Suomalaisen huumekulttuurin muutos Terveysneuvontapäivät 2011 Helsingin Paasitornissa 21 22.9.2011 Mikko Salasuo, dosentti, VTT, Nuorisotutkimusseura ry.
Kaksi teemaa 1. Tuoreen huumekyselyn tulokset ja pohdintaa (Hakkarainen, Metso & Salasuo 2011) 2. Sekakäyttö tuoreiden tutkimusten valossa (Tammi, Pitkänen & Perälä 2011) ja (Salasuo, Vuori, Piispa & Hakkarainen 2009)
Tuoreen huumekyselyn tulokset 1990-luvun jälkipuoliskolla huumeiden kokeilu ja käyttö lisääntyivät Suomessa voimakkaasti. Puhuttiin toisesta huumeaallosta. Kehitys ilmensi ajankohdan kansainvälisiä trendejä, jotka tempaisivat mukaansa uuden nuorisosukupolven. 2000-luvulla lisääntymiskehitys vähitellen taittui ja edellisessä huumekyselyssä vuodelta 2006 voitiin todeta, että huumekokeilut nuorten keskuudessa olivat selkeästi vähentyneet. Samansuuntaiset olivat eurooppalaisen koululaistutkimuksen ESPAD:n vuoden 2007 tulokset Hakkarainen, Metso & Salasuo 2011
Tuoreen huumekyselyn tulokset Syksyllä 2010 kerättiin uusi väestön kattava huumekyselyaineisto. Se on osa Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) tutkimussarjaa, jonka avulla on seurattu huumeiden käytössä tapahtuneita muutoksia vuodesta 1992 lähtien (Kontula & Koskela 1992; Kontula 1997; Partanen & Metso 1999; Hakkarainen & Metso 2003, 2005 ja 2007).
Tuoreen huumekyselyn tulokset Vuoden 2010 tutkimuksessa 17 prosenttia suomalaisista ilmoitti käyttäneensä ainakin kerran elämässään jotain laitonta huumetta. Viimeksi kuluneen vuoden aikana tapahtuneesta käytöstä raportoi 4,5 prosenttia ja viimeksi kuluneen kuukauden aikana käyttäneitä oli 1,5 prosenttia.
Jotain huumausaineitta käyttäneiden osuus, %
Tuoreen huumekyselyn tulokset Edellisestä kuviosta nähdään, että joskus elämän aikana tapahtunutta käyttöä kuvaava elinikäisprevalenssi on kuluneen 18 vuoden aikana kivunnut miehillä 7 prosentista 21 prosenttiin ja naisilla 4 prosentista 14 prosenttiin. Osa tästä noususta johtuu siitä, että vanhempia ikäluokkia, joiden nuoruudessa huumeet olivat jokseenkin tuntemattomia, on poistunut tutkimuksen piiristä samalla kun tilalle on tullut sellaisia nuorisoikäpolvia, joilla käyttöä ainakin jossain määrin esiintyy. Kysymys on elinympäristössä tapahtuneesta kulttuurisesta muutoksesta. Sen myötä Suomi on muuttunut aikaisempaa huumetietoisemmaksi (drugwise) siinä mielessä, että kasvavalla osalla väestöä on jonkinlaisia omakohtaisia kokemuksia näistä aineista, ja todennäköisesti myös aikaisempaa suurempi joukko tuntee henkilökohtaisesti jonkun huumeiden käyttäjän tai kokeilijan.
Tuoreen huumekyselyn tulokset
Tuoreen huumekyselyn tulokset Kokeilua Toisen huumeaallon huippuvuosina käytön aloittaneet nuoret miehet jatkaneet: tapakäyttö (Salasuo 2004). Nuorimmassa ikäryhmässä miesten ja naisten kannabiksen käyttö on vielä samalla tasolla. Noin viidesosa vastaajista oli sitä mieltä, ettei kotikasvatuksesta tule rangaista, kun 1990- luvun alussa näin ajatteli joka kymmenes vastaaja: asennemuutos rangaistavuus. Suomi sijoittuu edelleenkin matalimman käyttöasteen maihin. Kehityksen takana pitkälti kannabiksen kotikasvatuksen lisääntyminen Niiden osuus, jotka katsovat kannabiksen kokeilun sisältävän korkeintaan vähäisen terveydellisen tai muun riskin, on kasvanut tasaisesti vuodesta 1996 (26 %) ja lähentelee jo puolta (42 %) kansalaisista. Nuorten aikuisten miesten keskuudessa tämä osuus on nyt jo 75 prosenttia: asennemuutos terveysriskit. Huumetietoisuus normalisaatio huumekysymyksen vakiintuminen vakiintuminen. Nuorten miesten runsaassa päihteiden käytössä on kysymys juhlimiseen ja seurallisuuteen liittyvistä näyttöhaluista sekä kasvaneesta syrjäytymiskehityksestä. Onko narkofobia laantumassa?
Sekakäyttö tuoreen tutkimustiedon valossa Lääkkeiden väärinkäyttö on ollut kannabiksen jälkeen seuraavaksi tavallisinta. Näin tälläkin kertaa. Kaikista vastaajista 6,5 prosenttia raportoi joskus tapahtuneesta väärinkäytöstä. Nuorista aikuisista joka kymmenes vastaaja ilmoitti käyttäneensä niitä ainakin kerran elämässään ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin: nukahtamisen helpottaminen, päihtymyksen tavoittelu, muiden päihteiden vaikutusten vahvistaminen ja päihteiden käytön seurausten lääkitseminen.
Sekakäyttö tuoreen tutkimustiedon valossa Tarkastelimme myös opioidien, bentsodiatsepiinien ja alkoholin käytön kasautumista samoille henkilöille; taustalla vaikuttaa osaltaan hiljattainen huumekuolemia koskeva tutkimus, jonka mukaan erityisesti näiden aineiden yhteiskäyttö aiheuttaa merkittävän osan huumekuolemista Suomessa. (Tammi ym. 2011.)
Sekakäyttö tuoreen tutkimustiedon valossa Tutkimusta varten haastateltiin sataa helsinkiläistä huumeiden käyttäjää. Haastateltavat rekrytoitiin huumeiden käyttäjille tarkoitettujen anonyymien terveysneuvontapisteiden kautta, käyttäjien tuttavaverkostoista tai heidän tultuaan hoitojärjestelmän piiriin. Vastaajien huumeiden käytön kestosta voidaan päätellä, että suuri osa heistä on aloittanut käyttönsä niin kutsutun Suomen toisen huumeaallon harjalla. Yleisimmin oli käytetty opioidiryhmään kuuluvaa päihdettä (buprenorfiini, muut lääkeopioidit ja heroiini; 88 vastaajaa viimeisen kuukauden aikana), sitten bentsodiatsepiineja (81), jonka jälkeen tulivat alkoholi ja kannabis (73) sekä amfetamiinit (66). Tammi ym. 2011
Sekakäyttö tuoreen tutkimustiedon valossa Tuloksemme näyttävät vahvistavan helsinkiläisten käyttäjien osalta sitä havaintoa, että opioidiriippuvaisista huomattava osa on myös bentsodiatsepiiniriippuvaisia. Alkoholinkäyttö oli myös opioidiriippuvaisten keskuudessa yleistä. Tuloksemme voimistavat aiemmin mainitussa huumekuolematutkimuksessa (Salasuo & al. 2009) esiin nostettua huolta opioidien, bentsodiatsepiinien tai alkoholin yhteiskäyttöilmiöstä, joka myös tämän tutkimuksen valossa näyttää olevan keskeinen osa nykyistä yhteiskunnan marginaalissa elävien huumeongelmaisten käyttökulttuuria Helsingissä. Tammi ym. 2011
Sekakäyttö tuoreen tutkimustiedon valossa Opioidien päivittäiskäyttäjät olivat viimeisen kuukauden aikana käyttäneet myös muita päihteitä: useampi kuin neljä viidestä bentsodiatsepiineja, kolme neljästä alkoholia ja miltei kaksi kolmesta amfetamiinia. Opioideja, bentsodiatsepiineja sekä alkoholia oli käyttänyt joka päivä neljä haastateltua. Huume-termissä on se ongelma, ettei se kerro, mistä psykoaktiivisissa aineissa on tyypillisesti kyse: ne ovat joko nykyisiä tai entisiä lääkeaineita, joita huumeidenkäyttäjiksi kutsutut ihmiset käyttävät päihtymistarkoituksessa. Suomeksikin olisi syytä puhua nykyistä useammin lääkkeiden päihdekäytöstä tai päihdyttävien lääkkeiden luvattomasta käytöstä.
Sekakäyttö tuoreen tutkimustiedon valossa Mikäli opioideihin liittyvien tapaturmaisten yliannostusten ryhmää haluaa tarkastella numeroiden valossa, lasketaan yhteen kaikki edellä kuvatut tapaukset. Buprenorfiiniin, metadoniin ja muihin opioideihin liittyvään tapaturmaiseen yliannostukseen kuoli Suomessa vuonna 2007 yhteensä 95 henkilöä. Näin laskettuna 67 prosenttia huumeisiin liittyvistä tapaturmaisista yliannoskuolemista johtuu ensisijaisesti opioideista. (Salasuo ym. 2009)
Buprenorfiiniin liittyneet tapaturmaiset yliannoskuolemat vuonna 2007 40 vainajaa 38 vainajasta löytyi bentsodiatsepiineja 22 vainajasta löytyi etanolia 18 vainajasta löytyi ainoastaan huumausaineita ja niiden tavoin käytettäviä lääkkeitä
Metadoniin liittyneet Tapaturmaiset yliannoskuolemat vuonna 2007 19 vainajaa 19 vainajasta löytyi bentsodiatsepiineja 5 vainajasta löytyi etanolia 14 vainajasta löytyi ainoastaan huumausaineita ja niiden tavoin käytettäviä lääkkeitä
Muihin opioideihin liittyneet tapaturmaiset yliannoskuolemat vuonna 2007 36 vainajaa 34 vainajasta löytyi bentsodiatsepiineja 11 vainajasta löytyi etanolia 25 vainajasta löytyi ainoastaan huumausaineita tai niiden tavoin käytettäviä lääkkeitä
Sekakäyttö tuoreen tutkimustiedon valossa Opioidien käyttöön liittyneet tapaturmaiset yliannoskuolemat vuonna 2007 yhteensä: 95 vainajaa 91 vainajasta löytyi bentsodiatsepiineja 38 vainajasta löytyi etanolia 57 vainajasta löytyi ainoastaan huumausaineita tai niiden tavoin käytettäviä lääkkeitä (Salasuo ym. 2009)