VALIOKUNTAEHDOTUS koulutusvaliokunnan 1. ehdotus tietokonepelien kehittämisen pohjoismaisesta tukijärjestelmästä 2. koulutusvaliokunnan ehdotus ehdottaa, että suosittaa Pohjoismaiden hallituksille, että ne perustavat tietokonepelien nykyisen tukijärjestelmän Pohjoismaisen tietokonepeliohjelman jatkoksi elokuva-alan tukijärjestelmien kaltaisen pysyvän pohjoismaisen julkisen tukijärjestelmän tietokonepelien kehittäjille. että ne ottavat uudessa pysyvässä pohjoismaisessa tukirakenteessa huomioon nykyiset kansalliset ja EU:n tukijärjestelmät (Tanskan elokuvainstituutti, New Media Desk, Norjan elokuvainstituutti ja suomalainen Neogames) ja sisällyttävät ne uuteen rakenteeseen. että ne määrittelevät pelien omista lähtökohdista elokuvien, television ja teatterin kaltaisiksi kulttuurituotteiksi, jotka ovat luonnollisesti ja pysyvästi osa kulttuuripolitiikkaa ja saavat kulttuuripoliittista tukea (elokuvia tuetaan pysyvästi Pohjoismaisen elokuva- ja televisiorahaston kautta). että ne muotoilevat tietokonepelien yhteispohjoismaista kulttuuripolitiikkaa, jota voidaan yhdistää koulutukseen liittyviin ja elinkeinopoliittisiin tavoitteisiin. että ne edistävät toisenlaisia pohjoismaisia pelejä, jotka perustuvat pohjoismaisiin/eurooppalaisiin kieliin ja kulttuuriperinteeseen ja jotka ovat vaihtoehto amerikkalaisten ja japanilaisten peli- ja konsolituottajien kaupalliselle yritystoiminnalle. että ne edistävät pohjoismaisten pelinkehittäjien koulutustarjontaa eri puolilla Pohjoismaita.
että ne selvittävät ja koordinoivat pohjoismaista pelitutkimusta ja siihen liittyen varmistavat, että selvitetään elektronista urheilua sekä lasten ja nuorten terveitä pelitottumuksia koskevaa tietoa. että ne käynnistävät mahdollisimman nopeasti Pohjoismaisen tietokonepeliohjelman johtajan/projektipäällikön toteuttaman selvityksen tavoitteena kartoittaa, hyväksyä ja sen jälkeen toteuttaa esimerkiksi Pohjoismaisen elokuva- ja televisiorahaston alaisuudessa tietokonepelien pysyviä pohjoismaisia tukijärjestelmiä, jotka etenkin takaavat kasvualustan pienille pohjoismaisille kehittäjille, jotka tarvitsevat hyväksyntää ensimmäistä tuotantoaan tai prototyyppiään varten. 3. Taustaa Tietokonepelien nykyinen tukijärjestelmä Pohjoismainen tietokonepeliohjelma päättyy vuoden 2010 loppuun mennessä, minkä jälkeen Pohjoismaissa ei ole enää yhteispohjoismaista tukijärjestelmää, joka tukisi lapsille, nuorille ja aikuisille suunnattujen uusien pohjoismaisten tietokonepelien innovointia ja kehittämistä. Pohjoismaiden ministerineuvoston Pohjoismainen tietokonepeliohjelma on ollut erittäin menestyksekäs hanke, joka on osoittanut, että markkinoilla on useita vakavasti otettavia käynnistystukea tarvitsevia pohjoismaisia kehittäjiä. haluaa taata, että Pohjoismaissa on jatkossakin pysyvä pohjoismainen tukijärjestelmä elokuva-alan tapaan. Rahoituksen ja tuen avulla voidaan osaltaan jarruttaa amerikkalaista valta-asemaa tietokonepelialalla. Julkisista ja puolijulkisista eristä voidaan tarjota taloudellista tukea demoihin tai prototyyppeihin erityisesti useille pienille kasvaville kehitysalan yrityksille, jotka kamppailevat rahoituksesta ensimmäiseen tuotantoonsa ja ovat jatkuvasti vaarassa kaatua, sillä ne työskentelevät usein omien säästöjensä varassa. Käynnistysvaiheessa nämä kehittäjät voivat tarvita rahoituslähteitä, jotka eivät välttämättä tarvitse rahoja takaisin kuten yksityiset sijoittajat. Yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta näkökulmasta tietokonepelit eivät ole ilmiö, joka menee ohi kunhan vain odotetaan tarpeeksi kauan. Tietokonepeliala on huomattavasti kannattavampaa kuin elokuvat. Lisäksi tietokonepelien maailmanlaajuinen liikevaihto on ensimmäistä kertaa ylittänyt musiikkiteollisuuden myynnin. Tietokonepelien myynti on kasvanut 18,5 prosenttia ja sen arvo on nyt 37,5 miljardia dollaria, kun taas musiikkiteollisuus on laskenut hieman 35,6 miljardiin dollariin (Lähde: eurooppalaisten tietokonepelitapoja käsittelevä raportti Gamere i Europa 2008. Laatija: Nielsen Games for Interactive Software Federation of Europe, ISFE). 3. Lausunnot on kuullut useita organisaatioita ehdotuksen laadinnan yhteydessä. Muun muassa Pohjoismainen tietokoneohjelma, Norjan ja Tanskan elokuvainstituutit sekä yhteisyritys NEW Media Desk ovat olleet mukana prosessissa. 4. Valiokunnan näkemykset Hallitsevan amerikkalaisen tuotannon voidaan sanoa olevan osoitus peliteollisuuden tietystä yksipuolisuudesta. Suurten pelien aiheena on lähes aina väkivalta ja sodat, ja Yhdysvaltain markkinat vaikuttavat niihin vahvasti. Pelejä, myös eurooppalaisia pelejä, kehitetään ja tuotetaan vallitseville Yhdysvaltain markkinoille, jonka mediakonteksti on erilainen ja hyvin yksipuolinen eurooppalaisen tai pohjoismaiseen kontekstiin verrattuna. Ensimmäinen askel yksipuolisesta pelituotannosta irtautumiseksi on vaihtoehtoisten, omaperäisten peliympäristöjen tukeminen, samoin kuin toimitaan elokuvamaailmassa esimerkiksi Pohjoismaisen elokuva- ja televisiorahaston kautta. Sillä tavalla voidaan sivu 2 / 2
luoda kasvuedellytykset pienille tuottajille, jotka voivat kehittää ja myydä erilaisia pelejään suurille yrityksille. Se saattaa merkitä suurempaa pelitarjontaa tytöille, pojille, nuorille ja aikuisille. Yhdysvaltain pelimarkkinoilla saavuttaman valta-aseman takia Pohjoismaiden tulee pyrkiä monipuolisempaan ja laadukkaaseen pelitarjontaan Pohjoismaissa vaihtoehtona maailmanlaajuisille markkinoille. Pohjoismaat toivovat monimuotoisuutta kehityksessä, jossa tietokonepelien tarjontaa eivät voi määritellä pelkästään suuret tuottajat. Samalla tarvitaan laajempaa kontaktipintaa muuhun media-alaan, riskipääomaan ja koulutusympäristöön. Kehitys merkitsee samalla sitä, että tietokonepelit ovat aikoja sitten muuttuneet kapean markkinasegmentin raakileesta laajaksi, kulttuuria ylläpitäväksi mediaksi. Siksi tietokonepelejä ei tule enää tarkastella puhtaasti kaupallisina viihdetuotteina vaan niihin tulee suhtautua samoin kuin muihin kulttuurituotteisiin. Kulttuuripoliittisessa keskustelussa poliitikoiden ja päätöksentekijöiden tulee pitää tietokonepelejä erityisenä panostusalueena, sillä tietokonepelit ovat dynaaminen ja interaktiivinen media, jolla on yhteyksiä muihin taideja kulttuurimuotoihin mutta jolla on myös täysin omanlaisia erikoispiirteitä. Pohjoismaiden hallitusten tulee siksi esittää asiaankuuluvia kulttuuripoliittisia kysymyksiä, kuten miten voidaan edistää laadukkaan sisällön kehittämistä ja taata osaamisen kehitys sekä miten taataan taloudelliset kannustimet, jotta elinkeinoelämän toimijat voivat investoida alaan, joka toimii erittäin vaikeilla markkinoilla. Tämän ehdotuksen myötä toivoo edistävänsä tietokonepelien kehitystä, tukea ja rahoitusta tavoitteena luoda vastapainoa erityisesti amerikkalaisten ja japanilaisten pelituottajien markkina-ajattelulle. Samalla julkisen panostuksen ja tukijärjestelmän ei tule estää yhteistyön aloittamista mahdollisesti riskipääomaa tarjoavien yritysten välillä. Julkinen järjestelmä voi usein toimia "jäänsärkijänä" yksityisrahoittajien hankinnassa. Julkinen panostus voi myös toimia lobbauksena, neuvonantona ja konkreettisena apuna tuotantovarojen haussa EU:sta, joka voi usein olla viidakko pienelle tuotantoyritykselle. Tanskassa MEDIA DESK Danmark -järjestön tehtävänä on antaa tukea tai neuvoa tietokonepelien kehittäjiä muun muassa EU-ohjelmista, joista voi saada taloudellista tukea. Kulttuuripoliittisessa näkökulmassa tulee painottaa, ettei kulttuurituotteen laatua voida arvioida eikä voida keskustella siitä, tuleeko kulttuurituotteen sisältyä julkiseen kulttuuripolitiikkaan sen mukaan, myykö kulttuurituote kaupallisesti vai ei. Tässä yhteydessä tulee ennemmin arvioida konkreettista kulttuurituotetta sekä mitä mahdollisuuksia ja erityisesti rajoituksia on kulttuurituotannolla, jonka on selvittävä markkinoiden ehdoilla. Sen jälkeen voidaan keskustella siitä, voidaanko kulttuurituotannon laatua parantaa esimerkiksi helpottamalla näitä ehtoja ja mahdollistaa se, ettei tuotannon välttämättä tarvitse olla kaupallisesti kannattavaa, jos esimerkiksi perustetaan sen kaltainen julkinen tukijärjestelmä, joka on tämän ehdotuksen taustalla. Lasten ja nuorten mediataidot Viime vuosina tietokonepelien ympärille on muodostunut lastenkulttuuri, jossa ei ole tilaa monille aikuisille ja jota he eivät tunne kovin hyvin. Tietokonepelit ovat uusia pedagogisia ja opettavaisia mahdollisuuksia sisältävä laji, johon sekä vanhempien että koulun tulee ottaa huomioon ja mukaan opetukseen. sivu 3 / 3
Useat tutkimukset (viimeisimpänä EU-parlamentin raportti vuodelta 2009) osoittavat, että: tietokonepelejä voidaan käyttää opetuksen ja oppimisen lähtökohtana monissa oppiaineissa (äidinkieli, historia, yhteiskuntaoppi jne.). tietokonepelit ovat erittäin motivoivia. tietokonepelejä voidaan käyttää oppilaiden mediaosaamisen ja -taitojen sekä mediakriittisen käyttäytymisen kehittämiseen. Lapset ja nuoret ovat nykyään atk- ja media-asiantuntijoita. He haluavat oppia. Siksi kannattaa yhdistää lasten tietokonepelikiinnostus ja oppimisinto keskenään ja lisätä heidän oppimishaluaan entisestään. Koulututkimusten mukaan opettajat kertovat, että se itse asiassa vahvistaa eriyttävää opetusta, sillä siinä on enemmän tilaa ohjata heikkoja ja hiljaisia oppilaita. Vahvat ja ulospäin suuntautuneet oppilaat saavat samalla tilaa olla tiedonhaluisia ja uteliaita omalla tavallaan. Tietokonepelien avulla lapset ja nuoret harjaantuvat taidoissa, jotka ovat välttämättömiä nykyisessä hyperkompleksissa yhteiskunnassa, jossa kyky analysoida monimutkaisia merkitysrakenteita ja toimia niiden pohjalta on oleellista ja jossa muutosvalmius, kyky olla osa liikkuvia ryhmiä, uskoa itseensä, kyky myydä strategioita ja ymmärtää tietoa nämä ovat esimerkiksi usean pelaajan verkkopelien ja toimintapelien pelaajille tyypillisiä taitoja ovat juuri sellaisia ominaisuuksia, joita tarvitaan elinkeinoelämässä ja vastaavissa yhteyksissä. Useiden tutkimusten mukaan ei ole totta, että lapset, joiden omissa huoneissa on uusia medioita ja jotka käyttävät paljon aikaa niihin, osallistuvat vähemmän muihin aktiviteetteihin kuten urheiluun, ulkoleikkeihin tai käynteihin ystävien luona. Lasten suhde tietokonepeleihin on huomattavasti monimutkaisempi ja tietokonepeleillä on siksi erittäin laaja sosiaalinen rooli, kuten erityisesti poikien toimintapelien käyttöä koskevat tutkimukset osoittavat. Pelaaminen kattaa useita erilaisia toimintoja, joiden kaikkien lähtökohtana on itse pelaaminen, mutta pelaaminen on vain yksi monista toiminnoista ja muita toimintoja ovat kilpaileminen, tutkiminen ja tiedon vaihto. Siitä käy ilmi, että pelikokemukseen "tietokonepelin pelaaminen" sisältyy paljon enemmän kuin pelaajan vuorovaikutus pelimaailman kanssa, ja tässä yhteydessä tietokonepelejä voidaan tarkastella "välineenä luoda sosiaalisen yhdessäolon ja leikin mahdollistava tila". Tämän vuoksi tietokonepelejä voidaan pitää osana laajempaa mediakokonaisuutta. Tietokonepelit kannustavat erilaisiin leikkeihin, jotka voivat puolestaan johtaa luovaan tuotokseen tai tarinankerrontaan, ja siksi arvioitaessa tietokonepelejä ja niiden merkitystä lapsille ja nuorille on tarkoituksenmukaista tarkastella pelejä "vain pienenä osana suurempaa sosiaalista yhteyttä ja pelin merkityksen ymmärtämiseksi on välttämätöntä ottaa 'kokonaisuus' huomioon." Lasten ja nuorten terveet pelitavat elektroninen urheilu (esport) Elektroninen urheilu (esport) tarkoittaa tietokonepelien pelaamista kilpailumielessä. Elektronista urheilua voi harrastaa muun muassa tietokoneen, XBoxin ja Playstation 3:n sekä muiden suosittujen pelikonsoleiden avulla. Urheilua harrastetaan yleensä verkkopelinä tai eri puolilla maata järjestettävissä erityisissä tapahtumissa perinteisten urheilulajien tapaan. haluaa varmistaa, että urheilu ja terveet pelitavat otetaan huomioon erityisesti lapsille ja nuorille tarkoitettujen tietokonepelien kulttuuripolitiikassa. Terveen pelikulttuurin ja elektronisen urheilun tavoitteena tulee olla sivu 4 / 4
tukea lähtökohdiltaan pohjoismaista tietokonepelikeskusta. luoda ohjelmoijille ja animaattoreille parempia koulutusedellytyksiä Pohjoismaihin. tukea järjestäytynyttä elektronista urheilua edistämällä kerhotilojen perustamista ja tiedotusta Pohjoismaiden kansalaisille. Pelinkehittäjien koulutus Tietokonepelialan kehittäminen ei ole ainoastaan uusien pelikonseptien kehittämistä uudeksi pelitekniikaksi, vaan siinä arvioidaan myös hyvien pohjoismaisten laatupelien ominaisuuksia. Tässä tarvitaan osaamisen kehittämistä, tutkimusta ja koulutusta, kuten aiemmin on jo todettu esimerkiksi pohjoismaisia tietokonepelejä osana osaamis- ja elämystaloutta koskevissa raporteissa (esimerkiksi Nordiska datorspel og Computerspil i videns- og oplevelsesøkonomien). Siksi on koulutettava tietokonepelien kehittäjiä ja tuottajia. Maisterikoulutusten ja taidekoulujen yhteistyötä tulee kehittää. Lähtökohtana on luoda koulutuksia, joilla olisi sama vaikutus tietokonepelialaan kuin Pohjoismaiden kansallisilla elokuvakouluilla on ollut elokuva-alaan. Meidän tulee kehittää yhteinen kieli ja yhteinen käsitys siitä, mitä tietokonepelit ovat, ja eri koulutuspaikkojen opiskelijoiden tulee yhdessä tuottaa virtuaalitodellisuuden pelejä. Sen lisäksi alan tutkimusta ja kehitystä tulee edistää, ja koulutussektorin tulee olla luonnollinen yhdysside interaktiiviseen viihdeteollisuuteen. Lisäksi tulee luoda pohjaa sekä tieteellisten että teollisten hankkeiden perustamiselle. Osaamisen ja koulutuksen turvaamalla varmistetaan, että tietokonepelejä arvioidaan omista lähtökohdistaan esimerkiksi elokuvatuotannon tapaan. 5. Päätelmät ehdottaa, että suosittaa Pohjoismaiden hallituksille, että ne perustavat tietokonepelien nykyisen tukijärjestelmän Pohjoismaisen tietokonepeliohjelman jatkoksi elokuva-alan tukijärjestelmien kaltaisen pysyvän pohjoismaisen julkisen tukijärjestelmän tietokonepelien kehittäjille. että ne ottavat uudessa pysyvässä pohjoismaisessa tukirakenteessa huomioon nykyiset kansalliset ja EU:n tukijärjestelmät (Tanskan elokuvainstituutti, New Media Desk, Norjan elokuvainstituutti ja suomalainen Neogames) ja sisällyttävät ne uuteen rakenteeseen. että ne määrittelevät pelien omista lähtökohdista elokuvien, television ja teatterin kaltaisiksi kulttuurituotteiksi, jotka ovat luonnollisesti ja pysyvästi osa kulttuuripolitiikkaa ja saavat kulttuuripoliittista tukea (elokuvia tuetaan pysyvästi Pohjoismaisen elokuva- ja televisiorahaston kautta). että ne muotoilevat tietokonepelien yhteispohjoismaista kulttuuripolitiikkaa, jota voidaan yhdistää koulutukseen liittyviin ja elinkeinopoliittisiin tavoitteisiin. että ne edistävät toisenlaisia pohjoismaisia pelejä, jotka perustuvat pohjoismaisiin/eurooppalaisiin kieliin ja kulttuuriperinteeseen ja jotka ovat vaihtoehto amerikkalaisten ja sivu 5 / 5
japanilaisten peli- ja konsolituottajien kaupalliselle yritystoiminnalle. että ne edistävät pohjoismaisten pelinkehittäjien koulutustarjontaa eri puolilla Pohjoismaita. että ne selvittävät ja koordinoivat pohjoismaista pelitutkimusta ja siihen liittyen varmistavat, että selvitetään elektronista urheilua sekä lasten ja nuorten terveitä pelitottumuksia koskevaa tietoa. että ne käynnistävät mahdollisimman nopeasti Pohjoismaisen tietokonepeliohjelman johtajan/projektipäällikön toteuttaman selvityksen tavoitteena kartoittaa, hyväksyä ja sen jälkeen toteuttaa tietokonepelien pysyviä pohjoismaisia tukijärjestelmiä, jotka etenkin takaavat kasvualustan pienille pohjoismaisille kehittäjille, jotka tarvitsevat hyväksyntää ensimmäistä tuotantoaan tai prototyyppiään varten. Tórshavnissa 26. elokuuta 2009 Risto Autio (kesk.) Bente Dahl (RV), varapuheenjohtaja Inger S. Enger (Sp) Monica Green (s) Britt Hildeng (A) Katrin Dahl Jakobsen (Javnaðarflokkurin) Mogens Jensen (S), puheenjohtaja Fredrik Karlström (ObS) Gunilla Tjernberg (kd) Andreas Uldum (D), Grönlanti sivu 6 / 6