OTK/JK * * *

1 HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET RIKOSOIKEUS/Aineopinnot STRAFFRÄTT/Ämnesstudier OTK/JK 27.4.2007 Jokaiseen kysymykseen vastataan selvällä käsialalla erilliselle arkille. Tekstaa nimesi selvästi jokaiseen vastauspaperiin. Ne, jotka täydentävät ruotsalaista Juk-tutkintoa vastaavat kysymyksiin 1-3. Suoritetut luentokuulustelut vapauttavat vastaamasta kysymyksiin seuraavasti: - kevätlukukaudella 2004 tai myöhemmin suoritettu rikosoikeuden seuraamusjärjestelmän luentosarja: kysymys 3 - kevätlukukaudella 2004 tai myöhemmin suoritettu kriminologian ja kriminaalipolitiikan luentosarja: kysymys 6 - kevätlukukaudella 2004 tai myöhemmin suoritettu rikosoikeuden aineopintoluennot, aktiiviset oikeustapausharjoitukset tai Tvärminnen kurssi: kysymys 7 Luentokuulusteluja suorittaneiden tulee jättää asianomaiseen pinoon vastauspaperi, josta ilmenevät kuulustelun suoritusaika ja saadut pisteet! * * * Varje fråga besvaras med tydlig handstil på separat ark. Texta tydligt ditt namn på varje svarspapper. De som kompletterar svensk JK-examen svarar på frågorna 1-3. Avlagda föreläsningsförhör befriar från att besvara frågor enligt följande: - under vårterminen 2004 eller senare avlagd föreläsningsserie om straffrättens påföljdssystem: fråga 3 - under vårterminen 2004 eller senare avlagd föreläsningsserie i kriminologi och kriminalpolitik: fråga 6 - under vårterminen 2004 eller senare avlagd föreläsningsserie i straffrättens ämnesstudier, rättsfallsövningar i straffrätt eller kursen i Tvärminne: fråga 7 De som avlagt föreläsningsförhör skall i vederbörande svarshög inlämna ett svarspapper, varav framgår när kursen avlagts samt erhållna poäng! 1. Ahvenanmaan Raha-automaattiyhdistys (jäljempänä yhdistys) oli järjestänyt Ahvenanmaan maakunnassa vedonlyöntiä ja raha-arpajaisia internetin välityksellä siten, että myös Suomen valtakunnan puolella asuvat saattoivat osallistua näihin rahapeleihin. Asiassa nostettiin syyte yhdistyksen toimitusjohtajaa, markkinointipäällikköä ja hallituksen puheenjohtajaa vastaan arpajaisten toimeenpanosta ilman arpajaislaissa tarkoitettua lupaa.

Asiaa käsiteltäessä puolustus vetosi mm. seuraaviin seikkoihin: 1) luvatonta toimintaa ei ollut harjoitettu valtakunnan alueella (mikä oli tapauksessa rangaistavuuden edellytyksenä), koska internetin palvelin samoin kuin yhdistyksen johto ja hallinto olivat Ahvenanmaalla; 2) rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää toimeenpanee -sanan suppeaa tulkintaa; 3) Oy Veikkaus Ab -yhtiön yksinoikeus valtakunnan alueella toimeenpantaviin arpajaisiin on vastoin Euroopan yhteisöjen perustamissopimusta ja merkitsee EY-oikeuden kieltämää luvatonta syrjintää; 4) vastaajat olivat rangaistusvastuusta vapaita sen vuoksi, etteivät he tienneet toimineensa lainvastaisesti eikä heillä myöskään ollut rikoksen edellyttämää tahallisuutta. Vielä vastaajana ollut yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja katsoi, ettei rikosvastuu voinut kohdentua häneen, koska yhdistyksen hallituksen jäsenillä ei asianomaisen rangaistussäännöksen mukaan ollut velvollisuutta valvoa arpajaislain noudattamista. Arvioi tapausta rikosoikeudellisesti. Arvioi tapauksessa esitettyjä puolustuksen väitteitä lähinnä tapauksessa sovellettavien rikosoikeuden yleisten oppien pohjalta. Erityisesti vastauksessa tulee yleisesti arvioida rikosoikeudellista laintulkintaoppia, EY-oikeuden vaikutusta rikosoikeudellisten säännösten soveltamiseen, tahallisuus- ja erehdysoppia sekä rikosvastuun kohdentamista samoin kuin näiden oppien sovellusta tapaukseen. 2 1. Ålands Penningautomatförening (nedan föreningen) hade i landskapet Ålands anordnat vadhållning och penninglotteri på Internet så att också spelare bosatta i riket kunde delta i penningspelen. I ärendet väcktes åtal emot föreningens verkställande direktör, marknadschef samt styrelseordförande då dessa ansågs ha gjort sig skyldiga till anordnande av lotteri utan tillstånd enligt lotterilagen. När ärendet behandlades åberopade försvaret bland annat följande omständigheter: 1) verksamhet utan tillstånd hade inte idkats på rikets område (vilket var förutsättningen för straffbarheten i fallet), eftersom spelservern på Internet samt hela föreningens ledning och administration befann sig på Åland; 2) den straffrättsliga legalitetsprincipen förutsätter en snäv tolkning av anordna - ordet; 3) Oy Veikkaus Ab bolagets ensamrätt till lotterier som verkställs på rikets område är i strid med fördraget om upprättandet av Europeiska gemenskapen och leder till olovlig diskriminering som är förbjuden i EG-rätten; 4) svarandena var fria från straffansvaret eftersom de inte visste att de agerade i strid med lagen och de hade inte heller handlat uppsåtligt, vilket förutsätts i brottsrekvisitet. Föreningens styrelseordförande ansåg dessutom att straffansvaret inte kunde riktas emot honom eftersom det ifrågavarande straffstadgandet inte ålägger styrelsemedlemmar någon förpliktelse att se till att lotterilagens bestämmelser följes. Bedöm fallet straffrättsligt. Överväg de invändningar som försvaret framfört i ärendet närmast genom de straffrättsliga allmänna läror som tillämpas på fallet. Framför allt skall i svaret behandlas den straffrättsliga lagtolkningsläran, EG-rättens inverkan på tillämpning av straffrättsliga bestämmelser, uppsåts- och villfarelselärorna och allokeringen av straffansvaret samt dessa lärors tillämpning på fallet. 2. Tane, 28, ja Kake, 42, olivat sitä mieltä, että nyt oli saatava viinaa. Kenties sitä saisi varakkaan eläkeläismies Eemelin, 68, kätköistä. Eemelin pitäisi olla lomamatkalla. Talo olikin pimeänä. Tällaisia tarkoituksia varten aina mukanaan pitämällään rautakoukulla Kake sai oven

3 lukon auki. Kaverukset hiipivät sisään. Yhtäkkiä valot syttyivät ja Eemeli ilmestyi yläkerrasta pyjama päällään ja pesäpallomaila kädessä. Syntyi kahakka Kaken ja häntä mailalla huiskivan Eemelin kesken. Tane puolestaan meni tappelevien miesten ohi kellaria kohti, jossa hän arveli viinaksia ehkä olevan. Tane ilahtui suuresti löytäessään kellarista kymmenkunta pulloa espanjalaista punaviiniä. Sillä välin tappelun melske puolestaan loppui Kaken onnistuessa potkaisemaan Eemeliä päähän, jolloin Eemeli kaatui, löi päänsä ja menetti tajuntansa. Lääkäri totesi myöhemmin, että Eemeli sai kaatumisesta aivovamman. Tane tuli kellarista käsissään pahvilaatikko, johon hän oli viinipullot laittanut. Miehet poistuivat. Jonkin matkaa käveltyään he avasivat viinipullon mieheen. He pettyivät kuitenkin pahasti joutuessaan toteamaan, että viinipullot olivat varmaan lojuneet kellarissa pitkään, sillä viini oli mennyt aivan etikaksi. He heittivät pullot pois. He marssivat läheiseen kapakkaan ja ryhtyivät nauttimaan olutta. Tarjoilija merkitsi pöydässä olevaan olutaluseen viivan kutakin tuomaansa tuoppia kohti laskuttaakseen myöhemmin oikean määrän tuoppeja. Kake kuitenkin raaputti aina välillä, tarjoilijan ollessa toisaalla, yhden viivan pois, jolloin miesten lasku muodostui lopulta jossain määrin keveämmäksi. Valomerkin jälkeen miehet poistuivat pikkutunneilla kapakasta, jolloin Tane tuli juovuspäissään ottaneeksi väärän takin naulakosta. Herättyään seuraavana päivänä krapulassa hän huomasi näin käyneen. Takin povitaskusta löytyi arvokkaan näköinen kommunikaattori, jonka hän seuraavana päivänä möi 20 eurolla eräälle Seballe Hakaniemen torilla. Analysoi rikosoikeudellinen vastuu -1) viinanhakureissusta? (5 p) -2) menettelystä kapakassa? (2 p) -3) valomerkin jälkeen tapahtuneesta? (3 p) 2. Tane, 28, och Kake, 42, var av den åsikten att nu behövde man sprit. Kanske kunde man få det från den välbärgade pensionären Eemelis, 68, gömmor. Eemeli skulle vara på semesterresa. Huset var också mörkt. Med järnkroken, som Kake alltid höll sig med med tanke på liknande situationer, fick Kake upp dörrlåset. Polarna smög in. Plötsligt tändes ljusen och Eemeli kom ner från övre våningen i sin pyjamas med en bobollsklubba i handen. En sammandrabbning uppkom mellan Kake och Eemeli, som slog med klubban emot Kake. Tane gick för sin del förbi de slående männen emot källaren, var han antog att spriten möjligtvis fanns. Tane blev mycket glad när han i källaren hittade ett tiotal flaskor spanskt rödvin. Under tiden upphörde oväsendet från slagsmålet då Kake lyckades sparka Eemeli i huvudet. Eemeli föll och slog sitt huvud och förlorade medvetandet. Läkaren konstaterade senare att Eemeli fick en hjärnskada på grund av fallet. Tane kom från källaren med en papplåda, i vilken han satt vinflaskorna. Männen avlägsnade sig. Efter att ha gått en bit öppnade de var sin vinflaska. De blev dock mycket besvikna då de märkte att vinflaskorna säkert legat länge i källaren, eftersom vinet hade blivit helt ättika. De kastade bort flaskorna och gick till en näraliggande krog och började inmundiga öl. Servitören markerade på underlaget på bordet ett streck för varje stop, så att han senare kunde fakturera rätt mängd stop. Kake skrapade dock alltid emellan, då servitören var annorstädes, bort ett streck så att männens räkning till slut blev i viss mån mindre. Efter ljussignalen avlägsnade sig männen från krogen, då Tane i sitt berusningstillstånd i misstag tog fel jacka från knaggen. Då han nästa dag vaknade bakfull märkte han att detta skett. I jackans innerficka hittade Tane en kommunikator som såg värdefull ut, vilken han nästa dag sålde till en viss Seba på Hagnäs torg för 20 euro. Analysera det straffrättsliga ansvaret gällande -1) spritsökningsfärden? (5 p) -2) förfarandet på krogen? (2 p) -3) det som skedde efter ljussignalen? (3 p)

4 3. A (synt. 13.11.1985) tuomitaan tänään 27.4.2007 i Helsingin KO:ssa a) törkeän vahingonteon yrityksestä (tehty 4.7.2005) b) avunannosta petokseen (tehty 9.8.2005 ) ja c) laittomasta uhkauksesta (tehty 10.8.2005). Syyte näistä rikoksista on nostettu 13.11.2006. Asiakirjoista käy ilmi, että A on aikaisemmin tuomittu Vantaan KO:ssa lainvoimaisesti 20.4.2004 törkeästä rattijuopumuksesta (tehty 14.1.2004) 3 kk vankeutta, joka oli määrätty ehdolliseksi 1.9.2005 päättyvin koeajoin. Lisäksi KO tuomitsi A:lle ehdollisen vankeuden tehosteena oheissakkoa 45 ps á 6 euroa = 270 euroa. Miten KO:n tulee tänään 27.4.2007 suhtautua A:n aikaisempaan, 20.4.2004 tuomittuun ehdolliseen vankeusrangaistukseen? Millaisia yhteisiä sakko- ja vankeusrangaistuksia A:lle on tänään mahdollista tuomita? Tee selkoa eri vaihtoehdoista! Esitä tapaukseen soveltuvat rangaistusasteikot sekä yksittäisten rikosten että yhteisten sakko- ja vankeusrangaistusten osalta. Mikä tulisi sakon muuntorangaistukseksi, jos erillisessä muuntomenettelyssä olisi muunnettavana A:n oheissakko 45 ps á 6 euroa = 270 euroa? Anna perusteltu vastaus. (10 p) 3. A (född 13.11.1985) döms idag 27.4.2007 i Helsingfors TR för a) försök till grov skadegörelse (begånget 4.7.2005) b) medhjälp till bedrägeri (begånget 9.8.2005 ) och c) olaga hot (begånget 10.8.2005). Åtal för dessa brott har väckts 13.11.2006. Ur handlingarna framgår att A tidigare dömts i Vanda TR 20.4.2004 för grovt rattfylleri (begånget 14.1.2004) till 3 mån fängelse jämte tilläggsböter i form av 45 dagsböter av 6 euro, sammanlagt 270 euro. Fängelsestraffet hade förklarats villkorligt med en prövotid som utgick 1.9.2005. Domen vann laga kraft. Hur skall TR i dag 27.4.2007 förhålla sig till det tidigare villkorliga straff som 20.4.2004 ådömts A? Vilka gemensamma bötes- och fängelsestraff kan TR i dag ådöma A? Redogör för de olika alternativen! Redogör också för de strafflatituder som skall tillämpas på fallet både beträffande de enskilda brotten och de möjliga gemensamma bötes- och fängelsestraffen. Hur långt blir förvandlingsstraffet för A om de utdömda tilläggsböterna 45 dagsböter av 6 euro= 270 euro inte kan indrivas? Motiverat svar. (10 p) 4. Päihtymyksen huomioon ottaminen syyntakeisuusarvioinnissa. (10 p) 4. Beaktande av berusningstillstånd vid bedömning av tillräkneligheten. (10 p)

5 5. Tee selkoa rikosten yksiköinnistä käyttäen esimerkkeinä kirjanpitorikoksia ja velallisen rikoksia. (10 p) 5. Redogör för hur man avgör ifall en gärning utgör ett eller flera brott genom att använda som exempel bokföringsbrott och gäldenärsbrott. (10 p) Niille, jotka eivät ole hyväksytysti suorittaneet kriminologian ja kriminaalipolitiikan luentosarjaa (tutkintovaatimusten kohta 2): För dem som inte med godkänt betyg avlagt föreläsningsserien i kriminologi och kriminalpolitik (punkt 2 i examensfordringarna): 6. Tee selkoa Hopkins Burken esityksestä alaluvussa Biological positivism and women. (10 p) 6. Redogör för Hopkins Burkes presentation i underkapitlet Biological positivism and women. (10 p) Niille, jotka eivät ole hyväksytysti suorittaneet rikosoikeudessa aineopintoluentosarjaa tai oikeustapausharjoituksia (tutkintovaatimusten kohta 1): För dem som inte med godkänt betyg avlagt föreläsningsserien i straffrättens ämnesstudier eller rättsfallsövningar i straffrätt (punkt 1 i examensfordringarna): 7. Tee selkoa Fletcherin esityksestä Relevant versus Irrelevant Mistakes ja esitä kokoavasti eri erehdystyypit. (10 p) 7. Redogör för Fletchers presentation Relevant versus Irrelevant Mistakes och beskriv sammanfattande de olika villfarelsetyperna. (10 p) Tulokset maanantaina 14.5.2007 klo 14.00 Resultaten måndagen 14.5.2007 kl. 14.00

6 Mallivastaukset / Modellsvar Rikosoikeuden aineopintotentti 27.4.2007/tapaustehtävä 1 (R. Lahti) Yleistä Tehtävän pohjana oli ennakkopäätös KKO 2005:27, jonka otsikko kuuluu näin ruotsiksi (alkuperäiskieli) ja suomeksi: Lotterilagen Ålands Penningautomatförening hade i landskapet Åland anordnat vadhållning och penninglotteri på Internet så att även spelare bosatta i riket kunde delta i dessa penningspel. På de grunder som anförts i Högsta domstolens dom ansågs att lotterierna hade anordnats också i riket. Verkställande direktören, marknadschefen och styrelseordföranden för föreningen ansågs ha gjorts sig skyldiga till lotteribrott. Arpajaislaki Ahvenanmaan Raha-automaattiyhdistys oli Ahvenanmaan maakunnasta käsin toimeenpannut internetissä vedonlyöntejä ja raha-arpajaisia siten, että myös valtakunnassa asuvat pelaajat voivat ottaa osaa näihin rahapeleihin. Korkeimman oikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla katsottiin, että arpajaiset oli toimeenpantu myös valtakunnassa. Yhdistyksen toimitusjohtajan, markkinointipäällikön ja hallituksen puheenjohtajan katsottiin syyllistyneen arpajaisrikokseen. On kuitenkin huomattava, että lainsäädäntöä on uudistettu tässä ennakkopäätöksessä tarkoitetun toiminnan tapahtumisen jälkeen. Rikossäännöksen ajallisesta soveltuvuudesta ks. rikoslain (RL) 3:2: pääsääntöisesti rikoksen teon aikaista lakia sovelletaan, jollei uuden lain soveltaminen johda lievempään tulokseen; tämä pätee vielä vahvemmin blankorangaistussäännöksiin. Rangaistussääntely ei lieventynyt tekoaikaiseen arpajaislain (491/1965) 6 :ään verrattuna, ja myös arpajaisrikoksen rangaistusasteikko pysyi ja tunnusmerkistön kuvaus säilyi tekotavan (arpajaisten luvattoman toimeenpanon) osalta entisenlaisena muutoin, paitsi että arpajaisten käsitettä laajennettiin uuden arpajaislain määritelmäsäännöksellä (ks. jäljempänä kysymyksen 1 kohdalla). Uusi arpajaislaki on annettu vuonna 2001 (1047/01; Tu 621), ja samalla sisällytettiin RL 17 luvun 16a :ksi (1051/01) arpajaisrikosta koskeva säännös. Vastauksissa on edellytetty kykyä hyödyntää tätä uutta sääntelyä. Lakikirjan taitava käyttö on juristin tärkeä valmius. Rikosoikeuden tentissä ei lakikirjan käytöksi riitä, että osaa rikoslaista hakea sopivia rangaistussäännöksiä. Jäljempänä on kuitenkin keskeisesti selostettu KKO 2005:27:n perusteluja, koska ne ovat olennaisilta kohdin merkityksellisiä sanotun lainuudistuksen jälkeenkin. Arpajaisrikoksen (RL 17:16a) tavoin monet muutkin tunnusmerkistöt saavat olennaisen sisältönsä rikoslain ulkopuolisesta aineellisesta lainsäädännöstä. Ts. blankorangaistustekniikka on suhteellisen tavallinen, ja silloin joudutaan perehtymään muuhunkin säädösaineistoon kuin yksittäiseen rangaistussäännökseen. Blankorangaistussäännöksiin liittyy erityispiirteitä. Ks. erityisesti laillisuusperiaatteen näkökulmasta Frände, Yleinen rikosoikeus, 2005, s. 37 40, 42 45.

Ansiokas vastaus on jäsennelty tehtävässä asetetun kysymysluettelon mukaisesti. Muutoinkin on syytä korostaa, että tenttivastauksia arvostellaan jatkossa entistä tiukemmin myös sen mukaan, miten johdonmukaisesti ja selkeästi esille nousevat oikeusongelmat niissä käsitellään. 1) Oliko rahapelitoimintaa (arpajaisten toimeenpanoa) harjoitettu valtakunnan alueella? KKO 2005:27:ssä tätä rangaistavuuden edellytystä pohdittiin laajasti. Turun HO katsoi, ettei arpajaisten toimeenpanoon tullut rinnastaa Ahvenanmaalla luvallisesti toimeenpantujen arpajaisten aktiivista tarjoamista (markkinointia) internetin välityksellä, koska se merkitsisi syytetyn vahingoksi tapahtuvaa laajentavaa tulkintaa. KKO katsoi tähän nähden vastakkaisesti, ettei ratkaisevaa painoa tulkinnassa tullut panna sille, että yhdistyksen palvelin, johto ja hallinto olivat Ahvenenmaalla, vaan lisäksi tuli ottaa huomioon yhdistyksen valtakunnan alueelle kohdistuneet markkinointitoimenpiteet. Pelimaksujen ja -tuottojen maksuliikenne edellytti rekisteröintiä, ja rekisteröityneistä oli kyseisenä aikana valtakunnan alueella asuvia n. 29 800 ja Ahvenanmaalla n. 1 000. KKO:n perustelujen mukaan måste PAF:s åtgärder i syfte att möjliggöra och främja speldeltagande i riket anses innebära att PAF föranstaltat lotteri i riket (kohta 18). Uuden arpajaislain 2 :n 3 momentin 2 kohta vahvistaa nyt laintasoisesti kuvatunlaisen tulkinnan: lakia sovelletaan tuon määritelmäsäännöksen mukaan Ahvenanmaan maakunnassa toimeenpantaviin arpajaisiin siltä osin kuin niiden arpoja myydään tai välitetään myös muualla Suomessa. Huomattakoon, että Frände (mt. luku 11.4) käsittelee tekopaikkakysymystä Ahvenanmaan rikosoikeutta selvittävässä jaksossa ja erittelee ns. interlokaalista rikosoikeutta eli sitä, miten tekopaikka määritetään vedettäessä rajaa valtakunnallisen ja Ahvenanmaan rikosoikeuden sovellettavuuden kesken. Hänen mukaansa tekopaikkaa on tällöin arvioitava sekä RL 1:10:stä että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL; 689/1997) 4 luvun 1 :stä ilmenevien periaatteiden pohjalta. Fränden (mts. 326) mukaan ns. internet-rikoksissa teko on RL 1:10:n mukaan tehty sekä palvelimen että toiminnan johdon sijaintipaikalla, mutta ei siellä missä palvelimeen yhteyden ottanut tietokone sijaitsee. 2) Edellyttääkö laillisuusperiaate toimeenpanee -sanan suppeaa tulkintaa? Tämä kysymys liittyy elimellisesti kysymykseen 1. Em. ennakkopäätöksessä KKO 2005:27 Turun HO perusteli arpajaisten toimeenpanon käsitteelle antamaansa tulkintaa rikosoikeudellisella laillisuusperiaatteella ja sen sisältämillä täsmällisyyden ja ennaltaarvattavuuden vaatimuksilla. Käsitteelle ei tullut antaa laajentavaa tulkintaa, koska lain esitöistä tai oikeuskäytännöstä ei ollut saatavissa johtoa tapauskohtaiseen eikä sitä koskevaan harkintaan, miten suhtautua internetin käyttöön markkinointi- ja kommunikointivälineenä. Niin ikään KKO selvitti päätöksessään laillisuusperiaatteen vaikutusta rangaistavuuden harkintaan. Keskeisin perustelu kuuluu seuraavasti (kohta 21): Av denna s.k. legalitetsprincip följer inte att det skulle vara otillåtet att slå fast innebörden av brottsrekvisit genom tolkning. Tvärtom är en tolkning av lagtext ofrånkomlig också vid tillämpningen av straffstadganden, eftersom de uttryck som lagstiftaren använt alltid fordrar tolkning och att det ankommer på tillämparen att avgöra om en konkret gärning motsvarar en gärningstyp som beskrivs i lagen (se även RP 44/2002 rd s. 34). I rättspraxis har det ansetts såväl nödvändigt som berättigat att tolka de begrepp som använts i brottsrekvisit, under förutsättning att resultatet överensstämmer med avsikten med det skydd som framgår av 7

8 brottsrekvisitet och som eftersträvats med straffhotet, och att resultatet är rimligen förutsebart för gärningsmannen (se t.ex. HD 2002:11 och HD 2004:46). KKO:n mielestä arpajaisten toimeenpanon käsite ei ole yksiselitteinen ja sen sisältö on määritettävä konkreettiset olosuhteen huomioon ottaen. Palvelimen perustaminen ei ollut riittävä toimenpide, jotta yhdistys voi järjestää valtakunnan väestön tavoittavaa pelitoimintaa internetin välityksellä, vaan edellytyksenä ovat olleet valtakunnan alueelle kohdistuneet markkinointitoimenpiteet. Tällaisen toiminnan katsominen arpajaisten toimeenpanoksi valtakunnan alueella ei ole laillisuusperiaatteen vastaista. (Päätöksen kohta 22.) KKO:n voidaan katsoa soveltaneen ns. dynaamista tulkintatapaa (vastakohtana restriktiiviselle tulkinta-asennoitumiselle), jolloin säännöksen tarkoitukselle (teleologiselle näkökohdalle) annetaan huomattava paino harkinnanvaraisuutta sisältävän tunnusmerkistöntekijän tulkinnassa. KKO ei päätöksessään ilmaise, onko sen puoltama tulkinta laajentavaa. Ainakaan suppean tulkinnan puolesta lainattu perustelu ei puhu. Lain soveltamista rajoittavana tekijänä on se, että omaksuttavaa tulkintaa tulee voida pitää tekijälle kohtuullisen ennakoitavana. Vastauksissa on tullut käsitellä myös kurssikirjallisuuden eli Fränden oppikirjan näkemystä. Frände korostaa laintulkintaopissaan (luku 3.3) restriktiivistä tulkinta-asennoitumista ja sanamuodollista (nimenomaan normaalikielistä) tulkintaa ja moraalisesti vähemmän merkittävissä säännöksissä suppeaa (supistavaa) tulkintaa. Tähän nähden KKO:n linjaus em. tapauksessa ei vastaa Fränden tulkintaoppia. Huomattakoon, että eri tulkintatapoja koskeva keskustelu on tarpeen lähinnä silloin, kun rikossäännöksessä on harkinnalle sijaa antavia ilmauksia ja kiperiä tulkintatilanteita ilmenee. Uuden arpajaislain määritelmäsäännös on tarkentanut KKO 2005:27:ssä riidanalaista käsitettä arpajaisten toimeenpanosta (ks. edellä kysymyksen 1 kohdalla). 3) EY-oikeuden vaikutus arpajaisrikossäännöksen sovellettavuuteen Vastauksissa on ollut tärkeää tunnistaa se, että EY-oikeus ja tässä tapauksessa nimenomaan Euroopan yhteisön perustamissopimus (49 artiklan takaama palvelujen tarjoamisen vapaus) voi vaikuttaa kansallisten rikossäännösten soveltamiseen. Nuotio (teoksessa Rikosoikeus, 2002, s. 162) on vastaavasti käsitellyt sitä, kuinka EY:n perustamissopimuksen 10 artiklaan perustuva, EU:n jäsenvaltioita sitova velvoite voi johtaa mm. mainitun artiklan perusteella rikossäännöksen soveltamisen tai sen tietyn tulkintavaihtoehdon neutraloitumiseen eli poissulkeutumiseen. Sitä, mitkä seikat vaikuttavat tällaiseen harkintaan, on vastauksissa tullut tarkastella. Päätöksessään 2005:27 KKO käsitteli laajasti EY-oikeuden vaikutusta rangaistavuuden arviointiin. Ensinnäkään EY:n perustamissopimus ei ollut suoraan sovellettavissa, koska tapauksessa oli kysymys Suomen sisäisiin suhteisiin kuuluvasta sääntelystä. Väitteeseen EY:n perustamissopimuksen 49 artiklan välillisestä sovellettavuudesta KKO totesi viitaten EYtuomioistuimen arpajais- ja raha-automaattitoimintaa koskeviin ratkaisuihin, mm. tuomioon 21.9.1999 asiassa C-124/97, Läärä ym., REG 1999, s. I-6067) olevan selvää, että tuota toimintaa koskeva kansallinen lainsäädäntö rajoittaa palvelujen vapaata tarjontaa. Siitä huolimatta ratkaisevaa on, millä perusteilla rajoitukset ovat sallittuja perustamissopimuksen poikkeusmääräysten ja EY-tuomioistuimen ratkaisujen nojalla (kohta 26). Erillinen väite luvattomasta diskriminoinnista ei ole EY-tuomioistuimen ratkaisujen perusteella oikeutettu, vaan asiaa on arvioitava palveluiden vapauteen sallittuja rajoituksia koskevien yleisten periaatteiden pohjalta (kohta 27). KKO:n perusteluissa käydään tarkoin läpi puolustuksen esittämiä väitteitä mm. Läärän asiaa myöhempien EY-tuomioistuimen ratkaisujen pohjalta ja tällöin lausutaan mm., että Suomen arpajaislainsäädännön vastaavuus EY-oikeuden kanssa on ratkaistu jo Läärän

9 asiassa eikä myöhempi EY-tuomioistuimen käytäntö perustele kannan muutosta. Arpajaislain noudattamisen varalta säädetty rangaistusuhka sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta ei myöskään ole suhteellisuusperiaatteen vastainen. Kaikkiaan EY-oikeuden epäsuorakaan vaikutus ei perusta arpajaisrikosta koskevan rangaistussäännöksen soveltamatta jättämistä. (Päätöksen kohdat 23 38.) 4) Vastaajien tahallisuuden ja erehtymisen arviointia Tehtävässä on nostettu esiin konkreettisesti vain väite, etteivät vastaajat tienneet toimineensa lainvastaisesti. Tämä viittaa ensi sijassa väitteeseen kieltoerehdyksestä (RL 4:2). Päätöksessä 2005:27 KKO pohti lähemmin väitettä Ahvenanmaan maakuntaviranomaisten luvan tai muiden kannanilmaisujen vaikutuksesta sen käsityksen syntymiseen vastaajissa, että he toimivat luvallisesti. Vrt. RL 4:2:n 3 kohta: viranomaisen virheellinen neuvo. Päätelmänä oli, ettei vastaajien voitu katsoa ilmeisen anteeksiannettavasta syystä saaneen käsitystä, että Ahvenanmaan maakuntahallituksen lupa arpajaisten toimeenpanoon Ahvenanmaalla olisi oikeuttanut yhdistyksen arpajaisten toimeenpanoon internetin välityksellä koko valtakunnassa. (Päätöksen kohdat 42 43.) Fränden tahallisuus- ja erehdysopin kannalta on syytä kiinnittää huomiota siihen, että tehtävässä tarkoitettu erehtyminen arvioidaan nimenomaan kieltoerehdyksenä eikä tahallisuuden kääntöpuolena olevana tunnusmerkistöerehdyksenä (RL 4:1 verr. 3:6:een): tekijä on arvioinut oikeudellisesti tietyn asiaintilan ja päätynyt voimassa olevan oikeuden kannalta väärään lopputulokseen; tällainen subsumptioerehdys arvostellaan siis kieltoerehdyksenä (Frände, mts. 143 144, 206). Myös KKO arvioi em. päätöksessään samoin, muttei katsonut ilmeisen anteeksiannettavuuden kynnyksen ylittyvän. Arpajaisrikos (RL 17:16a) edellyttää tahallisuutta, kun taas vanhan arpajaislain 6 :n rangaistussäännös ei sisältänyt mainintaa vaadittavasta syyksiluettavuudesta. Päätöksessä KKO 2005:27 tästä katsottiin johtuvan, että teko oli vanhan lain mukaan myös tuottamuksellisena rangaistava (ks. RL 3:5.3; vrt. KKO 2004:81), mutta kun vastaajien menettely oli ollut tahallista, sovellettiin vanhaa lakia RL 3:2.1:n mukaisesti (kohta 53). Tahallisuuden arviointiin ei tapauksessa liity erityispiirteitä muutoin kuin siinä, että jäljempänä kohdassa 5) käsiteltävän rikosvastuun kohdentamisen soveltaminen merkitsee vastaajien syyksiluettavuusarvioinnin kuuluvan lähinnä seuraustahallisuuden alaan (ks. RL 5:8 verr. 3:3.2:n 1 kohtaan). Seuraustahallisuudesta ks. RL 3:6 ja Frände, mt. luku 5.1.6.4. 5) Rikosvastuun kohdentamisesta arpajaisrikoksessa Tehtävän väite koskee yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan puolustautumista syytettä vastaan sillä, ettei hänellä hallituksen jäsenen ominaisuudessa ollut asianomaisen rangaistussäännöksen perusteella velvollisuutta valvoa arpajaislain noudattamista. Rikoslain yleisten oppien uudistuksen yhteydessä annettiin oikeushenkilön puolesta toimimista koskeva yleissäännös RL 5:8, jonka mukaan mm. yhdistyksen lakimääräisen toimielimen tai johdon jäsen sekä yhdistyksessä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä toimiva henkilö voidaan tuomita yhdistyksen toiminnassa tehdystä rikoksesta rangaistukseen siitä huolimatta, etteivät he täytä rikoksen tunnusmerkistössä tekijälle asetettuja erityisehtoja, jos yhdistys nuo ehdot täyttää. Sama periaate oli vakiintuneesti voimassa jo ennen tämän säännöksen antamista. Tämä säännös ei sisällä tarkempia määräyksiä rikosvastuun kohdentamisesta yhdistyksen lakimääräysten toimielinten tai johdon kesken. Tätä harkittaessa on otettava erityisesti huomioon ns.

epävarsinaista laiminlyöntirikosta varten oikeuskäytännössä ja -tieteessä vakiintuneet periaatteet. Ks. RL 3:3.2:n 1 k. ja oikeuskirjallisuudesta Frände, mt. luvut 7.3.2 ja 9.10. 10 Päätöksessä 2005:27, jossa yhdistyksen toimitusjohtaja, markkinointipäällikkö ja hallituksen puheenjohtaja tuomittiin rangaistukseen, KKO perusteli rikosvastuun kohdentamista heihin ensinnäkin viittaamalla yhdistystä koskevan maakunta-asetuksen määräyksiin toimitusjohtajan ja hallituksen johto- ja valvontavelvollisuuksista. Markkinointipäällikön vastuuta perusteltiin hänen johtavalla asemallaan yhdistyksen internet-pelitoimintaan nähden, hänen osallistumisellaan tuosta toiminnasta päätöksiä tehneen hallituksen kokouksiin ja hänen yhteisellä toiminnallaan toimitusjohtajan kanssa pelitoiminnan ja sitä koskevan markkinoinnin toteuttamisessa. Hallituksen puheenjohtajan vastuun perusteluna viitattiin erikseen epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen oppiin sekä lausuttiin, että vastuu arpajaisrikoksesta voi aiheutua hallituksen jäsenille joko osallistumisesta päätöksentekoprosessiin tai laiminlyönnistä puuttua siihen mitä tapahtuu. (Päätöksen kohdat 44 50.) Nämä KKO:n perustelut ovat linjassa mm. Fränden oppikirjassa esitetyn kanssa. Huomattakoon, ettei RL 9 luvussa säännelty oikeushenkilön rangaistusvastuu sovellu, koska tätä vastuumuotoa ei ole rikoslaissa erikseen säädetty sovellettavaksi arpajaisrikokseen. Ks. RL 9:1.1 ja 17:24. Rikosoikeus 27.4.2007 kysymys 2 /JM Viinanhakureissu. Tanen ja Kaken suunnitelma tähtäsi anastusrikokseen. RL 28:2.1:n 5 kohdassa mainitaan kvalifiointiperusteena murtautuminen asuttuun asuntoon. Oven avaaminen rautakoukulla voi käydä murtautumisesta, vaikkei lukolle olisi aiheutettu vahinkoa (vahingoittumisen tapauksessa siitä ei varkaustapauksessa rangaista erikseen). Jos tekoon sovellettaisiin RL 28:2.1:n 5 kohtaa, se sisältäisi lainkonkurrenssissa perusmuotoisen kotirauhan rikkomisen (RL 24:1), jonka edellytykset menettely sinänsä toteutti. Rautakoukku puolestaan käynee murtovälineen hallussapitotunnusmerkistön (RL 28:12a) tarkoittamasta välineestä. Rikoksen edellytykset täyttyvät muutenkin. RL 28:1.1 5 kohdan soveltaminen tuskin poissulkisi murtovälineen hallussapitoa, sillä rautakoukku ei ollut mukana vain tämän teon toteuttamiseksi. Anastetuksi tuli loppujen lopuksi laatikollinen viinipulloja, joiden sisältö tosin oli mennyt etikaksi. (Periaatteessa on jossain määrin tulkinnanvaraista, kelpaako pilallinen aine anastuksen kohteeksi. Jos ei, ei anastusrikos olisi tuolta osin tullut täytetyksi (pullot ovat tietysti periaatteessa käypiä anastuksen kohteita). Tämä taas merkitsisi anastusrikoksen arviointia yrityksen näkökulmasta. Yrityksen rangaistavuus edellyttää arviota mm. siitä, oliko anastusrikos vaarassa täyttyä tai, jos ei, johtuiko tämä satunnaisista syistä. Arvioitavaksi tulee tällöin myös mahdollinen yrityksestä luopuminen.) Siltä osin taas kun anastuksella katsotaan olleen käypä kohde, anastusrikos on täyttynyt, eikä saaliin tämän jälkeen tapahtuva hylkääminen vaikuta enää tuohon asiaan (eikä merkitse myöskään erikseen syyksiluettavaa uutta rikosta). Tapahtumiin liittyy kuitenkin myös Eemelin kotonaolo seurauksineen. Eemeli itse ryhtyi huiskimaan pesäpallomailalla Kakea. Toisen huiskiminen pesäpallomailalla on ruumiillisen väkivallan tekemistä (RL 21:5) tai sen yrittämistä. Tulkinnanvaraista on, pidettäisiinkö pesäpallomailaa jopa RL 21:6.1:n 3 kohdassa tarkoitettuna ampuma- ja teräaseeseen rinnastettavana hengenvaarallisena välineenä. Eemelin menettelyä on kuitenkin arvioitava myös RL 4:4:n kannalta. Eemeli oli joutunut oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi. Tämän jälkeen tulevat arvioitaviksi hätävarjeluteon tarpeellisuus- ja puolustettavuuskriteerit. Jos oikeudenmukaisen hätävarjeluteon edellytykset eivät toteudu, on vielä arvioitava sitä, onko käsillä kuitenkin anteeksiantoperuste. Vähintäänkin tilanne tulee otettavaksi huomioon

rangaistusta lieventävänä RL 6 luvun soveltamisessa. Jokamiehen kiinniotto-oikeuttakin on voinut pohtia (PKL 1:1). 11 Kake puolestaan käyttäytyi pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön toteuttavalla tavalla. Päähän potkaiseminen saattoi toteuttaa erityisen raakaa tekotapaa koskevan kvalifiointiperusteen (RL 21:6.1:n 2 kohta). Potkun seurauksena Eemeliltä meni taju ja hän sai aivovamman. Aivovamma täyttänee RL 21:6.1:n 1 kohdan seuraustunnusmerkin. Vastuu edellyttää mm. tahallisuutta, ja tahallisuuden alin aste puolestaan sitä, että Kake piti potkaistessaan vaikean ruumiinvamman syntymistä tekonsa varsin todennäköisenä ts. yli 50 %:n todennäköisenä seurauksena (RL 3:6). Jos tahallisuusvaatimus ei täyty, voi menettely tavallisen pahoinpitelyn lisäksi toteuttaa (törkeän) vammantuottamuksen tunnusmerkistön (RL 21:10-11). Jos Eemelin huiskiminen ei pysynyt oikeudenmukaisen hätävarjelun rajoissa, tulee hätävarjelun edellytyksiä pohtia myös Kaken kannalta. Väkivalta-aspekti johtaa toisaalta arvioimaan tapausta ryöstön näkökulmasta. Ryöstöön syyllistyy sekä se, joka väkivaltaa käyttämällä anastaa (RL 31:1.1) että se, joka anastamasta verekseltään tavattuna väkivaltaa käyttämällä täyttää rikoksen (RL 31:1.3). Etenkin jälkimmäisen variantin soveltuminen on tässä ajateltavissa. Kummassakin tapauksessa merkittävää on, onko anastus tai sen yritys tehty väkivaltaa käyttämällä. Myöntävään vastaukseen saatetaan päätyä. Ryöstö on väkivalta- ja anastuselementistä koostuva nk. yhdistetty rikos. Ryöstöstä tuomitseminen sisältää lähtökohtaisesti varkauden ja pahoinpitelyn. Törkeän pahoinpitelyn tässä mahdollisesti kyseeseen tulevat kvalifiointiperusteet (raakuus, vakavat seuraukset) ovat myös törkeän ryöstön (RL 31:2) kvalifiointiperusteita, jolloin rangaistusasteikoltaan ankaramman törkeän ryöstön soveltaminen johtaisi törkeän pahoinpitelyn sisältymiseen siihen. Sen sijaan tekoa olisi tuskin pidettävä siten ei-vakavana, että ryöstön perustunnusmerkistön asemesta sovellettavaksi tulisi RL 31:1.4:n nk siirtosäännös. Koska anastaminen on ryöstön osa, heijastuu anastusrikoksen täyttymisestä ja yrityksestä sanottu vastaavasti ryöstöön. Kaken ja Tanen yhteisymmärryksen ulottuvuudesta riippuu, missä määrin he ovat rikoskumppaneita. Rikoskumppanuus on tahallisen rikoksen tahallista yhdessätekemistä. Huomio kiinnittyy erityisesti vakavaan henkilövahinkoon. Tähän nähden Tanella tuskin oli tahallisuutta ja yhteisymmärrystä, mutta tahallisuuden puuttumiseen on voitu päätyä jo Kaken osalta. Vammantuottamusvastuu, jollainen Kaken osalta vähintään tulee kyseeseen, tutkitaan kummankin osalta erikseen (tuottamuksellisissa rikoksissa kyseeseen ei tule RL 5 luvun mukainen osallisuusvastuu!). Kake ja Tane ovat saattaneet myös syyllistyä heitteillepanoon (RL 21:14), jos Eemeli saatettiin/jätettiin avuttomaan tilaan ja jos tämä aiheutti tunnusmerkistössä tarkoitettua vaaraa. Tästä ei rangaista erikseen, ellei vaara ollut sellaista, mikä ei sisältynyt vielä itse pahoinpitelyyn. Pohtia on voinut myös mm. pelastustoimen laiminlyönnin (RL 21:15) edellytyksiä. Tapahtumat kapakassa. Viivojen poisraaputtaminen johti tarjoilijan erehdykseen laskutusperusteissa ja liian alhaiseen laskuun, eli varallisuusvahinkoon ravintolalle. Jos tämä oli tahallista, kuten vaikuttaa, kyse on petosrikoksesta, joka lienee lievä (RL 36:3). Lisäksi on arvioitava, onko viivojen poisraaputtaminen asiakirjan tai muun todistuskappaleen väärentämistä. Lähinnä kyseessä voi olla lievä väärennys (RL 33:3 ja 6). Molemmista rangaistaan erikseen. Yhteisymmärryksen vallitessa molemmat vastaavat rikoskumppaneina. Valomerkin jälkeen. Tane otti juovuspäissään väärän takin. Toisen takin ottaminen voi täyttää näpistyksen tai lievän luvattoman käytön edellytykset. Vastuu niistä edellyttää tahallisuutta, ja keskeistä onkin, mikä merkitys on humalassa tapahtuneella erehdyksellä tosiseikoista. Kun laissa

12 ei ole asiasta erityissääntelyä, noudatetaan normaaleja erehdyssääntöjä, eli tässä tapauksessa RL 4:1:ää. Tane ei syyllisty tässä vaiheessa rikokseen. Huomattuaan erehdyksensä hän löytää taskusta kommunikaattorin ja päättää anastaa sen ja myy sen Seballe. Päättäessään anastaa sen hän syyllistyy kavallukseen (RL 28:4 tai 6). Jos hän myy sen omanaan, ja Seba ostaa sen erehdytyksen vuoksi, Tane voi syyllistyä lisäksi (lievään) petokseen. Riippuen mm. syyksiluettavuutensa asteesta Seba on voinut tässä syyllistyä kätkemisrikokseen (RL 32:1), tuottamukselliseen kätkemisrikokseen (RL 32:4) tai kätkemisrikkomukseen (RL 32:5). Takin vaiheista ei lähemmin kerrota, mutta pitäessään sen teko kuuluu samaan kavallukseen kuin kommunikaattori, välittömän poisheittämisen tapauksessa kyse voi olla vaihtoehtoisesti lievästä vahingonteosta (RL 35:3). Straffrätt/ämnesstudier 3. 27.4.2007/DF Modellsvar Det tidigare villkorliga straffet. De brott som åtalet gäller i dag har visserligen begåtts under prövotiden för det villkorliga straffet men åtalet har inte väckts inom ett år efter prövotidens utgång, varför det villkorliga straffet inte kan förklaras gå i verkställighet (SL 2b:5). Strafflatituder B1: Försök till grov skadegörelse (SL 35:2, SL 6:8); latituden för grov skadegörelse är 4 mån 4 år. Lindring av straffskalan på grund av försöket: 14 dg (3/4) x 4 år = 3 år. B2: Medhjälp till bedrägeri (SL 36:1, SL 6:8); latituden för bedrägeriet är böter 1-120 db och 14 dg 2 år. Lindring av straffskalan på grund av medhjälp blir 1 db (3/4)x 120 = 90 db eller 14 dg (3/4) x 2 år = 1 år 6 mån fängelse. B3: Olaga hot (SL 25:7): 1-120 db eller 14 dg 2 år fängelse Gemensamma straff de viktigaste alternativen Om fängelsestraff döms för alla tre brotten blir latituden minimum 14 dg och maximum 3 år ( + 2 år) = 5 år. Maximistraffens summa blir högre och används därför inte (3 + 1 år 6 mån + 2 år = 6 år 6 mån). Den grova skadegörelsen kan ge fängelse inom ovannämnda skala och för de två andra brotten utdöms ett bötesstraff inom skalan 1- (120 + 90) = 210 db. Förvandlingsstraffet för böterna blir 45:3= 15 dagar fängelse (SL 2a:5)