Väven - matka sinne ja takaisin 3.12. 2015 Elina Kortesmäki Mervi Heikkilä Anneli Lallukka Tiina Malmivaara Seinäjoen kaupunginkirjastomaakuntakirjasto
Matka Laiva lähti Vaasan satamasta klo 9.00. Menomatka sujui lievässä aallokossa kera sämpylöiden ja lukemattomien kirjaston tuunaus- ja remonttihankkeiden, joita osanottajat meille esittelivät. Mieleen jäivät erityisesti: - Kaarina, esteettömyys, ekologisuus - Kirkkonummi: yhteistyö yli hallintokuntarajojen, eväiden syönti kaikkialla, keittiö asiakkaille, asukaspuisto, nuorisotila yms. - Lempäälä: yhteistyö - Kajaani: pieni lähikirjasto koulun yhteydessä - Kankaanpää: samassa rakennuksessa koulu, kulttuuri yms. - Pudasjärvi: tuunausta - Vaasa: tuunausta, kivat punaiset hyllyt Uumajassa paistoi aurinko ainakin vähän aikaa Foto: Fredrik Larsson
Väven oli hieno, uusi rakennus joen rannassa. Se sisälsi kirjaston kolmessa kerroksessa, hotellin, pikku putiikkeja, leipomon, kahvilan, naishistorian museon, vaihtoehtoisen elokuvateatterin yms. Sisäpiha Katettu sisäpiha muodosti viihtyisän keitaan, jossa oli sekä ruumiin että sielun ravintoa, silmänruokaa unohtamatta.
Osastot/aineiston jaottelu Kirjaston alakerrassa oli mm. suku tutkimusosasto avoimine varastoineen ja mikrofilmien lukulaitteineen. Aineistot oli jaoteltu aihealueittain. Erikielisiä aineistoja oli paljon, mm. meänkieli ja suomi edustettuina.
Kerroksissa mentiin jo sekaisin, mutta jostain kerroksesta löytyi myös tee-se-itse -aihealue. Huomaa opasteita oli sijoitettu pylväisiin hauskasti. Kirjanäyttelyjä oli joka paikassa ja niille oli hyvin tilaa kaikkialla. Asiakkaille oli tarjolla myös erilaisia työskentelypaikkoja. Eri roskalajeille oli roskisryppäissä omat roskiksensa asiakkaat lajittelivat siis itse roskat!
Kirjanäyttelyt ja aineiston esittely
Lehdet oli ripoteltu eri osastoille. Lehtihylly oli kompakti, mutta vaatii tilaa ympärilleen.
Erilaiset tuolit, joita riitti
Valaisinten monimuotoisuutta
Valaisimia oli upotettu kattoon, mutta paljon oli myös näyttäviä, roikkuvia valaisimia. Hyllyissä oli ledvaloja. Kaikkien valaisinten sopivuus kirjastokäyttöön jäi hieman mietityttämään Tiskit olivat korkeussäädettäviä, ne erottuivat väriltään muusta kalustuksesta, mutta toisaalta olivat myös hiukan levottomia johtoineen ja monine härpäkkeineen. Ne olivat myös pääsääntöisesti melko kevytrakenteisia/pieniä.
Työpisteitä asiakkaille Asiakkaille oli tarjolla paljon sekä työskentelypisteitä avoimessa tilassa että varattavia työskentely/ryhmätyöhuoneita. Myös soittohuone löytyi.
Kevytrakenteinen läppäripöytä oli hyvä idea. Sukututkijoilla oli paljon työskentelypisteitä. Työhuoneet pystyi varaamaan verkkokirjaston kautta tai kirjaston asiakaskoneilta.
Lastenosaston yhteydessä sijaitsi perhehuone keittiöineen. Siellä oli mahdollista valmistaa vaikka kokonainen lounas perheelle. Henkilöstön työtiloihin emme päässeet kurkistamaan. Itsepalvelu Langattoman verkon tunnukset sai itse tulostaa itselleen.
Itsepalvelupisteet oli myös merkattu vihreällä värillä. Lainaus, palautus, varausten nouto oli itsepalvelulla, samoin ainakin alakerran varasto. Palautusautomaatti oli massiivinen ja kuljetti kirjoja myös kerroksista toisiin. Lainausautomaatit olivat hyvin kevytrakenteisia, eikä niitä oltu merkattu vihreällä, mutta olivat korkeussäädettäviä.
Opasteita oli melko paljon ja aika laidasta laitaan, käsin kirjoitetuista aina joka kerroksen infoseinään asti. Yhdessä infoseinässä pyöri kirjaston mainoksia ja oli kello. Muissa infoseinissä oli melko staattinen kirjaston pohjapiirroskuva.
Taide & tilbehööri Kirjastossa oli oma taidenäyttelytila, mutta kuvataidetta oli ripoteltu myös osastoille. Osa oli vaihtuvia näyttelyitä, osa pysyviä. Kaikesta näki, että tilaa ja muita resursseja oli ollut käytettävissä runsaasti, kun kirjastoa oli suunniteltu. Automatisointi, materiaalit, kalusteet, tilankäyttö ja erikoisratkaisut kertoivat siitä. Myös henkilökuntaa oli hyvin, vaikka lainamäärä oli vaatimaton.
Rentoutumiseen ja hiljentymiseen oli tarjolla hieno, valkoinen huone merinäköalan kera.
Yhteistyötä Ruotsin YLE:n kanssa, vieressä piste, jossa saattoi tavata kansanedustajia. Pisteellä ei ollut ilmeisesti juuri käyttöä. Kettu oli lastenosaston symboli ja sitä käytettiin mm. markkinoinnissa.
Kirjaston tiloihin lomittui hienosti muitakin toimijoita: mm. naishistorian museo ja vaihtoehtoinen elokuvateatteri. Myös kirjaston seinien sisäpuolella oli kahvio rakennuksen sisäpihan lisäksi.
Kaikkiaan matkamme oli antoisa ja onnistunut. Hieman enemmän tietoa esim. Vävenin tapahtumista ja toiminnasta olisimme kaivanneet, mutta hyvä näinkin. Ruotsalainen tuolisuunnittelu ei muuten välttämättä sovi kotimaiselle takamukselle.