KIRJALLINEN KYSYMYS 579/2003 vp Eläkkeensaajan hoitotuen huomioiminen tulona avohoidon maksua määrättäessä Eduskunnan puhemiehelle Eläkkeensaajan hoitotuki ja vammaistuki säädettiin samaan aikaan toisilleen rinnakkaisina etuina, vaikka myöntämisperusteet jonkin verran poikkeavatkin toisistaan. Tätä rinnakkaisuutta vahvistaakseen eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi hallituksen esityksestä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta (HE 49/2002 vp) 12.2.2003 antamassaan mietinnössä (StVM 59/2002 vp) muun muassa seuraavaa: "Edellä olevan perusteella sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että asiakasmaksusäännösten kokonaisuudistus on toteutettava pikaisesti. Valiokunnan käsityksen mukaan maksujen määräytymisen perusteena avo- ja laitoshoidossa on käytettävä yhtenäistä tulokäsitettä ja pitkäaikaishoidon asiakkaalle on aina sekä avo- että laitoshoidossa turvattava käyttövara. Myös perheiden toimeentulo on turvattava perheenjäsenen/perheenjäsenten pitkäaikaisen laitoshoidon aikana, hoidettiinpa häntä/heitä avo- tai laitoshoidossa. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus). Valiokunta huomauttaa vielä, että eläkkeensaajan hoitotukea ei tule ottaa huomioon tulona maksua määrättäessä, joten maksuasetusta tulee tältä osin pikaisesti muuttaa." Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista vahvistettiin 13.3.2003, ja valtioneuvosto antoi 27.3.2003 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua asetusta koskevan muutoksen 1.4.2003 lukien muun muassa siten, että valiokunnan kannanoton mukaisesti eläkkeensaajan hoitotuki lisättiin asetuksen 29 :n luetteloon sosiaalietuuksista, joita ei oteta tulona huomioon. Vasta voimaan tulleesta asetuksesta poiketen sosiaali- ja terveysministeriö vei asian uudelleen valtioneuvoston käsittelyyn 24.4.2003, minkä seurauksena eläkkeensaajan hoitotuki poistettiin uudelleen 29 :n luettelosta 1.5.2003 lukien. Valtioneuvoston 24.4.2003 pidetyn yleisistunnon tiedotteessa valtioneuvoston asetuksen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen 29 :n muuttamisesta asiaa perustellaan seuraavasti: "Asetuksen 29 pykälässä säädetään, mitä tuloja ei oteta huomioon kotihoidon maksuja määrättäessä. Päivähoito- ja laitoshoitomaksuja koskevat tulokäsitteet yhdenmukaistuivat tältä osin, kun pitkäaikaisen laitoshoidon maksuperusteet siirtyivät lakiin. Kotihoidon maksujen tulokäsite muutettiin asetuksen muutoksen yhteydessä vastaamaan päivähoito- ja laitoshoitomaksujen tulokäsitettä. Niinpä muun ohessa eläkkeen saajien hoitotuki säädettiin tuloksi, jota ei enää saanut ottaa huomioon kotihoidon maksua määrättäessä. Jos hoitotukea koskeva muutos jäisi pysyväksi, kuntien maksutulot vähenisivät merkittävästi. Asetuksen muutoksella ei tavoiteltu tällaista vaikutusta eikä sitä ollut asian valmistelun yhteydessä ennakoitu, vaan asetukseen oli tarkoitus tehdä lähinnä teknisluonteisia tarkistuksia. Asetuksen 29 pykälä palautetaan aikaisempaan muotoonsa siltä osin, kuin kysymys on eläkkeensaajien hoitotuen ottamisesta tulona huomioon koti- Versio 2.0
hoidon maksua määrättäessä. Asetus tulee voimaan 1.5.2003. Siirtymäsäännöksellä varataan kunnille aikaa muuttaa maksut uusien säännösten mukaisiksi viimeistään 1.9.2003." Edellä lainattu selvitys on selkeässä ristiriidassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan aiemman mietinnön kanssa. Eläkkeensaajan hoitotukea koskevaan epäkohtaan kiinnitettiin huomiota myös hallituksen esityksen HE 49/2003 vp perusteluissa, joissa todetaan tavoitteena olevan nimenomaan yhdenmukaistaa uudessa 10 b :ssä pysyvän laitoshoidon tulokäsite lain 10 a :ssä jo säädetyn päivähoidon tulokäsitteen kanssa. Valiokunnan mietinnöstä puolestaan käy yksiselitteisesti ilmi, että valiokunnan tarkoitus oli yhdenmukaistaa siis myös avohoidon maksun tulokäsite. Lainsäätäjän tahto käy selvästi ilmi myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä StVM 17/2001 vp, jossa todetaan mm. seuraavaa: "Valiokunta ehdottaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 10 a :ssä olevaan luetteloon niistä tuloista, jotka jätetään huomioon ottamatta päivähoidon asiakasmaksua määrättäessä, lisättäisiin hallituksen esityksessä ehdotetun ohella myös eläkkeensaajan hoitotuki sekä työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa olevalle maksettava ylläpitokorvaus. Valiokunta ehdottaa, että vastaavat lisäykset tehtäisiin sotilasavustuslain 11 :ssä olevaan luetteloon niistä tuloista, joita ei sotilasavustusta myönnettäessä oteta huomioon. Molemmat tuet ovat täysin rinnasteisia maksuperusteen osalta mainituissa pykälissä lueteltuihin tuloihin eikä niiden huomioon ottamiseen ole erityistä perustetta. Valiokunta on esityksen käsittelyn yhteydessä kiinnittänyt huomiota eri sosiaaliturvaetuuksien huomioon ottamiseen ja tulokäsitteiden erilaisuuteen etuuksia myönnettäessä tai asiakasmaksuja määrättäessä. Valiokunta pitää tarpeellisena, että mahdollisimman pian selvitetään, ovatko säännökset, jotka koskevat eri asiakasmaksujen määräämisen perusteena olevien tulojen huomioon ottamista tarkoituksenmukaiset. Valiokunta pitää tärkeänä, etteivät säännökset ilman erityistä perustetta poikkea toisistaan, koska epäyhtenäiset tulokäsitteet saattavat aiheuttaa kirjavaa tulkintakäytäntöä." Käytännössä eläkkeensaajan hoitotuen tulona huomioon ottamisen seurauksena on, että eläkeläisellä on oikeus hoitotukeen (128,17 euroa/kk) muiden sairauden aiheuttamien kulujen vuoksi ja hän saa jatkuvaa kotipalvelua. Muut sairauden aiheuttamat kulut nousevat siten, että hänelle syntyy oikeus erityishoitotukeen (256,32 euroa/kk), jonka Kansaneläkelaitos myöntää. Kunta puolestaan ottaa tuen tulona huomioon, ja tulosidonnainen kotipalvelumaksu nousee samanlaisena jatkuvasta palvelusta 35 % korotuksen määrästä. Näin ollen eläkeläisen muiden sairausmenojen kasvusta merkittävän hyödyn saa kunta, vaikka se ei vastikkeena parannakaan palvelua. Eläkeläinen maksaa lisämenot täysimääräisinä, eikä tämä ole ollut eläkkeensaajan hoitotuen tarkoitus. Se ei ole vammaistuenkaan tarkoitus, ja siksi vammaistukea ei oteta tulona huomioon. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo estää lainsäätäjän tahdon vastaisen sairaiden ja vammaisten ihmisten asettamisen perustuslain vastaisella tavalla keskenään eriarvoiseen asemaan, kun eläkkeensaajan hoitotuki otetaan huomioon maksukyvyn mukaan määräytyvissä avohoidon maksuissa, mutta vammaistukea ei? Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 2003 Minna Sirnö /vas Annika Lapintie /vas Jaakko Laakso /vas Mikko Immonen /vas 2
Mikko Kuoppa /vas Anne Huotari /vas Suvi-Anne Siimes /vas Unto Valpas /vas Iivo Polvi /vas Matti Kangas /vas Markus Mustajärvi /vas Veijo Puhjo /vas Erkki Virtanen /vas Pentti Tiusanen /vas 3
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Minna Sirnön /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 579/2003 vp: Miten hallitus aikoo estää lainsäätäjän tahdon vastaisen sairaiden ja vammaisten ihmisten asettamisen perustuslain vastaisella tavalla keskenään eriarvoiseen asemaan, kun eläkkeensaajan hoitotuki otetaan huomioon maksukyvyn mukaan määräytyvissä avohoidon maksuissa, mutta vammaistukea ei? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992), jäljempänä asiakasmaksulaki, sekä sen nojalla annetulla asetuksella sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (912/1992), jäljempänä asiakasmaksuasetus. Asiakasmaksujärjestelmässä on pyritty siihen, että huomioimatta jätettävien tulojen luettelo olisi sama kaikissa tulosidonnaisissa maksuissa, kuten lasten päivähoidossa, pitkäaikaisessa laitoshoidossa ja säännöllisessä kotihoidossa. Tästä periaatteesta on jouduttu tinkimään eläkkeensaajien hoitotuen osalta. Pitkäaikaisen laitoshoidon määräytymisen perusteena olevista tuloista säädetään asiakasmaksulain 10 b :ssä. Puheena olevan lainkohdan 4 momentista ilmenee, mitä tuloja ei oteta huomioon maksua määrättäessä. Säännöksen 1 kohdassa viitataan asiakasmaksulain 10 a :n 3 momenttiin, joka koskee lasten päivähoidon maksuja. Sen mukaan tulona ei huomioida muun muassa eläkkeensaajan hoitotukea. Tämä on perusteltua, koska hoitotuki ei ole tarkoitettu kattamaan lasten hoidosta aiheutuvia kustannuksia. Keväällä 2003 kotiin annettavien palvelujen maksuja koskevaa asiakasmaksuasetuksen 29 :ää muutettiin niin, että se sisällöllisesti vastasi asiakasmaksulain 10 a :n sisältöä. Tällöin ei riittävästi kiinnitetty huomiota pitkäaikaishoidon erilaiseen luonteeseen. Hoitotuki on osa toimintakyvyn vajauksesta seuraavaa tuen tarvetta, samoin kuin muu pitkäaikaishoito. Pian tämän muutoksen jälkeen asiakasmaksuasetuksen 29 :ää muutettiin uudelleen siten, että eläkkeensaajien hoitotuki poistettiin siitä listasta, joka koski tuloja, joita ei huomioida maksua määrättäessä. Perusteluna muutokselle oli myös kuntien maksutulojen huomattava väheneminen, jota ei ollut valmisteluvaiheessa ennakoitu. Eläkkeensaajien hoitotukea saavia on noin 160 000. Mikäli eläkkeensaajien hoitotuki poistettaisiin asiakasmaksuasetuksen 29 :stä, olisi sillä huomattava vaikutus kuntien maksutulokertymään, sillä nykyisin huomattavan suuri osa kuntien vanhus- ja vammaispalvelujen käyttäjistä saa eläkkeensaajien hoitotukea. Asiakasmaksuasetuksen 29 :ssä mainittu linja hoitotuen ja vammaistuen osalta on edellä mainitun valossa myös arvioitava uudelleen. Sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan kysymyksessä esitettyä ongelmaa tulisi sen laajuuden ja merkittävyyden vuoksi tarkastella osana maksupolitiikan kokonaisuutta. Tässä tarkoituksessa sosiaali- ja terveysministeriössä on asetteilla maksupolitiikkatoimikunta, jonka tehtävänä tulee olemaan kunnallisen sosiaali- ja tervey- 4
Ministerin vastaus KK 579/2003 vp Minna Sirnö /vas ym. denhuollon maksupolitiikan periaatteiden määrittäminen sekä maksusäännösten uudistamistarpeiden selvittäminen. Toimikunnan tulee niin ikään selvittää palvelumaksujen merkitys toisaalta palvelujen käyttäjille ja toisaalta kunnille sekä arvioida eri vaihtoehtojen pohjalta, miten maksupolitiikka voisi parhaiten tukea sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Tässä yhteydessä tullaan pohtimaan myös eri tulomuotojen huomioon ottamiseen liittyvät kysymykset. Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 2003 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 5
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Minna Sirnö /vänst m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 579/2003 rd: Hur ämnar regeringen hindra att sjuka och handikappade mot lagstiftarens vilja på ett grundlagsvidrigt sätt försätts i en sinsemellan ojämlik ställning i och med att pensionstagarnas vårdbidrag beaktas i avgifterna för öppen vård, som fastställs enligt betalningsförmåga, medan handikappbidraget inte gör det? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Bestämmelser om klientavgifterna inom socialoch hälsovården ingår i lagen om klientavgifter inom social- och hälsovården (734/1992), nedan klientavgiftslagen, samt i förordningen om klientavgifter inom social- och hälsovården (912/1992) given med stöd av den, nedan klientavgiftsförordningen. I klientavgiftssystemet har avsikten varit att listan över inkomster som inte beaktas skall vara densamma för alla inkomstrelaterade avgifter, såsom avgifterna för barndagvård, långvarig anstaltsvård och regelbunden hemvård. I fråga om vårdbidrag för pensionstagare har man varit tvungen att frångå denna princip. I 10 b klientavgiftslagen bestäms om inkomster som ligger till grund för bestämmande av avgift för långvarig anstaltsvård. I 4 mom. i paragrafen anges vilka inkomster som inte beaktas då avgifter bestäms. I punkt 1 i bestämmelsen hänvisas till 10 a 3 mom. klientavgiftslagen, som gäller avgifter för barndagvård. Enligt den räknas bl.a. vårdbidrag för pensionstagare inte som inkomst. Detta är motiverat, eftersom vårdbidraget inte är avsett att täcka kostnaderna för vård av barn. På våren 2003 ändrades 29 klientavgiftsförordningen som gäller avgifter för tjänster till hemmen så att den innehållsmässigt motsvarade 10 a klientavgiftslagen. Tillräcklig uppmärksamhet fästes då inte vid den långvariga vårdens annorlunda karaktär. Vårdbidraget utgör en del av det vårdbehov som följer av nedsatt funktionsförmåga och annan långvarig vård. Kort efter den föregående ändringen ändrades 29 klientavgiftsförordningen igen så att vårdbidrag för pensionstagare ströks från listan över inkomster som inte beaktas vid fastställandet av avgifter. Som grund för ändringarna angavs bl.a. kommunernas avsevärt minskade avgiftsinkomster, någonting som inte hade förutspåtts på beredningsstadiet. Cirka 160 000 personer får vårdbidrag för pensionstagare. Om vårdbidraget för pensionstagare skulle strykas från 29 klientavgiftsförordningen, skulle detta kraftigt påverka kommunernas avgiftsinkomster, eftersom en betydande del av dem som utnyttjar kommunernas tjänster för åldringar och handikappade i dag får vårdbidrag för pensionstagare. I ljuset av ovanstående måste också förhållningssättet enligt 29 klientavgiftsförordningen till vårdbidrag och handikappbidrag tas till ny prövning. Social- och hälsovårdsministeriet anser att problemet som tas upp i spörsmålet är av en sådan omfattning och betydelse att det bör granskas som en del av den avgiftspolitiska helheten. Social- och hälsovårdsministeriet håller för detta ändamål på att tillsätta en avgiftspolitisk kommission som kommer att ha till uppgift att fastställa principerna för den kommunala so- 6
Ministerns svar KK 579/2003 vp Minna Sirnö /vas ym. cial- och hälsovårdens avgiftspolitik och utreda behovet att revidera avgiftsbestämmelserna. Kommissionen kommer även att utreda serviceavgifternas betydelse både för dem som använder servicen och för kommunerna samt att utifrån olika alternativ göra en bedömning av hur avgiftspolitiken bäst kunde stödja social- och hälsovårdspolitiken. I detta sammanhang kommer också frågor som gäller beaktande av olika former av inkomster att tas till övervägande. Helsingfors den 15 december 2003 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 7