Tervehdys arvon epolaiset!

1:2004

Tervehdys arvon epolaiset! Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen Oulun Etelä- ja Keskipohjalainen Osakunta ry heräsi taas täyteen kukoistukseensa. Osakuntamme ylimääräinen kokous pidettiin 2.10.2003, jolloin osakunnalle valittiin hallitus sekä hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio loppuvuodeksi 2003. Osakuntamme historian kannalta päivä 2.10.2003 oli erittäin tärkeä, koska kyseinen päivä varmisti osakuntamme pitkien perinteiden jatkumisen. Loppuvuonna 2003 toimintamme oli aktiivista ja ehdimme mm. pelaamaan sählyä, pitämään saunailtoja, perinneruokailtamat sekä pikkujoulut. Kiitos kaikille epolaisille vuodesta 2003. Vuonna 2003 osakuntamme saatiin taas täyteen iskuun ja hauskaa oli! Vuonna 2004 epon toiminta on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti. Olemme pitäneet mm. sauna- ja peli-illan epolaisten kesken. Mittaa muista osakunnista on ehditty myös ottaa yhteisessä sauna- ja peli-illassa, josta jopa Kalevakin kiinnostui. Epolaiset ovat myös edustaneet osakuntaamme näyttävästi laskiaismäessä. Epolaisille on luvassa pitkin kevättä monenlaista toimintaa kuten liikuntaa, bileitä ja excursio Helsinkiin, joten ei muutakuin kaikki mukaan. Epon nykyiseen valiojoukkoon kaivataan myös uutta verta, joten jos olet kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, vanhan Vaasan läänin alueelta tai sukujuuresi ovat siellä, ei muutakuin mukaan toimintaan. Jäsenmaksu on vain 8 euroa. Maksu on ainaisjäsenmaksu, joten jäsenmaksun tarvitsee maksaa vain kerran. 8 euron jäsenmaksulla pääset mukaan moniin ikimuistoisiin tapahtumiin sekä käsiksi hyviin jäsenetuihin. Ei muuta kuin tervetuloa mukaan! Terveisin Laura 2

SISÄLLYS 2. Tervedys arvon epolaiset! 4. PIKKUJOULUT kuures kaharettatoista 6. KUR MOO TUS 8. Mombasa - kuumaa ja kosteaa 12. Perinneruoka-, murreja lauluilta EPO:n tapaan 14. EPO:n voimalla persliukua 15. Hallitus vuodelle 2004 19. Virkailijat vuodelle 2004 20. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan 44. vuosijuhlat 22. Hohorokasta meininkiä Oulun Etelä- ja Keskipohjalainen Osakunta ry Päätoimittaja: Iida Mäki-Mantila Taitto: H.arri F.ilppa Paino: Oulun yliopistopaino EPO ei vastaa asia- eikä muistakaan virheistä.

PIKKUJOULUT kuures kaharettatoista Varasimma kerhotilat Peltolan kerhohuoneelta jo hyvis aijjoon, notta varmahan päästääs ottamahan viinaksia ja pitämähän kokousta. Kerhohuone oli sotkuunen ku mikäki, ja aluksihan me sitte jouruummaki siivuamahan, siistejä ihimisiä ku ollahan. Katoomma pöyrän koriaksi. Oli kuulkaa jonkimmoosta kinkkuaki. Niistä muista aineksista allekirjoottanut ei kauhiasti muista, paitsi on tää maailman meno menny kummalliseksi, ku raavahat miehetki syö salaattia. Niijjoo, oli meillä juotavaaki EPO:n piikkihin. Alooteltihin viinillä niinku sivistyneekki. Pirettihin kokouski kesken riemuitsemisen. On siitä olemas pöytäkirjamerkintöjäki. Tehtihin muistaakseni aikamoosen hyviä päätöksiä. Se kokous oli kyllä meikälääsen järjestötoiminnan historian kummallisin. Ei siitä tahtonu tulla mitää. En tierä, mikä siinä viinis oli, mutta se se oli, mikä pani silimät harittamahan ja ajatusten juoksun käymään entistäki tehokkaammin. Mutta pirun nopia kokous se oli. Hyvä niin, sillä jatko-ohjelma muuttui aina vaan entistä kutkuttavammaksi. Alakoo nimittään linnanjuhulat. Voi sitä pukuloistua. Aattelimma olla siälä ittekki joskus. Oli kauhiaa kiistaa, ku poijjat olis halunnu kattua jotaki pänriesitystä ja me flikat vaan oltaas niitä juhulia tykätty kattella. Melekehen tuli tappelu. Se on hyvää reenausta ajatellen niitä tulevia nakkikiskataisteluja. Tämän taistelunhan tietenkin tytöt veivät. Ei ne poijjat voinu meitä vastustaa. Oltihin varauruttu iltahan kummiski ihan toilettiverellä. Me hurmattihin ne luonnollisuurellamma ja sitte sillä tuoksulla. Poijjat saunoo. Me tytöt ei voitu, ku oli jo luomivärikki silimäluomille levitetty. Siinä sitte jossaki vaihees porukka rupes humaltumahan. Viimeesiä tippoja yritettihin pulloosta ravistella ja virittäytyä paarihin. Oli se kuulkaa elämäni pyöräreissu taas. Poliisikki 4

katteli arviooren mun menua. Pääryymmä nelivitosehen, sinne rokkipaikkahan. Oli niin mukavaa päästä kaiken kansan keskipisteeksi, me etelä- ja keskipohjalaaset ku pakkaamma pitämähän aika kovaa ääntä ja ne tanssiliikkeekki on vertaansa vailla kokonaasvaltaasuuressahan. Meilloli ihan jumalatoon piiri keskellä tanssilattiaa. Kyllä meitä flikkoja ne jokku kollit yritti pokatakki, mutta ei me niistä. Meihin isköö vaan pohojalaaset, reilut ja reherit. Illan päättymisestä on vain harmaita mielikuvia. Jotenki kummasti löysimmä ilmeesesti kaikki takaasi kotiamma. Jokku vielä päätyy jatkoollekki sinne kerhohuoneelle, se ku oli varattu meille koko yöksi. Villit huhut kertoo, notta jokku sielä viettiki sen koko yön Meirän kaikkien puolesta Kirsi 5

KUR MOO TUS Uusvanhan perushärmäläisen itsepuolustuslajin avulla turvaat henkilökohtaisen koskemattomuutesi ja pidät paikkasi nakkikioskin jonossa. Monet nykyajan ihmiset ovat valitettavalla tavalla harhautuneet kokeilemaan epämääräisiä itämaisia itsepuolustuslajeja, joiden tarkoitus on lähinnä kerätä opettajilleen mahdollisimman suuret tulot ilman että ihmisen henkilökohtainen turvallisuus juurikaan paranee. Toisin on laita vuosituhantiset perinteet omaavassa suomalaiskansallisessa itsepuolustuslajissa, Kur Moo Tuksessa. Tätä lajia on moni suomalainen tietämättään käyttänyt hätätilanteessa pelkistetyssä muodossa, kun vaaran uhatessa järki jättää ja vaistot ottavat vallan. Tutkijat epäilevätkin lajin kehittyneen osaksi suomalaisten geeniperimää ja kollektiivitietoisuutta, niin että jokainen suomalainen periaatteessa osaa lajin yksinkertaisimmat alkeet synnynnäisesti. Sama koskee myös sen läheistä sukulaislajia, VIT TUI LET SÄÄ:tä. Kur Moo Tus on jo lähestulkoon tuntemattomaksi käynyttä muinaisvarhaisalkukantasuomea, ja tarkoittaa nykykielellä vapaasti tulkattuna Räkänokkain ojennukseen pistämistä. Lajin nimessä käykin oivallisella tavalla ilmi sen syvällinen filosofia, jonka peruspilarit on kuvattu seitsemässä lajin kultaisessa säännössä: 6

1. Anna aina vastustajan lyödä toisena. 2. Jokainen ihminen, jolla on vastenmielinen naamataulu, suunnittelee hyökkäystä. Sovella tällöin sääntöä yksi. 3. Toimi ensin, ajattele sitten. 4. Humalassa jokainen meistä voi päihittää kenet tahansa. Kannattaa ainakin yrittää. 5. Ei suuret sanat suuta halkaise. Älä siis turhaan hukkaa aikaa sovintoyrityksiin. 6. Pakoon lähteminen ei ole kiellettyä, mutta on helvetinmoinen häpeä. Älä siis pakene. 7. Mitä enemmän nostat penkistä, sitä röyhkeämmin voit etuilla jonoissa. Liity nyt sinäkin yhä kasvavaan Kur Moo Tuksen harrastajien joukkoon, ja löydä sisältäsi se mitään pelkäämätön öykkäri, jollainen jokainen meistä pohjimmiltaan on. Unohda siis kaukoidän tekosyvälliset käsienhuitomishömpötykset, ja paranna itseluottamustasi perisuomalaiseen tyyliin. Kur Moo Tuksen peruskurssi alkaa 17.06.2004 Nurmon liikuntahallilla. Päättökuulustelu Torikadun grillillä lauantaiiltana 15.7. klo 02:35. Kurssimaksu 60, suoritettava heti kurssin alussa. Harjoitella voi Seinäjoella joka perjantai- ja lauantai-ilta Vekseliaukiolla. 7

Mombasa kuumaa ja kosteaa Oulun yliopiston Ympäristörakentajakilta (ympäristötekniikkaa opiskelevien ainejärjestö) järjesti marras-joulukuussa kolmen viikon excursion Keniaan ja Tansaniaan. Lähdin ottamaan selvää erilaisesta ympäristöstä ja tietenkin pitämään eteläpohjalaasten mainetta ja kunniaa yllä. Samalla tuli tarkkailtua millaista elämä ja meno tuolla kaukana Afrikan maalla on verrattuna tänne kylmään Pohjolaan. Menolippu Amsterdamin kautta Keniaan Emme olleet ostaneet menolippuja suoraan Mombasaan vaan lensimme Amsterdamin kautta Kenian pääkaupunkiin, Nairobiin. Lentokentältä lunastimme viisumin, sen sai kärsivällisyydellä ja 50 dollarilla. Viisumilla sai poistua kerran maasta kolmen kuukauden oleskelun aikana. Nairobissa saimme ensikosketuksemme paikalliseen katukuvaan ja kulttuuriin. Silmä alkoi tottua yönmustiin iloisiin ihmisiin, huonosti hoidettuihin teihin, laajoihin slummialueisiin ja täynnä oleviin pieniin pakettiautoihin (lue: paikallisliikenteeseen). Ilta pimeni tosi nopeasti. Vierailukohteidemme lisäksi tutustuimme paikallisen perheen elämään, sillä agenttimme kutsui meidät kotiinsa. Meillä oli Nairobissa, kuten muissakin paikassa, käytössämme paikalliset kuskit. Luotimme heidän ammattitaitoonsa (josta meillä ei ollut mitään todisteita). Muitakaan vaihtoehtoja ei 8

ollut. Emme tienneet kulkureitistä sen enempää kuin tulevasta määränpäästäkään. Ngorongorossa kuvaamassa leijonia ja seeproja Nairobista ajoimme Arushaan, Pohjois-Tansaniaan. Arusha on Mt. Meru vuoren kupeessa ja yksi safarien aloituskaupungeista. Suuntasimme safarille Ngorongoron kraaterin suojelualueelle. Filmirullat vaihtuivat tiuhaa tahtia, kun ikuistimme mutakylvyssä oleskelevat virtahepo-laumat, tien vieressä lekottelevat leijonat ja yksinäiset elefantit. Näimme myös muutaman päivän vanhoja pahkasian poikasia, hyeenan pentuja ja pieniä seeproja. Jotkut seeprat olivat tosi kesyjä, sillä ne tulivat lähelle autoa tutkiskelemaan vierailevia eurooppalaisia. Yövyimme teltoissa Simba(leijona swahiliksi)-leirintäalueelle. Kuskimme varoittelivat tosi kylmistä öistä. Digitaalimittari näytti ensimmäisenä yönä +17 ja toisena +14 astetta lämmintä. Se siitä pakkasesta. Suomalaisen mielestä oli ihanan viileää. Suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotolla Tansaniassa riitti paljon nähtävää ja koettavaa. Vierailimme kahviplantaasilla, vesivoimalaitoksessa, AFGEMin kaivoksessa ja suomalaisten 4H-kohteessa Tangassa. Kävimme Gezaulolen 9

kylässä tutustumassa Hennavärin tekoon ja sienien viljelyyn. Kylävierailun päätteeksi söimme lounasta paikallisissa perheissä ja ananas maistui. Yleisesti ottaen ruoka oli parempaa mitä oli kuvitellut. Ei reissulla nälkää nähnyt, vaikkei joka laji aina maistunutkaan. Vierailukohteista ehdoton ykkönen Tansanian mantereella oli Suomen suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotto Dar Es Salaamissa. Sinivalkoiset puutarhajuhlat meren rannalla oli mukavaa vaihtelua kylmälle itsenäisyyspäiväjuhlinnalle Suomessa. Vastaanotolla tarjoiltiin poroa, lihapullia, ruisleipää, karjalanpiirakoita, kotijuustoa ja lohta. Ette arvaa miten hyviltä ne maistuivat siellä kaukana Pääsimme vielä Darin yöpaikassa, Onnelassa, talon saunaan. Itsenäisyyspäivä- viikonloppu sujui siis supi suomalaisissa merkeissä. Sansibar - sukeltajan unelmaparatiisi Suomen itsenäisyyspäivästä kolme päivää myöhemmin itsenäisyyttään juhli Tansania. Lensimme tuolloin Sansibarin saarelle, Darista hieman pohjoiseen. Saari on kuuluisa mausteistaan, puhtaasta vedestä ja koralliriutoista, vaaleasta hiekasta ja siitä, että se on Freddie Mercuryn syntymäpaikka. Maistelimme erilaisia mausteita ja ostimme niitä tuliaisiksi. Nautimme valtameren antimia, mm. mustekaloja. Allekirjoittanut maksoikin merenantimista pitkäkestoisella pahoinvoinnilla. Saari oli unelma paikka. Ikuinen kaipuu täytti pohjalaistytön sydämen sinne hiekkarannalle bailaamaan vielä joskus palaan! 10

Kuuman kostea Mombasa Mombasa jatkoi Sansibarin lomaosuutta. Ilmasto oli todellakin rannikolla kuumaa, mutta kosteaa. Hotelli oli luksusta: huoneissa ilmastoinnit, kunnon suihkut, uima-allas ja palvelu parhaimmasta päästä. Tarjoiluun kuului päivän ruuat, allas- ja iltabaarin juomat, vesijumpat ja yleinen huolenpito ei voinut valittaa. Mombasan keskusta oli aika sotkuinen, joten viihdyimme hotellilla paljon paremmin. Yleisesti ottaen Mombasa oli kuitenkin suomalaisen biisin veroinen, joten siitä vaan menolippua ostamaan! Jambo! (terve swahiliksi) Mari-Leena Kairivaara 11

12 Perinneruoka-, murre- ja lauluilta EPO:n tapaan Marraskuun yhdentenätoista 2003 joukko osakuntalaisia kokoontui Tellervontien kerhohuoneelle perinneruokien ja murreilmauksien merkeissä. Ohjelmaan kuului myös saunomista ja Trivial Pursuitin peluuta. Tässä yhteydessä olisi ehkä paikallaan rohkaista kaikkia tuomaan omia lauta- ym. seurapelejään osakunnan iltoihin, sillä Trivian vastauksen alkavat jo sujua ulkomuistista. Vaikka jotkut koiranleuat väittävätkin eteläpohjalaisen perinneruokakirjan olevan maailman ohuin teos, nautimme kymmenhenkisellä porukalla oikein maittavan, joskin erikoisen aterian. Tarjolla oli kauhajokelaisvalmisteista kropsua, lappajärveläistä muttia, lättyjä ja salaattia (!). Kropsu tuntui olevan kaikille tuttu herkku, mutti sen sijaan kirvoitti ruokailijoiden huulilta epäileviä kommentteja. Muttikin tuli silti maistetuksi, eikä se nyt niin pahaa ollut; jokainen on varmaan jo lapsena syönyt taikinaa Osakunnan isännän valmistama herkullinen salaatti oli onnistunut muunnelma Caesar-salaatista, eli maailmankuulusta eteläpohjalaisesta perinnelisukkeesta, joka on jo vuosisatojen ajan maistunut

raavaille maamiehille läskisoosin kaverina. Palanpainikkeena tarjoiltiin punaviiniä, joka sekin tunnetusti on alkuperältään pohjalainen tuote. Myönnyimme nykypäivän ylikansallisille hömpötyksille vain sipsien ja mehukatin suhteen. Ohjelmaan kuului murreperinnettäkin. Aterioidessamme intouduimme keskustelemaan murre-eroista akselilla Kauhajoki-Ylivieska. Eniten mielipiteet poikkesivat siinä, onko laatikoita ynnä muita tapana kollata vai kallata. Erimielisyyksiä oli siitäkin, mikä on oikea tapa syödä kropsua; sokeri, voi, vadelmahillo ja juusto saivat kukin kannatusta ja vastustusta. Kauhajokisten erikoiset joulunviettotavat herättivät myös ihmetystä. Illan aikana lausuttiin useita murresanoja ja hauskoja sanontoja, jotka allekirjoittanut on kuitenkin valitettavasti jo unohtanut. Lieneekö mehukatin syytä Kun väki vähenee, niin pidot paranee, väitetään. Ilta eteni lauluosuuteensa vasta osan vieraista jo lähdettyä, mikä ei suinkaan ollut tarkoituksellista. Kellon lähentyessä yhtätoista ohjelmassa oli vielä erään hallituksen jäsenen yksinlaulua. Hän esitti viihdyttävän ja kattavan koosteen muusikko M.A. Nummisen tuotannosta imitoiden tätä pohjalaistaiteilijaa hämmästyttävän taitavasti. Etenkin kansanlaulu Munat jäi vetskarin väliin sai liikutuksenkyyneleet yleisön silmiin. Perinneruoka-, murre- ja lauluilta sujui uusnuorelta osakunnaltamme onnistuneesti. Tiukkapipoisemmat olisivat ehkä vaatineet illalta suurempia kulinaristisia ja taiteellisia saavutuksia, mutta uskoisin kaikkien paikalla olleiden nauttineen illasta ja osallistuvan jatkossakin osakunnan rientoihin. Kehotan myös uusia jäseniä ja niitäkin, jotka jäsenyyttä vasta harkitsevat, tulemaan rohkeasti mukaan toimintaan. Seuraavassa perinneruoka-, murre- ja lauluillassa näemme toivottavasti uusia kasvoja ja nautimme entistä runsaamman pöydän antimia. -Iida 13

EPO:n voimalla persliukua Reikun mäessä oli laskiaisena taas pitkästä aikaa suuren urheilujuhlan tuntua, osallistuihan EPO kahdella joukkueellaan mäenlaskuun. Miesten joukkueessa laskivat Niemi-Nikkolan Antti, Hallilan Mikko ja Eväsojan Jussi. Naisten ahkiossa istuivat Kirsi Rantanen ja minä itse, sekä syystä tai toisesta Kujalan Jouni. Jouni olisi varmaan mieluummin ollut miesten joukkueessa, mutta kauniimman sukupuolen edustajien vähyyden vuoksi uhrautui herrasmiesmäisesti joukkueen edestä. Molempien tiimien strategiat toimivat satakymmenprose nttisesti: mäki päästiin alas ja ylös. Hellyyden tunnossa annoimme heikompien voittaa, mutta emme sentään jättäytyneet jumbosijoille. Energiaa täytyi säästää kilpailun ulkopuoliseen mäenlaskuun, jossa eräskin liikuntavastaava teloi takamuksensa, nilkkansa ja olkapäänsä. Pöysköttämisen päälle ryystimme ylioppilaskunnan lähiluomuhernekeittoa enemmän kuin mieli olisi tehnyt. Terveisiä vaan kokille Illalla EPO kaunisti ja komisti Foxian bileitä melkein koko hallituksen ja virkailijakunnan vahvuudella. Tällä kertaa emme sentään kokoustaneet. Tietääkseni -Iida

Hallitus vuodelle 2004 Nimi: Laura Savela Koulutusohjelma: Konetekniikka, TTK Harrastukset: Mahdollisimman säännöllisesti pianonsoittoa ja epäsäännöllisesti liikuntaa, piirtämistä ja maalaamista Kotipaikkakunta: Lappajärvi EPO: Liityin EPO:n jäseneksi vuonna 1999 ja vuonna 2000 toimin hallituksen kulttuurivastaavana. Kun EPO:n toimintaa käynnisteltiin viime vuonna muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen, eihän toiminnasta voinut pysyä pois, koska muistot EPO:sta olivat niin hyviä. Tällä hetkellä toimin hallituksen puheenjohtajana ja sitä pestiä olen hoitanut 2.10.2003 lähtien. Moon Terhi Talvitie, kotoosi Suomen varapääkaupungista elikkäs Kauhajoelta ja pääainehena mullon tietotekniikka. Toimin EPO:n hallitukses emäntänä. Harrastuksihini on (joskus vuonna nakki ja varvas) kuulunu ensiapu, laskuvarijohyppely, jalakapallo, sähäly, lentopallo, pesäpallo, sulukapallo... Kaiken maailman pelaalu yleensäkki. Ouluhun muuton jäläkehen harrasteleminen on vähentyny Nykyään tärkeemmäksi harrastukseksi onki hirveellä vauhrilla noussu juhuliminen. :) Armeijan moon käyny vuonna 2002-2003 ja kasarmilta sain tallustella tulenjohoron aliupseeripassi käres. Moon Niemi-Nikkolan Antti ja moon EPO:n liikuntavastaava. Moon kotoosin eteläpohjammaan alavimmilta mailta, Ilamajojelta, ja oon lähtenyt Ouluhun opiskelemahan kemiaa. Ennen Ouluhun tulua oon käyny lukion ja intin. Harrastuksiani on rario-ohojattavat lennokit sekä kuntosali, sähäly ja uusimpana SRA ja muunlaanenki präiskiminen. Siinä se on noin suurpiirteettäin kuka mä oon ja mitä teen. Lisää musta varmaan seleviää EPO:n rysköös, notta nähärähän siälä ja piretähän toistaaseksi puukot tupes 15

Nimi: Kirsi Rantanen Kotipaikkakunta: Jalasjärvi Ikä: 23 Siviilisääty: Sinkku Terveydentila: Hyvä; en ole allergialainen enkä astmalainen Pääaine: Kasvatustiede, erityisesti varhaiskasvatus Virkanimike EPO:ssa: Sihteeri (pääsihteeri) Miksi halusin EPO:an?: - Halusin tutustua itseeni lähemmin. Kuka oikeasti olen? - Paljon Helsingin EPO:n juttuja kuulleena totesin tämän olevan juuri oikea seura, mihin minunkin pitäisi kuulua. - Tahdoin nakkikiskoille tappelemaan. - Kaipasin oman heimoni jäsenten seuraa. - Tulin kehittämään kulttuuriani. - Yksi syy lähteä baariin. - Pääsee ehkä jopa reissailemaan. Ominaisuuteni, joista on hyötyä EPO:ssa: - Maharottoman hyvä puuronkeittäjä (vielä tätä taitoa ei ole tarvittu). - Omiensa ehdoton puolustaja. - Syvästi pohojalaanen. - Villitiikeri ja tehosekoittaja. - Kova saunomaan. - Osaa juoda kaljaa. Taitoni, jotka ovat jo löytyneet / kehittyneet EPO:ssa: - Pikakirjoitustaito. - Kokouskestävyys. - Trivial Pursuit tietous. - Äijämäisyys. - Sählynpeluu. - Paskanpuhuminen. - Ruuanlaittotaito. Minä olen Antti Siipo. Heti alakuun voisin sanoa, että oon vähemmistöryhmittymän äänenkantaja, oon keskipohojalainen. En puhu leviästi, en kanna puukkua mukana enkä muutenkaan uhoa niin hirviästi. Hallituksessa tehtävänä on toimia vissiin jonkinnäköisenä viihteen sekatyöläisenä. Voisihan sitä mainita, että opiskelen varhaiskasvatusta tai ainakin sitäyritän. Musiikin kanssa tulee puuhattua ja sitte tulee käytyä kaikenmaailman kissanristiäsissä. 16

Ilkka Sillanpää Fänrikki, aselaji pioneeri. Kotoosin Alavurelta, lakeuren portilta. Oulus konetekniikkaa tokaa vuotta + Vaasas kauppatieteitä, johona oon fuksi! Hallituksessa Rovinssivastaava totta puhuen en oikein ittekään tierä, notta mitä täs puulaakis oikeen hommaalen. : ) Harrastuksia: kansanmusiikki ja -tanssi, lenkkeily, järjestötoiminta, bilettäminen ja kaikenlaane säätäminen. ; ) Nimeltäni olisin Filpan Harri ja opintosuunnaltani poikkitieteellinen. Päiväni kulutan monenlaisten askereitten merkeissä, josta esimerkkinä sarjakuvat. Teen aina välillä jotain myös yhdistyksen eteen esimerkiksi nettisivut, joista minulle voi valittaa vaikka suoraan tai kulman takaa. EPO:n tämän hetkinen rahakirstunvartija, siis rahastonhoitaja tuntee nimen Mari-Leena "Kossu" Kairivaara. Päivänvalon näin ensi kertaa Vaasassa, mutta sieltä muutimme tuonne nuukuuden kehtoon Laihialle. Laihialta lähdin äitini ja siskoni kanssa vuodeksi Tampereelle. Siellä ei kuitenkaan kauaa pohjalainen likka viihtynyt, vaan löysin "kotini" Koskenkorvalta, silloisen Alkon tehtaan kupeesta. Joten sieltähän mää Nykyään asustelen neljättä vuotta tuomiokirkon vieressä, se on lähes Altian tehtaan veroinen maamerkki - kotiin on helppo löytää. Opiskelen teollisuuden ympäristötekniikkaa ja suunnistan taas kesäksi nauttimaan Koskenkorvan puhtaasta ilmasta - viinatehdas nimittäin huolehtii hiilidioksisipäästöistään. Lähellä syräntäni on kaikenlainen järjestö- ja yhdistystoiminta, partio, liikkuminen ja penkkiurheilu. Koskenkorvalla mua liikuttaa valkoinen 9-vuotias samojedinpystykorva Nestori ja kaksossisarukset. Soon siinä! Tulukaa mukahan vaan kaikki rohkiasti! Nähdään puukkotappeluus! 17

Nimeni on Matti Ahola, olen 22-vuotias juuri valmistunut merkonomi. Kaunis hymy on peräisin äidiltäni, mutta oikeasti se kyllä tulee ihan kasvoistani.olen aina tykännyt itsestäni ja toivonkin, että tulevaisuudessa muutkin tykkäisivät minusta. Tulevaisuuden haaveisiini kuuluu vaikuttaa erilaisissa tilanteissa. Olla ikäänkuin Isäntänä paikalla. Olen 74 kiloinen ja sääreni pituus on pitempi kuin leveys. Jotkut sanovat, että olen näihin missimittelöihin liian lyhyt 120 senttisenä, mutta ihmettelisin, jos Jumala olisi minulle vielä suuremman luonut, kun en ole pituudeltani, kuin 179 cm. Jotkut pahansuovat ihmiset ovat selkäni takana kuiskineet, että sen suuri koko olisi peräisin liian runsaasta EPO:n käytöstä, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Itse asiassa olen joutunut olemaan hyvinkin paljon pois EPO:n kokouksista, joten mielestäni on turha väittää, että Holmesini olisi EPO:n vaikutusta. Joo, opiskelen varhaiskasvatusta ekaa vuotta. Olen Shitjokinen ja olen TEIRÄN isäntä, toistaiseksi! Virkailijat vuodelle 2004 Minoon Mäki-Mantilan Iida, kotoosin Ilimajoelta. Opiskelen yleestä historiaa ensimmäästä vuotta. Mun virkanimikes EPO:s ei ookkaan yhtään sen vähääsempi ku EPO-Sanomien päätoimittaja. Mulle saa sitte lähetellä omia juttuja julukaastavaksi, jos tuloo sellaanen tunne jotta pitää ilimaasta ittiänsä kirijallisesti oikeen leheren päällä. Harrastelen säännöllisen epäsäännöllisesti liikuntaa ja lukemista, ja silloon tällöön tuloo käytyä eläviis kuviis ja toki vähä muutenki viihtehellä. Vapaa-aijallani mä tarhaan myäs kotieläämiä, tai elääntä, koska moomma isännän kans täs hilijan hommannu piänen kaninrähäjän riesaksemma. Sellaasen asian haluaasin vielä sanua, notta humanistia ei EPO:s oo yhtää liikaa. Tulukaa rohkiasti mukahan teki! Mikko Hallila, kotoosin Seinäjoelta. Opiskelen ensimmäästä vuotta kemiaa. Toimin EPO:ssa tierottajana. EPO: toimintahan lähärin mukahan, koska kaipasin eteläpohojalaasta seuraa ja etenkin meirän murretta, koska pääknuppi alko olla jo täynnä oululaista mongerrusta. Harrastelen paljon urheilua, EPO:n avulla jaksaa pitkään... Olen Jussi Eväsoja, 21-vuotias ilmajokelainen. EPO:ssa toimin tuotepäällikkönä. Aloitin kemian opinnot syksyllä -03, jolloin myös muutin Ouluun. EPO:n toimintaan lähdin saman tien mukaan. Harrastuksia on laidasta laitaan, eikä monikaan niistä ole pysyvää, mutta kaloja ainakin osaan narrata. 18

Olen Varpu Rajala, EPO:n virkailija nimikkeellä "taiteellinen johtaja". Kotipaikkakuntani on Kuortane eli Kuurtanes, mutta sukujuureni ovat Nurmosta, Peräseinäjoelta ja Keski-Suomesta. Synnyinkaupungissani Oulussa opiskelen nyt neljättä vuotta ympäristötekniikkaa. Harrastukseni liittyvät tällä hetkellä lähinnä urheiluun ja tietysti myös "epämääräiseen taiteiluun". Nimeni on Satu Mäki-Teppo ja olen alkuperäinen Nurmon peltojen kasvatti. Helmikuussa 1982 haistoin ensimmäisen kerran nenässäni ah tuon niin kotoisaksi tulleen lehmän lannan tuoksun. Siitä asti olen asustellut noilla tutun turvallisilla lakeuksilla, kunnes puolitoista vuotta sitten pakkasin tavarani ja muutin tänne Ouluun sivistämään itseäni ja toteuttamaan unelmaani opiskelemaan opeksi. Toki hain ykkösvaihtoehtona Nurmon yliopiston OKL:ään, mutta kuten arvasin, sinne oli todella korkeat pisterajat ja paljon halukkaita, joten jouduin tyytymään kakkosvaihtoehtooni eli Oulun yliopiston varhaiskasvatuskeskukseen. No, täällä opiskelen nyt toista vuotta ja olen juuri saattanut loppuun tutor-oppilaan velvollisuuteni ja kyltymättömän hoiva-viettini vuoksi olen halukas toimimaan fuksikapteenina myös näin EPO:n puitteissa. Tosin olen valitettavan vähän päässyt mukaan kokouksiin, sillä järjestän itselleni hyvin usein exursioita Nurmoon. Mitä kauemmin olen ollut poissa Nurmosta, sitä kotiseutarakkaammaksi olen muuttunut! Siitä kertoo ehkä teos, jota tällä hetkellä luen Isoon Taloon Ankka (Roope-tarinoota Etelä-Pohojanmaan murteella). Tämä siksi, ettei oikeakielisyyteni kärsisi liikaa saadessani huonoja vaikutteita Oulun murteesta! 19

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan 44. vuosijuhlat Juhliin valmistautuminen alkoi perinteisesti, Alkon ja koneosaston pajan kautta. Alkosta kävimme hakemassa neljä pientä kossupulloa. Niiden kanssa marssimme pajalle, jossa porasimme ja sorvasimme rautaisen kossupullotelineen. Onneksi matkassani olivat emäntämme Terhi ja pj Laura, sillä ilman näitä kokeneita metallintyöstäjiä lahjasta ei olisi tullut noin loistelias. Lahja viimeisteltiin hiekkapuhaltamalla ja kaivertamalla ylioppilaskunnan ja EPO:n statukset telineeseen. Valmistelut sujuivat ilman kommelluksia, mutta heti kun pääsimme lähelle juhlatilaa alkoi tapahtua. Tulimme nimittäin yliopiston sisältä pääkäytävää pitkin ja yllättäen ovet olivat lukossa. No onneksi kauniimpi sukupuoli keksi kiertää keittiön kautta ja näin ongelma ratkesi... : ) Herrasmiehenä jouduin seuraamaan kuin hai laivaa. Lopulta pääsimme virallisesta ulko-ovesta sisään ja saimme takit naulakkoon. Vastassa meitä oli rahastonhoitajamme Mari- Leena Kairivaara. Yllättäen flikoilla oli kiire naistenhuoneeseen, ja jäin yksin odottamaan vuoroamme lahjojen luovuttamista varten. Kuinka ollakaan flikoilla vierähti aikaa naisten huoneessa ja seremoniamestari huusi meidät sisään lahjojen luovutukseen. Hieman nolostuneena jouduin toteamaan, että ne naiset tiedäthän ja pari olan kopautusta. Homma meni täydestä. Vihdoin ja viimein flikat tulivat takaisin. Naisten huoneessa oli kuulemma ollut ruuhkaa ja meikit, asu jne. olivat menneet hieman vinkkuraan matkalla juhliin. 20 Lahjojen luovutuksessa kunniakas puheenjohtajamme piti onnittelupuheen ja kertoi lahjastamme. Laura oli selvästi kokenut flikka puhumaan, sillä minulle salilla käy-

neellä miehellä alkoi hikipisarat valua otsasta. Lahjamme nimittäin painoi noin 20 kiloa. No sinnittelin sisulla loppuun asti armeijassa opituin metodein. Olenhan sentään reservin vänrikki. Tukalan tilanteen jälkeen meidät palkittiin useilla laseilla kuohuviiniä. Tervehdysten esittämisen jälkeen saimme luvan siirtyä pöytiin istumaan. Pöydissä oli nimetyt paikat, joihin jokaisen tuli sijoittautua. Me nohevat eteläpohjalaiset järjestelimme nimikyltit siten, että pääsimme parhaimmille paikoille ja saimme sopivaa istumaseuraa mm. EPON:n emeritus hallituksen puheenjohtajasta Kristian Sundqvististä. Juhlan aikana söimme hyvän illallisen ja joimme mitä lasiimme kaadettiin. Ruokailukaan ei sujunut ilman ongelmia. Ongelmia aiheutti tällä kertaa Kukas muukaan kuin Laura. Hänelle ei nimittäin millään meinannut järjestyä laktoositonta ruokaa. Lopulta hän sai tahtomansa. Ruokajuomat olivat hyviä ja niitä oli riittävästi. Sattuneesta syystä en muista oliko juomana kossua, viiniä vai jotain muuta Juhlassa jaettiin myös ansiomerkkejä. Meidän seurueestamme ansiomerkin sai Mari-Leena sekä Markus Niemi-Nikkola, joka ei valitettavasti ollut paikalla. Merkkien luovuttamisen jälkeen kuulimme puheen naiselle Markus H. Korhosen pitämänä. Puhe oli erittäin seikkaperäinen ja sisälsi hyviä pointteja myös miehille. Minäkin yritin pistää kaikki vinkit puheesta mieleeni. Haluaisin nimittäin todella oppia lukemaan naisten ajatuksia tai ainakin ymmärtämään heitä paremmin. Välillä se ei aina tahdo onnistua. Juhlien päätteeksi kerkesimme vielä pyörähtelemään tanssilattialla muutaman humpan tahtiin. Viimeisien valssien jälkeen siirryimme jatkoille teekkaritalolle. Talo oli todella täynnä. Siellä saimme vähän pientä purtavaa ja muistaakseni jotain juotavaakin. Loppuillasta en kirjoita mitään, sillä jostain kumman syystä olen unohtanut mitä silloin tapahtui. Muistini on kieltämättä melko lyhyt. Onhan juhlissa kulunut jo aikaa noin kaksi viikkoa. Yleisellä tasolla juhlat olivat oikein lämminhenkiset, kuten annoimme ymmärtää EPO:n virallisessa lehdistötiedoitteessa Ylioppilaslehdellemme Lehdistötiedotteessa totesimme myös, että tulemme myös ensi vuonna, mikäli kutsu tulee. Saa nähdä miten käy. Ilkka Sillanpää, Rovinssihömppähömppä ; ) Marko Taivalkoski on ottanut jutussa esiintyvän ylimmän kuvan 21

Hohorokasta meininkiä Lokakuun kahareskymmenesyhyreksäs päivä marssiimma joukolla valloottamahan Oulun keilahallia. Tarkootuksenamma oli hohtokeilauksen merkiis ottaa miehestä mittaa ja kattua notta mistä ne parahat EPO:laaset keilankaatajat oikeen on kotoosin! Siinä sitte alakumuorollisuuksien jäläkehen ruvettihin kattelemahan kenkiä jalakoohin. Yhyressä totesimma, nottei tällääsehen osallistuminen onneksi eres laihialaasen massia kovin ankaralla kärellä rankaase. Ja sitte ei ku raralle. Sieloli kerranki maharutettu vieri vierehen niin lapualaaset ku nurmoolaasekki. Vähä jalasjärviset kyllä pelekäs, notta kuinka rumaa jäläkiä siitä oikeen tuloo, ku niitä niin likitte tukitahan, mutta kyllä ne aiva aisoos pysyy. Aiva meinas kotoseutuja tulla ikävä, ku hallis oli hohtua niinku Krouvis parahina ehtoona, eikä musiikkikaa palijo seinäjokisten kuppilootten meiningiistä jäläkehen jääny. Vähä yritettihin aluuksi olla keskinkertaasia, nottei nämä oululaaset aiva heti olisi vöhöriääsiksi kateuresta muuttunu. Muttei sille vaan voinu mitää, ku oltihin niin hyviä, notta aiva täyskaatua toisensa perähän pukkas. Siinähän sitte tanner tömäji ja keilat ryskyy, ku EPO:laaset antoo palloolle kyytiä. Konehet laski pisteet, nottei meirän tarvinnu eres puukoolla ruveta asioota selevittelemähän. Oikeen mukavaa oli, elikkä ajattelimma, notta toisenki kerran voitaas treffaalla yhtä hohorokkahis merkiis. Ja niille, jokka ei tällä kertaa meirän joukkohon joutanu, niin ootta tervetullehia joukkohon, ku otamma keväällä revanssin! Katri Arokallio ja Minna Hytti

VAASAN JAAKOON ANTAMAT KAUHAVA- LAASEN HELAHOIRON KÄYTTÖOHOJEET Sillä jungilla eli pikkupuukoolla syärähän askista voita ja näperrethän palavattua lampahan reittä, krassathan piippua ja pirethän pikkupoikia kuris. Isoo puukkoo on pitopuukkoo, sitä käytethän häis, ristiääsis, naittajaasis ja sitten sillä ratkothan raavasten miästen kesken periaatteellisia kysymyksiä.