Kolkka Jussi. 1 / 2004 nro

Kolkka Jussi 1 / 2004 nro 6-11.1.2004

4 Merileijonat - lauma 6 Johtaja esittelyssä Jukka Niittymäki & Henna Pelkonen 8 Kyllikki Kärppäjahdissa 10 Kadonneen aarteen metsästys 12 Sudenpentujen retki Velkualla 13 Kevään purjehdustuulia odotellessa 14 Kansainvälisiä reseptejä 14 Mähnäsivun leikit Pääkky Taas on syksy kääntynyt talveen ja hanki peittää maan. No ei ainakaan ihan vielä niitä hankia näy, mutta vuosi alkaa kyllä olemaan tätä juttua kirjoittaessa aikast loppusuoralla. Kun katsoo taaksepäin partiovuotta 2003 on näky erinomainen. Teini iän saavuttaneen lippukuntamme näkyvimpiin saavutuksiin kuluu ehdottomasti toinen sija valtakunnallisen partioparaatin ryhtikilpailussa, sekä tietenkin ensimmäiset Yrjönpäiväjuhlat huhtikuussa. Muita varmasti mieleenpainuvimpia tapahtumia olivat talvi- ja kesäleirit sekä sudarileiri keväällä. Partiovuoden kruunasi hienosti onnistuneet itsenäisyyspäivän juhlat, jossa muistettiin muutamia lippukuntalaisia ansiomerkein. 15 Kolkka Jussin puuhissivut 16 Vain pieni talvinen tarina 19 Kokä fleecet yllätti, Uusintatilaus keväällä 20 Kokän yhteystietoja Hyvällä mielellä katseet on jo suunnattu myös tulevaisuuteen. Talkoot tulevien suurleirien, Tammileirin ja Taruksen, osallistumismaksun alentamiseksi ovat jo kovaa vauhtia käynnissä. Tulossa ovat varmasti ikimuistoiset partiotapahtumat. 2

Tänään täyttäessäni Taruksen ilmoittautumiskaavaketta tuli mieleeni ensimmäinen kansallinen suurleiri jolle olen itse osallistunut (Tervas vuonna -90). Mieleeni tulivat ennen kaikkea hyvien partioystävien läheisyys sekä tietenkin massiiviset päättäjäiset, jossa tuhannet partiolaiset puhaltavat yhteen hiileen. Ajatuksissa käy väkisinkin melkoinen myllerrys miten nämä kaikki muutkin tietävät tästä hienosta aatteesta, joka tekee meistä partiolaisista partiolaisia. Vuoden 2004 päätapahtumia ovat siis suuret leirit. Leiri- ja retkielämää eletään tosin meillä myös paikallisella tasolla. Perinteinen sudenpentuleiri keväällä sekä tietenkin Helmikuussa talvileiri. Muita tulevan partiovuoden haasteita tulevat olemaan Kolkanpolun rakennustalkoot ja loppuviimein valmistuminen sekä tietenkin muut talkoot ja retket. Leirinuotion savunhajuisin tuulahduksin toivotan kaikille oikein hyvää partiovuotta 2004. Toimitus Kuvaja Jarna Suominen Joonas Montonen Martti Korsimo Sari Kuparinen Antti Pelkonen Henna Rautanen Katja Siivonen Helena Valve Niina Virtanen Eveliina päätoimittaja taitto Kansikuva & kuvat Palaute & Materiaali Kolkankävijät ry Askaistentie 139 D 21230 Lemu Joonas Suominen joonas.suominen@helsinki.fi Seuraava lehti viikolla 19 Viimeinen deadline 14.4.2004 Julkaisija Kolkankävijät ry Painopaikka Allkopi Finland, Turku partiovasemmalla - Antti - 3

Merileijonat- Lauma Millo se o ku pääsee sin keskel katuu kävelee? (partiomarssi) Mihi sitä viirii oikee käytetää? Ai mikä kolo? Kysymyksiä lentelee, ääntä riittää ja lähimetsät raikaa, sillä tiistaisin kololla kokoontuu ihka uudet sudenpennut. Vauhtia ja vilskettä siis riittää, kun laumamme 15 iloista ja energistä sudaria kokoontuvat Wanhalla Oskarilla. Laumalle mietittiin nimeä pitkään ja hartaasti ja Merileijoniin päädyttiin. Merileijonat, kuten nimikin jo viittaa, on osittain meripartiopainotteinen lauma. Värvätessämme uusia sudenpentuja alkusyksyllä toiminta-ajatuksenamme oli samalla elvyttää Kolkankävijöiden hiipunutta meripartiotoimintaa. Onhan Kolkankävijät paitsi sekalippukunta myös maa ja meri lippukunta. Merileijonat ovat siis osaltaan elvyttämässä unohtuneita meripartion saloja. (Jottei huivimerkkimme muuttuisi pelkäksi kuuseksi.) Tosin toistaiseksi tuo meriosuus on ollut melko vähäistä Jaakon viilennettyä vedet ja ajan kuluessa partiotoiminnan tutustumiseen ja muihin aloittavan lauman juttuihin. Jatkossa on tarkoitus opetella merimerkkejä, turvallista vesillä liikkumista ja kaikkia tosi merileijonan taitoja. Vesien lämmetessä päästään sitten ulos kololta jollailemaan ja purjehtimaan isoille purjeveneillä. Pelkkään puhumiseen ja istuskeluun emme toki kuitenkaan ole aikaamme haaskanneet, päinvastoin. Vauhtia riittää ja joka kerta opitaan uusia juttuja. Välillä energiaa on niin paljon, 4

ettei tiedä mihin sitä purkaisi. Onneksi pihalla ja lähimetsässä pääsee leikkimään monia uusia ja mielenkiintoisia leikkejä, joita Sarin leikkivihko sisältää. Opetellaax me noi kaikki? Kivaa! Merileijonat ovat ehtineet lyhyen historiansa aikana saamaan jo paljon aikaiseksi. Kololla ollaan harjoiteltu jokaisen partiolaisen perustaitoja. Merimiessolmu muodostuu jo käden käänteessä jokaisen huiviin, trangian kokoaminenkin Merileijonilta jo onnistuu ja ollaanhan me sitä myrskylyhdyn puhdistustakin jo katseltu. Yhdessä ollaan myös käsillä tehty partsa juttuja. Muun muassa upeat päiväkirjan kannet ja mahtava viiri! Pelkästään kololla oleiluun emme siltikään ole tyytyneet. Teron johdolla tutustuttiin Lemun VPK:n toimintaan ja kalustoon. Siellä opittiin hyödyllisiä hätätilannetaitoja ja nyt jokainen Merileijona muistaa varmasti yleisen hätänumeron, joka on siis 112. Tulevaisuudessa menemme Turun palolaitokselle tutustumaan, jossa näemme asioita vähän suuremmassa mittakaavassa. Ja pääsemme ehkä hätäkeskukseenkin kurkkaamaan. Ennen joulua meillä oli huitsin hauska kaikkien sudarien retki Velkuan saaristossa, jossa opimme hirmuisesti uusia juttuja. Nyt meillä on tulossa ikioma retki, jossa pääsee kuulemma telttaan nukkumaan. Retkestä me sitten aina supistaan sisaruspiirissäkin, vaikka pitäisikin olla hiljakseen. Siitä sitten Merileijonat lähtevät kukin omaan suuntaansa jääden taas odottamaan seuraavaa riemukasta koloiltaa. Merileijonien laumanjohtajat: Tero Jussi, Sari & Ps. Tiedättekös muuten miltä kuulostaa ääni, joka tulee, kun laittaa ruohonkorren peukaloiden väliin ja puhaltaa siihen? Se kuulostaa aivan samalta kuin alruunat Harry Potterissa ;o) Teksti : Jussi Vienonen & Sari Korsimo, Kuvat : Martti Montonen 5

J o h t a j a e s Laumanjohtaja Jukka Jugga Niittymäki Jukka Niittymäki on Lemussa aktiivisesti toimiva laumanjohtaja. Ilves- lauma on Jukan ensimmäinen projekti Kolkankävijöissä ja menestyneesti hän sekä Päivi ja Katja ovat laumaa vetäneet. Jukan oma partiotaival alkoi 7-vuotiaana, Maskun Hemmingin Pojissa. Kaksi isoveljeä olivat liittyneet jo partioon joten Jukkakin odotti mukaan pääsyä innolla. Puuha näytti sen verran mukavalta. Kaksikymppisenä muutto Turkuun ja perheen perustaminen katkaisivat aktiivisen partiotoiminnan reiluksi kymmeneksi vuodeksi. Kolkankävijöihin tämä aktiivinen johtaja liittyi vuonna 1998, naapurin kehotuksesta ja tässä ollaan. 2001 syksyllä aloitti pirteä Ilves lauma taipaleensa johtajinaan siis nuo edellä mainitut Jukka, Päivi ja Katja. Suhareiden viehätys piilee Jukan mukaan heidän pohjattomassa tarmossaan. Onnistumisen riemu on aina aitoa eikä siitä johtajakaan jää osattomaksi. Täysin uutta tässäkin on sekalauma, Jukka itse oli tottunut vain poikalaumaan entisillä aktiiviajoillaan Maskussa. Toinen projekti missä Jukalla oli vetovastuu oli sudarileiri Merkkari-03. Siis kolkankävijöiden perinteinen sudarileiri Mannerlahdessa. Tapahtuma oli onnistunut ja Jukka hoiti hommansa loistavalla otteella. Nyt tämä synnynäinen laumanjohtaja on siirtynyt uusiin haasteisiin. Laumanjohtamisen ohella hän kokeilee Akelan saappaita yhdessä Saran kanssa. Partio on antanut Jukalle paljon. Ryhmässä toimiminen, luonnon tuntemus ja arvostaminen ja tietysti uudet tuttavuudet ja ystävät ovat iso ja tärkeä osa harrastuksen antia. Ja kuten huomata saamme ei partio ole vain nuorten harrastus, se on harrastus läpi elämän. 6

i t t e l y s s ä Vartionjohtaja Henna Pelkonen Henna aloitti partion syksyllä 1994. Ajatus partioon menosta tuntui luonnolliselta, koska kaveritkin aloittivat partion. Kolme vuotta sudenpentuna, syksyllä 1997 vartioon. Vartiosta vaeltajiin Henna siirtyi vuonna 2001. Vartionjohtaja Hennasta tuli syksyllä 2000 ja samana vuonna hän kävi vj(vartionjohtaja)-kurssin. Hennan johtama Keijut- vartio on nykyään 6-henkinen tyttövartio. Noin vuosi sitten Henna nimitettiin lippukunnan kisavastaavaksi. Nyt Nousiaisten lukiossa ensimmäistä vuotta opiskeleva Henna ehti käydä leikkikurssin marraskuussa 2002. Kesällä 2003 Henna oli isosena partiorippileirillä sekä mukana oman lippukunnan kesäleirillä mm. PT-kisojen rastilla. Vielä samana vuonna syyspuolella Henna osallistui kaksiosaiselle vjjatkokurssille. Partion lisäksi 16-vuotiaalla Hennalla on harrastuksina SPR ja haitarin soitto. Henna on aktiivisesti mukana toiminnassa. Kun tiedossa on vaeltajien mökkiviikonloppu, melkein sataprosenttisesti myös Henna on tulossa mukaan. Itsenäisyyspäivänä (lauantaina 6.12.2003) kirkon jälkeisen kahvitilaisuuden yhteydessä Henna sai Louhisuden Soljen ansioituneesta vartionjohtajan työstä. Onnea vielä kerran! Jugan teksti Hennan teksti Kuvat : Jarna Kuvaja : Helena Siivonen : Martti Montonen 7

Kyllikki kärppäjahdissa Sininen Kärppä on vuosittain Turussa järjestettävä kaupungintuntemuskilpailu. Kisassa edetään rastilta toiselle vihjeiden perusteella ja rasteilla pitää suorittaa jokin tehtävä. Vaikka kilpailukokemusta ei ennestään paljon ollut ja kaupungintunt emuksentasokin hieman epäilytti, silti päätimme lähteä mukaan kärppäjahtiin Ennakkotehtävä Käykää lähtövihje 1:n mukaisessa paikassa, josta saatte lähtövihjeen 2. Ilmoittakaa kisan varsinainen lähtöpaikka jahtikeskukseen lauantaina 22.11. klo 17-19 välisenä aikana. Jahtikeskus päivystää numerossa 02-2731... Soittamatta jättämisestä vähennetään 3 pistettä. Käyttäkää aina puheluidenne yhteydessä vartionne nimen lisäksi tunnussanaa valas. Ennakkotehtävä kolahti postiluukusta neljä päivää ennen kisaa ja paniikin vallassa aloimme ratkomaan ensimmäistä vihjettä. Kahden päivän päästä kuitenkin jo kiikutimme vihjeen mukaisesti 0,22 gallonaa käytettyä SAE 10W- 30:ä torille. Lähtövihjeen 2 mosaiikkitakin arvoitus ei meille täysin selvinnyt, mutta osuipa arvauksemme lähtöpaikasta ainakin oikealle puolelle Aurajokea Kärppäjahtiin! Sunnuntaina 23.11. kisa alkoi pirteässä pakkassäässä aamusella hotelli Marinan edestä. Saimme 8 vihjettä varsinaisille rasteille ja 3 vihjettä kylmille rasteille. Ensin suuntasimme numeroyhdistelmän 13-78 ja epämääräisen karttapiirustuksen avulla rastille 7. Rastin tehtävänä oli sohia sählypalloja silmät sidottuina kohti maaleja. Ja mailana oli siis katuharja, osumia ei niin hirvittävän montaa tainnut tulla Vihje rastille 5 viittasi vuosien 1918-1945 käskykokoelmaan. Itse tätä emme kyllä olisi keksineet, mutta tässä kisassa olivat kaikki keinot sallittuja vihjeiden selvittämiseksi. Siis puhelinsoitto ja pian löysimme itsemme Mannerheimin puistosta kaatamasta puupalikoita. Hieno suoritus! Sari K, Lotta A ja Hanna V 8

Otimme suunnan kohti Föriä, josta löytyikin rasti. Olimme menossa rastille 1, mutta rastin numero olikin kuulemma 6. Oho. Rastilla piti vastailla kysymyksiin, joissa piti tietää Förin paino, pituus, leveys, valmistaja, valmistusvuosi ja -materiaali, nopeus jne. Tämä rasti ei kuulunut vahvuuksiimme Sitten oli vuorossa urheilupuiston ufot. Rastilla 3 heitettiin liitokiekkoa kohti ylämäessä olevaa koria mahdollisimman vähällä heittomäärällä. Haimme hiukan haastetta tehtävään alamäen kautta ja heittoja kertyi yhteensä kymmenen. Rastimiehet väittivät, että kiekon voisi saada kolmella heitolla koriin mahtoikohan olla mahdollista? Ruokarasti Kärppä päätti luopua kaikesta maallisesta mammonasta ja mennä munkiksi luostariin. Ajatus juoksi (kuten myös vartiomme) useammassa paikassa rastin 8 vihjettä ratkottaessa, muttei tuottanut tulosta. Samalla tavoin kävi rastin 4 vihjeen kanssa missäköhän mahtoi sijaita kärpän ystävän tontti, jossa oli ylimääräinen porakone ja betonimylly? Epätoivon ja nälän tunne valtasi meidät Ja ruokarastia ei näissä kisoissa ollut. Siispä pidimme ihan oman ruokarastin Hesburgerilla. Saman päätöksen oli muuten tehnyt muutama muukin vartio. Syödessämme tavasimme puuttuvia vihjeitä ja pyörittelimme Turun karttaa edessämme. Ja ei ollut turha rasti kartalta löytyi Kupittaan puistosta Pyhän Henrikin lähde, joka sopi kaikin puolin rastin 1 vihjeeseen. Siellä päästiin sitten rakentelemaan kynttilälyhtyä. Naulat oli ihan liian lyhyitä! Yritimme lahjoittaa itse suunnittelemaamme ja nikkaroimaamme lyhtyä rastimiehille, mutta he eivät sitä huolineet. Olikohan kyseessä jokin kisan sääntö vai oliko jotain mahdollisesti vialla lyhtymme ulkonäössä? Kiintotähti Kilpailu loppui vihjeellä kiintotähti kisan järjestäjien kololle. Viimeisenä tehtävänämme oli keksiä kylmien rastien kirjaimille jokin selitys. Löysimme G ja H kirjaimet, ja lisäsimme perään kirjaimen J ja siitähän tuli gluteeniton hyla juoma Ei tainnut ihan oikeaan osua, mutta aina pitää yrittää. Kilpailu oli päättynyt, Kyllikki-vartion jäsenet Sari, Lotta, Hanna ja Eveliina päättivät kisan hymyssäsuin. Kerrassaan mainio kokemus, ensi vuonna taas kärppäjahtiin! nikkaroimasssa tonttulyhtyä Teksti & kuva : Eveliina Virtanen 9

Kadonneen aarteen metsastys Riihitys 10-12.10.2003, Laitila Mikä Riihitys? Tämä kumma sana tarkoittaa tapahtumaa, jossa testataan ja koetellaan vartiolaisten vuosien aikana oppimia taitoja. Toiset osaavat enemmän ja toiset vähemmän, mutta tästäpä saavat vartionjohtajat tietää, mikä on hyvä kerrata vielä uudelleen. Riihityspaikkana oli tällä kertaa Laitilan Eräsissien mökki, Lehtoniemi. Perjantaina lähdimme Lemun paloasemalta kuuden maissa kohti Laitilaa. Mukana olivat viisi 1-luokan suorittajaa, seitsemän 2-luokan suorittajaa(huomaa, ettei nämä kuitenkaan tarkoita eka- ja tokaluokkalaisia, kuten koulussa, vaan partiossa näillä on aivan oma merkityksensä...) ja 18 johtajaa. Matka sujui jännityksen ja viimeisten ohjeiden merkeissä. Matkaan kului tunti. Ulkona oli jo hämärää ja pelottavaa(mörköjä ei sentään nähty..), kun purkauduimme tavaroinemme ulos bussista. Kävelymatkaa mökille kertyi muutamia satoja metrejä. Mökki oli pieni ja viihtyisä. Sinne mentäisiin joskus uudestaankin.. Samaan aikaan, kun ekaluokan riihittäjät saivat neuvoja rinkan säädöissä sun muissa käytännön asioissa, me muut saimme opastusta mökin ja sen laitteiston(hella, jääkaappi, mikro) käytöstä eräältä eräsissiltä. Pari tuntia siinä meni sählätessä, mutta vihdoinkin urheat ykkösluokan riihittäjätytöt pääsivät matkaan. Mukana tytöillä oli vain tarpeellinen omaisuus, teltat, muonat ja paaaljon vettä. Ei ainakaan pääsisi jano yllättämään!! Vartsut eli kakkosluokan suorittajat saivat puolijoukkueteltan pystyyn ja omat kamat telttaan. Puita haettiin ja kamina laitettiin telttaan sisälle. Makuupussit levitettiin ja unikamut etsittiin(olikohan kellään sellaista edes mukana? Ainakin omasta vain uneksin..!).. Varsinaista iltaohjelmaa ei ollut. Johtajat kävivät vielä viimeisiä rastisydeemejä lävitse. Kipinämikkovuorot jaettiin niin, että vuorossa olisivat vartsu ja johtaja yhdessä tunnin kerrallaan. Valvottiin tooosi myöhään. Mutta lopulta kaikki hiljenivät pientä tuhinaa lukuun ottamatta.. 10

Taitoja testailtiin erilaisten tehtävien parissa Lauantaiaamuna kello soi 7.15 muonittajilla, jotta kaikki saisivat aamuruokaa ajoissa. Varsinainen herätys oli kahdeksalta. Muutamien johtajien osalta makuupussista nousu oli vaikeahkoa!!? Aamuruokaa nassuun(lentäviä lautasiakin nähtiin..) ja rastihenkilöstöä metsään ja riihittäjät matkaan kymmeneltä. Rasteilla testattiin vartsujen tietoja ja taitoja; kartan ja kompassin käytössä, puukon käsittelyssä, ensiavun annossa, jokamiestietoudessa, ruoanlaitossa(nakkikeittoa), solujen solmimisessa ja laavun pystytyksessä. Muutamia rasteja päätettiin jättää seuraavaksi päiväksi, sillä pimeys uhkasi vartsuja. Muutamia eksymisiä lukuun ottamatta riihitys sujui hyvin. Rastien aikana joskus neljän kieppeillä osa johtajistosta oli mökillä ja kun tylsyys iski rajusti, pidimme leikkihetken. Kaikilla oli hauskaa.. Sabina, Pauliina ja Mia kamiinan putkeloita nuohoamassa. Ykkösluokan riihittäjät etenivät laskettua nopeammin. Näiden viiden tytön piti yöpyä maastossa kaksi yötä, mutta koska tahti oli hurja tulivat ykköset jo lauantaina Lehtoniemeen. Mutta heidät eristettiin meistä muista. Eli he nukkuivat keskenään kahdessa kupolissa ja laittoivat ruokaa trangioissa aivan kuten muunkin viikonlopun ajan. Illalla saunoimme extraupeissa saunoissa. Tytöt omassa ja pojat omassa saunassaan. Tilaa oli siis melko ruhtinaallisesti. Saunomisen yhteydessä ja vähän muutenkin hirvikärpäsiä bongailtiin hiuksista ja muualtakin. Johtajien palloilua aamuvarhaisella Saunan jälkeen vartsuilla oli omaa aikaa. Iltapalaksi oli makkaraa ja omppupiirakkaa(nam nam..) Kamina sytytettiin ja ekat kipinävahdit aloittivat pitkältä tuntuvan vuoronsa. Johtajien osalta ilta meni höpöttäessä. Unia ja kuvia.. Tavarat kasaan ja suunta kohti kotia Sunnuntaiaamuna kello oli puuronkeittäjillä Nuotiolla istuskelua illan hämärtäessä 11

soimassa 7.45. Muilla herätys oli puoli 8.30. Aamupalaksi oli puuroa tai muroja, kiisseliä ja leipää useine lisukkeineen. Kun masu oli täynnä, oli aika pakata omat(ja vähän toisenkin..) ja yhteiset kamat. Keittiö kuntoon, teltta tyhjäksi ja pakettiin. Teltan purkuun vartsut saivat käytettyä aikaa runsaat kaksi tuntia. Pienellä sähläyksellä ja häsläyksellä löysivät kaikki tavarat oikean omistajansa. Kaikki tavarat kannettiin yhdessä paikalle, johon bussi meidät perjantaina toi, ja josta se meidät hakisi. Nuotiorasti pidettiin vielä: vartsut sytyttivät nuotion ilman tulitikkuja(miten se on mahdollista?), onnistuivat kuulemma. Nuotion ympärillä tankkasimme vielä viimeisen kerran ennen lähtöä. Makkaran paiston, leipien ja omppujen syönnin lisäksi ohjelmassa oli riihitysmerkkien jako tokaluokan riihittäjille. Ykköset, jotka liittyivät seuraamme puolen päivän aikoihin, saavat merkkinsä 6.12. Itsenäisyyspäivän kirkossa Lemussa(tule ihmeessä tsekkaamaan, sillä tilaisuus on varsin juhlava ja kaikki ovat pukeutuneina partioasuun..). Kakkoset saivat kauan muinoin kadonneen aarteen käsiinsä ja jakoivat sen tasapuolisesti. Jokainen vartsu sai oman karkkipussin, joka sisälsi jos jonkinmoista herkkua. Yhdeltä kipusimme bussiin ja kotimatkamme alkoi. Matkasta lyhyemmän tuntuisen teki partioaiheinen ristikko. Tunti siinä meni matkatessa ja kahdelta olimme takaisin Lemussa. Väsyneet, mutta onnelliset vartsut luovutettiin heidän vanhemmilleen, kun bussi oli saatu tyhjäksi. Johtajat laittoivat vielä yhteiset tavarat paikoilleen. Tiskit tiskattiin, teltat pistettiin kuivumaan ja johtajat kotiin. Oltiin muuten nopeita laittamat tavarat omille paikoilleen, joista ne löytyvät helposti, vaikkapa seuraavalle riihitykselle. Kiitos kaikille mukana olleille. Oli mahtava tiimi tekemässä riihitystä. Toivottavasti on myös ensi vuonnakin, sillä haluammehan, että riihitys on myös seuraaville riihittäjille upea ja antoisa kokemus? Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.. Teksti : Helena Siivonen Kuvat : Martti Montonen Sudenpentujen retki Velkualla 2.12.2003 Partiolippukunnan järjestämä retki alkoi Teersalosta. Mukana oli partiolaisia Velkuan ja Lemun ja Askaisten partiosta. Kun kaikki oli koolla matkustimme Kivimolla Salavaisiin. Ilkka Puonti, joka oli järjestänyt retken vei meidät traktorilla paikkaan, josta lähdimme luontopolulle. Sitten saimme kysymyksiä ja vastasimme niihin. Vastaus oli pullossa ja pullo piilossa. Sitten menimme rantaan paistamaan makkaraa ja leikkimään leikkejä. Sitten kävelimme takaisin ja menimme Kivimolla Teersaloon. Sitten kävelimme Kummeliin ja söimme ja joimme. Lähdimme kävelemään lossille päin. Menimme Velkuan kirkkoon ja sehän sijaitsee Palvan saaressa. Siellä tutustuimme kellotapuliin ja kirkkoon. Ilkka kertoi meille kirkosta ja sen historiasta. Takaisin tullessa lauloimme AALUETTE niin, että Niinan ääni melkein meni. Näimme myös ketun, se pelästyi laulua niin, että juoksi pakoon. Kun saavuimme Teersaloon saimme hurjat kiitokset kaikilta partiojohtajilta. Teksti : Asser Suominen 12

Kahden vuoden urakkatalkoot takanapäin - edessä ihania hetkiä purjehduksien merkeissä Kolkatar ja Kettutar Askaisten ja Velkuan sudenpentujen ympäröimänä. Syyskuun alkupuolella saivat kasteensa Askaisten ja Velkuan sudenpentujen jollat. Jollat kastettiin Teersalon rannassa juhlallisin menoin. Jollien kasteet suorittivat Velkuan laumanjohtaja Anja ja lippukuntamme johtaja Antti. Anja kastoi Kettutaren ja Antti lippukunnan edustajana Kolkataren. Rahaa jollien hankkimiseen kerättiin kaksi vuotta, ekana vuonna paistettiin lettuja Velkuapäivillä ja muinaistulien yössä sekä myytiin joulukalentereita ja viime kesänä saimme luvan järjestää Velkuapäivillä arpajaiset ja sen ansiosta saimme rahaa kokoon niin hyvin, että aiomme vielä hankkia ensi keväänä inkkarikanootin, jonka tulemme kastamaan karhuttareksi. Käytettyjen jollien löytäminen osoittautui vaikeammaksi kuin oli uskottu. Kilpajolla haettiin lopulta haminasta ja toinen jolla ostettiin velkualaiselta nuorelta mieheltä. Onneksi olemme löytäneet yhden perheen lippukunnastamme, jotka ovat opettaneet sudenpennuille jollapurjehduksen alkeita. Heille olemme todella kiitollisia. Askaisten ja Velkuan sudenpentujen ensi talven toiminnan pääpaino tulee olemaan vesillä liikkumisen sääntöjen ja taitojen ympärillä. Kun on ympärillä luonto, vesi ja kolkansaari käytössä, mitä muuta sitä voi tehdä kuin ryhtyä pelamaan veneiden kanssa on Askaisten laumanjohtaja Niina todennut. Teksti : Niina Valve Kuva : Anja Suominen 13

Kansainvälisiä reseptejä Chapatileipä Intiasta 4kpl 3dl hiivaleipäjauhoja 1 2tl suolaa noin 11 2dl kylmää vettä 1. Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Lisää kylmää vettä sen verran, että taikinasta tulee kiinteä ja pehmeä. Jätä se lepäämään 1 2-2 tunniksi taikinakulhoon leivinliinalla peitettynä. 2. Jaa taikina neljään osaan, pyöritä palloiksi ja kaaviloi soikeiksi ohuiksi leiviksi 3. Paista leivät ilman rasvaa kuumalla pannulla yksi kerrallaan molemmilta puolilta. leivät ovat valmiit, kun ne ovat hiukan kohonneet ja pinnassa on pieniä tummia laikkuja. 4. Tarjoa leivät keiton tai pataruoan lisänä. Amerikkalaiset suklaaleivät 8kpl 75g margariinia 1dl sokeria 1 2tl vanilliinisokeria 1 2 kananmunaa 11 2dl vehnäjauhoja 1 2tl leivinjauhetta 50g rouhittua taloussuklaata 1. Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 2. Rouhi suklaa ja yhdistä leivinjauhe jauhoihin. 3. Vaahdota rasva ja sokeri. 4. lisää kananmuna, jauhot ja suklaarouhe. 5. Nosta kahdella lusikalla seoksesta leivinpaperille pellille pieniä kekoja. Jätä reilusti väliä, koska leivät leviävät kypsyessään. 6. Kypsennä suklaaleipiä uunin keskitasossa noin 15 minuuttia Mähnäsivun leikit Hedelmäsalaatti: leikkijöille kuiskataan kullekin jokin hedelmä, voidaan kuiskata esim. omenaa, banaania ja päärynää niin moneen kertaan kuin leikkijöitä on. Keskelle jäänyt alkaa huudella esim. omenat ja päärynät vaihtaa paikkaa ja kun leikkijät alkavat vaihdella paikkoja, keskelle jäänyt yrittää päästä jollekin paikoista. Ilman paikkaa jäänyt jää keskelle. Jos keskellä huudetaan: hedelmäsalaatti, kaikki vaihtavat paikkaa. Toffee: Valitaan muutama vapaaehtoinen. He jäävät seisomaan, muut menevät lattialle rinkiin makaamaan mahalleen ja ottavat toisistaan kiinni. Seisomaan jääneet alkavat vetämään ringissä olevia, kutittaa ei saa! jos vetäjät saavat jonkun ringissä olevan irti hänestä tulee myös vetäjä. Voittajia ovat kaksi viimeistä ringissä olijaa. Tahmeat popcornit: Leikki alkaa siten, että leikkijät pomppivat, loikkivat tai hyppelevät ympäriinsä. Jokainen on ikään kuin tahmea popcornjyvä, joka yrittää lähestyä muita samanlaisia maissinjyviä. Kun jyvä koskettaa toista jyvää, ne takertuvat yhteen. Tartuttuaan kiinni toisiinsa ne jatkavat pomppimistaan yhdessä takertuen uusiin jyväsiin, kunnes kaikki jyvät ovat lopulta takertuneet yhdeksi suureksi popcorn-kimpaleeksi. Lepakot 14

Kolkka Jussin Puuhis sivu t Pikku-Ville on lähdössä ihkaensimmäiselle leirille. Viimeisenä koloiltana ennen leiriä hän on kirjoittanut laumanjohtajansa johdolla varustelistan. Ville jännitti leiriä niin paljon, että hänellä menivät kirjaimet sekaisin. Auta äitiä ja Villeä ratkaisemaan varustelistan sisällön Tehtävän laatinut Katariina Siivonen 15

Vain pieni talvinen tarina Pieni vaaleahiuksinen tyttö istuu sillankaiteella ja katselee alas hiljaa pyörteilevään ruskeaan veteen. Vesi joessa on sulaa, vaikka on jo joulukuu. Tyttö heiluttelee jalkojaan ja miettii, millaista olisi lämpimässä etelässä tähän aikaan vuodesta. Ympärilleen hän on kietonut vanhan ja rikkinäisen villakangastakin, jalassaan hänellä on hieman liian lyhyet farkut, jotka jättävät juuri nilkat paljaiksi ja nahkakengät, joiden pohjat ovat jo aikaa sitten irronneet. Joen rantakivillä hyppii muutama pikkulintu, mutta muuten ympäristö on autio ja hiljainen. Lopulta tytön on pakko laskeutua alas kaiteelta ja alkaa kävellä edestakaisin, sillä kova pakkanen jäädyttää helposti paikallaan pysyttelevän pienen lapsen. Lämpimikseen hän hyppelee sillan toiseen päähän ja taas toiseen päähän ja näin hypellen hän jatkaa matkaansa hiekkaista tietä pitkin. Pitkän aikaa tyttö saa kulkea tapaamatta matkallaan ketään ja kun viimein häntä vastaan astelee vanhahko mieshenkilö, ei tämä ole huomaavinaankaan vilusta tärisevää tyttöä, joka hiljaa pyytää yösijaa. Mies jatkaa kulkuaan katse tiukasti eteen suunnattuna ja välttää visusti vilkaisemastakaan kerjäävää lasta. Tyttö tuijottaa hetken miehen loittonevaa selkää ja jatkaa sitten päämäärätöntä taivaltaan kyynel silmässään. Kukaan tässä kylmässä maailmassa ei välitä, ei kukaan. Näin tuo orpo tyttörukka ajattelee joka ilta painaessaan päänsä kovalle penkille tai käpertyessään hämärän laskeutuessa suuren kuusen juurelle. Tämä ilta ei tuo poikkeusta ja pimeän hiipiessä huomaamatta kaikkein pienimpäänkin koloon yksinäinen tyttö palaa sillalle, jonka luota lähti. Hän asettuu sen alle niin mukavaan ja lämpimään asentoon, kuin kivisellä ja jäisellä maalla on mahdollista. Kylmän ja kostean joesta nousevan höyryn leijuessa hytisevän lapsen ympärillä, hän alkaa vaipua hitaasti unenomaiseen horrokseen. Kaikki ympärillä sumenee ja viimein tytön raskaat silmäluomet painuvat kiinni. Yhtäkkiä usvasta ilmestyy valkopukuinen nainen, jonka hiukset välkehtivät hopeaa. Tyttö säpsähtää naisen hellää kosketusta ja nousee istumaan hieroen unisia silmiään. Nähdessään kauniin valkean olennon viittilöivän kohti 16

joessa kelluvaa valkoista puuvenettä, ei tyttö ole uskoa näkemäänsä todeksi. Kuka on tuo säteilevä rouva, joka haluaa minut mukaansa?, miettii lapsi noustessaan seisomaan. Tule, Vilma, tule kanssani. Vien sinut lämpimään ja saat kunnolla syödäksesi, nainen rohkaisee epäröivää tyttöä. Tämä hämmästyy kuullessaan nimensä lausuttavan, sillä äiti käytti sitä viimeksi kaksi vuotta sitten kuolinvuoteellaan hyvästellessään tyttärensä. Tästä rohkaistuneena Vilma astuu varovasti veneeseen, joka keinahtaa, kun valkopukuinen nainen tulee perässä. Itsestään vene alkaa lipua pitkin virtaavaa jokea usvan ympäröidessä sen ja matkustajat täysin. Vilma ei näe enää edes omaa kämmentään, saati sitten mitä edessä on. Ikuisuudelta tuntuvan matkan jälkeen veneen pohja karahtaa hiekkaiseen rantaan ja nainen astuu rannalle vetämään venettä ylemmäs. Hän auttaa pienen tytön pois keinahtelevasta kulkuneuvosta ja tarttuu tätä hellästi kädestä. Lempeästi hän ohjaa pelokkaan vieraansa eteenpäin halki kahisevan heinikon, ylös rantakalliota. Mitä ylemmäs he pääsevät, sitä vähemmän on enää sumua jäljellä. Kallion laella kaikki sumu on hälvennyt ja Vilma haukkoo henkeään katsoessaan eteensä. Vain kymmenisen metriä valkopukuisen naisen ja yhä tämän kädestä kiinni pitävän tytön edessä kohoaa valtaisa palatsi. Valkoinen kuin lumi, sininen kuin taivas ja hopea kuin yön tähdet. Palatsin porteilla seisoo kaksi poikaa, molemmilla yllään vaaleansiniset housut ja hopeinen paita ja kädessään kuun valossa välkehtivä miekka. Nainen sanoo heille jotain vieraalla kielellä ja hymyillen ystävällisesti pojat avaavat vartioimansa portit. Vilma astelee sisälle palatsiin varoen irrottamasta otettaan edellä kulkevan naisen kädestä. Näin suuressa ja oudossa paikassa eksyisi yksin varmasti helposti, hän pohtii ja katselee samalla ympärillään avautuvaa loistoa ja komeutta. Tällaisesta rikkaudesta ja kauneudesta ei Vilma ollut edes osannut uneksia ja tuntuu uskomattomalta, että joku tosiaan asuu täällä. Kuka ihmeessä voi olla niin mahtava, että voi omistaa jotain näin upeaa?, kysymyksiä pyörii sadoittain hämmentyneen tytön mielessä eivätkä ne suinkaan vähene, kun he saapuvat valtavan suureen ja korkeaan saliin. Salin keskellä on pitkä puinen pöytä, joka on peitetty valkoisella liinalla. Pöydällä on vadeittain erilaisia ruokia ja kannuittain kaikennäköisiä juomia. Valkopukuinen nainen ohjaa Vilman istumaan suureen, pehmeään tuoliin pöydän päähän ja viittaa sini-valkoasuisen neidon luokseen. Neito hymyilee ystävällisesti pöydässä istuvalle tytölle ja alkaa tarjoilla tälle kaikkia herkkuja aina paistetuista kananpojista kermahyytelöön saakka. Valkoinen rouva seisoo hieman kauempana ja tarkkailee pienen vieraansa ahmimista hymynkare suupielessään. Aterioituaan kyllikseen Vilma nousee ylös, kävelee ystävällisen rouvan luo salin seinustalle ja kiittää tätä vuolain sanoin kaikesta kokemastaan. Rouvan hymy levenee ja hän tarttuu taas tyttöä kädestä. Yhdessä he kulkevat kolmen erilaisen juhlasalin läpi, pitkin loputtomia kimaltelevia käytäviä ja ylös useita leveitä portaita. Viimein he saapuvat pienen ja uskomattoman taitavasti koristellun oven luo. Vilma katselee lumoutuneena ovessa vilistäviä metsän eläimiä, huojuvia puita ja vilkkaasti sammalen seassa virtaavaa puroa. Koko ovi näyttää olevan täynnä elämää ja värejä. Valkopukuinen nainen avaa oven varovasti ja ohjaa vieraansa sisään. Huone ei ole kovin suuri, mutta sitäkin suloisempi. Keskellä avaraa tilaa kohoaa upottava unenomainen katossänky puhtaan valkoisine vuodevaatteineen ja seiniä kiertää hopeanvärinen 17

valonauha, joka luo huoneeseen pehmeää valoa. Katossa on pienenpieniä tähtiä vieretysten vasten tummaa taivasta ja ihmeen aidontuntuinen näky saa Vilman pyörälle päästään. Ei kai itse taivasta sentään voi sisälle tuoda? Lisäksi huoneen yhdessä nurkassa olevassa valkoisessa takassa räiskyy kotoisa tuli ja sen edessä on kaksi vaaleansinistä nojatuolia. Toisessa tuolissa istuu vaaleahiuksinen nuori tyttö, jolla on, jos mahdollista, vieläkin kauniimpi ja säihkyvämpi puku kuin valkopukuisella rouvalla. Tyttö nousee ja astelee hymyillen Vilman luo. Tässä on tyttäreni, Säde, esittelee valkopukuinen nainen hymyilevän tytön. Saat nukkua hänen luonaan tämän yön. Säde nostaa Vilman istumaan sängylle ja yhtäkkiä Vilma huomaa omien vaatteidensa vaihtuneen valkoiseen ja pehmeään yöpaitaan. Silmät alkavat väkisin painua umpeen ja huomaamattaan pieni tyttö nukahtaa ruusuntuoksuisten lakanoiden väliin. Kätensä hän on kietonut untuvatyynyn ympärille. Vilma herää kirkkaan valon osuessa hänen silmiinsä. Raukeana tyttö venyttelee ja räpyttelee unisia silmiään. Herättyään kunnolla hän nousee istumaan ja katselee hämmästyneenä ympärilleen. Oikealla puolella virtaa likaisenruskea joki, vasemmalla kohoaa harmaa betoninen sillanrumpu. Vilma siristelee silmiään aamuauringon kirkkaassa valossa ja puristaa kädessään kuihtunutta heinätukkoa. Hitaasti tytön suu leviää onnelliseen hymyyn. Vaikka kaikki on taas niin kuin ennen, sai hän kerran kokea, millaista olisi elää ilman huolta tulevasta ja toimeentulosta. Olkoonkin, että se olisi ollut vain kaunista unta. Teksti : Katja Rautanen Mikä? Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry:n viides kansainvälinen suurleiri vuonna 2004 11-vuotta täyttäville vartioikäisille ja sitä vanhemmille Milloin? 28.7.-5.8.2004 Missä? Padasjoella, Iso-Tarus -järven rannalla, Lahden kaupungin lähellä Hinta? 175 (Perheen kolmannesta leiriläisestä lähtien 95 /hlö) Ilmoittautuminen? Ilmoittautumislomake palautetaan lippukunnan yhdyshenkilölle viimeistään 26. päivä tammikuussa 2004. Tiedoitustilaisuus? Vanhemmille ja leiriläisille 19.1.2004 kello 19.00 Lemun kololla Kolkankävijöiden Tarus-yhdyshenkilö Martti Montonen, marttimontonen@hotmail.com 18

Uusintatilaus suosittuun Kokä -fleeceen Miltäköhän tuntuisi istuskella nuotion loimussa mukava fleecetakki niskassaan? Sininen takki omalla nimellä varustettuna sekä tietysti lippukunnan logolla! (molemmat vasemmassa rinnuksessa) Ja miten olisimmekaan edustettuina tulevissa tapahtumissa lippukunnan yhteisellä takilla, mm. Tarus-suurleirillä taikka Tammileirillä. Nyt sinulla on mahdollisuus hankkia sellainen ja juurikin tällä lapulla. Fleecetakin hinta on 36,40 Euroa ja se maksetaan lippukunnan tilille: 522909-534599. Tilauksia otetaan vastaan perjantaihin 6.2.2004. Tilauksia voi toimittaa ryhmänjohtajille tai soittamalla allaolevalle yhteyshenkilö. Fleecet on noudettavissa tiistaina 2.3.2004 17.30-20.00 välisenä aikana Lemun kololta ja ne luovutetaan ainoastaan kuittia vastaan. Myös verkkopankkituloste käy. Sari Korsimo 044-5629 299 sari.korsimo@luukku.com Fleecetakki full zip: materiaali paksua nukkaamatonta ja hengittävää 100 % polyesterfleeceä. Edessä täyspitkä tuotteen värinen muovivetoketju, sivutaskuissa samanlaiset vetoketjut. Helmassa joustava, vetimellä varustettu kiristysnyöri. Joustavat hihansuut. Kuvan fleece poikkeaa malliltaan hieman ja oikea tuote on väriltään sininen Nimi: Rastita_kokosi: 110/120cm 130/140cm 150/160cm S M L XL XXL Alle 18-vuotiaalta huoltajan allekirjoitus: 19

Kolkankävijöiden yhteystietoja ĀȀ ЀԀԀ ԀԀ Ԁ ࠀࠀ ༀကༀԀༀᄀༀԀሀሀༀጀԀԀ ᔀ ᜀ ࠀᘀ ᔀ ࠀࠀ ᤀࠀ Ԁ Ԁ ᨀ ᰀᨀԀ ༀကကԀᴀḀἀԀጀἀጀጀ ᔀᨀ ᰀᨀᘀ ᔀᔀ!ᨀᰀ "ᤀ ࠀᨀ ᤀᨀ ࠀ#Ԁ $Ԁ ԀȀ ᤀ Ѐ ༀကༀԀᴀሀༀԀ%ᄀḀကԀ!ᨀᰀ ᘀ ᤀ # ࠀᨀ ᤀᨀ ࠀ#Ԁ & ᰀᨀԀ" ' Ԁ ༀကༀԀᴀༀ(Ԁ((ጀἀ ' ᰀᨀ ࠀ ᜀ ࠀ ᘀᤀ ĀȀ ЀԀ ЀԀԀȀ ᔀ Ԁ Ԁ Ԁ& ༀᴀༀԀᴀጀሀԀጀက(ἀԀ ࠀ ࠀ ࠀ ' ᘀ ࠀ ) ࠀ #ᨀ ĀᰀԀ *ጀḀ ᔀ ᰀ Ԁ ᨀ ᰀᨀԀ ༀကကԀᴀḀἀԀጀἀጀጀ ᔀᨀ ᰀᨀᘀ ᔀᔀ!ᨀᰀ ᰀࠀԀ ĀᰀԀ *ጀᴀ ᔀ ᰀ + Ԁ,ᨀ Ԁ ༀကကԀἀ%(ԀༀሀἀᴀԀ ᤀ,ᨀ ᘀ ᔀᔀ!ᨀᰀԀԀ -Ā./ /&Ԁ ĀᰀԀ *ጀက ᔀ ᰀ 1ᰀ$ᔀ ԀࠀࠀЀᔀᔀԀ0 ༀᴀༀԀᴀ(ሀԀᄀ(Ḁ%Ԁ 1ᰀᔀ ᘀࠀࠀ ᔀᔀ #!ᨀᰀ "+2&Ԁ ᔀ Ԁ *ጀἀ*ጀကԀ ᔀ ᰀ Ԁ. 0,Ԁ ༀကༀԀ%%ᴀԀༀᄀᴀᄀԀ ᜀ,,ᘀ /&2&Ԁ. ᔀԀ *ጀᴀ*ጀሀԀ ᔀ ᰀ Ԁ. 0,Ԁ ༀကༀԀ%%ᴀԀༀᄀᴀᄀԀ ᜀ,,ᘀ Ѐ ࠀ ᰀᨀԀ Ԁ ࠀࠀĀᨀ ᤀᨀԀ ༀကༀԀༀᴀༀԀ%(ḀᴀԀ ࠀࠀᨀ ᔀᰀᔀ ᜀ ࠀ ࠀ 'ࠀᤀᨀᘀ + 2 &Ԁ ĀᰀԀ *ጀ( ᔀ ᰀ Ԁ3 ᔀ ༀᴀༀԀᴀἀ(ԀḀᴀကሀ ᘀ# ᜀ ᨀ ᔀ.-0&-4&Ԁ ĀᰀԀ *ጀሀ ᨀ ࠀᔀ, Ԁ ࠀԀ. / ༀကༀԀༀጀ%ᴀԀἀጀሀԀ,ᘀ ᔀᔀ!ᨀᰀ /-Ѐ2&Ԁ ĀᰀԀ *ጀༀ ᨀ ࠀ 5,ࠀࠀ 1 & ԀȀ + ᔀᨀ Ԁ ༀကကԀ(က(Ԁༀ%%ᴀ ᤀ 6ᄀ%ᘀ ᔀᔀ!ᨀᰀ -Ā./ /&Ԁ ᔀ Ԁ *ጀༀ*ጀἀԀ ᨀ ࠀᔀ, Ԁ ࠀԀ. + ༀကༀԀ%ἀḀԀༀༀሀἀԀ ᘀ ࠀ, ᤀ ᔀᔀ!ᨀᰀ +2 7&Ԁ ᔀ Ԁ ጀἀ ᨀ ࠀ 5,ࠀࠀ 1 & )ࠀԀ"ᔀᨀ Ԁ ༀကༀԀ%ḀጀԀ%ጀሀᴀԀ ᰀࠀ ᔀᨀ ᘀ ᨀᰀ ἀက ᜀ ༀ Ѐ ࠀ 8 Ԁ ᰀࠀ Ԁ ࠀԀ. + ༀကༀԀ%ἀḀԀༀༀሀἀԀ ᘀ ࠀ, ᤀ ᔀᔀ!ᨀᰀ & 9*&ᰀ ĀᰀԀ *ᄀḀ*ᄀᄀԀ ࠀ#ࠀ ᔀ, Ԁ ࠀԀ. + ༀကༀԀ%ἀḀԀༀༀሀἀԀ ᘀ ࠀ, ᤀ ᔀᔀ!ᨀᰀ Ā/Ȁ 3&Ԁ ĀᰀԀ *ᄀጀ ࠀ#ࠀ 5,ࠀࠀ 1 & Ԁ ࠀࠀĀᨀ ᤀᨀԀ ༀကༀԀༀᴀༀԀ%(ḀᴀԀ ࠀࠀᨀ ᔀᰀᔀ ᜀ ࠀ ࠀ 'ࠀᤀᨀᘀ 20