Työtapaturmat ja ammattitaudit

Transkriptio

1 Työtapaturmat ja ammattitaudit Tilastovuodet Yrittäjät Palkansaajat Yhteensä TAPATURMAVAKUUTUSLAITOSTEN LIITTO 1

2 ISSN X Painopaikka: PunaMusta 2

3 Sisällysluettelo 1. Johdanto Palkansaajien työtapaturmat ja ammattitaudit Muut suomalaiset työtapaturma- ja ammattitautitilastot Kansainvälisiä työturvallisuusalan tilastontuottajia Eri lähteiden vertailtavuus Tilastojulkaisun rakenne 5 2. Määritelmät ja luokitukset Vahinkoaineisto Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa Vahingon ilmoittaminen vakuutuslaitokselle Vahinko- ja korvaustietojen toimittaminen TVL:oon Työaikatiedot Täyskustannusvastuu muutos vahinkojen tilastoitumisessa Aineiston rajoitukset Työkyvyttömyyden kestojen seuraaminen Selvityskertoimet Kuolemaan johtaneet ammattitaudit Ammattitautiepäilyt Korjauksien vaikutukset ESAW-muuttujat Työtunnit Esitystapa Keskeiset käsitteet 9 Ammatti 9 Ammattitauti 9 Ammattitaudin ilmenemisajankohta 9 Ammattitautiepäily 9 Ilmenemisvuosi 9 Palkansaaja 9 Sattumisvuosi 10 Seuraus 10 Taajuus (ammattitauti-, työtapaturma-, vahinkotaajuus) 10 Työkyvyttömyysaika 10 Työmatkatapaturma 10 Työpaikkatapaturma 10 Työtapaturma 10 Työvahinko 10 Vahinkoluokka 10 Yrittäjä Käytetyt luokitukset Altistusluokitus Ammattiluokitus ESAW-muuttujat Toimialaluokitus Liikkumistapaa koskeva luokitus Maakuntaluokitus Vakavuusluokitus 15 3

4 Tilastojulkaisu 2009, analyysiosa Tilastovuodet Työvahinkojen kokonaismäärät Palkansaajien ja yrittäjien työvahingot Palkansaajien työvahingot Vakavuustarkastelut Toimialakohtaiset tarkastelut Ammattiluokkakohtaiset tarkastelut Sukupuoli-, ikäluokka- ja maakuntakohtaiset tarkastelut Työvahinkojen sattumisolosuhteet ja altistustekijät Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteet Palkansaajien ammattitautien ja tautiepäilyjen altistustekijät Palkansaajien työmatkatapaturmien sattumisolosuhteet Yrittäjien työpaikkatapaturmat 30 Tilastoliite, osa 1: yleiskatsaus Työtapaturmat, ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt Tilastoliite, osa 2: työpaikkatapaturmat Työpaikkatapaturmat Tilastoliite, osa 3: ammattitaudit ja -tautiepäilyt Ammattitaudit ja -tautiepäilyt Tilastoliite, osa 4: työmatkatapaturmat Työmatkatapaturmat Tilastoliite, osa 5: yrittäjien työpaikkatapaturmat Yrittäjien työpaikkatapaturmat Tapaturma- / ammattitauti-ilmoituslomake 4

5 1. Johdanto 1.1 Palkansaajien työtapaturmat ja ammattitaudit Tässä julkaisussa esitellään pääasiassa palkansaajille Suomessa sattuneita työvahinkoja. Luvut perustuvat korvattuihin tapauksiin, jotka vakuutusyhtiöt, Valtiokonttori tai Tapaturmavakuutuslaitosten liitto (TVL) ovat korvanneet. Aineistoon kuuluvat vuosina sattuneet työtapaturmat ja ilmenneet ammattitaudit ja -tautiepäilyt. Jotta työvahingoista saataisiin kokonaiskuva, julkaisussa esitetään lisäksi pääjakaumat myös vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen mukaisesti vakuutettujen yrittäjien työssä sattuneista vahingoista. Taulukossa on aina maininta siitä, sisältääkö se palkansaajien, yrittäjien vai molempien ryhmien aineistoa. Lainsäädäntö sekä tässä julkaisussa käytetyt termit, rajaukset, käytännöt ja luokitukset on selvitetty tarkemmin Määritelmät ja luokitukset -osassa. 1.2 Muut suomalaiset työtapaturma- ja ammattitautitilastot Tämän julkaisun aineiston ulkopuolelle jäävät maatalousyrittäjät. Heidät vakuuttaa Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela), joka myös julkaisee maatalousyrittäjien työtapaturma- ja ammattitautitilastot. TVL ja Mela toimittavat tietonsa kerran vuodessa Tilastokeskukselle, joka julkaisee yhteenvedon kaikista työvahingoista. Näiden lisäksi myös Työterveyslaitos tekee koko maata koskevaa jatkuvaa tilastointia työtapaturmista, ammattitaudeista sekä työperäisistä sairauksista. Yksittäisiä, projektiluonteisia tilastoja tekevät myös muut tahot. 1.3 Kansainvälisiä työturvallisuusalan tilastontuottajia Euroopan unionin virallinen tilastointi on keskitetty EU:n tilastoviranomaiselle Eurostat:lle. Lisäksi erilaiset tutkimuslaitokset ja työturvallisuusorganisaatiot julkaisevat omia tietojaan, merkittävimpinä Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto sekä Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Dublin Foundation). Maailmanlaajuiset tilastot laatii Maailman työjärjestö ILO. 1.4 Eri lähteiden vertailtavuus Käytännössä kaikkien edellä mainittujen tilastonpitäjien käyttämät menetelmät, rajaukset ja määritelmät poikkeavat toisistaan. Erot on otettava huomioon, mikäli halutaan tehdä mielekästä vertailua eri lähteiden ilmoittamien lukujen välillä. Tämän julkaisun taulukoiden muodostamisperiaatteet on kirjattu Määritelmät ja luokitukset osaan. Lisäksi TVL on julkaissut syksyllä 2004 Tilasto-oppaan, jossa käydään lyhyesti läpi erot tärkeimpien eri työturvallisuusalan tilastojen välillä. Oppaan voi hakea TVL:n kotisivuilta ( tai tilata painettuna versiona TVL:n toimistolta. 1.5 Tilastojulkaisun rakenne TVL:n julkaiseman Työtapaturmat ja ammattitaudit ja -tautiepäilyt tilastokirjan lähtökohtana on TVL:lle laissa määrätyn tilastointivelvoitteen täyttämisen ohella myös palvella mahdollisimman tehokkaasti työturvallisuusasiantuntijoiden tarpeita. Tilastolla on pyritty välittämään asiantuntijoiden käyttöön työtapaturmien ja ammattitautien torjuntatyön kannalta oleellista tilastotietoa tapaturmista ja ammattitaudeista. Tilastojulkaisu on muuttunut merkittävästi vuonna 2009 sekä ulkoasun että sisällön osalta. Uudistetussa tilastojulkaisussa esitetään tiedot korvatuista työvahingoista vahinkoluokittain seuraavien perusperiaatteiden mukaisesti: Tämän johdanto-osan (ml. määritelmät ja käytettävät luokitukset) jälkeen esitetään analyysi vuosien työvahinkotilastosta. Analyysin tarkoituksena on tulkita julkaisun liitteenä esitettäviä taulukoita ja nostaa niistä esiin aikasarjoihin liittyviä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Analyysiosassa esitetään myös graafeja havainnollistamaan tehtyjä johtopäätöksiä. 5

6 Varsinaiset tilastot vuosilta esitetään analyysin jälkeen liitteenä, joka on jaettu viiteen osaan: 1. osassa esitetään yleiskatsaus kaikkiin vahinkoihin (korvattujen työtapaturmien ja ammattitautien kokonaismäärät) osissa esitetään yleiskatsaus korvattuihin työvahinkoihin vahinkoluokittain (kukin vahinkoluokka omana lukunaan): osa 2: työpaikkatapaturmat osa 3: ammattitaudit ja tautiepäilyt osa 4: työmatkatapaturmat 5. osassa esitetään yleiskatsaus yrittäjien työpaikkatapaturmiin. Pääasiassa työpaikka- ja työmatkatapaturmien osalta esitetään tiedot vain vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden tapausten osalta. Tämä rajaus on yhtenäinen kansainvälisten tilastojen kanssa. Alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden tapausten raportoitumiseen liittyvä vaihtelu vaikeuttaa merkittävästi tilaston tulkintaa, minkä vuoksi on mielekkäämpää rajata tarkastelu vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneisiin tapauksiin. Kunkin osan alussa esitetään kuitenkin tiedot kaikista korvatuista tapauksista. Kussakin osassa esitetään tietoja aikasarjoina vuodesta 1996 lähtien (pl. ESAW-muuttujat, joiden osalta esitetään tiedot vuodesta 2003 lähtien. Kunkin osan rakenne on keskenään samanlainen: Ensin esitetään tiedot kaikista järjestelmän korvaamista tapauksista (ml. yrittäjät), jonka jälkeen tiedot palkansaajille sattuneiden tapausten jakaumista työkyvyttömyyden keston sekä päätoimialan ja ammattiluokan mukaan. Päätoimialan osalta esitetään taajuustiedot. Lopuksi esitetään tietoja kunkin vahinkoluokan osalta koodattavien olosuhdemuuttujien suhteen. Ensimmäisessä osassa esitetään olosuhdemuuttujien tilalla kaikkien työvahinkojen sukupuoli-, ikäluokka- ja maakuntajakaumista. Osassa 5 esitetään yleiskatsaus yrittäjien työpaikkatapaturmiin. Katsauksessa ei kuitenkaan esitetä tietoja kaikkien samojen muuttujien kuin palkansaajien osalta. 2. Määritelmät ja luokitukset 2.1 Vahinkoaineisto Vahinkotietojen saaminen tähän julkaisuun perustuu tapaturmavakuutuslainsäädäntöön pohjautuvaan vakuuttamiseen, työssä sattuneen vahingon ilmoittamiseen vakuutuslaitokselle sekä vakuutuslaitosten toimittamiin, TVL:n tietokantoihin kerättäviin tietoihin korvatuista vahingoista ja niistä maksetuista korvauksista Vakuuttaminen tapaturmavakuutuslaissa Lain mukaan työntekijä, joka sopimuksen perusteella vastikkeesta tekee työtä toiselle tämän johdon ja valvonnan alaisena on vakuutettava työtapaturman ja ammattitaudin varalta. Varsinaisten työsuhteisten työntekijöiden lisäksi vakuuttamisvelvollisuus koskee myös mm. työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa olevia henkilöitä, rangaistus-, huolto- ja hoitolaitoksiin otettuja henkilöitä sekä opiskelijoita ja koululaisia tietyiltä osin. Näitä kutsutaan tässä julkaisussa yhteisellä nimikkeellä palkansaajat. Lain mukaan vakuuttamisvelvollisuus ei koske yrittäjää itseään. Myöskään hänen palveluksessaan työskentelevä, samassa taloudessa asuva perheenjäsen ei kuulu pakollisesti vakuutettaviin. Lisäksi eräät osaomistajaryhmät jäävät tiettyjen ehtojen täyttyessä vakuuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle. Työnantaja voi halutessaan ottaa kaikille näille vakuutuksen työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Vakuutusturva on silloin sama kuin palkansaajilla. Vapaaehtoisesti vakuutettuja yrittäjiä ja heidän yrityksissä työllistettyjä perheenjäseniään kutsutaan tässä julkaisussa yhteisesti yrittäjiksi. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2004 kaikkiaan noin yrittäjää ja heidän työllistämää perheenjäsentä, ja heistä oli tuolloin vapaaehtoisesti vakuutettuja TVL:n arvion mukaan henkilöä. Vuonna 2006 yrittäjien ja heidän työllistämien perheenjäsentensä lukumäärä oli Taulukoissa keskitytään palkansaajien vahinkoihin, mutta myös yrittäjien vahingoista esitetään kokonaiskuvan vuoksi tärkeimmät jakaumat. Taulukon otsikosta ilmenee, sisältääkö se palkansaajien, yrittäjien vai molempien ryhmien aineistoa. 6

7 2.1.2 Vahingon ilmoittaminen vakuutuslaitokselle Työtapaturman sattuessa tai ammattitaudin ilmetessä työnantaja on velvollinen täyttämään tapaturmailmoituksen sekä toimittamaan sen vakuutuslaitokseen. Lomakkeella kerrotaan tarvittavat tiedot vahingoittuneesta, työnantajasta sekä vahingosta, tarvittaessa liittein (esim. lääkärinlausunto). Vakuutuslaitos puolestaan on velvollinen riittävät tiedot vahingosta saatuaan ratkaisemaan vahingon korvattavuuden viimeistään kolmen kuukauden kuluessa Vahinko- ja korvaustietojen toimittaminen TVL:oon Mikäli vahinko todetaan työtapaturmaksi tai ammattitaudiksi, se sekä siitä maksetut korvaukset (ml. ammattitautiepäilyjen johdosta maksetut korvaukset) ilmoitetaan edelleen TVL:oon. Tarvittaessa korvaustietoja täydennetään myöhemmin maksetuilla korvauksilla. Tietojen toimittaminen perustuu tapaturmavakuutuslakiin, ja toimitukset tehdään TVL:n antamien tilastoimisohjeiden mukaisesti. Toimitetut tiedot tarkastetaan loogisten epäjohdonmukaisuuksien varalta, lähetetään tarvittaessa takaisin vakuutuslaitokseen korjattavaksi ja viedään tilastojärjestelmään. Tätä julkaisua koostettaessa on seurattu vakuutuslaitosten toimittamia tietoja asti. Sen jälkeen tulleet muutokset ja uudet tiedot näkyvät seuraavassa tilastojulkaisussa. 2.2 Työaikatiedot Pelkät vahinkojen lukumäärät eivät riitä kuvaamaan vahingoittuneen työhön liittyvää riskiä. Sen havainnollistamiseksi lukumäärät suhteutetaan tässä julkaisussa tehdyn työn määrään (taajuus eli vahinkojen lukumäärä miljoonaa työtuntia kohti). Tällaisia suhdelukuja varten on tässä julkaisussa käytetty Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tietoja palkansaajien työtuntimääristä. 2.3 Täyskustannusvastuu muutos vahinkojen tilastoitumisessa Aikasarja ei ole suoraan vertailukelpoinen vuoden 2005 jälkeen aiempien vuosien kanssa. Tämä johtuu vuonna 2005 voimaan tulleesta lakimuutoksesta. Vuodesta 2005 alkaen julkisen sektorin hoitolaitoksissa annetut hoitotoimenpiteet on hinnoiteltu todellisten kustannusten mukaan. Aiemmin toimenpiteistä perittiin pääsääntöisesti vain niin sanottu asiakasmaksu. Lakiuudistuksen säädöskokoelmanumero on tapaturmavakuutuslain osalta 1358/2004 ja sitä kutsutaan täyskustannusvastuuksi (Täkymuutokseksi). Kun vahingoittunut hakeutuu Täky-muutoksen voimaantulon jälkeen työtapaturman (tai ammattitaudin) vuoksi hoitoon julkisen sektorin hoitolaitokseen, häneltä laskutetaan edelleenkin asiakasmaksu. Tämän lisäksi julkisen sektorin hoitolaitos laskuttaa nyt myös varsinaisista hoitotoimenpiteistä. Hoitolaitos lähettää tämän erillisen laskun suoraan vahingoittuneen vakuutuslaitokseen. Nämä muutokset julkisen sektorin hoitotoimenpiteiden laskutuskäytännössä ovat tuoneet vakuutuslaitoksille ilmoitettujen vahinkojen piiriin uusia tapauksia, jotka tässä tilastossa sijoittuvat työkyvyttömyyden kestolla mitattuna alle 4 päivän luokkaan. Vuositasolla Täky-muutoksen vaikutus vahinkojen lukumääriin on sattumisvuodesta 2004 vuoteen 2005 noin +10%. Taulukoissa vuodet, joihin Täky-muutos vaikuttaa, on esitetty sinisellä ja kursivoidulla fontilla. Päätoimialoittaiset arviot Täky-muutoksen vaikutuksesta vahinkolukumääriin sattumisvuodesta 2004 vuoteen 2005 ovat TVL:n arvion mukaan seuraavat: Teollisuus (D) +10% Rakentaminen (F) +10% Tukku- ja vähittäiskauppa (G) +8% Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne (I) +6% Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut (K) +5% Kuntasektori (Z) +14% Muut toimialat yhteensä +10% Kaikki toimialat yhteensä +10% Vuodet ja ovat keskenään vertailukelpoisia. 7

8 2.4 Aineiston rajoitukset Työkyvyttömyyden kestojen seuraaminen Viimeinen tämän julkaisun tilastovuosi on kaikkia työvahinkoja koskevissa taulukoissa Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita vahinkoja ja vahingoista aiheutuneiden työkyvyttömyyksien kestoja käsittelevissä taulukoissa viimeinen tilastovuosi on kuitenkin Vuosi 2007 on rajattu pois, koska vakavampien vuonna 2006 sattuneiden vahinkojen aiheuttamaa työkyvyttömyyden kestoa ei vielä tiedetä tilaston katkaisuhetkellä ( ) Selvityskertoimet Vahingot tilastoidaan tässä julkaisussa pääsääntöisesti sattumisvuoden mukaan. Vahinkojen raportoitumisviive aiheuttaa sen, että vanhoihin sattumisvuosiin kohdistuu vahinkoja vielä tilastojen julkaisemisen jälkeenkin. Viiveeseen vaikuttavat vakuutuslaitosten raportoimis- ja tilastoimiskäytännöissä vuosittain mahdollisesti tapahtuneet muutokset. Viive on erityisen huomattava ammattitautitapauksissa. Raportointiviiveen vaikutusta vähennetään soveltamalla kaikkiin sattumisvuosiin tilastollisesti laskettuja ns. selvityskertoimia. Niiden avulla tiettyyn hetkeen mennessä raportoidut vahinkojen lukumäärät korjataan arvioituun lopulliseen tasoon. Tässä julkaisussa käytetyt kertoimet ovat: Ammattitaudit Työtapaturmat , , , , , , , , ,45 1,01 Kertoimia sovelletaan kaikkeen esitettävään aineistoon (pl. ammattitautikuolemat) Kuolemaan johtaneet ammattitaudit Ammattitaudit tilastoidaan tässä julkaisussa yleensä ns. ilmenemisvuoden mukaan. Käytännössä tämä on se vuosi, jolloin vahingoittunut on ensimmäistä kertaa hakeutunut lääkäriin ammattitautiepäilyn tai sittemmin ammattitaudiksi osoittautuneen sairauden oireiden vuoksi. Kuolemaan johtaneita ammattitauteja tarkasteltaessa on kuitenkin perustellumpaa tilastoida tapaukset kuolinvuodelle. Muutoin huomattava osa vuosien aikana korvatuista ammattitautien kuolemantapauksista ei näkyisi lainkaan tässä julkaisussa Ammattitautiepäilyt Ammattitautiepäilyjen erottaminen todetuista ammattitaudeista ei käytössä olevilla tiedoilla ole vielä mahdollista. Tästä johtuen kaikissa ammattitauteja kuvaavissa taulukoissa on aina mukana myös nk. perustellut ammattitautiepäilyt, joiden tutkimuskulut on korvattu Korjauksien vaikutukset Vakuutuslaitokset voivat korjata aineistossa havaittuja virheitä vielä pitkänkin ajan kuluttua tietojen toimituksesta tilastointiin. Näiden korjausten takia eri vuosina julkaistujen tilastojen aikasarjoissa saattaa olla pieniä eroavaisuuksia. 8

9 2.4.6 ESAW-muuttujat Tässä julkaisussa käytetään yhteiseurooppalaisen työtapaturmien tilastointiluokittelun (ESAW) mukaisia muuttujia esiteltäessä työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteita. ESAW -järjestelmän mukainen tilastointi aloitettiin Suomessa 2003, minkä vuoksi tarkasteltavat sattumisvuodet rajoittuvat vuosiin Työtunnit Taajuus- ja esiintyvyyslukujen laskentaan on käytetty Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tietoja. Työaikatiedot ja niihin suhteutettavat vahingot on pyritty saamaan mahdollisimman hyvin toisiaan vastaaviksi. Niinpä esim. oppilaille sattuneet vahingot on taajuuksia laskettaessa poistettu, koska työtunteja ei heidän osaltaan ole käytettävissä. Aineistoihin jää kuitenkin pieniä rakenteellisia eroja. Tällaisia ovat esimerkiksi eräät osaomistajaryhmät, jotka vakuutusteknisesti kuuluvat palkansaajiin, mutta jotka Tilastokeskuksen tiedoissa kirjautuvat ilmeisesti yrittäjiksi. Näiden erojen täydellinen huomioiminen ei käytettävissä olevilla tiedoilla ole mahdollista, mutta niiden merkitys työvahinkotilastoissa on hyvin vähäinen Esitystapa Tässä esitettävien taulukoiden käytön helpottamiseksi luvut ovat saatavissa myös sähköisessä muodossa TVL:n kotisivuilta: Keskeiset käsitteet Ammatti Ammatilla tarkoitetaan työtä, jota luokiteltava henkilö tekee elatuksekseen. Ammatti ilmoitetaan käyttäen lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ammattiluokitusta, joka on kuvattu kohdassa Käytetyt luokitukset. Ammattitauti Ammattitaudin juridinen määritelmä on ammattitautilaissa. Sen mukaan ammattitauti on sairaus, joka työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisesta, kemiallisesta tai biologisesta tekijästä. Tämän julkaisun taulukoissa ammattitaudit sisältävät myös ammattitautiepäilyt.. Ammattitaudin ilmenemisajankohta Ks. Ilmenemisvuosi, vrt. myös Sattumisvuosi. Ammattitautiepäily Perusteltu epäily siitä, että vahingoittuneella on ammattitauti. Perusteltu epäily johtaa tutkimuskulujen korvaamiseen siitä riippumatta, onko tutkimuksen lopputuloksena todettu ammattitauti vai ei. Tämän julkaisun taulukoissa ammattitautiepäilyt sisältyvät aina ammattitautilukuihin.. Ilmenemisvuosi Ammattitautilain mukaan se vuosi, jolloin vahingoittunut hakeutui ammattitaudin oireiden takia ensimmäistä kertaa lääkäriin. Tässä julkaisussa ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt tilastoidaan pääsääntöisesti ilmenemisvuodelle. Jos taulukossa kuitenkin tarkastellaan kuolemaan johtaneita ammattitauteja erikseen, niiden tilastointivuosi on vahingoittuneen kuolinvuosi. Palkansaaja Tässä julkaisussa nimikettä käytetään työnantajan vakuuttamisvelvollisuuden piiriin kuuluvista vakuutetuista. Ks. Määritelmät ja luokitukset osasta kohta Vahinkoaineisto. 9

10 Sattumisvuosi Työtapaturmissa vahingon sattumisvuosi ja tässä julkaisussa se vuosi, jolle työtapaturmat tilastoidaan. Ammattitautien osalta sattumisvuotta vastaa ilmenemisvuosi (ks. Ilmenemisvuosi ). Seuraus Työkyvyttömyyden kesto. Se jakso kalenteripäivinä (sunnuntait ja juhlapyhät mukaan lukien), jolloin vahingoittunut on kokonaan tai osittain työkyvytön ja saa sen vuoksi päivärahaa. Jaksoon ei lasketa vahingoittumispäivää, mutta mahdolliset vahingosta aiheutuneet kuntoutus- ja koulutusjaksot lasketaan. Vahingon seuraus ilmoitetaan yleensä luokiteltuna (ks. Käytetyt luokitukset kohdasta Vakavuusluokitus ). Taajuus (ammattitauti-, työtapaturma-, vahinkotaajuus) Vahinkojen lukumäärä suhteutettuna tehtyihin työtunteihin. Ilmoitetaan miljoonaa työtuntia kohti. Työkyvyttömyysaika Aika, jona vahingoittunut saa sairaspäivärahaa tai eräitä muita korvauksia. Ks. kohta Seuraus. Työmatkatapaturma Tapaturma, joka sattuu matkalla asunnosta työpaikalle tai työpaikalta takaisin asunnolle. Tarkka määritelmä on tapaturmavakuutuslaissa. Työpaikkatapaturma Työpaikalla, työpaikkaan kuuluvalla alueella tai työpaikan kahden toimipisteen välisellä matkalla sattunut tapaturma. Työtapaturma Työpaikka- ja työmatkatapaturmien summa Työvahinko Työpaikka- ja työmatkatapaturmien sekä ammattitautien ja tautiepäilyjen summa. Vahinkoluokka Tässä julkaisussa vahinkojen jaottelu ammattitauteihin ja työtapaturmiin (ja työtapaturmissa edelleen työpaikka- ja työmatkatapaturmiin). Yrittäjä Tässä julkaisussa nimikettä yrittäjä käytetään kaikista niistä ryhmistä, jotka ovat ottaneet vapaaehtoisen vakuutuksen työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Ks. Määritelmät ja luokitukset osan kohta Vahinkoaineisto. 2.6 Käytetyt luokitukset Altistusluokitus TVL:n luokitus ammattitaudin altistustekijöistä. Luokitus sisältää ammattitautilaissa luetellut fysikaaliset, kemialliset ja biologiset altisteet Ammattiluokitus Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ammattitautiluokitus Perustuu Tilastokeskuksen ammattiluokitukseen Luokitukseen voi tutustua TVL:n kotisivujen ( kohdassa Lomakkeet ja julkaisut/julkaisut 10

11 Taulukoissa käytetyt ammattiluokkakoodit: 0= Tekninen, tieteellinen, lainopillinen, humanistinen ja taiteellinen työ 1= Terveydenhuolto, sosiaalialan työ 2= Hallinto- ja toimistotyö 3= Kaupallinen työ 4= Maa- ja metsätaloustyö, kalastus 5= Kuljetus- ja liikennetyö 6= Rakennustyö, ml. kaivos- ja louhintatyö 7 ja 8= Teollinen työ 9= Palvelutyö Työllisyyskurssien oppilaat luokitellaan kuten vastaavissa ammateissa olevat työntekijät. Muut oppilaat ja hoidokit on esitetty taulukoissa sarakkeessa muut. Tarkemman luokittelun mukaisia ammattiluokkakohtaisia tilastoja voi tiedustella TVL:sta ESAW-muuttujat Työtapaturmien sattumisolosuhteita kuvaavat 8 muuttujaa: työtehtävä, työsuoritus, poikkeama, vahingoittumistapa, vahingoittumistapaan liittyvä välitön aiheuttaja, työpiste, vamman laatu sekä vahingoittunut kehonosa. Tässä julkaisussa esitettäviä ESAW-muuttujien jakaumia (pl. työpiste muuttuja) käytetään työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteiden tarkasteluun. Suomessa käytetään tietyiltä osin lyhennettyä versiota näiden muuttujien luokituksesta. Lyhennetty luokitus on kuvattu Sosiaali- ja terveysministeriön ja TVL:n yhteisessä julkaisussa Työtapaturmien luokittelu. Julkaisun voi hakea TVL:n kotisivuilta tai tilata painetussa muodossa TVL:n toimistolta. Täydellinen ESAW -luokittelu (joka sisältää myös kuvaukset niistä ESAW -muuttujista, joita ei Suomessa käytetä) on saatavana Euroopan unionin tilastotoimistosta Eurostatista ja kotisivujen ( kohdassa Tilastot/Tilastointiperusteet. Taulukoissa käytetyt työtehtäväkoodit: 10= Tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi 20= Maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen 30= Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito 40= Julkiset ja yksityiset palvelut 50= Tukitoiminnot 60= Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet 99= Muut työpaikalla suoritetut tehtävät 00= Työtehtävästä ei tietoja XX= Työtehtävä tuntematon Taulukoissa käytetyt työsuorituskoodit: 10= Koneen käyttäminen (käynnistäminen, syöttäminen, hallinta yms.) 20= Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenteleminen (porakoneella, vasaralla, yms.) 30= Kulkuneuvon tai siirtolaitteen ohjaaminen tai sellaisessa matkustaminen 40= Esineiden käsitteleminen (ottaa kiinni, avata, sulkea, yhdistää, heittää, asettaa, kaataa yms.) 50= Taakan käsivoimin siirtäminen (nostaa, laskea, vetää, työntää, kantaa yms.) 60= Henkilön liikkuminen (myös paikoillaan, kuten pukeutuminen, peseytyminen) 70= Paikallaan oleminen työpisteessä (istuminen, seisominen, keskusteleminen, näyttöpääte- ja valvomotyö yms) 99= Muut luettelemattomat työsuoritukset 00= Työsuorituksesta ei tietoja XX= Työsuoritus tuntematon 11

12 Taulukoissa käytetyt poikkeamakoodit: 10= Sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo 20= Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen 30= Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen (henkilön alta tai päälle) 40= Laitteen (odottamaton käynnistyminen, häiriönpoisto), työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen 50= Henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen 60= Terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itsensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen 70= Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen (nostaessa, työntäessä, vääntäessä, horjahtaessa yms.) 80= Väkivalta (ihmisen tai eläimen aiheuttama), järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo (esim. suojauksen ohitus) 99= Muut luettelemattomat poikkeamat 00= Poikkeamasta ei tietoja XX= Poikkeama tuntematon Taulukoissa käytetyt vahingoittumistapaa kuvaavat koodit: 10= Sähkön, lämpötilan tai vaarallisen aineen aiheuttama vahingoittuminen 20= Hapensaannin estyminen (hukkuminen, hautautuminen, tukehduttavat kaasut ja höyryt) 30= Iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten (putoaminen, kaatuminen yms.) 40= Liikkuvan aiheuttajan osuman tai siihen törmääminen (myös paineenalaiset nesteet ja kaasut) 50= Leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen 60= Puristuminen, ruhjoutuminen 70= Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen (myös melu ja säteily) 80= Eläimen tai ihmisen purema, potku jne. 99= Muut luettelemattomat vahingoittumistavat 00= Vahingoittumistavasta ei tietoja XX= Vahingoittumistapa tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia tilastoja vahingoittumistavasta voi tiedustella TVL:sta. Taulukoissa käytetyt aiheuttajakoodit: 1100= Kulkuväylät, alustat, maa, ovet, seinät, ikkunat, esteet 1200= Maanpinnan yläpuoliset rakenteet 1300= Maanpinnan alapuoliset rakenteet tai syvänteet 2100= Putket, letkut, venttiilit, liitoskappaleet, kanavat 2200= Moottorit, voimansiirtolaitteet, energian muunto- ja varastointilaitteistot 2300= Käsityökalut 2400= Käsikäyttöiset konetyökalut 2500= Käsikäyttöiset työkalut (ei tietoja konevoimaisuudesta) 2600= Liikkuvat tai siirrettävät koneet ja laitteet 2700= Kiinteät koneet ja laitteet 2800= Kuljetus-, siirto- ja säilytyslaitteet 3100= Maakulkuneuvot 3200= Muut kulkuneuvot 4100= Materiaalit, esineet, tuotteet, sirpaleet, koneen osat (myös naulat, ruuvit, rullat, kelat, taakat, kuormat yms.) 4200= Kemialliset, radioaktiiviset, biologiset aineet, nesteet 4300= Turvalaitteet ja varusteet, suojaimet 4400= Toimiston tai kodin tavarat ja laitteet, harrastusvälineet, henkilökohtaiset tavarat 5100= Ihmiset, eläimet, kasvit 5200= Irtojätteet 5300= Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi, jää, vesistöt, muut fysikaaliset vaikutukset ja luonnonilmiöt 9999= Muut luettelemattomat aiheuttajat 0000= Välittömästä aiheuttajasta ei tietoja XXXX= Aiheuttaja tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia tilastoja välittömistä aiheuttajista voi tiedustella TVL:sta. 12

13 Taulukoissa käytetyt vamman laatua kuvaavat koodit: 010= Haavat ja pinnalliset vammat 020= Luunmurtumat 030= Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset 040= Amputoitumiset ja irti repeämiset (ruumiinosan menetys) 050= Tärähdykset ja sisäiset vammat, ruhjevammat 060= Palovammat, syöpymät ja paleltumat 070= Myrkytykset ja tulehdukset 080= Hukkuminen ja tukehtuminen 090= Äänen ja värähtelyn vaikutukset 100= Äärilämpötilojen, valon ja säteilyn vaikutukset 110= Sokki 120= Useita samantasoisia vammoja 999= Muut, yllä luokittelemattomat vammat 000= Vamman laadusta ei tietoja XXX= Vamman laatu tuntematon Taulukoissa käytetyt vahingoittunutta kehonosaa kuvaavat koodit: 10= Pää 20= Niska ja kaula 30= Selkä 40= Vartalo ja sisäelimet 50= Yläraajat 60= Alaraajat 70= Koko keho ja useat sen alueet 99= Muu, yllä luokittelematon ruumiinosa 00= Ei tietoja vahingoittuneesta ruumiinosasta XX= Vahingoittunut kehoosa tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia tilastoja vahingoittuneista ruumiinosista voi tiedustella TVL:sta Toimialaluokitus Tässä julkaisussa käytetään Tilastokeskuksen toimialaluokitusta TOL Kuntien ja kuntayhtymien palkansaajien vahingot on luokiteltu omaan päätoimialaluokkaansa Kuntasektori (Z), joka ei ole käytössä Tilastokeskuksen toimialaluokituksessa. Taulukoissa käytetyt toimialakoodit: A= Maatalous, riistatalous ja metsätalous B= Kalatalous C= Kaivostoiminta ja louhinta D= Teollisuus E= Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto F= Rakentaminen G= Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen sekä henkilökohtaisten esineiden ja kotitalousesineiden korjaus H= Majoitus- ja ravitsemistoiminta I= Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne J= Rahoitustoiminta K= Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut L= Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus M= Koulutus N= Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut O= Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut 13

14 P= Työnantajakotitaloudet sekä kotitalouksien itse tuottamat tavarat ja palvelut omaan käyttöön Q= Kansainväliset järjestöt ja ulkomaiset edustustot Z= Kuntasektori X= Toimiala tuntematon Tarkemman luokittelun mukaisia toimialakohtaisia tilastoja voi tiedustella TVL:sta Liikkumistapaa koskeva luokitus Tässä julkaisussa käytetään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tilastoimisohjeiden mukaista luokittelua liikkumistavasta. Luokittelu tehdään ainoastaan työmatkatapaturmien osalta. Taulukossa 4.9 käytetyt koodit: 1= Jalan (myös polkupyörää taluttaen, ajoneuvosta astuttaessa, hiihtäen tms.) 2= Polkupyörällä 3= Mopedilla 4= Moottoripyörällä, myös kevyt moottoripyörä 5= Henkilöautolla 6= Linja-autolla, kuorma-autolla, junalla, raitiovaunulla 7= Muu liikkumistapa (traktori, hevosajoneuvo, lumikelkka, laiva, vene tms.) 9= Muut X= Liikkumistapa tuntematon Maakuntaluokitus Tässä julkaisussa käytetään lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tilastoimiohjeiden mukaista maakuntaluokittelua. Taulukoissa käytetyt maakuntakohtaiset koodit: 1= Uusimaa 2= Varsinais-Suomi 4= Satakunta 5= Kanta-Häme 6= Pirkanmaa 7=Päijät-Häme 8= Kymenlaakso 9= Etelä-Karjala 10= Etelä-Savo 11= Pohjois-Savo 12= Pohjois-Karjala 13= Keski-Suomi 14= Etelä-Pohjanmaa 15=Pohjanmaa 16= Keski-Pohjanmaa 17= Pohjois-Pohjanmaa 18= Kainuu 19= Lappi 20= Itä-Uusimaa 21= Ahvenanmaa UU= Ulkomaat XX= Ei tiedossa 14

15 2.6.7 Vakavuusluokitus Luokituksella kuvataan työtapaturmasta tai ammattitaudista aiheutunutta työkyvyttömyysaikaa. Luokituksen kahden ensimmäisen luokan välisen rajan asettaminen vähintään 4 päivän työkyvyttömyyden kohdalle on mm. Eurostatin noudattama käytäntö. 15

16 Tilastojulkaisu 2009, analyysiosa Tilastovuodet Työvahinkojen kokonaismäärät 1.1 Palkansaajien ja yrittäjien työvahingot Vuonna 2007 sattui palkansaajille ja yrittäjille yhteensä työvahinkoa, mikä oli 1,4 % enemmän kuin edellisenä vuonna ja lähes 5 % enemmän kuin vuonna Työvahinkojen kokonaismäärät ovat kasvaneet vuodesta 2005 lähtien sekä palkansaajien että yrittäjien osalta (taulukko 1.1). Kaikkien korvattujen työvahinkojen kokonaismäärä laski vuodesta 2001 vuoteen 2004 yhteensä 3,4 %, minkä jälkeen siis alkoi nouseva trendi (kansikuva). Vuonna 2007 työpaikkatapaturmien lukumäärä kasvoi 2,0 % vuodesta 2006, ja 6,4 % vuosien välisenä aikana. Sen sijaan ammattitautien ja tautiepäilyjen lukumäärä laski 0,7 % vuodesta 2006 ja kaikkiaan 10,6 % vuodesta 2005 vuoteen Lasku selittyy palkansaajien tapausten vähenemisellä, sillä yrittäjien ammattitautien ja tautiepäilyjen lukumäärä kasvoi lähes 14 % vuosien 2005 ja 2007 välisenä aikana. Työmatkatapaturmien lukumäärä oli 2,5 % suurempi vuonna 2006 kuin vuonna 2005, mutta laski jälleen vuonna 2007 lähes vuoden 2005 tasolle (kuva 1 sekä taulukot 2.1, 3.1 ja 4.1) * 2006* 2007* Palkansaajat Yrittäjät Kuva 1. Työpaikkatapaturmien lukumäärät vuosina *) Täky muutos vaikuttaa tähän kaavioon sattumisvuodesta 2005 alkaen (lisätietoja kohdassa määritelmät ja luokitukset/täyskustannusvastuu-muutos vahinkojen tilastoitumisessa) Vuotta 2005 edeltäneen ja sen jälkeisen aikasarjan vertailu kokonaismäärien (ml. alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet tapaukset) osalta ei ole mielekästä vuonna 2005 aloitetun ns. täky -uudistuksen vuoksi (ks. johdanto). 16

17 1.2 Palkansaajien työvahingot Vakavuustarkastelut Vuonna 2007 palkansaajille sattui yhteensä työvahinkoa, mikä oli 1,3 % enemmän kuin vuonna 2006 (taulukko 1.1 ja kuva 2). Näistä sattui työpaikoilla (työpaikkatapaturma) ja työn ja kodin välisellä matkalla (työmatkatapaturma). Lisäksi maksettiin korvauksia 5026 vuonna 2007 ilmenneen ammattitaudin tai tautiepäilyn johdosta (taulukot 2.1, 3.1 ja 4.1 sekä kuva 2) * 2006* 2007* Työpaikkatapaturmat Työmatkatapaturmat Ammattitaudit ja -tautiepäilyt Kuva 2. Palkansaajille sattuneiden työvahinkojen lukumäärät vuosina *) Täky muutos vaikuttaa tähän kaavioon sattumisvuodesta 2005 alkaen (lisätietoja kohdassa määritelmät ja luokitukset/täyskustannusvastuu-muutos vahinkojen tilastoitumisessa) Vuonna 2006 palkansaajille sattui yhteensä työpaikka- ja työmatkatapaturmaa, joiden lisäksi ilmeni 4789 ammattitautia ja tautiepäilyä, yhteensä siis työvahinkoa. Näistä yli puolet, (52,9 %), aiheutti alle neljän päivän työkyvyttömyyden. Vuonna 2005 tällaisten tapausten osuus oli 51,9 % (taulukot 1.2, 2.2, 3.2 ja 4.2 sekä kuva 3). Työpaikkatapaturmista 52,3 % ja työmatkatapaturmista 50,8 % johti alle neljän päivän työkyvyttömyyteen. Ammattitautien ja tautiepäilyjen osalta alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden tapausten osuus oli 82,8 % (taulukot 2.2 ja 3.2). 17

18 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % * 2006* Alle 4 päivän työkyvyttömyys Vähintään 4 päivän työkyvyttömyys Kuva 3. Palkansaajille vuosina sattuneiden työvahinkojen jakautuminen alle ja vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneisiin tapauksiin vuosina *) Täky muutos vaikuttaa tähän kaavioon sattumisvuodesta 2005 alkaen (lisätietoja kohdassa määritelmät ja luokitukset/täyskustannusvastuu-muutos vahinkojen tilastoitumisessa) Alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden tapausten keskimääräinen osuus palkansaajille sattuneista työvahingoista oli vuosina keskimäärin 46,9 %, eli lievimmän vakavuusluokan osuus oli 11,7 % suurempi vuosina kuin vuosina (taulukko 1.2 ja kuva 3). Muutos johtuu suurimmalta osin täky uudistuksesta, mikä on tehostanut erityisesti lievien tapausten raportoitumista. Tilastoteknisten syiden vuoksi vakavuusjakaumien tarkastelua ei ole mielekästä tehdä vuoden 2007 osalta vielä tässä vaiheessa. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden ammattitautien ja -tautiepäilyjen osuus laski 23,7 % vuodesta 1996 vuoteen Tätä muutosta ei voida selittää em. täky uudistuksella, sillä osuus laski 29,5 % jo vuosien välisenä aikana, nousten hieman jälleen vuonna 2005 (taulukko 3.2). Erityisesti ammattitautien vakavuusjakaumaa tarkasteltaessa on kuitenkin tärkeää huomioida vahinkojen tilastointiin liittyvät seikat. Ajallinen viive ammattitaudin ilmenemispäivän (ensimmäinen lääkärissä käyntipäivä) ja lopullisen seuraamustiedon välillä saattaa olla hyvinkin pitkä, minkä vuoksi erityisesti viimeisimpien vuosien osuudet saattavat muuttua merkittävästikin tilaston tulevissa päivityksissä. Eniten kuolemantapauksia esitetyssä aikasarjassa sattui vuonna 1998 (212 tapausta) ja vähiten vuosina 1996 ja 2003, jolloin työtapaturmissa ja ammattitauteihin kuoli 156 palkansaajaa. Vuonna 2007 sattui palkansaajille 30 kuolemaan johtanutta työpaikka- ja 23 työmatkatapaturmaa, joiden lisäksi kuoli ammattitauteihin 115 palkansaajaa. Yhteensä työtapaturmiin ja ammattitauteihin siis kuoli 168 palkansaajaa vuonna 2007, eli yhtä monta kuin vuonna (taulukot 2.2, 3.2 ja 4.2 sekä kuva 4). 18

19 Työpaikkatapaturmat Työmatkatapaturmat Ammattitaudit Kuva 4. Palkansaajien kuolemaan johtaneiden työvahinkojen lukumäärät vuosina Toimialakohtaiset tarkastelut Palkansaajille sattui vuonna 2006 yhteensä vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työvahinkoa, mikä oli 12,5 % enemmän kuin vuonna 1996, mutta 0,5 % vähemmän kuin vuonna 1998, jolloin sattui yhteensä vahinkoa (taulukko 1.3). Vuoden 2006 työvahingoista (84,5 %) sattui työpaikoilla (=työpaikkatapaturma) ja 9346 (14,3 %) työn ja kodin välisellä matkalla (=työmatkatapaturma). Ammattitautien ja tautiepäilyjen osuus oli 826 kpl (1,2 %) (taulukot 2.3, 3.3 ja 4.3 sekä kuva 5). Neljännes (16334) kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista palkansaajien työvahingoista vuonna 2006 sattui teollisuudessa. Samalla loppui pitkään jatkunut laskeva trendi: vuoden 1999 jälkeen ensimmäisen kerran vuonna 2006 sattui teollisuudessa edellisvuotta enemmän vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johteita työvahinkoja. Lisäystä oli tosin vain 85 tapausta (taulukko 1.3 ja kuva 5). Työtapaturmista poiketen ammattitautien ja tautiepäilyjen määrä väheni teollisuudessa 15,5 % vuodesta 2005, ja vuodesta 1996 tapausten määrä oli pudonnut 52,0 %. Silti 41,6 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista ammattitaudeista ja tautiepäilyistä sattui teollisuudessa vuonna 2006 (taulukko 3.3). Kunta-alalla sattui vuonna 2006 yhteensä vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työvahinkoa, eli sen osuus kaikista vuoden 2006 työvahingoista oli 16,5 %. Rakentamistoimialan osuus kaikista oli 14,8 %, kuljetus-, varastointi- ja tietoliikenne toimialan osuus 10,9 %. Lähelle 10 prosentin osuutta edustivat kaupan ala (9,4 %) sekä kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut (9,1 %) (taulukko 1.3 ja kuva 5). Työpaikkatapaturmien osalta teollisuuden jälkeen toiseksi suurinta osuutta edusti rakentamistoimiala 16,5 % osuudella. Kunta-alalla sattui 14,4 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista vuonna 2006 (taulukko 2.3). Merkittävimmät muutokset toimialojen keskinäisissä osuuksissa vuosien aikana ovat tapahtuneet teollisuudessa sekä kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut toimialalla. Teollisuuden osuus kaikista työvahingoista oli 34,9 % vuonna 1996, eli 28,5 % pienempi kuin vuonna Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelujen osuus kaikista vahingoista puolestaan kasvoi 5,3:sta 9,1:een prosenttiin, eli 72,2 % samalla aikajaksolla (taulukko 1.3). 19

20 D Z F I G K Muut yht. Kuva 5. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työvahinkojen lukumäärät eräillä päätoimialoilla vuosina Toimialakoodit: D=teollisuus, Z=kunta-ala, F=rakentaminen, I= kuljetus-, varastointi- ja tietoliikenne, G=tukku- ja vähittäiskauppa, K=kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut Kaikki toimialat mukaan lukien vahinkotaajuus, korvattujen työvahinkojen lukumäärä miljoonaa työtuntia kohden, oli vuonna 2006 sama kuin edellisenä vuonna, eli 19,1 (taulukko 1.4 ja kuva 6). Työpaikkatapaturmista laskettuna taajuus oli 16,1 (taulukko 2.4). Vuonna 2006 teollisuudessa tehtiin enemmän työtunteja kuin vuonna 2005, minkä johdosta kaikista työvahingoista laskettu vahinkotaajuus laski 23,5:stä 23,2:een, eli 1,1 % (taulukko 1.4 ja kuva 6). Työpaikkatapaturmista laskettu vahinkotaajuus oli 20,4 teollisuudessa vuonna 2006, mikä merkitsi 1,3 %:n laskua edellisvuodesta (taulukko 2.4). Teollisuuden lisäksi edellä mainituista toimialoista kaikista työvahingoista lasketut vahinkotaajuudet laskivat vuonna 2006 rakentamisen toimialalla (-1,2 %) sekä kuljetus-, varastointi- ja tietoliikenne-, toimialalla, jonka vahinkotaajuus laski 5,8 % vuodesta Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut toimialan vahinkotaajuus puolestaan kasvoi 6,5 %. Korkein vahinkotaajuus oli -ja on ollut koko tarkastelujakson ajan- rakentamisen toimialalla, jossa sattui 46,3 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työvahinkoa miljoonaa työtuntia kohden vuonna työpaikkatapaturmista laskettu taajuus oli vastaavasti 43,5. 20

21 D Z F I G K Kaikki yht. Kuva 6. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työvahinkojen taajuudet eräillä päätoimialoilla vuosina Toimialakoodit: D=teollisuus, Z=kunta-ala, F=rakentaminen, I= kuljetus-, varastointi- ja tietoliikenne, G=tukkuja vähittäiskauppa, K=kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut Edellä tarkastelluista toimialoista ainoastaan teollisuudessa sekä yhteenlaskettu työtapaturmien, ammattitautien ja -tautiepäilyjen lukumäärä että vahinkotaajuus olivat pienentyneet vuodesta 1996 vuoteen 2006 tultaessa. Minkään em. toimialan osalta kehitys näiden muuttujien suhteen ei ollut kuitenkaan tasaista esitetyn tarkastelujakson aikana, vaan jaksolla on havaittavissa sekä nousuja että laskuja (taulukot 1.3 ja 1.4) Ammattiluokkakohtaiset tarkastelut Vuonna 2006 yhteensä 37,3 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista palkansaajien työvahingoista ja 39,7 % työpaikkatapaturmista sattui teollisen työn ammattiluokissa. Sekä rakennus-, että palvelualan ammateissa sattui kummassakin 13,2 % kaikista työvahingoista. Rakennusalan ammattiluokkien osuus kaikista työpaikkatapaturmista oli 14,8 %. Lähes 10 %:n osuutta kaikista työvahingoista edustivat terveydenhuolto- ja sosiaalialan sekä kuljetus- ja liikennetyön ammattiluokat (taulukko 1.5 ja kuva 7). Edellä mainituista ammattiluokista kaikki muut paitsi teollisen alan luokkien osuudet olivat kasvaneet vuosien välisenä aikana. Eniten olivat kasvaneet terveydenhuolto- ja sosiaalialan (+35,6 %) sekä kuljetus- ja liikennetyön (+28,1 %) ammattiluokkien suhteelliset osuudet. Rakennusalan ammattiluokkien osuus oli kasvanut 16,9 %. Teollisen työn ammattiluokkien osuus kaikista korvatuista työvahingoista oli sen sijaan tasaisesti vähentynyt vuodesta 1996 alkaen, ollen vuonna ,0 % pienempi kuin vuonna 1996 (taulukko 1.5 ja kuva 7). 21

22 Teollinen työ Palvelutyö Kuljetus- ja liikennetyö Rakennustyö (ml. kaivos- ja louhintatyö) Terveydenhuolto, sosiaalialan työ Muut yht. Kuva 7. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työvahinkojen lukumäärät eräissä pääammattiluokissa vuosina Sukupuoli-, ikäluokka- ja maakuntakohtaiset tarkastelut Sekä miesten (+1,3 %) että naisten (+1,7 %) vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työvahinkojen lukumäärät olivat kasvaneet edellisvuodesta vuonna Miesten osuus kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista palkansaajien työvahingoista vuonna 2006 oli 68,0 %, mikä oli 0,1 % vähemmän kuin vuonna 2005 ja 4,8 % vähemmän kuin vuonna 1996, jolloin miesten osuus oli 71,4 % (taulukko 1.6). Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista 73,3 % sattui miehille vuonna 2006 (taulukko 2.6 ja kuva 8). Miesten osuus ammattitaudeista ja tautiepäilyistä oli 60,7 % (taulukko 3.6 ja kuva 8). Sen sijaan työmatkatapaturmista valtaosa sattuu naisille: 62,6 % vuonna 2006 sattuneista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työmatkatapaturmista sattui naisille (taulukko 4.6 ja kuva 8). Osuus on pysynyt 61,4 %:n (vuonna 2001) ja 63,7 %:n välillä (vuonna 2005) koko tarkastelujakson ajan (taulukko 4.6). 22

23 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Työpaikkatapaturmat Työmatkatapaturmat Ammattitaudit ja - tautiepäilyt Miehet Naiset Kuva 8. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työvahinkojen jakautuminen sukupuolen mukaan vuonna Ikäluokat 40-44, ja vuotta edustivat vuonna 2006 kukin n. 13 %:n osuutta kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista palkansaajien työvahingoista. Samalla em. ikäluokkien osuus kuitenkin pieneni vuodesta 2005 (taulukko 1.7). Työpaikkatapaturmien sekä ammattitautien ja tautiepäilyjen osalta osuudet eivät poikkea merkittävästi mainituista osuuksista. Sen sijaan työmatkatapaturmat painottuvat selkeämmin vanhempiin ikäluokkiin: vuotiaat edustavat 15,7 %:n ja vuotiaat 15,0 %:n osuutta kaikista vuonna 2006 sattuneista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työmatkatapaturmista vuotiaiden osuus oli 14,1 % ja vuotiaiden osuus 12,9 % (taulukko 4.7). Työväestön ikääntyminen voidaan havaita myös työvahinkotilastossa: vuotiaille sattuneiden työvahinkojen osuus kasvoi tarkastelujakson aikana 71,8 % ja vuotiaiden osuus peräti 140,4 %. Yli 64 vuotiaille sattui 147 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työvahinkoa vuonna 1996, mutta vuonna 2006 jo 297, mikä merkitsee 79,3 % kasvua. Myös vuotiaiden osuus työvahingoista kasvoi vuosien välisenä aikana 16,7 %. Samalla vuotiaiden osuudet ovat pienentyneet 8,3-26,2 % (taulukko 1.7 ja kuva 9). 23

24 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % v v v v v v v v v v v. yli 64 v. Kuva 9. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työvahinkojen jakautuminen ikäluokan mukaan vuosina Maakunnista Uudellamaalla sattui 27,2 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työvahingoista vuonna Pirkanmaan osuus oli 9,8 % ja Varsinais-Suomen 9,4 %. Mainittujen maakuntien osuuksien kehityksissä ei ole havaittavissa selkeää trendiä (taulukko 1.8). Uudenmaan osuus ammattitaudeista ja tautiepäilyistä oli 20,2 % ja työmatkatapaturmista 34,9 %. Vuonna 2004 peräti 40,4 % kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työmatkatapaturmista sattui Uudellamaalla (taulukot 3.8 ja 4.8). 24

25 2. Työvahinkojen sattumisolosuhteet ja altistustekijät 2.1 Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteet Vuonna 2006 sattui palkansaajille vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työpaikkatapaturmaa, mikä oli 1,6 % vähemmän kuin vuonna 2005 ja 10,6 % vähemmän kuin vuonna 1996, jolloin sattui vähiten vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työpaikkatapaturmia esitetyn tarkastelujakson aikana. Eniten (55 748) tällaisia tapauksia sattui vuonna 2000, mikä oli 0,9 % enemmän kuin vuonna 2006 (taulukot ). Lähes kolmasosa kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista sattui vuosina tuotantoon, jalostukseen ja käsittelyyn liittyvissä työtehtävissä vuonna 2006 tämän pääryhmän osuus oli 30,4 %, mikä oli 2,8 % enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta 4,0 % vähemmän kuin vuonna Tukitoimintojen osuus on koko tarkastelujakson ajan ollut reilu viidennes vuonna 2006 osuus oli 20,6 %. Tukitoimintoihin kuuluvat tässä luokittelussa esimerkiksi huolto-, kunnossapito- ja siivoukseen liittyvät työtehtävät. Rakentamiseen (ml. purkutyöt) ja maarakentamiseen liittyvien työtehtävien osuus pieneni eniten (-9,5 %) vuodesta 2005, edustaen 10,0 %:n osuutta kaikista tapauksista vuonna 2006 (taulukko 2.9 ja kuva 10). 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi Maa- ja metsätalous Tukitoiminnot Muut työtehtävät Rakentaminen, purkaminen, maarakentaminen Palvelut Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet Ei tietoa Kuva 10. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien jakautuminen työtehtävän mukaan vuosina Tilastojärjestelmän uudistamisen takia aikasarja on käytettävissä vain vuodesta 2003 alkaen. 25

26 Henkilön liikkuminen on tyypillisin työsuoritus vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneissa työpaikkatapaturmissa. Vuonna 2006 kaikista tapauksista 35,4 % oli sattunut henkilön liikkumisen yhteydessä. Noin viidesosa kaikista tapauksista sattuu sekä siirrettäessä taakkaa käsivoimin (osuus 19,9 % vuonna 2006) ja esineiden käsittelyn yhteydessä (osuus 18,1 % vuonna 2006). Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenneltäessä sattui 6931 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työpaikkatapaturmaa vuonna 2006, mikä oli 12,5 % kaikista kyseisen kriteerin täyttävistä tapauksista. Mainituista työsuorituksista liikkumisen osuus on kasvanut koko tarkastelujakson ajan vuonna 2003 osuus oli 32,7 %, eli 8,7 % pienempi kuin vuonna 2006 (taulukko 2.10). Viimeisin vahingoittumista edeltänyt poikkeama on yleisimmin henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen tai liukastuminen. Tällaisten tapausten osuus kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista oli 29,2 % vuonna Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen nostaessa, työntäessä, vääntäessä, horjahtaessa yms. tilanteissa oli kyseessä 20,9 %:ssa ja terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itsensä kolhiminen, polvistuminen ja istuutuminen 16,6 %:ssa tapauksista. Mainittujen poikkeamien osuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia tarkastelujakson aikana (taulukko 2.11 ja kuva 11). 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Ei tietoa Muut poikkeamat Väkivalta, järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo Äkillinen fyysinen kuormittuminen Terävään esineeseen astuminen, kolhiminen jne. Putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen Laitteen, työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen jne. Aineen valuminen, purkautuminen jne. Kuva 11. Palkansaajien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien jakautuminen viimeisimmän vahingoittumista edeltäneen poikkeaman mukaan vuosina Tilastojärjestelmän uudistamisen takia aikasarja on käytettävissä vain vuodesta 2003 alkaen. Yleisin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneen työpaikkatapaturman vahingoittumistapa on iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten putoamisen, kaatumisen tms. poikkeaman johdosta. Vuonna 2006 tällaisten vahingoittumisten osuus kaikista oli 28,3 %. Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen luokiteltiin vahingoittumistavaksi 26,0 %:ssa ja leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen 16,5 %:ssa kaikista tapauksista vuonna Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen luokan osuus on kasvanut tarkastelujakson aikana 7,1 %. Muiden em. vahingoittumistapojen osuuksien muutokset olivat tätä vähäisempiä (taulukko 2.12). 26