Työtapaturmat Tilastovuodet 2001 2010 2010 2009 2008 2011 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 0 30000 60000 90000 120000 150000 Yrittäjät Palkansaajat Yhteensä TAPATURMAVAKUUTUSLAITOSTEN LIITTO 1
Sisällysluettelo - Johdanto 1. Johdanto 4 1.1 Muut työtapaturma- ja ammattitautitilastot sekä eri lähteiden vertailtavuus 4 1.2 Tilastojulkaisun rakenne 4 2. Vahinkoaineisto ja työaikatiedot 5 2.1 Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa 5 2.1.1 Vahingon ilmoittaminen vakuutuslaitokselle 5 2.1.2 Vahinko- ja korvaustietojen toimittaminen TVL:oon 5 2.1.3 Työkyvyttömyyden kestojen seuraaminen 5 2.1.4 Selvityskertoimet 5 2.2 Työaikatiedot 6 2.3 Täyskustannusvastuu muutos vahinkojen tilastoitumisessa 6 3. Keskeiset käsitteet 6 Palkansaaja 6 Taajuus (työpaikkatapaturmataajuus, työmatkatapaturmataajuus) 6 Työkyvyttömyysaika 6 Työmatkatapaturma 7 Työpaikkatapaturma 7 Työtapaturma 7 Yrittäjä 7 4. Käytetyt luokitukset 7 4.1 Ammattiluokitus 7 4.2 ESAW-muuttujat 7 4.3 Toimialaluokitus 10 4.4 Liikkumistapaa koskeva luokitus 10 4.5 Maakuntaluokitus 11 4.6 Vakavuusluokitus 11 ISSN 1239-081X 2
Sisällysluettelo - Tulkinta 1. Palkansaajien ja yrittäjien työtapaturmat 12 2. Palkansaajien työtapaturmat 13 2.1 Vakavuustarkastelut 14 2.2 Toimialakohtaiset tarkastelut 16 2.3 Ammattiluokkakohtaiset tarkastelut 18 2.4 Sukupuoli-, ikäluokka- ja maakuntakohtaiset tarkastelut 19 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteet 21 4. Palkansaajien työmatkatapaturmien sattumisolosuhteet 23 5. Yrittäjien työpaikkatapaturmat 25 Tilastoliite, osa 1: työtapaturmat Työtapaturmat 2001 2010 26 Tilastoliite, osa 2: työpaikkatapaturmat Työpaikkatapaturmat 2001 2010 29 Tilastoliite, osa 3: työmatkatapaturmat Työmatkatapaturmat 2001 2010 36 Tilastoliite, osa 4: yrittäjien työpaikkatapaturmat Yrittäjien työpaikkatapaturmat 2001 2009 42 Tapaturma- / ammattitauti-ilmoituslomake 44 3
1. Johdanto Tässä julkaisussa esitellään tilastoja pääasiassa palkansaajille sattuneista työtapaturmista. Luvut perustuvat korvattuihin tapauksiin, jotka Suomessa toimivat vakuutusyhtiöt, Valtiokonttori ja TVL ovat korvanneet. Julkaisussa esitetään pääjakaumat myös vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen mukaisesti vakuutettujen yrittäjien työssä sattuneista tapaturmista. Taulukossa on aina maininta siitä, sisältääkö se palkansaajien, yrittäjien vai molempien ryhmien aineistoa. Tilastojulkaisun lähtökohtana on TVL:lle laissa määrätyn tilastointivelvoitteen täyttämisen ohella myös palvella mahdollisimman tehokkaasti työturvallisuusasiantuntijoiden tarpeita. Tilastolla on pyritty välittämään asiantuntijoiden käyttöön työtapaturmien torjuntatyön kannalta oleellista tilastotietoa tapaturmista. 1.1 Muut työtapaturma- ja ammattitautitilastot sekä eri lähteiden vertailtavuus Tässä julkaisussa ei esitetä tietoja maatalousyrittäjille ja apurahansaajille sattuneista työtapaturmista. Heidät vakuuttaa Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela), joka myös julkaisee maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautitilastot. TVL julkaisee erikseen tilastoja ammattitaudeista. TVL ja Mela toimittavat tietonsa kerran vuodessa Tilastokeskukselle, joka julkaisee yhteenvedon kaikista työtapaturmista. Näiden lisäksi myös Työterveyslaitos tekee koko maata koskevaa jatkuvaa tilastointia työtapaturmista, ammattitaudeista sekä työperäisistä sairauksista. Yksittäisiä, projektiluonteisia tilastoja tekevät myös muut tahot. Euroopan unionin tilastointi on keskitetty EU:n tilastoviranomaiselle Eurostat:lle. Lisäksi tutkimuslaitokset ja työturvallisuusorganisaatiot julkaisevat omia tietojaan, merkittävimpinä Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto sekä Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Dublin Foundation). Maailmanlaajuiset tilastot laatii Maailman työjärjestö ILO. Käytännössä kaikkien edellä mainittujen tilastonpitäjien käyttämät menetelmät, rajaukset ja määritelmät poikkeavat toisistaan. Erot on otettava huomioon, mikäli halutaan tehdä mielekästä vertailua eri lähteiden ilmoittamien lukujen välillä. Tämän julkaisun taulukoiden muodostamisperiaatteet on kirjattu Vahinkoaineisto ja työaikatiedot osaan. TVL on julkaissut syksyllä 2004 Tilasto-oppaan, jossa käydään lyhyesti läpi erot tärkeimpien eri työturvallisuusalan tilastojen välillä. Oppaan voi hakea TVL:n kotisivuilta (www.tvl.fi) tai tilata painettuna versiona TVL:n toimistolta. 1.2 Tilastojulkaisun rakenne Varsinaiset tilastot vuosilta 2000-2009 esitetään johdanto-osan jälkeen jaettuna neljään lukuun: 1. luvussa yleiskatsaus kaikkiin työtapaturmiin (korvattujen työmatka- ja työpaikkatapaturmien kokonaismäärät) 2. luvussa yleiskatsaus korvattuihin työpaikkatapaturmiin 3. luvussa yleiskatsaus korvattuihin työmatkatapaturmiin 4. luvussa valitut taulukot yrittäjien, heidän perheenjäsentensä ja muiden tapaturmavakuutuslain 57 mukaisesti vakuutettujen työpaikkatapaturmista. Kunkin luvun alussa esitetään tiedot kaikista korvatuista tapauksista. Muuten tiedot esitetään vain vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työtapaturmien osalta. Tämä rajaus on yhtenäinen kansainvälisten tilastojen kanssa. Alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työtapaturmien raportoitumiseen liittyvä vaihtelu vaikeuttaa merkittävästi myös tilastoissa tapahtuvien muutosten tulkintaa. Kunkin luvun rakenne on keskenään samankaltainen; ensin esitetään tiedot kaikista järjestelmän korvaamista tapaturmista (ml. yrittäjät), jonka jälkeen tiedot korvattujen tapaturmien jakaumista työkyvyttömyyden keston, päätoimialan, ammattiluokan, sukupuolen, ikäluokan ja maakunnan mukaan. Näiden jälkeen esitetään tietoja muiden koodattavien muuttujien suhteen. Luvun lopussa esitetään taajuustietoja ja keskimääräisiä työkyvyttömyyksien kestoja. Taulukoiden käytön helpottamiseksi luvut ovat saatavissa myös sähköisessä muodossa TVL:n kotisivuilta: http://www.tvl.fi 4
2. Vahinkoaineisto ja työaikatiedot Tässä julkaisussa esitetyt tilastot eivät sisällä tietoja 1.4.2011 tai sen jälkeen korvatuista työtapaturmista. Vahinkotietojen saaminen tähän julkaisuun perustuu tapaturmavakuutuslainsäädäntöön pohjautuvaan vakuuttamiseen, työssä sattuneen vahingon ilmoittamiseen vakuutuslaitokselle sekä vakuutuslaitosten toimittamiin, TVL:n tietokantoihin kerättäviin tietoihin korvatuista vahingoista ja niistä maksetuista korvauksista. Vakuutuslaitokset voivat korjata aineistossa havaittuja virheitä vielä pitkänkin ajan kuluttua tietojen toimituksesta tilastointiin. Näiden korjausten takia eri vuosina julkaistujen tilastojen aikasarjoissa saattaa olla pieniä eroavaisuuksia. 2.1 Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa Lain mukaan työntekijä, joka sopimuksen perusteella vastikkeesta tekee työtä toiselle tämän johdon ja valvonnan alaisena on vakuutettava työtapaturman ja ammattitaudin varalta. Varsinaisten työsuhteisten työntekijöiden lisäksi vakuuttamisvelvollisuus koskee myös mm. työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa olevia henkilöitä, rangaistus-, huolto- ja hoitolaitoksiin otettuja henkilöitä sekä opiskelijoita ja koululaisia tietyiltä osin. Näitä kutsutaan tässä julkaisussa yhteisellä nimikkeellä palkansaajat. Lain mukaan vakuuttamisvelvollisuus ei koske yrittäjää itseään. Myöskään hänen palveluksessaan työskentelevä, samassa taloudessa asuva perheenjäsen ei kuulu pakollisesti vakuutettaviin. Lisäksi eräät osaomistajaryhmät jäävät tiettyjen ehtojen täyttyessä vakuuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle. Työnantaja voi halutessaan ottaa kaikille näille vakuutuksen työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Vakuutusturva on silloin sama kuin palkansaajilla. Vapaaehtoisesti vakuutettuja yrittäjiä, heidän yrityksiinsä työllistettyjä perheenjäseniänsä sekä muita tapaturmavakuutuslain 57 mukaisesti vakuutettuja kutsutaan tässä julkaisussa yhteisesti yrittäjiksi. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2004 kaikkiaan noin 301 000 yrittäjää ja heidän työllistämäänsä perheenjäsentä, ja heistä oli tuolloin vapaaehtoisesti vakuutettuja TVL:n arvion mukaan 125 000 henkilöä. Vuonna 2010 yrittäjien ja heidän työllistämiensä perheenjäsenten lukumäärä oli Tilastokeskuksen mukaan 328 000. 2.1.1 Vahingon ilmoittaminen vakuutuslaitokselle Työtapaturman sattuessa tai ammattitaudin ilmetessä työnantaja on velvollinen täyttämään tapaturmailmoituksen sekä toimittamaan sen vakuutuslaitokseen. Lomakkeella kerrotaan tarvittavat tiedot vahingoittuneesta, työnantajasta sekä vahingosta, tarvittaessa liittein (esim. lääkärinlausunto). Vakuutuslaitos puolestaan on velvollinen riittävät tiedot vahingosta saatuaan ratkaisemaan vahingon korvattavuuden viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. 2.1.2 Vahinko- ja korvaustietojen toimittaminen TVL:oon Mikäli vahinko todetaan työtapaturmaksi tai ammattitaudiksi, se sekä siitä maksetut korvaukset (ml. ammattitautiepäilyjen johdosta maksetut korvaukset) ilmoitetaan edelleen TVL:oon. Tarvittaessa korvaustietoja täydennetään tiedoilla myöhemmin maksetuista korvauksista. Tietojen toimittaminen perustuu tapaturmavakuutuslakiin, ja toimitukset tehdään TVL:n antamien tilastoimisohjeiden mukaisesti. Toimitetut tiedot tarkastetaan loogisten epäjohdonmukaisuuksien varalta, lähetetään tarvittaessa takaisin vakuutuslaitokseen korjattavaksi ja viedään tilastojärjestelmään. 2.1.3 Työkyvyttömyyden kestojen seuraaminen Viimeinen tämän julkaisun tilastovuosi on kaikkia työtapaturmia koskevissa taulukoissa 2010. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita vahinkoja ja vahingoista aiheutuneiden työkyvyttömyyksien kestoja käsittelevissä taulukoissa viimeinen tilastovuosi on kuitenkin 2009. Vuosi 2010 on rajattu pois, koska vakavampien vuonna 2010 sattuneiden vahinkojen aiheuttamaa työkyvyttömyyden kestoa ei vielä tiedetä tilaston katkaisuhetkellä (31.3.2011). 2.1.4 Selvityskertoimet Tapaturmat tilastoidaan tässä julkaisussa sattumisvuoden mukaan. Tapaturmien raportoitumisviive aiheuttaa sen, että vanhoihin sattumisvuosiin kohdistuu tapaturmia vielä tilastojen julkaisemisen jälkeenkin. Viiveeseen vaikuttavat vakuutuslaitosten raportoimis- ja tilastoimiskäytännöissä vuosittain mahdollisesti tapahtuneet muutokset. Raportointiviiveen vaikutusta vähennetään soveltamalla tilastollisesti laskettuja ns. selvityskertoimia. Niiden avulla tiettyyn hetkeen mennessä raportoidut tapaturmien lukumäärät korjataan arvioituun lopulliseen tasoon. Tässä julkaisussa on käytetty sattumisvuoden 2010 työtapaturmille kerrointa 1,05. 5
2.2 Työaikatiedot Työtapaturmien lukumäärät eivät riitä kuvaamaan vahingoittuneen työhön liittyvää riskiä. Sen havainnollistamiseksi lukumäärät suhteutetaan tässä julkaisussa palkansaajien tekemän työn määrään (työtapaturmien taajuus eli työtapaturmien lukumäärä miljoonaa työtuntia kohti). Tällaisia suhdelukuja varten on tässä julkaisussa käytetty Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tietoja palkansaajien työtuntimääristä. Työaikatiedot ja niihin suhteutettavat työtapaturmien lukumäärät on pyritty saamaan mahdollisimman hyvin toisiaan vastaaviksi. Niinpä esim. oppilaille ja hoitolaitoshoidokeille sattuneet vahingot on taajuuksia laskettaessa poistettu, koska heidän osaltaan tietoja tehtyjen työtuntien määristä ei ole käytettävissä. Aineistoihin jää kuitenkin pieniä rakenteellisia eroja. Tällaisia ovat esimerkiksi eräät osaomistajaryhmät, jotka vakuutusteknisesti kuuluvat palkansaajiin, mutta jotka Tilastokeskuksen tiedoissa kirjautuvat ilmeisesti yrittäjiksi. Näiden erojen täydellinen huomioiminen ei käytettävissä olevilla tiedoilla ole mahdollista, mutta niiden merkitys työtapaturmatilastoissa on hyvin vähäinen. Vuodesta 2008 alkaen työvoimatutkimuksen tiedoista vuokratyönä tehdyt työtunnit on kohdennettu päätoimialan hallinto- ja tukipalvelutoiminta osana olevalle toimialalle työllistämistoiminta, koska työvoiman vuokrausyritysten sekä henkilöstön hankintapalvelusyritysten työntekijöiden tapaturmat tilastoituvat ko. toimialalle. 2.3 Täyskustannusvastuu muutos vahinkojen tilastoitumisessa Aikasarja ei ole suoraan vertailukelpoinen vuoden 2005 jälkeen aiempien vuosien kanssa. Tämä johtuu vuonna 2005 voimaan tulleesta lakimuutoksesta. Vuodet 2001-2004 ja 2005-2010 ovat keskenään vertailukelpoisia. Vuodesta 2005 alkaen julkisen sektorin hoitolaitoksissa annetut hoitotoimenpiteet on hinnoiteltu todellisten kustannusten mukaan. Aiemmin toimenpiteistä perittiin pääsääntöisesti vain niin sanottu asiakasmaksu. Lakiuudistuksen säädöskokoelmanumero on tapaturmavakuutuslain osalta 1358/2004 ja sitä kutsutaan täyskustannusvastuuksi (Täkymuutokseksi). Kun vahingoittunut hakeutuu Täky-muutoksen voimaantulon jälkeen työtapaturman (tai ammattitaudin) vuoksi hoitoon julkisen sektorin hoitolaitokseen, häneltä laskutetaan edelleenkin asiakasmaksu. Tämän lisäksi julkisen sektorin hoitolaitos laskuttaa nyt myös varsinaisista hoitotoimenpiteistä. Hoitolaitos lähettää tämän erillisen laskun suoraan vahingoittuneen vakuutuslaitokseen. Nämä muutokset julkisen sektorin hoitotoimenpiteiden laskutuskäytännössä ovat tuoneet vakuutuslaitoksille ilmoitettujen vahinkojen piiriin uusia tapauksia, jotka tässä tilastossa sijoittuvat työkyvyttömyyden kestolla mitattuna alle 4 päivän luokkaan. Vuositasolla Täky-muutoksen vaikutus vahinkojen lukumääriin on sattumisvuodesta 2004 vuoteen 2005 noin +10%. Taulukoissa vuodet, joihin Täky-muutos vaikuttaa, on esitetty sinisellä ja kursivoidulla fontilla. Päätoimialoittaiset arviot Täky-muutoksen vaikutuksesta vahinkolukumääriin sattumisvuodesta 2004 vuoteen 2005 ovat TVL:n arvion mukaan seuraavat: Teollisuus (C) +10% Rakentaminen (F) +10% Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus (G) +8% Kuljetus ja varastointi (H) +6% Kuntasektori (Z) +14% Muut toimialat yhteensä +10% Kaikki toimialat yhteensä +10% 3. Keskeiset käsitteet Palkansaaja Tässä julkaisussa nimikettä käytetään työnantajan vakuuttamisvelvollisuuden piiriin kuuluvista vakuutetuista. Ks. Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa. Taajuus (työpaikkatapaturmataajuus, työmatkatapaturmataajuus) Työtapaturmien lukumäärä suhteutettuna tehtyihin työtunteihin. Ilmoitetaan miljoonaa työtuntia kohti. Työkyvyttömyysaika (Ks. Käytetyt luokitukset kohdasta Vakavuusluokitus ). 6
Työmatkatapaturma Tapaturma, joka sattuu matkalla asunnosta työpaikalle tai työpaikalta takaisin asunnolle. Tarkka määritelmä on tapaturmavakuutuslaissa. Työpaikkatapaturma Työpaikalla, työpaikkaan kuuluvalla alueella tai työpaikan kahden toimipisteen välisellä matkalla sattunut tapaturma. Työtapaturma Työpaikka- ja työmatkatapaturmien summa. Yrittäjä Tässä julkaisussa nimikettä yrittäjä käytetään kaikista niistä ryhmistä, jotka ovat ottaneet vapaaehtoisen vakuutuksen työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Ks. Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa. 4. Käytetyt luokitukset 4.1 Ammattiluokitus Ammatilla tarkoitetaan työtä, jota luokiteltava henkilö tekee työsuhteessa palkansaajana tai yrittäjänä. Tässä julkaisussa käytetään vuosille 2001-2008 lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ammattitautiluokitus 2004 luokitusta ja vuodesta 2009 alkaen käytetään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ammattiluokitus 2009 luokitusta. Luokitukset perustuvat Tilastokeskuksen ammattiluokitukseen 1987. Luokitukseen voi tutustua TVL:n kotisivujen (www.tvl.fi) kohdassa Materiaalipankki - Julkaisut. Taulukoissa käytetyt ammattiluokkakoodit: 0= Tekninen, tieteellinen, lainopillinen, humanistinen ja taiteellinen työ 1= Terveydenhuolto, sosiaalialan työ 2= Hallinto- ja toimistotyö 3= Kaupallinen työ 4= Maa- ja metsätaloustyö, kalastus 5= Kuljetus- ja liikennetyö 6= Kaivos- ja louhintatyö 7 ja 8= Teollinen työ 9= Palvelutyö Muut Työllisyyskurssien oppilaat luokitellaan kuten vastaavissa ammateissa olevat työntekijät. Muut oppilaat ja hoidokit on esitetty taulukoissa sarakkeessa muut. Tarkemman luokittelun mukaisia ammattiluokkakohtaisia tilastoja voi tiedustella TVL:sta. 4.2 ESAW-muuttujat Tässä julkaisussa käytetään yhteiseurooppalaisen työtapaturmien tilastointiluokittelun (ESAW) mukaisia muuttujia esiteltäessä työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteita. ESAW -järjestelmän mukainen luokittelu aloitettiin Suomessa 2003. Työtapaturmien sattumisolosuhteita kuvaa 8 ESAW-muuttujaa: työtehtävä, työsuoritus, poikkeama, vahingoittumistapa, vahingoittumistapaan liittyvä välitön aiheuttaja, työpiste, vamman laatu sekä vahingoittunut kehonosa. Tässä julkaisussa ei esitetä jakaumia työpiste muuttujasta. Suomessa käytetään tietyiltä osin lyhennettyä versiota näiden muuttujien luokituksesta. Lyhennetty luokitus on kuvattu Sosiaali- ja terveysministeriön ja TVL:n yhteisessä julkaisussa Työtapaturmien luokittelu. Julkaisun voi hakea TVL:n kotisivuilta tai tilata painetussa muodossa TVL:n toimistolta. Täydellinen ESAW-luokittelu (joka sisältää myös kuvaukset niistä ESAW -muuttujista, joita ei Suomessa käytetä) on saatavana Euroopan unionin tilastotoimistosta Eurostatista ja kotisivujen (www.tvl.fi) kohdassa Tilastot. 7
Taulukoissa käytetyt työtehtäväkoodit: 10= Tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi 20= Maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen 30= Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito 40= Julkiset ja yksityiset palvelut 50= Tukitoiminnot 60= Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet 99= Muut työpaikalla suoritetut tehtävät 00= Työtehtävästä ei tietoja XX= Työtehtävä tuntematon Taulukoissa käytetyt työsuorituskoodit: 10= Koneen käyttäminen (käynnistäminen, syöttäminen, hallinta yms.) 20= Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenteleminen (porakoneella, vasaralla, yms.) 30= Kulkuneuvon tai siirtolaitteen ohjaaminen tai sellaisessa matkustaminen 40= Esineiden käsitteleminen (ottaa kiinni, avata, sulkea, yhdistää, heittää, asettaa, kaataa yms.) 50= Taakan käsivoimin siirtäminen (nostaa, laskea, vetää, työntää, kantaa yms.) 60= Henkilön liikkuminen (myös paikoillaan, kuten pukeutuminen, peseytyminen) 70= Paikallaan oleminen työpisteessä (istuminen, seisominen, keskusteleminen, näyttöpääte- ja valvomotyö yms) 99= Muut luettelemattomat työsuoritukset 00= Työsuorituksesta ei tietoja XX= Työsuoritus tuntematon Taulukoissa käytetyt poikkeamakoodit: 10= Sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo 20= Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen 30= Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen (henkilön alta tai päälle) 40= Laitteen (odottamaton käynnistyminen, häiriönpoisto), työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen 50= Henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen 60= Terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itsensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen 70= Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen (nostaessa, työntäessä, vääntäessä, horjahtaessa yms.) 80= Väkivalta (ihmisen tai eläimen aiheuttama), järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo (esim. suojauksen ohitus) 99= Muut luettelemattomat poikkeamat 00= Poikkeamasta ei tietoja XX= Poikkeama tuntematon Taulukoissa käytetyt vahingoittumistapaa kuvaavat koodit: 10= Sähkön, lämpötilan tai vaarallisen aineen aiheuttama vahingoittuminen 20= Hapensaannin estyminen (hukkuminen, hautautuminen, tukehduttavat kaasut ja höyryt) 30= Iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten (putoaminen, kaatuminen yms.) 40= Liikkuvan aiheuttajan osuman tai siihen törmääminen (myös paineenalaiset nesteet ja kaasut) 50= Leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen 60= Puristuminen, ruhjoutuminen 70= Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen (myös melu ja säteily) 80= Eläimen tai ihmisen purema, potku jne. 99= Muut luettelemattomat vahingoittumistavat 00= Vahingoittumistavasta ei tietoja XX= Vahingoittumistapa tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia tilastoja vahingoittumistavasta voi tiedustella TVL:sta. Taulukoissa käytetyt aiheuttajakoodit: 1100= Kulkuväylät, alustat, maa, ovet, seinät, ikkunat, esteet 1200= Maanpinnan yläpuoliset rakenteet 1300= Maanpinnan alapuoliset rakenteet tai syvänteet 2100= Putket, letkut, venttiilit, liitoskappaleet, kanavat 2200= Moottorit, voimansiirtolaitteet, energian muunto- ja varastointilaitteistot 2300= Käsityökalut 8
2400= Käsikäyttöiset konetyökalut 2500= Käsikäyttöiset työkalut (ei tietoja konevoimaisuudesta) 2600= Liikkuvat tai siirrettävät koneet ja laitteet 2700= Kiinteät koneet ja laitteet 2800= Kuljetus-, siirto- ja säilytyslaitteet 3100= Maakulkuneuvot 3200= Muut kulkuneuvot 4100= Materiaalit, esineet, tuotteet, sirpaleet, koneen osat (myös naulat, ruuvit, rullat, kelat, taakat, kuormat yms.) 4200= Kemialliset, radioaktiiviset, biologiset aineet, nesteet 4300= Turvalaitteet ja varusteet, suojaimet 4400= Toimiston tai kodin tavarat ja laitteet, harrastusvälineet, henkilökohtaiset tavarat 5100= Ihmiset, eläimet, kasvit 5200= Irtojätteet 5300= Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi, jää, vesistöt, muut fysikaaliset vaikutukset ja luonnonilmiöt 9999= Muut luettelemattomat aiheuttajat 0000= Välittömästä aiheuttajasta ei tietoja XXXX= Aiheuttaja tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia tilastoja välittömistä aiheuttajista voi tiedustella TVL:sta. Taulukoissa käytetyt vamman laatua kuvaavat koodit: 010= Haavat ja pinnalliset vammat 020= Luunmurtumat 030= Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset 040= Amputoitumiset ja irti repeämiset (ruumiinosan menetys) 050= Tärähdykset ja sisäiset vammat, ruhjevammat 060= Palovammat, syöpymät ja paleltumat 070= Myrkytykset ja tulehdukset 080= Hukkuminen ja tukehtuminen 090= Äänen ja värähtelyn vaikutukset 100= Äärilämpötilojen, valon ja säteilyn vaikutukset 110= Sokki 120= Useita samantasoisia vammoja 999= Muut, yllä luokittelemattomat vammat 000= Vamman laadusta ei tietoja XXX= Vamman laatu tuntematon Taulukoissa käytetyt vahingoittunutta kehonosaa kuvaavat koodit: 10= Pää 20= Niska ja kaula 30= Selkä 40= Vartalo ja sisäelimet 50= Yläraajat 60= Alaraajat 70= Koko keho ja useat sen alueet 99= Muu, yllä luokittelematon ruumiinosa 00= Ei tietoja vahingoittuneesta ruumiinosasta XX= Vahingoittunut kehoosa tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia tilastoja vahingoittuneista ruumiinosista voi tiedustella TVL:sta. 9
4.3 Toimialaluokitus Tässä julkaisussa käytetään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tilastoimisohjeiden mukaista toimialaluokittelua. Kuntien ja kuntayhtymien palkansaajien vahingot on luokiteltu omaan päätoimialaluokkaansa Kuntasektori, joka ei ole Tilastokeskuksen toimialaluokituksessa (TOL 2008). Taulukoissa käytetyt toimialakoodit: A= Maatalous, metsätalous ja kalatalous B= Kaivostoiminta ja louhinta C= Teollisuus D= Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta E= Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito F= Rakentaminen G= Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen moottoripyörien korjaus H= Kuljetus ja varastointi I= Majoitus- ja ravitsemistoiminta J= Informaatio ja viestintä K= Rahoitus- ja vakuutustoiminta L= Kiinteistöalan toiminta M= Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta N= Hallinto- ja tukipalvelutoiminta O= Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus P= Koulutus Q= Terveys- ja sosiaalipalvelut R= Taiteet, viihde ja virkistys S= Muu palvelutoiminta T= Kotitalouksien toiminta työnantajina; kotitalouksien eriyttämätön toiminta tavaroiden ja palvelujen tuottamiseksi omaan käyttöön U= Kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toiminta Z= Kuntasektori X= Toimiala tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia toimialakohtaisia tilastoja voi tiedustella TVL:sta. 4.4 Liikkumistapaa koskeva luokitus Tässä julkaisussa käytetään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tilastoimisohjeiden mukaista luokittelua liikkumistavasta. Luokittelu tehdään ainoastaan työmatkatapaturmien osalta. Taulukoissa käytetyt koodit: 1= Jalan (myös polkupyörää taluttaen, ajoneuvosta astuttaessa, hiihtäen tms.) 2= Polkupyörällä 3= Mopedilla 4= Moottoripyörällä, myös kevyt moottoripyörä 5= Henkilöautolla 6= Linja-autolla, kuorma-autolla, junalla, raitiovaunulla 7= Muu liikkumistapa (traktori, hevosajoneuvo, lumikelkka, laiva, vene tms.) 9= Muut X= Liikkumistapa tuntematon 10
4.5 Maakuntaluokitus Tässä julkaisussa käytetään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tilastoimisohjeiden mukaista maakuntaluokittelua. Taulukoissa käytetyt maakuntakohtaiset koodit: 1= Uusimaa 2= Varsinais-Suomi 4= Satakunta 5= Kanta-Häme 6= Pirkanmaa 7=Päijät-Häme 8= Kymenlaakso 9= Etelä-Karjala 10= Etelä-Savo 11= Pohjois-Savo 12= Pohjois-Karjala 13= Keski-Suomi 14= Etelä-Pohjanmaa 15=Pohjanmaa 16= Keski-Pohjanmaa 17= Pohjois-Pohjanmaa 18= Kainuu 19= Lappi 20= Itä-Uusimaa (vuoden 2010 loppuun) 21= Ahvenanmaa UU= Ulkomaat XX= Ei tiedossa 4.6 Vakavuusluokitus Työkyvyttömyyden kesto kalenteripäivinä ml. sunnuntait ja juhlapyhät, jolloin vahingoittunut on kokonaan tai osittain työkyvytön ja saa sen vuoksi päivärahaa. Työkyvyttömyyspäiväksi ei lasketa vahingoittumispäivää, mutta mahdolliset vahingosta aiheutuneet kuntoutus- ja koulutusjaksot lasketaan. Työkyvyttömyyden kesto esitetään luokiteltuna. Luokituksen kahden ensimmäisen luokan välisen rajan asettaminen vähintään 4 päivän työkyvyttömyyden kohdalle on mm. Eurostatin noudattama käytäntö. 11
Tilastojulkaisu 2011 tulkinta Tilastovuodet 2001-2010 1. Palkansaajien ja yrittäjien työtapaturmat Vuonna 2010 sattui palkansaajille ja yrittäjille yhteensä 130693 työtapaturmaa, mikä oli 6,3 % enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta silti vähemmän kuin vuonna 2008. Työtapaturmien kokonaismäärät ovat kasvaneet vuodesta 2005 lähtien sekä palkansaajien että yrittäjien osalta vuoteen 2008 asti (taulukko 1.1), mutta vuonna 2009 työtapaturmien kokonaismäärä väheni noin kymmenen vuoden takaiselle tasolle; taantuman vaikutuksesta tehdyn työn määrä väheni erityisesti toimialoilla, joilla työpaikkatapaturmien taajuus on keskimääräistä korkeampi. Vuotta 2005 edeltäneen ja sen jälkeisen aikasarjan tarkka vertailu kokonaismäärien (ml. alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet tapaukset) osalta ei ole kuitenkaan mielekästä vuonna 2005 voimaantulleen ns. täky -uudistuksen vuoksi (ks. johdanto). Kuva 1. Työtapaturmien lukumäärät vuosina 2001-2010. Vuonna 2010 työpaikkatapaturmien lukumäärä lisääntyi edellisvuodesta 6,4 % ja työmatkatapaturmien lukumäärä lisääntyi 6,3 % (taulukot 2.1 ja 3.1). 12
Kuva 2. Palkansaajien ja yrittäjien työpaikka- ja työmatkatapaturmien lukumäärät vuosina 2001-2010. 2. Palkansaajien työtapaturmat Vuonna 2010 palkansaajille sattui yhteensä 124208 työtapaturmaa, mikä oli 6,5 % enemmän kuin vuonna 2009. Näistä 104788 sattui työpaikoilla (työpaikkatapaturma) ja 19420 työn ja kodin välisellä matkalla (työmatkatapaturma). (Taulukot 1.1, 2.1 ja 3.1) Kuva 3. Palkansaajien työtapaturmien lukumäärät vuosina 2001-2010. 13
Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työpaikkatapaturmien taajuus oli 12,9 korvattua työpaikkatapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden vuonna 2009, kun edellisenä vuonna se oli 15,1 (taulukko 2.15) Kuva 4. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien taajuus vuosina 2005-2009. 2.1 Vakavuustarkastelut Vakavuusjakaumia ei ole mahdollista esittää vuoden 2010 osalta, koska julkaisuhetkellä ei ole vielä tietoja vakavimmista vuonna 2010 sattuneista työtapaturmista. Vuonna 2009 palkansaajille sattui yhteensä 98377 työpaikka- ja 18254 työmatkatapaturmaa, yhteensä siis 116631 työtapaturmaa. Vuoden 2009 palkansaajien työpaikkatapaturmista 56,3 % ja työmatkatapaturmista 53,2 % johti alle neljän päivän työkyvyttömyyteen. (taulukot 1.2, 2.2 ja 3.2). Kuva 5. Palkansaajille vuosina 2001-2009 sattuneiden työtapaturmien jakautuminen tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden keston mukaan (tapaturmien osuus, vakavuuden luokittelu kalenteripäivien summana). 14
Kuva 6. Palkansaajille vuosina 2001-2009 sattuneiden työtapaturmien aiheuttaman työkyvyttömyyden keskimääräiset kestot kalenteripäivinä vahinkoluokan mukaan. Eniten kuolemantapauksia esitetyssä aikasarjassa sattui vuonna 2001 (86 tapausta) ja vähiten vuonna 2009, jolloin työtapaturmissa kuoli 37 palkansaajaa. Vuonna 2009 sattui palkansaajille 26 kuolemaan johtanutta työpaikka- ja 11 työmatkatapaturmaa. (taulukot 1.2, 2.2 ja 3.2). Kuva 7. Palkansaajien kuolemaan johtaneiden työtapaturmien lukumäärät vuosina 2001-2009. 15
2.2 Toimialakohtaiset tarkastelut Vuonna 2009 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista palkansaajien työtapaturmista sattui kunta-alalla 19,9 %, teollisuudessa 19,8 %, rakentamisen toimialalla 13,3 %, kuljetus- ja varastointitoimialalla 10,2 %, kaupan alalla 10,2 % sekä hallinnon ja tukipalveluiden toimialalla 6,6 %. (taulukko 1.3). Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työpaikkatapaturmien osalta teollisuuden (21,0 %) jälkeen toiseksi suurinta osuutta edusti kunta-ala 17,7 % osuudella. Rakentamisen toimialalla sattui 15,1 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista vuonna 2009 (taulukko 2.3). Kuva 8. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien lukumäärät eräillä päätoimialoilla vuosina 2001-2009. Vuosi 2009 poikkeaa talouden taantuman vaikutuksesta työpaikkatapaturmien toimialajakaumaltaan aiemmista vuosista. Vuonna 2009 teollisuudessa sattui huomattavasti vähemmän työpaikkatapaturmia. (taulukko 2.3). Vuonna 2009 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien taajuus teollisuuden päätoimialalla laski aiemman vuoden 20,6:sta 16,2:een. Rakentamisen toimialalla taajuus laski 35,3:sta 30,4:ään ja kuljetus- ja varastointitoimialalla 28,4:stä 23,8:an. Hallinto- ja tukipalvelutoimialalla vuosien 2007-2008 välillä näkyy suuri tasonmuutos 30,0:sta 23,8:aan, mitä selittää mm. se, että vuodesta 2008 alkaen vuokratyönä tehty työaika on voitu kohdentaa samalle toimialalle kuin vuokratyöyritysten työntekijöiden vahingot. Samalla vuokratyönä tehdyn työn tarkempi kohdentaminen nostaa muiden toimialojen taajuuksia vastaavasti vuodesta 2008 alkaen. Vuonna 2009 palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien taajuus hallinto- ja tukipalvelutoimialalla laski edelleen ollen 21,3. Korkein työpaikkatapaturmataajuus oli - ja on ollut koko tarkastelujakson ajan - rakentamisen toimialalla (taulukko 2.15). 16
Kuva 9. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien taajuudet eräillä päätoimialoilla vuosina 2005-2009. 17
2.3 Ammattiluokkakohtaiset tarkastelut Vuonna 2009 yhteensä 34,3 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista palkansaajien työpaikkatapaturmista sattui teollisen työn ammattiluokissa. Rakennusammateissa sattui 13,5 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista, palveluammateissa 14,7 %. 10,3 %:n osuutta kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista edustivat kuljetus- ja liikennetyön ammattiluokat (taulukko 2.4). 7 ja 8 Kuva 10. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien lukumäärät eräissä pääammattiluokissa vuosina 2001-2009. 18
2.4 Sukupuoli-, ikäluokka- ja maakuntakohtaiset tarkastelut Miesten osuus kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista palkansaajien työpaikkatapaturmista vuonna 2009 oli 68,6 %, mikä oli 7,1 %-yksikköä vähemmän kuin vuonna 2001 (taulukko 2.5). Kuva 11. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat sukupuolen mukaan vuosina 2001-2009. Vuonna 2009 sattuneista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työmatkatapaturmista 65,5 % sattui naisille. Koko tarkasteluajanjakson ajan naisille on sattunut miehiä enemmän vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työmatkatapaturmia (taulukko 3.5). Kuva 12. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työmatkatapaturmat sukupuolen mukaan vuosina 2001-2009. 19
Vuonna 2009 palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneet työpaikkatapaturmat vähenivät lähes kaikissa ikäluokissa verrattuna aiempaan vuoteen. (taulukko 2.6) Kuva 13. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmat ikäluokan mukaan vuosina 2001-2009. Työmatkatapaturmia sattuu entistä enemmän vanhemmille palkansaajille. Erityisesti yli 55-vuotiaille sattuneiden vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työmatkatapaturmien osuus on kasvanut 9,9 %-yksikköä välillä 2001-2009 (taulukko 3.6). Kuva 14. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työmatkatapaturmat ikäluokan mukaan vuosina 2001-2009. 20
Uudellamaalla sattui 30,2 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työtapaturmista vuonna 2009. Pirkanmaan osuus oli 8,3 % ja Varsinais-Suomen 9,0 % (taulukko 1.7). 39,1 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työmatkatapaturmista vuonna 2009 sattui Uudellamaalla (taulukko 3.7). 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteet Vuonna 2009 25,0 % kaikista palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista sattui tuotantoon, jalostukseen käsittelyyn tai varastointiin liittyvissä työtehtävissä, kun osuus vuonna 2008 oli 29,4 %. Tukitoimintojen osuus on koko tarkastelujakson ajan ollut reilu viidennes vuonna 2009 osuus oli 21,3 %. Tukitoimintoihin kuuluvat tässä luokittelussa esimerkiksi huolto-, kunnossapito- ja siivoukseen liittyvät työtehtävät. Rakentamiseen (ml. purkutyöt) ja maarakentamiseen liittyvien työtehtävien osuus on pysynyt noin 10 % tasolla koko tarkastelujakson ajan, ollen 9,3 % vuonna 2009. Palvelujen osuus on vuosina 2003-2009 noussut eniten, n. 7 %-yksikköä (taulukko 2.8). Kuva 15. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien jakautuminen työtehtävän mukaan vuosina 2003-2009 (Koodit: 10 = tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi, 20 = maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen, 30 = Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito, 40 = julkiset ja yksityiset palvelut, 50 = tukitoiminnot, 60 = Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet, 99 = muut työpaikalla suoritetut tehtävät, 0 ja 00 = ei tietoja, XX = tuntematon). Henkilön liikkuminen on tyypillisin työsuoritus vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneissa työpaikkatapaturmissa. Vuonna 2009 kaikista tapauksista 37,9 % oli sattunut henkilön liikkumisen yhteydessä. Noin viidesosa kaikista tapauksista sattuu sekä siirrettäessä taakkaa käsivoimin (osuus 19,1 % vuonna 2009) ja esineiden käsittelyn yhteydessä (osuus 18,8 % vuonna 2009). Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenneltäessä sattui 4855 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työpaikkatapaturmaa vuonna 2009, mikä oli 11,3 % kaikista kyseisen kriteerin täyttävistä tapauksista. Mainituista työsuorituksista liikkumisen osuus on kasvanut tarkastelujakson aikana vuonna 2003 osuus oli 32,7 %, eli 5,2 %-yksikköä pienempi kuin vuonna 2009 (taulukko 2.9). 21
Viimeisin vahingoittumista edeltänyt poikkeama on yleisimmin henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen tai liukastuminen. Tällaisten tapausten osuus kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista oli 31,5 % vuonna 2009. Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen nostaessa, työntäessä, vääntäessä, horjahtaessa yms. tilanteissa oli kyseessä 19,3 %:ssa ja terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itsensä kolhiminen, polvistuminen ja istuutuminen 16,4 %:ssa tapauksista. (taulukko 2.10). Kuva 16. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien jakautuminen viimeisimmän vahingoittumista edeltäneen poikkeaman mukaan vuosina 2003-2009.(Koodit: 10 = sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo, 20 = aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen, 30 = aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen (henkilön alta tai päälle), 40 = laitteen (odottamaton käynnistyminen, häiriönpoisto), työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen, 50 = henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen, 60 = terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itsensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen, 70 = henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen (nostaessa, työntäessä, vääntäessä, horjahtaessa yms.), 80 = väkivalta (ihmisen tai eläimen aiheuttama), järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo (esim. suojauksen ohitus), 99 = muut luettelemattomat poikkeamat, 0 ja 00 = poikkeamasta ei tietoja, XX = poikkeama tuntematon) Yleisin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneen työpaikkatapaturman vahingoittumistapa on iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten putoamisen, kaatumisen tms. poikkeaman johdosta. Vuonna 2009 tällaisten vahingoittumisten osuus kaikista oli 29,7 %. Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen luokiteltiin vahingoittumistavaksi 25,2 %:ssa ja leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen 15,2 %:ssa kaikista tapauksista vuonna 2009 (taulukko 2.11). Materiaalit, esineet, tuotteet, sirpaleet ja koneen osat (osuus kaikista 24,3 %) ja kulkuväylät, alustat, maa, ovet, seinät, ikkunat ja esteet (osuus kaikista 25,3 %) aiheuttivat yhteensä lähes puolet kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista vuonna 2009. Molempien ryhmien osuudet ovat lisäksi kasvaneet vuosien 2003 ja 2009 välisenä aikana. Maanpinnan yläpuoliset rakenteet oli vahingoittumistapaan liittyvä välitön aiheuttaja eli vamman aiheuttaja 7,7 %:ssa, ihmiset, eläimet ja kasvit 6,7 %:ssa ja käsityökalut 6,6 %:ssa tapauksista (taulukko 2.12). Selkeästi suurin osa, 42,8 %, kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista vuonna 2009 oli luokiteltavissa vamman laadun mukaisesti luokkaan sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset. Haavojen ja pinnallisten vammojen osuus oli 25,6 %, ja tärähdykset ja sisäiset vammat, ruhjevammat luokan osuus 16,3 %. Haavojen ja pinnallisten vammojen osuus oli kasvanut tarkastelujakson aikana 3,2 %-yksikköä, kun taas tärähdysten ja sisäisten sekä ruhjevammojen osuus oli pienentynyt 4,8 %-yksikköä vuosien 2003-2009 välisenä aikana (taulukko 2.13). 22
Yleisimmin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanut loukkaantuminen kohdistui yläraajoihin (käsi, ranne ja sormet mukaan lukien, osuus 43,2 %) ja alaraajoihin (nilkka, jalkaterä ja varpaat mukaan lukien, osuus 29,5 %). Selkään kohdistuneiden vammojen osuus oli 14,0 % vuonna 2009. Selkään kohdistuneet vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneet työpaikkatapaturmat ovat vähentyneet 1,7 %-yksikköä välillä 2003-2009 (taulukko 2.14). 4. Palkansaajien työmatkatapaturmien sattumisolosuhteet Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työmatkatapaturmista 60,8 % sattui jalankulkijoille, 23,3 % polkupyöräilijöille ja henkilöautolla liikkuneiden osuus oli 10,7 % vuonna 2009 (taulukko 3.8). Kuva 17. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työmatkatapaturmien jakautuminen vahingoittuneen liikkumistavan mukaan vuosina 2001-2009. (Koodit: 1 = jalan (myös polkupyörää taluttaen, ajoneuvosta astuttaessa, hiihtäen tms.), 2 = polkupyörällä, 3 = mopedilla, 4 = moottoripyörällä, myös kevyt moottoripyörä, 5 = henkilöautolla, 6 = linja-autolla, kuorma-autolla, junalla, raitiovaunulla, 7 = muu liikkumistapa (traktori, hevosajoneuvo, lumikelkka, laiva, vene tms.), 9 = muut, X = liikkumistapa tuntematon) 42,1 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työmatkatapaturmista vuonna 2009 oli luokiteltavissa vamman laadun mukaisesti luokkaan sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset. Tärähdykset ja sisäiset vammat, ruhjevammat luokan osuus oli 22,1 % ja luunmurtumien osuus 20,8 %. Haavojen ja pinnallisten vammojen osuus oli kasvanut 5,5 %-yksikköä, kun taas tärähdysten, sisäisten vammojen ja ruhjevammojen osuus pienentynyt 4,9 %-yksikköä vuosien 2003-2009 välisenä aikana (taulukko 3.9). Yleisimmin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanut loukkaantuminen kohdistuu alaraajoihin (nilkka, jalkaterä ja varpaat mukaan lukien, osuus 35,4 % vuonna 2009) ja yläraajoihin (käsi, ranne ja sormet mukaan lukien, osuus 29,0 % vuonna 2009). Selkään kohdistuneiden vammojen osuus oli 7,9 % vuonna 2009. Sellaisten tapausten osuus, jossa vahingoittuminen oli kohdistunut laajamittaisesti, kuten koko kehon alueelle, oli 10,5 % vuonna 2009, eli osuus oli kasvanut 1,3 %-yksikköä vuodesta 2003 (taulukko 3.10). 23
5. Yrittäjien työpaikkatapaturmat Palkansaajista poiketen, yrittäjille sattuneista työpaikkatapaturmista selvästi yli puolet johtaa vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen. Vuonna 2009 yrittäjille sattuneista työpaikkatapaturmista (yhteensä 5784) 42,3 % aiheutti alle neljän päivän työkyvyttömyyden. Työpaikkatapaturmissa kuoli 6 yrittäjää vuonna 2009. Eniten kuolemaan johtaneita työpaikkatapaturmia sattui yrittäjille vuosien 2001-2009 välisenä aikana vuosina 2004 ja 2009 (6) ja vähiten vuonna 2003 (1). Yrittäjille sattui 3340 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työpaikkatapaturmaa vuonna 2009. Näistä 35,0 % sattui rakentamisen päätoimialalla. Kuljetus- ja varastointipäätoimialan osuus oli 12,9 %, tukku- ja vähittäiskaupan osuus 11,9 % ja teollisuuden osuus 9,7 %. Rakentamisen osuus oli kasvanut 4,2 %-yksikköä vuodesta 2001 (taulukko 4.2). Vuonna 2009 kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista yrittäjien työpaikkatapaturmista sattui tukitoiminnoissa 23,0 %, rakentamisen työtehtävissä 19,5 % ja 16,9 % kuljettamiseen, kulkemiseen ja siirtämiseen liittyvissä työtehtävissä. Tuotantoon, jalostukseen ja käsittelyyn liittyvissä työtehtävissä sattuneiden tapaturmien osuus oli 16,6 %. (taulukko 4.3). Kuva 18. Yrittäjien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien jakautuminen työtehtävän mukaan vuosina 2003-2009 (Koodit: 10 = tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi, 20 = maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen, 30 = Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito, 40 = julkiset ja yksityiset palvelut, 50 = tukitoiminnot, 60 = Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet, 99 = muut työpaikalla suoritetut tehtävät, 00 = ei tietoja, XX = tuntematon). Henkilön liikkuminen oli tyypillisin työsuoritus vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneissa työpaikkatapaturmissa myös yrittäjien osalta. Vuonna 2009 kaikista tapauksista 44,4 % oli sattunut henkilön liikkumisen yhteydessä. Noin viidesosa (16,8 % vuonna 2009) kaikista tapauksista sattuu siirrettäessä taakkaa käsivoimin. Esineiden käsittelyn yhteydessä sattui 16,0 % tapauksista. Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenneltäessä sattui 10,5 % kaikista kyseisen kriteerin täyttävistä tapauksista (taulukko 4.4). 24
Viimeisin vahingoittumista edeltänyt poikkeama oli myös yrittäjillä yleisimmin henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen tai liukastuminen. Tällaisten tapausten osuus kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista oli 43,2 % vuonna 2009, eli selvästi suurempi kuin palkansaajilla. Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen nostaessa, työntäessä, vääntäessä, horjahtaessa yms. tilanteissa oli kyseessä 16,8 %:ssa ja terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itsensä kolhiminen, polvistuminen sekä istuutuminen 13,8 %:ssa tapauksista (taulukko 4.5). 25
Tilastoliite, osa 1: työtapaturmat Työtapaturmat 2001 2010 Tilastojen tulkinnan kannalta oleelliset määritelmät ja luokitukset on esitetty julkaisun johdanto-osion sivuilla 4-9. Taulukko 1.1. Palkansaajien ja yrittäjien työtapaturmat vakuutuslajin mukaan vuosina 2001-2010. Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Vakuutuslaji Sattumisvuosi Yhteensä Palkansaajat Yrittäjät 2001 121826 116954 4872 2002 120982 116038 4944 2003 117776 112798 4978 2004 117172 112237 4935 2005 134738 128935 5803 2006 140192 134156 6036 2007 143574 137295 6279 2008 147920 141427 6493 2009 122890 116631 6259 2010 130693 124208 6485 Huom! Täyskustannusvastuu -muutos vaikuttaa tähän taulukkoon sattumisvuodesta 2005 alkaen (kts. Johdanto). Taulukko 1.2. Palkansaajien työtapaturmat työkyvyttömyyden keston mukaan vuosina 2001-2009. Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Työkyvyttömyyden kesto kalenteripäivinä Sattumisvuosi Yhteensä Kuollut Eläke 181-360 91-180 31-90 15-30 7-14 4-6 alle 4 2001 116954 86 287 960 1674 8277 11795 23434 17982 52459 2002 116038 64 296 926 1639 7970 11528 23083 17932 52600 2003 112798 65 321 937 1633 7902 10666 21542 17583 52149 2004 112237 63 239 991 1692 7708 10617 21055 17244 52628 2005 128935 82 178 1112 1902 8156 10993 22628 18586 65298 2006 134156 63 165 1126 1982 8342 10994 23072 18898 69514 2007 137295 63 160 1191 2083 8354 10920 22712 18937 72875 2008 141427 48 199 1290 2154 8607 10777 22437 19167 76748 2009 116631 37 147 1143 1891 7110 8534 17695 14975 65099 Huom! Täyskustannusvastuu -muutos vaikuttaa tähän taulukkoon sattumisvuodesta 2005 alkaen (kts. Johdanto). 26
Sattumisvuosi Taulukko 1.3. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet palkansaajien työtapaturmat päätoimialan mukaan vuosina 2001-2009. Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Toimiala (TOL2008, Z Kuntasektori erikseen) Yhteensä A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U Z X 2001 64495 898 169 19324 331 384 10183 5395 5775 1677 1157 499 277 936 2868 1428 603 975 336 853 174 0 10190 63 2002 63438 941 189 17945 263 293 9759 5739 5762 1644 1026 445 318 861 3068 1413 671 1082 339 859 183 0 10580 58 2003 60649 838 153 16500 287 288 8864 5579 5884 1600 870 381 368 920 3239 1487 605 1120 340 864 220 2 10179 61 2004 59609 792 154 15727 293 314 8632 5532 6354 1556 720 365 345 872 3329 1491 597 1160 389 842 235 0 9857 53 2005 63637 892 161 15846 308 290 9506 6042 6821 1671 683 367 401 797 3861 1625 637 1363 394 916 326 4 10678 48 2006 64642 787 144 16256 300 349 9272 6187 6964 1718 639 366 433 883 4158 1663 671 1606 417 797 314 6 10677 35 2007 64420 828 157 15981 275 332 9595 6171 6850 1710 542 266 395 978 4451 1565 747 1809 377 829 300 4 10214 44 2008 64679 834 172 15278 254 373 8996 6463 6653 1682 533 309 378 1142 4491 1609 743 1911 412 867 261 4 11237 77 2009 51532 810 131 10199 218 362 6834 5268 5266 1393 484 255 332 967 3405 1393 563 1826 397 796 223 6 10246 158 Toimialakoodien tulkinta: katso johdanto-osan kohta 4.3 Taulukko 1.4. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet palkansaajien työtapaturmat pääammattiluokan mukaan vuosina 2001-2009. Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Pääammattiluokka Sattumisvuosi Yhteensä 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 muut 2001 64495 2171 4929 3513 2293 1892 5296 8507 17946 9197 8290 461 2002 63438 2205 5330 3422 2494 1993 5497 8374 16840 8811 8026 446 2003 60649 2182 5303 3645 2452 1863 5420 7883 15198 8477 8013 213 2004 59609 2237 5371 3206 2351 1879 5737 7881 14795 8152 7766 234 2005 63637 2387 6081 3429 2666 2075 6134 8529 15716 8046 8326 248 2006 64642 2505 6224 3371 2771 2097 6277 8585 15841 8121 8546 304 2007 64420 2456 6235 3305 2778 1919 6054 9110 15750 8037 8391 385 2008 64679 2747 6950 3747 2930 2003 5918 8403 15251 7657 8619 454 2009 51532 2340 6535 3103 2667 1760 4801 6093 10593 5664 7565 411 Ammattiluokkakoodien tulkinta: katso johdanto-osan kohta 4.1 27
Taulukko 1.6. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet palkansaajien työtapaturmat ikäluokan mukaan vuosina 2001-2009. Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Ikäluokka, vuotta Sattumisvuosi Yhteensä 0-14 15-19 20-24 25-29 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 55-59 60-64 yli 64 Tuntematon 2001 64495 10 1650 6072 6649 7493 8442 8696 9133 9317 5424 1511 95 3 2002 63438 11 1500 5919 6453 7078 8385 8559 8822 9167 5926 1503 112 3 2003 60649 9 1054 5818 6397 6491 7856 8289 8222 8427 6499 1490 95 2 2004 59609 5 1111 5921 6617 6194 7577 8029 7945 8106 6386 1607 110 1 2005 63637 8 1292 6514 6989 6410 7583 8481 8467 8547 7150 2059 137 0 2006 64642 4 1406 6776 7122 6531 7449 8424 8458 8568 7239 2433 232 0 2007 64420 7 1689 7312 7243 6646 6936 8103 8122 8176 7039 2928 219 0 2008 64679 8 1668 6966 7112 6686 6641 7872 8238 8220 7500 3482 286 0 2009 51532 2 1054 4710 5710 5388 5162 6434 6860 6777 6145 2991 299 0 Taulukko 1.5. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet palkansaajien työtapaturmat sukupuolen mukaan vuosina 2001-2009. Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Sukupuoli Sattumisvuosi Yhteensä Mies Nainen 2001 64495 45519 18976 2002 63438 44098 19340 2003 60649 41782 18867 2004 59609 41004 18605 2005 63637 43404 20233 2006 64642 44011 20631 2007 64420 43777 20643 2008 64679 42388 22291 2009 51532 32433 19099 Taulukko 1.7. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet palkansaajien työtapaturmat maakunnan mukaan vuosina 2001-2009. Yksikkö: työtapaturmien lukumäärä Maakunta Sattumisvuosi Yhteensä 1 2 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 UU XX 2001 64495 18637 5832 3439 1976 6171 2603 2772 1752 1528 2885 1741 2399 2548 1905 662 3593 751 1815 886 295 305 0 2002 63438 17724 5909 3371 1922 5945 2619 2695 1626 1536 3003 1814 2578 2432 1827 672 3775 659 1923 836 305 267 0 2003 60649 17101 5277 3072 1929 5682 2492 2668 1419 1516 3031 1782 2423 2312 1739 627 3827 685 1773 746 306 242 0 2004 59609 17543 5128 2955 1899 5407 2217 2551 1381 1520 2962 1679 2332 2174 1750 615 3764 657 1769 773 338 195 0 2005 63637 17965 5603 3113 1933 5998 2360 2479 1395 1659 3286 1881 2571 2435 1949 782 4074 705 1959 844 376 270 0 2006 64642 17631 6065 3349 1877 6338 2408 2460 1511 1755 3368 1791 2746 2469 1849 737 4190 743 1905 801 380 269 0 2007 64420 18025 5728 3291 1808 5908 2519 2332 1469 1632 3254 1955 2640 2632 1845 787 4332 793 2058 841 318 253 0 2008 64679 18931 5570 3292 1838 5752 2524 2381 1439 1706 3080 1915 2557 2484 1945 775 4216 933 2041 778 279 243 0 2009 51532 15581 4654 2644 1466 4263 1782 1859 1179 1359 2451 1537 1967 2022 1508 576 3284 704 1648 600 244 204 0 Maakuntakoodien tulkinta: katso johdanto-osan kohta 4.5 28
Tilastoliite, osa 2: työpaikkatapaturmat Työpaikkatapaturmat 2001 2010 Tilastojen tulkinnan kannalta oleelliset määritelmät ja luokitukset on esitetty julkaisun johdanto-osion sivuilla 4-9. Taulukko 2.1. Palkansaajien ja yrittäjien työpaikkatapaturmat vakuutuslajin mukaan vuosina 2001-2010. Yksikkö: työpaikkatapaturmien lukumäärä Vakuutuslaji Sattumisvuosi Yhteensä Palkansaajat Yrittäjät 2001 105884 101387 4497 2002 104516 99995 4521 2003 100804 96256 4548 2004 100873 96331 4542 2005 116370 110993 5377 2006 121359 115768 5591 2007 124920 119083 5837 2008 125264 119232 6032 2009 104161 98377 5784 2010 110776 104788 5988 Huom! Täyskustannusvastuu-muutos vaikuttaa tähän taulukkoon sattumisvuodesta 2005 alkaen (kts.johdanto). Taulukko 2.2. Palkansaajien työpaikkatapaturmat työkyvyttömyyden keston mukaan vuosina 2001-2009. Yksikkö: työpaikkatapaturmien lukumäärä Työkyvyttömyyden kesto kalenteripäivinä Sattumisvuosi Yhteensä Kuollut Eläke 181-360 91-180 31-90 15-30 7-14 4-6 alle 4 2001 101387 44 222 772 1313 6573 10098 20805 15810 45750 2002 99995 36 239 734 1283 6212 9769 20445 15708 45569 2003 96256 43 256 750 1280 6106 9042 18928 15218 44633 2004 96331 43 194 815 1344 6078 9146 18608 15004 45099 2005 110993 51 140 900 1472 6397 9351 19927 16171 56584 2006 115768 47 134 911 1513 6553 9350 20326 16458 60476 2007 119083 38 125 969 1629 6690 9306 20109 16620 63597 2008 119232 30 159 1018 1637 6511 8942 19456 16226 65253 2009 98377 26 123 905 1462 5422 7099 15226 12735 55379 Palkansaajien työpaikkatapaturmista aiheutuneiden työkyvyttömyyksien keskimääräinen kesto eräissä luokissa. Yksikkö: kalenteripäivää Työkyvyttömyyden kesto kalenteripäivinä Sattumisvuosi 181-360 91-180 31-90 15-30 7-14 4-6 4-360 yhteensä 2009 274,6 122,9 50,5 20,9 9,6 4,9 24,7 Huom! Täyskustannusvastuu-muutos vaikuttaa tähän taulukkoon sattumisvuodesta 2005 alkaen (kts.johdanto). 29