Liite 1 - Menetelmät maakaasun jakeluverkkotoiminnan tuoton määrittämiseksi 1.1.2006 alkavalla ja 31.12.2009 päättyvällä valvontajaksolla 1 YLEISTÄ Energiamarkkinavirasto soveltaa alla selostettuja menetelmiä 1.1.2006 alkavan valvontajakson hinnoittelussa. Alla selostettavat menetelmät ovat olennaisin osin samat kuin mitä Energiamarkkinaviraston 22.6.2004 päivätyssä julkaisussa Maakaasun jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin suuntaviivat vuosille 2005-2009 (Dnro 11/729/2004) on esitetty. 2 VERKKOTOIMINTAAN SITOUTUNUT PÄÄOMA JA PÄÄOMARAKENNE Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmia varten laskettavan sitoutuneen pääoman määrän perustana on eriytetyn maakaasuverkkotoiminnan tase. Pääsääntöisesti kohtuullisuuslaskelmissa eriytetyn taseen vastaavaa -puolelta otetaan sitoutuneeksi pääomaksi kirjanpitoarvojen mukaisina kaikki muut erät paitsi maakaasuverkko ja rahoitusomaisuus. Maakaasuverkon arvoa oikaistaan siten, että hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa maakaasuverkon arvo korjataan vastaamaan kirjanpitoarvon sijasta nykykäyttöarvoa. Rahoitusomaisuus eliminoidaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sovellettavasta sitoutuneesta pääomasta. Tällöin syntyvä tasauserä, joka on maakaasuverkon kirjanpitoarvon ja laskelmassa käytettävän nykykäyttöarvon välinen erotus vähennettynä rahoitusomaisuudella, lasketaan mukaan taseen vastattavaa -puolella omaan pääomaan. Taseen vastattavaa -puolelta jaetaan vapaaehtoiset varaukset sekä poistoero oman pääoman ja verovelan osuuksiin. Vieras pääoma jaetaan lisäksi korottomaan ja korolliseen vieraaseen pääomaan. Taseen vastattavaa -puolelle muodostuu oikaisujen jälkeen kolme ryhmää, jotka ovat oma pääoma, korollinen vieras pääoma ja koroton vieras pääoma. Sitoutuneelle pääomalle (oman pääoman ja korollisten velkojen summalle) lasketaan keskikustannus käyttäen kiinteää pääomarakennetta (asiaa käsitellään tarkemmin luvussa 3). 2.1 Verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittäminen Verkkoliiketoimintaan sitoutuneen pääoman arvo määritetään kaikille verkonhaltijoille erikseen. Tässä yhteydessä verkonhaltijan eriytetyn verkkotoiminnan tasetta oikaistaan seuraavissa luvuissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Maakaasumarkkinalain mukaan maakaasuverkkotoiminnalla tarkoitetaan maakaasuverkon asettamista vastiketta vastaan maakaasunsiirtoa ja jakelua sekä muita verkon palveluja tarvitsevien käyttöön. Maakaasuverkkotoimintaan kuuluvat
myös sellainen maakaasuverkon suunnittelu, rakentaminen, ylläpito ja käyttö, asiakkaiden maakaasulaitteiden liittäminen verkkoon, maakaasun mittaus ja muut sellaiset maakaasun siirtoon tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeellisia maakaasun siirron ja muiden maakaasuverkkopalvelujen kannalta. 2.1.1 Varsinaisen verkko-omaisuuden oikaiseminen Maakaasuverkko on maakaasuverkkotoiminnan harjoittajan suurin yksittäinen, joskin useasta eri osasta koostuva, käyttöomaisuuden osa. Energiamarkkinavirasto ei käytä hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittämisessä maakaasuverkon kirjanpitoarvoa, koska kirjanpitoarvo ei välttämättä sen aiemman verosidonnaisuuden vuoksi kuvasta maakaasuverkkoon sitoutunutta todellista pääomaa. Maakaasuverkon arvo korjataan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa siten, että kirjanpitoarvon asemesta käytetään maakaasuverkon nykykäyttöarvoa. Mikäli verkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuokrausjärjestely puretaan, jolloin vuokratut verkkokomponentit sisällytetään mukaan verkonhaltijan verkkoomaisuuteen ja edelleen verkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan. Verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaan määritettäessä verkonhaltijan hallinnassaan olevaa verkkoa käsitellään samalla tavoin riippumatta siitä, onko kyseinen verkko verkonhaltijan omistama vai vuokraama. Energiamarkkinavirasto laskee valvontajakson ensimmäisenä vuonna eli vuonna 2006 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävän maakaasuverkon nykykäyttöarvon maakaasuverkon jälleenhankinta-arvon (jälleenhankintahinta) kautta, jolloin maakaasuverkon jälleenhankinta-arvo on sama kuin kustannus, jonka vastaavan uuden verkon rakentaminen nykykustannustasolla maksaisi. Jälleenhankinta-arvon avulla saadaan laskettua vuodelle 2006 verkon nykykäyttöarvo, joka on jälleenhankinta-arvo vähennettynä verkkokomponenttien teknistaloudellista pitoaikaa ja komponenttien käyttöikää vastaavilla teknistaloudellisen pitoajan mukaisilla poistoilla. Valvontajakson muina vuosina eli vuosina 2007 2009 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävä maakaasuverkon nykykäyttöarvo lasketaan edellisen vuoden maakaasuverkon nykykäyttöarvon, laskennallisten tasapoistojen sekä edellisenä vuonna tehtyjen verkkoinvestointien perusteella. Maakaasuverkkoon sitoutuneen pääoman osalta määritys tehdään ensimmäisellä valvontajaksolla jokaiselle vuodelle erikseen siten, että se vastaa kunkin vuoden alun tilannetta eli ajankohtia, 1.1.2006, 1.1.2007, 1.1.2008 ja 1.1.2009. Ensimmäisen valvontajakson aikana verkonhaltijan mahdollisesti tekemät maakaasuverkon nykykäyttöarvoon vaikuttavat investoinnit sekä maakaasuverkon nykykäyttöarvoa pienentävät tasapoistot otetaan valvontajakson aikana huomioon vuosittain. Maakaasuverkkoon sitoutuneen pääoman määrittely toteutetaan ensimmäisellä valvontajaksolla siten, että verkonhaltija ilmoittaa Energiamarkkinavirastolle viraston määrittämän eri komponenttiryhmiin (putkistot, paineenvähennyslaitteet, mittauslaitteet, verkostoventtiilit, kaukoluenta- ja ohjauslaitteet) perustuvan jaottelun mukaan maakaasuverkkoonsa kuuluvien komponenttien määrä-, pitoaika- ja keski-
ikätiedot. Tiedot ilmoitetaan 1.1.2006 tilanteen mukaan ja ne tulee toimittaa Energiamarkkinavirastoon 31.3.2006 mennessä. Energiamarkkinavirastolle 31.3.2006 mennessä ilmoitettujen tietojen perusteella virasto laskee verkonhaltijan omistamalle maakaasuverkolle jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvot käyttäen verkostokomponenttien yksikköhintatietoja. Maakaasuverkonarvon määrityksessä sovellettavat hinta- ja pitoaikatiedot perustuvat pääosin Energiamarkkinaviraston ja Maakaasuyhdistys ry:n Electrowatt-Ekono Oy:ltä tilaamaan kyseisiä komponenttiryhmiä koskevaan yksikköhintaselvitykseen 1. Energiamarkkinavirasto ottaa ensimmäisellä valvontajaksolla maakaasuverkon arvonmäärityksessä huomioon yksikköhintojen vuosittaisen hintatasomuutoksen korjaamalla Electrowatt-Ekono Oy:n tekemän yksikköhintaselvityksen hintoja kustannusindeksillä. Valvontajakson ensimmäisen vuoden eli vuoden 2006 osalta verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävän verkonarvon laskentaa varten Energiamarkkinavirasto korjaa kustannusindeksin avulla Electrowatt-Ekono Oy:n tekemän yksikköhintaselvityksen hintoja vastaamaan vuoden 2005 toisen neljänneksen hintatasoa. Hintatason korjaus perustuu siihen, että Electrowatt-Ekono Oy:n tekemän maakaasuverkoston yksikköhintaselvityksen hintataso vastaa vuoden 2003 syksyn hintatasoa. Ensimmäisellä valvontajaksolla maakaasuverkon arvonmäärityksessä otetaan huomioon yksikköhintojen hintatasomuutos korjaamalla Electrowatt-Ekono Oy:n tekemän yksikköhintaselvityksen hintoja Tilastokeskuksen julkaisemalla rakennuskustannusindeksin (1995=100) kokonaisindeksillä. Electrowatt-Ekono Oy:n yksikköhintaselvityksen hintatason kuvaajana ja indeksin perusarvona käytetään rakennuskustannusindeksin vuoden 2003 syyskuun pistelukua 114,8. Vuoden 2005 osalta yksikköhintojen korjausta kuvaa rakennuskustannusindeksin vuoden 2004 huhti-, touko- ja kesäkuun pistelukujen keskiarvo, joka on 116,7. Indeksikorjauksessa Electrowatt-Ekono Oy:n selvityksen verkostokomponenttien yksikköhintoja korjataan tällöin +1,7 %:a..vuoden 2005 osalta indeksikorjatut yksikköhinnat ovat tämän asiakirjan liitteessä A. Vuosien 2007 2009 osalta verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävän verkonarvon laskentaa varten Energiamarkkinavirasto korjaa yksikköhintatietoja kustannusindeksin avulla siten, että ne vastaavat tarkasteltavaa vuotta edeltävän vuoden toisen neljänneksen hintatasoa eli vuoden 2007 valvonnassa käytetään vuoden 2006 toisen neljänneksen hintatasoa, vuoden 2008 valvonnassa käytetään vuoden 2007 toisen neljänneksen hintatasoa ja vuoden 2009 valvonnassa käytetään vuoden 2008 toisen neljänneksen hintatasoa. Energiamarkkinavirasto julkaisee valvonnassa käytettävät liitteen A mukaisia hintoja vastaavat, kustannusindeksillä korjatut yksikköhinnat kotisivuillaan vuosittain vuosina 2005 2008 sen jälkeen kun kustannusindeksin päivitykset on tehty. Päivitetyt yksikköhinnat pyritään julkaisemaan Energiamarkkinaviraston kotisivuilla syyskuun loppuun mennessä. 1 Metso, A., Leino, P., Elo, J. (2003). Maakaasuverkoston yksikköhintojen määrittely Electrowatt-Ekono Oy raportti 18.12.2003
Perustelluista syistä voidaan maakaasuverkon jälleenhankinta-arvon laskennassa käytettävien em. yksikköhintakustannusten sijasta ottaa huomioon yrityskohtaisia, alueellisista seikoista johtuvia kustannuksia. Tällaisilla yrityskohtaisilla alueellisista seikoista johtuvilla kustannuksilla tarkoitetaan hyvin poikkeuksellisista olosuhteista aiheutuneita rakenteiden lisäkustannuksia. Halutessaan esittää käytettäväksi edellä mainituista kustannuksista poikkeavia yrityskohtaisia kustannuksia verkonhaltijan tulee toimittaa vuosittain 31.3. mennessä Energiamarkkinavirastolle ehdotus poikkeavista yksikköhintatiedoista ja perustellut selvitykset verkonhaltijan haluamille muutoksille. Esimerkiksi maakaasuverkoston teräsputkien osalta käypä hinta arvioidaan yrityskohtaisesti, koska Electrowatt-Ekono Oy:n selvityksessä käytettävissä olevien vastausten vähyyden vuoksi teräsputkista ei ollut riittävästi yksikköhintatietoja. Verkonhaltijan tulee pystyä tarvittaessa todentamaan ehdottamansa standardikustannuksista poikkeava kustannustasonsa esimerkiksi riittävän luotettavan kustannusseurannan avulla. Energiamarkkinavirasto arvioi verkonhaltijoilta saamansa esitykset poikkeuksellisista olosuhteista aiheutuneista lisäkustannuksista sekä niiden perustelut erikseen. Jos Energiamarkkinavirasto on hyväksynyt verkonhaltijan ehdotuksen käyttää yksikköhintaselvityksen kustannusten sijasta yrityskohtaisia alueellisista seikoista johtuvia kustannuksia, ei näille kustannuksille tehdä indeksikorjausta vuodelle 2006. Vuosille 2007 2009 indeksikorjaus tehdään. 2.1.1.1 Maakaasuverkon jälleenhankinta-arvon laskeminen Maakaasuverkon jälleenhankinta-arvo valvontajakson kaikille vuosille lasketaan pääsääntöisesti verkonhaltijan vuosittain ilmoittamien komponenttiryhmäkohtaisten määrätietojen ja edellä selostetuin tavoin vuosittain päivitettävän liitteen A mukaisten yksikköhintatietojen perusteella kertomalla ilmoitettu määrätieto vastaavalla hintatiedolla ja laskemalla näin saadut komponenttiryhmäkohtaiset kustannukset yhteen. Perustelluista syistä voidaan maakaasuverkon jälleenhankinta-arvon laskennassa käyttää yksikköhintojen sijasta yrityskohtaisia yksikköhintoja. 2.1.1.2 Maakaasuverkon nykykäyttöarvon laskeminen Energiamarkkinavirasto soveltaa maakaasuverkon nykykäyttöarvon määrityksessä lineaarisiin tasapoistoihin perustuvaa menetelmää, jolloin pitoajan jälkeen verkkokomponenttiryhmän nykykäyttöarvo laskee nollaan. Valvontajakson ensimmäisenä vuonna eli vuonna 2006 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävä maakaasuverkon nykykäyttöarvo lasketaan komponenttiryhmittäin maakaasuverkon jälleenhankinta-arvosta jäljellä olevan pitoajan perusteella käyttäen hyväksi verkonhaltijan ilmoittamia komponenttiryhmäkohtaisia pitoaika- ja keski-ikätietoja. Maakaasuverkon nykykäyttöarvo saadaan laskemalla komponenttiryhmäkohtaiset nykykäyttöarvot yhteen. Yhden komponenttiryhmän osalta nykykäyttöarvo (NKA) lasketaan seuraavasti, kun komponenttiryhmän jälleenhankinta-arvo (JHA) tiedetään:
missä keski ikä NKA = 1 JHA pitoaika NKA = Komponenttiryhmän nykykäyttöarvo. JHA = Komponenttiryhmän kaikkien verkkokomponenttien yhteenlaskettu jälleenhankinta-arvo. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan sitä kustannusta, jonka kyseiseen komponenttiryhmään kuuluvien verkkokomponenttien rakentaminen nykyisellä kustannustasolla aiheuttaisi. pitoaika = Pitoajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka verkkokomponentti todellisuudessa on toiminnallisessa käytössä ennen sen uusimista (teknistaloudellinen pitoaika). keski ikä = Keski-iällä tarkoitetaan komponenttiryhmän verkkokomponenttien ikätietojen jälleenhankinta-arvoilla painotettua keskiarvoa. Yksittäisen verkkokomponentin kohdalla keski-ikä lasketaan keskiarvona. Jos verkonhaltija ei ilmoita kaikkien verkossaan käytössä olevien komponenttiryhmien keski-ikätietoja, nykyarvona käytetään 1.1.2006 tilanteessa niille komponenttiryhmille, joista ei keski-ikätietoa ole Energiamarkkinavirastolle ilmoitettu, 50 %:a vastaavasta komponenttiryhmän jälleenhankinta-arvosta. Energiamarkkinavirasto vahvistaa verkonhaltijoille edellisen kuvauksen perusteella lasketut 1.1.2006 tilanteen mukaiset maakaasuverkkojen nykykäyttöarvot 31.12.2006 mennessä. Valvontajakson toisena, kolmantena ja neljäntenä vuonna eli vuosina 2007 2009 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävä maakaasuverkon nykykäyttöarvo lasketaan edellisen vuoden nykykäyttöarvon, edellisen vuoden kustannusindeksin, verkko-omaisuudesta tehtävien edellisen vuoden laskennallisten tasapoistojen ja edellisen vuoden aikana yksikköhintoihin perustuvien yhtiön ilmoittamien verkkoinvestointien perusteella seuraavasti: missä NKA t = (k t-1 /k t-2 ) (NKA t-1 TP t-1+ INV t-1) NKA t = Verkon nykykäyttöarvo vuonna t. k t = Kustannusindeksi vuonna t. TP t = Verkosta tehdyt laskennalliset tasapoistot vuonna t. INV t = Verkkoon tehdyt investoinnit vuonna t standardikustannuksilla. Verkosta tehtävien tasapoistojen määrittely esitetään tarkemmin luvussa 4.5.1.
Verkkoinvestoinneilla tarkoitetaan tässä sekä korvaus- että laajennusinvestointeja yhteenlaskettuina. Verkkoinvestoinnit ilmoitetaan Energiamarkkinavirastolle kappaletai metrimääräisenä (määrätietoina) ja virasto laskee ilmoitetuista tiedosta yksikkökustannuksia käyttäen euromääräisen investointikustannuksen. Energiamarkkinavirasto vahvistaa verkonhaltijoille laskemansa maakaasuverkon nykykäyttöarvot vuoden 2007 osalta 31.12.2007 mennessä, vuoden 2008 osalta 31.12.2008 mennessä ja vuoden 2009 osalta 31.12.2009 mennessä. Energiamarkkinavirasto laskee verkon nykykäyttöarvon vuosille 2007 2009 edellä esitetyn menetelmän lisäksi myös maakaasuverkon jälleenhankinta-arvoon, komponenttiryhmäkohtaisiin pitoaikoihin ja komponenttiryhmäkohtaisiin keskiikätietoihin perustuen. Energiamarkkinavirasto seuraa näillä kahdella eri menetelmällä lasketuissa verkon nykykäyttöarvoissa mahdollisesti esiintyviä eroja. 2.1.1.3 Vuosittain ilmoitettavat tiedot Energiamarkkinavirasto kerää ensimmäisellä valvontajaksolla maakaasuverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen määrittämiseen tarvittavat tiedot vuosittain. Maakaasuverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen määrittämiseksi verkonhaltijoiden on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle 31.3.2006 mennessä hallinnassaan olevasta maakaasuverkosta komponenttien määrä-, keski-ikä- ja pitoaikatiedot 1.1.2006 tilannetta vastaten. Valvontajakson seuraavina vuosina verkonhaltijoiden on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle hallinnassaan olevasta maakaasuverkosta komponenttien määrä- ja keski-ikätiedot sekä edellisenä vuonna verkkoon tehdyt komponenttiryhmittäin jaotellut investoinnit määrätietoina. Tiedot tulee ilmoittaa 31.3.2007 mennessä vastaten 1.1.2007 tilannetta, 31.3.2008 mennessä vastaten 1.1.2008 tilannetta ja 31.3.2009 mennessä vastaten 1.1.2009 tilannetta. Jos verkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuokrausjärjestely puretaan, joten verkonhaltijan tulee ilmoittaa Energiamarkkinavirastolle myös vuokraamiensa verkkokomponenttien määrä-, keski-ikä- ja pitoaikatiedot. 2.1.1.4 Valvontajakson aikana ostettujen verkkojen käsittely Jos valvontajakson aikana verkonhaltijan maakaasuverkon laajuus olennaisesti muuttuu esimerkiksi yrityskaupan seurauksena, käytetään yrityskaupan kohteena oleville verkoille vuosittain jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvoja kuten tehtäisiin ilman yrityskauppaa. Ensimmäisellä valvontajaksolla yrityskaupan seurauksena syntyneelle maakaasuverkolle käytetään yrityskaupasta lähtien koko ensimmäisen valvontajakson ajan jälleenhankinta-arvona yrityskaupan kohteena olleiden maakaasuverkkojen vuosittain laskettavien jälleenhankinta-arvojen summaa ja nykykäyttöarvona vuosittain laskettavien yrityskaupan kohteena olleiden maakaasuverkkojen nykykäyttöarvojen summaa. Yrityskaupassa, jossa vain osa kaupan osapuolena olevan verkkoyhtiön verkkoomaisuudesta siirtyy uudelle omistajalle, muodostetaan näin syntyneen maakaasuverkon jälleenhankinta-arvo verkkojen komponenttiryhmäkohtaisiin
jälleenhankinta-arvoihin perustuen käyttäen komponenttikohtaisia yksikkökustannuksia tai valvontajakson ensimmäisenä vuonna mahdollisesti hyväksyttyjä yrityskohtaisia yksikkökustannuksia. Yrityskaupan seurauksena muuttuneiden maakaasuverkkojen nykykäyttöarvo lasketaan verkon jälleenhankintaarvosta verkonhaltijan ilmoittamien komponenttiryhmäkohtaisten pitoaika- ja keskiikätietojen perusteella. Jos yrityskauppa tapahtuu kesken vuotta, niin kyseisen vuoden hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkko-omaisuuden muutos otetaan huomioon vain siitä hetkestä lähtien kuin yrityskauppa on tapahtunut. Jos yrityskauppa tapahtuu esimerkiksi puolessavälissä vuotta, niin kyseisen vuoden hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvona käytetään yrityskauppaa edeltävän ja yrityskaupan jälkeisen verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen keskiarvoa. Seuraavina ensimmäiseen valvontajakson kuuluvina vuosina jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määritys tapahtuu valvontajaksolla noudatettavan normaalin käytännön mukaisesti käyttäen lähtökohtana yrityskaupan jälkeisiä verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvoja. Energiamarkkinavirasto vahvistaa verkonhaltijalle uuden verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvot neljän kuukauden kuluessa siitä, kun muutoksista verkkoomaisuudessa on ilmoitettu ja verkonarvon määrittämiseksi tarpeelliset tiedot on toimitettu Energiamarkkinavirastolle. 2.1.1.5 Verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittäminen tulevilla valvontajaksoilla Energiamarkkinavirasto kehittää verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittämistä ensimmäisellä valvontajaksolla saatavien kokemusten perusteella. Ennen toisen valvontajakson alkua Energiamarkkinavirasto määrittelee toisella valvontajaksolla maakaasuverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrityksessä sovellettavan menetelmän uusissa verkkotoiminnan valvonnan suuntaviivoissa sekä vahvistaa sen ennen valvontajakson alkua annettavassa uudessa vahvistuspäätöksessä. 2.1.2 Muu verkkoliiketoiminnan omaisuus Muiden pysyvien vastaavien eli aineettomien hyödykkeiden sekä muiden aineellisten hyödykkeiden kuin maakaasuverkon osalta Energiamarkkinavirasto ei hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnan yhteydessä pääsääntöisesti oikaise tase-erien kirjanpitoarvoa nykykäyttöarvoon. Tämä perustuu siihen, että käytännössä on todettu näiden erien merkityksen liiketoimintakokonaisuuden kannalta yleensä harvoin nousevan merkittäväksi. Muille erille kuin varsinaiselle liikearvolle kohdistetut erät käsitellään hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kuten varsinainen omaisuus, jolle se on kohdistettu. Näin ollen esimerkiksi maakaasuverkko-omaisuudelle kohdistettavissa oleva osa liikearvosta eliminoidaan pois maakaasuverkkoliiketoiminnan taseesta verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä ja se korvataan maakaasuverkon nykykäyttöarvolla siten kuin edellä on esitetty.
2.1.3 Muu varallisuus Energiamarkkinaviraston näkemyksen mukaan liiketaloudellinen ajattelu maakaasualalla ei saa merkitä sitä, että maakaasunkäyttäjiltä vaaditaan toistamiseen korvausta ennestään olemassa olevan maakaasuverkon pääomakuluista. Energiamarkkinavirasto pitää tärkeänä, että maakaasumarkkinalain mukainen hinnoittelun kohtuullisuusvalvonta perustuu yritysten käyttöomaisuuden todellisiin markkina-arvoihin eikä mahdollisesti keinottelunomaisesti paisuteltuihin arvopaperiarvoihin. Edellä olevan perusteella hinnoittelun kohtuullisuusvalvonta ei siis saa perustua yrityskaupan yhteydessä syntyneeseen yrityksen goodwill arvoon, joka on kirjattu taseeseen liikearvon nimellä. Tässä viitataan nimenomaisesti siihen osaan liikearvoa, jota ei voida kohdistaa millekään muulle verkkoliiketoiminnan tase-erälle. Tästä syystä Energiamarkkinavirasto eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa taseista kohdistamattoman liikearvon. Vastaavasti Energiamarkkinavirasto eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa myös tuloslaskelmasta liikearvosta tehdyt poistot (asiasta luvussa 4.5) Muun varallisuuden osalta Energiamarkkinavirasto eliminoi taseeseen kirjatun rahoitusomaisuuden. Eliminoitavaan rahoitusomaisuuteen luetaan taseen erät Rahoitusarvopaperit sekä Rahat ja pankkisaamiset sekä niihin rinnastettavissa olevat erät. Vastaavasti Energiamarkkinavirasto ei myöskään sisällytä rahoitustuottoja hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoiminnan oikaistuun tulokseen. Siten verkonhaltijan saamat rahoitustuotot eivät vaikuta hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiin. Rahoitusomaisuuden sisällyttäminen verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennan perusteena olevaan verkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan merkitsisi käytännössä kyseiseen omaisuuteen sisältyvän sijoitusriskin siirtämistä verkonhaltijalta asiakkaille. Rahoitusomaisuuden ja niitä vastaavien rahoitustuottojen eliminointi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmista mahdollistaa ja kannustaa verkonhaltijaa rahavarallisuutensa mahdollisimman tuottavaan sijoittamiseen. Energiamarkkinavirasto katsoo, että vaikka rahoitusomaisuus jätetään pois hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käytettävästä verkkotoimintaan sitoutuneesta pääomasta, kyseinen varallisuus voi eriytetyissä tilinpäätöksissä kuitenkin sisältyä verkkotoiminnan varallisuuteen. Näin ollen rahoitusomaisuuden eliminoinnilla hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa ei kuitenkaan ole vaikutusta verkkotoiminnan vakavaraisuuteen. Muun vaihto-omaisuuden ja saamisten osalta Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määrittäessään varallisuuserien taseeseen kirjattuja arvoja, eikä tee näihin arvoihin korjauksia. Energiamarkkinavirasto eliminoi tarvittaessa erikseen taseesta konsernien sisäiset saamiset tilanteissa, joissa valvontakohde on osa konsernia.
2.2 Pääoman jakautuminen omaan ja vieraaseen pääomaan Maakaasuverkkotoiminnan oikaistun taseen vastattavaa -puoli laaditaan jakamalla verkonhaltijan maakaasuverkkotoimintaan sitoutunut pääoma omaan pääomaan, korolliseen vieraaseen pääomaan ja korottomaan vieraaseen pääomaan. Laskelmassa huomioidaan tässä asiakirjassa kuvatut korjaukset ja se laaditaan oikaistun taseen muotoon. Oikaistun taseen tasauseränä käytetään omaan pääomaan kirjattavaa taseen vastaavaa -puolelle tehtävien korjausten nettomäärää. Laskelmaa käytetään sekä verkonhaltijan keskimääräisen pääomakustannuksen että kohtuullisen tuoton laskennassa. 2.2.1 Koroton vieras pääoma Kirjanpitolautakunnan päätöksen 1650/2001 mukaan sähkön jakeluverkon liittymismaksuista ne, jotka ovat siirto- ja palautuskelpoisia, merkitään taseen vastattaviin vieraan pääoman ryhmään sisältyvään erään Muut velat. Tase-erän nimikkeenä suositellaan käytettäväksi Liittymismaksut ja muut velat. Samaa menettelyä sovelletaan myös maakaasuverkon liittymismaksuihin, mikäli ne ovat siirto- ja palautuskelpoisia. Liittymismaksujen erillinen esittäminen joko taseessa tai liitetiedoissa on perusteltua oikean ja riittävän kuvan antamiseksi ja tase-erien selventämiseksi. Liittymismaksut, jotka ovat siirtokelpoisia mutta eivät palautettavia, tulee kirjata tuloina tilinpäätöksessä tuotoiksi. Liittymismaksu tuloutetaan siinä vaiheessa, kun liittymissopimus on tullut voimaan ja johtanut maakaasutoimituksen aloittamiseen. Korotettua liittymismaksua ja lisäliittymismaksua käsitellään kirjanpidollisesti samalla tavalla kuin varsinaista liittymismaksua. Kirjanpitolautakunnan kannanotto (1650/2001) on, että kyseessä on liittyjän osalta asiakassuhteeseen perustuva suoritus eikä omistussuhteeseen liittyvä pääomasuoritus. Muodollinenkin palautusehto tekee liittymismaksuista velan luonteisia, vaikka palautustapahtumat käytännössä ovat harvinaisia yksittäistapahtumia. Erotukseksi muista pitkäaikaisista veloista liittymismaksuilta on puuttunut korkoseuraamus, eli ne ovat luonteeltaan korotonta vierasta pääomaa. Energiamarkkinavirasto käsittelee hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuoden 2005 loppuun mennessä taseeseen kirjattujen palautuskelpoisten liittymismaksujen kertymää korottomana velkana. Vuoden 2006 alusta lähtien uudet palautuskelpoiset liittymismaksut eivät kasvata hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa taseen korotonta vierasta pääomaa, vaikka verkonhaltija kirjaisi ne taseeseen. Siten vuodesta 2006 lähtien taseen liittymismaksukertymän nettomuutosta vastaava verkonarvon muutos kirjautuu hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa omaksi pääomaksi oikaistun taseen tasauserän kautta luvun 2.2.3 mukaisesti. Sen sijaan vuoden 2006 alusta lähtien Energiamarkkinavirasto lisää taseeseen kirjattujen liittymismaksujen vuotuisen nettomuutoksen (taseen liittymismaksujen lisäykset vähennettynä liittymismaksujen palautuksilla) hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kyseisen vuoden verkkotoiminnan tuloksi luvun 4.6 mukaisesti. Menettelyn perusteella verkonhaltijat ovat tasavertaisia riippumatta siitä, kirjaavatko he liittymismaksut taseeseen palautuskelpoisiksi liittymismaksuiksi vai
tuloslaskelmaan tuloksi. Tätä varten verkonhaltijoiden tulee raportoida Energiamarkkinavirastolle vuodesta 2006 lähtien vuosittain taseeseen kirjattujen liittymismaksujen lisäykset ja palautukset. Taseeseen merkitty lyhytaikainen vieras pääoma (esimerkiksi ostovelat, siirtovelat, muut lyhytaikaiset velat) on luonteensa mukaisesti korotonta vierasta pääomaa myös hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa. Energiamarkkinavirasto eliminoi tarvittaessa erikseen konsernien sisäiset velat tilanteissa, joissa valvontakohde on osa konsernia. 2.2.2 Korollinen vieras pääoma 2.2.3 Oma pääoma Taseeseen merkitty korollinen vieras pääoma otetaan sellaisenaan mukaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmiin. Korollisen vieraan pääoman eriä ovat mm. pitkäaikaiset pankki- ja eläke- ja muut lainat sekä näiden lyhennyserät, jotka on esitetty taseessa lyhytaikaisessa vieraassa pääomassa. Pääomalainalla tarkoitetaan sellaista lainaa, joka muistuttaa ehdoiltaan omaa pääomaa sekä takaisinmaksun että vastikkeen maksamisen edellytysten osalta. Rahoitusjärjestelyn perustarkoituksena on vahvistaa rahoitettavan yhteisön tasetta instrumentilla, joka kuitenkin on joustavampi kuin kiinteä oman pääoman sijoittaminen yhteisöön. Pääomalainoja voidaan käyttää myös normaaleina riskirahoitusinstrumentteina. Taseessa osakeyhtiölain (734/1978) 5 luvun 1 :n mukaiset edellytykset täyttävät pääomalainat esitetään ryhmässä Oma pääoma viimeisenä eränä. Esittämispaikastaan huolimatta pääomalainat ovat taloudelliselta luonteeltaan vierasta pääomaa. Näin ollen esimerkiksi laskettaessa yrityksen tunnuslukuja, kuten vakavaraisuustunnuslukuja, pääomalainat sisällytetään vieraaseen pääomaan 2. Energiamarkkinavirasto käsittelee hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa pääomalainoja sekä omistajilta otettuja muita lainoja korollisena vieraana pääomana. Omaksi pääomaksi katsotaan tarkastelussa verkonhaltijan maakaasuverkkotoiminnan taseen mukainen oma pääoma sellaisenaan sekä tilinpäätössiirtojen kertymään, eli vapaaehtoisiin varauksiin sekä poistoeroon, sisältyvä oman pääoman osuus. Tilinpäätössiirtojen kertymän oman pääoman osuus lasketaan vähentämällä kertymästä laskennallinen verovelka tarkasteluhetkellä vallinneen yhteisöverokannan mukaan sellaisilta yrityksiltä, jotka ovat yhteisöverovelvollisia. Lisäksi oikaistuun omaan pääomaan liitetään ns. oman pääoman tasauserä taseen vastaavaa ja vastattavaa puolten tasaamisesta. 2.2.4 Tilinpäätössiirrot ja pakolliset varaukset Taseeseen merkitty tilinpäätössiirtojen kertymä (kertynyt poistoero ja vapaaehtoiset varaukset) jaetaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa siten, että laskennallisen 2 Kirjanpitolautakunnan yleisohje valtiovarainministeriön päätöksessä 390/1999 tarkoitetun tilinpäätöksen, tilinpäätöstiedotteen ja osavuosikatsauksen laatimisesta, 17.12.1999.
verovelan osuus siirretään korottomaan vieraaseen pääomaan ja loppuosa omaan pääomaan. Tilinpäätössiirroista vähennetään laskennallisena verovelkana enintään tarkasteluajanjaksolla vallinneen yhteisöveron mukainen määrä. Vähennys tehdään ainoastaan niille yrityksille, jotka ovat yhteisöverovelvollisia. Taseeseen merkityt pakolliset varaukset siirretään kokonaisuudessaan korottomaan vieraaseen pääomaan. Pakollisiin varauksiin sisältyvä laskennallinen verosaaminen kirjataan lisäksi taseen vastaavaa puolelle korottomiin saamisiin ja taseen vastattavaa puolelle omaan pääomaan. Laskennallisena verosaamisena kirjataan enintään tarkasteluajanjaksolla vallinneen yhteisöveron mukainen määrä. Verosaaminen otetaan huomioon vain niiden yritysten osalta, jotka ovat yhteisöverovelvollisia. 2.3 Yhteenveto pääomarakenteen määrittelystä Seuraavassa taulukossa (Taulukko 1) on esitetty taselaskelman muodossa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa suoritettavan verkkotoiminnan taseen vastaavien oikaisun yksinkertaistettu periaate. Taulukon periaatteesta tekevät poikkeuksen luvussa 2.1.2 todettu liikearvon käsittely sekä luvussa 2.1.3 todettu konsernien sisäisten saamisten käsittely. Taulukko 1. Taseen vastaavaa -puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 2) on puolestaan esitetty taselaskelman muodossa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa suoritettavan verkkotoiminnan taseen vastattavaa puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate.
!!""# Taulukko 2. Taseen vastattavaa puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate.
3 JAKELUVERKKOTOIMINNAN KOHTUULLISEN TUOTON LASKENTA 3.1 Yleiset perusteet Energiamarkkinavirasto on valinnut pääoman painotetun keskikustannusmallin (Weighted Average Cost of Capital, WACC) sähköverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton arvioimiseen useiden asiantuntijalausuntojen perusteella. Energiamarkkinavirasto on soveltanut WACC-mallia sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa vuodesta 1999 lähtien ja korkein hallintooikeus on päätöksillään vahvistanut viraston arviointimenetelmän olevan sähkömarkkinalain mukainen. WACC-mallin käyttöä puoltaa myös se seikka, että kyseistä menetelmää käytetään useiden muiden maiden valvontamenetelmän osana. Rahoitusteoriassa yritykseen sitoutuneen pääoman kohtuullista tuottoastetta tarkastellaan usein pääoman painotetun keskikustannusmallin avulla. Se ilmaisee yrityksen käyttämän pääoman keskimääräisen kustannuksen, jossa painoina ovat oman ja vieraan pääoman suhteelliset arvot. Lähestymistapa edellyttää oman ja vieraan pääoman kustannusten määrittämistä. Käytettäessä pääoman painotettua keskikustannusmallia oman ja vieraan pääoman kohtuullinen kustannus määritellään erikseen. Professori Juha-Pekka Kallunki on antanut erilliset lausunnot Energiamarkkinavirastolle oman pääoman kustannuksen määrittelemiseksi sekä pääoman painotetun kustannukseen liittyvien parametrien käyttämisestä jakeluverkkotoiminnassa 3. Myös FIM Corporate Finance Oy on lausunut virastolle pääoman painotetun keskimääräiskustannuksen määrittämisestä. 4 Professori Anders Löflund on antanut lausunnon maakaasuliiketoimintojen kohtuullisen tuottoprosentin määrittämisestä. 5 Lausunnoissa on arvioitu WACC-mallin parametrien valintaa jakeluverkkotoiminnan näkökulmasta. Energiamarkkinavirasto on käyttänyt edellä mainittuja asiantuntijalausuntoja seuraavissa luvuissa esitettyjen WACC mallin muuttujien valintojen perusteena. 6 3.2 Oman pääoman kustannus Yrityksen oman pääoman kustannus määräytyy oman pääoman sijoittajien asettaman tuottovaatimuksen perusteella. Mitä korkeampi on yrityksen liiketoiminnan riski, sitä korkeampi on sijoittajien sijoitukselleen asettama oman pääoman tuottovaatimus ja yrityksen näkökulmasta siis oman pääoman kustannus. Omasta pääomasta maksettava tuotto on yritykselle verotuksessa vähennyskelvotonta, kun taas vieraan pääoman kustannukset ovat yritykselle vähennyskelpoisia. Yrityksen oman pääoman 3 Kallunki Juha-Pekka. (2004), Lausunto oman pääoman kustannuksen kohtuullisesta tasosta, Oulun yliopisto, Lausunto 15.1.2004 ja Lausunto oman pääoman kustannuksen kohtuullisesta tasosta 10.5.2004. 4 FIM Corporate Finance Oy (2004), Lausunto pääoman keskimääräiskustannuksen määrittämisestä sähkö- ja maakaasuverkkotoiminnalle. 25.5.2004. 5 Löflund A (2002). Lausunto maakaasuliiketoimintojen kohtuullisen tuottoprosentin määrittämisestä. 3.12.2002. 6 Energiamarkkinavirasto (2004). Maakaasun jakeluverkkotoiminnan suuntaviivojen perustelumuistio: Jakeluverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskenta. 22.6.2004
tuottovaatimus on siten korkeampi kuin vieraan pääoman, koska oman pääoman riskipitoisuus on suurempi kuin vieraan pääoman. Oman pääoman kustannusta voidaan arvioida CAPM-mallilla (Capital Asset Pricing Model), jonka mukaan sijoituskohteen tuoton odotusarvo muodostuu riskittömästä tuotosta ja riskilisästä, eli se kuvaa riskiä sisältävän osakkeen tuottovaatimuksen ja riskin välistä riippuvuutta. Energiamarkkinaviraston käyttämä oman pääoman kustannusta kuvaava CAPM-malli 7 on muotoa: missä E [ Rr + β opo ( Rm Rr ] Re C = ) + C E R r = Oman pääoman kustannus = Riskitön korkokanta β opo = Beeta kerroin R m = Markkinoiden keskimääräinen tuotto Rm R r = Markkinoiden riskipreemio R e = Suomen maakaasumarkkinoiden erityispiirteistä johtuva maakaasun jakeluverkkotoiminnan lisäriskipreemio Mallin ajatuksena on kuvata sijoittajan vaatimusta korkeammasta tuotosta pitemmällä aikavälillä riskipitoiselta sijoituskohteelta verrattuna riskittömään sijoituskohteeseen. Markkinoiden riskipreemion avulla nähdään, kuinka paljon enemmän riskipitoiselta sijoitukselta vaaditaan tuottoa kuin riskittömältä sijoituskohteelta. Beeta-kerroin kuvaa sitä, kuinka paljon riskiä sijoitus sisältää verrattuna keskimääräiseen riskisijoitukseen. Systemaattinen riski kuvaa oman pääoman arvon vaihteluherkkyyttä markkinoiden yleiselle vaihtelulle. Yksi osakkeen systemaattiseen riskiin vaikuttavista tekijöistä on yrityksen rahoitusrakenne eli velkaisuus. Sillä tarkoitetaan yrityksen oman ja vieraan pääoman suhdetta. Lisäämällä vieraan pääoman määrää yritys voi kasvattaa tilikauden tulostaan, jolloin oman pääoman tuotto kasvaa usein huomattavasti suuremmaksi kuin ilman vieraan pääoman määrän lisäämistä. Vieraan pääoman korkomaksut ovat kuitenkin kiinteitä maksuja, jotka on maksettava liiketoiminnan voitollisuudesta tai tappiollisuudesta huolimatta. Tämän vuoksi voimakkaan velkaantumisen aiheuttamat suuret korkokulut voivat huonoina taloudellisina aikoina pienentää olennaisesti yrityksen tulosta. Vieraan pääoman vaikutus oman pääoman tuottoon on tällöin päinvastainen kuin taloudellisen nousukauden vallitessa. Tätä velkaisuuden vaikutusta oman pääoman tuottoon kutsutaan vieraan pääoman vipuvaikutukseksi. Lisätessään vieraan pääoman osuutta rahoitusrakenteessaan yritys tavoittelee korkeampaa oman pääoman tuottoa, mutta ottaa samalla suuremman riskin. Tämä puolestaan lisää osakkeen systemaattista riskiä. 7 Brealey, R. ja Myers, S. (1996), Principles of Corporate Finance. Esimerkiksi sivu 180.
CAPM-mallissa kohtuullinen tuotto muodostuu siten, että riskittömän koron päälle lisätään riskilisä, joka muodostuu kertomalla markkinoiden riskipreemio beetakertoimella. Riskipreemio kuvaa sitä tuottoprosenttia, jonka osakkeet keskimäärin tuottavat riskittömän koron päälle. Beeta-kerroin puolestaan kuvaa liiketoiminnan tai yrityksen riskiä suhteessa kaikkien sijoituskohteiden keskimääräiseen riskiin. 3.2.1 Riskitön korkokanta 3.2.2 Riskipreemio 3.2.3 Beeta-kerroin Riskitöntä korkoa on yleensä mitattu sekä lyhyiden (esim. 3 kuukauden Euribor) että pitkien korkojen avulla. Riskittömänä korkona voidaan pitää pitkää korkoa, esimerkiksi 5 tai 10 vuoden valtion obligaation korkoa. Yleisesti riskittömänä korkokantana käytetään valtion liikkeelle laskemien joukkolainojen tuottoa, jolloin keskeinen kysymys on joukkolainan maturiteetin, eli laina-ajan valinta. Lyhyen maturiteetin (esim. 3 kuukautta) käyttöä voi perustella sillä, että lyhyisiin joukkolainoihin ei liity korkoriskiä samalla tavoin kuin pitkiin joukkolainoihin. Toisaalta oman pääoman sijoitushorisontin tulisi olla useita vuosia, jolloin pitkän joukkolainan tuoton käyttö riskittömän koron mittarina on perusteltua, jolloin joukkolainan maturiteetti vastaa tällöin osakesijoituksen sijoitushorisontin pituutta. Energiamarkkinavirasto käyttää asiantuntijalausuntojen perusteella riskittömänä korkokantana Suomen Pankin julkaiseman Rahoitusmarkkinat -tilastokatsauksen mukaista Suomen valtion viiden vuoden obligaation uusinta noteerausta. Ensimmäisellä valvontajaksolla kunkin vuoden riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa edellisen vuoden toukokuun toteutunutta Suomen valtion viiden vuoden obligaation korkoa (toukokuun keskiarvo). Vuoden 2006 hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa riskittömänä korkona käytetään Suomen valtion viiden vuoden obligaation vuoden 2005 toukokuun keskiarvoa ja vuoden 2007 laskelmissa käytetään riskittömänä korkona Suomen valtion viiden vuoden obligaation vuoden 2006 toukokuun keskiarvoa. Sama määritysmenetelmä toistuu vuosina 2008 ja 2009. Riskipreemio kuvaa riskittömän koron ja osakesijoituksen tuoton erotusta eli sitä miten paljon osakkeet ovat tuottaneet yli riskittömän koron. Energiamarkkinavirasto katsoo asiantuntijalausuntojen perusteella, että viraston tähän asti hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käyttämää 5 prosentin riskipreemiota voidaan soveltaa edelleen. Beeta-kertoimen määrittämisessä voidaan käyttää tilinpäätösperusteista lähestymistapaa, jolloin käytetään informaatiota sijoituskohteen riskin taustalla olevista yrityksen ominaisuuksista. Tilinpäätösperusteisessa arvioinnissa voidaan mitata yrityksen rahoitusrakenteesta (velkaisuudesta) ja liiketoiminnan luonteesta aiheutuvaa riskiä erilaisilla tunnusluvuilla. Yritys tavoittelee korkeampaa oman pääoman tuottoa lisätessään vieraan pääoman osuutta rahoitusrakenteessaan, mutta ottaa samalla suuremman riskin. Toisaalta yrityksen liikevaihdon vaihtelu on suurta, jos yrityksen tuotteiden kysyntä vaihtelee voimakkaasti esimerkiksi
suhdannevaihteluiden takia. Liikevaihdon vaihtelu lisää yrityksen tuloksen vaihtelua ja sitä kautta liikeriskiä. Operatiivisen velkaantuneisuuden tavoin myös liikeriski on hyvin toimialasidonnainen. Rahoitusrakenteesta ja operatiivisesta velkaantuneisuudesta tuleva riski voimistaa liikeriskin aiheuttamaa tuloksen vaihtelua. Toinen tapa mitata yrityksen beeta-kerrointa on käyttää hyväksi yritysten osakkeiden aikaisempaa markkinakäyttäytymistä. Mitattaessa beeta-kertoimia osakkeiden tuottoaineistosta voidaan käyttää regressioyhtälöä, jossa osakkeen tuotto oletetaan riippuvaksi osakemarkkinoiden yleisindeksistä. Teoreettisesti voidaan osoittaa, että beeta-kerroin on riippuvainen yrityksen kustannusrakenteesta, velkaisuusasteesta ja kasvusta. Käytännössä tämä johtaa siihen, että samalla alalla toimivien yritysten beeta-kertoimet ovat lähellä toisiaan. Beeta-kerroin kuvaa tarkasteltavan yrityksen riskipitoisuutta suhteessa kaikkien sijoitusten keskimääräiseen riskipitoisuuteen. 8 Osakemarkkinaperusteisessa riskin määrittämisessä on ongelmana esimerkiksi osakkeiden vähäinen vaihto, osakemarkkinoiden yleistä kurssikehitystä kuvaavan indeksin valinta ja tuottointervallin valinta. Energiamarkkinavirasto on ottanut asiantuntijalausuntojen perusteella lähtökohdaksi, että beeta-kerroin on toimialakohtainen suure, eli se kuvaa toimialan yrityksiin tehtyjen sijoitusten riskipitoisuutta verrattuna kaikkiin sijoituksiin. Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa ensimmäisellä valvontajaksolla velattomana beeta-kertoimena 0,3. Oman pääoman kustannuksen määrittämistä varten Energiamarkkinavirasto korjaa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa velattoman beetan velkaiseksi beetaksi. Velattoman beetan muuttamisessa velkaiseksi beetaksi Energiamarkkinavirasto soveltaa seuraavaa velkaisuusasteen ja yhteisöverokannan huomioon ottavaa kaavaa: missä β velkainen = β velaton 1+ 1 D E ( t) β velkainen = Pääomarakennetta (velkaisuutta) vastaava beeta-kerroin β velaton = Velaton beeta-kerroin. Energiamarkkinaviraston käyttää ensimmäisellä valvontajaksolla velattomana beeta-kertoimena 0,3:a. t = Tarkastelujaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta. D / E = Pääomarakenne (korolliset velat/oma pääoma). Energiamarkkinavirasto soveltaa ensimmäisellä valvontajaksolla kaikkiin maakaasun jakeluverkonhaltijoihin samaa kiinteää pääomarakennetta. Edellä olevassa velkaisen beeta-kertoimen laskentakaavassa yhteisövero otetaan huomioon silloin, kun yritys on yhteisöverovelvollinen. Muussa tapauksessa kaavassa käytetään yhteisöverokantana 0 %:a. 8 Brealey, R. ja Myers, S. (1996) Principles of Corporate Finance, sivut: 160-162 sekä sivu 217 sekä Martikainen T., (1998), 4.11.1998 Sähkömarkkinakeskukselle annettu lausunto.
3.2.4 Lisäriskipreemio Maakaasumarkkinalain 7 luvun 1 a :ää koskevissa hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että maakaasuverkkotoiminnan hyväksyttävän tuottotason määrittelyssä tulisi ottaa huomioon Suomen maakaasumarkkinoiden erityispiirteet ja kohtuullista tuottotasoa määritellessään maakaasumarkkinaviranomaisen tulisi määritellä sallittu tuottotaso riittävälle tasolle maakaasuverkon kehittämisen varmistamiseksi. Kohtuullisen tuottotason määrittelyyn vaikuttaa perustelutekstiehdotuksen mukaan maakaasuverkkotoiminnan arvioitu riskitaso, jonka arvioinnissa tulisi ottaa huomioon maakaasun hankintaan liittyvät riskit. Näitä saatavuusriskejä lisää se, että Suomessa käytettävä maakaasu on maahantuojan yhdeltä toimittajalta hankkimaa tuontitavaraa. Maakaasun menekkiriskiä puolestaan lisää se, että merkittävällä osalla maakaasun käyttäjistä on mahdollisuus vaihtaa kaasu muuhun polttoaineiseen, jos maakaasun hintakilpailu ei ole riittävä. Niin ikään maakaasuverkkotoiminnan liiketoimintariskejä arvioitaessa tulisi ottaa huomioon se, että maakaasuverkonhaltijoilla ei ole alueellisia yksinoikeuksia verkkojen rakentamisessa vaan verkkoja voivat rakentaa joissain tapauksessa myös kilpailevat yritykset. Suomen energiapolitiikan tavoitteena on energian tuotannon monipuolisuuden turvaaminen, energiatalouden tehokkuus ja ympäristötavoitteiden täyttäminen, johon liittyy kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Kansallisessa ilmastostrategiassa lähtökohtana on, että maakaasun osuus Suomen primäärienergiasta kasvaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että maakaasun käyttöosuus Etelä-Suomen teollisuudessa ja kaukolämmityksessä kasvaa. Myös valmisteilla oleva EU:n laajuinen päästökauppa parantaa maakaasun asemaa energialähteenä. Maakaasun jakeluverkkotoiminnan harjoittamisen liiketoimintaympäristö poikkeaa sähkön jakeluverkkotoiminnan harjoittamisen liiketoimintaympäristöstä muun muassa sen suhteen, että toisin kuin sähkön jakeluverkkotoiminnassa, maakaasun jakeluverkkotoiminnassa ei ole verkonhaltijakohtaisesti määritelty maantieteellistä vastuualuetta. Siten maakaasun jakeluverkkotoiminnassa kilpailu on mahdollista kilpailevien putkiyhteyksien rakentamisen kautta. Käytännössä kilpailu maakaasuputkistoa rakentamalla on ollut hyvin vähäistä maakaasumarkkinalain voimassaoloaikana. Maakaasun jakeluverkkotoiminnan harjoittaminen Suomessa poikkeaa monelta osin Euroopan maiden tilanteesta. Toiminnanharjoittajat ovat suhteellisen pieniä ja yleensä maakaasuliiketoiminnan lisäksi harjoitetaan myös muita energialiiketoimintoja. Maakaasun jakeluverkkotoiminta ei ole kasvanut juurikaan vuoden 2000 jälkeen, jolloin maakaasumarkkinalaki tuli voimaan. Näköpiirissä ei myöskään ole nykyisillä toiminnanharjoittajilla merkittäviä investointeja maakaasun jakeluverkon laajentamiseksi. Energiamarkkinavirasto on arvioinut maakaasun jakeluverkkotoiminnassa sovellettavan oman pääoman tuoton riittävää tasoa edellä mainittujen tekijöiden perusteella. Tuoton tason määrittämisessä Energiamarkkinavirasto on kiinnittänyt erityistä huomiota maakaasun jakeluverkkotoiminnassa mahdollistuvaan kilpailuun maakaasuverkon rakentamisessa ja maakaasun käytön lisäämisen edellyttämiin investointitarpeisiin. Näillä perusteilla Energiamarkkinavirasto on päätynyt
ensimmäisellä valvontajaksolla 1 %:n suuruiseen riskilisään, joka lisätään oman pääoman sallittuun kustannukseen. 3.2.5 Likvidittömyyspreemio Energiamarkkinavirasto katsoo, että viraston soveltama verkon nykyarvon määritysmenetelmä (kuvattu luvussa 2.1.1) antaa kohtuullisen tuoton laskennan pohjana käytettävälle verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle sen markkina-arvoa vastaavan arvon. Siten edellä esitetyllä tavalla määritellylle verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle laskettu tuotto on vertailukelpoinen esimerkiksi pörssiyhtiön markkina-arvolle lasketulle tuotolle. Laskettaessa kohtuullista tuottoa verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman markkina-arvolle, ei ole tarpeen lisätä beetakertoimeen likvidittömyyspreemiota. 3.2.6 Pääomarakenteen vaikutus Energiamarkkinaviraston soveltaa ensimmäisellä valvontajaksolla kaikkiin maakaasun jakeluverkonhaltijoihin samaa kiinteää pääomarakennetta 30/70 eli korolliset velat/oma pääoma, jota käytetään sekä beeta-kertoimen että verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman painotetun keskikustannuksen laskennassa. Ennen toisen valvontajakson alkua Energiamarkkinavirasto määrittelee toisella valvontajaksolla hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sovellettavan pääomarakenteen uusissa verkkotoiminnan valvonnan suuntaviivoissa sekä vahvistaa sen ennen valvontajakson alkua annettavassa uudessa vahvistuspäätöksessä. 3.3 Vieraan pääoman kustannus Arvioitaessa yrityksen kannattavuutta voidaan korollisen vieraan pääoman kustannuksena käyttää toteutuneita korkokuluja. Toisaalta WACC -malliin liittyvässä kirjallisuudessa käytetään usein vieraan pääoman kustannuksena riskitöntä korkoa lisättynä vieraan pääoman riskipreemiolla. Maakaasumarkkinalain perustelujen mukaisesti tulee lisäksi ottaa huomioon, mikä on yrityksen kustannustaso verrattuna kustannuksiin, joihin yrityksellä olisi tosiasiallinen mahdollisuus. Ensimmäisellä valvontajaksolla Energiamarkkinavirasto käyttää asiantuntijalausuntojen perusteella hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kunkin vuoden vieraan pääoman korkona riskitöntä korkoa lisättynä 0,6 %:n preemiolla. Siten korollisen vieraan pääoman kustannus voidaan esittää seuraavalla kaavalla: C missä D = R r + 0,6 % C D R r = Vieraan pääoman kustannus = Riskitön korkokanta Riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää Suomen Pankin julkaiseman Rahoitusmarkkinat -tilastokatsauksen mukaista Suomen valtion viiden
vuoden obligaation uusinta noteerausta. Ensimmäisellä valvontajaksolla kunkin vuoden riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa edellisen vuoden toukokuun toteutunutta Suomen valtion viiden vuoden obligaation korkoa (toukokuun keskiarvoa). 3.4 Kohtuullisen tuoton laskenta WACC -mallin avulla Oman ja korollisen vieraan pääoman kustannusten avulla voidaan laskea koko pääoman kustannus eli pääoman keskimääräinen kustannus. Oman ja korollisen vieraan pääoman sijoittajat asettavat sijoituksilleen erilaiset tuottovaatimukset heidän sijoitustensa erilaisen riskin vuoksi, joten koko pääoman kustannus on oman ja korollisen vieraan pääoman kustannuksien painotettu keskiarvo. Energiamarkkinavirasto käyttää ensimmäisellä valvontajaksolla kaikille maakaasun jakeluverkonhaltijoille kiinteää pääomarakennetta, jossa korollisten velkojen suhde omaan pääomaan on 30/70. Koko pääoman kustannuksiin vaikuttaa ns. vieraan pääoman veroetu. Yritykset voivat vähentää vieraan pääoman korkomaksut verotuksessaan, mutta osingot jaetaan vasta verojen jälkeisestä tuloksesta, eli ne eivät pienennä verotettavaa tulosta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että verottaja maksaa yrityksen korkomaksuista veroprosentin suuruisen osuuden. Tämä vieraan pääoman veroetu pienentää todellista vieraan pääoman kustannusta. Hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käytettävä pääoman painotettu keskikustannus lasketaan seuraavasti: missä E WACC = CE + CD 1 D + E ( t) D D + E WACC= Pääoman painotettu keskikustannus C E = Oman pääoman kustannus C D = Korollisen vieraan pääoman kustannus t = Tarkastelujaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta D = Korollisen vieraan pääoman määrä E = Oman pääoman määrä Edellä olevassa pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaavassa yhteisövero otetaan huomioon silloin, kun yritys on yhteisöverovelvollinen. Muussa tapauksessa kaavassa käytetään yhteisöverokantana 0 %:a. Pääoman painotettu keskikustannus voidaan yleisesti laskea myös siten, että laskelmaan lisätään koroton vieras pääoma. Vastaavasti laskelmassa voidaan eri pääoman luokille määrittää myös useampia tuottoprosentteja, jolloin kuitenkin kaavan komponenttien määrä vastaavasti kasvaa. Korottaman vieraan pääoman tuottoprosentti
on määritelmällisesti 0 %, joten korottoman vieraan pääoman sisällyttäminen pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaavaan ei ole tarpeellista. Koska Energiamarkkinavirasto soveltaa ensimmäisellä valvontajaksolla kaikkiin maakaasun jakeluverkonhaltijoihin kiinteää pääomarakennetta 30/70 (korolliset velat/oma pääoma), niin pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaava ensimmäiselle valvontajaksolle muodostuu seuraavaksi: missä 70 WACC = C E + CD ( 1 t) 100 30 100 WACC= Pääoman painotettu keskikustannus C E = Oman pääoman kustannus C D = Korollisen vieraan pääoman kustannus t = Tarkastelujaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta. Edellä olevassa pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaavassa yhteisövero otetaan huomioon silloin, kun yritys on yhteisöverovelvollinen. Muussa tapauksessa kaavassa käytetään yhteisöverokantana 0 %:a. Kohtuullinen euromääräinen tuotto lasketaan pääoman painotetun keskikustannuksen ja sitoutuneen oman ja korollisen vieraan pääoman summan avulla seuraavasti: missä ( D E) R k = WACC + R k = Kohtuullinen tuotto (euroa) WACC= Pääoman painotettu keskikustannus D = Korollisen vieraan pääoman määrä E = Oman pääoman määrä 3.5 Yhteenveto verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennan parametreista Seuraavassa taulukossa esitetään Energiamarkkinaviraston ensimmäisellä valvontajaksolla soveltamat maakaasun jakeluverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennassa käytettävistä parametreista.