Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuoret ovat kunnan tulevaisuus Taustamateriaali Nuorisotyön yhteiskunnallinen merkitys: Nuoret ovat kunnan tulevaisuus -kalvosarjalle. Syyskuu 2008. Tulevaisuus Nuorisotyössä on kyse kasvatuksesta ja nuoren kasvusta yhteiskunnan jäsenenä. Nuoret ovat kunnan tulevaisuuden tekijöitä, joiden hyvinvoinnista huolehtiminen on kunnan elinehto. Kunta ei voi elää keskittymällä pääasiassa vanhusten ja terveydenhuollon ongelmien ratkomiseen. Tutkimusten (mm. KuntaSuomi 2004) mukaan kuntalaiset arvostavat nuorisotyötä. Siihen panostaminen koetaan tärkeäksi. Mitä positiivisemmat käsitykset nuorelle syntyy omasta kunnasta, sitä vähemmän hänellä on poismuuttoaikeita ja sitä todennäköisempi paluumuuttaja hän on. Tyytyväisyyteen vaikuttavat kokemukset nuorten elinolojen hoidosta ja omista vaikutusmahdollisuuksista. Hyvin tehty nuorisotyö tukee nuoren kiinnittymistä kotikuntaansa. Nuorten osallisuuden lisääminen on nuorisotyön keskeinen tehtävä. Nuorisotyö kasvattaa tulevaisuuden tekijöitä ja päättäjiä sekä palvelee tämän hetken nuoria kuntalaisia. Nuorisolain mukaan nuorilla on oltava mahdollisuus osallistua paikallisen ja alueellisen nuorisotyön ja -politiikan asioiden käsittelyyn ja nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Elinolot Nuorisolain mukaan kunnan on tehtävä nuorisopolitiikkaa. Nuorisopolitiikka on nuorten kasvu- ja elinolojen parantamista. Se sisältää lapsia ja nuorisoa koskeviin ajankohtaisiin asioihin liittyvät aiheet kuten nuorten koulutuksen, työllisyyden, toimeentulon, terveyden, aktiivisen kansalaisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen, asumisen, yrittäjyyden sekä asevelvollisuuden. Suurimmalla osalla suomalaisista nuorista menee hyvin, mutta sillä osalla, jolla menee huonosti, menee entistä huonommin. Ongelmien lisääntyessä tarve nuorisotyölle kasvaa. Nuorisotyö tavoittaa myös vaikeuksissa olevat nuoret erityisesti matalan kynnyksen tilojen ja palveluiden kautta. Nuorisotyö on luonteeltaan ennaltaehkäisevää. Nuorisotyöhön sijoitetut resurssit tuottavat säästöjä korjaavan toiminnan puolella esim. sosiaalitoimen menoissa. Hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa säädetään kunnassa toimivasta työvoimatoimiston, sosiaali- ja terveystoimen, nuorisotoimen ja koulutoimen moniammatillisesta työryhmästä, jonka tehtävänä on seurata nuorten sijoittumista jatkokoulutukseen ja työelämään. Kunnan on varmistettava jokaiselle alle 25-vuotiaalle työtä tai koulutuspaikkaa vailla olevalle mahdollisuus saada henkilökohtaista tukea ja vähintään alueellista ohjauspalvelua koulutus- tai työllistymissuunnitelman tekemiseen ja toteuttamiseen. Nuorisotyö ja sen tekijät Nuorisotyö on edellytyksiä luovaa peruspalvelua. Vastuullinen kunta ylläpitää, tukee ja kehittää nuorisotyötä. Vakaalla tai myönteisellä kehitysuralla olevissa kunnissa nuorisotyö mielletään osaksi laajempaa hyvinvointityötä, jota tukevat mm. poikkihallinnolliset ohjelmat ja strategiat. Nuorisolain mukaan nuorisotyötä ja -politiikkaa toteutetaan kunnassa moniammatillisena yhteistyönä paikallisten viranomaisten sekä nuorten, nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa. Nuorisolain mukaan nuorisotyö ja -politiikka ovat kunnan tehtäviä. Lain mukaan kunnan nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluvat: - nuorten kasvatuksellinen ohjaus, - toimintatilat ja harrastusmahdollisuudet, - tieto- ja neuvontapalvelut, - nuorisoyhdistysten ja -ryhmien tuki, - liikunnallinen, kulttuurinen, kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta, - nuorten ympäristökasvatus, - tarvittaessa nuorten työpajapalvelut, - muut paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopivat toimintamuodot. 1
Lapsi- ja nuorisopolitiikan edistäminen ei ole mahdollista ilman eri toimijoiden vuorovaikutusta ja tietoisesti rinnakkaista roolia yhteisten tavoitteiden toteuttamisessa. Kunnallinen nuorisotyö tekee nuorten sosiaaliseksi vahvistamiseksi, nuoren kasvun tukemiseksi ja aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi yhteistyötä kunta- ja hallintorajat ylittäen. Nuorisotyö osaa yhdistää eri toimijatahojen osaamista niin vapaaehtoisista kuin lasten ja nuorten vanhemmistakin. Perusnuorisotyötä tekevät kunnalliset nuorisotyöntekijät. Kuntien tekemää nuorisotyötä täydentää seurakuntien nuorisotyö ja sekä kuntien tukemat nuorisoalan tai nuorten järjestöt tai ryhmät. Nuorisotyön yhteistyökirjoa lisäävät myös muut toimijat, kuten kuntien kulttuuri-, liikunta-, sosiaali- ja terveystoimi, koulut tai jopa poliisi. Nuorisotyön laajan yhteistyön luonne vaatii nuorisotyöntekijöiltä ammatillista osaamista ja asiantuntemusta. Nuorisotyön perustehtävänä sosiaalinen vahvistaminen ja aktiivisen kansalaisuuden edistäminen ovat toimintaa kahden ääripään, nuorten syrjäytyneisyyden ja nuorten aktiivisen kansalaisuuden välisessä tilassa vaikuttamalla nuorten elämässä syrjäytymistä vastaan sekä elämäntaitojen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Lapset ja nuoret tarvitsevat turvallisen kasvuympäristön sekä aikuisten läsnäoloa ja tukea. Nuorten elämän rakentamiseen liittyvistä haasteista selviydytään parhaiten, kun kasvua on pitkäjänteisesti tukemassa osaavia aikuisia sekä tasavertaisuuteen pohjautuvaa mielekästä toimintaa. Nuorisotilat ja ammattitaitoiset nuorisotyöntekijät luovat pysyvyyttä ja antavat mahdollisuuden kehittää nuorisotyötä. Nuoret ovat tekemisissä nuorisotyöntekijän kanssa vapaa-ajallaan. Nuorisotyössä kontaktit ovat usein epämuodollisia ja ne syntyvät nuoren omien toiveiden ja tarpeiden mukaisesti, sen mukaan minkä nuori valitsee ja kokee omakseen. Tämä mahdollistaa nuorisotyöntekijöiden arkisen, välittömän, luontevan, epämuodollisen, kannustavan ja tukevan suhtautumisen nuoriin. Tästä huolimatta nuorisotyöntekijä on ammattilainen, hänellä on ammatillisesti ja kokemuksen kautta osaava ote toimia lasten ja nuorten parissa, kriittisesti ja kasvattavasti, yksilöitä ja ryhmiä kohdaten, niiden parissa toimien ja niitä ohjaten. Nuorisotyö - on osa nuorisopolitiikkaa. - kohdistuu nuorten omaan ajankäyttöön. - on nuorten aktiivisen kansalaisuuden edistämistä. - on nuorten sosiaalista vahvistamista ja syrjäytymisen ehkäisyä. - on nuorten kasvun ja itsenäistymisen tukemista. - on sukupolvien välistä vuorovaikutusta. Lääkkeet ja vaikuttavat ainesosat? 1. Aktiivinen kansalaisuus Itsensä yhteisön ja yhteiskunnan jäseneksi ymmärtävä nuori on vahvoilla myös vastoinkäymisten ja kriisien aikana. Sosiaalisten taitojen ja empaattisen elämänasenteen sisäistäminen ei voi tapahtua millään muulla tavalla kuin tiiviissä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Vuorovaikutuksen myötä myös nuoren kyky kriittiseen ajatteluun, kommunikaatioon ja omien kantojen muodostamiseen paranee. Tällä on suora vaikutus käsitykseen vastuusta omista teoista ja niiden seurauksista. Järjestöjen piirissä toimivalla nuorella on mahdollisuus kokea ja sisäistää yhteisöllisyyden ja yhteisten asioiden periaatteet käytännössä, aivan toisella tavalla kuin oppikirjojen tai tietoverkkojen kautta. Järjestöjen kautta muodostuu sosiaalisia verkostoja ja niiden jäsenten tarjoamaa vertaistukea. Tämä on hyvin tärkeää nuoren sosiaalisen ja henkisen syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta. Suurin osa kunnan tuottamista palveluista koskettaa suoraan nuorten elämää. Kunnilla on vastuunsa kunnallisen päätöksenteon ja nuorten arjen välisen kuilun kiinni kuromisessa. Aktiiviseen kansalaisuuteen ja poliittiseen osallistumiseen kasvetaan. Nuoret oppivat toimimaan yhdessä ja yhteisön jäseninä omissa kansalaisjärjestöissään, joiden toiminnan edistäminen on kunnan, sen nuorisotyön ja nuorisotyöntekijöiden tehtävä. Nuoria pitää kannustaa keskustelemaan ja kyselemään sekä myös kyseenalaistamaan asioita. 2
Nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen tulee perustua todellisiin ja konkreettisiin mahdollisuuksiin tehdä ja toimia. Nuorisolaki velvoittaa ottamaan nuoret mukaan paikallisen ja alueellisen nuorisotyön ja -politiikan käsittelyyn ja kuulemaan nuoria heitä koskevissa asioissa. Kuntien on kehitettävä nuorille suunnattuja osallistumis- ja vaikuttamiskäytäntöjä ja kysyttävä nuorilta mielipiteitä niiden toimivuudesta. Ei riitä että nuoria kuullaan muutaman kerran vuodessa tai pelkän aloitekanavan kautta. Nuoret ja nuorten vaikuttajaryhmät on otettava mukaan lautakuntiin ja kuntien on huolehdittava, että nuorilla on riittävät tiedolliset edellytykset vaikuttaa kunnan toimintaan. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma edellyttää, että vuoden 2010 loppuun mennessä kaikissa kunnissa on aktiivisessa käytössä 5 17-vuotiaiden vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmä, joka toimii lasten ja nuorten eri ikäkausien ja edellytysten mukaisesti. Tällä hetkellä vaikuttajaryhmiä toimii noin joka toisessa kunnassa. Kunnan toiminnassa: - Nuoret pitää huomioida. - Nuoria pitää kuulla. - Nuorten pitää päästä osallistumaan. - Nuorten pitää päästä vaikuttamaan. 2. Moninaisuus ja yhdenvertaisuus Nuorisotyön toimintamuodot lisäävät erilaisten nuorten sosiaalisia kontakteja ja tutustumista toisiinsa. Ohjatussa ja turvallisessa vapaa-ajan toiminnassa huomioidaan nuorten erilaiset lähtökohdat, tarpeet ja elämäntilanteet. Pyrkimys yhdenvertaisuuteen haastaa nuorisotyön kentän huomioimaan moninaisuutta entistä laajemmin. Yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua nuorisotoimintaan tarkoittaa sitä, että jokaisella nuorella on oikeus saada nuorisopalveluja. Erityisesti syrjäseudulla asuvien nuorten kontaktit ikätovereihin ovat vaarassa, jos osallistumismahdollisuus ohjattuun ja yhdenvertaiseen vapaa-ajan toimintaan puuttuu lähiseudulta. Yhtälailla yhdenvertaiset mahdollisuudet tarkoittaa esimerkiksi vammaisten nuorten esteetöntä pääsyä nuorisotalolle. Yhdenvertaisuuden toteutuminen on yksi nuorisotyön keskeisimmistä tavoitteista. Kunnissa on edistettävä tilojen ja toimintojen saavutettavuutta. Mahdollisuus olla oma itsensä ja tulla kunnioitetuksi sellaisena kuin on, ovat edellytyksiä jokaisen nuoren tasapainoiseksi aikuiseksi kasvamiselle. Maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt Suomessa voimakkaasti. Kun vuonna 1990 Suomessa asui 21 000 ulkomaan kansalaista, on heidän määränsä vuoden 2007 lopussa jo 133 000. Kolme neljäsosaa maahanmuuttajista on työikäistä väestöä. Maahanmuuttajien keskuudessa alle 29-vuotiaita on noin 5 prosenttia enemmän kuin syntyperäisten suomalaisten joukossa. Kyseessä on nopea muutos, joka koskettaa kaikkia yhteiskunnan eri alueita. Kasvanut maahanmuutto ei johda itsessään ja automaattisesti monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Monikulttuurisuus pitää sisällään ajatuksen eri kulttuuristen ryhmien tasa-arvoisesta yhteiselosta ja ilman yhteisiä tavoitteita ja toimintaa ei tähän päästä. Nuorisotyössä monikulttuurisuus ilmiönä on arkipäivää ja hyviä toimintatapoja ja käytänteitä on runsaasti. Parhaimmillaan monikulttuuriset nuoret huomioiva nuorisotyö tukee monikulttuuristen nuorten kasvua aktiiviseen kansalaisuuteen ja tukee nuorten osallistumista yhteiskuntaan täysivaltaisena jäsenenä. Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen -tutkimuksen mukaan erilaiset nuoret kokevat toisten nuorten sekä ohjaajien asenteiden vaikeuttavan täysipainoista osallistumista. Monikulttuuriset nuoret huomioivia toimintatapoja ja menetelmiä tulisi edelleen kehittää ja tarjota tähän liittyvää koulutusta nuorisotyön tekijöille. Arkinen asenteellisuuden ja syrjinnän vastainen työote madaltaa niin monikulttuuristen kuin muidenkin nuorten osallistumista nuorisotoimintaan. 3. Sosiaalinen vahvistaminen: Ketään ei ole varaa menettää Nuoressa ikäryhmässä tapahtuu kahtiajakautumista. Ongelmat kasaantuvat niille nuorille, joilla ongelmia on ollut ennestäänkin. Syrjäytymiselle on tyypillistä monien eri ongelmien kasautuminen. Syrjäytymisen yleisimpiä taustatekijöitä ovat kouluttautumattomuus, pitkäaikaistyöttömyys, pitkäaikainen toimeentuloasiakkuus, mielenterveysongelmat ja päihdeongelmat. Vanhempien ongelmat periytyvät herkästi lapsiin ja nuoriin. Tämän vuoksi tarvitaan ongelmiin puuttuvia ja niiden syvenemisen katkaisevaa tukea. Nuorisotyö yhtenä nuorten kohtaamisen foorumina, 3
muutoksen mahdollistajana ja nuoren tukijana on tässä ensiarvoisen tärkeä. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan vakavassa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria 15 000-20 000. Ryhmän ytimen muodostavat ne nuoret, jotka eivät ole päättäneet peruskoulun jälkeistä toisen asteen koulutusta. Heidän pääasiallinen toimeentulonsa muodostuu toimeentulotuesta. He eivät ole hakeutuneet toisen asteen koulutukseen, tai ovat keskeyttäneet opintonsa. Peruskoulun jälkeisessä nivelvaiheessa ilman työtä tai opiskelupaikkaa jää noin joka kuudes nuori. Yhteiskunnan on huolehdittava niistä nuorista, jotka eivät sitä itse kykene tekemään. Toimiviksi keinoiksi on havaittu nuorten työpajat ja oppisopimusjärjestelyt. Syrjäytymisestä aiheutuviin kustannuksiin ja turvallisuusriskeihin ehdottomasti järkevin ja edullisin ratkaisu on palkata lisää aikuisia kouluihin sekä nuoriso- ja sosiaalitoimeen. Toimivissa hankkeissa on aina mukana aikuinen, jolla on aikaa nuorelle ja perheelle kanssakulkijana sekä moniammatillisen yhteistyön kartoittajana. Syrjäytynyt nuori tarvitsee lähitukea riittävästi ja riittävän kauan. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä tarvitaan panostusta ennaltaehkäisevään toimintaan ja kohdennettuja toimenpiteitä. Kokonaan syrjäytyminen tai syrjäytymisen katkaisu jälkikäteen on erittäin kallista. Vuosi tai kaksi heitteillä ja palaaminen normaaliin elämään on kovan työn takana. Nuorisotyöttömyys on laskenut, mutta se on edelleen kaksinkertainen yleiseen työttömyyteen nähden. Nuorten työllistyminen muodostaa pohjan paremmalle elämänhallinnalle. Jokaiselle nuorelle on tärkeää hyvä itsetunto, koulutus, työpaikka ja riittävä toimeentulo. Nuorten työllistymisen edellytysten parantaminen muodostaa pohjan myös tulevaisuuden väestö- ja hyvinvointipolitiikalle. Väestökehityksen ja -rakenteen muutos vaikuttaa tulevaisuudessa myös väestön keskuudessa vallitsevaan elatussuhteeseen. Vuonna 1998 sataa työllistä kohden oli 133 ei-työllistä. Vuonna 2030 arvioidaan sataa työllistä kohden olevan jo 145 työvoiman ulkopuolella olevaa. Yhteiskunnalla ei ole varaa jättää ketään työelämän ulkopuolelle. Syrjäytymisen kustannukset Yksistään lastensuojelun kustannukset ovat vuosina 2000 2005 lisääntyneet 243 miljoonalla eurolla. Vuonna 2005 nämä kustannukset olivat 405 miljoonaa euroa, jossa kasvua vuoteen 2004 verrattuna oli 107 miljoonaa euroa. Lastensuojelullinen sijoittaminen perheeseen tai laitokseen maksaa vuodessa noin 30 000 60 000 euroa. Riihimäellä tehty elinkaarikustannusten mallinnus havainnollistaa asiaa. Kunnan asukkaan kustannukset 16-vuotiaaksi asti ovat noin 95 000 euroa, mikäli hän ei tarvitse mitään erityispalveluita. Erityispalveluista lastensuojelutoimenpiteet nostavat hintaa huomattavasti. Jos lapsi otetaan huostaan vauvana ja on sijoitettuna perheeseen 17 vuotta, tulee lisähintaa noin 180 000 euroa. Tähän lukuun ei sisälly esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden palkkakuluja huostaanoton järjestämisessä. Hinta on huomattavasti korkeampi, jos lapsi joudutaan sijoittamaan lastenkotiin. Huumeita käyttävän nuoren hoitokulut ovat vuodessa jopa yli 140 000 euroa. Mielenterveydeltään häiriintyneen lapsen ylimääräiset hoito- ja lääkekulut ovat runsaat 1 miljoonaa euroa 10 vuodessa. Kriminalisoituneen lapsen viiden vuoden koulukoti ja 10 vuoden vankilajaksot maksavat noin 1 miljoona euroa. Yksi työelämästä syrjäytynyt maksaa julkiselle taloudelle 18 000 e vuodessa. Kansantaloudellinen menetys yhdestä työelämästä syrjäytyneestä on 29 000 e vuodessa. 4. Nuorisotyö lähipalveluna sekä lähiyhteisöjen vahvistajana ja kehittäjänä Aito valinnanmahdollisuus edellyttää myös valmiuksia tehdä valintoja. Valmiuksien kehittämisessä koululla ja kodilla on edelleen keskeinen rooli, mutta entistä tärkeämmäksi on noussut oppiminen vapaan kansalaistoiminnan ja vertaisryhmien kautta. Tämä ns. kansalaisoppiminen perustuu ennen muuta omien halujen ja tarpeiden pohjalta tapahtuvaan 4
kokemukselliseen oppimiseen. Kansalaisoppimisen avulla hankitaan kokemuksia, kiinnostusta, taitoja ja tietoja, jotka ovat tarpeen työelämään, kulttuuriin, yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja sosiaaliseen elämään osallistumiselle. Tässä toiminnassa nuorisotyöllä on vuosikymmenten perinne. Perustason nuorisotyö järjestää nuorille toimintamahdollisuuksia, mielekkäitä ja hyödyllisiä vapaaajan viettotapoja. Perusnuorisotyö on säännöllistä, pitkäjännitteistä toimintaa ja toiminnan järjestämistä. Se on mielekkyyden vaalimista ja lisäämistä nuorten elämässä. Yleisimpiä kuntien nuorisotoimen toimintoja ovat nuorisotilojen ja -toimintojen järjestäminen, nuorisotyön koordinointi ja nuorisotyöstä tiedottaminen, nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen edistäminen kaupungissa, sekä avustusten jakaminen paikalliseen järjestöjen nuorisotoimintaan; melko yleistä on harrastusmahdollisuuksien edistäminen, ohjattu toiminta, omaehtoisuuden tukeminen ja tapahtumien järjestäminen. Viime aikoina myös nuorten tieto- ja neuvontapalvelut ovat yleistyneet. Suurimmissa kaupungeissa on etsivää ja erityisnuorisotyötä. Nuorten työpajat ovat usein kunnallisen nuorisotyön alaisuudessa, mutta niitä tehdään usein alueellisena yhteistyönä. Seurakunnat tekevät runsaasti lapsi- ja nuorisotyötä. Noin viidentoista vuoden iässä seurakunnat tavoittavat lähes koko ikäluokan rippikoulun merkeissä. Suomen kunnissa on tuhansia nuorisojärjestöjä, joissa toimii lähes miljoona suomalaista nuorta. Nuoret toimivat vapaaehtoisina osallistuen ja järjestäen kerho-, leiri- ja harrastustoimintaa. He oppivat uusia asioita, saavat ystäviä ja tärkeitä kokemuksia elämäänsä varten. Tämä kaikki tapahtuu yhdessä toimien. Järjestötoiminta vahvistaa nuoren sosiaalista pääomaa ja ehkäisee syrjäytymistä. Reilu puolet suomalaisista nuorista osallistuu vapaaehtoistoimintaan. Suomalainen nuori on mukana vapaaehtoistoiminnassa 19 tuntia kuukaudessa. Toiminnan ulkopuolellakin olevista nuorista kaksi kolmasosaa olisi valmis tulemaan mukaan toimintaan, jos joku heitä siihen pyytäisi. 5. Yhteistyö kaiken perustana Lapsi- ja nuorisopoliittinen toiminta haastaa myös paikallistoimijoita yhteistyöhön. Useissa kunnissa on eri toimijoiden moniammatillisia ja poikkihallinnollisia ryhmiä ja verkostoja, joissa nuorisotyö on mukana. Vaihtoehtona on päällekkäinen, rinnakkainen, yhteydetön ja vaikea tie. Kuntien nuorisopoliittisessa ohjelmatyössä myönteiselle onnistumiselle on usein yhteistä se, että prosessia on edistetty kunnan päätöksellä ja valmisteluun ovat osallistuneet kaikki ne, joiden työtä ohjelman on tarkoitus suunnata. Sama pätee kaikkiin strategioihin, kehittämissuunnitelmiin yms. Haasteena on nuorisopolitiikan sisältöjen toimeenpanon suunnittelu ja toteutus sekä siihen liittyvä käytännön vastuu: nuorisopolitiikka eri toimijoiden tehtävänä, nuorisopolitiikka eri toimialojen, ammatti- ja hallintokuntien sekä sektorien tehtävänä sekä nuorisopolitiikka kunnan päätöksenteon ja johdon tehtävänä. Yhteistyöryhmien toimintatavat sekä käsitykset vaitiolo- ja ilmoitusvelvollisuudesta kuitenkin vaihtelevat. Yhteistyön väistäminen tai katkeaminen aina perusteltavissa jos se halutaan perustella. Toimivissa ryhmissä taas yhteistyö ja luottamuksellinen tiedonvaihto on sujuvaa ja ajatus sen puuttumisesta koetaan outona. Yhteistyö vaaltii vastuun kantoa Hyvänä esimerkkinä toimii Helsingissä toteutettu ennaltaehkäisevän päihdetyön Klaarimalli. Mallissa on ensisijaista eri toimijoiden johtotason sitominen toimintaan. Kunnan eri hallinnonalojen kanssa tehdään tiivistä, sitoutunutta ja avointa yhteistyötä ja koordinaatiota. Hankkeessa kootaan yhteen alueellisia toimijoita ja konkreettisia toimenpiteitä. Yhteistyömalleissa tarvitaan aina vastuun kantaja ja tukea. Yleisesti voidaan todeta, että kumppanuudet ja verkostot eivät toimi, mikäli kukaan ei kanna lopullista vastuuta. Kun kunnissa lähdetään mukaan eri kokeilumalleihin, hankkeiden alkuvaiheessa tulisi tiiviimmin kartoittaa kaikkien toiminnot, tulevat yhteistyökumppanuudet ja sitoutuminen hankkeeseen. 5
6. Nuorisotyön ja -toiminnan asema on turvattava rakenneuudistuksissa Nuorisotyön taloudelliset resurssit kunnissa ovat hallinnonaloja pienempiä. Kuntien nuorisotoimen käyttömenojen osuus kunnan koko käyttötaloudesta on Kuntaliiton tilastojen mukaan noin 0,6 %. Kunnat käyttävät nuorisotyöhön tällä hetkellä noin 160 miljoonaa euroa vuosittain. Kuntien valtionosuus on 13,5 euroa per nuori, millä katetaan kuntien nuorisotoimen käyttömenoista 4,7 %. Kunta- ja palvelurakenteen muutokset haastavat kysymään, millaisilla työnjaoilla ja yhteyksillä esim. nuorisolain tavoitteelliset toiminnot ja palvelut turvataan. Kuntien määrän väheneminen kuntaliitosten myötä on voimistunut vuodesta 2004 lähtien. Yhdistymisen seurauksena syntyy uusia suurkuntia niin pinta-alaltaan kuin väestöltään. Suuremmat yksiköt aiheuttavat haasteita myös nuorisotyön saralla, vaikka nuorisotyöllä on runsaasti kokemuksia seudullisesta ja alueellisesta yhteistyöstä. Elinkelpoinen kunta pitää huolta myös nuorisotyön resursseista. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma laaditaan neljän vuoden välein. Se sisältää valtakunnalliset lapsi- ja nuorisopolitiikan tavoitteet sekä suuntaviivat läänien ja kuntien lapsi- ja nuorisopoliittiselle ohjelmatyölle. Kehittämisohjelman kuudella strategisella lapsi- ja nuorisopolitiikan painopisteellä vahvistetaan ennaltaehkäisevää työtä korjaavaan nähden. Painopisteet ovat: 1. Ennaltaehkäisevän peruspalvelujärjestelmän toimivuus 2. Palvelujärjestelmän toimivuus elämän siirtymä-, muutos- ja kriisivaiheissa 3. Palvelujärjestelmän varhainen puuttuminen ja tuki 4. Moniammatillisuus, poikkihallinnollisuus ja monitoimijuus 5. Osaamisen turvaaminen ja asiakaslähtöisyys 6. Päätöksenteon lapsi- ja perhevaikutusten ennakointi, arviointi ja seuranta Keskeiset käsitteet Nuorisolaki Nuorisolain mukaan nuorisotyö ja -politiikka ovat kunnan tehtäviä. Lain mukaan kunnan nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluvat: nuorten kasvatuksellinen ohjaus, toimintatilat ja harrastusmahdollisuudet, tieto- ja neuvontapalvelut, nuorisoyhdistysten ja -ryhmien tuki, liikunnallinen, kulttuurinen, kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta, nuorten ympäristökasvatus, tarvittaessa nuorten työpajapalvelut, muut paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopivat toimintamuodot. Nuorisolain mukaan nuorilla on oltava mahdollisuus osallistua paikallisen ja alueellisen nuorisotyön ja -politiikan asioiden käsittelyyn ja nuoria on myös kuultava heitä koskevissa asioissa. Nuorten elinolot Nuorten elinolot sisältävät nuorten koulutuksen, työllisyyden, toimeentulon, terveyden, aktiivisen kansalaisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen, asumisen, yrittäjyyden sekä asevelvollisuuden. Nuorisotyön rakenne Nuorisotyön toteuttamisesta vastaavat valtio ja kunnat, jotka pyrkivät nuorisotyöllä parantamaan nuorten elinoloja ja luomaan edellytyksiä nuorten kansalaistoiminnalle. Alueellinen nuorisotoimi sijoittuu lääninhallitusten sivistysosastoille. Lääninhallitukset ovat asettaneet asiantuntijaelimikseen alueellisia nuorisoasiainneuvostoja. Opetusministeriö tulosohjaa ja resursoi läänien nuorisotyötä. Kunnat huolehtivat nuorten paikallisyhdistysten ja toimintaryhmien avustamisesta, nuorisotilojen ylläpidosta sekä erityisnuorisotyöstä. Nuorisotyön toteuttamisesta kunnat vastaavat yhdessä nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien yhteisöjen kanssa. 6
Kuntien nuorisotoimen palveluksessa on noin 3400 henkilöä, joista osalla on muita kuin nuorisotyöllisiä tehtäviä. Kuntien nuorisotyössä tehdään noin 1500 henkilötyövuotta, joten nuorisotyön ydintehtävissä työskentelee noin 1700 henkilöä. Nuorisotiloja on 1100. Nuorten työpajoja on 240, joista kaikki eivät ole nuorisotoimen alaisuudessa. Ruohonjuuritasolla nuorisotyötä tekevät kuntien lisäksi seurakunnat ja järjestöt. Seurakuntien lapsi- ja nuorisotyössä tehdään 1400 henkilötyövuotta ja sen vapaaehtoisverkoston piirissä arvioidaan olevan noin 30 000 vapaaehtoista. Järjestöissä on arveltu olevan 500 palkallista, varsinaista nuorisotyötä tekevää työntekijää, ja järjestöjen vapaaehtoisverkostoon on arvioitu kuuluvan 50 000 100 000 vapaaehtoista. Nuorisotyön rahoitus Opetusministeriö tukee valtionosuuksin kuntien nuorisotyötä sekä tulosohjaa ja tukee läänien nuorisotyötä. Ministeriö tukee avustuksin valtakunnallisia nuorisojärjestöjä, niiden piirijärjestöjä, nuorisotyön palvelujärjestöjä sekä nuorisotyötä tekeviä järjestöjä, valtakunnallisia nuorisokeskuksia, nuorten työpajatoimintaa, koululaisten iltapäivätoimintaa, kansainvälistä nuorisoyhteistyötä, ennaltaehkäisevää päihde- ja huumetyötä sekä nuorten uusien toimintamuotojen kehittämistä. Opetusministeriö jakaa nuorisotyöhön vuonna 2008 47,1 miljoonaa euroa. Tästä 37,5 miljoonaa euroa koostuu veikkausvoittovaroista. Valtion tuesta merkittävimmät osuudet ovat järjestöjen tukeminen 12,9 miljoonaa euroa, työpajatyö 11,2 miljoonaa euroa ja kuntien valtionosuudet 7,3 miljoonaa euroa. Valtionosuutta maksetaan vuonna 2009 14 euroa alle 29-vuotiasta kuntalaista kohtaan. Lääninhallitukset myöntävät avustuksia nuorten työpajatoimintaan, koululaisten iltapäivätoimintaan ja alueelliseen kehittämistyöhön. Kunnat päättävät itse nuorisotyöhön käytettävistä varoista. Kuntien nuorisotoimen käyttökustannukset ovat 155 miljoonaa euroa ja investointikustannukset 5 miljoonaa euroa. Valtionosuus kattaa 4,7 prosenttia kuntien nuorisotoimen käyttökustannuksista. 7