Opetus- ja kulttuuriministeriö 8.4.2011 Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto Korkeakoulu- ja tiedeyksikkö Kasvatustieteellinen ala ja opettajankoulutus (yliopistot) Keskustelutilaisuus 13.4.2011 MUISTIO JA KESKUSTELUKYSYMYKSET TUTKINNOISTA JA KOULUTUSVASTUUSTA 1. Johdanto Opetus- ja kulttuuriministeriö järjestää kevään 2011 aikana koulutusalakohtaisia tilaisuuksia. Niissä on tarkoitus keskustella yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen edustajien kanssa tutkinto- ja koulutusvastuusäädöksiin liittyvistä mahdollisista muutostarpeista. Tutkinto- ja koulutusvastuusäädöksiä on aiheellista tarkastella muun muassa yliopistouudistuksen ja Korkeakoulujen arviointineuvoston suorittaman tutkintouudistuksen arvioinnin näkökulmista. Osa koulutusalatilaisuuksista järjestetään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisinä tilaisuuksina, osa erillisinä jommallekummalle korkeakoulusektorille. Tämän muistion alkuosassa käsitellään sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen tutkintoja ja koulutusvastuuta koskevia säädöksiä. Muistion lopussa on koulutusalakohtainen osuus ja keskustelukysymyksiä kutakin alakohtaista tilaisuutta varten. 2. Nykytila Korkeakoulututkinnoista, -opetuksesta ja -opinnoista sekä koulutusvastuusta ja -tehtävistä säädetään yliopistolaissa (558/2009), valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen tutkinnoista (794/2004), ammattikorkeakoululaissa (351/2003), valtioneuvoston asetuksessa ammattikorkeakouluista (352/2003) ja opetusministeriön asetuksessa (568/2005) yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista. Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998) määrittelee tutkintojen ohella aiemmin suoritettujen tutkintojen aseman nykyisiin tutkintoihin nähden. 1 Tutkintojen jälkeistä koulutusta on kuvattu Korkeakoulujen aikuiskoulutuksen nykytila ja kehittämiskohteet -muistiossa (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:38). 3. Yliopistot 3.1. Yliopistolaki (558/2009) Yliopistolaissa (558/2009) säädetään opintojen, opetuksen ja tutkintojen osalta muun muassa seuraavista asioista: yliopistoissa suoritettavat tutkinnot, opetus- ja tutkintokielet, alempien ja ylempien korkeakoulututkintojen tavoitteelliset suorittamisajat, opiskeluoikeus ja opintojen arviointi. Seuraavassa kuvataan yliopistolain sisältöä näiltä osin. 1 http://www.minedu.fi/opm/koulutus/yliopistokoulutus/lait_ja_saeaedoekset/?lang=fi http://www.minedu.fi/opm/koulutus/ammattikorkeakoulutus/lait_ja_saeaedoekset/?lang=fi
Yliopistoissa voidaan suorittaa alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä, taiteellisia ja ammatillisia jatkotutkintoja. Yliopistot voivat järjestää myös täydennyskoulutusta ja avointa yliopistoopetusta. 2 Tutkintojen rakenteesta on säädetty kaksiportaisen tutkintorakenteen mukaisesti. Sen mukaan opiskelijat suorittavat ensin alemman korkeakoulututkinnon ja tämän jälkeen ylemmän korkeakoulututkinnon. Ylempään korkeakoulututkintoon johtava koulutus voidaan järjestää valtioneuvoston asetuksella säädettävillä aloilla myös siten, että koulutukseen ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa, jos se on tarkoituksenmukaista koulutusalan ammatillisten vaatimusten vuoksi. Tieteellinen, taiteellinen ja ammatillinen jatkotutkinto suoritetaan ylemmän korkeakoulututkinnon tai sitä tasoltaan vastaavan koulutuksen jälkeen. Opetus- ja tutkintokielet ovat suomi ja ruotsi Helsingin yliopistossa, Kuvataideakatemiassa, Sibelius- Akatemiassa ja Teatterikorkeakoulussa. Aalto-yliopiston opetus- ja tutkimuskielet noudattavat sen perustaneiden yliopistojen aiempaa opetus- ja tutkintokielikäytäntöä. Åbo Akademin, Svenska handelshögskolanin ja Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin opetus- ja tutkintokieli on ruotsi. Muiden yliopistojen opetus- ja tutkintokieli on suomi. Yliopistot voivat päättää lisäksi muun kielen käyttämisestä opinto- ja tutkintokielenä. Alemman korkeakoulututkinnon tavoitteelliseksi suorittamisajaksi määritellään kolme lukuvuotta. Poikkeuksena on kuvataiteen kandidaatin tutkinto, jossa tavoiteaika on kolme ja puoli vuotta. Ylemmän korkeakoulututkinnon tavoitteellinen suorittamisaika on kaksi lukuvuotta. Tästä on kuitenkin poikkeuksia (musiikki, psykologia, eläinlääketiede, lääketiede ja hammaslääketiede). Yliopistoilta edellytetään, että ne järjestävät opinnot niin, että tavoitteellinen suorittamisaika on mahdollinen. Opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinnot pelkän alemman korkeakoulututkinnon osalta vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa, alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon osalta kahta vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa ja pelkän ylemmän korkeakoulututkinnon osalta kahta vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa. Opiskeluoikeuden palauttaminen edellyttää opiskelijan hakemusta. Opiskelijalla on oikeus saada tiedot opintosuorituksensa arvosteluperusteista. Hän saa tutkintoa suorittaessaan lukea hyväkseen muualla suoritettuja opintoja ja korvata tutkintoon kuuluvia opintoja muilla samantasoisilla opinnoilla. Tämän lisäksi hän voi yliopiston päätöksen mukaisesti lukea hyväkseen ja korvata tutkinto-opintoja myös muulla tavoin osoitetulla osaamisella. 3.2. Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista (794/2004) Yliopistolain 7 :n mukaisesti yliopistoissa suoritettavista tutkinnoista, tutkintojen tavoitteista, opintojen rakenteista ja siitä, mitä tutkintoja kussakin yliopistossa voi suorittaa, säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Seuraavassa kuvataan tutkintoasetuksen (794/2004) sisällön pääpiirteitä. Tutkintoasetuksessa säädetään alemmista ja ylemmistä korkeakoulututkinnoista sekä tieteellisistä ja taiteellisista jatkotutkinnoista. Tieteellisiä ja taiteellisia jatkotutkintoja ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Lääketieteellisellä, hammaslääketieteellisellä ja eläinlääketieteellisellä alalla lisensiaatin tutkinnot ovat kuitenkin ylempiä korkeakoulututkintoja. Tutkintoasetuksessa ei säädetä ammatillisista jatkotutkinnoista, vaan niistä säädetään erikseen erikoislääkärin, erikoishammaslääkärin ja erikoiseläinlääkärin tutkinnoista annetuissa valtioneuvoston asetuksissa. Erikoistumisopinnoista säädetään asetuksessa korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998). Valtionavustus korkeakoulutettujen oppisopimustyyppiseen täydennyskoulutukseen on sisältynyt vuosina 2009-2011 annettuihin talousarvioesityksiin. Tutkintoasetuksessa on liitteenä luettelo yliopistojen koulutusaloista ja tutkintojen suomen- ja englanninkielisistä nimistä sekä tieto niistä yliopistoista, joiden koulutusvastuun piiriin kyseiset koulutusalat ja tutkinnot kuuluvat. Yliopisto ei voi ilman liitteeseen tehtävää muutosta aloittaa tai lopettaa koulutusta.
3 Tutkintoasetuksessa säädetään alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen järjestämistavoista. Koulutus voidaan järjestää joko oppiainepohjaisesti tai koulutusohjelmina. Koulutuksen mitoituksen perusteena on opintopiste. Asetuksen mukaan yhden lukuvuoden opintojen suorittamiseen vaadittava työpanos on keskimäärin 1600 työtuntia, joka vastaa 60 opintopistettä. Asetuksessa määritellään, että opiskelijan tulee opinnoissaan osoittaa saavuttaneensa sellaisen suomen ja ruotsin kielen taidon, jota julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) mukaan edellytetään valtion henkilöstöltä. Samoin edellytetään, että opiskelija osoittaa saavuttaneensa vähintään yhden vieraan kielen sellaisen taidon, joka mahdollistaa oman alan kansainvälisen kehityksen seuraamisen. Tutkintoasetuksessa määritellään tavoitteet alemmalle ja ylemmälle korkeakoulututkinnolle. Tavoitteet koskevat opinnoissa saatavia valmiuksia, oman alan seuraamis- ja kehittämisvalmiuksia sekä tieteellisen ajattelun ja taiteellisen työn edellyttämiä valmiuksia, työelämän kehittämis- ja asiantuntijavalmiuksia sekä viestinnällisiä valmiuksia. Alempi korkeakoulututkinto voi koostua perus- ja aineopinnoista, kieli- ja viestintäopinnoista, monitieteisistä opintokokonaisuuksista, harjoittelusta ja muista tarvittavista opinnoista. Ylempi korkeakoulututkinto voi koostua perus- ja aineopinnoista sekä syventävistä opinnoista, kieli- ja viestintäopinnoista, monitieteisistä opintokokonaisuuksista, harjoittelusta ja muista tarvittavista opinnoista. Perusopintojen laajuudeksi määritellään vähintään 25 opintopistettä. Aineopintojen laajuus yhdessä perusopintojen kanssa on vähintään 60 opintopistettä. Syventävien opintojen laajuus on vähintään 60 opintopistettä. Alemman korkeakoulututkinnon opinnäytteen laajuus on 6-10 opintopistettä. Ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytteen laajuus on 20 40 opintopistettä. Alemman korkeakoulututkinnon laajuus on 180 opintopistettä. Kuvataiteen kandidaatin tutkinto on tästä poikkeus. Sen laajuus on 210 opintopistettä. Ylemmän korkeakoulututkinnon laajuus on 120 opintopistettä. Tästä poikkeus on ulkomaalaisille opiskelijoille suunnattu ylempään korkeakoulututkintoon johtava koulutusohjelma, joka voi olla laajuudeltaan vain 90 opintopistettä. Tutkinnon laajuudesta on myös muita poikkeuksia. Psykologian maisterin ja musiikin maisterin tutkintoon vaadittavien opintojen laajuus ylemmässä korkeakoulututkinnossa on 150 opintopistettä. Eläinlääketieteen lisensiaatin ja lääketieteen lisensiaatin tutkintoihin vaadittavien opintojen laajuus on 180 opintopistettä. Lääketieteellisellä ja hammaslääketieteellisellä alalla yliopisto voi järjestää ylempään korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen siten, että koulutukseen ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa. Lääketieteen lisensiaatin tutkintoon vaadittavien opintojen laajuus on tällöin 360 opintopistettä ja hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon vaadittavien opintojen laajuus 300 opintopistettä. Tutkintoasetuksessa käsitellään myös sitä, miten eri opinnot, kypsyysnäyte ja kielitaidon osoittaminen sijoittuvat tutkintojen rakenteisiin. Asetus määrittelee, että eläinlääketieteen, hammaslääketieteen ja lääketieteen lisensiaatin tutkintoihin, proviisorin tutkintoon sekä arkkitehdin tutkintoon johtavaa koulutusta järjestettäessä noudatetaan Euroopan yhteisön lainsäädännön määrittelemää koulutuksen vähimmäistasoa. Opettajankoulutuksen osalta tutkintoasetus määrittelee opettajankoulutuksen yleiset tavoitteet sekä opettajankoulutukseen kuuluvat opinnot ja niiden vähimmäislaajuuden (60 opintopistettä). Säädökset koskevat lastentarhanopettajien, luokanopettajien, erityisopettajien, opinto-ohjaajien ja aineenopettajien koulutusta. Opettajankoulutuksen opintoja ovat: 1) varhaiskasvatuksen tehtäviin ja esiopetukseen ammatillisia valmiuksia antavat opinnot; 2) perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot, jotka antavat ammatillisia valmiuksia perusopetuksen oppimäärään kuuluvien kaikille yhteisten aineiden opettamiseen; 3) erityisopetuksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavat opinnot; 4) oppilaanohjauksen ja opinto-ohjauksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavat opinnot;
4 5) opettajan pedagogiset opinnot, jotka ovat didaktisesti painottuneita ja ohjattua harjoittelua sisältäviä kasvatustieteellisiä opintoja. Ne voivat suuntautua perusopetuksen, lukion, ammatillisen koulutuksen tai aikuiskoulutuksen tehtäviin; sekä 6) aineenopettajankoulutukseen kuuluvat opetettavan aineen opinnot, jotka ovat perusopetuksen, lukion tai muun koulutuksen oppiaineen hallintaa edistäviä opintoja. Kasvatustieteen maisterin tutkintoon johtavaan koulutukseen voi sisältyä luokanopettajakoulutus, johon kuuluvat perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot ja opettajan pedagogiset opinnot. Erityisopetuksen tehtäviin valmiuksia antavat opinnot kuuluvat erityisopettajan koulutukseen ja opinto-ohjauksen tehtäviin valmiuksia antavat opinnot opinto-ohjaajan koulutukseen. Kasvatustieteen kandidaatin tutkintoon johtavaan koulutukseen voi sisältyä lastentarhanopettajan koulutus. Lastentarhanopettajan koulutukseen kuuluvat varhaiskasvatuksen tehtäviin ja esiopetukseen valmiuksia antavat opinnot. Opettajankoulutuksen opinnot voidaan tutkintoon sisällyttämisen ohella suorittaa erillisinä tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tutkintoasetuksessa säädetään tieteellisen ja taiteellisen jatkotutkinnon tavoitteista sekä jatkotutkinnon suoritustavoista. Jatkotutkinnon laajuutta ei määritellä eikä myöskään suorituksen tavoiteaikaa. Jatkokoulutuksessa suoritettavaan lisensiaatin tutkintoon voi sisältyä erikoistumiskoulutus. Tutkintoasetus määrittelee myös opiskelijan mahdollisuudet muualla suoritettujen opintojen hyväksilukemiseen sekä alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon tutkintotodistuksen rakenteen ja pääsisällöt. Asetuksessa säädetään tiettyjen oppiarvojen käyttämisestä. Tutkintoasetukseen sisältyy yliopistoille yleisvelvoite tutkintojensa, opetuksensa ja opintojensa arviointiin ja kehittämiseen. 3.3. Opetusministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä (568/2005) Asetus määrittelee, minkä alojen, oppiaineryhmien ja oppiaineiden syventäviä opintoja yliopistot voivat järjestää humanistisella, kasvatustieteellisellä, luonnontieteellisellä, yhteiskuntatieteellisellä ja terveystieteiden alalla. Yliopisto ei voi näillä aloilla aloittaa syventävien opintojen järjestämistä eikä luopua opintojen järjestämisestä ilman ko. asetuksen muutosta. Muutos edellyttää yliopiston esitystä. Asetus määrittelee opettajankoulutuksen koulutusvastuun jakaantumisen eri yliopistojen kesken. Koulutusvastuuasetuksessa säädetään myös koulutusohjelmista kuvataiteen, taideteollisen, tanssin, teatterin ja musiikin alalla sekä teknistieteellisellä alalla. Asetuksessa säädetään myös sosiaalityön koulutuksen järjestämisestä ja erikoistumiskoulutuksista. 4. Ammattikorkeakoulut 4.1. Ammattikorkeakoululaki (351/2003) ja valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista (352/2003) Ammattikorkeakoululaissa ja valtioneuvoston asetuksessa säädetään opintojen, opetuksen ja tutkintojen osalta muun muassa seuraavista asioista: koulutustehtävä, ammattikorkeakouluissa annettava opetus, ammattikorkeakouluissa suoritettavat tutkinnot, koulutusohjelmat, tutkintojen tavoitteet, opetus- ja tutkintokielet, opiskeluoikeus ja opintojen arviointi. Seuraavassa kuvataan säädösten sisältöä pääpiirteittäin. Ammattikorkeakoulun koulutustehtävä määrätään ammattikorkeakoulun toimiluvassa, jonka valtioneuvosto myöntää ammattikorkeakoulun ylläpitäjälle. Koulutustehtävä pitää sisällään ammattikorkeakoulun
5 toimialan, ammattikorkeakoulun opetuskielen sekä nuorten koulutuksen ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen sijaintipaikat. Ammattikorkeakoulun toimiala määrätään käyttämällä seuraavia koulutusaloja: 1) humanistinen ja kasvatusala; 2) kulttuuriala; 3) yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala; 4) luonnontieteiden ala: 5) tekniikan ja liikenteen ala; 6) luonnonvara- ja ympäristöala; 7) sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala; 8) matkailu-, ravitsemis- ja talousala. Ammattikorkeakoulussa annetaan sille määrätyn koulutustehtävän rajoissa korkeakoulututkintoon johtavaa opetusta, ammatillisia erikoistumisopintoja ja muuta aikuiskoulutusta sekä avointa ammattikorkeakouluopetusta. Ammattikorkeakoulu voi järjestää maahanmuuttajille maksutonta koulutusta, jonka tavoitteena on antaa opiskelijalle kielelliset ja muut valmiudet ammattikorkeakouluopintoja varten. Ammattikorkeakouluissa voidaan suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat korkeakoulututkintoja ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulussa suoritettuun tutkintoon liitetään asianomaisen koulutusalan nimi sekä tutkintonimike ja ammattikorkeakoulututkinnon osalta tarvittaessa lyhenne AMK ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon osalta lyhenne ylempi AMK. Valtioneuvoston asetuksen 3 :ssä on lueteltu kaikki ammattikorkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot sekä niiden tutkintonimikkeet (suomi, ruotsi, englanti). Tutkintoon johtavat opinnot järjestetään koulutusohjelmina. Koulutusohjelmat ovat ammattikorkeakoulun suunnittelemia ja järjestämiä opintokokonaisuuksia, jotka suuntautuvat johonkin työelämän ammatillista asiantuntemusta edellyttämään tehtäväalueeseen ja sen kehittämiseen. Koulutusohjelmassa voi olla suuntautumisvaihtoehtoja. Opetusministeriö päättää koulutusohjelmista ammattikorkeakoulun esityksestä. Opetusministeriön päätöksestä käy ilmi koulutusohjelman nimi, tarvittaessa suuntautumisvaihtoehdot, koulutusala, tutkinto ja tutkintonimike, koulutusohjelman laajuus opintopisteinä sekä harjoittelun laajuus. Ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulututkintoon johtavien koulutusohjelmien ja niiden opetussuunnitelmien tulee olla laajuudeltaan vähintään kolmen ja enintään neljän lukuvuoden päätoimisten opintojen mittaisia. Erityisistä syistä tutkinto voi olla neljää vuotta laajempikin. Valtioneuvoston asetuksessa on säädetty tarkemmin opintojen laajuudesta. Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen laajuus on 180, 210 tai 240 opintopistettä. Erityisestä syystä opetusministeriö voi vahvistaa opintojen laajuuden 240 opintopistettä laajemmaksikin. Ylemmän ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen laajuus on 60 tai 90 opintopistettä. Ammattikorkeakouluilta edellytetään, että ne järjestävät opinnot niin, että kokopäiväopiskelija voi suorittaa opinnot niiden laajuutta vastaavassa ajassa. Opiskeluoikeudesta ja sen menettämisestä on säädetty ammattikorkeakoululain 24 ja 25 :ssä. Opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkintoon johtavat opinnot asianomaisen koulutusohjelman opetussuunnitelman ja tutkintosäännössä määrättyjen perusteiden mukaisesti. Opiskeluoikeus on rajattu siten, että kokopäiväopiskelijan on suoritettava tutkintoon johtavat opinnot viimeistään yhtä vuotta niiden laajuutta pidemmässä ajassa. Opiskelija voi olla tekemänsä poissaoloilmoituksen perusteella poissa yhteensä kahden lukuvuoden ajan. Poissaoloaikaa ei lasketa opintojen enimmäisaikaan. Opiskelija menettää opiskeluoikeutensa, jos hän ei ole ilmoittautunut läsnä- tai poissaolevaksi tai jos hän ei ole suorittanut opinto-
6 jaan säädetyssä enimmäisajassa. Ammattikorkeakoulu voi myöntää erityisestä syystä opiskelijalle lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen. Valtioneuvoston asetuksessa ammattikorkeakouluista säädetään tutkintoon johtavien opintojen rakenteesta, tutkintojen tavoitteista, kielitaidosta, opintojaksoista ja opetussuunnitelmista sekä kypsyysnäytteestä. Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen rakenne on säädetty koostuvaksi perus- ja ammattiopinnoista, vapaasti valittavista opinnoista, ammattitaitoa edistävästä harjoittelusta sekä opinnäytetyöstä. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin kuuluu syventäviä ammattiopintoja, vapaasti valittavia opintoja sekä opinnäytetyö. Ammattikorkeakoulututkintoon ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tavoitteet koskevat opinnoissa saatavia valmiuksia asianomaisella alalla asiantuntijatehtävissä toimimista varten, oman alan seuraamis- ja kehittämisvalmiuksia, valmiuksia oman ammattitaidon kehittämiseen ja jatko-opintoihin, viestintä- ja kielitaitoa sekä kansainvälisen toiminnan valmiuksia. Opiskelijan tulee ammattikorkeakoulututkintoon sisältyvissä opinnoissa tai muulla tavalla osoittaa saavuttaneensa sellaisen suomen ja ruotsin kielen taidon, jota julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) mukaan edellytetään valtion henkilöstöltä. Samoin edellytetään, että opiskelija osoittaa saavuttaneensa yhden tai kahden vieraan kielen kirjallisen ja suullisen taidon, joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeellinen. Tutkintoa varten opiskelijan on kirjoitettava opinnäytetyönsä alalta kypsyysnäyte, joka osoittaa perehtyneisyyttä alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Opetuksen järjestämisestä asetuksessa säädetään, että opinnot ja niihin kuuluva opetus järjestetään opintojaksoina. Opintojaksot ovat pakollisia tai vaihtoehtoisia taikka vapaasti valittavia. Koulutusohjelman opetussuunnitelmassa määrätään ainakin kunkin opintojakson tavoitteet, käsiteltävä asiakokonaisuus, laajuus opintopisteinä, opetuksen ja harjoittelun määrä sekä vaadittavat suoritukset. Osa opetuksesta voidaan järjestää työpaikalla. Asetus määrittelee myös opiskelijan mahdollisuudet muualla suoritettujen opintojen tai osaamisen hyväksilukemiseen. Opiskelija saa tutkintoa suorittaessaan lukea hyväkseen muualla suoritettuja opintoja ja korvata tutkintoon kuuluvia opintoja muilla samantasoisilla opinnoilla. Tämän lisäksi hän voi ammattikorkeakoulun päätöksen mukaisesti lukea hyväkseen ja korvata tutkinto-opintoja myös muulla tavoin osoitetulla osaamisella. Ammatilliset erikoistumisopinnot ovat asetuksen mukaan ammattikorkeakoulututkintoon pohjautuvia laajoja täydennyskoulutusohjelmia, joiden laajuus on 30 60 opintopistettä. Avoimessa ammattikorkeakouluopetuksessa suoritetaan tutkintoon johtavien koulutusohjelmien opintoja, joiden suorittamiseen opiskelija on saanut ammattikorkeakoululta ajallisesti ja sisällöllisesti rajatun opinto-oikeuden. 5. Korkeakoulututkintojen järjestelmä 5.1. Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998) Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä määrittelee, mitkä ovat korkeakoulututkintoja. Asetuksessa luetellaan yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä mainitaan niiden aiemmat nimet. Siihen sisältyy luettelo nykyisistä ja aiemmista korkeakoulututkinnoista. Asetus määrittelee myös tutkinnon ja opintosuorituksen tuottaman kelpoisuuden. Siinä säädetään lisäksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä terveydenhuollon alan ja Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistumisopinnoista sekä erikoistumisopintorekisteristä.
6. Kasvatustieteellinen ala 7 Kasvatustieteellisellä alalla voidaan yliopistojen tutkintoasetuksen (794/2004) mukaan suorittaa seuraavat tutkinnot: kasvatustieteen kandidaatin tutkinto (Bachelor of Arts, Education), kasvatustieteen maisterin tutkinto (Master of Arts, Education), kasvatustieteen lisensiaatin tutkinto (Licentiate of Philosophy, Education) ja kasvatustieteen tohtorin tutkinto (Doctor of Philosophy, Education). Edellä mainittuja tutkintoja voi suorittaa Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa ja Åbo Akademissa. Opetusministeriön asetuksessa yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä (568/2005) on luettelo oppiaineista, joiden syventävät opinnot ovat pääaineen asemassa kasvatustieteellisellä alalla ja luettelo opettajankoulutuksen koulutusvastuun jaosta yliopistojen kesken. Kasvatustieteelliset tutkinnot ja opettajankoulutus Luettelo oppiaineista, joiden syventävät opinnot ovat pääaineen asemassa eri yliopistoissa kasvatustieteellisellä alalla HY JoY JY LY OY TaY TY ÅA Kasvatustiede Aikuiskasvatus(tiede), aikuiskoulutus Erityispedagogiikka Kasvatuspsykologia Kasvatussosiologia Mediakasvatus Musiikkikasvatus Kotitaloustiede Käsityökasvatus, käsityötiede, tekstiilityö Varhaiskasvatustiede Luettelo opettajankoulutuksen koulutusvastuun jaosta yliopistojen välillä kasvatustieteellisellä alalla HY JoY JY LY OY TaY TY ÅA Lastentarhanopettajien koulutus Luokanopettajien koulutus Aineenopettajien koulutus (ensimmäinen opetettava aine) * kotitalous * käsityö * musiikki Erityisopettajien koulutus Opinto-ohjaajien koulutus Opettajan pedagogiset opinnot Ammatillisten oppilaitosten opettajankoulutus
7. Keskustelukysymyksiä 8 Yhteiset kysymykset tutkinnoista ja koulutusvastuusta Alakohtaiset kysymykset 1) Onko tutkintojen ja koulutusvastuiden osalta säädöksissä (yliopistolaki 558/2009, yliopistojen tutkintoasetus 794/2004, yliopistojen koulutusvastuuasetus 568/2005) yleisiä muutostarpeita? 2) Tutkintoja ja koulutusvastuita määritellään eri tavoilla ja käsitteillä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Myös yliopistojen koulutusalojen kesken on eroja käytettävissä käsitteissä. Säädöksissä käytettyjä käsitteitä ovat muun muassa toimiala (L 351/2003), koulutustehtävä (L 351/2003), koulutusvastuu (L 558/2009), ala (L 558/2009), koulutusala (L 558/2009), opinala (A 464/1998), koulutusohjelma (L 558/2009 ja L 351/2003), tutkinto-ohjelma (OPM A 568/2005), oppiaine (A 794/2004), oppiaineryhmä (OPM A 568/2005), pääaineen asemassa oleva (OPM A 568/2005), suuntautumisvaihtoehto (A 352/2003) ammatillinen jatkotutkinto (L 558/2009), erikoistumiskoulutus (L 558/2009), erikoistumisopinnot (A 464/1998), ammatilliset erikoistumisopinnot (L 351/2003), erikoisala (A 678/1998) ja erilliset opinnot (A 1082/2009). Millainen on koulutusalojen näkemys tutkinto- ja koulutusvastuusäädöksissä käytettävistä käsitteistä? 3) Tarvitaanko alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon tavoitteissa muutoksia? Tarvitaanko tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen tavoitteissa muutoksia? 4) Tarvitaanko mainintaa koulutuksen järjestämisestä oppiainepohjaisesti ja koulutusohjelmina? Tarvitaanko maisteriohjelmia koskevia säädöksiä? Tarvitaanko alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon rakenteissa, tutkintojen laajuuksissa tai opintosuorituksien laajuuksissa muutoksia? Onko tarvetta määritellä tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen laajuutta tai kestoa? 5) Tarvitaanko lisensiaatin tutkintoa ja lisensiaatin tutkintoon sisältyviä erikoistumiskoulutuksia (erikoispsykologi, erikoissosiaalityöntekijä) koskeviin säädöksiin muutoksia? Tarvitaanko säädöksiä, jotka koskevat korkeakoulujen muuta kuin tutkinnon suorittamiseen tähtäävää koulutusta? 6) Tarvitaanko muutoksia koulutusaloihin? Millaisia näkemyksiä koulutusvastuun säätelystä? 1) Onko kasvatustieteellisen alan tutkintojen nimissä muutostarpeita? 2) Onko yliopistojen tutkintoasetuksen opettajankoulutuksen tavoitteita, opintoja ja rakennetta koskevissa säädöksissä muutostarpeita? 3) Kasvatustieteellisen alan eri oppiaineiden syventävien opintojen aloittaminen ja opintojen järjestämisestä luopuminen sekä opettajankoulutusvastuun muutokset edellyttävät yliopiston esitystä ja opetusministeriön
9 asetuksen muuttamista. Millä tavoin syventävistä opinnoista ja opettajankoulutusvastuusta tulisi jatkossa päättää? Tarvitaanko oppiaineissa, niiden koulutusvastuun tai opettajankoulutusvastuun jaottelussa yliopistojen kesken muutoksia? 4) Voiko samanniminen oppiaine olla eri aloilla, esimerkiksi musiikkikasvatus (musiikin ala, kasvatustieteellinen ala ja humanistinen ala)? 5) Onko kasvatustieteellisellä alalla muita säädösmuutostarpeita?