Luku 11 Infinitiivi ja relatiivilause 11.1. Prepositioista Osaan prepositioista voi liittää samanmuotoisen suffiksipronominin, kuin nominiin. Usein preposition vartalossa tapahtuu jokin muutos ennen pronominin lisäämistä. Prepositioilla itti ja eli lopun i-vokaali pitenee, prepositio balum puolestaan liittää päätteet muotoon balū-. Allaolevassa taulukossa esimerkkinä itti-prepositio eri päätteiden kanssa. yksikkö monikko 3 mask. ittīšu hänen (m.) kanssaan ittīšunu heidän (m.) kanssaan 3 fem. ittīša hänen (f.) kanssaan ittīšina heidän (f.) kanssaan 2 mask. ittīka sinun (m.) kanssasi ittīkunu teidän (m.) kanssanne 2 fem. ittīki sinun (f.) kanssasi ittīkina teidän (m.) kanssanne 1 ittīja minun kanssani ittīni meidän kanssamme Taulukko 11.1 Suffiksipronominit itti-preposition kanssa. Preposition eli perusmerkitys on päällä, yläpuolella, mutta sitä käytetään myös vertailukohdan ilmaisemiseen, esimerkiksi ēkallum eli bītim rabi Palatsi on suurempi kuin talo, elīka dannum anāku Olen sinua voimakkaampi. 11.2. Infinitiivin käyttöä Tähän mennessä infinitiivi (parāsum) on esiintynyt vain verbien sanakirjamuotona, jota ei ole nähty varsinaisessa käytössä. Infinitiivi on yhtäältä verbi, toisaalta nomini. Koska se on nomini, se voi esiintyä lauseessa subjektina tai objektina tai preposition jäljessä. Tällöin se taipuu normaalin nominin tapaan sijoissa. Muinaisbabyloniassa yleinen infinitiivin käyttötapa on preposition ina tai ana jäljessä 77
78 Babylonian peruskurssi genetiivissä (parāsim), ja tässä vaiheessa käsitellään vain tällaisia tapauksia. Nämä prepositiolausekkeet toimivat lauseessa adverbiaaleina, kuten muutkin prepositioilmaukset. Monessa yhteydessä infinitiivin voi kääntää suomeksi tekeminen - tyyppisellä substantiivilla. Rakenne ana + infinitiivi ilmaisee tarkoitusta ja ina + infinitiivi mm. samanaikaisuutta tai tapaa. Esimerkkejä: kaspam ana šaqālim iddinam Hän antoi minulle hopeaa punnittavaksi. ṭuppam ina sanāqim išpur Hän lähetti savitaulun saapuessaan. awīlum ina mah āṣim imūt Mies kuoli lyömisestä. Infinitiiviin voi myös liittyä subjekti tai objekti. Subjekti ilmaistaan omsitusrakenteella, jossa infinitiivi on omistettavan paikalla. Subjektina voi tällöin olla substantiivi tai pronomini: aklam ana akāl abim atabbal Vien leipää isäni syötäväksi. ṭuppam ana amārīja išṭur Hän kirjoitti savitaulun luettavakseni (kirj. nähtäväkseni). ina alāk ah ātīja anazziq Olen huolissani sisareni menemisestä/tulemisesta. (Infinitiiviin ei voi liittää ventiiviä.) ina šalāmīja tah dî Ilahduit (f.) hyvinvoinnistani. Objektinkin voi ilmaista tällä tavalla. Sen voi kuitenkin myös panna preposition ja infinitiivin väliin, jolloin sekä objekti että infinitiivi ovat genetiivissä. ṣābam ana ṣabāt šarrāqim iṭrud Hän lähetti armeijan ottamaan varkaan kiinni. abī ina akāl aklim imla Isäni täyttyi syödessään leipää. awīlum ana aššatim ezēbim pānīšu ištakan Mies on päättänyt jättää vaimonsa. ina aššatīšu ezēbim ul šalim Hän ei voi hyvin jättäessään vaimonsa. 11.3. Subjunktiivi Useimmissa sivulauseissa verbit saavat päätteen -u, jota kutsutaan subjunktiiviksi. Muodon käyttö määräytyy ainoastaan lausetyypin mukaan, eikä sillä ole mitään omaa merkitystä. Se ei myöskään liity mitenkään muissa kielissä subjunktiiviksi kutsuttujen verbimuotojen käyttöön tai merkitykseen. Ehtolauseissa (esim. šumma-partikkelilla alkavissa) subjunktiivia ei kuitenkaan käytetä. Subjunktiivin -u-päätettä ei kuitenkaan käytetä, jos verbillä on jo jokin persoonapääte (-ā, -ī tai -ū) tai ventiivi (-am, -m, -nim). Tällaisissa tapauksissa subjunktiivia ei voi erottaa.
Luku 11. Infinitiivi ja relatiivilause 79 Esimerkkejä verbimuodoista ilman subjunktiivia ja subjunktiivin kanssa: iparras : iparrasu; iptaras : iptarsu; iprus : iprusu; ippeš : ippešu; ikân : ikunnu; iddi : iddû. Subjunktiivin tunnus edeltää akkusatiivi- ja datiivipäätteitä ja -ma-konjunktiota. Kuten esimerkiksi lopusta heikoilla verbeillä, näiden päätteiden lisääminen pidentää lyhyen -u:n. Tällöin kolmannen persoonan yksikkö ja monikko ovat samanmuotoiset, esimerkiksi iṣbatūšu. 11.4. Relatiivilause Sivulausetyypeistä yleisin on relatiivilause. Relatiivilauseet alkavat relatiivipronominilla ša ja päättyvät subjunktiivimuotoiseen verbiin. Relatiivilause voi määrittää mitä tahansa substantiivilla ilmaistua lauseenjäsentä, siis subjektia, objektia, epäsuoraa objektia (kuten antamisen kohdetta) tai jotakin prepositiolla ilmaistua adverbiaalia. Vaikka nämä substantiivit esiintyvät eri sijoissa, relatiivipronomini on aina taipumattomana muodossa ša. awīlum ša wardam imh aṣu imūt Mies, joka löi orjaa, kuoli. awīlum wardam ša kaspam išriqu ana ēkallim iṭrud Mies lähetti palatsiin orjan, joka varasti hopeaa. awīlum kaspam ana wardim ša ih liqu ul iddin Mies ei antanut hopeaa orjalle, joka pakeni. Useimmissa sellaisissa tapauksissa, joissa relatiivipronomini taipuisi suomessa (jonka, jota,...), korrelaattiin (sanaan jota relatiivilause määrittää) viitataan relatiivilauseessa pronominilla seuraavaan tapaan: awīlum ša warassu imh aṣu mies, jonka orja löi awīlum ša warassu amh aṣu mies, jonka orjaa löin awīlum ša amh aṣūšu mies, jota löin awīlum ša bītum elīšu imqutu mies, jonka päälle talo sortui awīlum ša aklum ina qātīšu mies, jonka kädessä leipä on (Relatiivilause voi myös olla verbitön.) Relatiivilauseella ei tarvitse olla näkyvissä olevaa korrelaattia. Tällöin relatiivipronominin merkitys on se, joka/jota : ša šarrum imh aṣu imūt Se, jota kuningas löi, kuoli. ša šarram imh aṣu imūt Se, joka löi kuningasta, kuoli. ša ina ṣibittim imūt Se, joka on/oli vankilassa, kuoli.
80 Babylonian peruskurssi Relatiivilausen kieltopartikkeli on aina lā: wardam ša kaspam lā išriqu ul amahḫ aṣ En lyönyt orjaa, joka ei varastanut hopeaa. aklam ša abī lā īkulu akkal Syön leipää, jota isäni ei syönyt. narûm ša lā ina libbi ālim imqut Steela, joka ei ole/ollut kaupungin keskustassa, kaatui. Esimerkkejä relatiivilauseista, joissa subjunktiivia ei merkitä (ks. sääntö yltä): wardū ša ih liqū ul aṣabbat En ota kiinni orjia, jotka pakenivat. aklam ša tākulī ul āmur En nähnyt leipää, jonka söit (f.). (Mutta aklam ša tākulu ul āmur En nähnyt leipää, jonka söit (m.). ) mārum ša abūšu illikam imraṣ Poika, jonka isä tuli tänne, sairastui. 11.5. Sanasto ah āzum (a/u) awātum (mon. awâtum) erēbum (u/u) magārum (a/u) mīšarum nadītum narûm pānum šaqālum (a/u) šugītum šurqum uštabši ottaa, ottaa vaimoksi sana, oikeustapaus (awātam šakānum määrätä ) mennä sisään sallia (jnk (akk.) tehdä jtk (akk.), esim. māram amaggaršu sallin pojan tehdä sen ), hyväksyä, suostua (tekemään jtk: ana + inf., esim. ana kaspim šaqālim amaggar suostun punnitsemaan hopeaa ) oikeus nadītum steela etuosa, monikossa kasvot (pānī šakānum päättää tehdä jtk (ana + inf.), subjekti ilmaistaan myös pānī -sanaan liitetyllä omistuspäätteellä (esim. pānīka taškun sinä (m.) päätit ) punnita šugītum varastettu omaisuus hän on antanut, engl. s/he has provided 11.6. Tehtäviä 1. Käännä: (a) ina nazāqīja tanazziq (b) ana lamādīka ašṭurakkum
Luku 11. Infinitiivi ja relatiivilause 81 (c) ana erēš eqlim tamtagar (d) šarrum ina šakān awātim ih addu (e) ina h alāq šulmim imraṣā (f) šarrāqum ina šarāqim iṣṣabtū (g) bītum ša tēpušu damiq (h) ina ūmim ša ālam takšudu (i) eli šadîm ša ina h arrān šarrim nīmuru (j) kīma šarrāqim ša aklû atta (k) dajjānum ša dīn-šu lā amgur dīnam šaniam ūmam idiān (l) ša taqabbû īnī ul imh ur (m) bēlum ša eqelšu u bīssu iṣbatu (n) bēlum ša eqelšu u bīssu aṣbatu (o) awât mīšarim ša ina narîm ašṭuru (p) sinništum ša abūša ṭuppam išrukūšim (q) šarrum ša mīšaram iškunu (r) šumma awīlum makkūr ilim ū ēkallim išriq awīlum šû iddâk u ša šurqam ina qātīšu imh uru iddâk (CH 6) (s) šumma awīlum lēt awīlim ša elīšu rabû imtah aṣ ina puh rim imahḫ aṣū (CH 202, muutoksin) (t) šumma awīlum nadītam īh uz-ma nadītum šî amtam ana mutīša iddinma mārī uštabši awīlum šû ana šugītim ah āzim pānīšu ištakan awīlam šuāti ul imaggarūšu šugītam ul ihḫ az (CH 144) (u) šumma sinništum ša mārūša ṣeh rū ana bītim šanîm erēbim pānīša ištakan balum dajjānī ul irrub (CH 177, alku)