KIRJALLINEN KYSYMYS 375/2008 vp Työsuhdeautojen verotuksen muuttaminen ympäristöperusteiseksi Eduskunnan puhemiehelle Vuoden 2008 alusta voimaan tullut ympäristöperusteinen autoverouudistus vähentää autojen hiilidioksidipäästöjä. Kevään automyynnin ennakkotietojen perusteella verouudistuksen vaikutukset autokantaan ovat jopa odotettua suuremmat, sillä vuoden 2008 alkukuukausina rekisteröityjen autojen keskimääräinen hiilidioksidipäästötaso oli 8 prosenttia edellisvuotta alhaisempi. Kuluttajan kannalta päästöihin perustuva autoverotus näyttää näin ohjaavaan hankintoja juuri oikeaan ympäristöystävällisempään suuntaan. Uusista rekisteröitävistä autoista jopa neljäsosa on työsuhdeautoja. Verohallinnon tietojen mukaan vuonna 2006 autoetu oli lähes 80 000 työntekijällä, joista vapaa autoetu noin 60 000 työntekijällä. Edun määrä on arvioitu noin 468 miljoonaksi euroksi. Toistaiseksi vain muutamat edelläkävijäyritykset ovat asettaneet päästörajoja hankkimilleen autoille. Autoveron uudistuksen yhteydessä työsuhdeautot jäivät ympäristöohjauksen ulkopuolelle. Nykyinen autoedun verotuksen laskentatapa ei ota huomioon suorasti C0 2 -päästöjä, joten paljon kuluttavalla autolla ajava maksaa yhtä paljon kuin vähän kuluttavalla autolla ajava. Työsuhdeautojen hankintaa voitaisiin ohjata ympäristöystävällisempään suuntaan joko asettamalla työsuhdeautoja hankkiville yrityksille normeja auton päästötason suhteen tai muuttamalla vapaan autoedun verotuksen laskentakaavaa. Näin kysyntää voitaisiin ohjata katumaastureista ja ison D-premium-luokan autoista vähemmän kuluttaviin malleihin. Verotuksen laskentakaavan muutos hiilidioksidipäästöihin perustuvaksi ei välttämättä vaatisi edes lakimuutosta, vaan se voitaisiin tehdä Verohallituksen päätöksillä. Näin myös varsin merkittävää osaa yksityisautoilusta, työsuhdeautoilua, saataisiin ohjattua ympäristöystävällisempään suuntaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä työsuhdeautoilun ohjaamiseksi nykyistä ympäristöystävällisempään suuntaan? Helsingissä 13 päivänä toukokuuta 2008 Henna Virkkunen /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Henna Virkkusen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 375/2008 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä työsuhdeautoilun ohjaamiseksi nykyistä ympäristöystävällisempään suuntaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Työnantajalta saatu luontoisetu on veronalaista ansiotuloa ja arvioidaan käypään arvoon sen mukaan kuin Verohallitus vuosittain tarkemmin määrää. Työmatkat eivät ole luontoisetuja. Työntekijän käytössä olevat koneet ja laitteet, jotka on tarkoitettu työnteon apuvälineiksi, eivät myöskään synnytä veronalaista tuloa työntekijälle. Autoetu syntyy, jos työntekijä käyttää työnantajan autoa omiin yksityisajoihinsa. Esimerkiksi asunnon ja työpaikan väliset matkat katsotaan verotuksessa yksityisajoiksi. Autoedun arvo lasketaan auton uushankintahinnan sekä yksityisajoista muodostuvan käyttökustannusten osuuden perusteella. Hiilidioksidipäästöjen perusteella autoverotukseen tehdyt porrastukset vaikuttavat suoraan auton uushankintahintaan ja tätä kautta autoedun arvoon. Vastaavasti polttoaineverotukseen tehtävät muutokset vaikuttavat yksityisajoista muodostuvan käyttökustannusten osuuden verotusarvoon. Tuloverotuksessa luontoisedut verotetaan käypään arvoon tai verotukea myönnettäessä sitä alhaisempaan arvoon. Autoedun verotus lievenisi nykyisestä, jos vähäpäästöisten autojen autoetuarvoa alennettaisiin. Suuripäästöisten autojen autoetuarvon kaavamainen korottaminen olisi taas ongelmallista, sillä tuloverotuksessa pyritään jo nyt täyteen käyvän arvon mukaiseen verotukseen. Käypää arvoa korkeamman verotusarvon käyttäminen tuloverotuksessa olisi rangaistusluonteinen toimi. Hiilidioksidipäästöihin perustuva ympäristökannuste onkin luontevampaa toteuttaa autoverotuksen osana. Autoedun arvon selvittämiseksi auton käyttö on jaettava työajoihin ja yksityisajoihin, sillä työajoista ei synny veronalaista etuutta. Verovelvollisen itse ja hänen perheensä ajamat yksityisajot verotetaan käypään arvoon. Jotta verotuksessa ei jouduttaisi selvittämään jokaisen autoedun omaavan jokaista ajokilometriä, verotuksessa arvioidaan yksityisajojen määräksi 18 000 kilometriä vuodessa, joka on yksityisajojen tilastollinen keskiarvo. Verotusta toimitettaessa autoedun arvoa voidaan kuitenkin korottaa, jos on ilmeistä, että autolla vuoden aikana ajettujen yksityisajojen määrä ylittää 18 000 kilometriä. Eräs vaihtoehto olisi luopua kokonaan arviomääräisestä yksityisajojen määrästä ja siirtyä aina todellisen kilometrimäärän mukaiseen verotukseen. Tämä tosin tarkoittaisi jokaisen ajokilometrin selvittämistä ja tältä osin taka-askelta verotuksen sujuvassa toimittamisessa. Muutos tietäisi myös melkoisesti lisätyötä työntekijöille, yritysten palkkahallinnolle sekä verottajalle. Tulevaisuudessa teknologian kehittyessä toteutuneisiin ajomääriin perustuva järjestelmä saattaisi kuitenkin olla mahdollinen. 2
Ministerin vastaus KK 375/2008 vp Henna Virkkunen /kok Helsingissä kesäkuun 4 päivänä 2008 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 375/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Henna Virkkunen /saml: Vad avser regeringen göra för att styra användningen av tjänstebil i en miljövänligare riktning? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Skattepliktig inkomst är inkomster som den skattskyldige får i pengar eller pengars värde. Naturaförmåner som man fått av arbetsgivaren är skattepliktig förvärvsinkomst för den skattskyldige och ska uppskattas till gängse värde enligt vad Skattestyrelsen årligen närmare bestämmer. Arbetsresor är inte naturaförmåner. Apparater och utrustningar som står till den anställdas förfogande och är avsedda som arbetsredskap utgör inte heller skattepliktig inkomst för den anställda. Bilförmån uppkommer om den anställda använder arbetsgivarens bil för privat bruk. Till exempel resorna mellan bostaden och arbetsplatsen anses i beskattningen vara privatkörning. Värdet av bilförmån beräknas utifrån nyanskaffningspriset och den andel av driftskostnaderna som föranleds av privatkörning. De graderingar i bilbeskattningen som grundar sig på koldioxidutsläpp inverkar direkt på bilens nyanskaffningspris och därigenom på värdet av bilförmånen. På motsvarande sätt inverkar de ändringar som görs i bränslebeskattningen på beskattningsvärdet av den andel av driftskostnaderna som föranleds av privatkörning. I inkomstbeskattningen beskattas naturaförmåner till gängse värde eller vid beviljande av skattestöd till ett lägre värde. Beskattningen av bilförmånen skulle lindras från det nuvarande om värdet på bilförmånen sänktes för lågemissionsbilar. En schablonmässig höjning av värdet av bilförmånen för bilar med hög emission skulle dock vara problematisk för redan nu eftersträvas full beskattning enligt gängse pris vid inkomstbeskattningen. Användningen av ett beskattningsvärde högre än gängse värde i inkomstbeskattningen skulle vara av straffkaraktär. Det är då naturligare att sporra till den miljöhänsyn som grundar sig på koldioxidutsläpp som en del av bilbeskattningen. I syfte att klargöra värdet av bilförmånen ska användningen av bilen delas in i arbetskörning och privatkörning för det uppkommer ingen skattepliktig förmån av arbetskörning. Den privatkörning som utförs av den skattskyldige och hans familj beskattas till gängse värde. För att det inte ska vara nödvändigt att i beskattningen reda ut varje körkilometer för alla dem som har bilförmån räknar man i beskattningen med att privatkörningen uppgår till 18 000 kilometer per år, vilket är ett statistiskt medeltal för privatkörning. Vid beskattningen kan emellertid värdet av bilförmånen höjas om det är uppenbart att privatkörningen med bilen per år överstiger 18 000 kilometer. Ett alternativ är att helt avstå från att en uppskattning av mängden privatkörning och övergå till att alltid beskatta enligt det verkliga kilometerantalet. Detta skulle dock innebära utredning av varje körkilometer och i detta avseende ett steg tillbaka i fråga om att genomföra smidig beskattning. Ändringen skulle även innebära en hel mängd extra arbete för de anställda, företagens löneadministration och skatteförvaltningen. I framtiden när tekniken utvecklas kan det emellertid vara möjligt med ett system som grundar sig på det verkliga antalet körkilometer. 4
Ministerns svar KK 375/2008 vp Henna Virkkunen /kok Helsingfors den 4 juni 2008 Finansminister Jyrki Katainen 5