SUOMEN TUBERKULOOSIN VASTUSTAMISYHDISTYKSEN SÄÄTIÖ

SUOMEN TUBERKULOOSIN VASTUSTAMISYHDISTYKSEN SÄÄTIÖ Ensimmäinen vuosikymmen 1991-2000

Kannessa professori Erik Bruunin suunnittelema säätiön logo.

SAATTEEKSI Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Säätiön hallituksen toimesta on kerätty säätiön alkuvaiheen tapahtumia tähän kirjaseen, jonka on tarkoitus olla valmiina 25.4.2001 pidettävään juhlaan. Aineiston kokoamisen ja kirjoittamisen ovat tehneet talkootyönä hallituksen jäsenet ja sihteeri. Hallituksen päätöksen mukaisesti puheenjohtaja on toimittanut eri osat niitä lyhentäen. Esitän säätiön puolesta parhaat kiitokset Hengitys ja Terveys ry:n toimiston henkilöstölle taitavasta teknisestä avusta, ilman sitä tämä kirjanen ei olisi valmistunut. Ansio ja kiitos työn onnistumisesta kuuluu kaikille mukana olleille, mutta vastuu virheistä päätoimittajalle. Helsingissä, huhtikuussa 2001 Eero Tala

Sisällysluettelo Johdanto... 1 Säätiön perustamiseen johtanut kehitys... 3 Säätiön perustaminen ja toteuttamistoimet... 7 Säätiön perustaminen... 7 Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen hallinnassa olevien rahastojen yhdistäminen... 8 Rahastojen siirto säätiön hallintaan... 9 Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistykselle uusi nimi ja uudet säännöt... 9 Säätiön toiminnan ensimmäinen vuosikymmen... 11 Yleistä... 11 Säätiön hallintoelimet... 12 Hallitus... 12 Valtuuskunta... 13 Apurahatoimikunta... 14 Käytännön toiminta... 14 Toiminnan tavoitteet... 14 Säätiön tukema tutkimustyö... 15 Apurahojen saajat vuosina 1993 2000... 17 Tunnustuspalkinnot... 27 Väitöskirjat... 28 Katse tulevaisuuteen... 33 Liitteet... 35

JOHDANTO Yksi vuosikymmen instituution toiminnassa on niin lyhyt aika, että se tuskin antaa aihetta juhliin puhumattakaan historian kirjoittamisesta. Näin tavallisesti ajatellaan, mutta ajan rientäessä tapahtumat unohtuvat ja henkilöt vaihtuvat. Kun sitten vuosikymmenien kuluttua ryhdytään pohtimaan historian tekemistä, ollaan vain virallisesti tallennetun tiedon varassa, mikä ei suinkaan aina kerro päätösten eikä tapahtumien taustoja. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Säätiö täyttää virallisesti 10 vuotta, mutta sen perustamista harkittiin jo 1970-luvulla, mikä merkitsee kolmea vuosikymmentä lisää ikää. Säätiön nykyisten luottamushenkilöiden joukossa on enää harvoja, jotka olivat mukana silloisen Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen toiminnassa. Näin ollen on paikallaan, että näistä tapahtumista vielä muistissa oleva tieto kerätään ja tallennetaan asiakirjoja täydentämään. Säätiön historia voidaan ulottaa vieläkin kauemmaksi menneeseen. Tuberkuloosi oli 1900-luvun puoliväliin saakka vaikea kansantauti, jonka suuret tuhot ja inhimilliset kärsimykset ovat nykypäivän ihmiselle enää vain yksi historiallinen tieto, jos sitäkään. Tuberkuloosin tuhojen torjuminen oli myös monen viime vuosisadan alussa perustetun kansalaisjärjestön tehtävä. Tukea toimintaan tuli myös yksityisten ihmisten lahjoituksina ja testamentteina. Kuten myöhemmistä kirjoituksista käy ilmi, jo 1920-luvulla tehdyt testamentit ja lahjoitukset ovat nykyisen Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Säätiön varallisuuden perusta siis säätiön historian voi ajatella alkaneen jo kahdeksan vuosikymmenentä sitten. Säätiön viime vuosikymmenen tapahtumat ovat siis jatkoa varsin pitkään historiaan. Siksi tässä kirjasessa on pyritty lähinnä tallentamaan tärkeitä tapahtumia niitä enempää analysoimatta. Kriittisen historian kirjoittamisen vuoro toivottavasti tulee aikanaan asiantuntijoiden tekemänä. Säätiön emo, lähes satavuotias Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys, nykyinen Hengitys ja Terveys ry on jo kirjoissa ja kansissa*. * A Sakari Härö, Vuosisata tuberkuloosityötä Suomessa. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen historia. Helsinki 1992.

SÄÄTIÖN PERUSTAMISEEN JOHTANUT KEHITYS Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys ry on yksi maamme vanhimpia kansalaisjärjestöjä. Lääkintöhallituksen silloisen pääjohtajan Richard Sieversin ja Finska Läkarsällskapetin aloitteesta perustettiin 28.5.1907 Tuberkulosin Vastustamisyhdistys Föreningen för Bekämpandet af Tuberkulosen. Tästä alkoi nykyisin Hengitys ja Terveys ry:nä ja Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Säätiönä tunnettujen vapaaehtoisjärjestöjen työ tuberkuloosin ja keuhkosairauksien alalla. Tällä vapaaehtoistyöllä on kunniakkaat perinteet ja tuloksellinen historia; toisaalta laajamittainen kansalaistoiminta tuberkuloosin vastustamisessa eli valistus- ja ehkäisytyössä, toisaalta tuberkuloosin hoidossa, sekä edelleen tuberkuloosin ja keuhkosairauksien alalla tehtävän tieteellisen tutkimuksen tukemisessa ja osallistumisessa kansainväliseen toimintaan. Tehtävä oli vaikea, koska parantavaa hoitoa tuberkuloosiin ei ollut, sairaita oli paljon ja kuolleisuus suuri. Niinpä vielä 1930 maassamme menehtyi tuberkuloosiin vuosittain lähes 9000 ihmistä. Tultaessa 1970- ja 1980-luvuille Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys ry:n hallintoelimissä ja muutenkin yhdistyksen toiminnassa mukana olevien kesken pohdittiin usein yhdistyksen oikeita työtapoja ja toiminnan suuntaamisesta tulevaisuudessa. Tämä oli luonnollista, sillä moni asia oli menneeseen verrattuna muuttunut. Tuberkuloosi oli kansantautina voitettu Suomessa, esimerkiksi kuolleisuus aleni jatkuvasti ja oli enää noin 200 vuodessa. Yhteiskunta oli ottanut enenevässä määrin vastuun sairaan- ja terveydenhoidosta sekä kuntoutukseen liittyvistä tehtävistä. Maahan oli myös luotu sairausvakuutusjärjestelmä tasaamaan kustannuksia. Eräät näkivät, että yhdistyksen tulisi suunnata voimavarojaan esimerkiksi kehitysmaihin, missä tuberkuloosi edelleen riehui kansantautina. Pidettiin myös tärkeänä, että lähialueet, Baltian maat ja Itä-Karjala, otettaisiin yhdistyksen toiminnan painopistealueiksi. Näin toimittaisiin tuberkuloosin vastustamistyössä kuin ennen Suomessa. Somaliassa toteutettiinkin osaksi julkisten kehitysapurahojen myötävaikutuksella ja tukemana mittava tuberkuloosiprojekti. Toiset korostivat, että vapaaehtoisen kansalaisjärjestön voimavarat eivät riitä maailmanlaajuisiin aktiviteetteihin ja projekteihin. Pikemminkin olemassa oleva varallisuus olisi määrältään ja tuotoltaan turvattava mahdollisimman tehokkaasti. Näin olisi mahdollista järjestää ja tukea tulevaisuudessa omassa maassa sellaisia tehtäviä ja toimia, joista parhaimmallakin tavalla toteutettu yleinen terveydenhoitojärjestelmä ei voinut täysin huolehtia. Tukemistarpeita nähtiin etenkin opetuksen ja täydennyskoulutuksen sekä tieteellisen tutkimuksen alueilla. Tuberkuloosikaan ei ollut enää yleisessä terveydenhuollossa mielenkiinnon kohteena eikä tärkeysjärjestyksessä ensimmäisten asioiden joukossa. Yhdistyksen osaamista, pitkäaikaista kokemusta ja asiantuntemusta tarvittaisiin edelleen, sillä lisääntyvä matkailu ja muuttoliike saattaisivat hyvinkin pitää Suomen edelleen tuberkuloosin riskialueena. Nykyaikaisen elämäntavan, liikenteen,

teollisuuden ym. toiminnan tiedettiin vaikuttavan ihmisten elinympäristöön terveyttä vahingoittaen. Yhdistyksellä olisi näin entiseltä pohjalta hengityselinten sairauksiin painotettuna riittävän laaja työkenttä. Toiminnan suuntaamisen ja painopisteiden asettamisen yhteydessä keskusteltiin myös käytännön toimista. Tällöin tulivat esille lähinnä yhdistyksen hallinnon ja varainhoidon tehostaminen ja sitä varten tarvittavat sääntöjen muutokset. Edellä kuvattu muuttunut tilanne vaikutti siihen, että ryhdyttiin valmistelemaan työryhmän asettamista selvittämään tilannetta. Puheenjohtaja Jorma Pätiälän toimeksiannosta Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys ry:n johtokunnan työvaliokunta päätti 1.12.1977 asettaa työryhmän, jonka puheenjohtajaksi kutsuttiin varatuomari Veikko Lehtinen sekä jäseniksi ylilääkäri Eljas Brander ja toiminnanjohtaja Allan Suhonen. Päätöksen mukaan työryhmän tehtävänä oli: 1) selvittää Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys ry:n toiminnan nykytila, varallisuusasema ja toiminnalliset tavoitteet 2) laatia suunnitelma yhdistyksen omaisuuden säilyttämisestä ja suojaamisesta sekä käyttöomaisuuden hankkimisesta 3) laatia ehdotus yhdistyksen sääntöihin tarvittavista muutoksista sekä tarpeellisista hallinnollisista järjestelyistä. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen johtokunta vahvisti toimeksiannon kokouksessaan 29.12.1977 ja määräsi työryhmään lisäksi johtokunnan jäsenen, lääkintöneuvos Sakari Härön, joka ei kuitenkaan osallistunut työryhmän työhön. Työryhmän sihteeriksi saatiin Kansaneläkelaitoksen kuntoutusosastolta eläkkeelle jäänyt toimistopäällikkö Antti Tamminen, jolla oli vahva kokemus ja laajat tiedot kansanterveystyöstä. Jäsen Brander ilmoitti 19.12.1978 eroavansa työryhmän jäsenyydestä, mikä osoitti yhdistyksen johdossa olevan erilaisia käsityksiä toiminnan kehittämisestä. Selvitystyöryhmä jätti Suomen Tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen johtokunnan työvaliokunnan käyttöön laajahkon noin 50 sivua sisältävän muistionsa, jonka nimi oli: Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys ry:n toiminnan kehittäminen 20.12.1978. Selvitystyöryhmän esityksen yhteenveto oli seuraava: 1. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen tavoitteena on jatkaa entiseltä pohjaltaan kansanterveystyötä niiltä osin, missä järjestön edustamaa asiantuntemusta nykyoloissa edelleen tarvitaan tuberkuloosin ja keuhkosairauksien vastustamisessa: ennaltaehkäisyssä, torjunnassa, tiedotus- ja valistustoiminnassa, alan ammattihenkilöstön kouluttamisessa, tutkimustyön ja siihen liittyvän julkaisutoiminnan edistämisessä sekä kansainvälisten asioiden hoitamisessa. Toimintasuunnitelmat tulee laatia näiden tavoitteiden pohjalle. 2. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys perustaa toimintaansa tukemaan yhdistyksen määräysvallassa ja valvonnassa olevan tukisäätiön, Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Tukisäätiön, jolle asteittain siirretään yhdistyksen hallinnassa nyt olevan pysyväluonteisen omaisuuden hoito. 3. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen organisaatiota kehitetään asettamalla yhdistyksen yleisen kokouksen ja johtokunnan väliin uusi toimielin, valtuuskunta, joka yhdistyksen ylimpänä hallinto-

elimenä valvoo sen toimintaa ja muun muassa nimeää johtokunnan jäsenet. 4. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys asettaa välittömästi erityistyöryhmän kehittämään yhdistyksen taloudenhoitoa. Näistä toimista voisi myöhemmin huolehtia johtokunnan avuksi asetettava talousvaliokunta. 5. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys toimii edelleen kansanterveysjärjestönä omalla alueellaan ja pyrkii tasavertaisuuden pohjalta tarkoituksenmukaiseen yhteistyöhön muiden kansanterveysjärjestöjen kanssa. 6. Kun periaateratkaisut Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen hallintoelimissä on tehty, valmistellaan kustakin erityiskysymyksestä täytäntöönpanoa varten yksityiskohtaiset ehdotukset. Selvitystyöryhmä valmisteli myös yhdistyksen varallisuutta koskevan, 27.11.1978 päivätyn muistion: Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen taloutta, omaisuutta ja sijoituksia koskeva selvitys. Tämän muistion valmistelussa yhdistyksen tilintarkastajalla kauppatieteiden maisteri Esa Hietalalla oli keskeinen rooli. Muistiossa ja sen liitteissä analysoitiin yhdistyksen varallisuutta, sen eri lajeja ja tuottavuutta. Uusia päätöksiä tehtäessä niiden taloudelliset vaikutukset tulee tarkkaan ennakoida ja eläkejärjestelyt on selvitettävä. Kun selvitystyöryhmä oli antanut valmistelemansa muistiot yhdistyksen käyttöön, sen työ päättyi. Yhdistyksen sihteerin toimesta muistiot lähetettiin 15.2.1979 tiedoksi yhdistyksen johtokunnan jäsenille ja varajäsenille johtokunnassa tapahtuvaa käsittelyä varten. Työryhmän esitykset eivät välittömästi johtaneet käytännön toimiin. Eräitä yksittäisiä uudistuksia, joita selvitystyöryhmäkin oli ehdottanut ja suositellut tehtiin ajan oloon ilman suurempia periaatteellisia keskusteluja. Täysin unohduksiin selvitystyöryhmän esitys säätiön perustamisesta ei kuitenkaan tämän hiljaiselon aikana yhdistyksessä jäänyt. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen taloustoimikunnan puheenjohtajana toimi Kiipulasäätiön toimitusjohtaja Allan Suhonen. Hänen toimestaan kuultiin asiantuntijana myös Yrjö Jahnssonin Säätiön asiamiestä, varatuomari Seppo Hietaa. Vuoden 1984 keväällä taloustoimikunta paneutui uudelleen yhdistyksen talouden ja hallinnon kehittämiseen, jossa yhteydessä käsiteltiin myös säätiön perustmista varatuomari Hiedan sääntöluonnoksen ja muistioiden pohjalta. Tämän jälkeen asia oli useaan otteeseen esillä eri keskusteluissa koko kahdeksankymmentäluvun lopun ajan. Varatuomari Seppo Hieta kuoli v. 1989, jonka jälkeen asiantuntijana toimi varatuomari Lasse Lagus. Taloustoimikunnan kokouksessa 6.4. 1989, jossa olivat läsnä myös taloustoimikunnan jäsenet Eljas Brander ja Jaakko Jylhä sekä sihteeri Osmo Ijäs ja varatuomari Lasse Lagus, on pöytäkirjaan asiasta kirjattu seuraavaa: Yhdistyksen säätiöinti ja rahastojen yhdistäminen: Kuultiin varatuomari Laguksen selvitys oikeusministeriön kanssa käydyistä keskusteluista rahastojen tekninen yhdistäminen voidaan toteuttaa taloustoimikunnan aikaisemmin tekemän päätöksen mukaisesti omakatteisten rahastojen varojen siirtäminen perustettavalle säätiölle epätodennäköistä säätiön perustamisen yhteydessä, oikeusministeriö haluaa tutustua testamentteihin tapauskohtaisesti ennen lopullista kannanottoa saatiin varatuomari Laguksen tekemä ehdotus perustettavan säätiön säännöiksi, joista päätettiin jatkaa keskustelua myöhemmin.

Suomen Tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen toiminnan kehittämistä selvittäneen työryhmän työ ei näin jäänyt vaille merkitystä, vaikka asia jäikin vuosiksi pöydälle ja vaikka esitettyä periaatekeskustelua ei saatukaan aikaan. Ehkä eniten epäilyjä ja ennakkoluuloja sai aikaan työryhmän ehdotus säätiön perustamisesta ja yhdistyksen varojen pääasiallisesta hallinnoimisesta aikaa myöten sen avulla. Myös yhdistyksen varsinaisen toiminnan jatkamisen turvaaminen herätti kysymyksiä.myöhempää kehitystä ajatellen oli erittäin tärkeää ja hyödyllistä, että taloustoimikunta ylläpiti yhdistyksessä valmiutta ymmärtää ja tutkia säätiön perustamisen mahdollisuuksia.

SÄÄTIÖN PERUSTAMINEN JA TOTEUTTAMISTOIMET Edellä esitetystä on käynyt ilmi, että Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen nimen ja sääntöjen uudistaminen sekä säätiön perustaminen olivat olleet esillä yhdistyksen eri toimielimissä ja toimikunnissa varsin laaja-alaisesti 1970-luvun puolivälistä alkaen. Perusteellisesta valmistelusta huolimatta toimikuntien ja työryhmien tekemät ehdotukset eivät edenneet yhdistyksen päättävien elinten viralliseen käsittelyyn. Vasta yli 10 vuoden kypsyttelyn jälkeen asian otettiin Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen johtokunnassa ja sen talousvaliokunnassa uudelleen esille vuoden 1991 alussa. Asian valmistelu annettiin tällöin Jaakko Jylhän ja Unto Virtasen tehtäväksi. He jakoivat valmistelutyön niin, että Unto Virtasen tehtäväksi tuli laatia ehdotukset säätiön perustamisesta ja säätiön säännöistä sekä yhdistyksen eräiden rahastojen yhdistämisestä; Jaakko Jylhän tehtäväksi tuli laatia ehdotus yhdistyksen sääntöjen muuttamisesta. Näitten ehdotusten valmistelutyö sujui niin nopeasti, että yhdistyksen johtokunta pystyi tekemään perustellut päätösehdotukset yhdistyksen sääntömääräiselle vuosikokoukselle, joka pidettiin 29.4.1991. Tästä kokouksesta muodostui historiallisesti yksi merkittävimmistä Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen vuosikokouksista. Kokouksessa päätettiin mm. perustaa Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Säätiö ja hyväksyä sille säännöt; antaa johtokunnan tehtäväksi huolehtia yhdistyksen eräiden rahastojen yhdistämisestä ja niitä koskevien määräysten, ehtojen ja sääntöjen mukauttamisesta nykyaikaan; hyväksyä Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistykselle uusi nimi ja uudet säännöt. Säätiön perustaminen Yleisperusteena säätiön perustamiselle nähtiin muuttunut tilanne tuberkuloosi ei ollut enää Suomessa sellainen kansantauti kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Säätiön avulla haluttiin turvata yhdistyksen perustajien ja yhdistyksessä arvokasta työtä tehneiden tuberkuloosin vastustajien ja laajaa kansanterveystyötä tehneiden veteraanien perinne ja työn jatkuminen. Yhdistyksen hallinnassa olevien eräiden vanhojen lahjoitus- ja testamenttirahastojen säännöstöjen uudistaminen antaisi mahdollisuuden säätiön perusvarallisuuden muodostamiseen. Säätiö keskittyisi tukemaan niitä toimintoja, joita varten yhdistys oli alun perin perustettu ja joiden osalta toimintaperiaatteet ovat edelleen olemassa. Samoin haluttiin säilyttää säätiöidä yhdistyksen perinteinen nimi Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys; tämän nimen perinteiden vaaliminen katsottiin myös säätiön tehtäväksi. Vuosikokouksessaan 29.4.1991 Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys päätti: 1. perustaa Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Säätiön Föreningens för Tuberkulosens Bekämpande i Finland Stiftelse, jonka tarkoituksena on

edistää tuberkuloosin ja keuhkosairauksien aiheuttamien tuhojen torjumista, näiden tautien ennaltaehkäisemistä ja vähentämistä sekä tähän liittyvää terveyskasvatusta. Samoin on tarkoitus tukea näiden sairauksien ja niiden lähialojen tieteellistä tutkimusta tehokkaamman ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen kehittämiseksi ja soveltamiseksi yhteiskunnassa mainittuja sairauksia potevien ja vammautuneiden henkiseksi sekä aineelliseksi parhaaksi; 2. asettaa säätiön peruspääomaksi 200.000 markkaa; 3. hyväksyä säätiölle säännöt; 4. määrätä, että säätiön ensimmäiseen valtuuskuntaan kuuluu 12 Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen johtokunnan varsinaista jäsentä ja 5. määrätä Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen johtokunnan huolehtimaan säätiön perustamistoimista. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen johtokunta jätti oikeusministeriölle 12.11.1991 lupahakemuksen Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Säätiön perustamisesta sekä säätiön säädekirjan. Oikeusministeriö myönsi 3.1.1992 säätiölle perustamisluvan. Säätiön valtuuskunnan järjestäytymiskokous pidettiin 16.2.1992 ja säätiön hallituksen ensimmäinen kokous 9.4.1992. Säätiörekisteriin Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Säätiö merkittiin 8.5.1992. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen hallinnassa olevien rahastojen yhdistäminen Yhdistyksen hallinnassa olevat rahastot olivat muodostuneet vuosikymmenien mittaan tuberkuloosin torjumiseen ja tuberkuloosin aiheuttamien monenkaltaisten tuhojen hoitamista varten lahjoitetuista tai testamentatuista varoista. Useissa tapauksissa näitä varoja ei enää voitu käyttää, koska lahjoittajien ja testamentintekijöiden suppeaa ja yksityiskohtaisesti määritettyä alkuperäistä tarkoitusta ei enää olosuhteiden muututtua voitu toteuttaa. Lisäksi osa lahjoituksissa tai testamenteissa mainituista ongelmista ja epäkohdista oli tullut hoidetuiksi tai muuttuneissa olosuhteissa menettänyt merkityksensä. Yhdistyksen vuosikokous 29.4.1991 antoi johtokunnalle tehtäväksi huolehtia yhdistyksen hallinnassa olevien rahastojen yhdistämisen ja niitä koskevien määräysten, ehtojen ja sääntöjen mukauttamisen nykyaikaan niin, että ehtojen ja määräysten avartamisella taataan yleisemmällä, esimerkiksi tieteellisellä toiminnalla niiden tarkoitusperien saavuttaminen, joita lahjoittajat ja testamenttien tekijät ovat alkuperäisillä säädöksillään tarkoittaneet. Rahastot tuli yhdistää ja säännökset mukauttaa nykyaikaan siten, että perinne ja tulevaisuus otetaan huomioon. Sääntöjen tuli mahdollistaa tuberkuloosia ja keuhkosairausalaa koskevan tieteellisen tutkimustyön tukeminen, koska täten varmimmin ja tasapuolisimmin turvattiin monet lahjoittajien ja testamentintekijöiden toivomukset paremmasta tulevaisuudesta. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen testamentti- ja lahjoitusrahaston muodostaminen Yhdistyksen johtokunta päätti kokouksessaan 16.2.1992 perustaa Märtha Gahmbergin, Veli Huhtalan ja vaimonsa Hanna Huhtalan, F.O. Liliuksen, Alfhild ja K.E. Lindénin, Constance Montgomeryn ja Nina Tallbergin -rahastoista Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Testamenttija lahjoitusrahaston ja hyväksyi sille sään-

nöt. Liitteenä jäljennökset F.O. Liliuksen, Constance Montgomeryn ja Nina Tallbergin testamenteista. Perusteluissaan Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen johtokunta totesi ko. rahastojen käytön alkuperäistarkoituksiin menettäneen merkityksensä. Rahastojen yhdistämisellä niiden käyttöä voitiin tehostaa ja muodostetun rahaston nykyaikaan mukautetuilla säännöillä varmistettiin, että nämä varat koituvat parhaiten niiden hyvin ajatusten toteuttamisen edistämiseksi ja tueksi, joita lahjoittajat ja testamentintekijät olivat ajatelleet. Varatuomari Uno Björklundin tutkimusrahaston perustaminen Yhdistyksen johtokunta päätti kokouksessaan 9.4.1992 muuttaa Uno Björklundin rahaston Varatuomari Uno Björklundin tutkimusrahastoksi. Samassa kokouksessa hyväksyttiin tälle rahastolle uudet säännöt. Liitteenä jäljennös varatuomari Uno Björklundin testamentista. Rahastojen siirto säätiön hallintaan Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys ry:n vuosikokouksen 29.4.1991 hyväksymien periaatteiden mukaisesti yhdistyksen rahastot oli yhdistetty ja niitä koskevat määräykset, ehdot ja säännöt mukautettu nykyaikaan niin, että ehtojen ja määräysten avartamisella taattiin mahdollisuus yleisemmällä, esimerkiksi tieteellisellä toiminnalla saavuttaa ne tarkoitusperät, joita lahjoittajat ja testamentintekijät olivat alkuperäisillä säädöksillään tarkoittaneet. Näiden uudistettujen rahastojen pääasiallisena tarkoituksena oli tukea tutkijoita, joiden tutkimuskohteena on tuberkuloosi, keuhkosairaudet tai niiden lähialat. Päätettyään rahastojen yhdistämisestä ja muuttamisesta em. perustelujen mukaisesti, johtokunta päätti esittää yhdistyksen vuosikokoukselle Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen testamentti- ja lahjoitusrahaston sekä Varatuomari Uno Björklundin tutkimusrahaston siirtämistä Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Säätiön hallintaan sen sääntöjen 4 :n tarkoittamiksi erikoisrahastoiksi. Yhdistyksen vuosikokous 29.4.1992 päätti johtokunnan perustelujen ja esityksen mukaisesti siirtää Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen testamentti- ja lahjoitusrahaston sekä Varatuomari Uno Björklundin tutkimusrahaston Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Säätiön hallintaan. Säätiölle siirrettävien rahastojen omaisuuden arvo oli siirtohetkellä yhteensä 14.533.849,66 markkaa. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistykselle uusi nimi ja uudet säännöt Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen vuosikokouksessa 29.4.1991 muutettiin yhdistyksen säännöt ja samalla yhdistys sai uuden nimen. Yhdistyksen uudeksi nimeksi valittiin professori Eero Talan ehdotuksesta Hengitys ja Terveys ry, ruotsiksi Lunghälsan rf. Sääntöjä uudistettaessa mm. järkeistettiin ja vakiinnutettiin yhdistyksen hallintoa lisäämällä sen joustavuutta hallintoelimiä pienentämällä ja niiden toimikausia pidentämällä.

SÄÄTIÖN TOIMINNAN ENSIMMÄINEN VUOSIKYMMEN Yleistä Säätiön hallintoelimiä ovat valtuuskunta ja hallitus, molemmissa jäsenien toimikausi on kolme vuotta. Valtuuskunta on kokoontunut kaksi kertaa vuodessa; keväisin on hyväksytty edellisen vuoden tilinpäätös ja toimintakertomus, syksyisin käsitellään seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valitaan luottamushenkilöt. Säätiön käytännön asioita on hoitanut hallitus, joka on kokoontunut 6 8 kertaa vuodessa. Hallituksen kokouksiin on säännöllisesti osallistunut säätiön omaisuuden hoitaja. Omaisuuden hoitoon liittyvät ehdotukset ja suunnitelmat sekä niiden pohdinta ovat olleet eniten aikaa vaativa asia hallituksen työskentelyssä. Hallituksen jäsenet, lähinnä puheenjohtaja ovat osallistuneet varainhoitoa käsitteleviin koulutustilaisuuksiin, joista on yleensä laadittu raportti hallituksen käyttöön.

Säätiön hallintoelimet Hallitus Puheenjohtaja Eero Tala 1992 Jäsenet Varapuheenjohtaja Brita Stenius-Aarniala 1992 Jaakko Jylhä Päivi-Inkeri Kinnunen Kaj Koskela 1992 1994 1995 2001 Veikko Lehtinen Unto Virtanen Säätiön sihteeri 1992 1992 2000 Osmo Ijäs

Valtuuskunta Puheenjohtajat Eljas Brander Esko Huhti Anna-Ester 1992 1998 1999 Liimatainen-Lamberg 2000 Varapuheenjohtaja Heikki Heiskala 1992 1995 Anna-Ester Liimatainen-Lamberg 1996 1999 Matti Viljanen 2000 Jäsenet Esko Huhti 1992 1998 Markku Huvinen 2000 Markku Järvinen 1996 Jaakko Jylhä 1992 Kirsti Karttunen 1992 1995 Marja-Leena Katila 1999 Vuokko Kinnula 1996 Aarne Lahdensuo 1992 1997 Risto Lahesmaa 1992 1997 Veikko Lehtinen 1992 Anna-Ester Liimatainen-Lamberg 1995 Hannu Puolijoki 1998 Henrik Rinne 1992 1995 Ilmi Rönnemaa 1996 Eero Tala 1992 Anni Tukia 1992 Matti Viljanen 1998 1999 Unto Virtanen 1992 1994

STVY:n Säätiön apurahatoimikunta Puheenjohtaja Eero Tala 1992 Varapuheenjohtaja Esko Huhti 1992 2000 Brita Stenius-Aarniala 2001 Jäsenet Aarne Lahdensuo 1992 1997 Hannu Puolijoki 2001 Henrik Riska 1998 Brita Stenius-Aarniala 1992 2000 Hannu Tukiainen 1992 Käytännön toiminta Säätiön sihteerinä on koko ajan toiminut Hengitys ja Terveys ry:n talouspäällikkö, Osmo Ijäs. Hän on myös hoitanut juoksevat asiat. Säätiö on saanut käyttää Hengitys ja Terveys ry:n toimitiloja ja toimistopalveluita. Aluksi säätiö suoritti niistä yhdistykselle sovitun korvauksen, mutta viime vuosina palvelut on saatu korvauksetta. Niinpä säätiö haluaa myös tässä yhteydessä kiittää yhdistystä hyvin sujuneesta yhteistyöstä. Omaisuuden hoito Säätiön omaisuuden hoidosta oli aluksi sopimus Kansallis-Osake-Pankin (Kansallis- Private) kanssa ja nyt voimassa oleva sopimus on tehty Nordea Investment Management Oy:n kanssa. Omaisuudenhoitajina ja sijoitusneuvojina ovat toimineet Sami Valsta ja Timo Ronkainen. Parhaillaan tehtävää hoitaa Tapani Laakso. Tilintarkastus Säätiön tilintarkastajina ovat koko ajan toimineet KHT Esa Hietala ja KHT Kurt Holfast, viimemainittu on huolehtinut myös juoksevasta tilintarkastuksesta. Toiminnan tavoitteet Säätiön tarkoituksena on hengityselinsairauksien tieteellistä tutkimusta tukemalla noudattaa varoja aikanaan lahjoittaneiden tahtoa nykyajassa. Tämän toteuttamiseksi säätiö pyrkii huolellisesti suunnitellun omaisuuden hoidon avulla kartuttamaan varallisuutta, tavoitteena tutkimusapurahojen jakosumman säännöllinen korottaminen ja mahdollisesti uusien toimintojen ottaminen säätiön tuen piiriin. Valtuuskunnan syyskokouksessa vuonna 1992 vahvistettiin säätiön sijoitustoiminnan periaatteet, joiden mukaan säätiön varat on sijoitettava turvallisesti, mutta kuitenkin niin,

että niistä saatava tuotto on mahdollisimman hyvä. Sijoituskohteena ovat olleet arvopaperit ja asunto-osakkeet. Riittävällä omaisuuden hajautuksella on pyritty varautumaan suhdanteiden vaihteluun. Tällä tavalla pyritään turvaamaan jatkuva tasainen kehitys apurahojen jaossa. Viime vuosien hyvä taloudellinen kehitys on tehnyt mahdolliseksi apurahavarausten lisäämisen, joten jakosumma pystytään pitämään nykyisellään muutaman vuoden ajan taloudellisen taantumankin aikana. Säätiö on mahdollistanut tuberkuloosin vastustamistyön myös ulkopuolisin lahjoitusvaroin perustamalla vuonna 1998 Tuberkuloosin ja keuhkosairauksien torjuntarahaston. Ulkopuolisten lahjoitusvarojen saamiseksi on säätiön hakemuksesta verohallitus nimennyt säätiön tuloverotuksessa vähennyskelpoisen rahalahjoituksen saajaksi. Päätös on myönnetty vuosiksi 1998 1999 sekä uudelleen vuosiksi 2000 2004. Säätiön tukema tutkimustyö Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys tuki pitkän aikaa määrätietoisesti tuberkuloosin ja keuhkosairauksien tutkimustyötä. Yhdistys jakoi apurahat vielä vuonna 1992. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen Säätiö jakoi tutkimusapurahoja ensimmäisen kerran vuonna 1993. Jakosumma oli 300 000 mk, mutta jo seuraavana vuonna jaettiin 500 000 mk. Vuodelle 2001 on talousarviossa varattu tieteen ja koulutuksen tukemiseen ensimmäisen kerran 1 milj. mk. Vuosina 1993 2000 säätiö on jakanut tutkimusapurahoina ja tunnustuspalkintoina yhteensä 5 055 000 mk. Apurahat on julistettu vuosittain haettavaksi. Anomukset on laadittava säätiön suunnittelemille lomakkeille. Anomuksien käsittelyä varten hallitus on nimennyt toimikaudekseen apurahatoimikunnan, johon kuuluu viisi tutkimustyöhön perehtynyttä asiantuntijaa. Kokoonpanossa on pyritty ottamaan huomioon maan kaikkien lääketieteellisten tiedekuntien alueellinen edustus. Toimikunta tekee esityksen säätiön hallitukselle, joka päättää lopullisesti jakamisesta. Anomuksen allekirjoittaessaan tutkija sitoutuu antamaan apurahan käytöstä selvityksen seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä. Tätä säännöstä valvotaan tiukasti. Saadut selvitykset tarkastaa apurahatoimikunta, jonka jälkeen ne menevät hallituksen hyväksyttäväksi. Laiminlyöntejä ei ole todettu. Oheisessa taulukossa on esitetty tietoja säätiölle jätetyistä hakemuksista ja myönnetystä tuesta vuosina 1993 2000. Vuosittain säätiöltä haetaan tukea tutkimushankkeille noin 1,5 milj. mk. Hyväksyttyjen hakemusten osuus näyttäisi olevan kasvamassa: vuonna 2000 apurahan sai 71 % sitä hakeneista, kun osuus alimmillaan oli 49 %. Apurahan keskimääräinen suuruus on kasvanut ja vaikka se on edelleen vaatimaton, se on silti nuorelle tutkijalle merkittävä, koska enin osa tuesta käytetään tutkimusvapaan pitämiseen, jolloin saaja voi täysipäiväisesti keskittyä esimerkiksi väitöskirjan kirjoittamiseen.

Vuosi Haettu Myönnetty Jätetyt Hyväksytyt mk mk % hakemukset hakemukset 1993 1.244 000 300 000 (24%) 45 24 (53%) 1994 1.354 000 500 000 (37%) 43 27 (63%) 1995 1.442 290 500 000 (35%) 45 24 (53%) 1996 2.102 350 600 000 (29%) 49 24 (49%) 1997 2.139 000 600 000 (28%) 47 29 (62%) 1998 2.120 300 700 000 (33%) 60 37 (62%) 1999 1.835 448 700 000 (38%) 49 34 (69%) 2000 1.511 000 800 000 (52%) 41 29 (71%) Yhteensä jaettu 4.700 000 mk Kuvasta ilmenee, että sääntöjen sanomaa tuen myöntämisestä erikoisesti nuorille tutkijoille on noudatettu. Apurahan saajien keski-ikä on ollut joka vuosi alle 40 vuotta. Siihen saattaa vaikuttaa levinnyt tieto siitä, että säätiö kohdentaa tukea erikoisesti väitöskirjaa valmisteleville ja näistä anomuksista hyväksyttyjen osuus on melko suuri. Tuen piirissä on tietysti myös varttuneita tutkijoita, vaikka he pääasiassa kilpailevat muualla suurista apurahoista. IKÄ 40,00 38,00 36,00 34,00 32,00 30,00 28,00 26,00 24,00 22,00 20,00 STVY:N SÄÄTIÖN APURAHOJEN SAAJIEN KESKI-IKÄ VUOSINA 1993-2000 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 VUOSI Apurahan saajien sijoittuminen eri yliopistoihin käy ilmi oheisesta kaaviosta. Helsingin yliopistoon kuului hieman yli kolmasosa apurahan saajista vuosina 1993 2000. KUOPIO 16 % HELSINKI 36 % OULU 16 % TAMPERE 9 % TURKU 23 %