Kestävä kehitys Hämeenlinnan seudun yrityksissä vuonna 2002 Johanna Alanen Ympäristöosaston julkaisuja 19 2002

Kestävä kehitys Hämeenlinnan seudun yrityksissä vuonna 2002 Johanna Alanen Ympäristöosaston julkaisuja 19 2002 EAKR

Lähdeviite: Alanen, J. 2002: Kestävä kehitys Hämeenlinnan seudun yrityksissä vuonna 2002. Ympäristöosaston julkaisuja 19. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 41 s. + 3 liitettä. ISBN 952-5251-60-8 ISSN 1455-9102

Esipuhe Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosaston hallinnoimaa Ekoverkko-hanketta toteutetaan kuuden kunnan alueella: Hattula, Hauho, Hämeenlinna, Janakkala, Kalvola ja Renko. Ekoverkko-hankkeen päätavoitteena on pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) jätehuollon, kemikaalien käytön ja energiankulutuksen parempi hallinta sekä yhteistyön lisääntyminen ympäristöasioissa. Ekoverkko-hanketta rahoittavat ympäristöosaston ja em. kuntien lisäksi Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Tässä selvityksessä on kyselylomakkeen avulla kartoitettu Hämeenlinnan seudun yritysten ympäristöasioiden hoidon tilaa ja vertailtu saatuja tuloksia vuonna 1998 toteutetun selvityksen tuloksiin. Hämeenlinnan seudulla tarkoitetaan Hämeenlinnan kansanterveystyön kuntayhtymän kuntia (Hattula, Hauho, Hämeenlinna, Kalvola ja Renko) sekä Janakkalan kuntaa. Lisäksi tavoitteena on ollut ympäristökoulutuksen ja tiedon tarpeen selvittäminen sekä tiedon tuottaminen kestävän kehityksen seurantaa varten ja Ekoverkko-hankkeen käyttöön. Selvitys on tehty kesällä 2002 ja sen tekemisestä vastasi korkeakouluharjoittelija Johanna Alanen Tampereen yliopistosta. Työtä ohjasi Ekoverkko-hankkeen projektipäällikkö Sirpa Viholainen. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto kiittää selvitykseen osallistuneita yrityksiä. Hämeenlinnassa 24.09.2002 Sara Saari Terveysvalvonnan johtaja Ympäristöosaston julkaisuja 19 1

SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE... 1 TIIVISTELMÄ... 3 1. JOHDANTO... 4 2. KESTÄVÄ KEHITYS JA YRITYKSET... 5 2.1 KESTÄVÄN KEHITYKSEN MÄÄRITTELYÄ... 5 2.2 KESTÄVÄN KEHITYKSEN EDISTÄMINEN YRITYKSISSÄ... 6 2.2.1 Energiansäästö... 7 2.2.2 Jätehuolto... 8 2.2.3 Kemikaalit... 9 2.2.4 Työkaluja yritysten ympäristöasioiden toteuttamiseksi... 10 3. YRITYSTEN YMPÄRISTÖVASTUU JA YMPÄRISTÖLAINSÄÄDÄNTÖ... 11 4. YRITYSTEN JA KUNNAN YMPÄRISTÖYHTEISTYÖ... 11 4.1 EKOVERKKO-HANKE... 12 5. HÄMEENLINNAN SEUDUN YRITYKSET PÄHKINÄNKUORESSA... 13 6. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS... 13 6.1 TAVOITTEET... 13 6.2 MENETELMÄT... 14 7. TULOKSET JA NIIDEN TULKINTA... 14 7.1 YRITYSTEN TAUSTATIEDOT JA KYSELYN EDUSTAVUUS... 14 7.2 YMPÄRISTÖASIOIDEN VASTUUHENKILÖISTÄ JA YRITYSTEN YMPÄRISTÖASIOIDEN TOTEUTTAMISEN TYÖKALUISTA17 7.3 YRITYSTEN YMPÄRISTÖASIOIHIN LIITTYVÄN KOULUTUKSEN JA TIEDON TARVE... 20 7.4 SEURANTATIETO... 21 7.5 YMPÄRISTÖASIOIDEN HOIDOSTA SAATAVA HYÖTY... 23 7.6 HAITALLISTEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN LAAJUUS JA YMPÄRISTÖASIOIDEN HOIDON PARANTAMINEN YRITYSTEN TOIMINNASSA... 25 7.7 JÄTTEET... 30 7.8 YMPÄRISTÖASIOIDEN HYVÄÄN HOITOON LIITTYVIEN VÄITTÄMIEN KUVAAVUUS... 32 8. YHTEENVETO... 38 LÄHDELUETTELO... 40 LIITTEET... 42 Ympäristöosaston julkaisuja 19 2

Tiivistelmä Tämän selvityksen tavoitteena oli tuottaa tietoa Hämeenlinnan seudun kuntien (Hattula, Hauho, Hämeenlinna, Janakkala, Kalvola, Renko) alueella toimivien yritysten ympäristöasioiden hoidon tilasta ja kehittämistarpeista, sekä kartoittaa ympäristöasioiden hoidon tilassa tapahtuneita toksia vertaamalla saatuja tuloksia vuonna 1998 toteutetun selvityksen tuloksiin. Lisäksi tavoitteena oli ympäristökoulutuksen ja tiedon tarpeen selvittäminen sekä tiedon tuottaminen kestävän kehityksen seurantaa varten ja Ekoverkko-hankkeen käyttöön. Selvitys toteutettiin kirjekyselynä (ks. liitteet 1 ja 2) ja se lähetettiin kesäkuussa 2002 Hämeenlinnan seudun 134 yritykseen. Kohdeyrityksissä oli vähintään 20 työntekijää. Lisäksi mukana olivat pienemmät yritykset, joiden toiminnasta on tehty ilmoitus alueelliselle ympäristökeskukselle ympäristönsuojelun tietojärjestelmää varten. Kysymykset pohjautuivat osittain vuonna 1998 tehtyyn kyselyyn, mutta uusi kysely oli sisällöltään laajempi. Määräaikaan mennessä kyselyyn vastasi 56 yritystä. Kyselyn vastausprosentti oli 42. Vastausten vähyyttä selittää varmasti se, että kysely tehtiin kesäkuukausien aikana, jolloin useimmissa yrityksissä oli lomakausi parhaimmillaan. Vuoden 1998 kyselyä mukaillen yritysrekisteristä valittiin kaikkien muiden toimialojen yritykset lukuun ottamatta julkisen hallinnon, maa- ja metsätalouden, rahoitustoiminnan sekä terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen yrityksiä. Pienen vastausprosentin vuoksi tulosten perusteella ei voida tehdä laajoja yleistyksiä, mutta tuloksia voidaan kuitenkin pitää suuntaa-antavina. Vastausten määrä oli miltei sama kuin vuonna 1998 (43 kpl), joten vertailut vuosien 1998 ja 2002 välillä ovat melko päteviä. Lisäksi yritysten toimiala- ja kokojakauma olivat molempina vuosina hyvin samankaltaiset. Yritykset olivat arvioineet omat haitalliset ympäristövaikutuksensa yleisesti ottaen joko vähäisiksi tai kohtalaisiksi tai niitä ei joillain osa-alueilla ollut lainkaan. Yritykset arvioivat parantaneensa ympäristöasioidensa hoitoa eri osa-alueilla enimmäkseen jonkin verran. Erilaisiin ympäristöasioiden hyvää hoitoa kuvaaviin väittämiin yritykset vastasivat suurimmaksi osaksi joko kuvaa jonkin verran tai kuvaa hyvin. Ympäristöasiat olivat siis jo kiinteä osa yritysten toimintaa, mutta paljon on vielä tekemistä. Tuloksia tulkittaessa on myös otettava huomioon, että kyse on yritysten subjektiivisista mielipiteistä, joilla saattaa olla taipumusta itsekritiikittömyyteen. Yrityksen koko ei vaikuttanut merkittävästi haitallisten ympäristövaikutusten laajuutta tai hoidon parantamista kartoittaneiden kysymysten eikä myöskään ympäristöasioiden hyvää hoitoa koskevien väitteiden vastausprosentteihin. Sen sijaan toimiala vaikutti jossain määrin vastauksiin. Vastauksia tulkittaessa on kuitenkin otettava huomioon, että toimialojen vastausprosentit vaihtelivat paljon. Lisäksi toimialojen erilaiset piirteet vaikuttivat ilmeisesti vastauksiin, joten eri toimialojen välisen vertailun tulokset ovat vain heikosti suuntaa-antavia. Kun vertaa vuosia 1998 ja 2002, ei yrityksissä ole tapahtunut suuria toksia. Koulutuksen ja tiedon tarve on yhä hyvin ilmeinen, ja se on jopa lisääntynyt neljässä vuodessa. Eniten tietoa kaivattiin ympäristölainsäädännöstä. Myös hyödyt, joita yritykset kokevat saavansa ympäristöasioiden hoidolla, olivat pysyneet samoina. Eniten hyötyä oli nytkin saatu erilaisten säästöjen muodossa. Ympäristövastaavien määrä yrityksissä oli hieman lisääntynyt ja enemmistöllä (70 %) oli ympäristöjärjestelmä tai oma ympäristöohjelma. Tämä tietenkin on positiivista. Yrityksillä oli runsaasti seurantatietoa erilaisista ympäristöön liittyvistä toiminnoista. Etenkin suuret yritykset olivat kunnostautuneet seurantatiedon keräämisessä. Eniten seurantatietoa yrityksillä oli sähkön käytöstä. Kuitenkin vain vajaa kolmasosa yrityksistä oli valmis luovuttamaan seurantatietoa ympäristöosaston käyttöön kestävän kehityksen indikaattorien kehittämistä varten. Suuret yritykset olivat halukkaampia luovuttamaan seurantatietojaan kuin pienet yritykset. Eniten yritykset kiinnittivät huomiota ns. perinteisiin ympäristöasioihin, kuten jätehuoltoon ja energia-asioihin. Eri jätelajikkeet lajiteltiin suhteellisen hyvin. Kestävän kehityksen huomioiminen useilla eri osa-alueilla, kuten esimerkiksi hankinnoissa tai johdon ja henkilöstön sitoutumisessa yrityksen ympäristöasioiden kehittämiseen kaipaavat vielä parantamista. Kaikki yritykset ovat kuitenkin lähteneet kestävän kehityksen tielle ja tehneet parannuksia useilla osa-alueilla. Yritysten va- Ympäristöosaston julkaisuja 19 3

paaehtoisuuteen perustuva kestävän kehityksen työ edellyttää eri organisaatioilta paljon neuvontaja ohjauspalveluja, joille kyselyn mukaan on yhä sekä kysyntää että tarvetta. 1. Johdanto Suomen ympäristöpolitiikkaa hallitsee tällä hetkellä pyrkimys kestävään kehitykseen. Keskustelu kestävästä kehityksestä on lähtenyt voimakkaasti liikkeelle kesällä 1992 Rio de Janeirossa pidetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin jälkeen. Riossa hyväksyttiin toimintaohjelma Agenda 21, jonka mukaisesti maailman hallitukset sitoutuivat edistämään kestävää kehitystä kansallisessa toiminnassa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Samassa toimintaohjelmassa velvoitetaan myös yritykset tekemään omia ympäristöohjelmiaan. (Laurila & Sironen 1997: 144.) Yritykset ovat keskeisiä toimijoita ympäristöongelmien vähentämisessä erityisesti energian ja raaka-aineiden käytön sekä liikenteen aiheuttamien ympäristöongelmien osalta. Kestävä kehitys asettaa nykyisin ja tulevaisuudessa tuotannolle, kulutukselle ja koko taloudelliselle toiminnalle hyvin olennaiset reunaehdot. Kestävän kehityksen turvaaminen on riippuvainen yhtäältä yhteiskunnan ohjauksesta sekä toisaalta yritysten, kuluttajien ja eri sidosryhmien itseohjauksesta. Tulevaisuudessa ympäristönsuojelua toteutetaan kasvavasti yritysten, osakkaiden, kuluttajien ja erilaisten sidos- ja intressiryhmien asenteiden ja niissä tapahtuvien tosten mukaisesti. Näiden kehitystrendien myötä ympäristöasioiden hoitamisesta on tullut tärkeä kilpailukykytekijä myös liiketoiminnassa. (Loikkanen, Mälkki, Virtanen, Katajajuuri, Seppälä, Leivonen & Reinikainen 1999: 1.) Perinteisesti pääpaino yrityksen ympäristönsuojelutyössä on ollut lainsäädännön ja määräysten noudattamisessa. Vähitellen ympäristönsuojelutyön sisältö on laajentunut päästöjen ja jätteiden vähentämisestä koskemaan yhä laajemmin myös tuotteita ja niiden ympäristövaikutuksia koko elinkaaren ajan. Ympäristötietoisuus on lisääntynyt ja sen seurauksena myös yrityksen toiminnasta kiinnostuneiden sidosryhmien joukko. Viranomaisten vaatimusten noudattamisen rinnalla yritykset ennakoivat sidosryhmien odotuksia ja vaatimuksia sekä pyrkivät uudistuneilla tuotevalikoimillaan myös vaikuttamaan markkinoihin. Ympäristötietoisuuden ja ohjausmekanismien ttuminen ovat edellyttäneet myös asenteiden ja toimintatapojen tosta. Yritysten toimintatavat ympäristöasioissa ovat ttuneet passiivisesta ja varauksellisesta aktiiviseksi ja avoimeksi. Ympäristöraportit ja EMAS -selonteot ovat esimerkkejä tästä toksesta. (Valtion ympäristöhallinto 2002a.) Ympäristönsuojelusta on kehittymässä yrityksille tärkeä kilpailutekijä hinnan ja laadun rinnalle. Myös pienet ja keskisuuret yritykset uskovat ympäristöasioiden olevan entistä tärkeämpiä jatkossa. (Larnimaa 1999: 11.) Ympäristöasioiden hyvä hoito on osa yritysten nykypäivää, yritystoiminnan kehittämistä ja toimintaedellytysten turvaamista. Ympäristöasioiden järjestelmällisellä hoidolla lisätään tuottavuutta, työturvallisuutta ja -viihtyvyyttä sekä säästetään voimavaroja. Ympäristöasioiden huomioonottaminen parantaa yrityskuvaa ja helpottaa yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Ennen kaikkea ympäristöasioiden hoidosta hyötyy ympäristö niin paikallisesti kuin globaalistikin. (Törnblom 1999: 8.) Markkinoiden vihertyminen lisää yhä enenevässä määrin tarvetta ympäristöasioiden neuvonta- ja ohjauspalveluille. Lupa- ja valvontaviranomaisena toimiminen on edelleen keskeisin ympäristöviranomaisen lakisääteinen tehtävä, mutta kestävän kehityksen edistämiseksi tarvitaan myös nlaista yhteistyötä yritysten kanssa. Osa Hämeenlinnan seudun yrityksistä (Hämeenlinna, Hattula, Hauho, Kalvola ja Renko) on ollut mukana laatimassa Hämeenlinnan seudun kestävän kehityksen toimintaohjelmia. Kestävän kehityksen toimintaohjelmien edistämiseksi Hämeenlinnan seudun kunnat ovat myös olleet mukana Suomen Kuntaliiton vetämässä Paikallinen Agenda 21 - Ympäristöosaston julkaisuja 19 4

projektissa, jonka yhtenä kolmesta sisällöllisestä painopisteestä on ollut kunnan ja yritysten yhteistyön kehittäminen. Osana seudullista paikallisagenda 21 -projektia sekä yritysten ja kunnan yhteistyötä Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosastolla toteutettiin kesällä 1998 kysely Hämeenlinnan seudun kuntien yritysten ympäristöasioiden hoidon tilasta. Tämä selvitys pohjautuu kesällä 2002 toteutettuun seurantakyselyyn, jonka tarkoituksena oli selvittää, mikä on yritysten ympäristöasioiden hoidon tila tällä hetkellä ja minkälaisia mahdollisia toksia yrityksissä on tapahtunut sitten vuoden 1998. Tällä kertaa kartoituksessa oli mukana myös Janakkalan kunta. 2. Kestävä kehitys ja yritykset 2.1 Kestävän kehityksen määrittelyä Tämän hetken merkittävimpiä ympäristöongelmia ovat luonnonvarojen hupeneminen, kasvihuonekaasujen pitoisuuden lisääntyminen ilmakehässä ja sen aiheuttama ilmastontos, vauriot yläilmakehän otsonikerroksessa, maaperän tuottokyvyn rappeutuminen sekä luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Kestävä kehitys on laajemman ympäristöajattelun sanapari, jonka avulla näihin ongelmiin pyritään tarttumaan. Käsitettä kestävä kehitys on käytetty jo 1970-luvulla, mutta yleiseen poliittiseen kielenkäyttöön sen nosti vuonna 1987 mietintönsä jättänyt YK:n ympäristön ja kehityksen maailmankomissio eli ns. Brundtlandin komissio. Ympäristön ja kehityksen maailmankomissio määritteli kestävän kehityksen seuraavasti: Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. (Suomen Kuntaliitto 1994: 8.) Kestävällä kehityksellä on kolme ulottuvuutta: ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Lisäksi puhutaan kulttuurisesta kestävyydestä, mutta se luetaan usein sosiaalisen kestävyyden osaksi. Näiden kolmen ulottuvuuden yksittäinen rajaaminen on mahdotonta, sillä kestävän kehityksen ulottuvuudet kietoutuvat toisiinsa. Jako on kuitenkin hyödyllinen, koska se osoittaa käsitteen kattavuutta. (Jeronen, Kaikkonen & Virkkula 1999: 20.) Myös eri osa-alueiden yhteensovittaminen on vaikea tehtävä juuri käsitteen monitulkintaisuuden takia. Tulkinta saa kuitenkin uutta sisältöä yhteiskuntapoliittisesta keskustelusta tiedon jatkuvasti lisääntyessä ja olosuhteiden ttuessa. (Lähdesmäki 1999: 7.) Ekologisesti kestävässä kehityksessä keskeisintä on luonnon elinvoiman vaaliminen. Jos inhimilliset toiminnot johtavat luonnon elinvoiman rappeutumiseen, inhimilliset toiminnot eivät voi olla kestävällä pohjalla. (Haila 1995: 8.) Kestävän kehityksen perusehtona on ekosysteemien toimivuuden ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen luonnon kestokykyyn pitkällä aikavälillä. Ekologinen kestävyys on myös kestävän kehityksen perusehto, sillä ilman sitä ei voida turvata muita kestävän kehityksen tavoitteita. (Lähdesmäki 1999: 7-8.) Taloudellinen kestävyys voidaan määritellä sisällöltään ja laadultaan tasapainoiseksi kasvuksi, joka pitkällä aikavälillä ei perustu velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Se edellyttää, että tavarat ja palvelut tuotetaan maailmanlaajuisesti nykyistä vähemmän ympäristöä rasittaen ja luonnonvaroja säästäen. Kestävässä taloudessa otetaan huomioon tuotannon ja kulutuksen koko elinkaaren aikaiset ympäristö- ja terveysvaikutukset. Taloudelliseen kestävyyteen liittyy voimakkaasti ympäristöteknologian ja säästävän teknologian kehittäminen. (Lähdesmäki 1999: 8.) Taloudellisessa kestävyydessä kehitys on taloudellisesti tehokasta ja kehityksen tulokset jaetaan oikeudenmukaisesti sukupolvien välillä ja sisällä (Ojala 2000: 10-11). Toiminta on kuitenkin taloudelli- Ympäristöosaston julkaisuja 19 5

sesti kestävää vain, jos sen ekologiset, kulttuuriset ja sosiaaliset vaikutukset eivät pitkällä aikavälillä vaaranna elinedellytysten tasapuolista saatavuutta (Suomen Kuntaliitto 1994: 20). Sosiaalinen kestävyys on kestävän kehityksen ehto ja sen saavuttamisen keino (Niemenmaa 1999: 13). Sosiaalinen kestävyys turvaa ihmisille tasavertaiset mahdollisuudet oman hyvinvointinsa luomiseen, perusoikeuksien toteutumiseen ja elämän perusedellytyksien hankkimiseen sekä mahdollisuuden tasa-arvoiseen osallistumiseen ja vastuunottoon päätöksenteossa. (Jeronen ym. 1999: 20.) Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeistä on taata, että hyvinvoinnin edellytykset siirtyvät sukupolvilta toisille. Kulttuuriin kuuluvat n muassa arvot, jokapäiväisen elämän käytännöt, kansalliset toimintamallit sekä erilaiset ympäristöt. Kestävän kehityksen edistämisessä onkin otettava huomioon kulttuurisen toimintaympäristön antamat mahdollisuudet ja samalla myös sen asettamat rajoitukset. (Lähdesmäki 1999: 8.) Yritysmaailman sosiaalisesti kestävästä kehityksestä hyviä esimerkkejä ovat n muassa asiakkaiden toiveiden huomioonottaminen, yrityksen henkilöstön ottaminen mukaan yrityksen ympäristöasioiden suunnitteluun ja globaalilla tasolla lapsityövoiman välttäminen tuotteiden valmistuksessa. Brundtlandin komission innovaatio, kestävä kehitys, esitettiin ajattelu- ja toimintamalliksi, jonka avulla taloudellista kasvua ja sosiaalista edistystä voitaisiin tavoitella sopusoinnussa ympäristön hyvinvoinnin kanssa. Nykyään kehityksen, talouden ja ympäristön välinen side tunnustetaankin varauksetta erottamattomaksi. (Uurtimo 1998: 160.) Talouden uusi suunta edellyttää yrityksiltä entistä tiukempaa pureutumista ympäristöasioihin. Tämä merkitsee asteittaista siirtymistä ympäristöjohtamisesta ympäristöosaamisen kautta kestävään kehitykseen. Ympäristöjohtaminen liikkuu talouden ja ekologian välisellä akselilla. Se määritellään suppeimmaksi ja usein lähinnä yrityksen sisäiseksi ympäristötoiminnaksi. Ympäristöosaaminen on laajempi käsite, joka kattaa myös toimintaa yrityksen seinien ulkopuolella. Kestävä kehitys on käsitteistä laajin ja mutkikkain. Se tarkoittaa n muassa yrityksen mahdollisimman saumatonta sopeutumista ympäristöönsä pitkällä aikavälillä. (Fiilin 2001: 56-57.) 2.2 Kestävän kehityksen edistäminen yrityksissä Suomalainen ympäristöpolitiikka pohjautuu oikeudellis-hallinnolliselle ohjaukselle ja lupamenettelylle. Tämä on johtanut siihen, että suurten laitosten aiheuttama pistekuormitus kontrolloidaan aiempaa paremmin. Nyt huomio tulisi kiinnittää pk-yritysten aiheuttamaan hajakuormitukseen. Pk-yritykset työllistävät Suomessa noin 650 000 henkeä. Tämä tarkoittaa, että työvoimasta noin 58 % työskentelee pk-yrityksissä. Pk-sektorille ennakoitu kasvu aiheuttaa hajakuormituksen lisääntymistä. Pienillä yrityksillä ei kuitenkaan usein ole resursseja panostaa ympäristönsuojeluun; ympäristöjärjestelmät ja t yritysten vapaaehtoiset ympäristönsuojelutoimenpiteet ovat etupäässä räätälöity suurten yritysten tarpeisiin. (Ilomäki 1999: 9-10.) Kun kestävää kehitystä lähdetään edistämään yrityksessä, tarvitaan aluksi päätös siitä, että ympäristöasiat otetaan järjestelmällisesti osaksi toimenkuvaa. Seuraava askel on kartoittaa yrityksen nykytila. Kartoituksessa selvitetään yrityksen voimassa olevat lupa-asiat, ympäristövaikutukset, toimintaperiaatteet ja vastuut. Kartoituksen perusteella asetetaan aluksi päämääriä ja tavoitteita asioiden toteuttamiseksi ja sen jälkeen mietitään toimenpiteet niiden toteuttamiseksi. Jotta päämäärät saavutettaisiin, on tärkeää asettaa toimenpiteille vastuuhenkilöt ja aikataulut, kouluttaa henkilöstöä ja tiedottaa etenemisestä säännöllisin väliajoin. Lopuksi on tärkeää seurata päämäärien ja tavoitteiden toteutumista, lisätoimien tarvetta ja mahdollisia ongelmatilanteita sekä tiedottaa saavutuksista myös sidosryhmille. (Törnblom 1999: 23-32.) Ympäristöosaston julkaisuja 19 6

Ympäristöasioiden hallinta perustuu siihen, että erilaisia päästöjä veteen ja ilmaan, jätteitä sekä energian ja raaka-aineiden kulutusta tarkastellaan samanaikaisesti niiden keskinäiset riippuvuussuhteet huomioon ottaen. Tavoitteena on tiettyyn toimintaan tai laitokseen liittyvien erilaisten päästöjen ja muiden kuormitustekijöiden sekä niiden keskinäisten vuorovaikutusten tunnistaminen ja niistä aiheutuvien haitallisten ympäristövaikutusten estäminen tai vähentäminen ympäristön kannalta parhaalla tavalla. Kokonaistarkasteluja voidaan käyttää mm. yritysten ympäristönsuojelutason parantamisessa ja tuotepolitiikan kehittämisessä, viranomaistoiminnan kehittämisessä ja ympäristöpolitiikan suuntaamisessa. (Valtion ympäristöhallinto 2002b.) Kestävässä yhdyskunnassa käytetään energiaa säästäen ja hyödynnetään uusiutuvia energiamuotoja. Myös muita luonnonvaroja kuin energiaa käytetään säästeliäästi ja luonnonvaroista mieluummin uudistuvia kuin ehtyviä. Kestävässä yhdyskunnassa päästöjä ja jätteitä tuotetaan mahdollisimman vähän. Torjuttavia päästöjä ovat niin paikalliset ilmansaasteet ja melu kuin maapallon ilmastoon vaikuttavien kasvihuonekaasujen vapautuminen ja yläilmakehän otsonikerrosta heikentävät kaasut. Jätteiden määrän vähentäminen, uusiokäyttö, kierrätys sekä lopputuotteen hyväksikäyttö aina ravinteiden ravinnontuotantoon palauttamista myöten ovat osa yhdyskunnan kestävää aineiden kierron hallintaa. (Ojala 2000: 11.) Yrityksillä on merkittävä rooli yhdyskuntien kestävän kehityksen edistämisessä, sillä ne kuluttavat suuret määrät energiaa sekä raaka-aineita ja aiheuttavat päästöjä niin maaperään, veteen kuin ilmaankin. Yritykset suhtautuvat ympäristöasioihin hyvin eri tavoin. Osa yrityksistä on edelläkävijöitä, joille ympäristöarvot ovat tärkeä osa yrityksen johtamiskulttuuria, kun taas toiset yritykset heräävät ympäristökysymyksiin vasta sitten, kun lainsäädännön tokset asettavat toiminnalle uusia vaatimuksia. Hämeenlinnan seudun kunnissa käynnistyi vuonna 1998 yritysten, ympäristöviranhaltijoiden ja elinkeinotoimen välinen yhteistyöhanke. Ekoverkko-hankkeen avulla yrityksille on kerrottu ympäristömyönteisestä yritystoiminnasta ja siitä koituvista konkreettisista hyödyistä. Hankkeen painopistealueita ovat pienyritysten keskeiset ympäristönäkökohdat (jätehuolto, kemikaalien käyttö ja energiankulutus) ja niiden kehittäminen. Vuoden 2002 painopistealueita ovat energiankulutus ja kestävän kehityksen indikaattorien kehittäminen edellä mainittujen ympäristönäkökohtien seurantaa varten. Seuraavissa kappaleissa käsitellään edellä mainittuja painopistealueita yritysten näkökulmasta. 2.2.1 Energiansäästö Kaikesta Suomessa käytettävästä energiasta käyttää puolet. Sähköstäkin käyttää yli puolet. Kestävän kehityksen näkökulmasta on oleellista, käytetäänkö uusiutuvia vai uusiutumattomia energialähteitä. Uusiutumaton energia on pääosin fossiilista, maapallon maaperään sitoutunutta hiiltä, jonka polttaminen siirtää hiilen hiilidioksidina ilmakehään ja kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. (Ojala 2000: 114.) Energia liittyy joko suoraan tai välillisesti lähes kaikkiin yrityksen toimintoihin aina raaka-aineesta lopullisiin tuotteisiin asti. Tuotannon energiankulutuksen selvittämiseksi ja säästömahdollisuuksien arvioimiseksi on selvitettävä tuotantolaitoskohtaisesti prosessien, osaprosessien ja laitteiden energiataseet. Energiansäästöä voidaan saada aikaan ajo- ja käyttötapoja ttamalla, prosessien jätelämpöä hyödyntämällä, laitteita uusimalla sekä tuotannon suunnittelulla ja ohjauksella. Ottamalla huomioon energiatehokkuus jo investointivaiheessa on mahdollista saavuttaa merkittäviä energiakustannussäästöjä tuotantoyksikön koko elinkaaren aikana. (Motiva 2000: 7-8.) Tuotannon lisäksi energiaa tarvitaan toimitiloissa ja rakennuksissa tilojen lämmitykseen, ilmastointiin, käyttöveden lämmitykseen ja sähkölaitteisiin. Energiankulutuksen voi ottaa huomioon myös tuotesuunnitteluvaiheessa, sillä tuotesuunnittelu vaikuttaa tuotteen valmistukseen tarvittavaan Ympäristöosaston julkaisuja 19 7

energiaan sekä tuotteen käytönaikaiseen energiantarpeeseen. Myös hankinnoista suurin osa vaikuttaa yrityksen energiantarpeeseen. Siksi mm. hankittavien laitteiden energiatehokkuuden ja eri vaihtoehtojen elinkaarikustannusvertailu kannattaa sisällyttää yrityksen hankintapolitiikkaan. (Motiva 2000: 8.) Kuljetusten energiankäyttöön vaikuttaa kuljetusmuoto, kuljetettava matka, raaka-aineiden ja tuotteiden paino sekä tilantarve. Kuljetusten logistinen suunnittelu, tuotteiden painon ja tilantarpeen huomiointi suunnittelussa, sopivimman kuljetuskaluston valinta sekä taloudellisen ajon koulutus ovat keinoja, joilla yritykset voivat saavuttaa suuriakin säästöjä. (Motiva 2000: 8-9.) Nykytilan arviointi on ensimmäinen vaihe energiansäästön toteuttamisessa. Arvioinnissa muodostetaan kokonaiskuva yrityksen energiankäytöstä sekä selvitetään yrityksen energiansäästömahdollisuudet ja säästötoimien kannattavuus. Arvioinnin pohjalta laaditaan yritykselle konkreettinen toimenpidesuunnitelma, jonka toteutusta seurataan säännöllisesti. Yritys voi myös palkata asiantuntijan suorittamaan perusteellisen kartoituksen rakennuksen ja tuotantoprosessien energian ja veden käytöstä sekä kaikista kannattavista säästömahdollisuuksista. Toimenpidettä kutsutaan energiakatselmukseksi ja se on yleisnimitys kauppa- ja ministeriön ja Motivan kehittämille menetelmille energiansäästön selvittämiseksi erilaisissa kohteissa. Toinen yleistyvä vaihtoehto on allekirjoittaa teollisuuden ja kauppa- ja ministeriön välinen vapaaehtoinen energiansäästösopimus. Sopimukseen liittyneen yrityksen keskeiset tehtävät ovat: nimetä vastuuhenkilö, laatia energiankäytön tilanneselvitys, toteuttaa energiakatselmukset ja -analyysit, laatia tehostamissuunnitelma, ottaa energiansäästö huomioon investoinneissa, pyrkiä energiaa säästävien tekniikoiden käyttöönottoon sekä raportoida vuosittain energian käytöstä ja toteutuneista tehostamistoimenpiteistä. Energiansäästö on osana yrityksen toimintaa, kun sillä on ISO 14 001 tai EMAS - ympäristöjärjestelmä. (Motiva 2000: 28-39.) 2.2.2 Jätehuolto Luonnonvarojen riittävyys on kestävän kehityksen perusedellytyksiä. Kestävä kehitys edellyttää yhteiskunnallisia ja talouspoliittisia uudistuksia sekä arvojen, tuotantotapojen ja kulutustottumusten toksia. Jätteitä muodostuu luonnonvarojen käyttöönotossa, raaka-aineiden tuotannossa, tuotteiden valmistuksessa ja kulutuksessa. Suuri osa jätteistä voidaan palauttaa tuotannon raaka-aineiksi tai käyttää toin hyödyksi. Kierrätystä tehokkaammin voidaan luonnonvarojen järkevää käyttöä edistää lisäämällä luonnonvarojen käytön tehokkuutta ja ttamalla tuotannon rakennetta aineellisesta aineettomampaan. Jätelain mukaan jäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti mahdollista ja siitä ei aiheudu kohtuutonta lisäkustannusta verrattuna toin järjestettyyn jätehuoltoon. Ensisijaisesti on pyrittävä hyödyntämään jätteen sisältämä aine ja toissijaisesti energia. Viimeisenä tavoitteena on jätteen turvallinen loppusijoitus. (Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus 1998: 3-5.) Parasta jätehuoltoa on jätteen synnyn ehkäisy, josta jätelakikin lähtee liikkeelle. Jätemäärää voi vähentää kuluttamalla aikaisempaa vähemmän, tekemällä entistä kestävämpiä tuotteita ja käyttämällä niitä yhä tehokkaammin. Paras paikka lajitella jätteet on siellä, missä tuotteet ja materiaalit ttuvat jätteeksi. Jätteen raaka-aineiden kierrättäminen säästää energiaa ja luonnonvaroja sekä pienentää jätehuollon kustannuksia ja ympäristöhaittoja. (Ojala 2000: 146-158.) Noin 95 % jätteistä syntyy tuotannossa. Tuotannon jätteistä pääosa on peräisin teollisesta toiminnasta ja maataloudesta. Teolliseksi toiminnaksi luetaan kaivostoiminta,, sekä energia- ja vesihuolto. Teollisuuden jätteitä syntyy eniten massa- ja paperiteollisuudessa sekä mekaanisessa metsäteollisuudessa. Myös metalli- ja kemian ovat suuria jätteen tuottajia. (Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus 1998: 4-5.) Yritys voi ympäristön huomioonottavalla toiminnalla säästää raaka-aineita ja energiaa sekä vähentää jätteen syntymistä. Tämä kaikki säästää Ympäristöosaston julkaisuja 19 8

myös rahaa. Yritys voi myös käyttää ympäristöinvestointejaan hyväksi omassa markkinoinnissaan ja lisätä tällä tavoin ympäristönsuojelutyön taloudellista merkitystä. Tuotteen ympäristövaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon tuotteen koko elinkaari raaka-aineiden valmistuksesta tuotteen valmistukseen ja käyttöön sekä käytöstä poistamiseen saakka. Myös kuljetukset ja varastointi ovat osa tuotteen elinkaarta. 2.2.3 Kemikaalit Kemikaalit liittyvät lähes kaikkeen inhimilliseen toimintaan ja niille löydetään yhä uusia työntekoa tehostavia ja arkielämää helpottavia käyttökohteita. Suomen kemianteollisuuden tuotteista ja maahantuoduista kemikaaleista valtaosa käytetään teollisessa toiminnassa. Kemikaalien käyttömäärien perusteella keskeisiä teollisuudenaloja ovat öljynjalostus, petrokemian, muovi, teollisuuden peruskemikaalien ja lannoitteiden valmistus sekä sellun ja paperin valmistus. Suuret tuotanto- ja käyttömäärät eivät automaattisesti johda suuriin haittoihin. Suomen saastuneimmiksi todetuista maa-alueista suuressa osassa saastumisen on aiheuttanut pieni ja keskisuuri, kuten sahat, kyllästämöt, korjaamot ja romuttamot. Pk-teollisuuden aiheuttama haitallisten aineiden kuormitus tunnetaan Suomessa huonosti. (Vesi- ja ympäristöhallitus 1994: 9-17.) Työnantajalla tulee olla riittävät tiedot työpaikalla käytössä olevien kemikaalien ominaisuuksista ja vaarallisuudesta ja hänen on noudatettava kemikaalien käytössä riittävää varovaisuutta. Työpaikalla ei saa käyttää kemikaaleja, joissa ei ole kemikaalilain mukaisia varoitusmerkintöjä ja joista ei ole käyttöturvallisuustiedotteita. (Riala, Pylkkö, Lameranta & Silvo 1999: 8.) Kemikaalien luokittelun ja merkintöjen avulla varoitetaan kemikaalien vaaroista. Suomessa ympäristölle vaarallisten kemikaalien luokitteluvelvoite astui voimaan vuonna 1993. Luokitus perustuu lähinnä kolmeen tekijään: aineen välittömään myrkyllisyyteen vesieliöille, nopeaan biologiseen hajoavuuteen ja kertymistaipumukseen. Aine voidaan luokitella ympäristölle vaaralliseksi myös lla perusteella, esimerkiksi otsonikerrosta tuhoavan ominaisuutensa vuoksi. Aineen pysyvyys on erittäin merkittävä ympäristövaarallisuuteen vaikuttava tekijä. Pysyvät aineet kertyvät ympäristöön ja voivat aiheuttaa jo pieninä määrinä haittoja. (Suomen ympäristökeskus 1995: 2-6.) Kemikaalilaki asettaa ensisijaisesti kolme velvoitetta ympäristölle vaaralliseksi luokitellun kemikaalin valmistajalle, maahantuojalle tai markkinoille luovuttajalle: 1. Ympäristölle vaaralliset kemikaalit on merkittävä vaarallisten kemikaalien merkintäjärjestelmän mukaisesti. 2. Ympäristölle vaarallisista kemikaaleista on laadittava käyttöturvallisuustiedote, joka sisältää täsmälliset tiedot kemikaalin ja sen sisältämien aineiden ympäristövaarallisuudesta. 3. Ympäristölle vaarallisten kemikaalien valmistus, tekninen käyttö, varastointi ja teollinen käsittely edellyttää toiminnan laajuudesta ja laadusta riippuen joko yleisten säädösten noudattamista, ilmoitusta kunnan kemikaaliviranomaiselle, ilmoitusta teknillisen tarkastuskeskuksen piiritoimistolle tai lupaa teknilliseltä tarkastuskeskukselta tai sen piiritoimistolta. (Suomen ympäristökeskus 1995: 7.) Ympäristöosaston julkaisuja 19 9

2.2.4 Työkaluja yritysten ympäristöasioiden toteuttamiseksi Ympäristötietoisuus lisääntyy yhteiskunnassa jatkuvasti ja sen myötä asiakkaiden ja viranomaisten vaatimukset ohjaavat ympäristökeskustelua myös pienempiin yrityksiin. Uusi jätelaki ja EU:n direktiivit tuovat omat paineensa. Suuret yritykset sitoutuvat kestävän kehityksen periaatteisiin ja vyöryttävät alihankintaketjussa vaateita alaspäin. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat näiden vaateiden edessä usein ymmällään. Suurten yritysten tarpeisiin suunnitellut ympäristöjohtamisen työkalut tuntuvat ylimitoitetuilta ja kohtuuttomia kustannuksia vaativilta. (Halme 1995: 7.) Ympäristöasioiden hoidon työkaluja ovat esimerkiksi erilaiset hallintajärjestelmät, elinkaariarvioinnit ja ympäristömerkinnät. Ympäristöjärjestelmät ovat asiasisällöltään hyvin samanlaisia. Periaatteena on, että yritykset hoitavat ympäristöasiansa tietyn järjestelmän mukaisesti ja sitoutuvat noudattamaan ja kehittämään toimintaansa tietyin menetelmin. EMAS on yksityisen sektorin sekä julkishallinnon yrityksille ja organisaatioille tarkoitettu vapaaehtoinen ympäristöjärjestelmä, joka auttaa organisaatiota hoitamaan ympäristöasioita suunnitelmallisesti. EMAS -organisaatio sitoutuu ympäristönsuojelunsa jatkuvaan parantamiseen. Rekisteröity yritys saa käyttöönsä EMAS -logon, jota se voi käyttää viestinnässä. EMAS -järjestelmä perustuu EU:n EMAS -asetukseen 761/2001. EMAS on lyhennys sanoista The Eco-Management and Audit Scheme (vapaaehtoinen ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä). EMAS -järjestelmä on käytössä EU:n ja ETA:n alueella. EMAS -järjestelmä muodostuu ISO 14001-standardin mukaisesta ympäristöjärjestelmästä sekä ympäristöselonteosta. EMAS -selonteko on viestintään tarkoitettu raportti, jossa yritys kertoo avoimesti ympäristöasioistaan. Ulkopuolinen todentaja vahvistaa aina ympäristöselonteon tietojen luotettavuuden. (Valtion ympäristöhallinto 2002c.) ISO 14 000 on kansainvälisen standardisoimisjärjestö ISO :n (International Organization for Standardization) standardisarja, joka käsittelee organisaatioiden ympäristöasioiden hallintaan liittyviä asioita mm. ympäristöjärjestelmiä ja -auditointeja, elinkaariarviointeja ja erilaisia ympäristömerkintöjä. ISO 14 001 on ympäristöjärjestelmästandardi. Standardi hyväksyttiin 1996. EMAS menee askeleen pidemmälle. Keskeinen ero EMAS -asetuksen ja ISO 14 001 -standardin välillä koskee avoitta ja ympäristölainsäädännön noudattamista. EMAS edellyttää aina julkista ympäristöselontekoa. ISO 14 001 mukaan julkinen ympäristöraportti on vapaaehtoinen. EMAS -asetus edellyttää myös, että organisaatio noudattaa ympäristölainsäädäntöä. ISO 14 001 -standardin mukaan riittää, että organisaatiolla on menettelytavat, joiden avulla se pääsee lainmukaisuuden tilaan tietyn ajan kuluttua. (Valtion ympäristöhallinto 2002d.) Yrityksissä ympäristöasioita hoidetaan yhä useammin ympäristöjärjestelmän (ISO 14 001 tai EMAS) avulla. Etenkin suuremmissa yrityksissä ympäristöjärjestelmät ovat käytössä suhteellisen yleisesti. Myös Pk-yrityksissä ympäristöasioiden systemaattisen hoidon merkitys on huomattavasti kasvanut viime vuosien aikana. Niissä ei kuitenkaan aina katsota tarpeelliseksi rakentaa esim. ISO 14 001:n mukaista sertifioitua ympäristöjärjestelmää, koska siitä syntyisi kohtuuttomia kustannuksia. (Kippo-Edlund 1999: 11.) Ympäristömerkit kertovat yrityksen valmistaman tuotteen täyttävän tietyt ympäristönsuojelun kannalta asetetut kriteerit. Yleisimmät ympäristömerkit ovat Pohjoismainen ympäristömerkki eli joutsenmerkki ja EU:n kukkamerkki. Ne myöntää SFS-Sertifiointi Oy noin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Myöntämisperusteena ovat tuotteen koko elinkaaren ympäristövaikutukset. Elinkaariarvioinnin tarkoitus on taas selvittää tuotteen tai toiminnan ympäristövaikutukset kokonaisuudessaan tuotteen koko elinkaaren ajalta. Elinkaariarviointi on konkreettinen esimerkki yhden kestävän kehityksen osa-alueen, taloudellisen kestävyyden edistämisestä. (Törnblom 1999: 19-20.) Ympäristövaikutusten arviointimenettely eli YVA-menettely on keino, jolla pyritään selvittämään ja ehkäisemän isojen hankkeiden ympäristöhaittoja. Näin voidaan ehkäistä merkittäviä vaikutuksia ihmisten terveyteen, maaperään ja ilmastoon sekä eliöihin ja kasvillisuuteen. Yritys voi Ympäristöosaston julkaisuja 19 10

myös laatia oman ympäristöasioiden hoitosuunnitelman, toteuttaa ja seurata sitä omilla ehdoillaan. Yritys ei tällöin saa standardin mukaista sertifikaattia, mutta asioiden huolellinen miettiminen ja toteuttaminen kertoo yrityksen kiinnostuksesta ja edistyksellisyydestä ympäristöasioiden hoidossa ja tuo muitakin hyötyjä. (Törnblom 1999: 20.) 3. Yritysten ympäristövastuu ja ympäristölainsäädäntö Ympäristövastuulla tarkoitetaan toiminnanharjoittajien sekä kiinteistöjen omistajien ja haltijoiden kokonaisvaltaista vastuuta ympäristön huomioonottamisessa. Oikeudelliselta kannalta ympäristövastuu voidaan jakaa neljään elementtiin: tieto-, vahingonkorvaus-, kunnostus- sekä rikosvastuuseen. Tietovastuu tarkoittaa sitä, että yrityksen on oltava selvillä aiheuttamastaan ympäristörasituksesta ja sen aiheuttamista rajoittavista lainsäädännön vaatimuksista. Ympäristövahinkovastuu velvoittaa toiminnanharjoittajia korvaamaan toiminnasta ulkopuolisille aiheutuvat ympäristöhäiriöt ja - vahingot. Kunnostusvastuu on yrityksen tai kiinteistön omistajan/haltijan vastuuta pilaantuneen ympäristön kunnostustoimenpiteistä tai niiden kustannuksista. Ympäristörikosvastuu on perinteistä oikeudellista vastuuta. (Marttinen, Saastamoinen & Suvanto 2000: 17-18.) Lainsäädäntö velvoittaa yrityksiä suojelemaan ympäristöä ja yrityksillä on vastuu toimintansa aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Yritysten toimintaan vaikuttavat useat lait, asetukset ja määräykset kuten valtioneuvoston, ministeriöiden ja kuntien määräykset. (Törnblom 1999: 11.) Ympäristönsuojelulainsäädäntö on yritysten tietovastuun kannalta yleisesti ottaen merkittävin osa ympäristösääntelystä. Lainsäädännön merkittävimmät lait ovat ympäristönsuojelulaki ja jätelaki. Lisäksi toimintojen ympäristönsuojelua säännellään kemikaalien ja onnettoksien ehkäisemisessä kemikaalilailla. Edellisten lakien mukainen sääntely koostuu laeissa olevista tai lakien mukaan annetuista alemmanasteisissa säädöksissä olevista velvoittavista säännöksistä ja erilaisista lupa- ja ilmoitusmenettelyistä. Lupajärjestelmistä merkittävin on ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupajärjestelmä. Myös kemikaalilaissa ja sen mukaan annetussa asetuksessa vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista on erityinen lupa- ja ilmoitusmenettely kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista. (Marttinen, Saastamoinen & Suvanto 2000: 19-20.) 4. Yritysten ja kunnan ympäristöyhteistyö Kunnalla on toiminnassaan eri rooleja. Se luo edellytyksiä asukkailleen ja alueensa yrityksille. Kunnan tärkeä tehtävä on myös tukea ja kehittää alueensa elinkeinoelämää ja yritystoimintaa. Kunta on myös lupa- ja valvontaviranomainen lukuisissa yritysten ympäristöasioiden hoitamiseen liittyvissä asioissa. (Kippo-Edlund 1999: 9.) Paikallinen agenda 21 eli paikallinen kestävän kehityksen toimintaohjelma on hyvä työkalu, kun kunta haluaa lähteä toteuttamaan kestävää kehitystä alueellaan (Kippo-Edlund 1999: 9). Kunnat näkevät yritykset keskeisinä yhteistyötahoina paikallisessa kestävän kehityksen työssä. Kestävän kehityksen haaste ja asiakkaiden kasvamassa olevat ympäristövaateet ovat merkittävästi vaikuttaneet sekä kuntien että yritysten haluun kehittää omaa ympäristöosaamistaan. Samoista syistä myös yhteistyö yritysten ja kunnan välillä nähdään tärkeänä. (Kippo-Edlund 2001: 5-7.) Yritykset ja kunnat ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä ympäristöasioissa. Yhteistyö on painottunut lakisääteisten lupien käsittelyyn ja valvontaan. Viime vuosien aikana kuntien ja elinkeinoelämän välinen yhteistyö on alkanut vähitellen ttaa muotoaan ja kehittyä avoimempaan, molempia osapuolia hyödyttävään suuntaan. Monissa kunnissa ympäristönsuojeluviranomaisen työ on alkanut painottua enem- Ympäristöosaston julkaisuja 19 11

män ennaltaehkäisevään kehittämistyöhön. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi yritysten neuvontaa. (Kippo-Edlund 1999: 7.) Kunnan näkökulmasta yhteistyön tavoitteena on ympäristön tilan paraneminen, yritysten tukeminen ja neuvominen niiden omaehtoisessa ympäristötyössä sekä yritysten lainmukaisen toiminnan varmistaminen. Yritysten ympäristöosaamiseen perustuvan kilpailukyvyn parantuminen lisää koko alueen elinvoimaa ja kilpailukykyä. Käytännössä tämä merkitsee kunnalle esimerkiksi viihtyisää ja terveellistä elinympäristöä sekä työllisyyttä. (Kippo-Edlund 1999: 19.) Yritykset harjoittavat toimintaansa liiketaloudellisten lainalaisuuksien perusteella. Kilpailukyvyn parantaminen ympäristöosaamisen avulla on yhä useamman yrityksen tavoite. Yhteistyöltä kunnan kanssa yritykset odottavat tietoa yrityksen toimintaa koskevasta lainsäädännöstä. Yritykset odottavat myös, että yhteistyö auttaisi niitä mm. ennakoimaan toksia toimintaympäristössä, kehittämään toimintatapojaan ympäristöasioissa sekä kehittämään ympäristöteknologian tuotteita. Kaiken kaikkiaan, yritysten ja kunnan ympäristöyhteistyön tavoitteena voi olla näkemysten välittyminen eri osapuolten välillä, osapuolten sitoutuminen ja/tai tiedottaminen. (Kippo-Edlund 1999: 19-20.) Kunta ja sen alueen yritykset voivat tehdä yhteistyötä monella tavalla. Käytettävä tapa tai keino riippuu paitsi yhteistyön tavoitteesta myös yhteistyön kohteena olevasta yrityksestä. Erilaisia yhteistyön keinoja ovat mm. työryhmätyöskentely paikallisagendassa, erilaiset yhteistyöryhmät, tapaamiset, verkostoituminen, neuvottelut, koulutus, kirjallisen aineiston tuottaminen, yrityksen ympäristöpalkinto, kyselyt ja neuvonta. (Kippo-Edlund 1999: 23.) Yhteistyön hyödyt voidaan kiteyttää seuraavasti: * Kunnan ympäristön laatu ja ympäristökuva paranevat. * Ympäristötietoisuus lisääntyy. * Yritysten haitalliset ympäristövaikutukset pienenevät. * Yritys voi vaikuttaa kunnan kehittämiseen. * Yrityksen ympäristöosaaminen ja sitä kautta kilpailukyky kehittyy myönteisesti. * Kunnan alueen kilpailukyky kasvaa ja elinvoima lisääntyy sekä työllisyys paranee. * Yhteistyöosapuolet saavat tietoa toistensa toiminnasta. * Toiminnot tehostuvat päällekkäisen työn poistuessa. * Yritykset voivat helpommin ennakoida tulevat kehittämistarpeensa. (Kippo-Edlund 1999: 22.) 4.1 Ekoverkko-hanke Hämeenlinnan seudun kunnat (Hattula, Hauho, Hämeenlinna, Kalvola, Renko) ovat laatineet kestävän kehityksen toimintaohjelmat, joiden laadintaan on osallistunut myös osa seudun yrityksistä. Suurin osa yrityksistä ei kuitenkaan ole ollut mukana paikallisagendatyössä ja ympäristöviranomaisilla onkin suuri haaste saada yritykset panostamaan enemmän ympäristöasioiden hoitoon. Hämeenlinnan seudun kunnissa uudenlainen yritysten, ympäristöviranhaltijoiden ja elinkeinotoimen välinen yhteistyö käynnistyi vuonna 1998. Ekoverkko-hankkeen avulla yrityksille on kerrottu ympäristömyönteisestä yritystoiminnasta ja siitä koituvista konkreettisista hyödyistä. Hankkeen voimavarat suunnataan pienyritysten keskeisten ympäristönäkökohtien (jätehuolto, kemikaalien käyttö ja energiankulutus) kehittämiseen. Vuoden 2001 teemana on ollut jätehuolto ja kemikaalien käyttö. Ekoverkko-hanke on tehnyt jätehuoltosuunnitelmia ja ohjeita niille yrityksille, jotka sitä ovat halunneet. Myös yritysten kemikaaleja on kartoitettu. Jätehuollossa on tehty tiiviisti yhteistyötä KIERTOKAPULA OY:n pk-yritysten jäteneuvontahankkeen kanssa. Vuoden 2002 painopistealuei- Ympäristöosaston julkaisuja 19 12

na on energiansäästö ja kestävän kehityksen indikaattorien kehittäminen edellä mainittujen ympäristönäkökohtien seurantaa varten. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto on saanut rahoitusta EU:n tavoite 2-ohjelman Ekoverkko-hankkeelle. Rahoitus koskee vuosia 2000-2002. EUrahoitusta saadaan Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR). Kuntarahoittajina hankkeessa ovat ympäristöosaston lisäksi Hämeenlinnan kaupunki sekä Hattulan, Hauhon, Janakkalan, Kalvolan ja Rengon kunnat. Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat pk-yritykset, Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeen Kauppakamari, Hämeen liitto, Hämeen ympäristökeskus, Hämeen Yrittäjät ry., Kehittämiskeskus Oy Häme, KIERTOKAPULA OY, kuntien yrittäjäyhdistykset, elinkeinotoimi ja ympäristöviranomaiset sekä Riihimäen seudulla toimiva Yky -hanke. Ekoverkko-hankkeessa pieniä ja keskisuuria yrityksiä autetaan hallitsemaan ympäristöasioitaan. Tavoitteena on yritysten ympäristötietoisuuden lisääminen ja valmiuksien parantaminen toiminnan ympäristövaikutusten arvioimisessa. Hankkeessa on mukana parisenkymmentä yritystä rahoittajakunnista. Hanke tukee yrityksiä myös ympäristöjärjestelmien tekemisessä. Ekoverkkohankkeesta hyötyvät eniten yritykset, jotka ovat kiinnostuneita ympäristöasioiden hyvästä hoidosta yrityksessä ja joilla on jokin tai joitakin ratkaisemattomia asioita jätehuollossa, kemikaalien käytössä tai energiankulutuksessa. Yritykset ovat sitoutuneet hankkeeseen joko aktiivisina toimijoina tai tiedotuksen kohteina. Jotkut yritykset toimivat taas tiedottajina tai asiantuntijoina. 5. Hämeenlinnan seudun yritykset pähkinänkuoressa Hämeenlinnan seudun kunnissa oli 1.1.2002 yhteensä 80 602 asukasta, joista Hämeenlinnan kaupungissa asui 46 352 ja maalaiskunnissa (Hattula, Hauho, Kalvola ja Renko) yhteensä 18 849 asukasta. Janakkalassa asukkaita oli 15 401. Tilastokeskuksen yritystilaston (heinäkuu 2002) mukaan Hattulassa on oikeudellisia yritystoimipaikkoja 364 kpl, Hauholla 227 kpl, Hämeenlinnassa 2372 kpl, Kalvolassa 163 kpl, Rengossa 134 kpl ja Janakkalassa 717 kpl. Euroopan unionissa pk-yritykseksi luetaan yritykset, jonka henkilöstö on alle 250 henkilöä ja liikevaihto on alle 39 miljoonaa euroa. Hämeenlinnan seudun yrityksistä pk-yrityksiä on henkilöstömäärän perusteella tarkasteltuna 3970 kappaletta eli kaikista alueen yrityksistä 99,8 %. Pieniä yrityksiä, joiden henkilöstömäärä on alle 50 henkilöä, on Hämeenlinnan seudun yrityksistä 3920 kappaletta eli noin 98,6 %. Mikroyrityksiä, joissa henkilöstömäärä on alle 10 henkilöä, on 3673 kpl eli noin 92,4 % kaikista yrityksistä. (Tilastokeskus 2002.) 6. Selvityksen tavoitteet ja toteutus 6.1 Tavoitteet Selvityksessä tarkastellaan Hämeenlinnan seudun yritysten ympäristöasioiden hoidon tilaa ja vertaillaan saatuja tuloksia vuonna 1998 toteutetun selvityksen tuloksiin. Hämeenlinnan seudulla tarkoitetaan tässä selvityksessä Hämeenlinnan kansanterveystyön kuntayhtymän kuntia (Hattula, Hauho, Hämeenlinna, Kalvola ja Renko) sekä Janakkalan kuntaa. Jatkossa puhutaan vain Hämeenlinnan seudusta. Selvityksen tavoitteena on: Ympäristöosaston julkaisuja 19 13

* tuottaa tietoa Hämeenlinnan seudun kuntien alueella toimivien yritysten ympäristöasioiden hoidon tilasta ja kehittämistarpeista sekä ympäristöasioihin liittyvän koulutuksen ja tiedon tarpeesta, * kartoittaa ympäristöasioiden hoidon tilassa tapahtuneita toksia, * tuottaa tietoa kestävän kehityksen seurantaa varten sekä * tuottaa tietoa Ekoverkko-hankkeen käyttöön. 6.2 Menetelmät Selvitys toteutettiin kirjekyselynä (ks. liitteet 1 ja 2) ja se lähetettiin kesäkuussa 2002 Hämeenlinnan seudun 134 yritykseen. Kohdeyrityksissä oli vähintään 20 työntekijää. Lisäksi mukana olivat pienemmät yritykset, joiden toiminnasta on pitänyt tehdä ilmoitus alueelliselle ympäristökeskukselle ympäristönsuojelun tietojärjestelmää varten. Kysymykset pohjautuivat osittain vuonna 1998 tehtyyn kyselyyn, mutta uusi kysely oli sisällöltään laajempi. Määräaikaan mennessä kyselyyn vastasi 56 yritystä. Kyselyn vastausprosentti oli 42 %. Vuoden 1998 kyselyä löyhästi mukaillen yritysrekisteristä valittiin kaikkien muiden toimialojen yritykset lukuun ottamatta julkisen hallinnon, maa- ja metsätalouden, rahoitustoiminnan sekä terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen yrityksiä. 7. Tulokset ja niiden tulkinta 7.1 Yritysten taustatiedot ja kyselyn edustavuus Vastauksia kyselyyn saatiin harmillisen vähän, sillä vastausprosentti oli vain 42 % (56 kpl). Vastausten vähyyttä selittää varmasti se, että kysely tehtiin kesäkuukausien aikana, jolloin useimmissa yrityksissä oli lomakausi parhaimmillaan. Ensimmäiseen palautuspäivään mennessä vastauksia tuli vain 35 kpl. Siksi kysely päätettiin lähettää vielä uudelleen sähköpostitse yrityksille, joiden sähköpostiosoite löydettiin. Kysely lähti uudelleen 31 yritykselle, mutta sähköpostitse saatiin vain kaksi lisävastausta. Uusintakyselyn vuoksi pidentynyt vastausaika toi vielä postissakin lisää kirjallisia vastauksia. Tuloksien perusteella ei voi tehdä laajoja yleistyksiä, mutta vastauksia voidaan kuitenkin pitää suuntaa-antavina. Lisäksi vastausten määrä on miltei sama kuin vuonna 1998 (43 kpl), joten vertailut vuosien 1998 ja 2002 välillä ovat melko päteviä. Reilu viidesosa (23 %) vastanneista yrityksistä oli samoja kuin vuonna 1998. Tämä ei kuitenkaan haittaa vertailua, sillä toimialajakauma ja vastanneiden yritysten kokojakauma olivat molempina vuosina hyvin samankaltaiset. Ympäristöosaston julkaisuja 19 14

Henkilöstön määrä 0-4 henkilöä 9 5-9 henkilöä 5 10-19 henkilöä 4 20-49 henkilöä 36 50-99 henkilöä 20 100-199 henkilöä 9 200-499 henkilöä 5 500 tai enem m än 13 0 10 20 30 % 40 Kaavio 1. Henkilöstön määrä yrityksissä. Alle 50 henkeä työllistäviä yrityksiä kutsutaan tässä raportissa pieniksi ja vastaavasti vähintään 50 henkeä työllistäviä suuriksi yrityksiksi. Eniten vastauksia (36 %) saatiin 20-49 henkeä työllistäviltä yrityksiltä (ks. kaavio 1). Näin oli myös vuonna 1998 tehdyssä selvityksessä. Toiseksi eniten vastauksia tuli 50-99 henkeä työllistäviltä yrityksiltä, joita oli vastaajista 20 %. Samoin kuin vuonna 1998, suurin osa vastanneista yrityksistä oli pk-yrityksiä, joiden henkilöstömäärä alittaa 250 henkeä. Hieman yli puolet (54 %) vastanneista yrityksistä työllisti alle 50 henkeä ja lähes puolet (46 %) vähintään 50 henkeä. Näin myös vertailut pienten ja suurten yritysten välillä ovat tilastollisesti päteviä. Kyselyyn vastasi 6 kappaletta yli 500 henkeä työllistävää yritystä, vaikka Hämeenlinnan seudun yrityksistä vain 2 kappaletta on näin suuria. Tämä selittyy sillä, että vastaajayrityksistä monet ovat ilmoittaneet yrityksen henkilöstömääräksi kaikkien toimipisteiden yhteenlasketun henkilömäärän, eikä pelkästään Hämeenlinnan seudulla olevan toimipisteen henkilömäärää. Ympäristöosaston julkaisuja 19 15

Yrityksen toimiala m ajoitus- ja ravitsem ustoim inta 9 9 9 5 2 45 21 0 10 20 30 40 50 % Kaavio 2. Yritysten toimialajakauma. Kyselyyn vastasi yrityksiä yhteensä 13 eri toimialalta (vuonna 1998 12 toimialalta). Toimialoittain tarkasteltuna eniten vastauksia saatiin yrityksiltä (45 %) (samoin vuonna 1998). Annettujen vaihtoehtojen lisäksi toimiala vaihtoehdon olivat valinneet itsepalvelukorjaamo, huoltamot, joissa on myös kahvio, maanpuolustus, kunnossapitoyritys, posti, turvetuotanto-, tiemerkintä- sekä jätehuoltoyritys. Muut toimialat muodostivat toiseksi suurimman vastaajaryhmän (21 %). Maa- ja metsätalousyritykset, sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yritykset sekä rahoitusyritykset oli rajattu tällä kertaa tutkimuksen ulkopuolelle. Suurten yritysten toimiala painottui selkeästi teollisuuteen, kun taas pienillä yrityksillä painottui toimiala vaihtoehto (ks. kaavio 3). Yrityksen toim iala vs. henkilöstön m äärä 0-4 henkilöä 5-9 henkilöä 10-19 henkilöä 20-49 henkilöä 50-99 henkilöä 100-199 henkilöä 200-499 henkilöä 500 tai enemmän 0 % 50 % 100 % tukku- ja vähittäiskauppa m a jo itus - ja ravitsem ustoim inta kuljetus, varastointi ja tietoliikenne Kaavio 3. Yritysten toimialat verrattuina yritysten henkilöstömääriin. Ympäristöosaston julkaisuja 19 16

Yrityksen ikä alle 5 vuotta 4 % 6-15 vuotta 29 % yli 25 vuotta 54 % 16-25 vuotta 13 % Kaavio 4. Yritysten ikäjakauma Kyselyyn vastanneista yrityksistä yli puolet (54 %) on toiminut jo yli 25 vuotta (ks. kaavio 4). Näin oli myös vuonna 1998. Vastaajayritysten ikäjakaumaan vaikutti todennäköisesti se, että yli 20 henkeä työllistävät yritykset ovat yleensä jo toimineet pidemmän aikaa. 7.2 Ympäristöasioiden vastuuhenkilöistä ja yritysten ympäristöasioiden toteuttamisen työkaluista Suurimmalla osalla (69 %) yrityksistä oli ympäristöasioille nimetty oma vastuuhenkilö (ks. kaavio 5). Osuus on hieman kasvanut, sillä vuonna 1998 ympäristövastaavia oli 61 % yrityksistä. O nko yrityksessänne ym päristöasioiden vastuuhenkilöä? ei 27 % eos 4 % kyllä 69 % Kaavio 5. Yritysten vastuuhenkilöt. Ympäristöosaston julkaisuja 19 17

Vastuuhenkilö vs. yrityksen henkilöstömäärä 0-49 50 tai enemmän kyllä ei eos Kaavio 6. Vastuuhenkilöiden määrä verrattuna yrityksen henkilöstömäärään. Yrityksen toimiala vs. "Yrityksellä on ympäristöasioiden vastuuhenkilö". kyllä ei eos Kaavio 7. Yrityksen toimiala verrattuna ympäristöasioiden vastuuhenkilöiden määrään. Hieman useammin ympäristövastaava oli nimetty suurissa, vähintään 50 henkeä työllistävissä yrityksissä (77 %) kuin pienissä, alle 50 henkeä työllistävissä yrityksissä (62 %). Näin oli myös vuonna 1998. Verrattaessa yrityksen toimialaa vastuuhenkilöiden määrään, voidaan todeta, että rakennusalalla ympäristöasioiden vastuuhenkilöitä oli vain 20 %:lla vastanneista yrityksistä. Tukkuja vähittäiskaupan alalla sekä majoitus- ja ravitsemusalalla oli kyllä-vastauksia yhtä paljon (80 %). Kiinteistöalan suuri kyllä-vastausten prosenttiosuus selittyy sillä, että vain yksi vastanneista yrityksistä edusti kiinteistöalapalveluita. Teollisuuden vastauksista 68 % ja n toimialan vastauksista 91 % oli kyllä-vastauksia. Ympäristöosaston julkaisuja 19 18