Puhe Rosa Liksomille Rosulle 50-vuotispäivän kunniaksi Dubrovnikissa 29.8.2009 Esa Saarinen Rakas Rosu, hyvät ystävät Ensimmäiseksi Rosun henkeäsalpaavaa loisteliasvärisäkenöivää Lapin-haltija-nerotar-taiteilija superlahjakkuutta tarkasteltaessa katse osuu häneen äitinä yhtenä niistä harvoista suurtoimijoista joka äidiksi tultuaan leikkaavat työt minimiin. Hän keskittyi tyttäreensä ja muutti pariksi vuodeksi leikkikehään. Hän on taiteilija mutta vielä enemmän täydellisen luontevasti perheenjäsen, insinööreistä ihmeellisimmän humaanis-briljantin partio-ääriolosuhde-taiturin ja olennaisuusymmärtäjän Severi Kajanin aviopuoliso perheessä jonka elämänihme avautuu ainutlaatuisuutena. Hyläten kaikki kliseet tinkimättömän täysillä Rosa elää lahjomattoman luontevasti siitä käsin minkä oikeaksi tietää. Hän on suuri eheyden esimerkki inspiroiva yin / yang armo-olento ja pulppuavassa voimassaan suomalaisen myyttihistorian pohjoisten papitar-painotusten 1
alkuperäisäiti omana aikanamme sitoumuksenaan jatkumo maasta perheeseen ja ytimistä ylös yhden yön pysäkeiltä tyhjän tien paratiiseihin, unohtamatta ketään unohdettuihin vartteihin ja virittyen totuusteemoihin Kreislandeissa, BamaLamoissa ja roskaan jota me myös olemme mutta reitarimaisin väriloistein peppipitkätossuna ja siihen katsomatta kenellä on Burka. Jos Rosa on sairas, sekin on taidetta sillä hän louhii ihmisyyden alkukalliosta ja liitää totuuden siivin. Eikä kukaan liihoittele, liioittele yhtä ihanasti yhtä sydämet avaavasti kuin Rosa. Hän kuorii sovinnaisuudet silmistämme ja liittää mihin tahansa mitä tahansa kääntäen oivallukset esiin. Rosan nerous on liiketilan taidetta virtaavuutta jolla elämän oma logiikka, viime kädessä aina selittämätön, avautuu nykyhetkessä eteenpäin. Rosan taide on lujavauhtista, karhean dynaamista pelkäämättömän ihmisen epistolaa kalevalaisen rock n rollin hengessä jossa tummuuksien syövereissäkin tuonelan joella, family affairseissä lopulta soi hyväenteisyyden finlandia kuin kutsuna tunturin laelta. Tämä huima-irrotteleva, äkilliskäänteinen, 2
kynnyksetön ja samalla sinfonis-kaarinen suorasävyinen kirjallinen-kuvallinen-rosailmaisu on räjähtävän naurun ohella kenties olennaisinta Rosaa. Ainoat kerrat Ekbergin kahvilassa, kun koen että minutkin selvästikin huomataan, on kun olen pöydässä missä Rosan nauru raikaa ja ikisuomalaiset itkijänaiset ovat muuntautuneet Rosahahmoisiksi reimunkiljahdus-naurunaisiksi siis huutomerkkikuoroksi tärkeilyä, pönäkkyyttä, sovinnaishienostelua vastaan. Rosa nauraa radikaalin äänekkäästi, sillä hän on lempeistä lempein, mutta samalla tinkimätön taistelija, vastavoimanaan laiskan sopeutuvuuden sydämettömyys keppihyypiöiden löyhkäsaastat ja latistusten mankeleitten esineellistämiskoneistot ulkonaisen arvon ehdoin. Vuosia sitten olimme yhteisessä BBC:n haastattelussa ja toimittajan tivatessa suomalaisuuden alkujuurien ja luovan räjähdysvoiman syytä ja selitystä Rosa isolla intohimolla korosti, miten keskeistä suomalaiskokemuksessa on kirmata paljain jaloin ja onnistua astumaan täysipainoisesti lämpimään lehmänpaskaan kakan tihkuessa nautinnollisesti läpi varpaitten. Avainsana Rosalla siis on kyllä mutta samalla myös ei. Kyllä elämän alkuperäisvoimille ei sovinnaiskaavoille. Sillä lappilaisena kuvataitelijana ja kirjailijana hän jatkaa omana aikanamme sitä pakkasta pelkäämätöntä, viimavoimaista moraalilinjaa, joka on uljainta ja kohottavinta 3
kestävintä ja suuntaa-antavinta pohjoisen luovuuden alkuperäistaikaa. Kuten edeltäjänsä Mukasta Reidariin ja Palsaan häntä ohjaa se pysyvästi perustava luovuuden-loiston inhimillisyyden elämänasenne, jota ilman kaikki on menetetty. Hän on moninkertainen kyllä sille mikä sykkii aitoutta totta totisimmmin elävää, hän on nauruviritteistä poskettomuus-takapotkuista noitarummutusta ja reaaliaikaista revontulta. Sillä ennen kaikkea Rosan antavuuden pulppuava rajoittamattomuus, Jeesuksen leipä tässä suurnaisessa, on kykyä rakastaa. Kuten äiti joka rakastaa Rosa rakastaa kykenee rakastamaan ilman pidäkkeitä ja ilman ehtoja kykenee pitämään ajatukset ominaan milloin tukee toista siten paremmin, mutta samalla jäljittelemättömän aseistariisuvan huikeudellis-uskomattomasti hän on kaiken aikaa oma itsensä täysin kokonainen Rosa Liksom taiteellisen omaleimaisen itseohjautuvuuden taiteen henkilöitymä siis liikkuen koko ajan monta orbittia edellä jokaista pystysormista selittäjä-hyypiö-viiksiniekkaa tai ajassa pyörivää muotisanaa, kategorioita joilla aina yritetään kaventaa tietoviisaasti älystellen sitä mitä todella tapahtuu ja niitä jotka luovat uutta. Muistanko yhtäkään Rosan kirjaa joka 4
ei yltänyt sille ja sille Rosa Liksomin aiemman kirjan tasolle, yhtäkään luovuusläpimurtoa, joka jotenkin ei olisi mennyt kategorioitten, tavanomaistarkasteluitten yli ja ohi? Neiti ei taida tietää, että novellissa on 21 sivua sanoi määritelmä jota Lapin Christiania-kasvatti ja monioppinut, kansantutkija ja tietäjä multilahjakkuus ei uskonut sillä Rosan tie on nimenomaan harppo-askellusta ja muumisukellusta sillä tiellä jolla Suomi lunastaa itsensä sata vuotta tästä päivästä. Hän on Tove Jansson meidän aikanamme, hän on Maria Jotuni ja Armi Ratia, häntä ei voida pysäyttää sillä sitoumus on sydämessä siinä ihmisessä jota me ihailemme jo hänen rämäpäisen rohkeutensakin vuoksi. Me riemuitsemme Rosa sinusta ja rukoilemme sinun puolestasi Kalevalan kansana, aavistaen, että tiedät missä sijaitsee Sampo se perimmäinen henki, mistä ikiaikaisesti on ammentanut suuriin suuruus Suomessa aitoudesta ja uskosta ja hurjuudesta puskea läpi. Sillä hirmuinen on Rosan työtahti taukoamatta takoo Kaapelin sampo tekstiä, kuvataidetta, elokuvaa elämäntaidetta fillarin selässä kiljahteluitten kera. Muistan juhlat vuosia sitten kaksospoikiemme 5-vuotissynttärit ja Rosan keskustelemassa kumppaninaan eläkkeellä oleva maanviljelijä, pohjoinen zen-mestari Onni Kaihua Rovaniemen maalaiskunnasta, Pipsan isä. 5
Säteillen keskinäistä arvonantoa valoa toinen toisilleen ja koko maailmalle, siinä seisoi kaksi suurta. Sinisessä pyhäpuvussaan Onni Kaihua Rosa Liksom pukeutuneena jääkiekkoilijan shortseihin, Madonna-seksi-korsettiin ja maastosaappaisiin oranssein nauhoin. Onni Kaihuan selvityksen kuultuaan Rosa kiljahti innostuksesta hehkuen, Toi on ihan vitun jees. Hän on autenttisen elämän rakastaja, hän ylevöityy totuudesta käsin. Hän ei kysy ulkonaista asemaa eikä yhteiskunta-arvon perään. Hän on kaikkien kaveri ja ystävä unohdetuille. Väliasema Gagarin tai Hells Angels Rosa rakastaa parasta meissä. Ja jokainen on enemmän, parempi, parempi ihminen ja parempi itsensä sen kautta että rinnalla on Rosa. Hän rakastaa elämää ja hänen avullaan me itsekin lisää. Hän on Lapin taiteilijatar-haltija-mestarinna hän on voimahorisontti ja luovuuslähde hän on aikamme suur-poskettomus-ylevöittäjä-näkijä ja kiteyttäjä-kuningatar-nero-virtuoosi ikonitaiteilija, hän on meidän on ystävämme hän on Rosa, Rosu, Anni, Rosamundo hän on taiteilija Rosa Liksom. Ja häntä me rakastamme. Kauan eläköön Rosa Liksom! 6
7