Talotekniikka-asentajien työmenetelmien kehittäminen. Loppuraportti. Työterveyslaitos Helsinki 2007

2007 Talotekniikka-asentajien työmenetelmien kehittäminen Loppuraportti Työterveyslaitos Helsinki 2007

Työterveyslaitos Tämän raportin kuvamateriaali on tekijänoikeuslain alaista. Kuvamateriaali on hankittu kuvissa esiintyvien henkilöiden ja kuvaajien suostumuksella. Oikeus kuvien käyttöön on vain YIT Kiinteistötekniikalla, Tekmannilla ja Työterveyslaitoksella sopimuksen mukaan. Tämän raportin lähdeviite: Mattila, Susanna; Rönkä, Pia; Kiurula, Mari ja muut. Talotekniikka-asentajien työmenetelmien kehittäminen [verkkodokumentti]. Helsinki: Työterveyslaitos, 2007 [viitattu viittauspäivä]. Taske-hankkeen loppuraportti. Saatavissa: http://www.ttl.fi/t/taske. 2

Talotekniikka-asentajien työmenetelmien kehittäminen Susanna Mattila Pia Rönkä Mari Kiurula Timo Leskinen Pekka Plaketti Jouni Lehtelä Riikka Ruotsala Raoul Grönqvist Pirkko-Liisa Rasa Kyösti Ikonen Valokuvat: Susanna Mattila, Mari Kiurula, Timo Leskinen, Reijo Salo, Raimo Piirainen, Veli-Pekka Kailasuo, Jari Seppälä, Jouni Niemimaa, Päivi Rinne, Markku Peltonen ja Tiina Örn Työsuojelurahasto ja Sosiaali- ja terveysministeriön Veto-ohjelma ovat rahoittaneet tätä tutkimusta. 3

4

ESIPUHE Talotekniikka-asentajien työmenetelmien kehittäminen -hanke käynnistyi Keski-Suomen työsuojelupiirin aloitteesta Sätke-hankkeen esimerkin pohjalta. Tavoitteena oli kehittää LVIS-asentajille turvallisempia ja vähemmän kuormittavia työmenetelmiä ja -välineitä sekä suojaimia yhteistyössä LVIS-asentajien ja työvälineiden ja suojainten toimittajien kanssa. Hanketta koordinoi Työterveyslaitos. Kyösti Ikonen Kival Oy:stä toimi kehitystyön yhtenä vetäjänä. Talotekniikkayrityksistä hankkeeseen osallistuivat YIT Kiinteistötekniikka Oy ja Tekmanni Oy, jotka osallistuivat myös hankkeen suunnitteluun. YIT Kiinteistötekniikan vastuuhenkilönä hankkeessa oli turvallisuuspäällikkö Markku Mäkilä ja Tekmannin henkilöstöneuvoja Reijo Salo. Hanke käynnistettiin vuoden 2005 alussa. Mukaan tuli 11 työvälineitä ja suojaimia valmistavaa tai myyvää yritystä: Extor Oy, Hultafors Oy, Kwintet Leijona Oy, Kärnä Oy, Onninen Oy, Skydda Suomi Oy, Suojalaite Oy - Safety Equipment Co., Suomi-Tikas Oy, TH-Teocon Oy, Vandernet Oy ja Varpuke Oy. Hankkeen ohjausryhmässä oli edustettuna Sähköalojen ammattiliitto ry, Rakennusliitto ry, Metallityöväen Liitto ry, Talotekniikkaliitto ry, Suomen Työsuojelualan Yritysten Liitto ry, YIT Kiinteistötekniikka Oy, Tekmanni Oy, Työturvallisuuskeskus ja Työterveyslaitos. Lisäksi ohjausryhmässä oli mukana rahoittajien - Työsuojelurahasto ja STM:n Veto-ohjelma - edustajat. Kiitos kaikille hankkeeseen osallistuneille henkilöille YIT Kiinteistötekniikassa, Tekmannilla ja työväline- ja suojaintoimittajayrityksissä. Kiitos myös ohjausryhmälle neuvoista ja tuesta hankkeen kuluessa. Suuri kiitos Työsuojelurahastolle ja Sosiaali- ja terveysministeriön Veto-ohjelmalle hankkeen saamasta taloudellisesta tuesta. Helsingissä 28.2.2007 Tekijät 5

TIIVISTELMÄ Talotekniikka-asentajien työmenetelmien kehittäminen Taske -hankkeen tavoitteena oli talotekniikkaasentajien työturvallisuuden parantaminen ja heidän työnsä fyysisen kuormituksen vähentäminen kehittämällä LVIS-asentajien työmenetelmiä, työvälineitä ja suojaimia. Tärkeimpiä kehityskohteita etsittiin asentajille ja heidän esimiehilleen suunnatulla kyselyllä, sattuneita tapaturmia tarkastelemalla sekä työtehtävien riskinarvioinnilla. Myös kehitysryhmiin osallistuneiden henkilöiden kokemukset vaikuttivat kehityskohteiden valintaan. Ongelmia talotekniikka-asentajilla oli etenkin työasennoissa. Parannettavaa oli myös työmaan siisteydessä ja järjestyksessä, töiden suunnittelussa ja aikatauluissa ja pölyn hallinnassa. Muun muassa huono siisteys ja järjestys aiheuttivat kompastumisriskin. Putoamisvaara oli myös suuri, koska työkohteet olivat usein niin korkealla, että työtä piti tehdä A-tikkailla tai nostimilla. Sinkoutuvat osat ja roiskuvat aineet kuten betonipöly ja metallinsirut aiheuttivat muun muassa silmätapaturmia. Myös valaistus, melu sekä kylmyys ja veto olivat ongelmia. Viiltohaavoja aiheuttivat terävät esineet ja levyjen, putkien ja kanavien leikkauspinnat. Työmenetelmiä, -välineitä ja suojaimia ongelmien poistamiseksi etsittiin ja kehitettiin kehitysryhmissä, joihin osallistui asentajia, työväline- ja suojaintoimittajia sekä työturvallisuuden asiantuntijoita. Ahtaissa tiloissa tehtäviin nostoihin kehitettiin keventäviä köysitekniikoita. Lattianrajassa työskentelyyn otettiin käyttöön polvituki. Sähkökeskusten siirtoon ideoitiin kantokahvat ja kuljetuskärry. Pölynpoistoon kehitettiin prototyyppejä, jotka poistavat pölyn myös talviaikaan ilman vedon tunnetta ja mahtuvat pieniin asennuskohteisiin. A-tikkaiden turvallisuutta kohennettiin sivuttaisvakavuutta lisäävän palkin avulla. Projektissa kehitettiin asentajien toiveiden mukainen tasotikas, jossa vakauden lisäksi kiinnitettiin huomiota helppoon liikuteltavuuteen, mukavaan nousukulmaan, askelmien leveyteen sekä työtä helpottavaan varusteluun. Ahtaissa tiloissa A-tikas saattaa olla ainoa vaihtoehto työskenneltäessä katon rajassa normaalissa huonekorkeudessa. Kolmantena tikastyyppinä ideoitiin tikastelineen prototyyppi. Käsien viiltotapaturmien ehkäisemiseksi lisättiin sorminäppäryyttä vaativiin asennustöihin sopivien viiltosuojakäsineiden käyttöä. Korkealla työskentelyn turvallisuuden parantamiseksi käyttöön otettiin helposti päälle puettavat valjasliivit. Hankkeessa myös testattiin riskinarvioinnissa käytetyn Ergotool-menetelmän luotettavuutta. Ergotool ei ohjannut asiantuntijoita täysin samankaltaiseen arviointiin, vaan heidän kokemuksensa ja arviointitapansa vaikutti selvästi. Toisaalta Ergotool ei selvästikään ole parhaimmillaan liikkuvan ja vaihtuvan työn analyysissä, jossa tarvitaan karkeampaa käsittelytapaa. Taskessa kehitettiin uusia ja löydettiin hyviä olemassa olevia ratkaisuja LVIS-asentajien työn fyysisen kuormituksen vähentämiseen ja tapaturmariskien hallintaan. Nyt on erittäin tärkeää, että hankkeen tuloksista tiedotetaan laajasti alan yrityksissä jokaiselle taholle. Näin mahdollistetaan ja helpotetaan välineiden ja menetelmien käyttöönottoa. 6

SUMMARY This study focused on decreasing the number of accidents and physical strain of workers in technical building services by developing the working methods, equipment and personal protective equipment of the heating, plumbing and air-conditioning assemblers and electricians. We investigated the work problems of heating, plumbing and air-conditioning installers and electricians using questionnaires, accident report investigations, and assessments of accident risks and physical work loads of work tasks. A big problem turned out to be bad working postures. The tidiness and order of work places, planning of work, timetables and dust control also needed development. Untidiness and disorderliness cause slipping and tripping hazards. The risk of falling is also high, because work is often carried out at such heights that workers must use stepladders or hoisting machines. Ejected and splattered particles and materials, e.g. concrete dust and metal fragments, can cause eye injuries. Other problems are poor lighting, noise, cold and draught. Sharp objects and pieces of plates, pipes and canals cause incised wounds. Work methods, tools and equipment were developed in working groups that consisted of heating, plumbing and air-conditioning assemblers and electricians, manufacturers and dealers of tools and work equipment, and occupational safety specialists. Participatory working groups also examined good working practices and equipment. They developed techniques for using rope to lift heavy pipes. A special device to protect knees when working on one's knees was introduced. For transferring heavy switchboards a special trolley and lifting handles were developed, as well as a prototype of a dust removal system to handle dust in renovation work. The latter can be fitted in confined spaces and it does not cause draught. Step ladders were made more stable by adding a horizontal bar to the back stands. Also a whole new type of ladder was developed according to workers requirements; besides stability also mobility, climbing angle, width of tread and fittings were taken into consideration in its design. In narrow places, using a stepladder might be the only way to work near ceiling in a room of normal height. A new combination of ladder and scaffolding was also among the solutions created. To prevent incision accidents, the use of cut-resistant gloves was recommended, which do not inhibit dexterity. Educational videos were made, giving instructions on the proper use of harnesses and fall protection equipment when working at height. Reliability and validity of Ergotool-method was also tested. Ergotool was used to assess risks of work tasks. Three occupational safety professionals assessed risks of the same tasks using Ergotool but the results were not quite the same. It turned out that Ergotool is not suitable for assessing the risks of mobile, constantly changing tasks. The project developed and examined many good practices, tools, equipment and personal protective equipment for preventing accident risks and diminishing work load of heating, plumbing and air-conditioning assemblers and electricians. It is now crucial that these results reach everybody in the field, so that these assemblers and electricians can start using the methods and equipment as soon as possible. 7

SAMMANDRAG Syftet med projektet Arbetsmetodutveckling för el-, värme- och sanitetsmontörer (Taske) var att utveckla arbetsmetoder, verktyg och personlig skyddsutrustning för att bättre kunna hantera problem med olycksrisker och fysisk belastning. Utvecklingsbehovet i arbetet och arbetsmetoderna utreddes med hjälp av en förfrågan till personalen samt en bedömning av riskerna i arbetet, och en genomgående analys av olycksfall som inträffat under året 2004. Också intresset hos deltagarna i utvecklingsgrupperna påverkade hur åtgärderna för arbetets utveckling valdes och hur själva metodutvecklingen utfördes. Et stort problem i arbetet hos el-, värme- och sanitetsmontörer är påfrestande arbetsställningar. Behovet av förbättring gäller också renligheten och ordningen på arbetsplatsen, planeringen av jobbet, tidtabellerna och kontrollen av dammpartiklar i luften. Dålig renlighet och ordning ökar risken för snubbling och halkning. Risken att falla ner är också stor då man jobbar på hög höjd och då man måste använda fristående stege eller lyftanordning. Flygande partiklar och stänkande medel såsom betongdamm och metalkärvor kan förorsaka till exempel ögonolyckor. Andra vanliga problem är dålig belysning, buller, kyla och drag. Vassa föremål och plåtar med skarpa kanter samt rör kan förorsaka skärsår. Arbetsmetoder, arbetsredskap och skyddsutrustningar efterlystes och utvecklades i arbetsgrupper i samråd med montörer, arbetarskyddsexperter och tillverkare av arbetsredskap och skyddsutrustningar. För att underlätta lyftarbete i trånga utrymmen utvecklades lösningar som baserar sig på användningen av olika reptekniker. För arbete på golv togs i bruk ett knästöd, som också fungerar som sittstöd. Förflyttning av stora elcentraler är ett svårt arbetsmoment för vilket man utvecklade bärhandtag och en särskild transportkärra. För avlägsnande av damm utvecklades prototyper, som kan installeras i trånga utrymmen och som avlägsnar damm också vintertid utan att åstadkomma drag. En fristående stege gjordes stabilare i sidled med hjälp av en tvärslå. Inom ramen för projektet utvecklades en trappstege som uppfyller montörernas önskemål och är stabil, lätt att flytta, bekväm att stiga upp på och dessutom har breda fotsteg och en särskild utrustning som underlättar arbetet och minskar fallrisken. I ett trångt utrymme kan en fristående stege vara det enda alternativet som möjliggör jobbet nära taket på normal rumshöjd. Vidare utvecklades en prototyp av en helt ny stegställning, dvs. en kombination av en stege och en ställning. Skärsår i händerna kan avvärjas genom ökad användning av effektiva skyddshandskar, som skyddar mot både skärande och stickande föremål i monteringsarbete som kräver stor fingerfärdighet. Risken för fallolyckor minskades när man tog i bruk en säkerhetssele som är lätt att ta på och lätt att arbeta i. Ergotool -riskbedömningsmetoden testades grundligt under projektets gång. Tre arbetssäkerhetexperter erhöll något från varandra avvikande resultat med Ergotool -metoden, som inte allra bäst lämpar sig för en bedömning av riskerna i rörligt och omväxlande arbete. 8

I projektet utvecklades och togs i bruk många goda nya lösningar för att minska riskerna för olyckfall och fysisk belastning i el- och VVS-montörers arbete. Nu är det viktigt att informera resultater för alla på el- och VVS-branschen. Det möjliggör och underlättar ibruktagandet av lösningarna. 9

Sisällysluettelo 1. TAUSTA... 12 2. TAVOITTEET... 15 3. TEHTÄVÄT JA MENETELMÄT... 15 3.1. Kyselyt... 15 3.1.1. Alkukysely... 15 3.1.2. Loppukysely... 15 3.2. Sattuneiden tapaturmien tarkastelu... 16 3.2.1. Aineisto... 16 3.2.2. Menetelmä... 16 3.3. Työtehtävien riskinarviointi... 17 3.3.1. Ergotool-riskinarviointimenetelmä... 17 3.3.2. Tehdyt Ergotool-arviot... 18 3.4. Kehitystyö... 18 3.4.1. Kehitysryhmätyöskentelyn tavoitteet... 18 3.4.2. Osallistujat... 19 3.4.3. Kehitysryhmätyöskentelyn kehys... 19 3.4.4. Kehitysryhmätyöskentelyn eteneminen... 20 3.4.5. Tiedonkulku ja tulosten levittäminen... 22 3.5. Työvälineiden ja -menetelmien tutkiminen työturvallisuuslaboratoriossa... 22 3.5.1. A-tikkaiden vakauteen liittyvät mittaukset... 22 3.5.2. Työvälineiden ja -menetelmien tutkiminen virtuaaliympäristössä... 24 3.6. Ergotool-menetelmän testaus ja validointi... 25 4. TULOKSET... 27 4.1. Kyselyt... 27 4.1.1. Alkukysely... 27 4.1.2. Loppukysely... 32 4.2. Sattuneiden tapaturmien tarkastelu... 33 4.2.1. Yrityksissä sattuneet tapaturmat lukuina... 33 4.2.2. Yleisimpien tapaturmien tarkempi analysointi... 40 4.2.3. LVIS-alan tapaturmat Suomessa... 42 4.2.4. Eläköitymistiedot... 44 4.3. Työtehtävien riskinarviointi... 44 4.3.1. Nostaminen... 44 4.3.2. Kantaminen... 44 4.3.3. Työntö/veto... 45 4.3.4. Työasennot... 45 4.3.5. Turvallisuus... 45 4.3.6. Työympäristön olosuhteet... 47 4.3.7. Ammattien ja tehtävien välisiä eroja... 47 4.3.8. Työmenetelmien vertailu... 48 4.4. Kehitystyö... 52 Nostot ja siirrot... 52 Putken taivutus ja katkaisu... 54 Polvituki... 55 Kierretangon leikkuri... 56 Pölynpoisto... 57 Viiltosuojakäsineet... 58 Tikkaat ja telineet... 58 A-tikkaiden testaukset työturvallisuuslaboratoriossa... 60 Putoamissuojaus... 61 4.5. Ergotool-menetelmän validointitulokset... 62 4.5.1. Asiantuntija-arviointien tulokset... 62 4.5.2. Ergotoolin vertailu muihin menetelmiin... 68 5. KEHITYSTYÖN TULOSTEN VIEMINEN KÄYTÄNTÖÖN KOHDEYRITYKSISSÄ... 74 10

6. RAPORTOINTI JA TIEDOTUS... 75 7. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 75 7.1. Vertailu Pientyöpaikkakyselyyn... 75 7.2. Vertailu Putkialan alakohtaiseen työpaikkaselvitykseen... 77 7.3. Vertailu KRAM-kartoitukseen... 78 7.4. Kehitystyön toteutuminen... 78 7.5. Ergotoolin validointi... 80 LÄHTEET... 81 LIITTEET... 83 11

1. Tausta Vuonna 2000 Suomessa toimi noin 14000 työntekijää sähköasennuksissa ja noin 12000 työntekijää LVIasennuksissa (Työssäkäyntitilasto, Tilastokeskus).Työsuojelurahaston tuella tehtyjen rakennusalan ammattikohtaisten työpaikkaselvitysten (RATS) mukaan LVI-asentajien ja sähköasentajien eli LVIS-asentajien työhön liittyy monia vaaratekijöitä; sekä fysikaalisia, kemiallisia, että biologisia vaaratekijöitä ja tapaturmavaaroja. Työ on fyysisesti rasittavaa ja asentajille syntyy myös ammattitauteja. Alla on esimerkkejä LVISasentajien vaara- ja kuormitustekijöistä. Fysikaalisia vaaratekijöitä: Kemiallisia ja biologisia vaaratekijöitä: melu pölyt (home, eristevilla, ym.) tärinä asbesti (peruskorjauksessa) hitsauksen aiheuttama UV-säteily juotos- ja hitsaushuurut isosyanaatit Kuormittavia työasentoja: Ammattitauteja: niskan etukumara asento asbestin aiheuttamat sairaudet niskan taakse taipunut asento tuki- ja liikuntaelinsairaudet selän etukumara asento meluvammat polvi-, kyykkyasento ihottumat kädet koholla työskentely makuuasennossa kädet koholla työskentely ranteiden taipuneet ja kiertyneet asennot Lähde: http://www.ttl.fi/internet/suomi/aihesivut/rakennusterveys/rats/ Tapaturmat: Toimialalla 4533 LVI-asennukset on sattunut vuosina 1996-2001 noin 75 työpaikkatapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden ja toimialalla 4531 sähköasennukset noin 49 työpaikkatapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden. (TVL. SAMMIO, Työtapaturmatietokanta 2002/2) Kaikilla toimialoilla yhteensä tapaturmataajuus on alle 30 työpaikkatapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden (Työtapaturma- ja ammattitautitilasto 2002, 2004.). Yleisimmät tapaturmatyypit LVI-asennuksessa ovat olleet esineisiin satuttaminen; lentävät sirut, hiukkaset ja esineet; kaatumiset, liukastumiset ja kompastumiset sekä ylikuormittuminen ja rasittuminen. Sähköasennuksessa yleisimmät tapaturmatyypit vuosina 1996-2001 olivat esineisiin tai esineiden satuttaminen; kaatuminen, liukastuminen, kompastuminen sekä ylikuormittuminen, ylirasittuminen. (TVL. SAMMIO, Työtapaturmatietokanta 2002/2) 12

Sähköliiton teettämän tutkimuksen mukaan viimevuosien aikana eläkkeelle jääneistä sähköliittolaisista vähintään joka toisella eläkkeen perusteena on ollut työkyvyttömyys. Tutkimukseen osallistuneista sähköliittolaisista suurin osa piti työtään henkisesti ja ruumiillisesti raskaana. Ikääntyneillä työntekijöillä työn raskaus korostui. Fyysisen työympäristön aiheuttamat ongelmat ovat suuret sähköaloilla. Ongelmia ovat mm. melu, veto ja hankalat työasennot. Fyysisen työympäristön ongelmia on eniten energia-alalla ja talotekniikassa. (Nurmikolu 2004) Ruotsissa vuonna 2002 työssä olleille tehtiin tutkimus, jossa kysyttiin onko vastaajalla 12 edellisen kuukauden aikana ollut työstä johtuvia vaivoja. Tutkimuksen mukaan miehillä muista työhön liittyvistä tekijöistä kuin tapaturmista johtuvia vaivoja oli ollut eniten LVI-asentajilla. Joka kolmas LVI-asentaja ilmoitti kärsineensä näistä vaivoista, kun keskimäärin kaikissa ammateissa näistä vaivoista ilmoitti kärsineensä joka neljäs mies. Eniten LVI-asentajilla vaivoja oli selässä (21 % LVI-asentajista) sekä hartioissa ja käsivarsissa (17 % LVI-asentajista). Tapaturmasta johtuvia vaivoja oli ollut 8,5 prosentilla LVI-asentajista. Vastaajilta kysyttiin myös syitä vaivoihin. LVI-asentajista 21,4 % ilmoitti kärsineensä rasittavien työasentojen aiheuttamista vaivoista ja 18,8 % raskaiden käsin tehtävien nostojen aiheuttamista vaivoista. (Arbetsorsakade besvär 2002) Tanskassa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin 15 rakennusalan tapaturmaa perusteellisesti. Tarkoituksena oli selvittää rakennusalan työtapaturmien syyt. Tuloksena oli, että paremmalla riskinarvioinnilla ja työn suunnittelussa ja toteutuksessa käytetyillä systemaattisilla turvallisuustoimenpiteillä ja tapaturmantorjuntatyökaluilla moni tapaturma voitaisiin välttää. Suurimmat syyt tapaturmiin ovat puutteelliset työolosuhteet ja työympäristö sekä tekniset ja organisaation heikkoudet. Syyt liittyvät epäsopiviin, kuluneisiin ja fyysisesti kuormittaviin välineisiin, puutteellisiin ohjeisiin ja suunnitelmiin sekä puutteisiin materiaalien toimituksissa ja laadussa. (Kines 2004) Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksen mukaan talotekniikka-alan sähköasentajien, putki- ja ilmastointiasentajien sekä projektinhoitajien mielestä talotekniikka-alan töissä eniten vaaraa työmailla aiheuttavat huono siisteys ja järjestys, tikastyöt ja tikkaat sekä putoaminen ja telineet. Tutkimuksessa kyselyyn vastanneiden mielestä työturvallisuutta voisi parantaa kunnollisilla välineillä ja suojaimilla, jotka ovat helposti saatavilla. (Kiltti ym. 2004) Kaukiaisen ym. (2002) mukaan työkuormitusta voidaan vähentää käyttämällä hyvin suunniteltuja työvälineitä. Työmenetelmiin ja yksilöllisiin työtapoihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Seeleyn ja Marklin (2003) artikkelissa kerrotaan interventiosta, jossa ilmajohtojen sähköasentajien työtä kevennettiin korvaamalla käsikäyttöinen puristin ja leikkuri akkukäyttöisillä. Uusilla työkaluilla pystyttiin vähentämään huomattavasti yläraajojen tuki- ja liikuntaelinvaivojen riskitekijöitä. Artikkelissa arveltiin, että vähentämällä ja poistamalla riskitekijöitä, myös sairaanhoitokulut ja työntekijän korvaamisesta aiheutuvat kulut pienenevät. 13

Työympäristön kehittämisessä on hyvä olla mukana kaikki osapuolet, jotka vaikuttavat työsuoritukseen. Erityisen tärkeää on työntekijöiden mukanaolo. Työympäristön ongelmat voivat muodostua esteeksi työn tekemiselle. Ruotsalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että työntekijöillä on paljon tietoa, jota voidaan käyttää työympäristön ja sitä kautta myös tehokkuuden parantamiseen. (Brunnberg ym. 1998) Käyttäjien osallistumista suunnitteluun tutkittiin 1990-luvulla Hyvä suunnittelukäytäntö-ohjelmassa, missä todettiin, että käyttötilanteissa tapahtuva suunnittelu tuottaa toimivia ratkaisuja ja työntekijät sitoutuvat uusien välineiden käyttöön (Ergonomiatiedote 4/1993, 1-2/1994). Käyttäjäkeskeisestä suunnittelutavasta on olemassa myös eurooppalainen standardi Vuorovaikutteisten järjestelmien käyttäjäkeskeinen suunnitteluprosessi SFS-EN ISO 13407. SÄTKE Sähköasentajien työmenetelmien kehittäminen energia-alan yrityksissä -hankkeessa työmenetelmien, -välineiden ja suojainten kehittämiseen osallistui työntekijöiden lisäksi myös työvälineiden ja suojainten valmistajia ja toimittajia. Ratkaisujen ideoiminen kehitysryhmissä koettiin helpoksi. Ideoiden toteutuksessa oli avuksi mm. mukanaolijoiden aktiivisuus, monipuolisuus ja työntekijöiltä saatu nopea palaute. Työntekijät kokivat hyväksi sen, että toimintatapoja pysähdyttiin pohtimaan. Valmistajat uskoivat, että hanke parantaa työturvallisuutta koko alalla, kunhan tulokset saadaan kaikkien käyttöön. Myös työnantajien edustajat olivat tyytyväisiä hankkeeseen. (Lankinen ym. 2004, Mattila ym. 2006). Työntekijöiden osallistuminen ja sitoutuminen on RATUKE-hankkeen Rakennustyön turvallisuusjohtamisen hyviä käytäntöjä -julkaisussa esitetty hyvä käytäntö. On tärkeää, että työntekijät osallistuvat turvallisuustoimenpiteisiin. Työntekijöiden mielipiteitä kuuntelemalla heidän osallistumistaan ja sitoutumistaan turvallisuusasioihin voidaan lisätä. (Lappalainen ym. 2003) Koska työkalut ja välineet muodostavat yhdessä työntekijöiden, työstettävän kohteen ja työorganisaation kanssa työsysteemin, on työkalun ergonomian suunnittelu huomioimatta muita systeemin tekijöitä riittämätöntä (Landau & Wakula 1997). Talotekniikka-asentajien työmenetelmien kehittämishankkeessa työntekijöiden osallistuminen kehitystyöhön ja työn havainnointi varmistavat sen, että kehitystoimenpiteiden suunnittelussa otetaan huomioon kaikki työn suorittamiseen vaikuttavat tekijät. Paremmilla työmenetelmillä ja -välineillä on mahdollista vähentää työstä johtuvia rasituksia ja tapaturmia. Suojainten käyttöaste kasvaa, mikäli suojaimet ovat tarkoituksenmukaisia, tehokkaita ja mahdollisimman mukavia käyttää. 14

2. Tavoitteet Hankkeen päätavoitteena oli kehittää LVIS-asentajien työmenetelmiä, -välineitä ja suojaimia niin, että tapaturmariskejä ja fyysistä kuormitusta LVIS-asentajien työssä voidaan paremmin hallita. Osatavoitteet: tapaturmariskin vähentäminen haitallisen fyysisen kuormituksen vähentäminen työtehtävien riskinarvioinnin kehittäminen (Ergotool-menetelmän testaus) 3. Tehtävät ja menetelmät 3.1. Kyselyt 3.1.1. Alkukysely Alkukysely lähetettiin kaikille YIT Kiinteistötekniikan ja Tekmannin talotekniikka-asentajille sekä heidän esimiehilleen. Asentajia oli noin 3000 ja esimiehiä noin 430. Asentajille kysely lähetettiin paperilomakkeena. Saatteessa oli myös linkki sähköiseen kyselylomakkeeseen, jotta asentajilla oli mahdollisuus vastata kyselyyn Internetin kautta. Asentajien kyselylomake ja saate on liitteessä 1. Esimiehille lähetettiin vain sähköpostilla linkki sähköiseen kyselyyn. Sähköiset kyselyt tehtiin Digium-ohjelmalla. Liitteessä 2 on Digiumista tulostettu esimiesten kyselylomake saatteineen. Alkukyselyllä selvitettiin asentajien työolosuhteita. Tarkoituksena oli saada asentajien ja esimiesten näkemys työn ja työympäristön kehitystarpeista. Lomake muokattiin Työterveyslaitoksen Pientyöpaikkaohjelman kyselylomakkeesta (Bergström et al. 1997). 3.1.2. Loppukysely Loppukysely kohdistettiin suunnitelmasta poiketen vain niille asentajille, jotka olivat osallistuneet kehitystyöhön ja joita oli kuvattu työmaakäynneillä. Paperinen kyselylomake lähetettiin 87 asentajalle. Kyselyllä selvitettiin hankkeessa kehitettyjen ja hyviksi todettujen työmenetelmien ja -välineiden tunnettuutta tutkimukseen osallistuneissa yrityksissä sekä miten työpaikoilla tehty kehitystyö on vaikuttanut työpaikan oloihin ja työn kuormittavuuteen. Loppukyselyn lomake on liitteessä 3. Alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavaan loppukyselyyn päädyttiin siksi, että hankkeen tuloksista ei oltu vielä tiedotettu yrityksissä kaikille asentajille. Näin ollen arveltiin, että hanke ei ole vielä voinut vaikuttaa laajasti asentajakunnan työturvallisuuteen ja kuormitukseen. 15

3.2. Sattuneiden tapaturmien tarkastelu 3.2.1. Aineisto Hankkeeseen osallistuvista yrityksistä saatiin tapaturmatiedot vuodelta 2004. Tilastojen käsittelyssä keskityttiin ainoastaan työtapaturmiin. Työmatkatapaturmat rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle. Kohdeyritysten tilastoissa saatavilla: tapaturman ajankohta/tapahtumakuukausi ESAW-muuttujat. Suomessa vuoden 2003 alussa käyttöönotettu eurooppalainen työpaikkatapaturmien luokittelumenetelmä ESAW (European Statistics on Accidents at Work) (Työtapaturmien luokittelu - opas työpaikkojen käyttöön.2002) sairaspäivien lukumäärä Toisen yrityksen tilastoissa oli lisäksi tapaturman lyhyt selite Hankkeessa selvitettiin myös vuoden 2004 tapaturmaluvut toimialoille 4533 LVI-asennukset ja 4531 sähköasennukset Tapaturmavakuutuslaitosten liiton Tapaturmapakista. 3.2.2. Menetelmä Hankkeessa tutkittiin vuonna 2004 YIT Kiinteistötekniikassa ja Tekmannilla sattuneita työtapaturmia. Vapaa-ajan tapaturmia, työmatkatapaturmia ja ammattitauteja ei tarkasteltu. Sattuneista työpaikkatapaturmista (myöh. tapaturma) haluttiin muutama pidemmän sairausloman aiheuttanut tapaturma tutkia suomalaisella tapaturmamallilla. (Työkirja tapaturmien ja vaaratilanteiden tutkimiseen 2001) Mallissa tapaturmaa edeltävät tilanteet ja niihin johtaneet tekijät kuvataan vuokaaviona. Vuokaavion tarkoituksena on helpottaa ymmärtämään, miten normaali toimintatapa muuttuu tapaturman aiheuttavaksi toiminnaksi. Vuokaaviossa selvitetään mm. miten ihminen ja vamman aiheuttaja kohtaavat ja miten vamma syntyy. YIT:llä tarkasteltiin vain yhtä tapaturmaa, koska kaikille sattuneille tapaturmille tehdään sisäinen tutkinta, eikä laajempaa käsittelyä nähty tarpeelliseksi. Myös Tekmannilta valittiin yksi tapaturma tarkasteltavaksi. Yritysten toimittamasta materiaalista tehtiin alustava kaavio, jota täydennettiin yrityksiltä saaduilla lisätiedoilla. 3.2.3. Eläköitymiset Hankkeessa kartoitettiin kohdeyrityksissä vuonna 2004 ennenaikaisesti eläkkeelle jääneiden eläköitymissyitä. Kaikista eläköitymisistä ei saatu tietoja, koska toisessa yrityksessä oli vaihdettu vakuutusyhtiöitä vuoden 2004 jälkeen. Yhteenveto tehtiin saatujen tietojen perusteella. 16

3.3. Työtehtävien riskinarviointi 3.3.1. Ergotool-riskinarviointimenetelmä Ergotool-menetelmä kehitettiin alun perin kokoonpanoteollisuuden tarpeisiin. Tarkoituksena oli yhdistää teollinen ergonomiasuunnittelu tehdas-/kokoonpano-layoutin suunnitteluun. Tavoitteena oli tuottavampi ja vähemmän kuormittava työympäristö. Ergotool on tietokonesovellus, joka kehitettiin osana PSIM-projektia (Participative Simulation Environment for Integral Manufacturing Enterprise Renewal). (van Eijnatten, 2002) Taske-projektissa käytetyssä Ergotoolin web-sovelluksessa ei arvioida alkuperäisessä versiossa ollutta tehdas-layoutin toimivuutta, vaan keskitytään turvallisuus- ja ympäristötekijöihin sekä fyysiseen kuormitukseen. Mallilla olisi voitu arvioida myös henkistä kuormittavuutta, mutta se oli rajattu projektisuunnitelman ulkopuolelle. Ergotool-menetelmällä tarkastasteltava tehtävä arvioidaan ohjelmassa olevien tarkastuslistojen avulla. Työvaiheen kuormittavuus arvioidaan ja esitetään liikennevalo-periaatteella seuraavasti: Punainen: suuri kuormitus, suuri loukkaantumis- ja tapaturmavaara (tilanne on korjattava) Keltainen: kohtalainen kuormitus, loukkaantumisvaara. (tilanne ei ole kunnossa, mutta se voi kuitenkin olla kelvollinen) Vihreä: merkityksetön tai normaali kuormitus/riski (tilanne on kunnossa) Työasennot-osion arvioissa on käytetty työtehtävässä esiintyvää suurinta kuormitusta. Staattisia asentoja luokiteltaessa käytettiin 4 sekunnin sääntöä, eli jos sama asento kestää 4 sekuntia tai yli, se arvioidaan staattisena. Turvallisuusosiossa on käytettävissä myös sininen väri, jolla tarkoitetaan sellaista tilannetta, jota ei joko esiinny työvaiheessa tai tilannetta, jota ei ole voitu arvioida. Tällainen tilanne on hyvin tyypillinen esimerkiksi laitteiden hätäkytkimiä arvioitaessa: videon perusteella on mahdoton arvioida laitteen ohjauslaitteita ja hätäpysäyttimiä, jos niitä ei ole työmaakäynnin aikana tarkasteltu, kuvattu ja dokumentoitu. Esimerkki Ergotool-arviossa käytettävistä syöttölomakkeista ja tarkastuslistoista on liitteessä 4. Rastimuodossa olevan arvion lisäksi ohjelmaan on mahdollista lisätä sanallisia kommentteja. Kommentit ovatkin erittäin hyödyllisiä varsinkin yhteenvetoja tehtäessä. Arvioihin on mahdollista liittää myös työvaihetta tai kuormitusvaihetta kuvaavia digikuvia. Ergotool-menetelmää voi käyttää pahimpien turvallisuus- ja kuormitusriskien kartoittamiseen ja tarvittavien korjaavien toimenpiteiden priorisointiin. Menetelmä ei sovellu koko työvaiheen kuormittavuuden arviointiin, 17

sillä ohjelma ei ota kantaa esimerkiksi työasennot-kohdassa arvioitujen työvaiheiden kestoon. Jotta arvio kokonaiskuormituksesta voitaisiin tehdä, olisi arviossa huomioitava jokaisen riskitason yhteenlaskettu kestoaika ja määritettävä niille painokertoimet. 3.3.2. Tehdyt Ergotool-arviot Hankkeessa tehtiin 15 työmaakäyntiä yritysten määrittelemille työmaille. Työmaakäynneillä kuvattiin erilaisia työvaiheita, joista tehtiin yhteensä 47 arviota Ergotool-riskinarviointimenetelmällä. Lista tehdyistä Ergotool-arviosta on koottu liitteeseen 5. Tehdyissä arvioissa tarkasteltiin seuraavia asioita: nostaminen kantaminen työntö/veto työasennot o niska ja pää o selkä o yläraaja o ranne ja käsi o jalat turvallisuus o liikkuminen o koneet ja työprosessit o laitteiden käyttö o ympäristötekijät 3.4. Kehitystyö 3.4.1. Kehitysryhmätyöskentelyn tavoitteet Kehitysryhmätyöskentelyn tavoitteena oli paneutua pienryhmissä LVIS-asentajien työmenetelmien, - välineiden ja suojaimien kehittämiseen. Kehitysryhmätyöskentelyn tarkoituksena oli mm. työhön liittyvien ongelmien tunnistaminen ja tarkempien kehittämiskohteiden valinta olemassa olevien hyvien työtapojen kerääminen toteuttamiskelpoisten kehitysehdotusten tekeminen ja testaaminen tiedon levittäminen ja hyvien käytäntöjen käyttöönotto 18

Kehitysryhmätyöskentely muodosti tiedon- ja kokemuksenvaihdon sekä kehittämisosaamisen foorumin asianomaisten yritysten ja niiden henkilöstön, työvälineiden ja suojainten valmistajien ja toimittajien sekä työturvallisuusasiantuntijoiden välille. 3.4.2. Osallistujat Kehitysryhmätyöskentelyyn osallistui YIT Kiinteistötekniikan ja Tekmannin henkilöstöä sekä työvälineiden ja suojainten valmistajia ja toimittajia. Kehitysryhmien toimintaa ohjasivat Työterveyslaitoksen projektiryhmästä Pia Rönkä, Mari Kiurula, Susanna Mattila ja Riikka Ruotsala. Lisäksi ryhmien toiminnan ohjaamiseen osallistui Kyösti Ikonen Kival Oy:sta. Ryhmiin kutsuttiin asiantuntijoita käsiteltävien aiheiden mukaan. 3.4.3. Kehitysryhmätyöskentelyn kehys Toimintaa ja työturvallisuutta kehitettiin menetelmällä, jonka avulla voidaan varmistaa henkilöstön koko ammattitaidon hyödyntäminen ja motivointi kaikilla organisaation tasoilla (kuva 3.1). Menetelmä on yksi osa työyhteisön kehittämisprosessia. Käytännössä kehitysryhmä miettii aluksi, mitkä ovat niitä arkipäivän normaaliin toimintaan liittyviä asioita, joita he haluavat kehittää. Yleensä asia, joka tuntuu hankalalta, aiheuttaa ylimääräistä työtä, aiheuttaa tapaturman vaaran tai kuormittaa henkisesti, on jäänne jostain entisestä toimintatavasta ja kaipaa muutosta. Ryhmä tekee jokaisesta kehitettävästä asiasta perustellun ehdotuksen uudeksi toimintatavaksi, jonka jälkeen ehdotus esitellään organisaation rakenteessa päätöksentekoasemassa oleville tahoille. Menetelmä on yksikertainen ja se on useissa yrityksissä ja yhteisöissä koettu hyväksi henkilökuntaa motivoivaksi tavaksi kehittää toimintaa. Kuva 3.1. Kehitystyömenetelmä 19

3.4.4. Kehitysryhmätyöskentelyn eteneminen Kehitysryhmätyöskentely rakentui ryhmien yhteistä kokoontumista varten suunniteltujen Taske-päivien ympärille (kuva 3.2 ja 3.3). Taske-päivien välillä työryhmät paneutuivat kehittämistehtävien eri vaiheisiin omilla työpaikoillaan. Kehittämistyön eri vaiheita olivat esimerkiksi valittujen kehittämisaiheiden havainnointi työpaikalla, ratkaisuvaihtoehtojen kartoitus sekä työmenetelmien ja laitteiden kokeilu työpaikalla. Kuva 3.2 Taske-päivillä kehitettiin LVIS-asentajien työvälineitä. Kuvaaja: Susanna Mattila Tekijänoikeudet pidätetään. Ensimmäisellä Taske-päivällä muodostettiin neljä kehitysryhmää, joiden aiheet olivat: telineet ja tikkaat työkalut ja apuvälineet putkityössä työkalut ja apuvälineet sähköasennuksissa työolot Kehitystyön edistyessä havaittiin, että ryhmätyö sujui parhaiten maantieteellisesti lähellä toisiaan toimivien osallistujien kesken. Koska näin muodostuneissa ryhmissä löytyi innostusta kehittää valikoituja osia jokaisesta aiheryhmästä, päätettiin alkuperäisestä ryhmäjaosta luopua. 1. Taske-päivät 2. 3 4. 5. 6. 1/2 pv lokakuu 2005 1/2 pv helmikuu 2006 Yhteinen aloitus 1 pv 21.9.2005 1/2 pv lokakuu 2005 1/2 pv lokakuu 2005 1/2 pv helmikuu 2006 1/2 pv helmikuu 2006 Kehityspäivät 1 pv toukokuu 2006 Kehityspäivät 1 pv lokakuu 2006 Loppuseminaari 1/2 pv marraskuu 2006 1/2 pv lokakuu 2005 1/2 pv helmikuu 2006 Kuva 3.3. Kehitysryhmätyöskentelyn kulku. Sininen, vihreä, oranssi ja punainen laatikko kuvaavat 1. Taske-päivässä muodostettuja ryhmiä, jotka myöhemmin yhdistyivät. 20