Teemu Parkkari TEHOPOHJAISEN SIIRTOTUOTTEEN KEHITTÄMINEN PIENASIAKKAILLE JA- KELUVERKKOYHTIÖSSÄ Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta Diplomityö Tarkastaja: Pertti Järventausta Tarkastaja: Kimmo Lummi Tammikuu 2021
TIIVISTELMÄ Teemu Parkkari: Tehopohjaisen siirtotuotteen kehittäminen pienasiakkaille jakeluverkkoyhtiössä Diplomityö Tampereen yliopisto Sähkötekniikan diplomi-insinöörin tutkinto-ohjelma Tammikuu 2021 Sähkönjakeluverkkoyhtiöiden kustannukset riippuvat vahvasti sähköverkon kapasiteettitarpeesta. Nykyisin sovelletut siirtotariffirakenteet perustuvat kuitenkin pienasiakkaiden osalta pääosin siirrettyyn energian määrään sekä kiinteisiin perusmaksuihin. Nämä tariffit eivät vastaa jakeluverkkoyhtiön kustannusrakennetta eivätkä kannusta asiakkaita tehon hallintaan. Näistä syistä johtuen, on vaihtoehtoisia pienasiakkaiden hinnoittelumalleja tarkasteltu laajalti. Tässä diplomityössä pyrittiin parantamaan tariffien kustannusvastaavuutta ja aiheuttamisperiaatteen toteutumista lisäämällä pienasiakkaiden siirtotuotteeseen tehomaksukomponentti. Samalla tutkittiin, onko mahdollista kehittää tuote, joka soveltuu kaikille Seiverkot Oy:n asiakkaille, joiden pääsulakkeen koko on 63 A tai pienempi. Kehittämällä yksi tuote, joka soveltuu kaikille Seiverkot Oy:n pienasiakkaille, pyrittiin yhtiön nykyistä tuotekatalogia yksinkertaistamaan. Työssä kehitetiin Seiverkot Oy:n pienasiakkaille soveltuva tehomaksukomponentin sisältävä siirtotuote. Työssä esitetyistä vaihtoehtoisista tariffirakenteista käyttöön valittiin pienasiakkaan tehotariffi, joka koostuu tehomaksusta, perusmaksusta sekä päivä- ja yöaikaan jaotellusta kulutusmaksusta. Tehomaksun määräytymisperusteeksi valittiin kuukauden suurin päiväaikaan mitattu huipputehotunti. Tariffin maksukomponenttien hinnoittelu suoritettiin siten, että liikevaihto pysyy vuotta 2019 vastaavalla tasolla. Uudessa tuotteessa tehomaksukomponentti korvaa osan nykyisten tuotteiden perusmaksusta ja sulakekoon mukaisista porrastuksissa perusmaksuissa luovuttiin. Täten kiinteiden maksujen osuus pienenee, ja asiakkaille syntyy entistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omien siirtomaksujensa suuruuksiin. Samalla tehomaksu luo kannustimen jatkuvaan tehon hallintaan. Uuden tuotteen mukaisia siirtomaksuja verrattiin vanhan tariffirakenteen mukaisiin maksuihin. Asiakkaat kokevat uudistuksen seurauksena siirtolaskuissaan sekä korotuksia että laskuja. Suurimmat siirtomaksujen nousut kohdistuvat asiakkaille, joiden sähkönkäyttö on poikkeuksellista tai hyvin piikikästä. Suurimmat siirtolaskun pienentymiset kohdistuivat asiakkaille, joiden huipunkäyttöajat ovat suuria. Huomattavia muutoksia kokivat myös asiakkaat, joille sovellettava tämänhetkinen tariffirakenne ei ole nykyiseen sähkönkäyttöön nähden paras vaihtoehto. Siirtomaksujen vertailua suoritettiin myös jo Suomessa käytössä oleviin pienasiakkaiden tehotariffeihin. Yhtiöt, jotka ovat jo käyttöönottaneet tehopohjaisia tariffeja ovat Helen Sähköverkko Oy, Kuopion Sähköverkko Oy ja LE-Sähköverkko Oy. Työssä kehitetyn tuotteen markkinahintaisuuden toteutumista tarkasteltiin vertaamalla yhtiöiden vuosittaisia siirtomaksuja Energiaviraston tyyppikäyttäjien avulla. Vertailun perusteella työssä kehitetyn tuotteen siirtomaksut ovat markkinahintaisia ja siirtomaksut sijoittuvat vertailun keskivaiheille. Avainsanat: siirtohinnoittelu, siirtotariffi, tehohinnoittelu, tehotariffi Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck ohjelmalla.
ABSTRACT Teemu Parkkari: Development of Power-Based Distribution Network Tariff for Small Customers in Distribution Network Company Master of Science Thesis Tampere University Master s Degree Programme in Electrical Engineering January 2021 Distribution system operators (DSO) costs depend significantly on the capacity of the electricity network. However, current distribution tariffs of small customers comprise of volumetric charges and fixed monthly charges. These do not correlate with the cost structure of the DSO or encourage customers to manage their power usage. Because of these reasons, alternative tariff structures for small customers have been widely studied. In this thesis power demand related component was introduced to improve cost-reflectivity and cost-causation of distribution tariffs of small customers. It was also studied if it was possible to develop a tariff structure which is suitable for all small customers of Seiverkot Ltd. By developing a single tariff for small customers, current tariff price list of Seiverkot Ltd could be simplified. In this thesis, a power-based distribution network tariff aimed for small customers was chosen from the presented alternative tariff structures. The tariff structure consists of a power charge, a fixed monthly charge, and a volumetric charge with different unit prices for daytime and nighttime. The power charge was determined to be billed based on the highest monthly hourly power during daytime. Charge components were priced so that the changes in revenue compared to the level of year 2019 were minimized. Power charge was used to partially reimburse the fixed monthly charges and fuse differentiation in monthly charges was removed. Thus, fixed charges are lowered, and customers have more versatile ways to affect their distribution fees. Also, power charge creates an incentive to manage the demand. Distribution fees of the new tariff were compared to distribution fees of the old tariff structure. Some customers fees will be lowered while the others will be raised. The most significant raises fall on the customers whose electricity consumption is spiky or somehow exceptional. The customers with the most significant decreases in fees are the ones whose utilization period of maximum load are the highest. Also, the customers who do not have the best tariff option selected, could experience significant changes in distribution fees. Distribution fees were compared to power-based distribution tariffs for small customers of other DSOs in Finland. Companies which already have power-based tariffs in use are Helen Sähköverkko Ltd, Kuopion Sähköverkko Ltd and LE-Sähköverkko Ltd. The power-based distribution tariff was assessed from the market price principle viewpoint by comparing yearly distribution fees of these companies by using the type users defined by Finnish Energy Authority. According to comparison, the distribution fees of the developed tariff satisfy the market price principle. The fees are at an average level when compared to aforementioned companies. Keywords: distribution pricing, distribution tariff, power-based pricing, power-based tariff The originality of this thesis has been checked using the Turnitin OriginalityCheck service.
ALKUSANAT Tämä diplomityö tehtiin Seiverkot Oy:lle vuoden 2020 maaliskuun ja joulukuun välisenä aikana. Työn ohjaajina toimivat Martti Ijäs ja Kari Penttala, joita haluan kiittää mielekkäästä aiheesta sekä työn aihepiiriin liittyvistä kommenteista ja näkökulmista. Työn tarkastajina toimivat professori Pertti Järventausta ja diplomi-insinööri Kimmo Lummi. Kiitos heille prosessin aikana esitetyistä kommenteista sekä työn tarkastamisesta. Kiitos myös vanhemmilleni ja ystävilleni opiskelun aikana saamastani kannustuksesta ja tuesta. Seinäjoella, 5.1.2021 Teemu Parkkari
SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 1 1.1 Työn tavoitteet ja sisältö... 1 1.2 Seiverkot Oy... 2 2. SIIRTOHINNOITTELUA OHJAAVAT SÄÄDÖKSET JA PERIAATTEET... 4 2.1 Sähkömarkkinalaki... 4 2.2 EU direktiivit... 6 2.3 Valtioneuvoston asetukset... 6 2.4 Energiaviraston valvontamalli... 7 2.5 Hinnoitteluperiaatteet... 9 2.5.1 Samahintaperiaate... 10 2.5.2 Aiheuttamisperiaate... 10 2.5.3 Kustannusvastaavuus... 10 2.5.4 Markkinahintaperiaate... 11 2.5.5 Yksinkertaisuusperiaate... 12 2.6 CEER:n ohjeistus hinnoittelun hyvistä toimintatavoista... 12 3. SIIRTOTARIFFIRAKENTEET... 14 3.1 Nykyiset tariffityypit... 14 3.1.1 Yksiaikatariffi... 14 3.1.2 Aikaporrastetut tariffit... 14 3.1.3 Tehotariffi... 15 3.2 Tariffien kehittämistarve... 15 3.3 Tehokomponentin lisääminen pienasiakkaiden tariffeihin... 17 3.3.1 Tehorajatariffi... 17 3.3.2 Pienasiakkaan tehotariffi... 17 3.3.3 Suomessa käytössä olevat pienasiakkaiden tehotariffit... 18 3.4 Seiverkot Oy:n nykyiset siirtotuotteet pienjänniteasiakkaille... 19 4. SIIRTOTARIFFIEN HINNOITTELUPROSESSI... 20 4.1 Kulutusanalyysi... 20 4.2 Kustannusanalyysi... 21 4.3 Kustannusten kohdistaminen tariffeille... 23 4.3.1 Kustannuslaskentaperiaate... 23 4.3.2 Sähköverkon rooli kustannusten kohdistumisessa... 23 4.3.3 Kustannusten kohdistaminen tariffien hintakomponenteille... 24 4.3.4 Hinnaston muotoilu... 25 5. UUDEN TUOTTEEN KEHITTÄMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO... 27 5.1 Seiverkot Oy:n kulutusanalyysi... 28 5.2 Seiverkot Oy:n kustannusanalyysi... 31 5.3 Nykyinen tulorakenne... 32 5.4 Kustannusten kohdistaminen... 34 5.5 Uuden tuotteen hinnoittelu... 36
5.6 Uuden tuotteen analysointi ja vertailu nykyisiin tuotteisiin... 36 5.7 Esittely asiakkaille ja mahdolliset asiakasnäkökulmat... 46 5.8 Ehdotus uuteen tuoterakenteeseen siirtymisestä... 48 5.9 Tulosten analysointi... 49 6. YHTEENVETO... 50 LÄHTEET... 51
LYHENTEET JA MERKINNÄT A AMR CEER EU KJ kw kwh PJ PJT SJT Ampeeri Automaattinen mittariluenta (Automatic Meter Reading) Euroopan energiamarkkinaviranomaisten valtuusto CEER (Council of European Energy Regulators) Euroopan Unioni Keskijännite Kilowatti Kilowattitunti Pienjännite Pienjänniteteho Suurjänniteteho
1 1. JOHDANTO Lisääntynyt hajautettu pientuotanto, markkinaperusteinen kysyntäjousto ja yleinen energiatehokkuuden paraneminen ovat esimerkkejä energia-alalla käynnissä olevista muutoksista. Uudenlaiset energiaratkaisut vaikuttavat verkossa siirretyn energian ja tehon suhteeseen, kun verkossa esiintyvät huipputehot kasvavat ja siirretyn energian määrä vähenee. Tämän muutoksen takia nykyiset kulutukseen perustuvat pienasiakkaiden tariffirakenteet eivät tarjoa verkkoyhtiöille tulevaisuudessa riittävää ja ennakoitavaa tuottoa. (Honkapuro et al. 2017) Sähköverkkojen mitoitusperusteena käytetään verkossa esiintyvää maksimitehoa. Nykyiset pienasiakkaiden siirtotuotteet eivät kuitenkaan kannusta tehon hallintaan vaan ainoat kannustimet liittyvät energian säästöön ja kulutuksen siirtämiseen esimerkiksi yöajalle erihintaisten aikaportaiden avulla. Hinnoittelu perustuu kiinteisiin kuukausimaksuihin sekä kulutuksen mukaan laskutettavaan kulutusmaksuun. Lisäksi viime vuosina trendinä on ollut kiinteiden maksujen osuuden kasvattaminen (Energiavirasto 2017). Kiinteiden maksujen osuuden kasvaminen kuitenkin vähentää asiakkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa siirtolaskuihinsa entisestään, ja tariffin kannustinvaikutus energiatehokkaaseen sähkönkäyttöön heikkenee. Verkkoyhtiöille onkin syntynyt tarve kehittää vaihtoehtoisia tariffirakenteita, jotta tulevaisuudessakin luotettava toiminta saadaan ylläpidettyä ja verkon kustannukset saadaan katettua. Myös asiakkaat ovat kiinnostuneita mahdollisuuksista vaikuttaa siirtolaskun suuruuteen. Sisällyttämällä tehomaksu nykyisiin pienasiakkaiden tariffeihin, voidaankin asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia siirtomaksuun parantaa. Tehomaksun myötä asiakkaille muodostuu myös kannustin tehon hallintaan. Tehokomponentilla voidaan myös siirtotuotteiden kustannusvastaavuutta parantaa. (Lummi et al. 2017) 1.1 Työn tavoitteet ja sisältö Työn tavoitteena on esitellä yksinkertainen ja kustannusvastaava tehoperusteinen siirtotariffi pienasiakkaille sekä sieventää Seinäjoen alueella toimivan sähköverkkoyhtiön Seiverkot Oy:n nykyistä tuotekatalogia. Kehitettävän tariffin on ensisijaisesti tarkoitus soveltua mahdollisimman hyvin Seiverkot Oy:n käyttöön, eikä niinkään olla yleisesti toimiva kaikilla verkkoalueilla.
2 Kehitettävästä tuotteesta pyritään tekemään kustannusvastaava kulutus- ja kustannusanalyysien avulla. Tuote pyritään pitämään yksinkertaisena, jotta asiakkaiden on mahdollista ymmärtää siirtolaskujensa muodostuminen sekä mahdollisuutensa vaikuttaa laskun suuruuteen kulutustottumuksillaan. Yksinkertaisuus pyritään saavuttamaan pitämällä tariffin hintakomponenttien määräytymisperusteet siirtolaskun osalta ymmärrettävinä. Tuotteen hinnoittelu pyritään toteuttamaan siten, että muutokset siirtomaksuissa minimoidaan, joskin muutoksia molempiin suuntiin asiakasryhmien sisällä nähtäneen. Tuoterakenteen muutoksesta aiheutuvat liikevaihdon muutokset pyritään pitämään mahdollisimman pieninä. Työssä tutkitaan, onko mahdollista kehittää yksi tavoitteet täyttävä tuote, joka soveltuu kaikille pienasiakkaille. Tutkimus toteutetaan tarkastelemalla uuden siirtotuotteen ja nykyisten tariffivaihtoehtojen eroja Hansen Technologies:n UtilyticsCX-analytiikkaohjelmistolla. Ohjelmiston ohella laskentaa tullaan suorittamaan myös Microsoft Excelillä. Laskennassa käytetään todellisia asiakkaiden tuntimittaustietoja, eikä kuormitusmalleja hyödyntäviä menetelmiä käytetä. Työn ulkopuolelle rajataan myös sähkönmyyjien näkökulmien tarkastelu sekä tekniseen toteutukseen vaadittavan laitteiston tarkastelu. Diplomityön aluksi luvussa kaksi esitellään siirtohinnoittelua ohjaavia säädöksiä ja periaatteita. Kolmannessa luvussa käsitellään nykyisiä tariffityyppejä. Neljäs luku käsittelee siirtotariffien hinnoittelussa hyödynnettäviä periaatteellisia työvaiheita. Viides luku sisältää työn soveltavan osuuden, jossa kehitetään haluttu siirtotuote, sekä vertaillaan tuotetta nykyisiin tariffeihin. Viidenteen lukuun sisällytetään myös erilaisten asiakasnäkökulmien pohdinta sekä ehdotukset uuteen tuoterakenteeseen siirtymisestä. Viimeisenä luvussa kuusi suoritetaan työn yhteenveto. 1.2 Seiverkot Oy Seiverkot Oy on Seinäjoen Energia Oy:n omistama sähköverkkoyhtiö, joka toimii sähkönjakelijana Seinäjoen kantakaupungin alueella. Verkkoalue on esitettynä kuvassa 1. Alue on tiheään asutettua, joten johtopituudet asiakasta kohden on melko lyhyitä ja suurin osa verkosta on kaapeloitua. Seinäjoki on myös kasvukeskus, joten liittymien määrän väheneminen lähivuosina ei ole todennäköistä.
3 Kuva 1. Seiverkot Oy:n verkkoalue (Seiverkot 2020). Seiverkot Oy toimi vuoteen 2007 asti osana Seinäjoen Energia Oy:ta, minkä jälkeen se aloitti itsenäisenä yhtiönä. Vuodesta 2012 eteenpäin rakennettu verkko on Seiverkot Oy:n omistuksessa, mutta tätä vanhempi verkko on vuokrattuna Seinäjoen Energia Oy:lta. Tältä osin verkon omistusrakenne eroaa muista suomalaisista verkkoyhtiöistä. Vuonna 2019 siirretty sähköenergian määrä oli noin 448 GWh, ja helmikuulle sijoittuneen huipputehotunnin kulutus oli noin 78 MW. Muita Seiverkot Oy:n toimintaan liittyviä tunnuslukuja on esitettynä taulukossa 1. Taulukko 1. Seiverkot Oy:n tunnuslukuja (Seiverkot 2019). Sähköasemia Verkko yhteensä Sähkökäyttöpaikkoja 6 kpl 1 136 km 26 498 kpl
4 2. SIIRTOHINNOITTELUA OHJAAVAT SÄÄDÖK- SET JA PERIAATTEET Monipoliasemassa olevien sähkönsiirtoyhtiöiden hinnoittelua ohjataan ja tarkkaillaan monilla eri säädöksillä ja periaatteilla. Näillä varmistetaan kohtuullinen ja tasapuolinen hinnoittelu kaikille asiakkaille. Suomessa hinnoittelun tärkeimpinä vaikuttajina ovat kansallinen lainsäädäntö sekä EU:n määräykset. Hinnoittelun kohtuullisuutta valvoo Energiavirasto neljän vuoden valvontajaksoissa. 2.1 Sähkömarkkinalaki Sähkömarkkinalaki on säädetty alun perin vuonna 1995 varmistamaan sähkömarkkinoiden tehokas toiminta ja luotettavan sähkön saanti kohtuulliseen hintaan. Nykyisin voimassa oleva laki on säädetty vuonna 2013. (Sähkömarkkinalaki 588/2013) Sähkömarkkinalaki asettaa velvoitteita ja periaatteita siirtotariffien muodostamiselle ja niiden hinnoittelulle. Tässä työssä sähkömarkkinalakia tarkastellaankin niiltä osin, jotka vaikuttavat työssä kehitettävän siirtotuotteen muodostamiseen ja hinnoitteluun. Sähkömarkkinalain 588/2013 pykälä 21 velvoittaa verkonhaltijan siirtämään sähköä kohtuulliseen hintaan sitä tarvitseville: 21 Verkonhaltijan on kohtuullista korvausta vastaan myytävä sähkön siirto- ja jakelupalveluja niitä tarvitseville sähköverkkonsa siirtokyvyn rajoissa. (Sähkömarkkinalaki 588/2013) Hinnoittelun kohtuullisuutta valvoo Energiavirasto. Verkkoyhtiön sallittu tuotto riippuu Energiaviraston valvontamallin mukaisesti verkkoon sitoutuneesta pääomasta. Valvontamallia käsitellään luvussa 2.4. Hinnoittelun kohtuullisuutta käsitellään myös pykälässä 24: 24 Verkkopalvelujen myyntihintojen ja -ehtojen sekä niiden määräytymisperusteiden on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille. Niistä saa poiketa vain erityisistä syistä. Kuluttajille suunnatut myyntiehdot on lisäksi esitettävä selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, eikä niihin saa sisältyä sopimusten ulkopuolisia esteitä kuluttajien oikeuksien toteutumiselle. Verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kokonaisuutena arvioi-
5 den kohtuullista. Verkkopalvelujen hinnoittelussa ei saa olla perusteettomia tai sähkökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittavia ehtoja. Siinä on kuitenkin otettava huomioon sähköjärjestelmän toimintavarmuus ja tehokkuus sekä kustannukset ja hyödyt, jotka aiheutuvat voimalaitoksen liittämisestä verkkoon. (Sähkömarkkinalaki 588/2013) Pykälässä 24 määrätään myös myyntihintojen ja -ehtojen yksinkertaisuudesta. Ehtojen täytyy olla ymmärrettävät ja kuluttajan oikeuksia kunnioittavat. Tällä tarkoitetaan yksinkertaisuusperiaatteen mukaista toimintaa, joka mahdollistaa sen, että kuluttajat ymmärtävät sähkönsiirtolaskujensa muodostumisen periaatteet. Tämän pykälän perusteella myös työssä kehitettävän siirtotuotteen tulee olla yksinkertainen ja hinnoitteluperusteiden tulee olla kuluttajien ymmärrettävissä. Pykälässä 55 määrätään samahintaperiaatteesta, joka tarkoittaa, että kuluttajien maantieteellinen sijainti ei saa vaikuttaa siirtohinnoittelun suuruuteen saman verkonhaltijan alueella. Tämä tarkoittaa liittymispistehinnoittelua, eli liittymän etäisyys sähköasemalta ei vaikuta siirtohintaan vaan kaikille saman tariffin asiakkaille sovelletaan samoja hintoja: 55 Sähkönjakelun hinta ei jakeluverkossa saa riippua siitä, missä verkon käyttäjä maantieteellisesti sijaitsee verkonhaltijan vastuualueella. Jakeluverkonhaltijan toisistaan maantieteellisesti erillään sijaitsevissa vastuualueen osissa tulee kuitenkin soveltaa omia jakeluhintoja. Energiamarkkinavirasto voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen sähkönjakelun erillisten hintojen soveltamisesta, jos jakeluverkonhaltijan vastuualueen osien kustannustasot ja hinnoitteluperusteet eivät poikkea merkittävästi toisistaan. (Sähkömarkkinalaki 588/2013) Vuonna 2017 lakiin lisättiin pykälä 26a, jossa asetetaan korotuskatto siirtohintojen nostolle: 26a Verkonhaltija saa korottaa sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksujaan enintään 15 prosenttia korotusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana keräämiinsä sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksuihin verrattuina. (Laki sähkömarkkinalain muuttamisesta 590/2017) Pykälän mukaisesti sähköveron sisältävää siirtomaksua voidaan korottaa maksimissaan 15 % juoksevan 12 kuukauden aikana. Energiavirasto valvoo korotusten kohtuullisuutta tyypillisiä sähkönkäyttäjiä kuvaavien tyyppikäyttäjien avulla. Laskenta suoritetaan siirtomaksun verollisesta hinnasta, mutta tarkastelun aikana tapahtuvia korotuksia veroihin ei huomioida. (Laki sähkömarkkinalain muuttamisesta 590/2017) Lakiin ollaan suunnittelemassa entistä matalampaa 12,5 % korotuskattoa (Työ- ja elinkeinoministeriö 2020).
6 Työssä kehitettävää siirtotuotetta hinnoiteltaessa on huomioitava, että tyyppikäyttäjäryhmien keskimääräiset korotukset pysyvät tämän rajan sisässä. Työssä hintoja tarkastellaan ilman sähköveroa, joten esitettyihin hintoihin tehtävät kertakorotukset saavat lain puitteissa olla suurempia. 2.2 EU direktiivit Euroopan unionin direktiivissä 2012/27/EU on sovittu energiatehokkuuden parantamisesta. Direktiivillä pyritään edistämään jäsenmaiden ympäristötavoitteiden saavuttamista. Energiatehokkuudella pyritään myös rajoittamaan ilmastonmuutosta sekä edistämään innovaatioiden leviämistä ja kilpailukyvyn paranemista. Siirtotariffien kannalta merkityksellisiä ovat direktiivin 15. artikla sekä liite XI. (Direktiivi 2012/27/EU) Artikla 15 käsittelee energian muuntamista, siirtoa sekä jakelua. Artiklan kohdassa 4 todetaan, että siirtotariffit eivät saa sisältää kannustimia, jotka vaikuttavat negatiivisesti sähkön tuotannon, siirron, jakelun ja toimituksen kokonaistehokkuuteen. Tariffeilla ei saa olla myöskään rakenteita, jotka haittaavat kysyntäjouston toimintaa markkinoiden tasapainottamisessa. Tariffien täytyy mahdollistaa kuluttajien osallistuminen energiajärjestelmän tehokkuuteen, kuten kysyntäjoustopalveluihin. (Direktiivi 2012/27/EU) Direktiivin liitteessä XI käsitellään verkon sääntelyyn ja siirtotariffeihin liittyviä energiatehokkuusperiaatteita. Liitteen kohdassa 1 todetaan, että energiatehokkuuteen panostamalla saavutettujen kustannussäästöjen on näyttävä myös kustannusvastaavuutena siirtotuotteiden hinnoittelussa. Liitteen kohdassa 3 kannustetaan dynaamisen siirtohinnoittelun käyttämiseen. Näillä pyritään tukemaan kuluttajien mahdollisuuksia hyödyntää kysyntäjoustotoimenpiteitä. Soveltuviksi metodeiksi mainitaan käyttöajankohdasta riippuvat tariffit, kriittisten kulutushuippujen hinnoittelu, reaaliaikainen hinnoittelu sekä kulutushuippujen leikkaaminen. (Direktiivi 2012/27/EU) Sähkönjakelutoiminnassa on lisäksi huomioitava direktiivi 2009/72/EY, jossa määrätään verkkotoimintojen eriyttämisestä. Direktiivin mukaisesti sähkönjakelutoiminnot täytyy eriyttää sähkön tuotannosta sekä toimittamisesta vastaavista yrityksistä. (Direktiivi 2009/72/EY) 2.3 Valtioneuvoston asetukset Rajoitteita sähköverkkoliiketoiminnalle asettavat myös valtioneuvoston asetukset 65/2009 ja 66/2009. Asetuksessa 65/2009 käsitellään sähkömarkkinoita ja 66/2009 käsittelee sähköntoimitusten selvitystä ja mittausta.
7 Valtioneuvoston asetus 65/2009 käsittelee verkonhaltijan velvollisuuksia sekä sähköntuotannon liittämistä verkkoon. Pykälässä 5 asetetaan 0,07 snt/kwh keskimääräinen maksimihinta sähköntuotannon vuosittaiselle siirtomaksulle. (Valtioneuvosto 65/2009) Asetus 66/2009 käsittelee mittauksen toteuttamista. Asetuksen mukaan sähkönkulutuksen ja pientuotannon mittaus on toteutettava etäluennalla sekä sen on perustuttava tuntimittaukseen. Asetuksessa esitetään myös tarkempia vaatimuksia mittalaitteen ominaisuuksista. Tämän lisäksi asetus käsittelee tasevastaavan velvollisuuksia ja tasevastuun säädöksiä. (Valtioneuvosto 66/2009) Vaatimusten mukaiset mittalaitteet löytyvät Suomessa lähes jokaiselta sähkönkäyttöpaikalta, ja ne mittaavat tuntienergiat, joista on laskettavissa tunnin keskiteho. Tämä mahdollistaa mittaukseen perustuvan tehopohjaisen siirtotuotteen käyttöönoton. 2.4 Energiaviraston valvontamalli Sähköverkkoliiketoiminnan luonnollisen monopoliaseman vuoksi sallittua tuottoa valvotaan tarkasti. Valvonnalla varmistetaan siirtomaksujen kohtuullisuus, hyvä sähköntoimitusvarmuus sekä jakeluyhtiöiden kustannustehokas toiminta. Valvonnasta vastaa Energiavirasto, jonka määrittämillä valvontamenetelmillä verkkoyhtiöiden sallittua liikevaihtoa valvotaan. Valvontamalli perustuu nelivuotisiin valvontajaksoihin ja määritetty malli on voimassa kaksi valvontajaksoa. Nykyinen valvontamalli on voimassa neljännellä (2016-2019) ja viidennellä (2020-2023) valvontajaksolla. (Energiavirasto 2018) Verkonhaltijat ovat velvoitettuja toimittamaan kohtuullisen tuoton laskennassa tarvittavat tiedot Energiavirastolle. Energiavirasto suorittaa laskennan vuosittain, mutta valvontapäätös esitetään kunkin valvontajakson loputtua. Jakson ajalta kertyneiden toteutuneiden oikaistujen tulosten alittaessa valvontajakson kohtuullisen tuoton määrän, kertyy verkonhaltijalle alijäämää. Vastaavasti tuloksen ylittäessä kohtuullisen tuoton määrän, kertyy verkonhaltijalle ylijäämää. Ylijäämä tulee tasoittaa siirtohintojen alennuksena seuraavan valvontajakson aikana. Myös alijäämän tasoittaminen seuraavan valvontajakson aikana on mahdollista siirtohintoja korottamalla. Energiaviraston suorittama valvonta onkin osittain etukäteistä, sillä valvonnan perustana käytettävä valvontamalli julkaistaan etukäteen, ja osittain jälkikäteistä, sillä toteutunutta hinnoittelun kohtuullisuutta tarkastellaan valvontajaksojen jälkeen. (Energiavirasto 2018) Kuvassa 2 on esitettynä vuosina 2016 2023 käytössä olevan valvontamallin valvontamenetelmät. Kuvan 2 vasemmassa reunassa on kuvattu taseen oikaisuun käytettävät menetelmät ja oikeassa reunassa tuloslaskelman oikaisuun käytettävät menetelmät.
8 Kuva 2. Energiaviraston valvontamenetelmät neljännellä ja viidennellä valvontajaksolla (Energiavirasto 2018) Kuten kuvassa 2 on esitetty, kohtuullista tuottoa on mahdollista kasvattaa erilaisten kannustinten avulla. Nämä ovat investointi-, laatu-, tehostamis-, innovaatio- ja toimitusvarmuuskannustin. Kannustimien tarkoitus on kannustaa verkkoyhtiöitä kustannustehokkaaseen ja laadukkaaseen toimintaan. Investointikannustimella kannustetaan tarvittavien investointien tekemiseen kustannustehokkaasti. Kannustin perustuu hankintojen tekemiseen Energiaviraston määrittämiä yksikköhintoja halvemmalla. Kannustimella on myös verkkoa ylläpitävä kannustinvaikutus. Verkonhaltijalle sallitaan vuosittaiset oikaistut tasapoistot sen valitsemien pitoaikojen mukaisesti. Komponenteille laskettavat tasapoistot sallitaan täysmääräisenä niin kauan kun kyseinen komponentti on käytössä. (Energiavirasto 2018)
9 Laatukannustimella pyritään kehittämään sähkönsiirron ja -jakelun laatua. Verkonhaltijan toteutuneita keskeytyskustannuksia verrataan valvontamallin mukaiseen vertailutasoon. Vertailutasona käytetään kunkin verkonhaltijan kahden edeltävän valvontajakson keskeytyskustannusten keskiarvoa. Kannustimen arvoa laskettaessa vertailutasosta vähennetään toteutuneet keskeytyskustannukset. (Energiavirasto 2018) Tehostamiskannustin keskittyy kannustamaan kustannustehokkaaseen toimintaan sähkönsiirrossa. Kustannustehokasta toiminnan ajatellaan olevan, kun toiminnan tuotos verrattuna asetettuun panokseen on mahdollisimman suuri. Tehostamiskannustin sisältää kaksi eri kannustinkomponenttia. Yleinen tehostamistavoite kannustaa kehittämään toimintaa yleisen tuottavuuskehityksen mukaisesti. Tämä kannustaa myös valmiiksi tehokkaasti toimivia yrityksiä kehittämään toimintaansa entistä tehokkaammaksi. Yrityskohtainen tehostamistavoite keskittyy tehottomaksi havaittujen yritysten kannustamiseen ja näiden toiminnan kehittämiseen tehokkaan toiminnan mukaiselle tasolle. (Energiavirasto 2018) Innovaatiokannustin kannustaa verkonhaltijoita kehittämään ja käyttämään toiminnassaan uusia teknisiä ratkaisuja esimerkiksi älykkäisiin sähköverkkoihin liittyen. Tutkimuksen täytyy liittyä toimialaan ja tuottaa uutta tietoa, teknologiaa, tuotteita tai toimintatapoja. Kehitystyön tulokset on oltava julkisia ja myös muiden verkkoyhtiöiden hyödynnettävissä. Ehdot täyttävät kohtuulliset tutkimus- ja kehityskustannukset voidaan vähentää toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa innovaatiokannustimena. (Energiavirasto 2018) Toimitusvarmuuskannustimella huomioidaan sähkömarkkinalaissa asetettujen toimitusvarmuusvaatimusten saavuttamiseksi tehtävät ennenaikaiset investoinnit. Mikäli verkkoyhtiö pystyy täyttämään lain vaatimat toimitusvarmuusvaatimukset normaaleilla kunnossapito- ja korvausinvestoinneilla, ei toimitusvarmuuskannustinta voida hyödyntää. Jos toimitusvarmuuden saavuttaminen vaati huomattavia ja ennenaikaisia investointeja, voidaan näistä johtuvat verkonosien nykykäyttöarvojen jäännösarvot sekä kohtalaiset kunnossapito- ja varautumiskustannukset huomioida toimitusvarmuuskannustimen muodossa toteutunutta oikaistua tulosta laskettaessa. (Energiavirasto 2018) 2.5 Hinnoitteluperiaatteet Lakien ja direktiivien perusteella voidaan määrittää hinnoittelua ohjaavia periaatteita, joita siirtohinnoittelun tulisi noudattaa. Näitä ovat liittymispistehinnoittelu, kustannusvastaavuus, aiheuttamis-, markkinahinta- ja yksinkertaisuusperiaatteet. Kaikkien periaattei-
10 den täsmällinen ja yhtäaikainen noudattaminen ei kuitenkaan ole mahdollista ristiriitaisten vaatimusten vuoksi. Yhtiöiden tuleekin muodostaa siirtotariffit siten, että ne noudattavat periaatteita mahdollisimman hyvin. 2.5.1 Samahintaperiaate Sähkömarkkinalain pykälässä 25 määrätään samahintaperiaatteesta. Laissa määrätään, että verkonhaltijan on mahdollistettava verkon käyttäjän oikeus käyttää koko maan sähköverkkoa liittymispisteestään. (Sähkömarkkinalaki 588/2013) Tämän vuoksi samankaltaisilla verkon käyttäjillä, jotka sijaitsevat saman verkkoyhtiön vastuualueella, jossa siirtohintoja sovelletaan, täytyy olla yhteneväiset siirtomaksut heidän maantieteellisistä sijainneistaan riippumatta. Tällöin täysin aiheuttamisperiaatteen mukaista hinnoittelua ei voida toteuttaa, vaan periaatetta sovelletaan asiakasryhmittäin keskimääräisesti. (Lummi 2013) 2.5.2 Aiheuttamisperiaate Aiheuttamisperiaatteen mukaan asiakkaan kuuluisi maksaa mahdollisimman tarkasti ainoastaan sellaiset todelliset kulut, jotka johtuvat suoraan hänen käyttämistään palveluista. Sähkönsiirron tapauksessa tämä tarkoittaisi sitä, että jokaiselle asiakkaalle laskettaisiin asiakaskohtainen tariffi, jolloin kunkin käyttöpaikan vaatiman siirtotien kustannukset saataisiin kohdistettua tarkasti. Tämä on kuitenkin ristiriidassa liittymispistehinnoittelun sekä yksinkertaisuusperiaatteiden kanssa, joten täysin aiheuttamisperiaatteen mukaista hinnoittelua ei voida soveltaa. Aiheuttamisperiaatetta sovelletaan jakamalla asiakkaat tyyppikäyttäjäryhmiin, joille kustannukset pyritään kohdistamaan keskimäärin kustannusvastaavasti. (Lummi 2013) 2.5.3 Kustannusvastaavuus Kustannusvastaavuudella tarkoitetaan kustannusten kattamista tulokomponenteilla, jotka ovat suoraan kohdennettavissa kustannuksen aiheuttajiin. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi energian siirrosta aiheutuvat kustannukset tulisi kerätä kulutusmaksuilla. (Eskola 2019) Tehokomponentin lisääminen siirtotariffeihin lisää kustannusvastaavuutta, sillä suuri osa verkon kustannuksista on kytköksissä verkon siirtokapasiteettiin. Ilman tehokomponenttia asiakas, jonka huipputeho on korkea suhteessa energiankulutukseen, saattaa aiheuttaa suuret verkostokustannukset maksamaansa siirtomaksuun verrattuna. Vaihtoehtoisesti tasaisesti kuluttavan asiakkaan maksamat siirtomaksut voivat nousta korkeammiksi, vaikka verkon kuormittavuus on vähäisempää.
11 2.5.4 Markkinahintaperiaate Markkinahintaperiaatteen tarkoituksena on varmistaa samankaltaisissa toimintaympäristöissä toimivien verkkoyhtiöiden siirtohintojen samankaltaisuus. Verkkoyhtiöillä on luonnollinen monopoliasema toiminta-alueellaan, joten vertailua muihin verkkoyhtiöihin on syytä suorittaa. Eri yhtiöiden kustannusrakenteet ja toimintaympäristöt poikkeavat kuitenkin toisistaan, joten suora vertailu ei ole aina mielekästä. (Lummi 2013) Markkinahintaperiaatteen mukainen vertailu muihin verkkoyhtiöihin on tärkeä osa siirtotariffien hinnoittelua. Kuluttajien on helppo vertailla eri yhtiöiden välisiä hintoja Energiaviraston julkaisemista tyyppikäyttäjittäin jaotelluista hintatilastoista. Myös media uutisoi toistuvasti korkeista siirtohinnoista, etenkin suurimpien ja kalleimpien verkkoyhtiöiden osalta. Näiden perusteella kuluttajat muodostavat helposti mielipiteitä eri yrityksistä, ja massasta poikkeava hinnoittelu voikin vaikuttaa huomattavasti yrityksen imagoon. Hinnoitteluun tyytymättömät asiakkaat voivat myös tehdä Energiavirastolle selvityspyynnön hinnoittelun kohtuullisuudesta. (Pantti 2010) Vertailussa apuna käytettävät tyyppikäyttäjät on esitetty taulukossa 2 (Mutanen et al. 2019). Taulukko 2. Tyyppikäyttäjäryhmät (Mutanen et al. 2019). Tyyppikäyttäjä 1 Kuvaus Kesämökki, kulutusta vain kesäisin, pääsulake 3x25A, sähkön käyttö 1 000 kwh/vuosi 2 Kerrostalohuoneisto, pääsulake 1x25A, sähkön käyttö 1 500 kwh/vuosi 3 Kerrostalohuoneisto, pääsulake 3x25A, sähkönkäyttö 2500 kwh/vuosi 4 Pientalo, ei sähkölämmitystä, 3x25A, sähkön käyttö 5000 kwh/vuosi 5 6 7 Energiatehokas pientalo, sähkölämmitys, pääsulake 3x25A, sähkön käyttö 10 000 kwh/vuosi Pientalo, suora sähkölämmitys, käyttöveden lämmitys yösähköllä, pääsulake 3x25A, sähkön käyttö 16 000 kwh/vuosi Pientalo, varaava sähkölämmitys, pääsulake 3x25A, sähkön käyttö 19 000 kwh/vuosi 8 Ulkovalaistus, hämäräkytkin, pääsulake 3x35A, sähkön käyttö 34 000 kwh/vuosi 9 Maatalous, karjatalous, pääsulake 3x35A, sähkön käyttö 42 000 kwh/vuosi 10 Liike-elämä, lyhyet aukioloajat, kiinni viikonloppuisin, pääsulake 3x63A, sähkön käyttö 50 000 kwh/vuosi 11 Teollisuus, 1-vuoro, Pääsulake 3x160A, sähkön käyttö 180 000 kwh/vuosi 12 Liike-elämä, pitkät aukioloajat, auki viikonloppuisin, pääsulake 3x400A, sähkön käyttö 600 000 kwh/vuosi 13 Teollisuus, 1-vuoro, KJ-liittymä, sähkön käyttö 1 000 000 kwh/vuosi 14 Teollisuus, 3-vuoro, KJ-liittymä, sähkön käyttö 6 000 000 kwh/vuosi
12 Energiaviraston markkinahintaisuuden vertailussa käytettävät tyyppikäyttäjät päivitettiin vuonna 2019 Tampereen yliopiston tutkimusryhmän toimesta. Määrittely suoritettiin Antti Mutasen väitöskirjassa (2018) kuvattujen kuormitusten mallintamisessa sovellettavien menetelmien avulla. 2.5.5 Yksinkertaisuusperiaate Yksinkertaisuusperiaatteella tarkoitetaan siirtohintojen muodostumista mahdollisimman ymmärrettävistä komponenteista. Siirtohintojen määräytymisperusteiden on oltava yksinkertaisia, selkeitä sekä julkisesti saatavilla. Periaatteen toteutuessa asiakkaiden on mahdollista ymmärtää siirtomaksujen muodostuminen. He voivat laskea oman kulutuksensa mukaisen siirtomaksun suuruuden eri tariffivaihtoehdoilla ja hyödyntää tätä sopivimman siirtotariffin valinnassa. (Pantti 2010) Aiheuttamis- ja yksinkertaisuusperiaatteen mukaiset hinnoittelut ovat ristiriidassa keskenään. Täydellisesti aiheuttamisperiaatteen mukaisesti kehitetyt siirtotariffit olisivat hyvin monimutkaisia ja hinnastojen ymmärtäminen vaatisi syvällistä perehtymistä, eikä pienasiakkaiden voitaisi olettaa näitä täysin ymmärtävän. (Pantti 2010) Ymmärrettävyyttä vaikeuttaisi myös se, että täydellinen aiheuttamisperiaatteen noudattaminen johtaisi yksilöllisiin tariffeihin, jolloin asiakkaiden olisi mahdotonta verrata omaa tariffiaan muiden asiakkaiden tariffeihin. Hinnastojen yksinkertaisuutta voidaan parantaa esimerkiksi rajoittamalla pienasiakkaiden tariffeissa esiintyvien maksukomponenttien määrää (Lummi 2013) sekä käyttämällä samanhintaisia kulutusmaksuja yleis- ja kausituotteilla sulakekoosta riippumatta (Eskola 2019). Useita maksukomponentteja sisältävien tariffien määräytymis- ja toimintaperiaatteet tulee olla selkeitä, jotta tuotteiden yksinkertaisuus säilyy. 2.6 CEER:n ohjeistus hinnoittelun hyvistä toimintatavoista Euroopan energiamarkkinaviranomaisten valtuusto CEER (Council of European Energy Regulators) on julkaissut ohjeistuksen, jossa käsitellään hyviä toimintatapoja, joita sähkönjakelun tariffihinnoittelussa tulisi noudattaa. CEER listaa seitsemän ominaisuutta, joita siirtotariffien pitäisi noudattaa: kustannusvastaavuus, vääristämättömyys, kustannusten kattaminen, syrjimättömyys, läpinäkyvyys, ennustettavuus ja yksinkertaisuus. (CEER 2017) Näistä kustannusvastaavuus, syrjimättömyys (samahintaperiaate) ja yksinkertaisuus on esitelty työn aiemmassa luvussa.
13 CEER:n ohjeistuksen mukaan vääristämättömyys tarkoittaa sitä, että tariffit täytyy määritellä siten, että ne eivät haittaa innovatiivisten markkinaratkaisujen kehittymistä. Kustannusten kattamisella tarkoitetaan pitkäjänteistä toimintaa, jossa liiketoiminnan kustannukset katetaan tehokkaasti. Tällä taataan toiminnan jatkuvuus ja tulevaisuuden toiminta järkevällä hintatasolla. Läpinäkyvyys kannustaa verkkoyhtiöitä julkaisemaan ja selittämään tariffien hinnoitteluperusteet sidosryhmilleen ennen käyttöönottoa. Tällä toimintatavalla asiakkaille tarjotaan paremmat mahdollisuudet ymmärtää siirtotariffien toiminta paremmin ja asiakkaat pystyvät omaksumaan sähkönkäyttötottumuksia muokkaavat signaalit, joita tariffilla pyritään antamaan. Ennustettavuudella pyritään siihen, että asiakkaat pystyvät arvioimaan sähkönkäytöstä aiheutuvat kustannukset luotettavasti. (CEER 2017)
14 3. SIIRTOTARIFFIRAKENTEET Nykyiset siirtotariffirakenteet ovat vakiintuneet vuosien saatossa nykyiseen muotoonsa. Kulutustottumusten ja energiatehokkaiden ratkaisujen kehittyessä, eivät vanhentuneet tariffit takaa verkkoyhtiöille luotettavaa tulonlähdettä, joka kattaa toiminnasta aiheutuneet kustannukset. Tariffirakenteita tulee kehittää kustannusvastaavaan suuntaan, jotta pitkäjänteinen toiminta varmistetaan ja sähkönjakelun korkea toimitusvarmuus voidaan ylläpitää. 3.1 Nykyiset tariffityypit Nykyiset siirtotariffit koostuvat useimmiten kahdesta neljään erilaisesta maksukomponentista. Pienasiakkailla yleisimmin käytössä olevat komponentit ovat kuukausittain maksettava perusmaksu ja energiankäytöstä riippuva kulutusmaksu. Näiden lisäksi suuremmilta asiakkailta veloitetaan pätö- ja loistehon kulutuksen mukaan määräytyvät tehomaksut. Tyypillisiä tariffityyppejä ovat yleis- tai yksiaikatariffit, aikaporrastetut tariffit sekä tehotariffit. 3.1.1 Yksiaikatariffi Yksiaikatariffit ovat suunnattu normaalisti asiakkaille, joiden sähkönkulutus on melko vähäistä, vuosittain alle 10 000 kwh (kilowattitunti). Tariffit muodostuvat kiinteästä tai sulakekoon mukaisesti portaittaisesta perusmaksusta sekä energiankulutuksesta riippuvasta kulutusmaksusta. (Energiavirasto 2017) Koska tariffissa ei ole kannustinta kulutuksen siirtämiseksi yöaikaan, soveltuu se parhaiten asiakkaille, joilla suurin osa kulutuksesta tapahtuu päiväaikaan. 3.1.2 Aikaporrastetut tariffit Aikaportaisiin jaotellut tariffit sisältävät kiinteiden tai sulakekoon mukaisten perusmaksujen lisäksi sähkönkulutuksesta riippuvaisen kulutusmaksukomponentin, jonka yksikköhinta vaihtelee tariffissa määritellysti ajankohdan mukaan. Tyypilliset aikaportaita sisältävät tariffit ovat aika- ja kausitariffit. Aikatariffeissa kulutusmaksun suuruus vaihtelee vuorokaudenajan mukaan, jolloin päiväajan kulutusmaksu on tyypillisesti kalliimpi kuin yöajan kulutusmaksu. Tällainen määrittely pyrkii ohjaamaan kulutusta yöajalle, jolloin verkon kuormitus on normaalisti vähäisempää kuin päiväaikaan. Kausitariffeissa jaottelu
15 tapahtuu tyypillisesti talviarkipäivään sekä muihin aikoihin. Tällöin talviarkipäivänä kulutusmaksun hinta on kalliimpi kuin muina aikoina. Aikaportaita sisältävät siirtotuotteet soveltuvat keskisuurille asiakkaille, joiden vuosittainen sähkönkulutus on yli 10 000 kwh ja kulutuksen siirtäminen tietyille ajankohdille on mahdollista. Tyypillisesti tällaisia kohteita ovat varaavat sähkölämmitteiset kotitaloudet sekä maatilataloudet. (Energiavirasto 2017) 3.1.3 Tehotariffi Tehotariffi on suunnattu suurille sähkönkäyttäjille, kuten kauppakeskuksille, liikkeille, laitoksille, teollisuusyrityksille ja tehtaille. Tehotariffit koostuvat kiinteästä perusmaksusta, kulutuksesta riippuvasta kulutusmaksusta sekä käytetyn tehon mukaan määräytyvistä pätö- ja loistehomaksusta. Sisällyttämällä tehomaksu myös pienasiakkaiden tariffeihin, voidaan tariffien kustannusvastaavuutta parantaa. (Energiavirasto 2017) Verkkoyhtiöt tarjoavat usein tehotariffeja sekä suur- ja keskijänniteverkkoon liittyneille että suurille pienjänniteverkon asiakkaille. 3.2 Tariffien kehittämistarve Sähkön kulutuksessa on viime vuosina tapahtunut ja tulevaisuudessa tulee tapahtumaan huomattavia muutoksia. Muutokset vaikuttavat siirretyn energian määrään sekä tehon tarpeeseen, eivätkä nykyiset tariffirakenteet muodosta uudistuneessa tilanteessa kustannusvastaavaa siirtohinnastoa. Sähkölaitteiden ja kulutustottumusten kehittyessä energiatehokkaammiksi, siirretyn energian määrä pienenee. Yleistyvät sähköautojen latauspisteet sekä lämpöpumput nostavat tehon tarvetta. Myös mahdollisesti yleistyvät dynaamisen sähköenergian markkinahinnan huomioivat sähkösopimukset lisäävät verkon kapasiteettitarvetta, kun suuren asiakasjoukon kuormat kytkeytyvät samanaikaisesti energian ollessa halvimmillaan. (Lummi et al. 2016) Jos siirtotariffirakennetta ei muuteta kustannusvastaavaan suuntaan, tulevat verkkoyhtiöiden liikevaihdot pienenemään. Myös pienasiakkaiden siirtotulojen ennustettavuus heikkenee, sillä nykyisestä perus- ja kulutusmaksuun perustuvasta rakenteesta on jo kokemusta pitkältä ajalta ja muutos uudenlaiseen hinnastoon vaikeuttaa ennustettavuutta. (Partanen et al. 2012) Nykyinen muutostrendi on pienasiakkaiden siirtotariffeissa ollut kiinteiden kustannusten osuuden kasvattaminen, mikä heikentää entisestään asiakkaan mahdollisuuksia vaikuttaa siirtomaksuihinsa omilla kulutustottumuksillaan. Kiinteän maksun osuus riippuu useimmiten pääsulakkeen koosta, joka samalla toimii ainoana tehoa rajoittavana komponenttina. (Partanen et al. 2012) Energiaviraston selvityksen (2017) mukaiset erot vuosien 2000 2017 välisen ajan kiinteiden maksujen osuuksista on esitettynä taulukossa 3.
16 Taulukko 3. Siirtomaksujen kiinteiden ja muuttuvien maksujen suhteelliset osuudet vuosina 2000 2017 (Energiavirasto 2017). Kiinteä % Muuttuva % Tyyppikäyttäjä 1/2000 1/2017 1/2000 1/2017 Siirto K1 42,4 56,8 57,6 43,2 Siirto K2 31,1 46,4 68,9 53,6 Siirto L1 26,0 37,5 74,0 62,5 Siirto L2 28,6 38,9 71,4 61,1 Siirto T1 24,6 35,0 75,4 65,0 Keskiarvo 30,5 42,9 69,5 57,1 Taulukossa 3 käytetyt tyyppikäyttäjät ovat vanhan määrittelyn mukaiset: K1 ja K2 ovat kotitalousasiakkaita ilman sähkölämmitystä, L1 ja L2 ovat sähkölämmitteisiä kotitalouksia ja T1 kuvaa teollisuusasiakkaita. Taulukosta havaitaan, että kiinteiden maksujen osuudet ovat nousseet kaikilla tyyppikäyttäjillä, suurimpien korotusten kohdistuen tyyppikäyttäjille K1 ja K2 ja korotuksen keskiarvon ollessa noin 12 %. Nykyisen tariffirakenteen säästökannustimet rajoittuvat energiansäästämiseen ja kulutuksen ajoittamiseen yöaikaan. Sulakeporrastetussa hinnastossa perusmaksun suuruus riippuu pääsulakkeen koosta, jonka vaihtaminen vaatii sähkötöitä, eikä perusmaksusta säästäminen useimmiten olekaan taloudellisesti järkevää. Kulutusmaksut kannustavat säästämään energian kokonaiskulutusta ja mikäli käytössä on 2-aikatariffi, myös kulutuksen siirtämisellä yöajalle on mahdollista säästää. Verkon mitoituksen kannalta kriittisintä, eli huipputehoa nykyiset tariffirakenteet eivät kannusta rajoittamaan. (Partanen et al. 2012) Nykyisen kaltainen tariffirakenne ei myöskään ole riittävän kustannusvastaava. Suurin osa sähköverkkoyhtiön kustannuksista riippuu verkon tehokapasiteetista ja siirretyn energian määrällä on vain pieni vaikutus. Suuri osa verkkoyhtiöiden liikevaihdosta koostuu kuitenkin edelleen kulutusmaksuista. Maksut eivät myöskään aina kohdistu aiheuttamisperiaatteen mukaisesti asiakkaille, sillä lyhytaikaisista tehopiikeistä ja vähän energiaa kuluttavasta kuormasta ei joudu maksamaan yhtä paljon kuin tasaisesti energiaa kuluttavasta pienempitehoisesta kuormasta. Suuret tehopiikit kuitenkin vaikuttavat verkon mitoitukseen enemmän kuin tasainen, pienitehoinen kulutus. Tällöin tehopiikkejä tuottavan asiakkaan pitäisi myös maksaa aiheuttamisperiaatteen mukaisesti suurempaa siirtomaksua. (Partanen et al. 2012)
17 3.3 Tehokomponentin lisääminen pienasiakkaiden tariffeihin Siirtotariffien kustannusvastaavuutta sekä aiheuttamisperiaatteen toteutumista voidaan parantaa lisäämällä tehomaksukomponentti nykyisiin pienasiakkaiden tariffeihin. Erilaisia ratkaisuja tehokomponentin sisällyttämisestä tariffeihin on tarkasteltu aiheen tutkimuksissa (esim. Pantti 2010; Lummi 2013; Eskola 2019). Työssä tarkastellaan mahdollisista vaihtoehdoista tehorajatariffia sekä pienasiakkaan tehotariffia. 3.3.1 Tehorajatariffi Tehorajatariffi muodostuu kiinteästä kuukausimaksusta, jonka suuruuden määrittää asiakkaan vuoden suurin mitattu tuntiteho. Tehorajat voidaan asettaa yhtiön harkinnan mukaan, esimerkiksi 5 kw (kilowatti) välein. Tariffirakenteeseen voidaan lisätä myös kausijako, jolloin kesäajan siirtomaksu on pienempi kuin talviajan. (Honkapuro et al. 2017) Tehorajatariffin ongelmia ovat ylitysten käsittely ja kullekin toimintaympäristölle sopivien tehorajojen määrittely. Tehorajan ylityksistä voitaisiin laskuttaa erillisillä maksuilla tai asiakas voidaan siirtää suoraan seuraavaan tariffiryhmään. Mikäli asiakas siirretään seuraavalle tehorajalle ylityksen tapahtuessa, joutuu hän maksamaan korotettua siirtomaksua seuraavan vuoden ajan. Yhden kuukauden ylityksestä saattaa siis seurata pitkäaikainen korotus siirtomaksun suuruuteen. (Honkapuro et al. 2017) Tämä toimintatapa saattaa johtaa siihen, että asiakkaalle ei ole riittävää kannustinta sähkön käytön säästämiseen. Tariffi ei myöskään kannusta energiatehokkuuteen, koska maksun suuruus ei riipu kulutetun energian määrästä. 3.3.2 Pienasiakkaan tehotariffi Tehomaksu voidaan muodostaa myös lisäämällä huipputehon mukaan laskutettava hintakomponentti nykyisiin yleistariffeihin tai aikaporrastettuihin tariffeihin. Pienasiakkaan tehotariffi koostuu kiinteästä kuukausittaisesta perusmaksusta, kulutusmaksusta sekä pätötehon huomioivasta tehomaksusta. Tariffin rakenne vastaa suuremmilla sähkönkäyttäjillä käytettäviä tehotariffeja, mutta loistehosta pienasiakkaita ei laskuteta. Tehomaksun määräytymisperusteet voivat vaihdella yhtiön harkinnan mukaan. Määräytymisperusteita voivat olla esimerkiksi kuukausittainen mitattu huipputeho tai juoksevan 12 kuukauden suurin teho. (Honkapuro et al. 2017) Tehomaksuun voidaan myös liittää kynnysteho, jota pienemmistä huipputehoista ei laskuteta erikseen. Kynnystehon ylittyessä siirtomaksuun lisätään hinnaston mukainen tehomaksu. Määrittämällä kynnysteho, voidaan pienet sähkönkuluttajat jättää lähes täysin
18 tehomaksun vaikutuksen ulkopuolelle. Asettamalla kynnystehoksi esimerkiksi 5 kw, voidaan pienten sähkönkäyttäjien normaalissa arjessa tarvittavan peruskuorman ajatella pysyvän kynnystehon alapuolella. (Honkapuro et al. 2017) Pienasiakkaan tehotariffissa ei ole samanlaista ongelmaa tehorajan ylittämisestä kuin tehorajatariffissa. Mikäli hinnoittelu suoritetaan kuukausittaisen huipputehon mukaan, on asiakkaalla myös mahdollisuus vaikuttaa suoraan siirtomaksun suuruuteen joka kuukausi. Pienelläkin muutoksella kulutustottumuksiin on siis mahdollista säästää muodostuvissa tehomaksuissa. Jakeluyhtiön näkökulmasta pienasiakkaan tehotariffiin sisältyy enemmän epävarmuutta siirtotuottojen suuruudesta kuin tehorajatariffin tapauksessa, jossa kuukausittainen tehomaksu pysyy muuttumattomana. Tässä työssä kehitettävä siirtotuote perustuu pienasiakkaan tehotariffiin. 3.3.3 Suomessa käytössä olevat pienasiakkaiden tehotariffit Suomessa pienasiakkaiden tehotariffeja ovat jo käyttöönottaneet Helen Sähköverkko Oy, Kuopion Sähköverkko Oy sekä LE-Sähköverkko Oy. Tariffeissa, ja etenkin laskutettavan tehon määräytymisessä on kuitenkin eroja. Jokainen myös tarjoaa edelleen vaihtoehtona siirtotuotteita, joissa tehosta ei laskuteta. Helen Sähköverkko Oy:n siirtotuotteista Aikasiirto sisältää tehomaksukomponentin. Laskutus muodostuu kiinteästä perusmaksusta ( /kk), päivä- ja yöhintaisista kulutusmaksuista (snt/kwh), sekä tehomaksusta ( /kw, kk). Tehomaksun suuruus määräytyy kuukauden kolmanneksi suurimman mitatun tunnin keskitehon mukaan. Yöajan tehosta laskutuksessa huomioidaan 80 %. (Helen Sähköverkko Oy 2018) Kuopion Sähköverkko Oy:n Aikasiirtotariffi koostuu samoista komponenteista kuin Helen Sähköverkon vastaava tuote. Tehon laskutusperusteena on kuitenkin kuukauden suurin mitattu tunnin keskiteho ja myös yöaikainen huipputeho huomioidaan kokonaisuudessaan. (Kuopion Sähköverkko Oy 2020) LE-Sähköverkko Oy tarjoaa pienasiakkailleen kahta tehotuotetta. Yleissiirto Teho koostuu kiinteästä perusmaksusta ( /kk) ja kulutus- (snt/kwh) ja tehomaksuista ( /kw, kk). Yösiirto Tehossa kulutusmaksu on lisäksi jaoteltu päivä- ja yöhintaisiin osuuksiin. Tehomaksun laskutus perustuu edeltävän 12 kuukauden aikana mitattuun suurimpaan keskituntitehoon. (LE-Sähköverkko Oy 2019)
19 3.4 Seiverkot Oy:n nykyiset siirtotuotteet pienjänniteasiakkaille Seiverkot Oy tarjoaa pienasiakkailleen neljää erilaista tariffia. Nämä ovat Yleistariffi, Aikatariffi, Vuodenaikatariffi sekä Pienjännitetehotariffi. Yleistariffin perusmaksu ( /kk) määräytyy sulakekoon mukaisesti ja tämän lisäksi siirretystä sähköenergiasta laskutetaan yksikköhinnan (snt/kwh) mukaisesti. (Seiverkot 2018) Aikatariffin perusmaksun suuruus määräytyy myös sulakekoon mukaan. Siirretystä sähköenergiasta laskutetaan yksikköhintojen (snt/kwh) mukaan siten, että päiväajan (klo 07 22) kulutus on kalliimpaa kuin yöajan. Aikatariffia suositellaan pääasiassa sähkölämmiteisiin asuntoihin. (Seiverkot 2018) Myös Vuodenaikatariffi perustuu kahteen hintaportaaseen kulutuksen hinnoittelussa. Talviarkipäivänä (1.11 31.3 ma-la klo 7 22) kulutetun energian siirtäminen on kalliimpaa kuin muina aikoina. Kulutusmaksun lisäksi laskutetaan sulakekoon mukaan määräytyvä perusmaksu ( /kk). Vuodenaikatariffin käyttö on suositeltavaa silloin, kun talvikuukausina sähkölämmitystä on mahdollista täydentää muilla lämmitysvaihtoehdoilla. (Seiverkot 2018) Aikaportaita sisältävien tariffien käyttö edellyttää, että Seiverkot voi tilapäisesti keskeyttää sähköntoimituksen voimassa olevien yleisten sähköntoimitusehtojen mukaisesti. Keskeytys voidaan kohdistaa lämmitykseen tai muuhun erikseen sovittuun normaalisti käytössä olevaan vähintään 20 W rakennuksen tilavuuskuutiometriä kohden suuruiseen kuormaan. Lisäksi käytössä on oltava Seiverkot Oy:n vaatimusten mukainen sähkökeskus vuorottelu- ja rajoituskytkennöin. (Seiverkot 2018) Pienjänniteverkkoon liittyneille, paljon sähköä käyttäville asiakkaille, joiden sulakkeen koko on suurempi kuin 63 ampeeria (A) on tarjolla Pienjännitetehotariffi (PJT). Tyypillisesti tällaisia kohteita ovat kaupat, maatilat, tuotantoyritykset sekä teollisuus. Pienjännitetehotariffi koostuu kiinteästä perusmaksusta ( /kk), pätö- ( /kw, kk) ja loistehomaksuista ( /kvar, kk) sekä päivä- ja yöaikaan jaotelluista kulutusmaksuista (snt/kwh). Pätötehon laskutus perustuu kuukausittaiseen suurimpaan mitattuun pätötehon tuntikeskiarvoon. Vastaavasti loistehon laskutuksen perustana on kuukausittain mitattu suurin loistehon tuntikeskiarvo. Loistehoon sisältyy ilmaisosuus, jonka suuruus on 20 % saman kuukauden suurimman pätötehon tuntikeskiarvon suuruudesta. Loistehon syöttöä verkkoon ei sallita ilman erillistä sopimusta. (Seiverkot 2018)