Raportti 24/2015 Viranomaiskunnostettujen kutusoraikkojen inventointi ja huolto Vantaanjoella 2014 2015 Velimatti Leinonen
Raportti 24/2015 Viranomaiskunnostettujen kutusoraikkojen inventointi ja huolto Vantaanjoella 2014 2015. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n Raportti 24/2015. 13.10.2015 Laatija: Velimatti Leinonen Tarkastaja: Kirsti Lahti Hyväksyjä: Kirsti Lahti Kannen valokuvat: Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry
Sisällysluettelo 1 Johdanto... 4 2 Inventointi- ja huoltomenetelmät... 5 3 Inventoidut kohteet... 7 3.1 Vantaanjoen yläosa... 10 3.1.1 Paloheimon pohjapadot, Riihimäki... 10 3.1.2 Arolamminkoski ja pohjapato, Riihimäki... 10 3.2 Vantaanjoen keskiosa... 10 3.2.1 Vanhanmyllynkoski, Kuninkaanvuorenkoski, Åvikinkoski ja Kittelänkoski, Hyvinkää... 10 3.2.2 Myllykoski, Nurmijärvi... 11 3.3 Vantaanjoen ja Keravanjoen alaosa... 11 3.3.1 Vantaankoski, Vantaa... 11 3.3.2 Pitkäkoski, Vantaa/Helsinki... 12 3.3.3 Ruutinkoski, Vantaa/Helsinki... 12 3.3.4 Tikkurilankoski (Keravanjoki), Vantaa... 12 3.3.5 Kirkonkylänkoski (Keravanjoki), Vantaa/Helsinki... 12 4 Sähkökoekalastuksen menetelmät ja tulokset... 13 5 Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset... 15 5.1 Lisääntymisalueiden huollon vaikutus... 15 5.1.1 Vantaanjoen yläosa... 16 5.1.2 Vantaanjoen keskiosa... 18 5.1.3 Vantaanjoen ja Keravanjoen alaosa... 20 5.2 Toimenpide-ehdotuksia... 21 6 Viitteet... 22 7 Liitteet... 22 7.1 Kutusoraikkojen sijainnit koskissa... 22 VHVSY 2015
1 Johdanto Vantaanjoen vesistö on yksi Suomen tärkeimmistä Suomenlahteen laskevista äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen (Salmo trutta m. trutta) elinalueista. Vantaanjoen pääuoma on habitaatiltaan hyvin sopivaa taimenen elinaluetta. Vantaanjoen pääuomassa ja Keravanjoen alaosassa on tehty laajoja kalataloudellisia kunnostuksia 1990- luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Kunnostuksien jälkeen alueiden kalakantaa on seurattu sähkökoekalastamalla. Kalataloudellisissa kunnostuksissa tehdyt lohikalojen lisääntymisalueet ovat muuttaneet sijaintiaan vuosien saatossa voimakkaiden veden virtaaman vaihteluiden takia ja jäiden lähdön muovaamina. Lisäksi Vantaanjoessa sorakoille hyvin tyypillinen ongelma on niiden liettyminen, joka johtuu tehtyjen soraikkojen sijainnista sekä joessa kulkevan kiintoaineksen runsaudesta. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry on yhdessä Hämeen- ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kanssa toteuttanut vaelluskalojen lisääntymisalueeksi tehtyjen kutusoraikkojen huoltoa ja tilan tarkistusta viranomaiskunnostetuille soraikoille Vantaanjoen pääuomassa ja Keravanjoen alaosassa. Työ toteutettiin Jokitalkkari hankkeen yhteydessä vuosien 2014 ja 2015 aikana. Tämä raportti antaa yleiskuvan Vantaanjoen viranomaiskunnostettujen koskien lohikalojen lisääntymisalueiden kunnosta, lisääntymisen mahdollisuuksista ja mahdollisista ongelmakohdista, sekä antaa suuntaa, kuinka kehittää pääuoman hyvää potentiaalia taimenen elinalueena ja parempaa poikastuottavuutta tulevaisuudessa. Raportissa käsitellään lisääntymisalueiden inventoinnin, huollon ja sähkökoekalastusten tuloksia. Vantaanjoen inventoiduista lisääntymisalueina toimivista soraikoista ei ole aiempaa tietoa niiden tilasta ja määrästä. Kutusoraikon huollolla on vaikutusta soraikon kuohkeuteen ja soraikon sisäiseen veden virtaukseen, jonka tärkeys on todettu useissa tutkimuksissa (mm. Pauwels ja Haines 1994; Louhi ym. 2003). Lohikalojen lisääntymisalueiden huollolla pyritään edesauttamaan Vantaanjoen pääuoman taimenkannan kehitystä. VHVSY 2015-4 -
2 Inventointi- ja huoltomenetelmät Kohteiden tilan inventointi tehtiin joessa kahlaten ja selvittäen aiemmin tehtyjen soraikkojen sijainnit. Soraikoista tarkistettiin sorapatjan paksuus, kuohkeus, pinta-ala, raekoko ja veden lämpötila soraikon sisältä (kuva 1). Soraikoista otettiin huomioon pinta-alaltaan yli viiden neliömetrin soraikot, pääsääntöisesti pienissä soraikkoalueissa on sorapatja paksuudeltaan alle 20 cm. Soraikoista valikoitiin hyvässä ja välttävässä kunnossa olevat alueet huoltotoimenpiteitä varten. Hyväkuntoisen soraikon kriteereinä olivat vähäinen liettyminen, yli 20 cm paksuinen sorapatja ja soraikon sijainti koskessa. Kuohkeuden selvittämiseksi sorapatjaan upotettiin keveästi painamalla 10 mm paksuinen harjaterästanko. Soraikon sisällä virtaava veden lämpötila mitattiin sedimenttimittauksiin tarkoitetulla anturilla noin 20 cm syvyydestä, ja lämpötilaa verrattiin jokiveden lämpötilaan. Näin saatiin selville myös mahdollisia pohjevedenpurkautumisalueita soraikkojen alueilla. Soraikkojen sijaintia verrattiin myös pohjavesien ja jokivesien vuorovaikutuksia selvittäneessä tutkimushankkeessa (Vapomix-hanke) lämpökameralentokuvauksilla tunnistettuihin pohjaveden purkautumiskohtiin (Kivimäki ym. 2013). Kuva 1. Lisääntymisalueiden inventointi, kunnon tarkistus ja huolto. Kolmeltatoista koskialueelta soraikkoja löytyi kaikkiaan 85 kappaletta, joista hyvän/välttävän kriteerin täyttäviä kutusoraikkoja oli yhteensä 49 kappaletta. Keskimääräinen soraikon pinta-ala oli 43 m 2. Hyvän/välttävän kriteerin täyttävistä soraikoista huollettin 25 kappaletta vuonna 2014 sekä 2015. Inventoinnin jälkeen huolto suoritettiin lihasvoimin. Työvälineinä käytettiin vesikiikareita, lapiota, metalliharavaa, talikkoa ja rautakankea. Soraikot kuohkeutettiin ja puhdistettiin liettymiseltä. Poikkeuksetta huollettavan soraikon pinta-ala oli suurempi kuin huollettava osuus. Tämä johtui siitä, että hyväkuntoisissa soraikkoalueissa oli myös vahvasti liettyneitä laita-alueita, joissa veden virtaus oli heikompi. Näiden huollossa ei nähty hyötyä, koska on todennäköistä, että ne tulevat liettymään huoltotoimenpiteistä huolimatta. Useimmissa hyvässä tai välttävässä kunnossa olevissa soraikoissa soran pinta oli tiivistynyt 3-10 cm syvyyteen. Tiivistyneen kerroksen alta löytyi usein puhdasta ja kuohkeaa soraikkoa. VHVSY 2015-5 -
Huonokuntoisille soraikoille (36 kpl) ei nähty tarpeelliseksi tehdä huoltoa, koska hyvin suurella todennäköisyydellä niiden kunto palautuisi huollon jälkeen takaisin huonoksi. Jos lohikalojen kuteminen tapahtuu pahoin liettyneeseen soraikkoon, sillä voi olla seurauksena mädin kehittymisen epäonnistuminen. Inventoiduista alueista Nurmijärven Myllykosken, Vantaankosken, Pitkäkosken, Ruutinkosken, Tikkurilankosken ja Kirkonkylänkosken alueilla tavataan luontodirektiivin simpukkalajia Vuollejokisimpukkaa (Unio crassus). Vuollejokisimpukka on uhanalainen ja rauhoitettu, ja sille tärkeitä elinympäristöjä ovat koskien alapuoliset virtajaksot, virtasuvannot ja nivat (Uudenmaan ELYkeskus, 2013). Näillä alueilla soraikoille suoritettiin tarkistus vesikiikareilla simpukan osalta. Mikäli kohteissa havaittiin simpukoita, ei alueella suoritettu minkäänlaisia huoltotoimenpiteitä. Simpukkahavaintoja tehtiin Myllykosken (loppuosa), Vantaankosken, Pitkäkosken ja Ruutinkosken yhteensä 23 soraikon alueella. Alueilta kerättiin näytteeksi 26 kuollutta simpukkaa, joista 20 simpukkaa oli vuollejokisimpukoita. Tunnistuksen suoritti Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Ilmari Valovirta. Vuollejokisimpukan esiintymisen takia näillä alueilla ei suoritettu huoltotoimenpiteitä. Tässä raportissa on täydennetty vuoden 2014 työraporttia tarkentamalla kutusoraikkojen pintaalatietoja (laskennasta poistettu isot kivet ja lohkareet). Kolmen soraikon luokitukset muuttuivat vuoden 2014 raporttiin nähden. VHVSY 2015-6 -
3 Inventoidut kohteet Riihimäki Paloheimon pohjapadot (Uudenmaan ympäristökeskus. 2001. Vantaanjoen yläosan kalataloudellinen kunnostus.) Hankkeessa tehdyt toimet: Inventointi ja sähkökoekalastus, 2015. Arolamminkoski (Uudenmaan ympäristökeskus. 2003. Vantaanjoen yläosan kalataloudellinen kunnostus.) Hankkeessa tehdyt toimet: Inventointi 2014, huolto 2014 ja 2015, sähkökoekalastus 2015. Koski kuuluu joka toinen vuosi sähkökoekalastettaviin koealoihin Vantaanjoen kalatalous- ja pohjaeläintarkkailu ohjelman mukaan. Seuraava sähkökoekalastus vuonna 2016. Arolampi pohjapato (Uudenmaan ympäristökeskus. 2003. Vantaanjoen yläosan kalataloudellinen kunnostus.) Hankkeessa tehdyt toimet: Inventointi 2015. Hyvinkää Vanhanmyllynkoski (Uudenmaan ympäristökeskus. 1998. Vantaanjoen vesistön kalataloudellinen kunnostus.) Hankkeessa tehdyt toimet: Inventointi 2014, huolto 2014 ja 2015. Koski kuuluu joka vuosi sähkökoekalastettaviin koealoihin Vantaanjoen kalatalous- ja pohjaeläintarkkailussa. Kuninkaanvuorenkoski (Vatvuorenkoski) (Uudenmaan ympäristökeskus. 1998. Vantaanjoen vesistön kalataloudellinen kunnostus.) Hankkeessa tehdyt toimet: Inventointi 2014, huolto 2014 ja 2015, sähkökoekalastus 2015. Åvikinkoski (Uudenmaan ympäristökeskus. 1998. Vantaanjoen vesistön kalataloudellinen kunnostus.) Hankkeessa tehdyt toimet: Inventointi 2014, huolto 2014 ja 2015, sähkökoekalastus 2015. Kittelänkoski (Uudenmaan ympäristökeskus. 1998. Vantaanjoen vesistön kala- taloudellinen kunnostus.) Hankkeessa tehdyt toimet: Inventointi 2014, huolto 2014 ja 2015, sähkökoekalastus 2015. Koski kuuluu joka toinen vuosi sähkökoekalastettaviin koealoihin Vantaanjoen kalatalous- ja pohjaeläintarkkailu ohjelman mukaan. Seuraava sähkökoekalastus vuonna 2016. VHVSY 2015-7 -
Nurmijärvi Myllykoski, Nurmijärvi (Uudenmaan ympäristökeskus. 1995. Vantaanjoen vesistön kalataloudellinen kunnostus.) Hankkeessa tehdyt toimet: Inventointi 2014, huolto 2014 ja 2015. Koski sähkökoekalastetaan joka vuosi Vantaanjoen kalatalous- ja pohjaeläintarkkailussa. Vantaa ja Helsinki Vantaankoski, Vantaa (Uudenmaan ympäristökeskus. 1998. Vantaanjoen vesistön kalataloudellinen kunnostus.) Hankkeessa tehdyt toimet: Inventointi 2014. Koski sähkökoekalastetaan joka vuosi Vantaanjoen kalatalous- ja pohjaeläintarkkailussa. Pitkäkoski, Vantaa/Helsinki. Hankkeessa tehdyt toimet: Inventointi 2015. Koski kuuluu joka toinen vuosi sähkökoekalastettaviin koealoihin Vantaanjoen kalatalous- ja pohjaeläintarkkailu ohjelman mukaan. Seuraava sähkökoekalastus vuonna 2016. Ruutinkoski, Vantaa/Helsinki Hankkeessa tehdyt toimet: Inventointi 2014. Koski sähkökoekalastetaan joka vuosi Vantaanjoen kalatalous- ja pohjaeläintarkkailussa. Tikkurilankoski (Keravanjoki), Vantaa (Uudenmaan ympäristökeskus. 1996. Koskialueen kalataloudellinen kunnostus.) Hankkeessa tehdyt toimet: Inventointi ja huolto 2015. Kirkonkylänkoski (Keravanjoki), Vantaa/Helsinki (Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri. 1987. Koskialueen kalataloudellinen kunnostus.) Hankkeessa tehdyt toimet: Inventointi ja huolto 2015. VHVSY 2015-8 -
Kuva 2. Jokitalkkari -hankkeessa vuonna 2014 ja 2015 inventoidut koskialueet. VHVSY 2015-9 -
3.1 Vantaanjoen yläosa 3.1.1 Paloheimon pohjapadot, Riihimäki Uudenmaan ympäristökeskuksen toteuttamassa kalataloudellisessa kunnostuksessa vuonna 2001 on Paloheimon pohjapadot (2kpl) korvattu luonnonkivikynnyksillä (tekokoski). Kunnostuksen yhteydessä alueelle on tehty kutusoraikkoja. Kunnostuskohteista ylimmältä n. 50 m pitkältä koskelta, joka virtaa Versowoodin tehdasalueen läpi, havaittiin Inventoinnissa soraikkoa kosken loppuosasta. Soraikko oli hautautunut osittain mutapohjaan. Ohuen sorapatjan ja pienen koon vuoksi ei alueella suoritettu huoltotoimenpiteitä. Alempi vuoden 2001 kunnostettu alue sijaitsee Riihimäen jätevedenpuhdistamon kohdalla, Vantaanjokeen tulevan jäteveden purkuputkensuun ylävirran puolella. Koski on voimakkaasti liettynyt eikä sieltä havaittu lisääntymiseen soveltuvaa soraikkoja. 3.1.2 Arolamminkoski ja pohjapato, Riihimäki Vuonna 2015 tehdyissä inventoinnissa Arolampeen laskevan Arolamminkosken alueelta soraikkoja löytyi viisi kappaletta. Soraikoista kolme oli hyvässä kunnossa ja kaksi oli hautautuneena mutapohjaan. Hyväkuntoisten soraikkojen yhteenlaskettu pinta-ala oli 56 m 2. Soraikkojen raekoko oli valtaosin (40 %) halkaisijaltaan 65 256 mm. Hyväkuntoiset soraikot huollettiin vuoden 2014 ja 2015 heinäkuussa. Arolammesta n. 100 m alavirtaan Vantaanjokea on tehty kivirakenteinen pohjapato kalataloudellisessa kunnostuksessa vuonna 2003. Vuonna 2015 alueelta ei löydetty yhtään soraikkoa inventoinnin yhteydessä. 3.2 Vantaanjoen keskiosa 3.2.1 Vanhanmyllynkoski, Kuninkaanvuorenkoski, Åvikinkoski ja Kittelänkoski, Hyvinkää Hyvinkään alueella viiden kosken alueelta vuonna 2015 tehdyistä inventoinneista soraikkoja löytyi 20 kappaletta. Hyvä- ja välttäväkuntoisia soraikkoja oli 10 kappaletta, yhteensä 307 m 2. Keskimäärin yhden soraikon pinta-ala oli 31 m 2. Soraikkojen raekoko oli valtaosaltaan (48 %) 17 64 mm halkaisijaltaan. Hyväkuntoisista ja välttävistä soraikoista huollettiin vuosina 2014 ja 2015 9 kappaletta. Lisäksi alueella oli yksi erinomaisessa kunnossa oleva soraikko, joka ei vaatinut mitään toimenpiteitä. VHVSY 2015-10 -
3.2.2 Myllykoski, Nurmijärvi Vuoden 2014 tehtyihin inventointeihin sisältyi kaikki Nurmijärvellä sijaitsevan Myllykosken alueen kosket: Pikkukoski, Vuohenpäänkoski, Tamppikoski, Niittukoski ja Myllykoski. Alueelta soraikkoja löytyi 25 kappaletta. Hyvä- ja välttäväkuntoisia soraikkoja oli yhteensä 13 kappaletta, 921 m 2. Keskimäärin yhden soraikon pinta-ala oli 43 m2. Soraikkojen raekoko oli valtaosaltaan (58 %) 17 64 mm halkaisijaltaan. Ylimpänä sijaitsevalle Pikkukoskelle ei ole tehty soraikkoja, eikä siellä havaittu lainkaan lohikalojen lisääntymiseen soveltuvaa soraikkoa. Vuohenpäänkosken, Tamppikosken ja Niittukosken alueella soraikoita löytyi kymmenen kappaletta. Näistä neljä oli hyvässä tai välttävässä kunnossa. Soraikoista kuusi oli huonossa kunnossa ja selvästi liettyneitä. Hyvässä ja välttävässä kunnossa olevien soraikkojen huolto suoritettiin vuoden 2014 ja 2015 heinäkuussa. Huolletut soraikot olivat pääosin tiivistyneet pintakerroksesta liettymisen takia. Myllykoskesta soraikkoja löytyi 15 kappaletta. Näistä yhdeksän oli hyvässä tai välttävässä kunnossa (844 m 2 ), ja kuuden soraikon kunto oli huono. Myllykoskessa lisääntymiseen soveltuvista soraikoista 7 kappaletta sijaitsi kosken loppuosassa Todennäköisesti valtaosa soraikosta on kulkeutunut ylävirrasta tulvien mukana kosken alaosaan. Kosken alaosan soraikoista seitsemän oli hyvässä kunnossa, näitä ei huollettu runsaiden vuollejokisimpukkaesiintymien takia. Yläosassa Myllykoskea oli kaksi soraikkoa, jotka huollettiin vuoden 2014 ja 2015 heinäkuussa. 3.3 Vantaanjoen ja Keravanjoen alaosa 3.3.1 Vantaankoski, Vantaa Vantaankosken alueen inventointiin vuonna 2014 sisältyi myös Mustakoski. Soraikkoja alueelta löytyi 11 kappaletta. Hyväkuntoisia ja välttävässä kunnossa olevia soraikkoja oli yhteensä seitsemän. Pääsääntöisesti soraikot sijaitsivat Mustakoskessa. Alueelta löytyi myös kaksi soraikkoa, joista tarkkojen tietojen kerääminen oli mahdotonta syvyyden takia. Hyväkuntoisten soraikkojen yhteenlaskettu pinta-ala oli 190 m 2. Keskimäärin yhden soraikon pinta-ala oli 32 m 2. Soraikkojen raekoosta valtaosa (72 %) oli halkaisijaltaan 65 256 mm. Tämän lisäksi soraikkoalueilla oli runsaasti pientä lohkaretta (halkaisija 257 1024 mm). Alueella ei suoritettu huoltotoimenpiteitä runsaiden vuollejokisimpukkaesiintymien vuoksi. VHVSY 2015-11 -
3.3.2 Pitkäkoski, Vantaa/Helsinki Pitkäkoski inventoitiin vuoden 2015 heinäkuussa. Koski on perkaamaton ja alueelle ei ole tehty kunnostuksia viranomaistaholta. Virtavesien hoitoyhdistys on tehnyt talkoovoimin soraistuksia syksyllä 2002 ja 2004. Soraikkoja alueella on 10 kappaletta. Pääosin soraikot sijaitsivat kosken loppuosassa. Hyvässä ja välttävassä kunnossa olevia soaikkoja oli 9, joiden yhteenlaskettu pintaala oli 416 m 2. Keskimäärin yhden soraikon pinta-ala oli 32 m 2. Soraikkojen raekoosta oli neljäsosa (25 %) halkaisijaltaan 17 64 mm. Soraikoilla oli todella runsaasti hienoa (alle 2 mm) hiekkaa. Alueella ei suoritettu huoltotoimenpiteitä runsaiden vuollejokisimpukkaesiintymien vuoksi. 3.3.3 Ruutinkoski, Vantaa/Helsinki Ruutinkoski on Pitkäkosken tavoin luonnontilassa oleva koski. Alueelta löytyi yksi sorapatja, jonka inventointi oli mahdotonta syvyyden takia ja simpukka- ja raekokomäärityksiä ei tälle sorakolle voitu tehdä. Kosken alueella, loppuliussa ja etelä rannalla kulkevassa sivu-uomassa ja useita pieniä hyvin pieni alaisia soraikoita. Yli 5 m 2 sorapatjoja ei alueelta löytynyt. 3.3.4 Tikkurilankoski (Keravanjoki), Vantaa Tikkurilankosken inventointi ja huolto suoritettiin vuonna 2015. Soraikoita löytyi inventoinnissa viisi kappaletta. Soraikoista kolme oli sijainniltaan ja kunnoltaan välttäviä lohikalojen lisääntymiseen, kahden soraikon sijainti ja kunto ei soveltunut lisääntymiseen. Soraikoista kaksi välttävässä kunnossa olevaa soraikkoa huollettiin heinäkuussa, yhden välttävä kuntoisen soraikon huoltoa ei voitu suorittaa veden syvyyden vuoksi. Välttävässä kunnossa olevien soraikkojen pinta-ala oli 22 m 2. Raekoko oli valtaosaltaan (28 %) 17 64 mm ja 65 256 mm (28 %) halkaisijaltaan. Suurin osa soraikoista sijaitsi kosken loppuosassa, kalojen kannalta lisääntymiseen soveltumattomalla virran alueella. Todennäköisesti valtaosa soraikosta on kulkeutunut ylävirrasta tulvien mukana kosken alaosaan. Koskessa oli myös useita pieni (alle 0,25 m 2 ) kokoisia soraikoita, näitä ei otettu huomioon inventoinnissa koon pienuuden vuoksi. On hyvin todennäköistä, että näillä pienillä sorakoilla tapahtuu myös lohikalojen lisääntymistä. 3.3.5 Kirkonkylänkoski (Keravanjoki), Vantaa/Helsinki Kirkonkylänkoskelta löytyi inventoinnissa 8 soraikkoa, joista kuusi oli hyvässä/välttävässä kunnossa olevaa soraikkoa ja ne huollettiin heinäkuussa. Hyvien ja välttävien soraikkojen pinta-ala oli yhteensä 175 m 2. Raekoko oli valtaosaltaan (39 %) 17 64 mm. VHVSY 2015-12 -
4 Sähkökoekalastuksen menetelmät ja tulokset Vuoden 2015 elokuussa sähkökoekalastettiin vuonna 2014 huolletut soraikot (Arolamminkoski, Vanhanmyllynkoski, Kuninkaanvuorenkoski, Åvikinkoski, Kittelänkoski ja Myllykoski (yläosa) sekä Paloheimon koski (kuva 3). Koekalastuksissa käytettiin Hans Grassl GmbH IG-200 akkukäyttöistä sähkökoekalastuslaitetta. Koekalastus suoritettiin yhden poistopyynnin menetelmällä. Tutkimuskohteille laskettiin taimenen tiheys saadun saaliin perusteella (kuva 4). Laskennassa käytettiin Bohlin et al. (1989) esittämiä laskentakaavoja ja periaatteita. Pyydystettävyytenä käytettiin arvoa 0,5. Kuva 3. Sähkökoekalastusta Hyvinkään Kittelänkoskella. Soraikkojen huollon vaikutusta tulee seurata sähkökoekalastamalla usean peräkkäisen vuoden ajan, jotta saadaan keskenään vertailukelpoinen aikasarja koekalastuksen tuloksista. Taimenkantojen kehitys tapahtuu noin 4-5 vuoden syklissä, esim. vuoden 2015 keväällä kuoriutuneet taimenet, jotka selviytyvät lisääntymis- ja poikasvaiheesta (+meritaimenet, merivaelluksesta) ovat sukukypsiä n. 4-5 vuoden päästä. Vuonna 2014 soraikkojen huollon vaikutusta poikastiheyksiin on vielä liian aikaista varmuudella todeta. VHVSY 2015-13 -
Taimentiheys kpl/100 m 2 Arolamminkoski >0+ 2 Paloheimon koski, Vantaanjoki >0+ 9 Paloheimon koski, Vantaanjoki 0+ 5 Vanhan Myllynkoski, Hyvinkää >0+ Åvikinkoski, Hyvinkää >0+ 2 3 Myllykoski, Nurmijärvi >0+ 24 Myllykoski, Nurmijärvi 0+ 114 0 20 40 60 80 100 120 Kuva 4. Vuonna 2014 ja 2015 vuonna huollettujen alueiden sähkökoekalastamalla saadut taimentiheydet kpl/100 m 2. (Pyydystettävyys arvo 0,5) Riihimäellä Versowoodin tehdasalueella sijaitsevalta Paloheimon koskelta ei löydy Ympäristöhallinnon tietojärjestelmän koekalastusrekisteristä aiempaa aineistoa sähkökoekalastuksista. Sähkökoekalastuksissa koskesta löytyi kesän taimenen 0+ poikastiheys 5 kpl/100 m 2 (taulukko 1). Arolamminkosken sähkökoekalastuksissa saatiin kuusi kalalajia, lajimäärä on mittava aiempiin vuosien Vantaanjoen yhteistarkkailun sähkökoekalastuksiin (2008, 2010 ja 2012) verraten. Sähkötyksissä saatiin kaksi kappaletta taimenia, jotka ovat alueella tehtyjen sähkötyksien historian ensimmäiset, ja 2 kpl 0+ harjuksia, jotka ovat peräisin 2015 kevään kudusta. Lajiston rikkauteen vaikuttaa suuresti myös vedenlaadulliset tekijät. Positiivinen huomio on harjuksen lisääntymisen onnistuminen huolletulla alueella. Hyvinkään alueen koskien sähkökoekalastuksissa taimenen 0+ poikasia ei löytynyt yhtään kappaletta, >0-v taimenia löytyi yhteensä 3 kappaletta (Vanhanmyllynkoski 2 kpl ja Åvikinkoski 1 kpl). Hyvinkäällä koekalastusalueet kuuluvat Vantaanjoen yhteistarkkailun sähkökoekalastusalueisiin pois lukien Vatvuoren- ja Åvikinkoski, joten näistä koskista ei löydy Ympäristöhallinnon tietojärjestelmän koekalastusrekisteristä aiempaa aineistoa sähkökoekalastuksista. Myllykosken yläosasta koekalastetusta alueesta n. 200 m alavirtaan on Vantaanjoen yhteistarkkailun sähkökoekalastusalue, jonka koekalastus tapahtuu vuosittain. Yläosan huolletulla alueella taimenen 0+ poikastiheys oli varsin merkittävä pääuoman tiheydeksi 114 kpl/100 m 2. Tiheydessä on huomattava ero verrattuna alaosan yhteistarkkailun koealaan, jossa taimenen 0+ poikastiheydet on ollut vuonna 2008-2012 keskimäärin 4,6 kpl/100 m2. Yläosasta ei löydy Ympäristöhallinnon tietojärjestelmän koekalastusrekisteristä aiempaa aineistoa sähkökoekalastuksista. Johtopäätöksiä huollon vaikutuksesta runsaaseen yläosan poikastiheyteen on tämän vuoksi vielä liian aikaista arvioida. VHVSY 2015-14 -
5 Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset 5.1 Lisääntymisalueiden huollon vaikutus Soraikkojen huollon vaikutusta taimenen poikastiheyteen on vielä liian aikaista todeta varmuudella, lyhyen aikavälin aineiston perusteella. Lohikalojen lisääntymisen onnistuminen koostuu useasta eri tekijästä, johon vaikuttavat useat kemialliset, fysikaaliset ja hydrauliset ympäristötekijät (Crisp 2000; Louhi ym. 2003) sekä sukukypsien yksilöiden määrä. Taimenpopulaatiossa on keskenään erilaisia muotoja. Tutkimusten perusteella on saatu selville, että esimerkiksi meritaimenen jälkeläisistä osa voi viettää koko elämänsä joessa, järvessä tai purossa (Lehtonen 2006). Mikäli joen pääuoman ja sivujokien lisääntymiseen soveltuvat yksittäiset soraikot saadaan tuottamaan ylitiheitä kantoja, alkavat taimenet levittäytymään ja valtaamaan uusia elinalueita, joissa ravinnosta ja lisääntymisalueista kilpailu on vähäisempää. Tällöin taimenkanta alkaa lisääntyä luontaisen kierron avulla ja joen taimenpopulaatio kasvaa. Vuonna 2014 kutusoraikkoja huollettiin 17 kappaletta (Riihimäki: Arolamminkoski 3 kpl, Hyvinkää: Vanhanmyllynkoski 1 kpl, Kuninkaanvuorenkoski 3 kpl, Åvikinkoski 1 kpl, Kittelänkoski 3 kpl ja Myllykosken alue 6 kpl.) Huollettujen kohteiden kuohkeus oli keskimäärin 13 cm ennen huoltoa ja huollon jälkeen 29 cm (Kuva 5). Vuoden päästä huollosta soraikot olivat säilyneet hyvässä kunnossa ja pysyneet kuohkeudeltaan lähes muuttumattomana. Vuonna 2015 ennen huoltoa sorakoiden kuohkeus oli keskimäärin 25 cm. Soraikkojen huoltoa olisi syytä jatkaa vuosittain, jotta Vantaanjoessa pääuoman taimenkannalle olisi hyvät edellytykset lisääntymisen onnistumiselle. Soraikon kuohkeus, cm 60 50 40 30 20 10 0 KUOHKEUS ENNEN HUOLTOA Huollettujen sorakoiden kuohkeus v. 2014-2015 KUOHKEUS HUOLLON JÄLKEEN KUOHKEUS ENNEN HUOLTOA vuosi 2014 Vuosi 2015 KUOHKEUS HUOLLON JÄLKEEN Arolamminkoski, Riihimäki Vanhan myllynkosket, Hyvinkää Kittelänkoski, Hyvinkää Åvikinkoski Hyvinkää Kuninkaanvuorenkoski, Hyvinkää Myllykoski, Nurmijärvi Tikkurilankoski, Vantaa Kirkonkylänkoski, Vantaa/Helsinki Kuva 5. Huollon vaikutus soraikon kuohkeuteen ennen ja jälkeen huollon vuosina 2014-2015. VHVSY 2015-15 -
Soraikkojen kunnolla on merkittävä vaikutus lohikalojen lisääntymisen onnistumiseen. Kun lohikala kutee liettyneeseen ja tiivistyneeseen soraikkoon, on mahdollista, ettei kala saa kaivettua mätiä tarpeeksi syvälle soran suojaan. Mikäli soraikko pääsee liettymään mädinkehityksen aikana, vaikutuksena on kuoriutuneiden poikasten liian aikainen nousu soraikosta hapenpuutteen takia, tai soraikosta nouseminen voi estyä kokonaan. Lisäksi soran sisäisellä veden virtauksella on suuri vaikutus mädin selviytymiseen, sillä se vaikuttaa aineenvaihduntatuotteiden kulkeutumiseen pois sekä mädin hapensaantiin (Louhi & Mäki-Petäys 2003). Myllykosken, Vantaankosken, Pitkäkosken, Ruutinkosken, Tikkurilankosken ja Kirkonkylänkosken alueilla on yhteensä 23 kappaletta hyvässä tai välttävässä kunnossa olevia soraikkoja, joiden alueella tavataan luontodirektiivin simpukkalajia Vuollejokisimpukkaa (Unio crassus). Tulevina vuosina olisi taimenkantojen kehittämisen kannalta tärkeää suorittaa myös huoltotoimenpiteitä näillä alueilla. 5.1.1 Vantaanjoen yläosa Riihimäellä Versowoodin tehdasalueen keskellä sijaitsevalla Paloheimonkosken alueella Vantaanjoki on muutaman metrin levyinen lähes puromainen joki (kuva 6). Jokitalkkari hankkeessa ei ole suoritettu huoltotoimenpiteitä ko. koskelle. Sähkökoekalastuksien perusteella koskessa elää pieni taimenkanta (kuva 5). Todennäköisesti taimenten lisääntyminen tapahtuu hyvin pienilaisilla sorakoilla koskessa, koska Inventoinnissa alueelta ei löytynyt yhtään yli 2 neliömetrin soraikkoja. Pienikokoiset soraikot sijaitsevat koskien kivien välissä ja sorapatjan paksuus on ohut. Tällä on vaikutus taimenten lisääntymiseen onnistumiseen ja kannan pieneen kokoon. Kosken niskalle olisi tärkeää tehdä lisää lisääntymisaluetta soraistuksella, jotta alueen taimen populaatio suurenisi. Koski on kasvustoltaan sekä raekooltaan hyvin sopivaa kalojen poikashabitaatiksi ja kosken yläpuolinen alue on taimenten talvehtimiseen sopivaa mietovirtaisissa suvantoa. VHVSY 2015-16 -
Kuva 6. Paloheimon koski, tehdasalue Riihimäellä sijaitsevan Arolamminkoskelta löytyivät ensimmäiset taimenet sähkökoekalastuksista aiempiin vuosien (2008,2010 ja 2012) verraten. Todennäköinen syy taimenen alueelle levittäytymiseen on Riihimäen jätevedenpuhdistamon saneerauksen jälkeisen vedenlaadun paraneminen. Mikäli tulevaisuudessa vedenlaatu pysyy suotuisana, on mahdollista, että alueen lisääntymisalueet alkavat tuottaa taimenen poikasia. Taimenten lisäksi koekalastuksista koskesta saatiin 2 kpl 0+ harjuksia, jotka ovat peräisin 2015 kevään kudusta sekä useita muita kalalajia. Arolammin kosken soraikot ovat hyväkuntoisia paksuja sorapatjoja, ja alue ei vaadi varsinaista kunnostusta, mutta soraikkojen huolto on tarpeen suorittaa vuosittain. Arolammista alavirtaan seuraava koski on Arolammin pohjapato (kuva 7). Pohjapadon alue on potentiaalista taimenen elinaluetta pienillä kunnostustoimenpiteillä. Alueella ei ole lainkaan lisääntymiseen soveltuvaa aluetta ja alueelle tullaan todennäköisesti lisäämään kutusoraikkoa vuoden 2015 loppusyksynä. Poikashabitaatiksi soveltuvaa aluetta löytyy varsin hyvin kosken pinta-alaan nähden. VHVSY 2015-17 -
Kuva 7. Arolammin pohjapato 5.1.2 Vantaanjoen keskiosa Hyvinkään alueen inventoiduista/huolletuista koskista ylimmällä Vanhanmyllynkoskella on yksi soraikko, jonka kunto on erinomainen. Soraikon sedimenttilämpötilamittausten ja Vapomixhankkeen lämpökamera-aineiston perusteella soraikon kohdalla tapahtuu pistemäistä pohjaveden purkautumista jokiuomaan. Alueelle on vuoden 2015 elokuussa Virtavesien hoitoyhdistyksen toimesta tehty lisää lisääntymisalueita. Vanhanmyllynkoskella on tulevaisuudessa hyvät edellytykset taimenkannan kehitykselle. Vatvuorenkosken soraikkojen kunto oli erinomainen huollon jälkeen. Lämpötilamittausten ja Vapomix-hankkeen lämpökamera-aineiston perusteella soraikojen kohdalla tapahtuu pistemäistä pohjaveden purkautumista jokiuomaan. Vatvuorenkosken alueelta ei hyvistä lisääntymisalueista huolimatta löytynyt yhtään taimenta sähkökoekalastuksissa. Tämä saattaa hyvinkin johtua, ettei alueella ole elinvoimaista taimenkantaa tai alueen vedenlaatu ei sovellu taimenen elinalueeksi. Pistemäisen pohjaveden purkautumiskohdalla oli selvä vaikutus myös soraikon kuohkeuteen. Pinnasta soraikot olivat tukkeutuneet tiiviiksi muutaman sentin syvyyteen, mutta tiivistyneen kerroksen alta löytyi todella puhdasta ja kuohkeaa soraikkoa. Pohjaveden purkautumisella on vaikutusta soraikon sisäiseen vedenvirtaamaan ja soraikon kuohkeuteen. VHVSY 2015-18 -
Purkutuvan pohjaveden happipitoisuutta tulisi tarkkailla tulevaisuudessa. Pistemäisellä hapekkaalla pohjaveden purkautumisella on myös vaikutusta mädin kehitykseen. Mädin kehitysvaiheessa hapen tarve on suurempi kuin poikasvaiheessa (Crisp 2000). Talviaikaan pohjaveden purkautuminen estää pohjan jäätymisen, millä on vaikutusta myös mädin kehitykseen. Åvikinkosken lisääntymiseen soveltun soraikon pinta-ala on 11,8 m 2. Alueelle olisi tarpeen tehdä uusi soraikko, joka on sijainniltaan lisääntymiseen soveltuvammalla kohdalla koskenniskalla. Koskenniskan soraistuksen voi tehdä ilman koneita, jolloin ympärillä olevaan luontoon ei kohdistus haittaa. Kittelänkosken alueen soraikoiden sijainnit ovat pääosin kosken mietovirtaisessa alaosassa. Soraikot sijaitsevat keskimäärin noin 80 cm syvyydessä (mittaukset tehty matalan virtaaman aikaan). Kosken läheisyydessä on tunnistettu pohjaveden purkautumista jokiuomaan, jonka voi olettaa vaikuttavan esim. jokiveden lämpötilaan kosken alueella. Vantaanjoen yhteistarkkailun sähkökoekalastuksissa vuosina 2006-2012 on saatu saaliiksi vain yksi 0+ taimen vuonna 2012. Koskenniskalla on välttävässä kunnossa oleva 14 m 2 kokoinen n. 30 cm paksu soraikko. Tämän sijainti on hyvin taimenten lisääntymiseen soveltuva. Soraikon ohuuden kannalta olisi tarpeen ko. soraikon kohdalle tehdä lisäsoraistus sekä poikashabitaatiksi soveltuvan 20-40 cm halkaisijaltaan olevan poikaskivikon lisääminen. Nurmijärvellä sijaitsevassa Myllykoskessa nähtiin vuonna 2014 syys- ja lokakuussa useita taimenia kutemassa huolletuilla alueilla. Taimenten lisääntymisen onnistuminen huolletulla alueella näkyi runsaana poikastiheytenä vuonna 2015 alueella tehdyssä sähkökoekalastuksessa (kuva 4). Huolletuille alueilla olisi syytä tehdä lisäsoraistus, koska sorapatja on päässyt ohenemaan ja leviämään laajalle koskeen vuoden 2014 kudun jälkeen. Näille soraikoille olisi tärkeää saada tehtyä lisäsoraistus, jotta sorapatja säilyy paksuna ja kalojen lisääntymiselle on hyvät edellytykset. Myllykosken välittömässä läheisyydessä oleviin Pikku-, Vuohenpään-, Tamppi- ja Niittukoskeen olisi tarpeen saada tehtyä uusintakunnostus, jossa lisättäisiin soraa jo ennestään hyvä/välttäväkuntoisten soraikkojen alueelle. Soran lisäksi alueille on tarve lisätä poikaskivikkoa kunnostettavien kohteiden läheisyyteen. Hyväkuntoisia soraikkoja on kunnostusta suositeltavalla alueella 6 kappaletta (1 kpl Vuohenpäänkoski, 2 kpl Tamppikoski, 1kpl Niittukoski ja 2kpl Myllykoski) VHVSY 2015-19 -
5.1.3 Vantaanjoen ja Keravanjoen alaosa Vantaan alaosassa sijaitsevalta Pitkäkoskelta inventoinnissa kerätyn aineiston perusteella virtaavan veden (koski- ja niva) pinta-alasta (2,97 ha) on hyvässä sekä välttävässä kunnossa olevia soraikkoja 1,4 %. (9 kpl, 416 m 2 ). Lähes vastaavanlainen tilanne on Pitkäkoskelta n. 2 km alavirtaan sijaitsevalla Ruutinkoskella (pinta-ala 8565 m 2 ), josta ei kosken alueelta löytynyt yhtään yli 5 m 2 sora-alueita. Vantaanjoen yhteistarkkailun sähkökoekalastuksista vuosina 2008, 2010 ja 2012 on Pitkäkoskella havaittu 0+ taimenia ainoastaan vuonna 2008 yksi kappale (poikastiheys 0,6 kpl/100 m 2 ). Ruutinkoskella vuosien 2006, 2008 ja 2010 sähkökoekalastuksista on havaittu 0+ taimenia 3-10 kpl (poikastiheys 1,2-3,4 kpl/100 m 2 ). Ruutinkoskelta on havainto lohen lisääntymisestä vuoden 2012 sähkökoekalastuksista, 2kpl 0+ lohi (poikastiheys 1,8 kpl/100 m 2 ). Molempien koskien sähkökoekalastuksien todella heikot poikastiheydet ovat osakseen selitettävissä lisääntymisalueiden vähäisellä määrällä. Koskissa on runsaasti alueita, joissa pohjakivien raekoko on 20-50 cm, joka on taimenen ja lohen poikaselle sopivaa poikashabitaattia, mutta lisääntymisalueiden vähäinen määrä ja epäsuotuisa sijainti kosken loppuliussa ei pysty tuottamaan elinvoimaista taimen- tai lohikantaa koskeen. Poikastuottavuuden lisäämiseksi alueella olisi syytä tehdä tulevaisuudessa kutusoraikkojen huolto ja uusia lisääntymisalueita kosken keskivaiheen niskoille. Keravanjoen alaosassa Vantaalla sijaitsevalla Tikkurilankoskella oli kaksi välttävässä kunnossa olevia soraikkoja, jotka saatiin huollon jälkeen hyvään kuntoon. Soraikon kuohkeus oli ennen huoltoa 3,5 cm ja huollon jälkeen 10 cm. Tikkurilankoski on todennäköisesti tulevaisuudessa muutoksien alla ja alueelle tulee lisää koskipinta-alaa. Mikäli alueella tulee kalataloudellisia kunnostuksia on lisääntymisalueiden lisääminen tärkeää jo huollettujen soraikkojen alueelle sekä uusien kalojen lisääntymisen kannalta parempiin kohtiin. Keravanjoen Kirkonkylänkosken lisääntymiseen soveltuvat soraikot olivat huollon jälkeen erinomaisessa kunnossa. Vantaanjoen yhteistarkkailussa käytetyt vakioidut sähkökoekalastusalueet kattavat huollettujen sorakoiden alueen. Vuosina 2006, 2008, 2010 ja 2012 ei yhteistarkkailussa alueelta ole saatu yhtään 0+ taimenen poikasta. Ainut taimenhavainto on vuodelta 2008, 1kpl >0+. Lisääntymiseen soveltuvien soraikoiden määrä (175 m 2 ) on alueelle riittävä, ja kosken habitaatti vehreine sivu-uomineen pitäisi olla soveltuvaa elinaluetta taimenenpoikasille. Keravanjoen alaosassa tavataan myös Vuollejokisimpukkaa (Unio crassus), mutta Kirkonkylänkosken sorakoilta simpukkahavaintoja ei tehty. Veden laadulliset tekijät voi olla syynä heikkoon taimenten poikastiheyteen, koski on mm. lentoaseman hulevesien vaikutusalueella. Tulevaisuudessa soraikkojen huollon vaikutusta taimenkannan kehitykseen on tarpeellista seurata vuosittain tehtävällä sähkökoekalastuksella. VHVSY 2015-20 -
5.2 Toimenpide-ehdotuksia Soraikkojen huoltoa tulee tehdä vuosittain kaikilla lisääntymiseen soveltuvilla soraikoilla, mukaan lukien soraikot, joissa tavataan Vuollejokisimpukkaa (Unio crassus). Huolletuilta soraikoilta tulee tutkia huollon vaikutusta taimenen poikastiheyteen sähkökoekalastuksin. Soraistuksia ja poikashabitaatiksi soveltuvaa kivikkoa tulisi tehdä kaikille yllämainituille kohteille, joissa on kunnostustarvetta. Alueille tulisi tehdä kunnostussuunnitelmat. Hyvien ja välttävien soraikoiden sisäistä veden happipitoisuutta tulisi myös mitata, etenkin soraikoilta, joissa on havaittu pistemäisiä pohjaveden purkautumiskohtia. Löytää syitä lohen heikkoon tilaan joen alueella. Lohelle soveltuvien lisääntymisalueiden vähyys? Lisääntyvien yksilöiden määrä? Soraikkojen huollon vaikutusta Vuollejokisimpukkaan (Unio crassus) tulee selvittää. VHVSY 2015-21 -
6 Viitteet Kivimäki, A.-L., Rautio, A., Korkka-Niemi, K., Brander, M., Nygård, M., Vahtera, H., Karhu, J., Salonen, V.-P., Kiirikki, M. & Lahti, K. 2013. Vantaanjoen ja sen sivujokien hydrauliset yhteydet pohjavesimuodostumiin ja vaikutukset veden laatuun. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu 69/2013. Saatavissa: http://www.vhvsy.fi/files/upload_pdf/1618/julkaisu692013.pdf Pauwels, S.J. & Haines, T.A. 1994. Survival, hatching, and emergence success of Atlantic salmon eggs planted in three Maine streams. N. Am. J. Fish. Mgt. 14: 125-130. Louhi, P ja Mäki-petäys A. 2003. Elämää soraikon ulkopuolella ja sisällä lohen ja taimenen kutupaikan valinta sekä mädin elinympäristövaatimukset. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Saatavissa: http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/kt191verkko.pdf Uudenmaan ELY-keskus 2013. Vantaanjoki. Viitattu 11.9.2014. http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Vantaanjoki(27522) Lehtonen, H. 2006. Kalavesillä. Osa 1. Porvoo: Weilin+Göös Oy. Crisp, D.T. 2000: Trout and salmon. Ecology, Conservation and Rehabilitation. Blackwell Science, Iso-Britannia. 7 Liitteet 7.1 Kutusoraikkojen sijainnit koskissa Liite saatavilla pyynnöstä Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistykseltä. VHVSY 2015-22 -
Viranomaiskunnostettujen kutusoraikkojen inventointi ja huolto Vantaanjoella 2014 2015. Vantaanjoen pääuomassa ja Keravanjoen alaosassa on tehty laajoja kalataloudellisia kunnostuksia 1990- luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry on yhdessä Hämeen- ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kanssa toteuttanut vaelluskalojen lisääntymisalueeksi tehtyjen kutusoraikkojen huoltoa ja tilan tarkistusta viranomaiskunnostetuille soraikoille Vantaanjoen pääuomassa ja Keravanjoen alaosassa. Työ toteutettiin Jokitalkkari hankkeen yhteydessä vuosien 2014 ja 2015 aikana. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Asemapäällikönkatu 12 B, 7. krs, 00520 Helsinki p. (09) 272 7270, vhvsy@vesiensuojelu.fi www.vhvsy.fi