivialueita ja joitakin harvoja suprakrustisten kivien jaanteita. Kivilajien rajat ovat yleensa vahittaisia. Paljastumia on yleensa runsaasti. Etenkin alueen lansiosassa - osa-alueiden 01, 02, 03, 04 ja myos 05 etela- ja lansiosassa - on paljastumia paljon samoin kuin valtaosassa osa-alueita 07 ja 11. Sen sijaan verraten harvassa kalliopaljastumia on alueen koillisosissa. Syvakivityypeista on yleisin keski- ja tasarakeinen granodioriitti ja sen kalimaasalpaporfyroblasteja sisaltava, edellista karkearakeisempi muunnos. Nama muodostavat lahes 60 % kaikista alueen kivilajeista. Toinen suuri ryhma ovat graniitit, joista tasarakeinen ja porfyroblastinen tyyppi ovat miltei yhta yleisia. Apliittigraniittia ja apliittimaista graniittia tavataan satunnaisesti pienehkdina alueina tasarakeisessa graniitissa ilman selvaa kontaktia. Dioriitteja ja gabroja on runsaimmin Ouluveden (02) ja Soukanjarven (01) valissa, alueen lansi- ja lounaisosassa, vaikkakin suurin dioriittimuodostuma on Viinikanjarven koillispuolella (10). Suurin yhtenainen graniittijakso alkaa Sappiojarvien kohdalta (03) ja jatkuu

8 Ahtarinjarven itapuolella Niemisveden kautta Kivijarvelle, josta se kaantyy kohti etelaa ja on leveimmillaan Myllymaen kohdalla (05). Mustasuon jalkeen graniittivyohyke kapenee ja jatkuu viela Vaha-Suojarven, Suojarven ja Martinjarven kautta Pihlajavedelle asti (2232 Keuruu). Suurin yhtenainen kiillegneissialue sijaitsee kartta-alueen kaakkoisosassa Tarhapaanjarven molemmin puolin (10). Sen ymparistossa ja lisaksi kartta-alueen pohjoisosassa (09) tavataan joku vahainen, erillinen kiillegneissialue. Kallioperan murtumavyohykkeet nakyvat morfologiassa mm. melko suoraviivaisina pitkina laaksoina ja vesistojaksoina. Pisimmat jaksot muodostavat Ahtarinjarvi, Valivesi ja Hankavesi seka hyvin kapeana vesisto- ja murroslaaksona Karvalampi, Sappiojarvet ja Ouluvesi. Selvia myloniitteja on tavattu vain Saarijarven itapuolella (11) molybdeenihohdetta sisaltavan graniitin ja porfyroblastisen granodioriitin kontaktissa. Myloniittivyohvkkeen pituus on noin 500 m. PINTAKIVILAJIT Emaksiset vulkaniitit Vulkaanisen toiminnan tuloksena syntyneita ja primaarirakenteensa sailyttaneita emaksisia pintakivilajeja on kartta-alueella varsin niukalti. Niita on kolmea tyyppia : uraliittiporfyriitit, tuffiitit ja vahvasti metamorfoituneet amfiboliitit, joiden alkupera on epavarma, mutta joiden esiintymistapa ja rakenne, kuten raitaisuus, viittaavat vulkaaniseen alkuperaan. Uraliittiporfyriitteja tavataan Peranteen itapuolella kartta-alueen lounaisosassa Tannermaen kohdalla (01-02, x = 6930,00 ; y = 504,50). Myos Ahtarinjarven lansipuolella (03, x = 6946,20 ; y = 502,50) ja Hirvijarven etelapuolella (08, x = 6932,00 ; y = 527,50) on pari pienta uraliittiporfyriittiesiintymaa. Kivilaji on megaskooppisesti harmaanvihertava, melko hienorakeinen ja selvasti porfyyrinen. Uraliittiporfyriittien paamineraalit ovat plagioklaasi (An30-4o), sarvivalke ja biotiitti. Tummanvihreat sarvivalkehajarakeet ovat monasti suorakaiteenmuotoisia (kuva 3), ja niiden pituus vaihtelee 0,3-0,8 cm :n valilla. Satunnaisesti tavataan heikosti punertavia, hiukan pyoristyneita plagioklaasihajarakeita. Perusmassa koostuu plagioklaasista, kvartsista, biotiitista ja kalimaasalvasta seka epidootista. Aksessoreina tavataan titaniittia, opaakkeja, apatiittia ja klinozoisiittia seka muuttumistuloksina serisiittia ja saussuriittia. Uraliittiporfyriitteihin liittyy myos biotiittihajarakeita sisaltava emaksinen porfyriitti. Marmo (1963) on kuvannut tallaisen kiven Keuruun kartta-alueen pohjoisosasta, ja han nimittaa sita trakyyttiseksi plagioklaasiporfyriitiksi. Kalimaasalpapitoisen porfyriitin plagioklaasihajarakeet ovat vyohykkeisia ja omamuotoisia, perusmassan plagioklaasi taas hienorakeista ja ksenomorfista. Koostumukseltaan kivi on lahinna ryodasiittia.

9 Kuva 3. Metadasiitti. Nik. (+ ), 40 x. Fig. 3. Metadacite. Nic. (+), 40 x. Iso Kivijarvi. 07, x=6923,28, y=525,62. Valok. J. Keskinen Photo. Amfiboliitteja on kartta-alueella verraten vahan, kuten muitakin pintakivilajeja. Amfiboliitit esiintyvat paaasiallisesti valikerroksina kiillegneisseissd ja suikaleina kvartsi- ja granodioriiteissa. Joissakin tapauksissa niissa on hyvin heikkoa juovaisuutta, joka saattaa viitata tuffiittiseen alkuperaan. Sen sijaan varmoja merkkeja kiven laavasynnysta ei ole havaittu. Amfiboliitit ovat tummia, ruskehtavanvihreitd, jokseenkin homogeenisia ja niiden raekoko on 0,1-0,5 cm. Niiden pdamineraalit ovat sarvivalke ja plagioklaasi. Lisaksi niissa on tavallisesti melko runsaasti kvartsia ja biotiittia ja jopa 3-4 % epidoottia (taulukko 1). Aksessoreja ovat titaniitti, kalitnaasalpa, apatiitti, opaakit, hematiitti, zirkoni, klinozoisiitti ja muskoviitti. Sekundaarisesti niissa on serisiittia, kloriittia ja saussuriittia. Kivet ovat alunperin olleet mahdollisesti vulkaanisia, osaksi puolipinnallisia juonikivid, silla paikoin on havaittavissa blastoporfyyrisia paikoin taas blasto-ofiittisia rakennepiirteita. Niissa amfiboliiteissa, jotka ovat selvimmin liuskeisia ja eniten metamorfoituneita, on mikrorakenne kristalloblastinen ja paamineraalit ovat sarvivalke ja andesiininen plagioklaasi. Lisaksi tavataan vahan biotiittia ja kvartsia. Plagioklaasin anortiittipitoisuus vaihtelee arvoissa (An3o-35). Se on usein sameaa sekd paikoin vahvasti serisiittiytynytta. Suurimmissa rakeissa nakyy vyohykerakennetta. Sarvi- 2 4084012263

1 0 Taulukko 1. Ahtarin kartta-alueen pintakivien mineralogisia koostumuksia. Maaritykset pistelaskimella. Table 1. Mineralogical compositions of the supracrustal rocks of the Ahtari map-sheet area. Determined by the point-counter method. 1. 2. 3. 4. Plagioklaasi - Plagioclase 45,0 49,5 54,3 54,1 An (36) (35-38) (28-30) (35-38) Sarvivalke - Hornblende 18,7 8,9 20,6 0,9 Kvartsi - Quartz 15,7 14,9 16,2 16,9 Kalimaasalpa - Potash feldspar - 5,5-6,9 Biotiitti - Biotite 17,5 15,7-20,0 Kloriitti - Chlorite + - 7,3 - Epidootti - Epidote 3,1 2,9 1,4 0,8 Titaniitti - Sphene + 1,5 + + Opaakit - Opaques + 1,0 + - Aksessorit - Accessories + 0,1 0,2 0,4 100,0 100,0 100,0 100,0 1. Amfiboliitti - Amphibolite. Korpisuo, Multia. 11 A, x=6934,24, y=532,96 2. Metadasiitti - Metadacite. Iso Kivijarvi, Keuruu. 07 C, x=6923,28, y=525,62 3. Plagioklaasiporfyriitti - Plagioclase porphyrite. Ohralampi, Ahtari. 09 D, x=6946,36, y=525,76 4. Kiillegneissi - Mica gneiss. Ohralampi, Ahtari. 09 D, x=6946,92, y=525,80 Naytteiden ottopaikat ilmenevat kuvasta 1. - The sampling sites are indicated in Fig. 1. valkkeessa on poikkeuksetta biotiitti- ja epidoottisulkeumia. Aksessorisista mineraaleista on syyta mainita titaniitti, joka on hyvin sailynyt ja omamuotoinen (kiilamainen) huolimatta siita, etta muissa mineraaleissa on selvasti havaittavissa deformaation ja metamorfoosin merkkeja. Happamat vulkaniitit Vaikka kallioperakarttaan ei ole merkitty kuin yksi noin kilometrin pituinen, kapea ja linssimainen hapan vulkaniittialue Isonmaen kohdalla (02, x = 6938,86 ; y = 500,34), esiintyvat tahan ryhmaan kuuluvat kivet - tuffiitit ja "leptiitit" e1i kvartsimaasalpkgneissit - hajallaan valikerroksina ja pienina osueina muissa kivilajeissa, etenkin apliittigraniiteissa. Kartan graniittiporfyyri (02, x = 6933,0 ; y = 502,3) on myos luettava tahan ryhmaan. Happamien vulkaniittien joukossa tavataan tasarakeisten tai lahes tasarakeisten tyyppien joukossa kivilajeja, joita voidaan pitaa plagioklaasiporfyyreina. Ne ovat harmaita kivilajeja, joiden verraten hienorakeisesta perusmassasta erottuvat paikoitellen hyvinkin tiheassa esiintyvat amfibolihajarakeet, kun was plagioklaasiliistakkeet nakyvat karkeahkoina ja selvasti muita vaaleampina rakeina. Plagioklaasi on osittain omamuotoinen ja vyohykkeinen (Ants-3o). Hajarakeiden pituus on 0,1-0,4 cm. Perusmassa koostuu maasalvista, kvartsista ja sarvivalkkeesta ja siina on lisaksi

titaniittia, epidoottia, apatiittia, kloriittia, Fe-pigmenttia, hematiittia seka zirkonia. Serisiittia on muuttumistuloksena. Haapalampien lahelta (05, x = 6931,30 ; y = 513,20) on tavattu graniitissa noin 0,5X3 cm :n suuruisia runs assarvivalkkeisia plagioklaasiporfyyrijaanteita, jotka ovat mahdollisesti deformoituneita heitteleita. Kvartsimaasalpagneissit (leptiitit) esiintyvat vaihtelevan levyisina suikaleina gneissimaisissa granitoideissa ja suurempina osueina etenkin apliittigraniiteissa. Nama leptiitit ovat vaaleahkonharmaita, joskus aavistuksen verran punertavia, hienorakeisia hyvin suuntautuneita, juovaisia kivia. Koostumukseltaan ne ovat kvartsibiotiittiplagioklaasigneisseja. Plagioklaasi (Ants-3o) on usein serisiittiytynyt ja vyohykkeetdn. Plagioklaasirakeet ovat jonkin verran muita mineraaleja suurempia. Kalimaasalpa on mikrokliinia ja usein liuskeisuuden mukaan suuntautunutta. Biotiitti on hyvin suuntautunut ja muodostaa kapeita suoraviivaisia juovia. Granaattia (almandiinia) tavataan siella OHM pienina pyoreina porfyroblasteina. Aksessoreina on muskoviittia, apatiittia, epidoottia, zirkonia ja Fe-pigmenttia. Sekundaareja mineraaleja ovat kloriitti ja serisiitti. Kiven asu ja toisaalta plagioklaasin esiintymistapa viittaavat vulkaaniseen alkuperaan. Kivi saattaa olla tuffiaineksia sisaltanyt metamorfoitunut hapan sedimentti. 1 1 Kiillegneissit ja suonigneissit Kartta-alueella on kiillegneissia jaannoksina lakes yhta vahan kuin vulkaniittiakin. Ne esiintyvat hajallaan eri puolilla kartta-aluetta. Laajin kiillegneissiesiintyma sijaitsee alueen kaakkoisosassa, Tarhapaanjarven kahta puolta (10, x = 6923,0 ). y = 536,2). Kiillegneissit ovat epahomogeenisia, sangen voimakkaasti metamorfoituneita ja paikoin sykkyraisesti poimuuntuneita ja enemman tai vahemman suonigneissimaisia kivia. Suoniaineksena on apliittia, graniittia seka granodioriittia. Puhtaita kiilleliuskeita (paaaineksina plagioklaasi, kvartsi, biotiitti ja muskoviitti) on hyvin vahan, ainoa mainittava paikka on Ohralammen kiilleliuskemuodostuma (09, x = 6947,0 ; y = 525,6, vrt. taulukko 1, analyysi 4). Rautajalan kohdalla (03, x = 6940,8 ; y = 500,6) on kiilleliuske erittain hienorakeinen, lahes sinimusta ja selvasti lepidoblastinen. Paamineraalit ovat plagioklaasi An53, kvartsi, biotiitti ja muskoviitti. Aksessoreina on apatiittia, kloriittia, opaakkeja, epidoottia ja karbonaattia. Erikoista on plagioklaasin selvasti suurempi anortiittipitoisuus kuin kiillegneisseissa. Ilmeisesti kivi on ollut alunperin merkelimainen sedimentti. Yleensa kiillegneissit ovat megaskooppisesti siniharmaita, raekooltaan vaihtelevia, juovaisia, hyvin suuntautuneita ja mikrorakenteeltaan granoblastisia kivilajeja. Paamineraalit ovat plagioklaasi (An3o-4o), kvartsi ja biotiitti. Lisaksi tavataan mikrokliinia ja joskus vahan sarvivalketta. Plagioklaasi on hyvin puhdasta ja lakes idiomorfista. Kvartsirakeet ovat jonkin verran pyoristyneita, ja niissa voidaan havaita

12 Kuva 4. Poimuttunut vyohykkeinen konkreetio migmatiittisessa kiillegneississa. Lama 12 cm. Fig. 4. Folded zoned concretion in a migmatitic mica gneiss. Tag : 12 cm, Tarhapaanjarvi. 10, x=6923,12, y=535,16. Valok. M. Torssonen Photo. heikkoa aaltosammumista. Biotiittisuomut ovat usein taipuneita. Hivenmineraalit ovat epidootti, klinozoisiitti, apatiitti, titaniitti, zirkoni, hematiitti, opaakit ja karbonaatti. Joissakin hieissa on tavattu metamiktista allaniittia. Sekundaareja mineraaleja ovat serisiitti ja kloriitti. Kahdesta paikasta on kiillegneississa tavattu kalkkikonkreetioita. Toinen on Tarhapaanjarven lansipuolella (10), toinen Palolammen itapuolella (09). Nama runsaskalsiumiset keharakenteiset konkreetiot ovat lapimitaltaan 10-60 cm, useimmiten kuitenkin 30-40 cm. Osa niista on venyneita ja poimuttuneita (kuva 4).

Konkreetioiden keskiosat ovat reunaosia vaaleampia ja koostuvat kvartsista ja maasalvista. Pienirakeinen tumma sisempi reunavyohyke sisaltaa sarvivalketta, epidoottia, biotiittia ja karbonaattia. Ulompi reunavyohyke on edellista vaaleampi ja koostumukseltaan samankaltainen kuin keskiosa. Lehtonen (1968) on kuvannut tallaisia pienia kaksikehaisia suonigneissialueiden konkreetioita Tampereen-Hauhon alueelta. Ne kuten myos Virtain kartta-alueelta kuvatut (Marmo 1965) ovat hyvin samanlaisia. Suprakrustisiin kivilajeihin kuuluvat viela kallioperakartan mukaan seuraavat migmatiittiset gneissimaiset granitoidit : sarvivalke-kvartsidioriittigneissi, jossa on vulkaniittijaanteita seka granodioriittigneissi ja graniittigneissi. Marmo (1970) on luokitellut nama alueen ultrametamorfoosin kautta syntyneet migmatiitit, joissa on runsaammin erilaisia sulkeumia kuin alueen puhtaissa syvakivissa, pintasyntyisiin kivilajeihin. 1 3 SYVAKIVILAJIT Gabrot Kartta-alueen syvakivet ovat monien kontaktihavaintojen perusteella nuorempia kuin sen pintakivilajit. Syvakivien kontaktisuhteet osoittavat, etta emaksiset muunnokset (gabrot, dioriitit, kvartsidioriitit) ovat vanhempia kuin happamat (granodioriitit ja graniitit). Paikoin, kuten esim. Viinikanjarven koillispuolella (10), tavataan asteittaista vaihettumista gabrosta dioriittiin ja kvartsidioriittiin, seka edelleen granodioriittiin. Tama vaihettuminen johtunee magmaattisesta kitevtvmisdifferentiaatiosta. Gabropahkut ovat kooltaan pienempia kuin kallioperakarttaan samalla pohjavarilla merkityt dioriitit. Gabroja on kolmea eri tyyppia : pyrokseenigabrot, kvartsigabrot ja melagabrot. Rakenteeltaan gabrot ovat hieno-keskirakeisia ja suhteellisen vaaleita muistuttaen aika lailla alueen kvartsidioriitteja. Gabrojen vari-indeksi vaihtelee 32 :n ja 76 :n valilla, niin etta leukokraattisin tyyppi on pyrokseenigabro (32), kun taas kvartsigabrojen tummien mineraalien maara vaihtelee valilla 42-53. Eniten tummia mineraaleja sisaltaa sarvivalkepitoinen Janissaaren melagabro (05, x = 6935 )52 ; y = 510,02). Sen vari-indeksi on 76. Pyrokseenigabrot ovat variltaan tummanruskehtavanvihreita. Saraperan pyrokseenigabron (02, x = 6933,54 ; y = 509,60) paamineraalit ovat plagioklaasi (An40, U-poytamaaritys), biotiitti ja augiitti (cay = 40 ). Lisaksi tavataan noin 4 % hypersteenia ja saman verran kvartsia (taulukko 2, analyysi 5 ja taulukko 10, analyysi 10) ja vahan tremoliittia. Aksessoreja ovat magnetiitti, kalimaasalpa, kloriitti, serisiitti, zirkoni ja apatiitti. Plagioklaasi on lakes idiomorfista ja sisaltaa antipertiittista kalimaasalpaa. Rakenteeltaan kivi on jossain maarin ofiittinen.

14 Taulukko 2. Ahtarin kartta-alueen emaksisten syva- ja juonikivien mineralogisia koostumuksia. Maaritykset pistelaskimella. Table 2. Mineralogical compositions of the basic plutonic and dike rocks of the Ahtari map-sheet area. Determined by the point-counter method. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Plagioklaasi - Plagioclase 63,3 18,3 30,8 43,6 45,9 54,2 An (38-40) (48) (40) (40) (55) (55) Sarvivalke - Hornblende - 61,2 31,3 14,0 0,5 2,3 Klinopyrokseeni - Clinopyroxene 11,8 13,0 - - 16,3 13,3 Ortopyrokseeni - Orthopyroxene 4,0 - - - 7,9 5,3 Kvartsi - Quartz 4,6 5,5 15,2 13,6 - - Biotiitti - Biotite 15,9 + 16,1 17,3 2,8 4,4 Oliviini - Olivine - - - 18,6 12,4 Serpentiini - Serpentine - 4,8 3,5 Titaniitti - Sphene + + 0,7 Epidootti - Epidote 1,9 4,9 9,9 - Apatiitti - Apatite + + 0,3 0,6 + + Karbonaatti - Carbonate - 1,4 2,5 Opaakit - Opaques + + 1,1 0,3 1,6 2,0 Aksessorit - Accessories 0,4 0,1 0,3 + 0,2 0,1 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 5. Pyrokseenigabro - Pyroxene gabbro. Sarapera, Ahtari. 02 C, x=6933,54, y=509,60 6. Melagabro - Melagabbro. Jiinissaari, Ahtari. 05 B, x=6935,52, y=510,02 7. Kvartsigabro - Quartz gabbro. Halkokangas, Keuruu. 08 C, x=6931,24, y=527,50 8. Kvartsigabro - Quartz gabbro. Porrassuo, Keuruu. 08 C, x=6931,04, y=526,30 9. Oliviinidiabaasi - Olivine diabase. Alainen Sappiojarvi, Ahtari. 03 A, x=6942,62, y=501,46 10. Oliviinidiabaasi - Olivine diabase. Alainen Sappiojarvi, Ahtari. 03 A, x=6942,72, y=501,44 Kvartsigabrot edustavat gabroluokan syvakivien tasalaatuisimpia muunnoksia (kuva 5). Ne ovat massamaisia, yleensa hieno-keskirakeisia ja punertavanvihreita. Niiden mineraaleista on noin 30-40 % andesiinista plagioklaasia ja saman verran sarvivalketta. Muut mineraalit ovat biotiitti ja kvartsi ; molempia noin 13-17 % (taulukko 2, analyysit 7 ja 8). Epidoottia on noin 5-10 %. Tavanomaisia aksessoreja ovat apatiitti, titaniitti, opaakit, zirkoni, klinozoisiitti, hematiitti, kloriitti ja serisiitti. Yhdessa naytteessa (08) oli naiden mineraalien lisaksi viela turmaliinia ja allaniittia. Hankaveden (02 D) Janissaaressa on pieni esiintyma porfyyrista melagabroa. Siina esiintyy noin 5 mm :n lapimittaisia omamuotoisia sarvivalkehajarakeita, hienorakeissa perusmassassa, joka koostuu paaosin omamuotoisesta klinopyrokseenista ja sarvivalkkeesta seka vierasmuotoisesta plagioklaasista. Plagioklaasi sulkee poikiliittisesti sisaansa perusmassan pyrokseenit ja amfibolit. Hajarakeet ovat variltaan epahomogeenisia, taplikkaita ja niissa on pyrokseenisulkeumia, jotka eivat ole kuitenkaan samanakselisia sarvivalkkeen kanssa. Sarvivalke on tummanvihreata, ja cay = 24. Sarvivalketta on noin 61 % (taulukko 2, analyysi 6). Siita on hajarakeina noin 33 % ja perusmassassa noin 28 %. Plagioklaasi (Anso) on levymaista ja hyvin karkearakeista. Klinopyrokseeni on augiittia, cay = 43 3. Muut mineraalit ovat kvartsi, epidootti ja tremoliitti. Aksessoreja ovat biotiitti, titaniitti, opaakit, kloriitti ja apatiitti.

1 5 PL 90 Anortosiltit 0 s Cu 65 Pyrokseeni-sarvivalke gabro / noriitti Sarvivalkegabro 35 3 ar E P Ultramafiset kivet 10 H b L/O l Kuva 5. Ahtarin kartta-alueen emaksiset syva- ja juonikivet PI-Px-Hbl/O1-diagrammissa, Streckeisenin (1973, 1974) mukaan. Fig. 5. Plutonic and dike rocks of the Ahtdri map-sheet area. After Streckeisen (1973, 1974). Dioriitit Dioriittipahkut esiintyvat paaasiallisesti kartta-alueen lounais- ja koillisosassa (01, 02, 10 ja 11). Dioriitit ovat homogeenisia, tasarakeisia, variltaan hiukan vaihtelevia, kuitenkin suurimmaksi osaksi harmaita, suuntautumattomia syvakivia. Niiden vari-indeksi on 23-39. Tyypillisimmillaan niissa on tummana mineraalina eniten biotiittia, sitten sarvivalketta ja klinopyrokseenia. Mikrorakenne on hypidiomorfinen. Omamuotoinen plagioklaasi, muurilaastirakenne ja mosaiikkimainen kvartsi ovat luonteenomaisia talle kivilajille. Mineraalikoostumus vaihtelee paikallisesti vahan, mutta paamineraalit ovat aina plagioklaasi, biotiitti ja sarvivalke. Lisaksi on vaihtelevin maarin kvartsia ja kalimaasalpaa. Aksessoreina tavataan klinopyrokseenia, epidoottia, titaniittia, karbonaattia, apatiittia, zirkonia ja opaakkeja ja muuttumistuloksina serisiittia, saussuriittia ja kloriittia. Plagioklaasirakeet (An30-35) ovat omamuotoisia, mutta usein hiukan reunoiltaan pyoristyneita. Biotiitti ja sarvivalke muodostavat kasaumia, ja sarvivalkkeessa on paikoin klinopyrokseenirelikteja.

1 6 Kalimaasalvan ja sarvivalkkeen ja osittain myos epidootin maaran kasvaessa muuttuu puhtaasti dioriittisen kiven koostumus ja tata dioriittimuunnosta sopii IUGS :n luokituksen (Streckeisen 1974) mukaan nimittaa kvartsimontsodioriitiksi. Tama muunnos on megaskooppisesti lakes samanlainen kuin muut dioriitit, paitsi etta se on punainen ja jopa violetinsavyinen. Tama johtunee kalimaasalvasta ja epidootista. Mikrorakenne on blastohypidiomorfinen. Kalimaasalvan (mikrokliini) maara vaihtelee 9 : sta 18 % : iin. Myrmekiittia on kohtalaisesti varsinkin plagioklaasirakeiden ymparilla. Mafiset mineraalit ovat ryhmittyneet isoiksi kasaumiksi. Kvartsi on suhteellisen hienorakeista ja muodostaa jonkin verran venyneita granuloituneita, mosaiikkimaisia pallosia. Dioriitit eroavat kvartsidioriiteista ja tonaliiteista megaskooppisesti vain tummemman va.rinsa vuoksi, esiintymistapa ja rakenne ovat samanlaisia. Kvartsidioriitit ja tonaliitit Kartta-alueen granodioriittiset kivet vaihettuvat paikoin kvartsidioriiteiksi asteittain ilman selvaa rajaa. Laajin kvartsidioriittialue on Pokkoperan-Saarijarven (11) tienoilla. Vahaisempia kvartsidioriittiesiintymia tavataan myos Hirvijarven (08) ja Ouluveden (02) etelapuolella seka Soukanjarven itapuolella (01). Kvartsidioriitit ovat tummanharmaita, paikoitellen heikosti punertavia, keskikarkeita, suuntautumattomia syvakivia. Niiden vari-indeksi on 28-32. Taulukko 3. Ahtarin kartta-alueen intermediaaristen syvakivien mineralogisia koostumuksia. Maaritykset pistelaskimella. Table 3. Mineralogical compositions of the intermediate plutonic rocks of the Ahtari map-sheet area. Determined by the point-counter method. 11. 12. 13. 14. 15. 16. Plagioklaasi - Plagioclase 46,6 46,4 40,7 51,6 54,2 50,8 An (30-35) (45) (35) (38) (25) (36) Kalimaasalpa - Potash feldspar 4,3 9,1 2,3 0,5 1,4 Kvartsi - Quartz 17,9 17,5 10,5 16,9 17,7 16,3 Biotiitti/kloriitti - Biotite/chlorite.... 13,4 15,3 11,6 17,8 8,8 23,4 Sarvivalke - Hornblende 12,4 19,2 20,4 7,0 14,2 2,1 Pyrokseeni - Pyroxene - - 0,9 3,1-5,4 Titaniitti - Sphene 1,0 0,5 1,5 0,4 + - Epidootti - Epidote 3,1 0,4 3,6-4,4 Opaakit - Opaques 0,2 0,1 1,2 0,9 + 0,3 Apatiitti - Apatite + + + + + + Aksessorit - Accessories 1,1 0,6 0,5-0,2 0,3 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 11. Kvartsidioriitti - uartz diorite. Peranne, Ahtari. 01 B, x=6927,95, y=501,80 12. Kvartsidioriitti - Quartz diorite. Savilampi, Ahtari. 01 B, x=6925,80, y=504,60 13. Kvartsimontsodioriitti - Quartz monzodiorite. Sipilankyla, Ahtari. 01 B, x=6928,10, y=503,42 14. Kvartsidioriitti - Quartz diorite. Vaha-Suojarvi, Ahtari. 04 D, x=6929,16, y=519,70 15. Kvartsidioriitti - Quartz diorite. Valkoinenlampi, Multia. 08 D, x=6936,52, y=529,34 16. Kvartsidioriitti - Quartz diorite. Tannermaki, Ahtari. 01 B, x=6929,86, y=504,14

1 7 Kuva 6. Ahtarin kartta-alueen syvakivet APQ-diagrammissa, Streckeisenin (1973, 1974) mukaan. Fig. 6. The infracrustal rocks of the Ahtdri map-sheet area. After Streckeisen (1973, 1974). Paamineraaleina on plagioklaasia (An3o-38), kvartsia, sarvivalketta ja biotiittia. Vaihtelevasti, mutta vahan esiintyy paamineraaleina myds kalimaasalpaa ja klinopyrokseenia (taulukko 3). Aksessoreja ovat apatiitti, titaniitti, zirkoni ja opaakit. Pyrokseenipitoista kvartsidioriittia tavataan pienella alueella Tannermaen kohdalla (01, x = 6929,86 ; y = 504,14). Kivi on tummanruskea, hienorakeinen ja porfyyrinen ja muistuttaa hyvin paljon alueen pyrokseenigabroja. Mikrorakenne on hypidiomorfisofiittinen. Jos noudatetaan tarkasti Streckeisenin (1974) syvakiviluokittelua, kaikki alueen kvartsidioriittiset kivet olisivat tonaliittisia koostumukseltaan (vrt. kuva 6). Tonaliiteissa on kvartsia yli 20 % kaikista mineraaleista. Tonaliitit ovat yleensa vaaleampia kuin kvartsidioriitit, niiden vari-indeksi on 19-27. Rakenteeltaan ja mineralogisesti ne ovat samanlaisia kuin kvartsidioriitit eli paamineraalit ovat plagioklaasi (An24-34), kvartsi, sarvivalke ja biotiitti. Mikrokliinia on ainoastaan 1-6 %, tai se puuttuu kokonaan (taulukko 4). Plagioklaasin anortiittipitoisuus on jonkin verran pienempi tonaliittisessa tyypissa kuin kvartsidioriitissa. 3 4084012263

1 8 Taulukko 4. Ahtarin kartta-alueen intermediaaristen syvakivien mineralogisia koostumuksia. Maaritykset pistelaskimella. Table 4. Mineralogical compositions of the intermediate platonic rocks of the Ahtari map-sheet area, Determined by the point-counter method. Plagiolaasi - Plagioclase An Kalimaasalpa -- Potash feldspar.... Kvartsi - Quartz Biotiitti/kloriitti - Biotite/chlorite. Sarvivalke - Hornblende Epidootti - Epidote Titaniitti - Sphene Opaakit - Opaques Fluoriitti - Fluorite Apatiitti - Apatite Tremoliitti - Tremolite Aksessorit - Accessories 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24. 54,9 47,7 46,4 34,1 45,8 55,1 50,0 42,3 (38) (30) (35) (23) (38) (30) (28) (30) 2,0 3,9 19,6 5,7 4,3 1,5 2,5 5,4 14,6 15,5 15,2 7,5 19,3 24,3 20,3 21,5 11,1 15,8 10,2 24,9 12,1 16,0 17,7 20,0 15,0 13,5 4,4 24,4 15,6-8,1 10,6 0,8 1,7 1,6 0,5 2,1 0,4 0,6 + 0,8 1,2 1,7 0,3 0,7 1,6 0,8 + 0,4 0,6 0,2 + 0,1 0,4 + + - - - - - - - 0,4 + 0,7 + + + + - 2,5 + - + 0,1 + 0,1 + 0,3 + 0,2 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 17. Kvartsidioriitti - Quartz diorite. Hirvijarvi, Keuruu. 08 C, x=6931,80, y=526,78 18. Kvartsidioriitti - Quartz diorite. Vaarakoski, Ahtari. 02 B, x=6936,62, y=502,48 19. Kvartsimontsodioriitti - Quartz monzodiorite. Karhukangas, Ahtari. 02 A, x=6933,54, y=504,50 20. Kvartsimontsodioriitti - Quartz monzodiorite. Isojarvi, Pylkonmaki. 12 D, x=6946,20, y=538,48 21. Tonaliitti - Tonalite. Pitkajarvi, Pihlajavesi. 01 C, x=6922,00, y=509,85 22. Tonaliitti - Tonalite. Alainen Sappiojarvi, Ahtari. 03 A, x=6941,90, y=500,38 23. Tonaliitti - Tonalite. Turvemaki, Multia. 10 D, x=6929,70, y=539,68 24. Tonaliitti - Tonalite. Vaataiskyla, Multia. 12 A, x=6942,72, y=531,70 Granodioriitit Granodioriittien asu vaihtelee. Osaksi ne ovat keski- ja tasarakeisia, mutta myos porfyyriset tai porfyroblastiset tyypit ovat yleisic. Hajarakeina tavataan useimmiten kalimaasalpaa, mutta myos plagioklaasihajarakeita esiintyy. Graniittiutuminen on yleista etenkin graniittialueiden lcheisvydessc. Tasarakeinen granodioriitti on hyvin homogeeninen ja massamainen. Se on yleensa harmaata, joskus kuitenkin vaaleanruskehtavaa. Tata tyyppic on louhittu rakennuskiveksi pienestc louhoksesta Ahtarinjiirven rannalta (02, x = 6949,10 ; y = 506,60). Granodioriiteissa tavataan paikoin runsaastikin sulkeumia. Ne ovat tavallisimmin sukkulamaisia, jopa liekkimaisia suikaleita, joiden pituus vaihtelee muutamasta sentista puoleen metriin (kuva 7). Porfyroblastista granodioriittia tavataan laajahkolla (4X7 km) alueella Ison Korpijarven ja Koukkulammen valilla (04). Toinen viela merkittcvcmpi esiintyma on Tarhapcanjcrven pohjoispuolella. Se on pituudeltaan lahes kymmenen kilometric ja soikeanmuotoinen. Table tyypille ovat luonteenomaisia vaaleat noin 1-4 cm :n pituiset kalimaasalpa- ja plagioklaasiporfyroblastit hienorakeisemmassa tummassa pe-

1 9... Kuva 7. Porfyroblastinen granodioriitti, jossa emaksisia, liekkimaisia, sulkeumia. Laatta 12 cm Fig 7. Porphyroblastic granodiorite with basic flamelike inclusions. Tag : 12 cm ltd-peranne. 02, x=6930,96, y=502,80. Valok. M. Torssonen Photo. rusmassassa, joka koostuu kvartsista, plagioklaasista, kalimaasaivasta, biotiitista ja sarvivalkkeesta. Oma granodioriittityyppinsa on Ahvenlammen-Varsalammen taplikas kivi (kuva 8). Se on epahomogeeninen, hiukan punertava ja sisaltiia mustia (0 = 1,0-1,5 cm) hiukan pyoristyneita sarvivalke-biotiittitaplia, joita reunustavat ohuet vaaleanpunaiset maasalpamanttelit. Tata tyyppia tavataan ainoastaan pienella alueella Ahvenlammen (12) tienoilla. Kivesta on tavattu myos hiukan molybdeenihohdepirotetta. Granodioriittien paamineraalit ovat plagioklaasi (An2o-35), kvartsi, biotiitti, mikrokliini ja usein myos sarvivalke. Mikrorakenne on enimmakseen hypidiomorfinen. Blastohypidiomorfis-kataklastisia piirteitakin on todettu. Plagioklaasi on suhteellisen omamuotoista ja paikoin vyohykkeellista. Kalimaasalpa on ristikkorakenteista mikrokliinia ja porfyroblastisessa tyypissa tavataan mikrokliinirakeissa sulkeumina biotiittia, kloriittia, plagioklaasia ja joskus epidoottia. Porfyroblasteja ymparoi hienorakeisen kvartsin, biotiitin ja plagioklaasin muodostama keha. Tummat mineraalit ovat ensisijaisesti biotiittia ja sarvivalketta. Granodioriittien vari-indeksi vaihtelee 14 : std 35 : een. Aksessoreina esiintyy titaniittia, tremoliittia, zirkonia, apatiittia seka harvemmin klinopyrokseenia reliktina sarvivalkkeessa. Sekundaareja mineraaleja ovat epidootti, serisiitti, karbonaatti ja kloriitti.

20 Kuva 8. Taplikas, epahomogeeninen granodioriitti. Mittakaavan halkaisija 52 mm. Fig. 8. Spotted inhomogeneous granodiorite. Diameter of lens cover : 52 mm. Varsalampi. 12, x=6946,20, v=538,48. Valok. B. Sjoblom Photo. Taulukko 5. Ahtarin kartta-alueen happamien syvakivien mineralogisia koostumuksia. Maaritykset pistelaskimella. Table 5. Mineralogical compositions of the acid plutonic rocks of the Ahtari map-sheet area. Determined by the point-counter method. Plagioklaasi - Plagioclase An Kalimaasalpa - Potash feldspar.... Kvartsi - Quartz Biotiitti/kloriitti - Biotite/chlorite. Sarvivalke - Hornblende Pyrokseeni - Pyroxene Titaniitti - Sphene Epidootti - Epidote Opaakit - Opaques Apatiitti - Apatite Fluoriitti - Fluorite Aksessorit - Accessories 25. 26. 27. 28. 29. 30. 31. 32. 38,8 41,6 35,3 53,5 43,2 39,9 36,5 43,1 (35) (30) (32) (28) (25) (28) (35) (26) 13,3 8,4 17,5 13,2 14,6 15,0 11,6 16,9 19,2 19,3 23,0 22,9 27,7 23,6 30,4 21,1 13,3 13,4 10,3 4,0 11,6 14,9 11,5 8,8 12,0 8,6 10,6 4,4 4,3 7,7 6,2-1,2 - - - 1,5 1,7 1,0-1,3 1,6 0,9 0,9 1,3 3,9 1,4 1,1 + 0,4 1,9 0,2 1,6 + 0,4 + 0,6 0,6 0,7 + 1,2 + + + + 0,2 + - - - 0,4 0,3 0,9 0,4 0,5 0,1 0,2 0,4 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 25. Granodioriitti - Granodiorite. Koiramaki, Ahtari. 01 B, x=6924,50, y=502,30 26. Granodioriitti - Granodiorite. Pusaankyla, Ahtari. 01 B, x=6926,80, y=500,20 27. Granodioriitti - Granodiorite. Yla-Pirttijarvi, Pihlajavesi. 01 D, x=6926,60, y=509,80 28. Granodioriitti - Granodiorite. Vaarakoski, Ahtari. 02 A, x=6935,40, y=501,10 29. Granodioriitti - Granodiorite. Ahomaki, Ahtari. 03 D, x=6949,45, y=506,52 30. Granodioriitti - Granodiorite. Valkeinen, Ahtari. 03 C, x=6943,30, y=508,90 31. Granodioriitti - Granodiorite. Verkkolampi, Pihlajavesi. 04 B, x=6926,60, y=514,80 32. Granodioriitti - Granodiorite. Vaha-Vcrkkomaki, Pihlajavesi. 04 B, x=6926,20, y=514,80

Granodioriittien mineraalikoostumuksia on esitetty taulukoissa 5, 6 ja 7. APQdiagrammista (kuva 6) nahdaan, etta granodioriittien hajonta ei ole kovin suuri ja niiden koostumus on lahella granodioriitin ideaalikoostumusta. Taulukko 6. Ahtarin kartta-alueen happamien syvakivien mineralogisia koostumuksia. Maaritykset pistelaskimella. Table 6. Mineralogical compositions of the acid plutonic rocks of the Ahtdri map-sheet area. Determined by the point-counter method... Plagioklaasi - Plagioclase An Kalimaasalpa - Potash feldspar... Kvartsi - Quartz Biotiitti/kloriitti - Biotite/chlorite Sarvivalke - Hornblende Pyrokseeni - Pyroxene Titaniitti - Sphene Epidootti - Epidote Opaakit - Opaques Apatiitti - Apatite Fluoriitti - Fluorite Aksessorit - Accessories 33. Granodioriitti - Granodiorite. Renkainen, Ahtdri. 05 D, x=6937,60, y=516,14 34. Granodioriitti - Granodiorite. Pemu, Ahtdri. 06 C, x=6942,46, y=517,40 35. Granodioriitti - Granodiorite. Liesjdrvi, Keuruu. 07 B, x=6927,52, y=521,40 36. Granodioriitti - Granodiorite. Liesjdrvi, Keuruu. 07 B, x=6929,04, y=523,46 37. Granodioriitti - Granodiorite. Potaskakivikot, Ahtdri. 08 A, x=6934,36, y=521,48 38. Granodioriitti - Granodiorite. Niittylampi, Ahtdri. 09 D, x=6945,34, y=526,58 39. Granodioriitti - Granodiorite. Oravamaki, Ahtdri. 09 C, x=6941,28, y=527,48 40. Granodioriitti - Granodiorite. Multianjoki, Multia. 10 C, x=6925,00, y=537,20 Taulukko 7. Ahtarin kartta-alueen happamien syvakivien mineralogisia koostumuksia. Maaritykset pistelaskimella. Table 7. Mineralogical compositions of the acid plutonic rocks of the Ahtdri map-sheet area. Determined by the point-counter method. Plagioklaasi - Plagioclase An Kalimaasalpa - Potash feldspar.. Kvartsi - Quartz Biotiitti/kloriitti - Biotite/chlorite. Sarvivalke - Hornblende Pyrokseeni - Pyroxene Titaniitti - Sphene Epidootti - Epidote Opaakit - Opaques Apatiitti - Apatite Aksessorit - Accessories 33. 34. 35. 36. 37. 38. 39. 40. 47,7 45,0 36,2 41,9 40,3 40,8 45,3 36,9 (26) (25) (30) (28) (35) (30) (28) (30) 6,2 12,8 17,6 13,8 12,7 10,0 8,8 14,4 27,6 28,5 24,2 23,3 20,4 18,2 19,4 25,9 15,6 10,3 11,2 9,2 12,3 16,4 14,5 14,5-6,1 9,6 10,3 12,0 8,3 4,6-0,4 - - - 1,5 1,6 0,6 1,8 0,7 1,5 1,6 1,6 0,5 2,2 0,9 1,7 0,8 1,0 1,3 0,9 0,5 0,2 0,1 0,3 0,3 0,4 0,5 + + 0,3 + + 0,5 0,2 + + 0,9 - - - - 0,4 + 0,4 0,1 0,2 0,3 0,6 0,3 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 41. 42. 43. 44. 45. 46. 47. 48. 45,0 56,1 35,6 51,1 45,5 39,5 26,0 32,7 (30) (25) (32) (35) (20) (32) (20) (25) 8,6 11,0 16,8 8,8 14,8 9,8 32,8 23,5 16,7 21,0 24,4 17,3 28,1 15,6 27,2 20,5 13,4 10,3 12,8 7,5 9,1 19,2 7,3 15,1 12,5-8,4 11,5 0,4 11,7 4,6 - + - - 0,2 - - - - 1,4 1,0 0,8 1,1 0,9 1,5 0,5 2,0 1,0 0,3 1,0 2,4 0,7 2,2 0,7 4,0 0,6 0,3 0,1 + 0,2 0,3 0,4 1,2 0,7 + + + + + + 0,6 0,1 + 0,1 0,1 0,3 0,2 0,5 0,4 100,0 100,0 100,0 100,0 =00,0 100,0 100,0 100,0 41. Granodioriitti - Granodiorite. Kiminginjarvi, Pylkonmaki. 12 C, x=6943,22, y=538,90 42. Granodioriitti - Granodiorite. Kortela, Ahtdri. 03 D, x=6949,29, y=506,50 43. Granodioriitti - Granodiorite. Naarajarvi, Pihlajavesi. 04 A, x=6923,50, y=510,05 44. Granodioriitti - Granodiorite. Pokkosuo, Multia. 11 A, x=6932,08, y=530,34 45. Granodioriitti - Granodiorite. Kalliomaki, Ahtdri. 03 D, x=6949,28, y=506,50 46. Granodioriitti - Granodiorite. Ahoranta, Multia. 10 B, x=6926,40, y=531,76 47. Porfyroblastinen graniitti - Porphyroblastic granite. Rinteenkyla, Ahtdri. 01 A, x=6921,00, y=500,80 48. Graniitti - Granite. Valivesi, Ahtdri. 03 C, x=6940,41, y=508,26 2 1

2 2 Graniitit Alueen graniitit ovat varsin vaihtelevia. Niista tavataan tasarakeisia ja porfyroblastisia tyyppeja. Koostumukseltaan ne vaihtelevat normaaligraniittisista apliittisiin. Niita tavataan lisaksi runsaasti alueen muita kivilajeja lavistavina apliittisina ja pegmatiittisina juonina, jotka ovat kuitenkin kooltaan niin vahaisia, etta niita ei ole merkitty karttaan. Tasarakeisen graniitin paamineraaleja ovat kalimaasalpa, plagioklaasi (Anso-so) ja kvartsi. Lisaksi on biotiittia ja joskus sarvivalketta. Aksessoreja ovat epidootti, muskoviitti, titaniitti, kloriitti, zirkoni, apatiitti ja malmimineraalit. Rakenne on vaihtelevasti hypidiomorfinen. Omamuotoisin on plagioklaasi ja biotiitti, seuraavaksi kalimaasalpa ja kvartsi. Kalimaasahvalle on tunnusomaista rihmamainen ja monasti liekkimainen pertiitti. Plagioklaasi on usein levymaista ja vyohykkeista. Kalimaasalpaa vasten esiintyy usein myrmekiittia. Rakeiden lapimitta vaihtelee 1,5-4 mm. Porfyyrista tai porfyroblastista graniittia on runsaimmin Niemisveden ja Pemun (06) koillis- ja etelapuolella seka myos laajahkolla alueella Vaha-Suojarven ja Suojarven (04) ita- ja lansipuolella. Ne eroavat tasarakeisesta graniitista vaaleanpunaisen yleisvarinsa ja etenkin 3-4 cm :n lapimittaisten kalimaasalpahajarakeit- Taulukko 8. Ahtarin kartta-alueen happamien syvakivien mineralogisia koostumuksia. Maaritykset pistelaskimella. Table 8. Mineralogical compositions of the acid plutonic rocks of the Ahtari map-sheet area. Determined by the point-counter method. Plagioklaasi - Plagioclase An Kalimaasalpa - Potash feldspar.... Kvartsi - Quartz Biotiitti/kloriitti - Biotite/chlorite. Sarvivalke - Hornblende Pyrokseeni - Pyroxene Epidootti - Epidote Titaniitti - Sphene Prehniitti - Prehnite Opaakit - Opaques Muskoviitti - Muscovite Aksessorit - Accessories... 49. 50. 51. 52. 53. 54. 55. 56. 32,6 29,3 32,4 30,2 24,0 33,8 41,8 26,9 (32) (22) (28) (30) (28) (28) (5) (25) 21,1 41,4 17,3 22,9 24,6 26,1-30,8 24,0 21,1 41,1 22,8 27,6 26,6 9,0 38,4 11,4 4,0 4,3 12,5 13,2 9,7 3,3 2,5 8,3 2,1 2,8 7,4 6,6 - - 1,4 0,8 - - 1,2 2,8 2,2 2,0 28,2 + 1,2 1,2 1,5 0,7 2,0 + 12,9 + 0,6 0,8 + + 0,8 1,0 + + + + + + 2,2 + + 0,1 0,5 0,2 0,3 0,3 0,6 0,4 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 49. Graniitti - Granite. Liesjarvi, Keuruu. 07 B, x=6929,20, y=523,02 50. Graniitti - Granite. Saarijarvi, Pylkonmaki. 11 D, x=6937,84, y=537,14 51. Graniitti - Granite. Pahkamaki, Pylkonmaki. 11 D, x=6938,24, y=537,48 52. Graniitti - Granite. Korpisuo, Multia. 11 A, x=6933.80, y=533,20 53. Graniitti - Granite. Vanhanmyllynkangas, Multia. 11 B, x=6935,36, y=532,00 54. Graniitti - Granite. Sydanmaanaho, Multia. 11 A, x=6930,22, v=532,76 55. Epidoottialbiittikivi - Epidote-albite rock. Keskinen Sappiojarvi, Ahtari. 03 B, x=6945,40, y=501,62 56. Apliittigraniitti - Aplite granite. Soukanjarvi, Ahtari. 01 A, x=6924,70, y=503,30

2 3 Kuva 9. Epidoottialbiittikivi (helsinkiitti). Epidootti-klinozoisiitti-prehniitti-aggregaatteja levymaisen albiitin ymparoimana. Nik. (+ ), 40 x. Fig. 9. Epidote-albite rock (helsinkite). Epidote-clinozoisite-prehnite aggregates surrounded by tabular albite. Nic. (+), 40 x. Keskinen Sappiojarvi, 03, x=6945,40, y=501,62. Valok. J. Keskinen Photo. tensa perusteella. Naiden graniittien perusmassa ei poikkea paljon tasarakeisesta graniitista. Luonteenomaista on kalimaasalvan muurilaastirakenne ja vanhemman generaation kataklastinen kvartsi. Plagioklaasin koostumus on Anio-3o. Graniittien vart-in eksi on 13-24. Saarijarven itapuolelta (11, x = 6937,84 ; y = 537,14) on tavattu vahainen esiintyma pyrokseenipitoista graniittia. Kivi on tummanruskeaa, vaikka tummien mineraalien osuus on ainoastaan 4-8 %. Pyrokseenia on 0,8-1,5 % ( taulukko 8, analyysit 50 ja 51). Mikrorakenne on blastohypidiomorfinen. Karttalehden luoteiskulmauksessa Sappiojarven ruhjevyohykkeessa ja sen jatkeessa on tavattu vihertavaa runsaasti epidoottia sisaltavaa helsinkiittista kivea, jonka mineraalikoostumus on albiitti, epidootti, klinozoisiitti ja prehniitti. Lisaksi on hieman sekundaaria kvartsia (taulukko 8, analyysi 55). Kivi on keskirakeinen ja heikosti suuntautunut. Plagioklaasi (An5) on varsin omamuotoinen ja laattamainen, ja siina on sulkeumina muskoviittia ja epidoottia. Aksessoreja ovat titaniitti, kloriitti, apatiitti ja zirkoni. Epidootti ja prehniitti muodostavat kasaumia (kuva 9). Kvartsi esiintyy raontaytteena hienorakeisen prehniitin kanssa. Kiven mineraali-

24 seurue viittaa alhaisen fasieksen (vihrealiuskefasies) retrogradiseen metamorfoosiin. Saarijarven itapuolella (11, x = 6937,84 ; y = 537,14) tavataan myds punavihreaa unakiittimaista kivilajia. Se on voimakkaasti kataklastinen ja koostuu kalimaasalvasta, plagioklaasista (albiitti), biotiitista ja epidootista. Hieman kvartsia on myds tavattu. Kiven deformoituminen nakyy parhaiten biotiitissa, joka on repaleinen ja kasaumina. Biotiitti muodostaa lisaksi kloriitin kanssa sferuliitteja. Kvartsissa on erittain voimakas aaltosammutninen. Aksessoreja ovat apatiitti, malmimineraalit (hematiitti), kloriitti, serisiitti, titaniitti ja zirkoni. Syvakivien kemiallinen koostumus Eri granitoidityypeista kuten myds kahdesta pintakivesta tehtiin 12 kemiallista analyysia. Ne on esitetty taulukoissa 9 ja 10. Kuvassa 10 on Harkerin variaatiodiagrammi, joka osoittaa, etta Si0 2 -pitoisuuden kasvaessa muiden aineiden maara vahenee, paitsi kaliumin maara, joka puolestaan kasvaa jonkin verran. Selvimmin tama laskeva suunta (trendi) nakyy raudan ja kalsiumin suhteen. Natriumin maara pysyy kutakuinkin ennallaan, pienia muutoksia toki on. Samasta kantamagmasta peraisin olevilla nuoremmilla granitoideilla on yleensa korkeampi Si02-pitoisuus kuin vanhemmilla granitoidiluokan kivilla. Variaatiodiagrammi osoittaa siten melko selvasti granitoidien ikajarjestyksen myds niiden kemiallisen koostumuksen perusteella. JUONIKIVILAJIT Pegmatiitti- ja apliittijuonet Pegmatiitit muodostavat vaihtelevan levyisia juonia ja pienehkdja pesakkeita. Ne lavistavat alueen muita kivilajeja, lukuunottamatta oliviinidiabaasia. Ne ovat lavistyssuhteistaan paatellen purkautuneet eri deformaatiovaiheessa kuin syvakivet. Ne ovat yksinkertaisia graniittipegmatiitteja, joiden paamineraalit ovat mikrokliini, plagioklaasi, kvartsi, biotiitti ja muskoviitti. Taloudellisia pegmatiittiesiintymia ei alueelta ole ldydetty. Apliitit esiintyvat pienehkdina osueina, jotka vaihettuvat vahitellen tasarakeisiksi normaaleiksi graniiteiksi tai verraten kapeina, teravarajaisina juonina alueen syvakivissa. Kvartsi- ja granodioriiteissa esiintyvat apliittijuonet ovat yleensa harmahtavia, kun taas graniittien yhteydessa esiintyvat ovat punertavia. Varista riippumatta ne ovat kalimaasalpavaltaisia (taulukko 8, analyysi 56). Paikoin on havaittu punertavien, pegmatiittisten juonien leikkaavan harmahtavia apliitteja (kuva 11). My6s vydhykkeellisia juonia esiintyy. Apliittigraniitit ovat massamaisia, hienorakeisia ja hyvin leukokraattisia kivia, joiden vari-indeksi on 3-4,5. Niiden keskimaarainen raekoko vaihtelee 0,5 :n ja

2,5 mm :n valilla. Osa apliittijuonista on harmaita, ja ne esiintyvat paaasiallisesti kvartsi- ja granodioriitissa, osa taas on punaisia ja lavistyssuhteiden perusteella nuorempia kuin harmaa muunnos (kuva 11). Punainen apliitti esiintyy ensisijaisesti granodioriitissa ja graniitissa. Apliittijuonien kontaktit muihin kiviin ovat teravia. Homogeenisen, tasarakeisen apliitin ohella on tavattu myos vyohykkeinen muunnos (kuva 12). Apliittien paamineraalit ovat mikrokliini, plagioklaasi (An,o-2s) ja kvartsi. Lisaksi on vahan biotiittia seka aksessoreina serisiittia, apatiittia, kloriittia, klinozoisiittia, opaakkeja ja hematiittia. 25 Taulukko 9. Syvakivien kerniallisia koostumuksia. XRF-menetelmalla maarittanyt V. Hoffren. Table 9. Chemical compositions of the plutonic rocks. Determined by the XRF-method by V. Hoffren. Si0 2 A1203 Fe20 3 MnO MgO CaO Na 7O K2O Ti02 P 205 Summa Q or ab an en fs di en fs wo mt it hm ap fern Qu Or Abloo Qu Or Ab An, oo 1. 2. 3. 4. 5. 6. 70,72 68,86 54,24 59,90 64,47 64,27 14,07 15,98 21,50 16,69 15,01 15,29 3,20 2,89 3,33 7,66 5,14 5,40 0,05 0,03 0,07 0,13 0,07 0,09 0,83 0,97 0,95 2,85 2,04 2,30 2,07 2,80 11,20 5,58 3,65 3,72 3,62 5,71 4,81 3,31 2,74 3,24 4,29 2,14 0,61 2,21 4,09 3,64 0,32 0,47 0,41 0,75 0,58 0,61 0,09 0,12 0,12 0,21 0,16 0,17 99,26 99,98 97,24 99,28 97,95 98,74 27,18 20,18 2,04 14,68 21,30 19,43 25,35 12,65 3,60 13,06 24,17 21,51 30,63 48,32 40,70 28,01 23,18 27,42 9,47 11,65 35,27 24,16 16,58 16,43 2,02 2,02 6,59 4,96 5,49 1,48 0,89-4,82 2,73 2,83 0,05 0,39 2,37 0,50 0,12 0,29 0,03 0,17 2,24 0,36 0,07 0,12 0,09 0,61 4,71 0,90 0,20 0,38 1,95 1,74 1,59 3,78 2,85 3,00 0,61 0,89 0,78 1,42 1,10 1,16 - - - - - 0,21 0,28 0,28 0,49 0,38 0,40 6,44 7,02 15,40 18,90 12,41 13,63 32,68 24,87 4,41 26,33 31,03 28,42 30,48 15,59 7,78 23,43 35,20 31,47 36,83 59,55 87,81 50,24 33,77 40,11 29,34 21,74 2,50 18,37 24,99 22,92 27,37 13,63 4,42 16,34 28,36 25,37 33,07 52,07 49,86 35,05 27,20 32,34 10,22 12,56 43,21 30,23 19,45 19,37 1. Graniitti - Granite. Rinteenkyla, Ahtari. 2241 01 A, x=6921,00, y=500,80 (515/SM/65) 2. Granodioriitti - Granodiorite. Ahomaki, Ahtari. 2241 03 D, x=6949,45, y=506,52 (34/IL/65) 3. Epidoottialbiittikivi - Epidote-albite rock. Keskinen Sappio, Ahtari. 2241 03 D, x=6945,40, y=501,62 (M93B/65) 4. Granodioriitti - Granodiorite. Niittylampi, Ahtari. 2241 09 D, x=6945,34, y=526,58 (112/OP/66) 5. Granodioriitti - Granodiorite. Vaha Verkkomaki, Pihlajavesi. 2241 04 B, x=6926,20, y=514,80 (115/MT/66) 6. Granodioriitti - Granodiorite. Liesjarvi, Keuruu. 2241 07 B, x=6929,04, y=523,46 (28/IL/66)

26 20 - A1 z 0 3 V 18 16 14 0 0 p M 6 ' Fe20 3 O~ p 0 Q 4 2 0 4 V o Graniitti Granite 2 0 4 2 0 K2 0 0 O p 0 - Na20 0 p U 0 p 0 Granodioriitti Granodiorite Helsinkiitti Helsinkite Tonaliitti Tonalite 10 8 - CaO K v artsidioriitti Quartz-diorite 6 4 p O tp Gabro Gabbro 2 p 0 0 4 2 0 - MgO V p o p p o 1 - Ti02 O A O "p p - MnO. 0 p O tp p 0 Si02 55 60 65 70 75 Kuva 10. Paaalkuaineiden oksidien maara verrattuna SiO,-pitoisuuteen Ahtarin kartta-alueen svvakivissa. Fig. 10. Silica variation diagram for major elements of the infracrustal rocks of the Ahtkri map-sheet area.