Tärinäntorjuntaohjelma -

Tärinäntorjuntaohjelma - Lentokenttien ruohonleikkaukseen käytetyn työkonekaluston tärinän aiheuttamat terveysriskit Finavia

Sisällysluettelo Sisällysluettelo... 2 Alkusanat... 3 Johdanto... 4 Käsitteet... 4 Direktiivi ja lainsäädäntö... 5 Työnantajan velvoitteet... 6 Tärinälle altistumisen arviointi... 7 Arviointiin käytetyt menetelmät... 7 Mittaukset... 7 Työaikojen arviointi... 8 Arvioinnin tulokset... 9 Mittaustulokset (työkoneiden tärinäpäästö)... 9 Työkoneen käyttöaika... 10 Tärinäaltistusarvot... 10 Riskin arviointi... 12 Yleistä... 12 Tulokset... 12 Toimenpiteet... 13 Koulutus... 13 Istuin... 14 Seurantamittaukset... 14 Yhteenveto... 14

Alkusanat Tämä tärinäntorjuntaohjelma on laadittu Finavialle KEHAPA2-projektin yhteydessä liittyen lentokenttien nurmialueiden ruohonleikkauksessa käytetyn työkoneen aiheuttaman tärinäaltistuksen riskiarviointiin. Tärinäntorjuntaohjelman laatimiseen on käytetty työkoneesta tehtyjä kehotärinämittauksia, aikaisempia mittaustuloksia, julkisia aineistoja ja Finavialta saatua tietoa henkilöiden työvuoroista. Mittaukset, arvioinnin ja raportoinnin on suorittanut Ykä Marjanen, Vibsolas Oy. Oulussa 27.9.2007 Ykä Marjanen, Teknologia-asiantuntija, Vibsolas Oy

Johdanto Kehotärinällä tarkoitetaan tärinää, joka työntekijän koko kehoon välittyessään aiheuttaa haittaa tai vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. Kehotärinän seurauksena voi olla erityisesti alaselän sairauksia tai selkärangan vammoja (Vna 48/2005). Valtioneuvoston asetuksen 831/2005 mukaan koko kehon tärinä katsotaan erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavaksi tekijäksi ja toiminta-arvon ylittävälle tärinälle altistuvan työntekijän terveydentilaa on seurattava määräajoin. Työkoneiden aiheuttama tärinä kuljettajaan on vielä nykyäänkin liian suuri. Tämän päivän työkoneilla voi direktiivin määrittelemä toiminta-arvo (0,5 m/s 2 ) tai raja-arvo (1,15 m/s 2 ) tulla vastaan työpäivän aikana. Lainsäädännön toiminta-arvon mahdollinen tai potentiaalinen ylitys viimeistään velvoittaa työnantajaa konkreettisesti puuttumaan asiaan, esimerkiksi laatimaan tärinäntorjuntaohjelman. Vastaavasti työntekijän päivittäinen altistus ei saa ylittää raja-arvoa ja siihen pitää välittömästi puuttua. Tärinäntorjuntaohjelman tarkoituksena on pyrkiä vähentämään työntekijöiden tärinäaltistusta hyödyntäen teknisiä ratkaisuja, koulutusta sekä työprofiilin muokkaamista. Tärinäntorjuntaohjelman käyttöönotto toteutetaan parhaan mahdollisen tiedon pohjalta yhteistyössä työnantajan sekä työntekijöiden edustajien kanssa. Käsitteet Päästöarvo on työkoneesta tai -laitteesta mitattu taajuuspainotettu kiihtyvyyden RMSarvo. Päästöarvo kuvaa työkoneen tuottamaa tärinäpäästöä. Päästöarvo ei lähtökohtaisesti ole tärinän altistusarvo. Altistusarvo on työkoneesta tai -laitteesta mitattu taajuuspainotettu kiihtyvyyden RMSarvo. Altistusarvossa huomioidaan koneen käyttäjään (työntekijään) kohdistuva tärinä ja sen kesto (ns. altistusaika). Altistusarvo kuvaa työntekijään kohdistuvaa tärinää normaaleissa, käytännön työoloissa. Altistusarvo voidaan laskea eri työvaiheiden päästöarvojen avulla arvioimalla työvaiheen pituutta (työntekijän altistusaikaa) normaalin työpäivän aikana. Altistusajan avulla päästöarvo voidaan muuttaa arvioiduksi altistusarvoksi. Työvaiheen mitattu päästöarvo vastaa suoraan altistusarvoa, jos oletetaan työntekijän altistuvan sille, ja vain sille, kahdeksan tuntia päivässä. Toiminta-arvo (eng. Action value; 0,5 m/s 2 ) määrittää työntekijäkohtaisen päivittäisen altistusarvon kahdeksan tunnin vertailuaikaan suhteutettuna, jonka ylittyessä työnantajan on riskin arvioinnin perusteella laadittava ja toimeenpantava tärinäntorjuntaohjelma. Sen tavoitteena on vähentää tärinäaltistus ja siihen liittyvät terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvat vaarat ja haitat mahdollisimman alhaiselle tasolle.

Raja-arvo (eng. Limit value; 1,15 m/s 2 ) määrittää työntekijäkohtaisen päivittäisen maksimialtistusarvon kahdeksan tunnin vertailuaikaan suhteutettuna. Jos työntekijän altistuminen tärinälle ylittää säädetyn raja-arvon, työnantajan on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi alle raja-arvon. Työnantajan on selvitettävä raja-arvon ylittymisen syyt ja tehtävä tarpeelliset muutokset suojaus- ja ennaltaehkäisytoimenpiteisiin, jotta ylitys ei toistu. RMS-arvo kuvaa kiihtyvyyden neliöllistä keskiarvoa (Root Mean Square), joka lasketaan kiihtyvyyssignaalista. Kehotärinän altistuksen arviointiin käytetty RMS-arvo lasketaan taajuus- ja suuntapainotetusta kiihtyvyyssignaalista standardin ISO 2631-1 mukaisesti. Direktiivi ja lainsäädäntö Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille 2002/44/EY (kuudestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) saatiin valmiiksi 25. kesäkuuta 2002. Direktiivi määrittää arvot kahdeksan tunnin työpäivään mitoitettuna, jonka perusteella mittaukset suoritetaan. Direktiivin määrittämä raja-arvo kahdeksan tunnin päivittäiselle altistumiselle on 1,15 m/s 2 ja toiminta-arvo 0,5 m/s 2. Toiminta-arvon ylittäminen velvoittaa työnantajaa seuraamaan, arvioimaan ja mittaamaan tärinää sopivin väliajoin. Raja-arvoa ei vastaavasti saa ylittää minään työpäivänä. Direktiivi viittaa analysointimenetelmissä kehotärinän osalta ISO 2631-1 (1997) standardiin. Direktiivin edellyttämä kansallinen lainsäädäntö on tullut jäsenmaissa voimaan vuoden 2005 heinäkuussa. Siirtymäaika päättyy Suomessa maa- ja metsätaloudessa vuonna 2014 ja muilla aloilla vuonna 2010. Siirtymäaikojen päätyttyä kaikkien Eurooppalaisten työnantajien on viimeistään silloin huolehdittava täysimääräisesti tärinän altistustasoista direktiivin mukaan. Siirtymäajat koskevat ainoastaan raja-arvon täysimääräistä noudattamista. Muilta osin lainsäädäntö velvoittaa jo heinäkuun 2005 jälkeen eurooppalaisia työnantajia. Jo nykyinen lainsäädäntö siis velvoittaa työnantajia arvioimaan ja tarvittaessa vähentämään työntekijöihin kohdistuvaa tärinää. Arviointi on suoritettava tasaisin väliajoin ja tulosten perusteella on laadittava tärinäntorjuntaohjelma. Ellei riittävän hyvin vaimentavaa tekniikkaa ole saatavilla, altistuksia rajoitetaan työvaihetta muuttamalla - esimerkiksi alentamalla nopeuksia ja/tai lyhentämällä päivittäistä altistusaikaa. Toiminta-arvon ylittäminen on sallittua vain siinä tapauksessa, että työ toistaiseksi edellyttää niin suuria ajonopeuksia ja - aika ajoin - niin pitkiä päivittäisiä altistuksia, että mitattu tai laskettu altistus ylittää lasketun arvon 0,5 m/s 2. Direktiivin määrittelemät arvot ja velvoitteet ovat minimivaatimuksia. Jäsenvaltio voi halutessaan tiukentaa niitä. Ohjeistuksen mukaan työnantaja voi arvioida työtehtävien

tärinätasoa myös silmämääräisesti ja kokemuksen perusteella apunaan tutkittua tietoa samankaltaisesta työtehtävästä sekä valmistajan antamaa tietoa työkoneen yleisistä tärinätasoista standardiolosuhteissa. Käytännössä kuitenkin arviointi pitää perustua vähintään käytönaikaiseen kokemukseen tärinätasosta. Työnantajan tulee kuitenkin varmistaa, että raja-arvoa ei ylitetä ja että toiminta-arvon ylittyessä ryhdytään asianmukaisiin toimiin tärinäaltistuksen vähentämiseksi. Direktiivi ja standardit eivät määrittele mitään standardoitua rataa tai maastoa, jossa mittaukset voidaan tai pitää suorittaa. Direktiivin henki on mitata ja analysoida tärinätasot jokaisessa käytännön työvaiheessa ja -ympäristössä niin kattavasti kuin se on mahdollista. Työnantajan velvoitteet Lainsäädännön mukaisesti työnantaja on velvollinen vähentämään työntekijöihin kohdistuvaa tärinää esim. teknisesti, kouluttamalla tai työprofiilia muuttamalla joka tapauksessa, mutta viimeistään toiminta-arvon ylittyessä. Valmistajalla ei ole vastaavasti lain näkökulmasta velvollisuutta altistusdirektiivin puitteissa (vrt. konedirektiivi), mutta esimerkiksi valmistajan tarjoaman tärinäaltistuksen ohjeistuksen avulla voi työnantaja täyttää omat velvollisuutensa helpommin (esim. ilman omia mittauksia). Ohessa yhteenvetona Valtioneuvoston asetuksen (48/2005) tärkeimmät työnantajan velvoitteet: Työnantajan on selvitettävä työntekijöiden mahdollinen altistuminen tärinälle ja sen mukaisesti tunnistettava tärinää aiheuttavat tekijät; Työnantajan on arvioitava ja tarvittaessa mitattava tärinälle altistumisen taso; Tärinäaltistuksen arviointi ja mittaus on suunniteltava ja toteutettava asianmukaisesti sekä uudistettava tarvittaessa; Työnantajan on säilytettävä tiedot arvioiduista ja mitatuista altistustasoista niin kauan kuin se voi olla kyseisen arviointi- ja mittauskohteen osalta työntekijöiden tärinälle altistumisen arvioinnin ja ehkäisemisen kannalta tarpeen; Riskin arviointi on pidettävä ajan tasalla ja tarkistettava erityisesti, kun työmenetelmissä tai työolosuhteissa on tapahtunut sen kannalta merkittäviä muutoksia tai kun työntekijän terveydentilan seuranta osoittee sen tarpeelliseksi; Työnantajan on poistettava tärinälle altistumisesta työntekijän terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuvat vaarat; Jos työntekijän tärinäaltistus ylittää toiminta-arvon, työnantajan on riskin arvioinnin perusteella laadittava ja toimeenpantava tärinäntorjuntaohjelma;

Työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin työterveyshuollon osoittamien tärinälle erityisen alttiiden työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi; Jos työntekijän altistuminen tärinälle ylittää raja-arvon, työnantajan on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi alle raja-arvon; o Työnantajan on selvitettävä raja-arvon ylittymisen syyt ja tehtävä tarpeelliset muutokset suojaus- ja ennaltaehkäisytoimenpiteisiin, jotta ylitys ei toistu; Työnantajan on annettava työssään tärinälle altistuville työntekijöille tarpeelliset tiedot riskinarvioinnin tuloksista sekä opetusta ja ohjausta. Tärinälle altistumisen arviointi Arviointiin käytetyt menetelmät Valtioneuvoston asetuksen (48/2005) mukaan työnantajan on arvioitava tai mitattava työntekijöiden tärinälle altistumisen tasot. Tässä raportissa altistumistasot määritettiin mittaamalla työkoneita eri työtilanteissa sekä arvioimalla työntekijöiden altistumista käyttäen hyödyksi työnantajan tietoja. Näiden perusteella laskettiin altistumistasot tyypillisissä työvuoroissa. Mittaukset analysoitiin standardien ISO 2631-1 (1997) sekä EN 14253 (2004) mukaan. Tärinäntorjuntaohjelman laatimisessa käytettiin hyödyksi Valtioneuvoston asetusta 48/2005 sekä Direktiiviä. Työntekijöiden työ- ja altistusajat arvioitiin yhteistyössä Finavian kanssa perustuen työntekijöiden työvuoroihin. Mittaukset Mittaukset suoritettiin Oulunsalon lentokentällä (kuva 1) elokuussa 2007, jolloin lentokentän kunnossapitoon liittyy nurmialueiden leikkaus. Mittaukset tehtiin Wille 745 pyöräkuormaajalle, johon oli kiinnitetty ruohonleikkauksessa käytetty laite (kuva 2). Työkone on vuodelta 1993 ja mm. istuin on todennäköisesti alkuperäinen. Yhteensä mittaukset kestivät kolme työpäivää. Säätila oli mittausjakson aikana kesäinen (lämpötila +20 C). Jakson aikana ei satanut vettä.

Kuva 1. Oulunsalon lentokenttä. Kuva 2. Mitattu Wille pyöräkuormaaja. Koska mittausten tarkoituksena oli seurata ns. aitojen työvuorojen kehotärinää, tehtiin mittaukset niiden päivien työtehtävien mukaisesti. Tämän vuoksi tarkkoja arvoja esimerkiksi nopeuden vaihtelusta tai vaikutuksesta ei saatu. Ajon aikana kuitenkin kirjattiin keskimääräinen arvioitu nopeus ylös. Työaikojen arviointi Työajat arvioitiin suunniteltujen työvuorojen perusteella. Niiden avulla arvioitiin mikä on ns. normaalityöpäivän altistusaika, maksimialtistus erikoistilanteissa ja kuinka usein niitä on, sekä päivittäisten altistusaikojen vaihtelu. Ruohonleikkaus tehdään kerran tai kaksi

kesän aikana, jolloin kaikki nurmialueet leikataan kerralla. Oulunsalon lentokentän ruohonleikkaus kestää n. kaksi viikkoa. Ohessa arvioinnissa käytetyt tiedot: Ruohonleikkuuta tehdään yksi tai kaksi kertaa kesässä; o Yksi leikkausjakso kestää 1-2 viikkoa; Normaalisti yksi tai kaksi eri henkilöä suorittaa leikkauksen kokonaisuudessaan; o Päivittäinen altistusaika voi olla luokkaa 4-6 tuntia; Työntekijöiden normaali työprofiili on talvella 3-vuoro ja kesällä 2-vuoro; Työntekijäkohtainen ylityö (ns. tuplavuoro) n. kerran kolmessa kuukaudessa; Ylitöiden syynä pääsääntöisesti muiden poissaolot; Työympäristössä esiintyy paljon tuki- ja liikuntaelinsairauksia, mutta tarkemmat syyt eivät ole tiedossa. Taulukossa 1 on esimerkkejä tietojen perusteella tehdyistä työaikojen arvioinnista. Taulukon tilanteissa yksittäinen työntekijä altistuu päivittäin ainakin kahden eri työkoneen tärinälle. Taulukko 1. Työvuorolistojen perusteella tehdyt esimerkit työ- ja altistusajoista. Tilanne (esimerkki) Työaika Altistusaika (arvio) Selitys Normaali työpäivä A 8 tuntia 2,5 tuntia Ruohonleikkausta Normaali työpäivä B 8 tuntia 6,0 tuntia Ruohonleikkausta Ylityöpäivä C 16 tuntia 12 tuntia Ruohonleikkausta Arvioinnin tulokset Mittausten ja altistusaikojen perusteella arvioidaan työntekijäkohtaiset altistukset ja niiden vaikutukset työympäristössä. Mittaustulokset (työkoneiden tärinäpäästö) Tulokset työkoneen mittauksista on esitetty taulukossa 2. Niissä ovat mitatut tärinäpäästöjen keskiarvot jokaiseen suuntaan (dominoiva paksunnettu) eri tilanteiden mukaan.

Taulukko 2. Tärinämittausten tulokset. Työkone Työvaihe Lisätieto Nopeus RMS x RMS y RMS z Dominoiva suunta Vilakone Wille 745 V Ruohonleikkaus Kuiva ruoho 5 0,51 0,61 1,36 Pysty Vilakone Wille 745 V Ruohonleikkaus Kuiva ruoho 10 0,65 0,59 1,66 Pysty Vilakone Wille 745 V Ruohonleikkaus Kuiva ruoho 20 0,88 0,73 2,07 Pysty Vilakone Wille 745 V Siirtyminen Asfaltti 30 0,23 0,28 0,77 Pysty Taulukon 2 tulosten mukaan Willen tärinäpäästö oli ruohonleikkauksessa keskimäärin 1,36-2,07 m/s 2 välillä. Maksimissaan tärinä oli yksittäisen mittauksen perusteella 2,07 m/s 2 ruohonleikkauksessa 20 km/h nopeudella. Dominoiva suunta oli aina pystysuunta. Eri mittausjaksojen välillä oli suuria vaihteluita saman työvaiheen osalta. Nopeudella oli suora vaikutus tärinäpäästön suuruuteen, joka näkyi parhaiten pystysuunnassa. Asfaltilla päästöarvot olivat pienemmät, johtuen pinnan tasaisuudesta. Työkoneen käyttöaika Mittausten perusteella voidaan laskea keskimääräinen, maksimi- ja minimialtistusaika ruohonleikkauksen, jolloin lainsäädännön toiminta-arvo ylittyy. Taulukossa 3 on esitetty altistusajat mitattujen työkoneiden osalta. Taulukko 3. Työkoneiden käyttöajat mittausten perusteella. Työvaihe Direktiivin rajan ylitys Toiminta arvon ylitykseen Raja arvon ylitykseen Siirtyminen Pystysuunta 3 tuntia 20 minuuttia 17 tuntia 40 minuuttia Ruohonleikkaus Pystysuunta, raja arvo! 46 minuuttia 4 tuntia 4 minuuttia Taulukon 3 mukaan ruohonleikkausta saa tehdä alle tunnin toiminta-arvon ylitykseen ja raja-arvokin ylittyy noin neljän tunnin jälkeen. Siirtymistä voi vastaavasti tehdä huomattavasti kauemmin, mutta myös siinä toiminta-arvo ylittyy työpäivän aikana. Tärinäaltistusarvot Tärinäaltistusarvot lasketaan yhdistämällä altistusajat sekä mittaustuloksista saadut tärinäpäästön arvot. Arvojen perusteella lasketaan tärinäaltistusarvot eri kombinaatioille, joissa työkone sekä altistusaika vaihtelevat. Esimerkit ovat taulukon 1 mukaisia.

Esimerkki 1: Normaali työpäivä A Työntekijän normaali työpäivä muodostuu n. 2,5 tunnin päivittäisestä altistuksesta, josta 0,5 tuntia on siirtymistä asfaltilla ja 2,0 tuntia ruohonleikkausta. Muu osa 8 tunnin työpäivästä ei ole sisältänyt tärinälle altistumista. Lasketaan päivittäinen dominoiva altistusarvo A(8) sekä sen vaihteluväli perustuen mitattuihin päästöarvoihin (taulukko 4). Taulukko 4. Päivittäisten altistusarvojen minimi, maksimi ja keskiarvo. Min Max Ka. 0,71 m/s 2 1,05 m/s 2 0,85 m/s 2 Esimerkki 2: normaali työpäivä B Työntekijän normaali työpäivä muodostuu n. 6,0 tunnin päivittäisestä altistuksesta, josta 1,0 tuntia on siirtymistä asfaltilla ja 5,0 tuntia ruohonleikkausta. Muu osa 8 tunnin työpäivästä ei ole sisältänyt tärinälle altistumista. Lasketaan päivittäinen dominoiva altistusarvo A(8) sekä sen vaihteluväli perustuen mitattuihin päästöarvoihin (taulukko 5). Taulukko 5. Päivittäisten altistusarvojen minimi, maksimi ja keskiarvo. Min Max Ka. 1,11 m/s 2 1,66 m/s 2 1,33 m/s 2 Esimerkki 3: ylityöpäivä C Työntekijä joutuu tekemään kaksi peräkkäistä työvuoroa, koska leikkaus täytyy saada valmiiksi nopeasti. Työpäivä muodostuu n. 12,0 tunnin päivittäisestä altistuksesta, josta 2,2 tuntia on siirtymistä ja 9,8 tuntia ruohonleikkausta. Muu osa 16 tunnin päivästä ei sisällä tärinälle altistumista. Lasketaan päivittäinen dominoiva altistusarvo A(8) sekä sen vaihteluväli perustuen mitattuihin päästöarvoihin (taulukko 6).

Taulukko 6. Päivittäisten altistusarvojen minimi, maksimi ja keskiarvo. Riskin arviointi Yleistä Min Max Ka. 1,56 m/s 2 2,33 m/s 2 1,88 m/s 2 Riskin arviointi tehdään mittausten, työympäristön ja työkoneiden kartoituksen sekä altistusaikojen avulla. Riskin arvioinnin tarkoituksena on määritellä kriittiset ongelmat ja niiden ratkaisut tärinäaltistuksen tason ja ajan minimoimiseksi. Riskin arvioinnissa on otettava huomioon seuraavat asiat: 1. Altistuksen taso, tyyppi ja kesto, mukaan lukien altistus ajoittaiselle tärinälle tai toistuville iskuille; 2. Altistuksen raja-arvot ja toiminta-arvot; 3. Vaikutukset niiden työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, joiden työterveyshuolto on todennut olevan erityisen alttiita riskeille; 4. Tekijät, jotka välillisesti aiheuttavat vaaraa työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle johtuen tärinän ja työpaikan rakenteiden tai muiden työvälineiden yhteisvaikutuksesta; 5. Työvälineiden valmistajien antamat tiedot; 6. Mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisia työvälineitä, joilla tärinälle altistumista voidaan vähentää; 7. Altistuminen kehotärinälle olosuhteissa, joissa työntekijä työn johdosta työnantan määräyksestä oleskelee varsinaisen työajan ulkopuolella; 8. Erityiset työskentelyolosuhteet, kuten kylmyys tai yötyö; 9. Muut riskin arvioinnin kannalta merkitykselliset tiedot, kuten työntekijän terveydentilan seurannan yhteydessä tai alan julkaisuista saadut tiedot. Tulokset Tärinäaltistusarvojen mukaan toiminta-arvon ylitys normaalin työpäivän puitteissa on hyvin todennäköistä, koska koneen tärinäpäästö oli keskimäärin korkea. Toiminta-arvon ylitys on mahdollinen, jos työkoneiden tärinä on keskimääräistä suurempaa tai

päivittäinen altistusaika ylittää 1,0 tuntia. Esimerkin 1 työpäivän aikana toiminta-arvo ylittyi jo selkeästi. Esimerkissä 2 toiminta-arvo ylittyy ja mahdollisuus myös raja-arvon ylitykseen on suuri, jos koneen nopeus kasvaa. Koneen tärinätaso työnopeudella (20 km/h) on suuri, joka mahdollistaa myös raja-arvon ylityksen jos ruohonleikkausta on yli 5 tuntia. Vastaavasti erikoistilanteessa (esimerkki 3), jossa työntekijöiden vähyyden ja olosuhteiden perusteella työntekijä joutuu tekemään kaksi peräkkäistä työvuoroa, on rajaarvon ylitys todennäköistä. Finavian arvion mukaan Oulunsalon lentokentällä tämä tilanne on kuitenkin harvinainen, jolloin voidaan olettaa sen tapahtuvan n. yhden kerran kolmen kuukauden aikana. Toiminta-arvon ylitys on ruohonleikkauksessa väistämätön vähäisilläkin altistusajoilla, ja raja-arvon ylitys todennäköinen, jos altistusaika on yli 5 tuntia. Ruohonleikkauksen tärinäpäästöarvot ovat suuret johtuen maaston epätasaisuudesta ja käytetyistä nopeuksista. Tehtävässä ei voida myöskään välttyä suurilta iskuilta, koska työntekijä ei näe maaston muotoja kasvillisuuden takia.. Toimenpiteet Tulosten perusteella toimenpiteiden osalta on tarvetta muutoksiin nopealla aikavälillä. Toimenpiteet tulisi suunnata ensimmäisenä työtehtävän suorittamiseen siten, ettei yhden työntekijän tärinäaltistus ylitä neljää tuntia päivässä ja tärinäaltistusta ei tapahdu useana päivänä peräkkäin. Pidemmän aikavälin tavoitteena tulisi olla löytää optimaalinen työkone tehtävän suorittamiseen, joka on suunniteltu haastavaan maastoon. Tähän liittyy suoraan myös koulutus, jonka avulla käytettyä laitetta voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Toinen vaihtoehto on miettiä työn jaksottamista eri henkilöille ja aikajaksoille sekä pyrkiä vähentämään ruohonleikkauksen määrää. Nurmialuiden maastoa on vaikea tasoittaa merkittävästi, mutta se on myös mahdollista esimerkiksi muokkaamalla tärkeimmät maa-alueet uudelleen. Koulutus Mittaukset osoittivat, että tärinätasot vaihtelevat nopeuden mukaan. Kuitenkin alhaisempi nopeus tarkoittaa suoraan pidempää altistusaikaa ja suurempaa työmäärää. Näin ollen on tärkeämpää löytää paras mahdollinen yhdistelmä nopeuden ja altistusajan suhteen. Tämä on hyvä toteuttaa viimeistään uuden kaluston hankinnan yhteydessä. Koulutuksen tärkein tavoite on lisätä työntekijöiden tietämystä tärinäaltistuksen haitoista ja tavoista, jolla tärinää voidaan vähentää. Koulutus tulisi ensin suunnata pienemmälle ryhmälle työntekijöitä, jotta koulutuksen vaikutusta voitaisiin seurata.

Istuin Istuin on käytännössä ainut tapa työnantajalle vähentää merkittävästi tärinää teknisesti jo hankittujen työkoneiden osalta. Istuimen valinta on kuitenkin hankala, koska sen käytännön vaimennuskykyyn vaikuttaa työkone sekä työympäristö (esim. maasto). Maaston vaihtelusta johtuen tärinä välittyy työkoneeseen eri tavalla. Passiviisesti vaimennettu istuin on kuitenkin optimoitu vain yhden tyyppisen tärinäprofiilin vaimentamiseen. Tämän vuoksi toisessa työympäristössä hyvin toiminut istuin voi jopa vahvistaa tärinää vastaavasti toisessa työympäristössä, vaikka käytetty työkone on samanlainen. Työkonetta tai uutta istuinta hankittaessa tulisi myyjältä tai valmistajalta pyytää tietoa istuimen toiminnasta eri työympäristöissä perustuen kehotärinän mittauksiin. Huomioon tulisi ottaa myös se, että esimerkiksi pyöräkuormaajalla lumen siirrossa dominoiva suunta on todennäköisesti sivuttaissuunta, ei pystysuunta, jolloin istuimen vaimennuskyvyllä ei ole merkitystä. Seurantamittaukset Tärinäaltistuksen todelliset tasot voidaan määritellä ainoastaan pidempiaikaisen seurannan (vähintään useita viikkoja) avulla, jossa työntekijä- ja työkonekohtaisesti seurataan tärinäpäästöjä sekä altistusaikoja. Tähän vaaditaan teknologia, joka mahdollistaa automaattisen mittaus- ja analysointiprosessin. Seurantamittausten avulla on mahdollista saada työntekijäkohtaista tärinäaltistustietoa, jota voidaan käyttää myös työterveyden edistämiseen. Tämä ei ole muulla tavalla mahdollista. Sen avulla on myös mahdollista saada laajemmin eri tilanteita mukaan analysointiin. Seurantamittaukset tulisi suorittaa riittävän laajasti, jotta samoja työkoneita ja työympäristöjä voitaisiin seurata usean työntekijän avulla. Yhteenveto Tärinämittausten ja altistusaikojen perusteella Oulunsalon lentokentällä suoritettava nurmialueiden ruohonleikkaus ylittää käytännössä aina lainsäädännön toiminta-arvon ja myös raja-arvon ylitys on mahdollinen. Yksittäisen työntekijän päivittäinen altistusaika on pyrittävä pitämään alle kahdessa tunnissa, mutta viimeistään lopetettava n. neljän tunnin jälkeen. Työkoneen tärinäpäästö ruohonleikkauksessa on myös niin merkittävä, ettei ole suositeltavaa altistaa samaa työntekijää useana työpäivänä peräkkäin. Ensimmäisessä vaiheessa tärkeintä olisi panostaa työntekijöiden koulutukseen ja asian tiedotukseen. Koulutuksen tärkein tehtävä on löytää ne tavat, joilla työvaihe voidaan tehdä tehokkaasti, mutta tärinää välttäen.

Seuraavassa vaiheessa tulisi kiinnittää huomiota tuleviin kalustohankintoihin siten, että valmistajaa pyydetään selvittämään koneiden tärinätasot kehotärinän näkökulmasta ja määrittelemään parhaat ajotavat. Uuden kaluston osalta koulutus olisi hyvä tehdä heti alkuvaiheessa. Ruohonleikkausta tekevien työntekijöiden osalta havaittiin selkäkipuja, jotka ovat aiheutuneet joko työtehtävästä tai muista toimista. Kuitenkin koneen tärinäpäästö on niin voimakasta, että työtehtävä todennäköisesti aiheuttaa tai pahentaa selkäkipuja. Tämän vuoksi henkilöitä, joilla on jo selkäkipua, tulisi välttää käytettävän työtehtävän suorittamiseen.