Jokitalkkari hanke Väliraportti 2015

Transkriptio

1 Raportti 28/2015 Jokitalkkari hanke Väliraportti 2015 Velimatti Leinonen

2 Raportti 28/2015 Jokitalkkari hanke , Väliraportti Laatijat: Velimatti Leinonen Tarkastaja: Kirsti Lahti Hyväksyjä: Kirsti Lahti Kannen valokuvat: Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto Vuoden 2015 aikana tehdyt toimenpiteet Keravanjoen melontareitin huoltotoimet Lasten ja nuorten onkipaikat Kalastuksenvalvonta Viranomaiskunnostettujen kutusoraikkojen inventointi ja huolto Vantaanjoella Lisääntymisalueiden huollon vaikutus Jokivarren yleisilmeestä huolehtiminen Yksittäiset toimeksiannot Arolammin pohjapadon soraistus Tuusulanjärven hoitokalastussaaliin näytteenotto Näkyvyys ja tapahtumiin osallistuminen Tapahtumat, joissa Jokitalkkari-hanke on ollut esillä Johtopäätökset Viitteet Liitteet Lehtileikkeet VHVSY Raportti 28/2015

4 1 Johdanto Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:llä alkoi Jokitalkkari-hanke vuonna Hanke on saanut alkunsa yhdistyksen yhteydessä toimivan Vantaanjoki-neuvottelukunnan esityksestä vuonna Hankkeen päätavoitteena on Vantaanjoen virkistyskäytön ja kalatalouden edellytyksien kehittäminen ja parantaminen. Jokitalkkari-hanke ajoittuu vuosille , jona aikana toimenkuvaa ja työtehtäviä testataan ja kehitetään Vantaanjoen kysyntää ja tarpeita vastaaviksi. Tulevaisuuden tavoitteena on luoda pysyvä jokitalkkarin toimi Vantaanjoen vesistöalueelle. Jokitalkkaritoimintaa on pidetty hyvin kannatettavana, ja useat tahot ovat osallistuneet hankkeessa yhteistyöhön. Vantaanjoki on lähes miljoonan ihmisen lähivirkistysalue, johon kohdistuu suuria odotuksia ja käyttöpaineita. Liikkuminen ja retkeily, melonta sekä kalastus ovat suosittuja harrastuksia jokivarressa. Useat toimijat ovat tehneet Vantaanjoen jokialueella kalataloudellisia kunnostuksia, vedenlaatu on parantunut ja varsinkin taimenen noususta jokeen ja sen luontaisesta lisääntymisestä on lisääntyvässä määrin näyttöä. Vantaanjoen ympäristössä esiintyy kuitenkin myös joitakin ongelmallisia lieveilmiöitä, kuten roskaantumista, infotauluihin ja nuotiopaikkoihin kohdistuvaa ilkivaltaa ja salakalastusta. Melontaa haittaavat uomien yli kaatuneet puut tai erodoituneet rantautumispaikat, ja kalojen lisääntymistä ja liikkumista haittaavat lohikaloille kunnostettujen kutualueiden liettyminen ja kalaportaiden ajoittainen tukkeutuminen joen kuljettamista roskista tai puista. Muun muassa näiden asioiden hoitaminen kuuluu jokitalkkarin tehtäviin. Tässä raportissa kerrotaan, mitä toimia Jokitalkkari-hankkeessa on tehty vuoden 2015 aikana. Tehdyistä toimista noin puolet on ollut kalataloudellisia toimenpiteitä ja puolet muuhun virkistyskäyttöön liittyviä. Tehdyt toimet tukevat toisiaan ja linkittyvät eri virkistyskäyttömuotojen välisiksi hyödyiksi. Vuoden 2015 kesän ja syksyn aikana jokivarressa on kunnostettu mm. melontareitistöä, siistitty jokivatta roskista, järjestetty lasten ongintatapahtuma, suunniteltu ja rakennettu lasten ja nuorten onkikohde, inventoitu ja kunnostettu lohikalojen lisääntymisalueita sekä suoritettu kalastuksenvalvontaa. Vuonna 2015 tehdyt toimet olivat pääosin jatkumoa vuonna 2014 tehdyille toimille. Vuonna 2015 hanke sai rahoituksen alueen kunnilta, Uudenmaan ja Hämeen ELY-keskuksilta, kalastusalueilta ja osakaskunnilta. Lisäksi hankkeessa tehtiin erillistoimeksiantoja, ja hankkeessa on mukana lukuisa määrä alueella toimivia yhteystyötahoja. Hankkeen jokitalkkarina toimii Iktyonomi Velimatti Leinonen ja hänen apunaan oli ympäristönhoitaja Olli Piekkari Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksestä. VHVSY Raportti 28/

5 2 Vuoden 2015 aikana tehdyt toimenpiteet 2.1 Keravanjoen melontareitin huoltotoimet Kokonaisuudessaan 65 kilometrin mittainen Keravanjoki on Vantaanjoen pisin sivuhaara. Ulkonäöltään sameavetinen ja paikoitellen varsin jyrkkärinteinen joki saa alkunsa Hyvinkään Ridasjärveltä ja yhtyy Vantaanjoen pääuomaan noin 6 km ennen merta. Se virtaa metsä- ja maalaismaisemien läpi, ja siinä on useita koskia. Valuma-alueen pinta-ala on 395 neliökilometriä. Vuosina 2014 ja 2015 hankkeessa raivattiin melontakelpoiseksi Keravanjoen kanjonin alue (Natura 2000 alue) sekä vuonna 2015 myös Lemmenlaakson luonnonsuojelualue. Huoltotoimet toteutettiin yhteistyössä Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen sekä Keravan Ladun kanssa. Lisäksi melontareiteille lisättiin uudet melontamerkit kanootin nosto- ja laskupaikoille (kuva 1). Melontaväylän aukaiseminen melontakelpoiseksi suoritettiin moottori- ja käsisahoin raivaamalla neljän henkilön voimin, kanooteilla liikkuen ja äärimmäistä varovaisuutta noudattaen. Raivausta tehtäessä huomioitiin melontaväylän leveyden tarpeellinen koko. Jokiuomaan raivattiin 1-2 metriä leveä väylä päävirran tuntumaan. Suuria yksittäisiä puita ei nähty tarpeelliseksi poistaa jokiuomasta, vaan kyseisiin kohtiin riitti esimerkiksi oksien poisto rungon päältä, jotta kanootin voi vetää puun ylitse (kuva 2). Raivaustyöskentelystä aiheutuva ympäristöllinen haitta pyrittiin minimoimaan. Kaatuneet puut lisäävät joen eliöstön monimuotoisuutta ja ovat osa hyvinvoivaa ja luonnollista jokiekosysteemiä. Ne ovat tärkeitä muun muassa vesistön hajottajille ja lahottajille, jotka pilkkovat orgaanista ainesta ja vaikuttavat aineiden kiertoon. Jokea halkovat puut luovat suojapaikan kalanpoikasille ja eri rapulajeille. Keravanjoessa tavataan erittäin uhanalaiseksi luokiteltua taimenta, joten asian huomioiminen tästäkin syystä on perusteltua. VHVSY Raportti 28/

6 Kuva 1. Melontareitin kanootin nosto- ja laskupaikkojen kyltitys. Kuva 2. Melontareitin raivaus Keravanjoella. Kuva: Pentti Taskinen VHVSY Raportti 28/

7 2.2 Lasten ja nuorten onkipaikat Yksi hankkeen tavoitteista järjestää lapsille valistus- ja opetustoimintaa sekä parantaa nuorten luontosuhdetta. Hankkeessa on toteutettu Vantaanjoelle kaksi onkikohdetta, jotka on tarkoitettu etenkin lapsille ja nuorille innostamaan heitä kalastusharrastuksen pariin. Onkipaikat on toteutettu vuosina 2014 Hyvinkäälle ja 2015 Riihimäelle asutuskeskusten läheisyyteen, jotta ne olisivat mahdollisimman helposti nuorten saavutettavissa. Kohteita suunnitellessa on otettu huomioon alueen kalasto sekä ympäristö. Hyvinkään onkikohde sijaitsee jokisuvantoalueella Vantaanjoen pääuomassa, jossa onkiminen on lähtökohtaisesti jokamiehen oikeudella sallittua. Riihimäen onkipaikka on rakennettu Bad Segerbergin lammelle Peltosaaren kaupunginosaan. Onkikohteet ovat habitaateiltaan soveltumattomia vaelluskalojen poikastuotantoalueeksi, jolloin vältytään uhanalaisten lajien onkimiselta ja keskitytään yleisemmin tavattaviin lajeihin (esimerkiksi särkikalat). Paikkoja käytetään muun muassa kalastuspäivien järjestämiseen. Niiden kunnon ylläpito ja tarpeen mukaan myös lisäpaikkojen rakentaminen tulevina vuosina kuuluvat Jokitalkkari-hankkeen pidemmän aikavälin suunnitelmiin. Onkipaikkojen tarpeellisuudesta on käyty useita keskusteluja eri yhteistyötahojen kanssa, ja ne on nähty erittäin tärkeiksi toteuttamiskohteiksi. Hyvinkäälle Hyria Koulutus Oy:n (entinen maaseutuopisto) omistamalle ranta-alueelle Pilliniemeen vuonna 2014 rakennetulla onkikohteella järjestettiin koululaisten onkipäiviä toukokuussa vuonna 2015 (kuva 3). Ongintapäivillä noin 50 koululaista pääsi kokeilemaan kalastusta ja tutustumaan kalan biologiaan jokiympäristössä. Saaliiksi saatiin salakoita, säyneitä, särkiä ja myös yksi vimpa. Palaute onkipäivistä oli positiivista, ja vastaavanlaisia kalastuspäiviä on tarkoitus toteuttaa myös vuonna Kuva 3. Koululaisten onkipäivä Hyvinkään ongintapaikalla. VHVSY Raportti 28/

8 Riihimäen Bad Segerbergin onkipaikka toteutettiin yhdessä Riihimäen kaupungin Peltosaari-projektin kanssa. Kohde on vanha maauimala ja yhteydessä Vantaanjokeen tehdyn kanavan kautta. Riihimäen lampi ruopattiin syksyllä 2015, ja samalla onkipaikan rantaa muokattiin ongintaan soveltuvaksi (kuva 4). Riihimäen urheilukalastajat ovat järjestäneet Bad Segerbergin lammella vuosittain onkipäivätapahtumia koululaisille, ja nyt tapahtuman järjestämiselle on entistä paremmat puitteet. Tulevaisuudessa jokitalkkari on luvannut osallistua onkipäiville ja opettaa lapsille esimerkiksi kalan biologiaa ja anatomiaa onkimisen yhteydessä. Kuva 4. Riihimäen onkipaikka Bad Segerbergin lammella. 2.3 Kalastuksenvalvonta Vantaanjoen vesistössä virkistyskalastus on hyvin suosittu harrastus, vuosittain vesistöalueelle myydään yli kalastuslupaa ja kalasaalista saadaan yli kiloa. Vantaanjoen pääuomassa kalastus kohdistuu erityiskalastusalueisiin, joille on kalastuslain sekä vesialueen hallinnoivan tahon määräämät säännöt. Suuresta kalastuspaineesta koituu väistämättä lieveilmiöitä, joita ovat useimmiten kalastuskohteiden roskaantuminen ja salakalastus. Jokitalkkari-hankkeen yhteydessä on suoritettu kalastuksenvalvontaa yhteistyössä Järvi-Suomen ja Rannikon Ely-keskusten (Hämeen, Pohjois-Savon, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen) kalatalouspalveluiden, osakaskuntien, vesialueiden omistajien sekä Helsingin, Vantaanjoen ja Lopen kalastusalueiden rahoittamana. Kalastuskohteiden viihtyvyyteen pyrittiin vaikuttamaan keräämällä valvontojen yhteydessä roskia, joita löytyi kalastuskauden aikana todella suuria määriä (kuva 5). VHVSY Raportti 28/

9 Ajoittain vedenpinnan kohotessa kalateissä havaittiin sinne kuulumattomia kalan kulkemista haittaavia esteitä, kuten virran mukana kulkeutunutta puustoa tai roskaa. Esteet pyrittiin poistamaan välittömästi. Kalatien roskaantumisesta oltiin tarpeen vaatiessa yhteydessä Vantaan kaupunkiin. Kuva 5. Kalastuksenvalvonnan yhteydessä joesta kerätty roskakasa. Kalastuksenvalvonta tapahtui aina parina liikkuen, ja se pyrittiin toteuttamaan valvonnan kannalta tärkeimpään vuorokauden sekä vuodenaikaan. Luvattomista kalastajista tehdään aina tutkintapyyntö poliisille. Kalastuksenvalvonnan loputtua vesialueen omistajille raportoitiin valvontatapahtumat. Valvontaraportit toimitettiin Helsingin, Vantaanjoen ja Lopen kalastusalueille, Myllykosken, Nukari-Raalan, Hyvinkäänkylän, Arolammin ja Kellokosken osaskaskunnalle, Ridasjärven hoitokunnalle, Riihimäen perhokalastajat ry:lle, Vantaan ja Helsingin kaupungeille sekä Uudenmaan ja Hämeen ELY-keskuksen kalatalousyksikölle. Vuonna 2015 kalastuksenvalvonta aloitettiin aikaisen kevään tulon myötä jo 17. maaliskuuta ja lopetettiin 29. lokakuuta. Kalastuslupia tarkistettiin vuoden aikana yhteensä 626 kpl. Huomautuksia, tapahtumailmoituksia ja tutkintapyyntöjä poliisille kirjattiin 66 kalastajan osalta. Vuonna 2014 kalastuksenvalvonnan osuus hankkeessa oli pienempi, koska valtuutuksia kaikkiin kohteisiin ei saatu ennen alkusyksyä. Siksi valvontaa ei ollut mahdollista suorittaa tehokkaasti keväällä heti kalastuskauden alkaessa ja kesän vilkkaimman kalastuskauden aikana. Valvonta suoritettiin välisellä ajalla vuonna 2014 (kuva 6). VHVSY Raportti 28/

10 Kuva 6. Vuosien 2014 ja 2015 kalastuksenvalvonnan tulokset 2.4 Viranomaiskunnostettujen kutusoraikkojen inventointi ja huolto Vantaanjoella Vantaanjoen pääuomassa ja Keravanjoen alaosassa on tehty laajoja kalataloudellisia kunnostuksia 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa silloisen Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin (Keravanjoki, Kirkonkylänkoski) toimesta. Kunnostuksien jälkeen alueiden kalakantaa on seurattu sähkökoekalastamalla. Kalataloudellisissa kunnostuksissa tehdyt lohikalojen lisääntymisalueet ovat muuttaneet sijaintiaan vuosien saatossa voimakkaiden veden virtaamavaihteluiden takia ja jäiden lähdön muovaamina. Lisäksi Vantaanjoessa sorakoille hyvin tyypillinen ongelma on niiden liettyminen, joka johtuu tehtyjen soraikkojen sijainnista sekä joessa kulkevan kiintoaineksen runsaudesta. Hankkeessa on vuosina 2014 ja 2015 toteutettu yhdessä Järvi-Suomen ja Rannikon (Hämeen, Pohjois-Savon, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen) Ely-keskusten kalatalouspalveluiden kanssa vaelluskalojen lisääntymisalueeksi tehtyjen kutusoraikkojen huoltoa ja tilan tarkistusta Vantaanjoen pääuomassa ja Keravanjoen alaosassa viranomaiskunnostetuille soraikoille. Kolmeltatoista koskialueelta (kuva 7) soraikkoja löytyi kaikkiaan 85 kappaletta, joista hyvän tai välttävän kriteerin täyttäviä kutusoraikkoja oli yhteensä 49 kappaletta. Keskimääräinen soraikon pinta-ala oli 43 m 2. Hyvän tai välttävän kriteerin täyttävistä soraikoista huollettin 25 kappaletta vuosina Huonokuntoisille soraikoille (36 kpl) ei nähty tarpeelliseksi tehdä huoltoa, koska hyvin suurella todennäköisyydellä niiden kunto palautuisi huollon jälkeen takaisin huonoksi. Jos lohikalojen kuteminen tapahtuu pahoin liettyneeseen soraikkoon, sillä voi olla seurauksena mädin kehittymisen epäonnistuminen. VHVSY Raportti 28/

11 Inventoinnin jälkeen huolto suoritettiin lihasvoimin. Työvälineinä käytettiin vesikiikareita, lapiota, metalliharavaa, talikkoa ja rautakankea. Soraikot kuohkeutettiin ja puhdistettiin liettymiseltä. Poikkeuksetta huollettavan soraikon pinta-ala oli suurempi kuin huollettava osuus. Tämä johtui siitä, että hyväkuntoisissa soraikkoalueissa oli myös vahvasti liettyneitä laita-alueita, joissa veden virtaus oli heikompi. Näiden huollossa ei nähty hyötyä, koska on todennäköistä, että ne tulevat liettymään huoltotoimenpiteistä huolimatta. Useimmissa hyvässä tai välttävässä kunnossa olevissa soraikoissa soran pinta oli tiivistynyt 3-10 cm syvyyteen. Tiivistyneen kerroksen alta löytyi usein puhdasta ja kuohkeaa soraikkoa. Inventoiduista alueista Nurmijärven Myllykosken, Vantaankosken, Pitkäkosken, Ruutinkosken, Tikkurilankosken ja Kirkonkylänkosken alueilla tavataan luontodirektiivin simpukkalajia Vuollejokisimpukkaa (Unio crassus). Vuollejokisimpukka on uhanalainen ja rauhoitettu, ja sille tärkeitä elinympäristöjä ovat koskien alapuoliset virtajaksot, virtasuvannot ja nivat (Uudenmaan ELYkeskus, 2013). Näillä alueilla soraikoille suoritettiin tarkistus vesikiikareilla simpukan osalta. Mikäli kohteissa havaittiin simpukoita, ei alueella suoritettu minkäänlaisia huoltotoimenpiteitä. Simpukkahavaintoja tehtiin Myllykosken (loppuosa), Vantaankosken, Pitkäkosken ja Ruutinkosken yhteensä 23 soraikon alueella. Alueilta kerättiin näytteeksi 26 kuollutta simpukkaa, joista 20 simpukkaa oli vuollejokisimpukoita. Tunnistuksen suoritti Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Ilmari Valovirta. Vuollejokisimpukan esiintymisen takia näillä alueilla ei suoritettu huoltotoimenpiteitä. VHVSY Raportti 28/

12 Kuva 7. Jokitalkkari -hankkeessa vuonna 2014 ja 2015 inventoidut koskialueet. VHVSY Raportti 28/

13 2.4.1 Lisääntymisalueiden huollon vaikutus Soraikkojen huollon vaikutusta taimenen poikastiheyteen on vielä liian aikaista todeta varmuudella. Lohikalojen lisääntymisen onnistuminen koostuu useasta eri tekijästä, johon vaikuttavat useat kemialliset, fysikaaliset ja hydrauliset ympäristötekijät (Crisp 2000; Louhi ym. 2003) sekä sukukypsien yksilöiden määrä. Taimenpopulaatiossa on keskenään erilaisia muotoja. Tutkimusten perusteella on saatu selville, että esimerkiksi meritaimenen jälkeläisistä osa voi viettää koko elämänsä joessa, järvessä tai purossa (Lehtonen 2006). Mikäli joen pääuoman ja sivujokien lisääntymiseen soveltuvat yksittäiset soraikot saadaan tuottamaan ylitiheitä kantoja, taimenet alkavat levittäytyä ja vallata uusia elinalueita, joissa ravinnosta ja lisääntymisalueista kilpailu on vähäisempää. Tällöin taimenkanta alkaa lisääntyä luontaisen kierron avulla ja joen taimenpopulaatio kasvaa. Vuonna 2014 kutusoraikkoja huollettiin 17 kappaletta (Riihimäki: Arolamminkoski 3 kpl, Hyvinkää: Vanhanmyllynkoski 1 kpl, Kuninkaanvuorenkoski 3 kpl, Åvikinkoski 1 kpl, Kittelänkoski 3 kpl ja Myllykosken alue 6 kpl.) Huollettujen kohteiden kuohkeus oli ennen huoltoa keskimäärin 13 cm ja huollon jälkeen 29 cm (Kuva 8). Vuoden päästä huollosta soraikot olivat säilyneet hyvässä kunnossa ja pysyneet kuohkeudeltaan lähes muuttumattomana. Vuonna 2015 ennen huoltoa sorakoiden kuohkeus oli keskimäärin 25 cm (kuva 9). Soraikon kuohkeus, cm KUOHKEUS ENNEN HUOLTOA Huollettujen sorakoiden kuohkeus v KUOHKEUS HUOLLON JÄLKEEN KUOHKEUS ENNEN HUOLTOA vuosi 2014 Vuosi 2015 KUOHKEUS HUOLLON JÄLKEEN Arolamminkoski, Riihimäki Vanhan myllynkosket, Hyvinkää Kittelänkoski, Hyvinkää Åvikinkoski Hyvinkää Kuninkaanvuorenkoski, Hyvinkää Myllykoski, Nurmijärvi Tikkurilankoski, Vantaa Kirkonkylänkoski, Vantaa/Helsinki Kuva 8. Huollon vaikutus soraikon kuohkeuteen ennen ja jälkeen huollon vuosina VHVSY Raportti 28/

14 Kuva 9. Jokitalkkari-hankkeen yhteydessä huolletulla soraikolla kuteva taimen. Soraikkojen inventoinnista ja huollosta on julkaistu raportti: Viranomaiskunnostettujen kutusoraikkojen inventointi ja huolto Vantaanjoen pääuomassa Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n Raportti 24/2015. Raportti on luettavissa yhdistyksen internet-sivuilta: Jokivarren yleisilmeestä huolehtiminen Hankkeessa pyritään vaikuttamaan jokivarren viihtyisyyteen keräämällä roskia, kunnostamalla jo olemassa olevia opastauluja ja tekemällä uusia (kuvat 11, 12 ja 13). Keväällä 2015 järjestettiin siivoustalkoot Keravanjoen Kirkonkylänkoskella ja Rekolanojalla. Talkoilla pyrittiin parantamaan Keravanjoen viihtyvyyttä ja osallistuttiin Vantaan kaupungin Purojen kaupunki 2015 teemavuoteen. Talkoot olivat myös osana Pidä Saaristo Siistinä Ry:n Siisti Biitsi- kampanjaa. Siivouksen tuloksena Kirkonkylänkoskelta kerättiin lähes kymmenen jätesäkillistä roskaa. Siivoukseen osallistumaan haastettiin yhdistyksen työntekijät, hallituksen jäsenet, yleissuunnittelu - ja jätevesijaokset sekä Vantaanjoki-neuvottelukunnan jäsenet. VHVSY Raportti 28/

15 Kuva 10. Roskienkeräys talkoiden tulosta Keravanjoen Kirkonkylänkoskella. Kuva 11. Riihimäen Karäjäkosken luontopolku sai uudet opastaulut töhrittyjen tilalle. VHVSY Raportti 28/

16 Kuva 12. Hyvinkäänkylän osakaskunnan Kittelänkosken opaskyltti. 2.6 Yksittäiset toimeksiannot Arolammin pohjapadon soraistus Riihimäessä sijaitsevasta Arolammesta noin 100 m alavirtaan Vantaanjokea on tehty vuonna 2003 kivirakenteinen pohjapato Uudenmaan ympäristökeskuksen Vantaanjoen yläosan kalataloudellisten kunnostuksien yhteydessä. Hämeen ELY-keskus ja Riihimäen kaupunki toteuttivat pohjapadon huollon vuoden 2015 syyskuussa, minkä yhteydessä Jokitalkkari-hankkeen puolesta pohjapadolle tehtiin lohikalojen lisääntymiseen soveltuvat soraikot (kuva 12). Soraa laitettiin n. 0,6 m 3. On oletettavaa että pohjapadon soraistuksesta hyötyvät kalalajeista mm. harjus ja taimen. Harjuksen lisääntymisestä Arolamminkoskesta on näyttöä vuoden 2015 elokuussa tehdyissä sähkökoekalastuksissa. Mikäli tulevaisuudessa vedenlaatu pysyy suotuisana Arolammin alueella, on mahdollista, että alueen lisääntymisalueet alkavat tuottaa myös taimenen poikasia. VHVSY Raportti 28/

17 Kuva 13. Arolammin pohjapadon soraikkojen sijainnit ympyröitynä kuvassa Tuusulanjärven hoitokalastussaaliin näytteenotto Hankkeessa suoritettiin Tuusulanjärven hoitokalastuksen saaliista näytteenotto Keski-Uudenmaan vesiensuojelun liikelaitoskuntayhtymän toimeksiantona. Kalanäytteitä otettiin välisellä ajalla 21 nuotta-apajasta. Näytteenoton kenttätyövaiheet: näytteen kokonaismassan punninta, lajittelu lajilleen ja pituusluokkiin, lajikohtaisen massan punnitus ja näytteenottopöytäkirja täyttö. VHVSY Raportti 28/

18 3 Näkyvyys ja tapahtumiin osallistuminen Jokitalkkaria haasteltiin sekä radioon että lehtiin. Kiinnostusta herättivät varsinkin lasten onkipaikat ja kalastuksenvalvonta. Myös itse hanke sai positiivista huomiota. Pvm. Lähde: Otsikko: Yle Häme Radiohaastattelu Aamuposti Peltosaari sai ongintapaikan 1/2015 Ekokaari Lähikalaa Peltosaaren lammesta Aamuposti Lupa-asiat eivät ole olleet kaikilla kunnossa Yle Aikainen Uutiset, kalastuksenvalvonta XX Yle Suomi Ylen aikainen (radiohaastattelu) Yle (www) Vantaanjoen salakalastus saatu kuriin jokitalkkarin avulla Aamuposti Pääkirjoitus Keski-Uusimaa Jokitalkkari tarkastaa luvat ja inventoi Vapaa-ajan kalastaja Pääkirjoitus 3.1 Tapahtumat, joissa Jokitalkkari-hanke on ollut esillä Jokitalkkari-hanketta esiteltiin seuraavissa tilaisuuksissa: Yleisötilaisuus Vantaanjoen tulvariskien hallinnan suunnittelusta, Riihimäki Life Keidas -kosteikkoluonnon kesäleirin kalateemapäivä, Vihti Vesistökunnostusverkoston seminaari, Vesistöjen kunnostusnäyttely, Rauma VESI -EkoTeko aloitustapaaminen, Vantaa Riihimäen kaupungin ympäristökoulutus, Riihimäki VHVSY Raportti 28/

19 4 Johtopäätökset Vantaanjoen Jokitalkkari-hankeen suunnitteluvaiheessa asetettuihin tavoitteisiin päästiin vuonna 2015, ja hankeen rahoitus toteutui hankesuunnitelman mukaisesti. Eri yhteistyötahojen kanssa alkanut saumaton yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää hankkeen onnistumiseen. Vuoden 2016 hankkeen rahoitus haetaan 2016 vuoden alkupuolella. Tulevaisuudessa hanketta kehitetään ja muokataan tarpeiden mukaan. Hankkeen runko tulee pysymään samankaltaisena kuin 2015, ja aiempia toimenpiteitä pyritään jatkamaan ja kehittämään. Suunnitelmissa on laajentaa jokitalkkarin toimintakenttää Vantaanjoen ja Helsingin vesiensuojeluyhdistyksen toiminta-alueen sisällä. Vuoden 2016 suunniteltuja toimenpiteitä tulevat olemaan mm. kalastuksenvalvonta, lasten ja nuorten ongintapäivien järjestäminen Hyvinkään ja Riihimäen onkipaikalla, melontareitin ylläpito Keravanjoessa. Lohikalojen soraikkojen inventointia ja huoltoa on syytä jatkaa vuosittain, jotta Vantaanjoessa pääuoman taimenkannalle olisi hyvät edellytykset lisääntymisen onnistumiselle. Vantaanjoen kalastuskohteista ei ole tarjolla ajan tasalla olevaa kalapaikka-esitettä. Hankkeessa tehdään yhteistyössä Mediadynamo Oy:n kanssa kattava suomen- ja englanninkielinen esite sekä painettuna että digitaalisena internet-versiona. Esiteessä käydään läpi Vantaanjoen pääuoman kalapaikat latvoilta jokisuulle kuvineen, karttoineen, sääntöineen sekä paikkakohtaisine esittelyineen. Hanke on herättänyt mielenkiintoa mediassa ja Suomen vesistöjen ympärillä toimivissa tahoissa. Vastaavanlaisia hankkeita on alkanut enenevässä määrin eripuolilla Suomea. Hankkeen aikana tehdyistä toimenpiteistä on ollut positiivista vaikutusta kunnille, lähialueiden palveluille ja kalastuskohteiden vesialueen omistajille. Vaelluskalojen elinolosuhteita parantamalla sekä kalastus- ja onkipaikkoja perustamalla luodaan potentiaalia tapahtumien järjestämiselle ja matkailun kasvulle, kuten Hyvinkäällä virinnyt luontomatkailutoiminta. Retkeilykohteiden ja melontareittien kunnossapito luovat mahdollisuuksia muidenkin elämys-, hyvinvointi- ja luontomatkailupalveluiden tarjoamiseen. 5 Viitteet Uudenmaan ELY-keskus Vantaanjoki. Viitattu FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Vantaanjoki(27522) Lehtonen, H Kalavesillä. Osa 1. Porvoo: Weilin+Göös Oy. Crisp, D.T. 2000: Trout and salmon. Ecology, Conservation and Rehabilitation. Blackwell Science, Iso-Britannia. VHVSY Raportti 28/

20 6 Liitteet 6.1 Lehtileikkeet Aamuposti VHVSY Raportti 28/

21 1/2015 Ekokaari VHVSY Raportti 28/

22 Aamuposti VHVSY Raportti 28/

23 Keski-Uusimaa VHVSY Raportti 28/

24 VAPAA-AJAN KALASTAJA VHVSY Raportti 28/

25 Jokitalkkari hanke Väliraportti 2015 Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:llä alkoi Jokitalkkari-hanke vuonna Hanke on saanut alkunsa yhdistyksen yhteydessä toimivan Vantaanjoki-neuvottelukunnan esityksestä vuonna Hankkeen päätavoitteena on Vantaanjoen virkistyskäytön ja kalatalouden edellytyksien kehittäminen ja parantaminen. Jokitalkkari-hanke ajoittuu vuosille , jona aikana toimenkuvaa ja työtehtäviä testataan ja kehitetään Vantaanjoen kysyntää ja tarpeita vastaaviksi. Tässä raportissa kerrotaan, mitä toimia Jokitalkkari-hankkeessa on tehty vuoden 2015 aikana. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Asemapäällikönkatu 12 B, 7. krs, Helsinki p. (09) ,